Täsä kaupunkilaiselämässäki näjemä saa tapahtummaan, kuvvaa elelee tätä meitin normielämätä. Päätimä Kasperin kans ostaa venheen, kun etellinempaatti alakaa olleen valamis muovivenho. Paritviikot laavasima nettivenettä. Piti löytymän alumiinivene, ninei tartte ruostumista, eikä pienijä kolohuja niivvarova.
Sopeva löyty Savonsyvämmestä, ja kukapa muu sinnejjoutilas ollähteen venemarkkinoile kuin Ukka Matimpoika. Ja eikun tävviikommaanantaina matkaan, suuntana Juva.
Sieloli paatti laitettu kuletuskuntoon muutaman maatalon pihasa, muttei ninkäämmyyntikuntoon. Leksuksesta kunnousin pihamaale venneevviereen, nin autole juos tervehtimmään kaks seinääjjuossutta jottain isova pultokkija, jotka innostu vieraasta hetkohta ja tulit nuuskimmaan kuolasila kirsuillasa Ukan ainuita matkasa olleita housuja. Ja voitta olla varmat, että kuolaa piisas, kunoli kolokytä varjosa lämpötila. Ei net koirat vihasija ollu, eikä net tietenkään pahhuuttaan housumpunttija ja kenkijä kuolannu märiks...
Niijen isäntä välleen käski niitä, mutta net palas aina takas. Vissiin housuisa tuoksu Risku, jokoli ollu meilä lähipäivinä päivähoijosa.
Noh, tutkivvenettä sen, mitä piskit anto rauhaa. Tulin siihen tulokseen, että pirhautin Kasperile, että tästä se paatti syntyy, kullaitama painepesurija pääle ja putsaama muutamavvuojen lijotuslijat venneempohojasta ja sisäpuoleltaki. Päätimä, että venho kokkeillaan vesilä vasta pohojosesa.
Nimpä minä hoitelin maksupuolet talon rotevale isännäle, joka jäit pankkitilijään ihhailemmaan pihale kuolapultokkijesa kanssa, kun vene railerimpäälä läks Jyväskyllää kohti. Yö hotellisa ja aamula anoppi 94vee kyytile tekopitäjästä Petäjäveeltä ja auton, venneen ja matkustajijennokat kohti Rovaniemee.
Niijja net revityt. Kuolaset housut jalasa hipsin Seppälänkankaan sakemannikauppaan. Emäntä oli ohojeistannu ostammaan sieltä sappisaippuvata, nin hän antaa ohojeet hotellila putsata housuva ja kenkää säällisseen kuntoon. Sappisaippuva kourasa honasin litlin käytävää kulukiisa, että tuosommyynnisä miestevvarkkuja. Ja kokolapusaki olit isola viiskytäkuus ja tuumamittoja pääle. Minustako näytti, että net vois olla mulle sopevankokoset, nin ostimpois. Tajusinkyllä, että net on varkut, joita aina nähessäni ihimettelen, miten immeiset on köyhijä, kunnet kulukee rikkinäisisä housuisa. Son kuulema muotija ja ehejijäkivvarkkuja revitään polovista ja muuvalta, että pysytäämmuojisa mukana. Ja nämä myynisä olevat olit just niitä revittyjä, eikä muuta korisa ollu.
Kokkeilin revittyjä jalakaan hotellisa. Net olikun tehty, olit vyötärö tarpeeks ylläälä, ettei housut roiku persiimpäälä...Nimpä net jalasa matkaan seuraavana aamuna. Anopile joutu hiukan selevittään, miks täsä vanaha mies on liikkelä rikkonaiset housut jalasa. Nuorisomuotija kohta seittemänkymppiselä...
Vene oli kuiten tärkein ja sen Kasperi hakasit Lapirrinteeltä Tapijonkyllään samontein, kummet anopin kans laskeuvuima Urputiele. Seuraavana päivänä pijimä pienet puhistustalakoot painepesurila ja alumiinihappoloila ja vanneputsausaineela. Ja sieltähällöyty ihan komija paatti, ei uutta häpijä. Ja nytse ojjo vettempääläki kokkeiltu ja hyvimpellaa. Viiskytäheppanevvie venettä komijasti ja hytraliohjaus on vakkaa ja kunnosa. Ja kaikki tuntuu pellaavan...
Onnet pohjampuhistushapot semmosta myrkkyvä kuulema, että ei passaa kalavanoijule rauvale puttoila. Sentakkee on puhistuksen aikana oltava raileri hyvin suojattuna, jos joku miettii, mitä tuo muovi tuola alla tekkee.
Met täsä pakkaama kamoja Kalelaallähtövä varten. Sielä pärjätään pienelä soutuvennellä. Otama parit virvelit matkaan ja sähkörillievväitä, kunei täälä voi ulukotulija näuillänäkymimpijelä. Meilon pikkutalakoo, kunon se vanha liiteri vielä purkamati.
Toivotama kaikile tutuilejjavieraile turvallista ja kiireetöntä keskikesäjjuhulaa. Pitäkäähän äijät sepalukset kiinni. Ja tulitikut taskusa.
Urputien tukikohasta tähä.
