lauantai 22. joulukuuta 2012

Jäähyväiset kaamokselle.

Se oli sitten siinä. Päivänvalon määrän päivittäinen lyheneminen. Hui kauhijata, kun otti koville. Tai kenelle otti, kenelle ei. Suorastaan tulee hämyisiä hetkiä ikävä, kun tietää, että kohta saa silmät suojata kimmerrykseltä yötä päivää. Mutta ei pelota sekään. Kannattaa muistaa, että keskimäärin valon määrä on maapallolla vuositasolla kaikkialla sama. Kukaan ei siten saa enempää, eikä vähempää. Harvinaista nykymaailmassa.

Tärhäytimme Mummelin kanssa eilen ehtoolla kairan toiseen laitaan länteen. Piti tulla laskemaan lapset ja lapsenlapset matkalta ja päätepisteestä. Keminmaalla kärvistelemme meripakkasessa, joka on kova sana Naruskan mannerpakkaseen verrattuna. Kosteaa ja raakaa. Aamupakkasta täällä -27 astetta, kun Rihla lekottelee kotona -23 asteessa.

Lähtiäisiksi eilen käväisimme Siekan sillalla. Rapian kolmenkympin pakkaset tekivät siellä sitä, mitä hiukan ennakoimme joku päivä sitten. Vesi nousee. Sillan alimmaisten rakenteiden ja virran pinnan välissä on enää vajaa puoli metriä tilaa. Mutterikota on jäädytetty tukevasti sijoilleen.




Muistanette, millaista Siekalla oli vajaa viikko sitten. Tilannetta seuraillaan. Ja pitää käydä paremmalla ajalla kuvailemassa Syväskönkään jääpatoja myös, kunhan joulunpyhiin päästään.

Eilen kello 13.14 paikkeilla näytti Sallan kirkonkylän taivaanranta alla olevan kuvan mukaiselta.


Linko-Jarkko päivystää Tukikohtaa huomiseen. Sitten aloitellaan Naruskan Joulua. Kahdestaan. Kunhan laitetaan lapsoset tahoillaan joulunviettovauhtiin.

Paavon valtakunnasta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti