Tuliphan laitettuva talteen ilotulitusviteo hormipoltosta. Ketuhhäntäliekki on poikaa...
Tukikohasta lumituiskuva seurailemissiin tähä.
maanantai 31. joulukuuta 2018
Vuos loppumasa ja uus alakamasa.
Tukikohasa ei ilotulitekielto myskytuulijen takkee menova haittaa. Viettelemmä Mummelin kans ihavvarmasti paukuttoman ehtoon kaikimpuolin. Saunaan konkoilemma vanahanvuojen pöllyt huuhtommaan, mutta uusvuos näyttäs alakavan samoisa romuskamerkkilöisä, misä vanaha loppuu.
Kaikesta tilapäisestä häirijöstä huolimatta toivotamma kaikille Tukikohan asijakkaile ja muile kumppaneile ja tutuile Parahinta Uutta Vuotta 2019!
Tukikohasta vuojen viimesaunaa lämmittämissiin tähä.
Kaikesta tilapäisestä häirijöstä huolimatta toivotamma kaikille Tukikohan asijakkaile ja muile kumppaneile ja tutuile Parahinta Uutta Vuotta 2019!
Tukikohasta vuojen viimesaunaa lämmittämissiin tähä.
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
Tommaattikauppijas Naruskalta, näytteet pääsä.
Ohanse helevetimmoinen ihime, että semmonempikkunen viirus, jokkei nävykkun jollaki suurennuslasila, kaataa yheksänkytäviiskilosemmiehen ensiks siltaan ja siitä seljälleen. Mummusta se tarttu, eikole ikuna mikkään pienpeto pystynny matkasuunitelmija muutteleen, mutta tämä pysty.
Tulimma nimittäijjo eilisäehtoola kotijo anopivvientireisulta keskele Suomija. Ainuva homma, jonka pysty sielä tekkeen oli ostaa uus piipuhhattu tuone rosteripiipumpäähä. Niija kävimmä met viimesilävoimila vielä hautuummaala viemäsä kymmenkunta kynttilätä lähisuvun entusille.
Oli oikijastaahhyvä, että älysimmä ajela eilen sieltä kotijo. Tännään ei olis vissiin pystyny kumpikkaan ennää ajosuoritusta tekkeen. Olemma oikijasti kipijänä. Mummeli sano illala saunasa, että sullon sitte huomena aamula silimät rähminny umpeen. Sannoin vaan, että höpöhöpö. Ja aamusela kuhheräsin, nin silimijä sai häjintuskin aukeemaan...Ja net onnyt punaset ninko sillä sanallaskun närpijöläiselä tommaattikauppijaala.
Ainut hyvä asija on, että saamma nyt otela levonkannalta täälä kotona muutamampäivän. Ei pysty enempääjuur tekeenkään kuillaitela kertapäiväsä puuta uuniin. Son tarpeenki, kummeilä on kohta paritkympit pakkasta.
Ainova asija valompilikkuna oli maisemat akkunasta ja sääkamerasta tännään aamupäivälä. Kattelema rauhasa tätävuotta loppuun petimpohojalta. Ja saattaa uuskivvuosi alakaa samoisa merkkilöisä. Minoon sairastannu vasta vajjaavviikon ja Mummeli jo kaks täyteen, eikole hän vieläkkään terveenkirjosa, eikä ihallähelläkkään.
Tuoson maisemataulu tältäaamulta. Lunta maasa neljännesmetrivverran. Hieno talavi ja päivä pitenemäsä. Siitä pittää nyt riemu repijä...
Tukikohasta puolpyörryksisä tähä.
Tulimma nimittäijjo eilisäehtoola kotijo anopivvientireisulta keskele Suomija. Ainuva homma, jonka pysty sielä tekkeen oli ostaa uus piipuhhattu tuone rosteripiipumpäähä. Niija kävimmä met viimesilävoimila vielä hautuummaala viemäsä kymmenkunta kynttilätä lähisuvun entusille.
Oli oikijastaahhyvä, että älysimmä ajela eilen sieltä kotijo. Tännään ei olis vissiin pystyny kumpikkaan ennää ajosuoritusta tekkeen. Olemma oikijasti kipijänä. Mummeli sano illala saunasa, että sullon sitte huomena aamula silimät rähminny umpeen. Sannoin vaan, että höpöhöpö. Ja aamusela kuhheräsin, nin silimijä sai häjintuskin aukeemaan...Ja net onnyt punaset ninko sillä sanallaskun närpijöläiselä tommaattikauppijaala.
Ainut hyvä asija on, että saamma nyt otela levonkannalta täälä kotona muutamampäivän. Ei pysty enempääjuur tekeenkään kuillaitela kertapäiväsä puuta uuniin. Son tarpeenki, kummeilä on kohta paritkympit pakkasta.
Ainova asija valompilikkuna oli maisemat akkunasta ja sääkamerasta tännään aamupäivälä. Kattelema rauhasa tätävuotta loppuun petimpohojalta. Ja saattaa uuskivvuosi alakaa samoisa merkkilöisä. Minoon sairastannu vasta vajjaavviikon ja Mummeli jo kaks täyteen, eikole hän vieläkkään terveenkirjosa, eikä ihallähelläkkään.
Tuoson maisemataulu tältäaamulta. Lunta maasa neljännesmetrivverran. Hieno talavi ja päivä pitenemäsä. Siitä pittää nyt riemu repijä...
Tukikohasta puolpyörryksisä tähä.
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Tapaninajelut Tukikohtaan.
Tulimma pyörähtään Tukikohassa yönseuvun Tapiojonkylän jouluvvietosta. Huomenisa viemmä anoppi Kerttumummun kotivelle Pettääveelle.
Joulut meni rattosasti pesueen kesken. Olit tieten joulupukit ja pelit ja pensselit. Tenavat oli tieten päätähtinä, kuhheijänhän juhulaa tämon. Perinteistä pijellään eelleen kiine. Joulurauhajjulistukset kuuntelima riisipuurova nauttijesa aattona.
Joulupukki tuli vasta aikas myöhään ehtoola, mutta eisielä kukkaan kärtynny. Eikä tenavat kukkaan pukkija pelänny.
Joulut meni rattosasti pesueen kesken. Olit tieten joulupukit ja pelit ja pensselit. Tenavat oli tieten päätähtinä, kuhheijänhän juhulaa tämon. Perinteistä pijellään eelleen kiine. Joulurauhajjulistukset kuuntelima riisipuurova nauttijesa aattona.
Joulupukki tuli vasta aikas myöhään ehtoola, mutta eisielä kukkaan kärtynny. Eikä tenavat kukkaan pukkija pelänny.
Palluumatkala tänhään poikkesima puukkomestarijjouluva vilikasemasa. Oli hän hiukka huonosa hapesa. Kerto joulunalla kaatuneesa seljälleen. Olis kuulema käyny huonomminki, mutta oli onneks tietty rentous leijonaviinala...
Kehu tännään paripäivää miettineesä, mitempääsis hernekeittopurkile sitä keitteleen ja latomaan sinne Naruskalta tuotuva joulukinkkuva. No ootos päätty tieten siihen, kun poikkesin sisäle. Äkkijäkös tuon hernekeittopurkin kuumentaa ja kinkkuva siihen silipassee. Tuli tukeva annos, jota mestari aiko alakaa latomaan naamaasa hetkohta, kuhan saa alle otettuva rauhasa pienet. Niihänson, että vain sijat ruokailee iliman ruokaryyppyvä...
Väitti pärjääväsä omillasa vuojevvaihteeseen, eli kielti ehottomasti mistään apuja hälle ettimään. Vallassaan. Ompahan luotto hällä ees UkajjaMummun appuun muutamampäivän päästä.
Lumi on talavenkunnijaks lissäyny Naruskala kahteenkymmenneen senttiin. Päivä pitenee, eivielä kohisemala, mutta kukkoaskelila mennää.
Kohta alotamma uuvevvuojen. Aika kulluu liikanoppeesti, tuntuu kaikista.
Tukikohasta normielämään pallaamista oottelemissiin tähä.
sunnuntai 23. joulukuuta 2018
Kuulamötikkä tallesa.
Nonni, aamu on eletty Tukikohasa. Pirtti on lämmin, vaikka ulkona paukuttaa -27 astetta pakkasela. Aamuvoimisteluna kävin tyhyjentämässä vielä hormin pohojalta parikymmentä litraa kevyveksi palanutta palojätettä. Tiedossa oliki, että loppukuonan mukana tullee pari lasikuitusauvan liitinkappaletta ja teräväkärkinen kuulamötikkä, jolla varmaankin on viisaampikin nimi. Ehtoolla jo löyty yks kettinginpätkä.
Tulipa savotasa hyvvää käytännön kokemusta ja oppija tämmösestä hommasta. Itte en tienny, että tuommonen pikinokikarsta pallaissaan turpovee, eikä ihavvähän, vaan jopa kymmenkertaseks. Luvit oikeen. Tästä syystä pittää olla asijanmukaset pelivälineet, jokka estää puttoilevan kuonan tukkimasta hormija. Tukikohan hormisa on hyväpuoli se, että reikä on ainaki kolomen tiilen kokonen, eli iso ja pitkä, loppuun lähes viistoista metrijä.
Palovaiheesa tuo kuula oli hormirreijäsä tuolta yläpäästä kettingillä roikkumasa siltä varalta, että tukoksija syntyis. Meilä ei päässy syntyyn, osaltaan siks, että torstain aikana palokunnan täälä ollesa alaosan kuonat jo kuskattiin pihalle. Palaminen muuton jätettiin sillon tekemäti loppuun, mutta eipä se oikeen palokunnale kuuluiskaan. Ja nuohooja ei päässy sillon hälylle tänne torstaina, kuhhän kulukee kertavuoteen kuulema Rovaniemesä ja sattu tieten nyt se päivä.
Meilähämmeni, tai paremminki nuohoojala ja palopäällikölä eilen monta tuntija siihen, että saima torstaina syntynneen tukoksen hormista auki. Kun se tuluppa oli poies, nin nuohoojamestari laitto kaasutohola puhistustulet käyntiin alakautta. Jokku sannoo polttamisen olevan paree alottaa ylläältä, mutta kyllä se allaalta näytti parraiten syttyvän ja palavanki. Kävi vissiin tuole kuulamötikäle sielä hormisa ollessa kuumuuven takkeen hiukka huonosti, kun se liitospaikka mötikäjja kettingivvälisä ei kestänny tuhatta astetta tai liki. Onneks tukosta ei syntynny ja parista eilisejjutusta pääsee näkkeen, että puhtaaks täytyy pallaa nuila liekkilöillä ja kipinällennoila.
Ja yksasija vielä. Tukikohan savupiippu on tuplaraklenteinejja sen koko on tehty lujaks, kun sinne pukkaa savukaasuja 150 kilovatin nimellistehonen puukattila ja neljäkytä kilovattinen öljykattila. Kotinormaalipiippuva ei kannatte iliman asiantuntijaa lähtee nokipoltteleen Tukikohan mallila. Onnimittäin semmostaki Naruskala yhesä talosa tapahtunnu, että isäntä elläissään ei ollu siihemmennesä pelänny mittään eikä kettään, mutta nokipalon sytyttyvä oli koko talo muuttunnu laivan konehuoneeks rytinän takija. Ei ollu onneks särkenny piippu ittijään, eikä talokaan kaatunnu, mutta opiks ja ojennukseks kerto sen kokemuksen olleen.
Tukikohan piippu palo ammattimiesten tempuila hallitusti, eikä rytinätä kuulunnu missäävvaiheesa. Happee laiteltiin täysile vasta ihalloppuvaiheesa, sinnesaakka kuuntelimma viisaasti...
Vähästä se loppupelleisä voi joulunemmieli tulla, ninko Ukale siitä, että torpan lämmitysjärjestelmä onnyt kunnola huollettu. Jarkolla ohheleppo homma pijellä kevvyitä kenttätulija kattilasa joulumpakkasta seuraillen. Tuosson alla kuvasa se mötikkä. Puotan sen kirkolla muutamaan talloon, mihin saattaa puota myös hiukokylymäsavukallaa.
Laittelimma puolilleöin ehtoola puikulapottumuussiin hiukka imellystä vehenäjauhola. Se pottuloora, lanttuloora ja porkkanaloora matkustellee aatonaaton ajelumpäätteeks Tapijonkyllään. Ja alama rauhottuun joulule. Ninko kaikkijen pitäs, jokka vaan kynnellekkykenee.
Tukikohasta loppuja kampheja autoompakkailemissiin tähä. Son Hyvvää Jouluva kaikile tasapuolisesti!
Tulipa savotasa hyvvää käytännön kokemusta ja oppija tämmösestä hommasta. Itte en tienny, että tuommonen pikinokikarsta pallaissaan turpovee, eikä ihavvähän, vaan jopa kymmenkertaseks. Luvit oikeen. Tästä syystä pittää olla asijanmukaset pelivälineet, jokka estää puttoilevan kuonan tukkimasta hormija. Tukikohan hormisa on hyväpuoli se, että reikä on ainaki kolomen tiilen kokonen, eli iso ja pitkä, loppuun lähes viistoista metrijä.
Palovaiheesa tuo kuula oli hormirreijäsä tuolta yläpäästä kettingillä roikkumasa siltä varalta, että tukoksija syntyis. Meilä ei päässy syntyyn, osaltaan siks, että torstain aikana palokunnan täälä ollesa alaosan kuonat jo kuskattiin pihalle. Palaminen muuton jätettiin sillon tekemäti loppuun, mutta eipä se oikeen palokunnale kuuluiskaan. Ja nuohooja ei päässy sillon hälylle tänne torstaina, kuhhän kulukee kertavuoteen kuulema Rovaniemesä ja sattu tieten nyt se päivä.
Meilähämmeni, tai paremminki nuohoojala ja palopäällikölä eilen monta tuntija siihen, että saima torstaina syntynneen tukoksen hormista auki. Kun se tuluppa oli poies, nin nuohoojamestari laitto kaasutohola puhistustulet käyntiin alakautta. Jokku sannoo polttamisen olevan paree alottaa ylläältä, mutta kyllä se allaalta näytti parraiten syttyvän ja palavanki. Kävi vissiin tuole kuulamötikäle sielä hormisa ollessa kuumuuven takkeen hiukka huonosti, kun se liitospaikka mötikäjja kettingivvälisä ei kestänny tuhatta astetta tai liki. Onneks tukosta ei syntynny ja parista eilisejjutusta pääsee näkkeen, että puhtaaks täytyy pallaa nuila liekkilöillä ja kipinällennoila.
Ja yksasija vielä. Tukikohan savupiippu on tuplaraklenteinejja sen koko on tehty lujaks, kun sinne pukkaa savukaasuja 150 kilovatin nimellistehonen puukattila ja neljäkytä kilovattinen öljykattila. Kotinormaalipiippuva ei kannatte iliman asiantuntijaa lähtee nokipoltteleen Tukikohan mallila. Onnimittäin semmostaki Naruskala yhesä talosa tapahtunnu, että isäntä elläissään ei ollu siihemmennesä pelänny mittään eikä kettään, mutta nokipalon sytyttyvä oli koko talo muuttunnu laivan konehuoneeks rytinän takija. Ei ollu onneks särkenny piippu ittijään, eikä talokaan kaatunnu, mutta opiks ja ojennukseks kerto sen kokemuksen olleen.
Tukikohan piippu palo ammattimiesten tempuila hallitusti, eikä rytinätä kuulunnu missäävvaiheesa. Happee laiteltiin täysile vasta ihalloppuvaiheesa, sinnesaakka kuuntelimma viisaasti...
Vähästä se loppupelleisä voi joulunemmieli tulla, ninko Ukale siitä, että torpan lämmitysjärjestelmä onnyt kunnola huollettu. Jarkolla ohheleppo homma pijellä kevvyitä kenttätulija kattilasa joulumpakkasta seuraillen. Tuosson alla kuvasa se mötikkä. Puotan sen kirkolla muutamaan talloon, mihin saattaa puota myös hiukokylymäsavukallaa.
Laittelimma puolilleöin ehtoola puikulapottumuussiin hiukka imellystä vehenäjauhola. Se pottuloora, lanttuloora ja porkkanaloora matkustellee aatonaaton ajelumpäätteeks Tapijonkyllään. Ja alama rauhottuun joulule. Ninko kaikkijen pitäs, jokka vaan kynnellekkykenee.
Tukikohasta loppuja kampheja autoompakkailemissiin tähä. Son Hyvvää Jouluva kaikile tasapuolisesti!
lauantai 22. joulukuuta 2018
Ukankynttilä.
Poltimma sitten hallitusti Tukikohan hormin...
Saimma hetkiseksi Ukankynttilänkin palamaan.
Kohta on loppu tämä operaatijo ja saamma alakaa saunaveen lämmäytykseen puukattilala, jonka vevosta ei eppäilyksijä ole.
Tukikohasta nuohoojaa ja palopäällikkövä kiittelemissiin tähä.
Soli pimijävuojenaika sittessiinä.
Sitäkuhherrää aamuvarhaisela siihe, että silimiin paistaa, nin tullee unelläpi sekavija ajatuksija, että mistänet minuva nyt kuulustellee. Ei vainkaan. Hallitusti heräsin normiviijeltä iliman kelloja ja kilikuttimija. Ja aatokset selekeenä.
Alloin siinä katteleen, että pilivet liikkuu vilikkaasti pohojosta kohen. Ja sitterrepes koko taivas. Mummu veteli pitkijä konahuksija vierelä, eikä tienny mittään, kuvvalokuvvaajalinssi pyyhkäsi seittemäntoista asteempakkaseen Tukikohan pihapiiriin.
Suorituksen arvova ittelle lissää se, että kuvaaminen tapahtu lahtisentossuisa, nissä kummipohojasisa. Ja jalasa pelekät merinovillapitkätkalsarit. Vaalijan viikinkivanahuksen yläroppa tieten paljaana. Ja kännykkä matkasa. Josolis sattunnu joku oikeen kamerariikki kohale, nin olis saattannu saaha vuojen kuvan erikoisemmasta luontokuvvaajasta...
Eipä siinä paljoo sonipuhelimen hienoja valokuvvaussätöjä pystöny hyövyntään. Oli hieno kuiten kuunela Naruskajojen könkäänkohinata. Ja pihavalolloisteesa pihasa näky tuoreesa sentillumesa jänöjussin jälet.
Tästäpä sitä lähetään kevättäkohen. Meilä se alakaa lämpösisä merkkilöisä. Ei ulukolämpötilan, kunon kohta kakskytä pakkasta. Mutta met alamakin palopiällikön ja nuohoojan kanssa kolomistaan kokkeileen, miltä hallittu nokipalo näyttää ja tuntuu, kuhan kello yheksän koittaa.
Tukikohasta sieltätäältä valokuvvailemissiin tähä. Talavipäivänseisausta ja täyskuuuta ja muuta.
Alloin siinä katteleen, että pilivet liikkuu vilikkaasti pohojosta kohen. Ja sitterrepes koko taivas. Mummu veteli pitkijä konahuksija vierelä, eikä tienny mittään, kuvvalokuvvaajalinssi pyyhkäsi seittemäntoista asteempakkaseen Tukikohan pihapiiriin.
Suorituksen arvova ittelle lissää se, että kuvaaminen tapahtu lahtisentossuisa, nissä kummipohojasisa. Ja jalasa pelekät merinovillapitkätkalsarit. Vaalijan viikinkivanahuksen yläroppa tieten paljaana. Ja kännykkä matkasa. Josolis sattunnu joku oikeen kamerariikki kohale, nin olis saattannu saaha vuojen kuvan erikoisemmasta luontokuvvaajasta...
Eipä siinä paljoo sonipuhelimen hienoja valokuvvaussätöjä pystöny hyövyntään. Oli hieno kuiten kuunela Naruskajojen könkäänkohinata. Ja pihavalolloisteesa pihasa näky tuoreesa sentillumesa jänöjussin jälet.
Tästäpä sitä lähetään kevättäkohen. Meilä se alakaa lämpösisä merkkilöisä. Ei ulukolämpötilan, kunon kohta kakskytä pakkasta. Mutta met alamakin palopiällikön ja nuohoojan kanssa kolomistaan kokkeileen, miltä hallittu nokipalo näyttää ja tuntuu, kuhan kello yheksän koittaa.
Tukikohasta sieltätäältä valokuvvailemissiin tähä. Talavipäivänseisausta ja täyskuuuta ja muuta.
torstai 20. joulukuuta 2018
Joulunaluspuuhastelua...
Sepä roihahteli lauhan syksyn peruja Tukikohan puukattilan savuhormisa nokipalo. Eipäsitä liikaa täälä säpsähelty, kyllähän savua maalimaan vielä pikkusen mahtuu. Piti kuiten varotoimenpitteenä soitella 112 sovelluksella Rovaniemele hällyytyskeskukseen, että tämmönen tappaus. Tyttö sano, että hällaittaa sinne palokuntaa tulleen. Sannoin perrään, että ei tartte immeisijä päiväunilta herätellä pillikeikala, vaan tänne joutuu hyvin iliman, etton läsy lavasa.
Palopäällikkö kunei vastannu puhelimmeen, kuhhälle soitin ennen häkepuheluva. Kohta hän kuiten soitti Ukale ja kerto, että ojjo tänne tulosa.
Olihan sielä hormistosa palova ihan omikstarpeiks, kun koivupiki sielä intoontu palamaan. Sitä pikijä alako tulleen hormiluukusta ninko laavaa. Ja palomiehet kuskasit sitä peltitynnyrisä pihale. Ja Ukka kolas takapihale liiterintaakke, ettei unehu pihale ja lipsu Jarkon linkoon.
Monta tuntijahan net palomiehet täälä touhusit, ennenko sielä sammu palot kokonasa poies. Välilä oli alakertakäytäväsäki nimpaljo savuva, että palohällyytinki tuli testattuva.
Teimä palopäälikönkans kontrahtija, että hän koittaa saaha nuohoojata kiine ja poltamma loput hormipikivuojot nuohoojan kans yhesä. Silleen on nuohoojat tämmösisä ongelmisa joskus teheneet. Ja met teemmä tieten peräsä. Emmä vaan päästä vetolunkkaa liikaa auki, ettei säre hyvvää piippuva.
Sopevaa joulunalusaskaretta tämmönen. Ja loppusiivous saattaa olla eessä jos ei muuvalla, nin alakertakäytävä ja saunale portaat ojjonkivverran nokisesa virreesä, mutta eikhän nuot siivoonnu.
On täsä onneekimmukana. Jos tämolis tapahtunnu joulumpyhinä, nin talakkari ei välttämäti olis ollu hormipalon aikana paikalla, kun Linko-Jarkon kanssa on sovittuna vain, että hän käyp kertapäivään laittamasa tulet kattilaan ja son siinä. Nokipalo omija aikojaan ommeinaan ei pikkujuttu.
Tukikohasta rauhallista Joulua oottelemissiin tähä.
Palopäällikkö kunei vastannu puhelimmeen, kuhhälle soitin ennen häkepuheluva. Kohta hän kuiten soitti Ukale ja kerto, että ojjo tänne tulosa.
Olihan sielä hormistosa palova ihan omikstarpeiks, kun koivupiki sielä intoontu palamaan. Sitä pikijä alako tulleen hormiluukusta ninko laavaa. Ja palomiehet kuskasit sitä peltitynnyrisä pihale. Ja Ukka kolas takapihale liiterintaakke, ettei unehu pihale ja lipsu Jarkon linkoon.
Monta tuntijahan net palomiehet täälä touhusit, ennenko sielä sammu palot kokonasa poies. Välilä oli alakertakäytäväsäki nimpaljo savuva, että palohällyytinki tuli testattuva.
Teimä palopäälikönkans kontrahtija, että hän koittaa saaha nuohoojata kiine ja poltamma loput hormipikivuojot nuohoojan kans yhesä. Silleen on nuohoojat tämmösisä ongelmisa joskus teheneet. Ja met teemmä tieten peräsä. Emmä vaan päästä vetolunkkaa liikaa auki, ettei säre hyvvää piippuva.
Sopevaa joulunalusaskaretta tämmönen. Ja loppusiivous saattaa olla eessä jos ei muuvalla, nin alakertakäytävä ja saunale portaat ojjonkivverran nokisesa virreesä, mutta eikhän nuot siivoonnu.
On täsä onneekimmukana. Jos tämolis tapahtunnu joulumpyhinä, nin talakkari ei välttämäti olis ollu hormipalon aikana paikalla, kun Linko-Jarkon kanssa on sovittuna vain, että hän käyp kertapäivään laittamasa tulet kattilaan ja son siinä. Nokipalo omija aikojaan ommeinaan ei pikkujuttu.
Tukikohasta rauhallista Joulua oottelemissiin tähä.
keskiviikko 19. joulukuuta 2018
Son kevättä ilimasa.
Toissaehtoolla tämä jo tapahtu, muttemmuistannu vielä kertova. Kävivviemäsä ehtookuuvempaikkeisa evästä tuolle meijän Rihlakoiruuvelle. Oli tyven pimijä, ninko niinäaikoina ehtoola joulukuusa ruukaa olla.
Olin pallailemasa takaoven kautti torppaan, kun alloin kuunteleen, että kuulenko ihan oikeen. Kuulu selekee puputus perämettästä puuttinimmaan suunnasta. Hilippasin huopatöppösillä, semmosilla Lahtisevvarrettomila sisätöpsyilä autotallilenkile, joka kiertää tallija ympäri.
Sielä takapihala se kuulu ihahhyvin. Helemipöllö oli kaverija vailla. Yhen kerran muistan takavuosilta samallaisen äänen, joka sillon tapahtu tammikuusa alakupäivinä. Soli se talavi, kun appiukko oli menehtynny likelä vuojenvaihetta. Sillon tuumasin helemipöllön huhhuilun kuullessain emännälle, että isäs kävi sanomasa hyvästit...
Nyteiole tietoo, kävikö joku jottain viestijä tuomasa. Mutta aikasesa se helemipöllö näiläkorkeuksila huhhuilusa kanssa iliman muuta on. Normiajankohta hilippoo helemikuun loppuva ja siitä kevättä etiäppäin.
Ilimastommuutos ja lauha talavi sotkee luonnonki liikut. Yks hyvä asija helemipöllön elämäle on tievosa. Ei nimittäin ole parriin vuoteen Tukikohan pihapiirisä ollu myyräjjälejjättäjätä, mutta jopa eilisäaamuna vilisteli myyrä takapihan pensajerryjevvälisä. Aattelin, että tuohan on helemipöllön evästä.
Tukikohasta ommaa kuulova ihankohtuullisena pitelemissiin tähä.
Olin pallailemasa takaoven kautti torppaan, kun alloin kuunteleen, että kuulenko ihan oikeen. Kuulu selekee puputus perämettästä puuttinimmaan suunnasta. Hilippasin huopatöppösillä, semmosilla Lahtisevvarrettomila sisätöpsyilä autotallilenkile, joka kiertää tallija ympäri.
Sielä takapihala se kuulu ihahhyvin. Helemipöllö oli kaverija vailla. Yhen kerran muistan takavuosilta samallaisen äänen, joka sillon tapahtu tammikuusa alakupäivinä. Soli se talavi, kun appiukko oli menehtynny likelä vuojenvaihetta. Sillon tuumasin helemipöllön huhhuilun kuullessain emännälle, että isäs kävi sanomasa hyvästit...
Nyteiole tietoo, kävikö joku jottain viestijä tuomasa. Mutta aikasesa se helemipöllö näiläkorkeuksila huhhuilusa kanssa iliman muuta on. Normiajankohta hilippoo helemikuun loppuva ja siitä kevättä etiäppäin.
Ilimastommuutos ja lauha talavi sotkee luonnonki liikut. Yks hyvä asija helemipöllön elämäle on tievosa. Ei nimittäin ole parriin vuoteen Tukikohan pihapiirisä ollu myyräjjälejjättäjätä, mutta jopa eilisäaamuna vilisteli myyrä takapihan pensajerryjevvälisä. Aattelin, että tuohan on helemipöllön evästä.
Tukikohasta ommaa kuulova ihankohtuullisena pitelemissiin tähä.
tiistai 18. joulukuuta 2018
Kasiysivee rätää ja surhvaa...
Onko tullu suunniteltuva, mihkä sitä pystyy yheksänkymppisenä...Anoppi ainakkaan ei kerkee syrjäytymmään, kun hällä on tietokonemaalima hanskassa.
Täytyy taas joululahajavinkiks kertova, miten täsä näin onnellisesti pääs käymään. Anoppi täytti kymmenkuntavuotta sitte kaheksankymmentä. Lapset ja lapsellapset kiikutti Pappilanpellole Pettääveelle Kerttumummun asentopaikkaan omakotitalloon pöytäkonheen, ison näytön ja pienen väritulostimen. Muutosvastarintaa kesti viitisemminnuuttija. Ja siitä se nettielämä tarttasi, tostavaan. Ja entuuvestaan ei ollu muuta kun kuullu raatijosta toitotusta, että kattokkaa lisätietoja intternetistä.
Hälle oli rakennettu valamis tietokone. Oli mokkulayhteys, joka sekinnyt on vaihtunnu valokuituun. Oli oma geemailin postiosote ja sen ympärile tehty tärkijät valikot konheele valamiiks. Oli muutamat sanomalehet, ylen linkit ja niinetteenpäin. Viikompäästä irtisano Keskisuomalaisen sanomalehen ja kahevviikompäästä tilas jo kikantista pesukonneen netisä.
Sittenkun Kerttumummu oli oppinnu tietokonneen perusajatuksen, nin seuraavana hälle oli vuorosa tapletti. Äkkiä hän tajus, että sormela tehhään tapletin näytölä samat, mitkä isola pöytäkonheela tehhään hiirelä. Ja nin siirty käyttö luontojjaan taplettiin ja vuoron pöytäkonheeseen.
Kolomantena oli sittevvuorosa älykännykkä. Siitä Kerttumummu oivals heti, että tietokone on seki, mutta sillähävvoi hoitaa myös puhelut. Eli nytten on kolome eri tietohärpäkettä, millä hoijela yhteyksijä.
Kerttumummu kuuluu wotsappiryhymään nimeltä pesuveenasiat. Sieltä näkkee kaikki lastejja lastellasten net asijat, joista sielä haastellaan. Ja näkkee kuvat ja lähettää sinne kuvija puhelimestaan itekkin. Sitten on tietty rivaatimmat wotsappiyhteyvet. Ossaa tietenkin käytelä omakantaa reseptijen uusinnoisa ja hallittee suvereenisti net pankkiasijat, jotka pittää kotua hoijella. Ja ei ole asijaa, jota Kerttumummu ei kuuklettamala ossaa selevittää. Ja niin eelleen...
Ja sitten tätäpäivää. Kerttumummu oli kyselly tyäreltä, että onko hällä toskakaakun ohojetta. Tyvär oli tieten sanonu, että keittokirjat on pölyttymäsä, kato netistä. Ja viijemminnuutimpäästä alako jauhot pölistä nettiohojeen mukkaan...Kerttumummu alako leipoon.
Että tämmönentappaus opiks ja ojennukseks tietokonevastasile immeisile.
Tukikohasta tähä.
Täytyy taas joululahajavinkiks kertova, miten täsä näin onnellisesti pääs käymään. Anoppi täytti kymmenkuntavuotta sitte kaheksankymmentä. Lapset ja lapsellapset kiikutti Pappilanpellole Pettääveelle Kerttumummun asentopaikkaan omakotitalloon pöytäkonheen, ison näytön ja pienen väritulostimen. Muutosvastarintaa kesti viitisemminnuuttija. Ja siitä se nettielämä tarttasi, tostavaan. Ja entuuvestaan ei ollu muuta kun kuullu raatijosta toitotusta, että kattokkaa lisätietoja intternetistä.
Hälle oli rakennettu valamis tietokone. Oli mokkulayhteys, joka sekinnyt on vaihtunnu valokuituun. Oli oma geemailin postiosote ja sen ympärile tehty tärkijät valikot konheele valamiiks. Oli muutamat sanomalehet, ylen linkit ja niinetteenpäin. Viikompäästä irtisano Keskisuomalaisen sanomalehen ja kahevviikompäästä tilas jo kikantista pesukonneen netisä.
Sittenkun Kerttumummu oli oppinnu tietokonneen perusajatuksen, nin seuraavana hälle oli vuorosa tapletti. Äkkiä hän tajus, että sormela tehhään tapletin näytölä samat, mitkä isola pöytäkonheela tehhään hiirelä. Ja nin siirty käyttö luontojjaan taplettiin ja vuoron pöytäkonheeseen.
Kolomantena oli sittevvuorosa älykännykkä. Siitä Kerttumummu oivals heti, että tietokone on seki, mutta sillähävvoi hoitaa myös puhelut. Eli nytten on kolome eri tietohärpäkettä, millä hoijela yhteyksijä.
Kerttumummu kuuluu wotsappiryhymään nimeltä pesuveenasiat. Sieltä näkkee kaikki lastejja lastellasten net asijat, joista sielä haastellaan. Ja näkkee kuvat ja lähettää sinne kuvija puhelimestaan itekkin. Sitten on tietty rivaatimmat wotsappiyhteyvet. Ossaa tietenkin käytelä omakantaa reseptijen uusinnoisa ja hallittee suvereenisti net pankkiasijat, jotka pittää kotua hoijella. Ja ei ole asijaa, jota Kerttumummu ei kuuklettamala ossaa selevittää. Ja niin eelleen...
Ja sitten tätäpäivää. Kerttumummu oli kyselly tyäreltä, että onko hällä toskakaakun ohojetta. Tyvär oli tieten sanonu, että keittokirjat on pölyttymäsä, kato netistä. Ja viijemminnuutimpäästä alako jauhot pölistä nettiohojeen mukkaan...Kerttumummu alako leipoon.
Että tämmönentappaus opiks ja ojennukseks tietokonevastasile immeisile.
Tukikohasta tähä.
maanantai 17. joulukuuta 2018
Telekkä pelastaa telekkäpöntövvälähykseltä.
Olen saattannu tästäkijjoskus kirjotella, mutta kertaukset on opintoin äitee. Mullon puhelimesa jo vuosija ollu semmonen sovellus, jokon telekkä nimeltäsä. Son pelastannu monelta ylinoppeussakolta meikäläisen, jokei aina jaksa noppeusmittarija pisemmilä matkoila tunnolla tarkata.
Nykyvään ajjaissani pisempijä reisuja muuala kuin kotiperilä, nin pijän telekkää aina päällä. Son hyvä, kunei tartte mittarivirhettä seuraila noppeusmittarista, kun telekkä näyttää noppeuven justeikä melekeen.
Sehämpellaa nin, että kiintijästä noppeusvalavontapaikasta se ilimottaa kuljettajale rapijan viijen kilometrin päästä metrejä miinustelemala ettäisyyven valavontatoloppaan. Sittevvielä varmemmaksvakkuuveks 450 metrijä enne toloppaa se kilhauttaa kellova, että vilikuileppas noppeuksija.
Siihen sovellukseen saa lisättyvä semmosenki hyötyominaisuuven, että se varottaa hirvivarotusmerkkilöistä.
Taitaa mainoksettomavversijon saaha nykyvään viijelätoista eerolla vuojeksi. Halapa hinta ylinoppeussakon lipsahtamisesta. Taitaa pienimmälä rikesakola saaha sovellusta kymmeneksvuotta.
Tukikohasta älykännykän omistajile suosittelemissiin tähä. Ja jolla ei ole älykännykkää, nin painelkaahan kauppaan...pukinkonttiin mahtuu vielä.
Nykyvään ajjaissani pisempijä reisuja muuala kuin kotiperilä, nin pijän telekkää aina päällä. Son hyvä, kunei tartte mittarivirhettä seuraila noppeusmittarista, kun telekkä näyttää noppeuven justeikä melekeen.
Sehämpellaa nin, että kiintijästä noppeusvalavontapaikasta se ilimottaa kuljettajale rapijan viijen kilometrin päästä metrejä miinustelemala ettäisyyven valavontatoloppaan. Sittevvielä varmemmaksvakkuuveks 450 metrijä enne toloppaa se kilhauttaa kellova, että vilikuileppas noppeuksija.
Siihen sovellukseen saa lisättyvä semmosenki hyötyominaisuuven, että se varottaa hirvivarotusmerkkilöistä.
Taitaa mainoksettomavversijon saaha nykyvään viijelätoista eerolla vuojeksi. Halapa hinta ylinoppeussakon lipsahtamisesta. Taitaa pienimmälä rikesakola saaha sovellusta kymmeneksvuotta.
Tukikohasta älykännykän omistajile suosittelemissiin tähä. Ja jolla ei ole älykännykkää, nin painelkaahan kauppaan...pukinkonttiin mahtuu vielä.
Kylymäsavukalat suolasa.
Son taas niitä aikoja, kuppittää valamistela kylymäsavukallaa joulupöytään. Ja eivain yhteempöytään, vaan on tullu vuosijen varrela semmonen tutturinki, jotkon ollu kilttijä, nin Joulu-Ukka net tieten palakittee. Hiukopallaa.
Son se resepti heleppo, ninko on tullu täälä kerrottuva. Viiskytä rammija karkijaa merisuolaa ja parikytä rammija hienova sokurija kalakilloo kohen, niijjovain harossija pyrkii tulleen.
Sielä net kylymijösä oottaa sokerisuolasa huomistapäivää ja savustukseen pääsyvä. Sielä Ukan pöntösä net joutuu viettään vuorokauvevverran. Tuntipuoltoista ja kiekovvaihto, niitä leppäsijä.
Pöntöstäku net saahaan ulos, nin sittevvielä vettäyttämisvaihe. Sevvoi tehhä samasa teräsastijasa tiukkaampakattuna, misä net kirjovilleet nyton suolasa. Ja vettäytyy net villeet vakuumissaki, mutta hiukka tasavampaa taitaa tulla, kun antaa niijen olla vuorokauvven tiukasa keskennään.
Saa siinä jonkukkerran kellarisa kiekovvaihosa hilippova, mutta vaivat korvaantuu, kuppääsee valamista kylymäsavulohta kitusiisa veteleen...
Tukikohasta leppäkiekkoja valamiiks sahhailemissiin tähä.
Son se resepti heleppo, ninko on tullu täälä kerrottuva. Viiskytä rammija karkijaa merisuolaa ja parikytä rammija hienova sokurija kalakilloo kohen, niijjovain harossija pyrkii tulleen.
Sielä net kylymijösä oottaa sokerisuolasa huomistapäivää ja savustukseen pääsyvä. Sielä Ukan pöntösä net joutuu viettään vuorokauvevverran. Tuntipuoltoista ja kiekovvaihto, niitä leppäsijä.
Pöntöstäku net saahaan ulos, nin sittevvielä vettäyttämisvaihe. Sevvoi tehhä samasa teräsastijasa tiukkaampakattuna, misä net kirjovilleet nyton suolasa. Ja vettäytyy net villeet vakuumissaki, mutta hiukka tasavampaa taitaa tulla, kun antaa niijen olla vuorokauvven tiukasa keskennään.
Saa siinä jonkukkerran kellarisa kiekovvaihosa hilippova, mutta vaivat korvaantuu, kuppääsee valamista kylymäsavulohta kitusiisa veteleen...
Tukikohasta leppäkiekkoja valamiiks sahhailemissiin tähä.
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Kylymäpyllyille joululahjavihije.
Ei välttämäti ole häävi paikka autompenkki istuva siihen kovala pakkasela. Tilasinki itsekkäästi ensin taksileksuun kuskille ja repsikalle lampaantaljat. Net oli ja on Kungsin tuotemerkillä.
Löysin sitte kuitenkin vielä parempaa hintalaatusuhetta. Laitan tähän linkin, vaikkei näijenkään myynnistä ole mulle muuta ilova kuin antaa hyvä vinkki. Mummelin autoon laitoin kuskinpenkille tännään paikalleen. On viimesen päälle.
Aitoon lampaantaljaan...
Tukikohasta pyllyt lämpösinä pitelemissiin tähä.
Löysin sitte kuitenkin vielä parempaa hintalaatusuhetta. Laitan tähän linkin, vaikkei näijenkään myynnistä ole mulle muuta ilova kuin antaa hyvä vinkki. Mummelin autoon laitoin kuskinpenkille tännään paikalleen. On viimesen päälle.
Aitoon lampaantaljaan...
Tukikohasta pyllyt lämpösinä pitelemissiin tähä.
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Kaamospakkanen.
Parinkympin huitteille laski ulukolämpötilat viijestä miinusasteesta tännään päivälä. Oli pitkiin aikoihi selekee keli. Eipä haittaile. On hienot ajat kaamoksen viileillä värilöillä höystettynä.
Pitkä ennuste näyttäis aikas hyvältä. Lussalukemija näkkyy vasta joulumpyhinä, eikä niistäkään varmaataikaa ole niin kauas etiäppäin.
Uunit saa hiljolleen putsattua näilä keleilä, kussaa tarjota kunnovvetova vetolunkasta.
Maisemat ja maantiet on tikisä. Ja jäät vahavenee niile, jokka kylymärreijän ympärilä halvaa muutaman tunnin päiväsä päivännävölä istuksija.
Tukikohasta aamusela nokka kohti tekopitäjätä suunnistelemissiin tähä.
Pitkä ennuste näyttäis aikas hyvältä. Lussalukemija näkkyy vasta joulumpyhinä, eikä niistäkään varmaataikaa ole niin kauas etiäppäin.
Uunit saa hiljolleen putsattua näilä keleilä, kussaa tarjota kunnovvetova vetolunkasta.
Maisemat ja maantiet on tikisä. Ja jäät vahavenee niile, jokka kylymärreijän ympärilä halvaa muutaman tunnin päiväsä päivännävölä istuksija.
Tukikohasta aamusela nokka kohti tekopitäjätä suunnistelemissiin tähä.
tiistai 11. joulukuuta 2018
Tukikohta joulusiivottu.
Siton kevyttä motivaatijota pikkusen siivoila nurkkija, kunon vieraita tievosa. Tullee pastori ja kanttori ja heitä seuraa seurakuntalaisija. Vanahatmerkit jos paikkasa pitelee, nin tänne saapuu väkijä kirkonkyllää myöten hoilaamaan.
Kyläseuran immeiset on järjestänny laulajaiset. Het olit silläkimmielin, ettei tartte mittään koristela ja laitela. No sehän on sama meijän talon emännyyvele, mitäsille sannoo. Sehällaittaa. Ja Ukka saa tulikomentoja siinä sivusa. Nykkin tein koivusta kuusen. Halloista.
Tukikohasta vierahija ja tuttuja oottelemissiin tähä.
Kyläseuran immeiset on järjestänny laulajaiset. Het olit silläkimmielin, ettei tartte mittään koristela ja laitela. No sehän on sama meijän talon emännyyvele, mitäsille sannoo. Sehällaittaa. Ja Ukka saa tulikomentoja siinä sivusa. Nykkin tein koivusta kuusen. Halloista.
Tukikohasta vierahija ja tuttuja oottelemissiin tähä.
maanantai 10. joulukuuta 2018
Joulupukinkonttiin uniikkija.
Puukkomestari on joulun alla äitynny ahkeraks. Ukka sai eilisäehtoola Rovaniemeltäpalatesa kolome kekluva Vasarapajasta. Niitä pittää pakkailla tälläviikola postiin, nin ehtivät kilteile tillaajile toivottavasti jouluks.
Kaks Purovvartta mennee, josen väärimmuista avijoparile keskelesuomija ja kolomas tamaskiterälä Lappeerrannansuunnile.
Kylläpä taas napsahtellee tuppeen raitakahva ninnapakasti, että liklaksarjaa saa rauhasa puukkovyölä joulumpyhinä alakaa heitteleen...
Tuppikuvijointi sammaa taattuva Vasaralaatuva...
Tukikohasta äänijäntehijä joululauluehtooks huommiseevvirittelemissiin tähä.
Kaks Purovvartta mennee, josen väärimmuista avijoparile keskelesuomija ja kolomas tamaskiterälä Lappeerrannansuunnile.
Kylläpä taas napsahtellee tuppeen raitakahva ninnapakasti, että liklaksarjaa saa rauhasa puukkovyölä joulumpyhinä alakaa heitteleen...
Tuppikuvijointi sammaa taattuva Vasaralaatuva...
Tukikohasta äänijäntehijä joululauluehtooks huommiseevvirittelemissiin tähä.
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
Lapsellikkana kuultuva.
Viettelimä viikonloppuva Tapijonkyläsä Kasperin ja Raisan huushollisa. Het ymmärrettävistä syistä pyytelit meitä Mummelinkans sinne lapsijenhoitoavuks, koska muuton ei remonttihommat etteisemmaalauksinneen ja yhen yläkertahuoneen tapiseeramisinneen onnistu. Lupasimma tieten.
Meinas lauvantakiehtoola lapsellikoile tapahtuva pikkunevvirhe, kuppiti Aarni saaha pysyttelleen poies etteisen ratekisista vaiheista. Oli nimittäin maalipurkit auki ja nuoripari alottelemasa vaativija maalaushommija.
Aarni, kaksvee ja heinäkuusa kolome, oli saanu jostaki kässiisä maalitelan. Ihan oikijan, semmosen pienen. Ja se ilimotti kaikile kuuluvala äänelä, että MINÄ MAALAAN NYT! Ihan oikija kolomensanan lause, ja se poika pystyy no neljänki ja viijenkissanan lauseen tuottaan.
Met kaikki tiesimä, että virhe on tapahunnu. Son semmonen jäärä, että josson päättänny jottain tehhä, nin tekkee kans. Ja turha on yritelä mennä kielteleen, tappelu tullee ja semmoset känkkäränkät, että altapois. Maalipurkit avoina oli nähty...
Nimpä Aarnile kiikutettiin etteiseen kahemmetrin sittemäntuuman lankku ja sanottiin sille, että sää maalaat tuon. Ja sai se maalatakkin sitä sevverran, että lapsellikat kerkis kehittään seuraavat hommat ja saamaan seuraavat kiinnostukset siirtyyn pois maalihommista. Tuttuva, tuttuva varmaan kaikile, jotkon lasten kans tekemisisä ollu. Ja voimma sannoo, että täson poika, jollon enempi ommaa tahtoo kuin huonola aikuisela...
Tälle ehtoole kottiuvuima Mummelin kans antosasta viikollopusta. Ja ehtoola tuli kuvat ja viiteot valamiista etteisestä kaikkine listojemmalaamisinneen ja kiinnittämisinneen, eli valamista tuli. Eikä oikeenhyvin olis veivaireita vahtimalla ehkä Raisalta ja Kallelta tullu...
Tukikohasta jouluks Tapijonkyllään seuraavankerran suunnittelemissiin tähä.
Meinas lauvantakiehtoola lapsellikoile tapahtuva pikkunevvirhe, kuppiti Aarni saaha pysyttelleen poies etteisen ratekisista vaiheista. Oli nimittäin maalipurkit auki ja nuoripari alottelemasa vaativija maalaushommija.
Aarni, kaksvee ja heinäkuusa kolome, oli saanu jostaki kässiisä maalitelan. Ihan oikijan, semmosen pienen. Ja se ilimotti kaikile kuuluvala äänelä, että MINÄ MAALAAN NYT! Ihan oikija kolomensanan lause, ja se poika pystyy no neljänki ja viijenkissanan lauseen tuottaan.
Met kaikki tiesimä, että virhe on tapahunnu. Son semmonen jäärä, että josson päättänny jottain tehhä, nin tekkee kans. Ja turha on yritelä mennä kielteleen, tappelu tullee ja semmoset känkkäränkät, että altapois. Maalipurkit avoina oli nähty...
Nimpä Aarnile kiikutettiin etteiseen kahemmetrin sittemäntuuman lankku ja sanottiin sille, että sää maalaat tuon. Ja sai se maalatakkin sitä sevverran, että lapsellikat kerkis kehittään seuraavat hommat ja saamaan seuraavat kiinnostukset siirtyyn pois maalihommista. Tuttuva, tuttuva varmaan kaikile, jotkon lasten kans tekemisisä ollu. Ja voimma sannoo, että täson poika, jollon enempi ommaa tahtoo kuin huonola aikuisela...
Tälle ehtoole kottiuvuima Mummelin kans antosasta viikollopusta. Ja ehtoola tuli kuvat ja viiteot valamiista etteisestä kaikkine listojemmalaamisinneen ja kiinnittämisinneen, eli valamista tuli. Eikä oikeenhyvin olis veivaireita vahtimalla ehkä Raisalta ja Kallelta tullu...
Tukikohasta jouluks Tapijonkyllään seuraavankerran suunnittelemissiin tähä.
perjantai 7. joulukuuta 2018
Leksuksellinen menny puuta.
Sevverran on huvennu Tukikohan koivupinot katoksesta, että pienelä siirtelylä sinne sai Ittenäisyyspäivää kulutellessa raivattuva autolle kelisuojaa. Onneks onnoita siirreltävijä pylyvästoloppija siellä tukiranteisa, että niitä hiukka siirtelemälä sai Leksutaksin pukattuva pellinalle. Tosin piti peilit kääntää varoiksi sammaan asentoon kuin autopesuriin ajjaisa.
Ei sielä liikaa tillaa ole, mutta hyvin pääsee autosta poies, kussihtaa kuskinovet pylyväijen välliin...
Suivauttellee välilä, kunnämät lumisatteet on alakamasa. Pittää olla aina harjaamasa pitkävartisela, että pääsee liikenteesee. Ja sisätilallämmitin sulattellee lumija pitkimpirssijä.
Nyt Ukkataksi lähtee ilimasele tillauskyyvile pääkaupunkija kohti. Siis maakuntapääkaupunkija. Mummeli viijään silimälääkärijä raatauttaan. Hiukka pelottaa, että Ukale käy ninko sille yhele ukole siinä televisijomainoksesa, kusse mummu sai net uuvet kakkulat...
Saatama pyörähelä Tapijonkyläläisijä vilikasemasa samala reisula. Niija kotijo jää Kallelakamera pyöriin. Se nimittäin alako eilen pyöriin, kojeajo on vävypoijjan hartheila.
Tukikohasta kymmenensentin lumijen keskeltä tähä.
Ei sielä liikaa tillaa ole, mutta hyvin pääsee autosta poies, kussihtaa kuskinovet pylyväijen välliin...
Suivauttellee välilä, kunnämät lumisatteet on alakamasa. Pittää olla aina harjaamasa pitkävartisela, että pääsee liikenteesee. Ja sisätilallämmitin sulattellee lumija pitkimpirssijä.
Nyt Ukkataksi lähtee ilimasele tillauskyyvile pääkaupunkija kohti. Siis maakuntapääkaupunkija. Mummeli viijään silimälääkärijä raatauttaan. Hiukka pelottaa, että Ukale käy ninko sille yhele ukole siinä televisijomainoksesa, kusse mummu sai net uuvet kakkulat...
Saatama pyörähelä Tapijonkyläläisijä vilikasemasa samala reisula. Niija kotijo jää Kallelakamera pyöriin. Se nimittäin alako eilen pyöriin, kojeajo on vävypoijjan hartheila.
Tukikohasta kymmenensentin lumijen keskeltä tähä.
torstai 6. joulukuuta 2018
Itsenäisyyspäivää!
Tukikohta toivottaa Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!
Tukikohasta sinivalkoisin tuntemuksin tähä.
Tukikohasta sinivalkoisin tuntemuksin tähä.
tiistai 4. joulukuuta 2018
Halakolämmittäjän heleppo marraskuu.
Ukan sääaseman marraskuu oli kymmenevvuojen mittaushistorijasa lämpösin. Sehännäkkyy tieten puupinoila, kukkoivuva säästyy.
On siinä hankalakkippuolesa. Vetolunkat kujjoutuu piteleen pienellä vevolla, ettei ala liemet kiehuun, nin karstottellee Ukan isova kattilata.
Tuosson luveteltuna kymmenevvuojen keskilämpötilat eestä taakse:
2018 -1,4
2017 -5,5
2016 -7,1
2015 -3,5
2014 -6,2
2013 -5,7
2012 -4,5
2011 -2,4
2010 -9,3
2009 -2,7
Oli välisä se yks parinkympin pakkasvuorokaus, jonka ansiosta ei päästy ainakkaan lussale.
Nyt tuntussiltä, että alako kerräämään kolomansija lumija tällesyksyle. Lappi taitaa saaha sitänyt, mitä enkelsmannit ja muut turismot täältä tullee sarttereillasa ettimmään. Lunta.
Tukikohasta Linko-Jarkollaariin satamista pällyilemissiin tähä.
On siinä hankalakkippuolesa. Vetolunkat kujjoutuu piteleen pienellä vevolla, ettei ala liemet kiehuun, nin karstottellee Ukan isova kattilata.
Tuosson luveteltuna kymmenevvuojen keskilämpötilat eestä taakse:
2018 -1,4
2017 -5,5
2016 -7,1
2015 -3,5
2014 -6,2
2013 -5,7
2012 -4,5
2011 -2,4
2010 -9,3
2009 -2,7
Oli välisä se yks parinkympin pakkasvuorokaus, jonka ansiosta ei päästy ainakkaan lussale.
Nyt tuntussiltä, että alako kerräämään kolomansija lumija tällesyksyle. Lappi taitaa saaha sitänyt, mitä enkelsmannit ja muut turismot täältä tullee sarttereillasa ettimmään. Lunta.
Tukikohasta Linko-Jarkollaariin satamista pällyilemissiin tähä.
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Atventtievästä.
Piti kokheila semmosta evästä, jokoli täsähuushollisa ekakertaa. Mummeli oli jostakinnähäny ohojeen, että lämminsavukallaan voi sekotela kanammunnaa ja paistela siitä pihivijä. Ukka tieten laitteli ohojeeseen oman sovituksesa, eli palastelin ensteks savukallaa muovipääläriin. Sittellaitoin sekhaan emmentaalijuustoraastetta ja muutamija murusija sinihomejuustova. Kolome kanammunnaa noin neljäänsattaan rammiin kallaa. Ja lirraus soijakastiketta suolaks.
Otin sitte alakurttilaisten käsrautojevvierestä pikkusen valurautapannun, jolla paistelin nelejä nuin sentimpaksuista pihvijä, olisko ollu parimmiinnuutivverran puoleltasa. Siinä ajasa net hyvin kesti kääntää ympäri ja toista puolta samavverra. Kuivaa tillijä ripottelivvielä pintaan paistaisa.
Paiston sitte isommala pannula eilisijä rosamuntapottuja, jotka vetelin muutamammillin sipaleiks ja paistaisa maustelin soijakastikkeela.
Jovain soli yksinkertanemmutta ihan harossi pyhäpäiväeväs. Ruokajuomana oli litlikauppijaan alakoholitonta valakoviinijä, joka ruunasi atrijaa osaltasa...
Tukikohasta aamusela Rovaniemelle suunnistelemissiin tähä.
Otin sitte alakurttilaisten käsrautojevvierestä pikkusen valurautapannun, jolla paistelin nelejä nuin sentimpaksuista pihvijä, olisko ollu parimmiinnuutivverran puoleltasa. Siinä ajasa net hyvin kesti kääntää ympäri ja toista puolta samavverra. Kuivaa tillijä ripottelivvielä pintaan paistaisa.
Paiston sitte isommala pannula eilisijä rosamuntapottuja, jotka vetelin muutamammillin sipaleiks ja paistaisa maustelin soijakastikkeela.
Jovain soli yksinkertanemmutta ihan harossi pyhäpäiväeväs. Ruokajuomana oli litlikauppijaan alakoholitonta valakoviinijä, joka ruunasi atrijaa osaltasa...
Tukikohasta aamusela Rovaniemelle suunnistelemissiin tähä.
perjantai 30. marraskuuta 2018
No onkos tullu taas ja niin eelleen.
Näyttijo liika hyvältä eilempäivälä, kun alako tuiskuttaan lumija ninko hamsterilehvasa. Kymmenkunta senttijä pakkaslunta oli jo maasa, muttei tietenkääkkauvaa.
Yölä meni taas pakkaskeli persiilleen ja lussalle nimpaljo, että Linko-Jarkko ku amusella tuli pihhaa konheella siivoomaan, nillingola ei liikaa lumet ennää märkänä lennelly. Konemiestäki tieten harmittaa tämmöset talavenalut, mutta minkäs tiet.
Onneks ellaittannu vieläkkään painepesurija talavitelole. Leksuspirssi oli lumesa ja ravasa vanteitaammyöten nimpaljo, että annon sille paineveshuhtelun marraskuun viimesempäivän kunnijaks.
Mielusampaa olis ollu alakaa jo viimenki talavele, mutta säijehhaltija onnäimä päättäny asijat toiselatappaa. Vallassaa.
Kuneinyt sulattas ihankaikkijalumija pois, nissäilys ees tämä vähänevvalonpilikahus, kuppäivä eikullyhenee...
Otintosta puupinostaki kuvat. Voitta arvata, että jouvuin Aarnipoijjanpoijjale satakuntakertaa näyttään viimeviikolloppuna niitä kuvija, jotkoli rekkapirssistä otettu koivukuorma päälä ja tyhyjänä. Sannoinki Aarnile, että tuli nimpitkä pino Ukale koivuja, ettei net yhteen valokuvvaan ijessovi. Ja Aarni tieten usko. Ukka kunei ruukaa kelleen valehela.
Tukikohasta lumijensäilymistä toivomissiin tähä.
Yölä meni taas pakkaskeli persiilleen ja lussalle nimpaljo, että Linko-Jarkko ku amusella tuli pihhaa konheella siivoomaan, nillingola ei liikaa lumet ennää märkänä lennelly. Konemiestäki tieten harmittaa tämmöset talavenalut, mutta minkäs tiet.
Onneks ellaittannu vieläkkään painepesurija talavitelole. Leksuspirssi oli lumesa ja ravasa vanteitaammyöten nimpaljo, että annon sille paineveshuhtelun marraskuun viimesempäivän kunnijaks.
Mielusampaa olis ollu alakaa jo viimenki talavele, mutta säijehhaltija onnäimä päättäny asijat toiselatappaa. Vallassaa.
Kuneinyt sulattas ihankaikkijalumija pois, nissäilys ees tämä vähänevvalonpilikahus, kuppäivä eikullyhenee...
Otintosta puupinostaki kuvat. Voitta arvata, että jouvuin Aarnipoijjanpoijjale satakuntakertaa näyttään viimeviikolloppuna niitä kuvija, jotkoli rekkapirssistä otettu koivukuorma päälä ja tyhyjänä. Sannoinki Aarnile, että tuli nimpitkä pino Ukale koivuja, ettei net yhteen valokuvvaan ijessovi. Ja Aarni tieten usko. Ukka kunei ruukaa kelleen valehela.
Tukikohasta lumijensäilymistä toivomissiin tähä.
tiistai 27. marraskuuta 2018
Harvinaisempi liftari.
Käväsin tänhään Puuttinimmaassa ostamassa tankin täyteen sikäläistä menolientä. Eihäntuota muuton hajettas, mutta kunnet myy sitä puoleehhintaan meitihhintoihin nähen, ninkotiijättä.
Palluumatkala Kotalankyläsä raatasin laillisesti muutaman soittajan kanssa Leksuksen häntsriilaitteela pakkaskuulumisija, kummeinasin jättää silimijäni uskomati. Aurausviittaan vasemala puolela ajosuuntaannähen istuskeli nojjaamasa vitivalakone raavaannäköne joutsen. Ennähäny serräpylöitä, että olisko ollu peukalopystösä...
Ejjoutanu takasin kääntyyn valokuvvaa otttamaan. Soittelin Mummelile, joka oli kohta tulosa rättipiiristäsä Sallasta, että höröstelis hiukka ennen Kuolajojen siltaa ja näppäis kuvan. Vaan ei ollu lintuiso ennään ollu maantielä. Liekkö siirtynny avonaiseen vesiojjaan, jokoli vielä sulana virtaamasa Kuolajokkeempäin. Vai olisko jo joku nostannu kyytiisä, kummummeli kerto, että siinoli Sallansuuntaan autojjäläkijä tiellaijasa pysähtynneistä autoista. Toivottavasti se ei jääny kenenkään pirssinalle.
Aamula justiin luontohemmo Kemijärveltä raataili raatijosa, että jouttenet on Kemijärvenki sulistapaikoista lähtenneet jo etelää kohen. Kyllä täältäki sulatpaikat vähenee, on sevverran kuivat kelit.
Tukikohasta asijaa tarkkailemissiin tähä.
Palluumatkala Kotalankyläsä raatasin laillisesti muutaman soittajan kanssa Leksuksen häntsriilaitteela pakkaskuulumisija, kummeinasin jättää silimijäni uskomati. Aurausviittaan vasemala puolela ajosuuntaannähen istuskeli nojjaamasa vitivalakone raavaannäköne joutsen. Ennähäny serräpylöitä, että olisko ollu peukalopystösä...
Ejjoutanu takasin kääntyyn valokuvvaa otttamaan. Soittelin Mummelile, joka oli kohta tulosa rättipiiristäsä Sallasta, että höröstelis hiukka ennen Kuolajojen siltaa ja näppäis kuvan. Vaan ei ollu lintuiso ennään ollu maantielä. Liekkö siirtynny avonaiseen vesiojjaan, jokoli vielä sulana virtaamasa Kuolajokkeempäin. Vai olisko jo joku nostannu kyytiisä, kummummeli kerto, että siinoli Sallansuuntaan autojjäläkijä tiellaijasa pysähtynneistä autoista. Toivottavasti se ei jääny kenenkään pirssinalle.
Aamula justiin luontohemmo Kemijärveltä raataili raatijosa, että jouttenet on Kemijärvenki sulistapaikoista lähtenneet jo etelää kohen. Kyllä täältäki sulatpaikat vähenee, on sevverran kuivat kelit.
Tukikohasta asijaa tarkkailemissiin tähä.
Tinttihuolto ykkösenä.
Kahenpuolen Tukikohan päärakennusta käy melekoset vilinät. Talaviruokintapisteet kussijaittevat molemila puolila talova. Niiton hiukkasen suojattu närhiltä, vaikka nekkin kyllä pääsee nokkimaan Mummun leipomija kookoskaakkuja. Net on valettu kookosrasvasta, jokon sulateltu kattilasa. Kakkumuottiin ollaitettu sekalaista linnunsiementä paljollaisesti, jotenka tintit saa siitä jytäkkätä rasvana ja siemeninä.
Pärähti se pakkanen nyt aamusella allekkymmenestä asteesta likelle pariakymppää, joka äkkiseltäättuntuu kovalta, kujjoutuu ulukohommisa käymää. Jokhan pitäs pipo ettijä...
Ukka pittää linnut ykkösenä ruokahuollosa. Omat evväät tullee sittevvasta.
Kanaverkko pittää huolta siitä, ettei närhi vie ommiin varastoihisa kokokaakkuva...
Tukikohasta pakkastapitelemissiin tähä.
Pärähti se pakkanen nyt aamusella allekkymmenestä asteesta likelle pariakymppää, joka äkkiseltäättuntuu kovalta, kujjoutuu ulukohommisa käymää. Jokhan pitäs pipo ettijä...
Ukka pittää linnut ykkösenä ruokahuollosa. Omat evväät tullee sittevvasta.
Kanaverkko pittää huolta siitä, ettei närhi vie ommiin varastoihisa kokokaakkuva...
Tukikohasta pakkastapitelemissiin tähä.
maanantai 26. marraskuuta 2018
Toislumet.
Maa on ollu mustempata Lapisa tälle syksyvä kuulema kuin kuuteenkymmeneevvuoteen. Kävihän täälä kymmenkuntasenttijä lunta maasa jokuviikko sitte, mutta net meni pois, ninko nykyvään syksysin ruukaa tehhä.
Lauvantaina meitin poissaollesa näky sääkamerakuvasta, että lumi on taas tullu maahan Naruskala. Ja viimoyönä ja tännään päivälä on sajellu sevverta lissää, että Ukala on lumimittarisa komijat viissenttijä.
Ensyökshän Kerttu Kotakorpi luppaili televitsöönisä tänne pakkasta paritkympit. Nyton ehtoola vasta puolenkytä astetta mittarisa, mutta vinkka puhaltaa luoteesta. Ja sieltei kesätuulet puhaltele.
Sopivaa pijelä pirttipäivijä. Ja rassata aikasakkuluks Kallelakamerata. Ja sitä askaretta näyttäis piisaavanki, kunei viikolloppuna selevinny Tapijonkyläsä, vaikkoli viisaampijaki ympärilä. Onnet iipeekamerat hauskoja vehkeitä, kunnet pitäissaaha kuvvaa maisemista lähettään. Laitappas jossaki pilikku tai piste vikapaikkaan, nin ei ole pelekova, että kuvat maalimale lähtee.
Tukikohasta rauhallisesti lasippääsä ottamissiin tähä.
Lauvantaina meitin poissaollesa näky sääkamerakuvasta, että lumi on taas tullu maahan Naruskala. Ja viimoyönä ja tännään päivälä on sajellu sevverta lissää, että Ukala on lumimittarisa komijat viissenttijä.
Ensyökshän Kerttu Kotakorpi luppaili televitsöönisä tänne pakkasta paritkympit. Nyton ehtoola vasta puolenkytä astetta mittarisa, mutta vinkka puhaltaa luoteesta. Ja sieltei kesätuulet puhaltele.
Sopivaa pijelä pirttipäivijä. Ja rassata aikasakkuluks Kallelakamerata. Ja sitä askaretta näyttäis piisaavanki, kunei viikolloppuna selevinny Tapijonkyläsä, vaikkoli viisaampijaki ympärilä. Onnet iipeekamerat hauskoja vehkeitä, kunnet pitäissaaha kuvvaa maisemista lähettään. Laitappas jossaki pilikku tai piste vikapaikkaan, nin ei ole pelekova, että kuvat maalimale lähtee.
Tukikohasta rauhallisesti lasippääsä ottamissiin tähä.
perjantai 23. marraskuuta 2018
Kuppaakhan nuot puhelivvirmat vanahuksija.
Käväsin tosa naapurisa rapijan kaheksankymppisen tietokoneongelmija ratkomasa. Nethän ratkoima kyllä, tilasimma mykistynneen konneen tilale kunnostetuvvehkeen muutamasta oululaisesta nettikaupasta. Ja vajjaan kolomensaan pöytäkone oli parimpäivämpäästä jo hajettavisa matkahuollosta.
Laittelimma sen asemiin. Tämä ikämiesnaapuri kerto, että hällä on uus nettiyhteys yhestä teelä alakavasta virmasta, jonka nimi ennen alako ässälä. Oli tullu oikeen tuliterä simmikortti ja sennumeroki.
Laitoima kortin kymmenkunta tai rapijat ikäseen mokkulapötköön. No älähämmitä, puhelivvirmasta kun alakuhässäkäjjäläkiin tarkistelin, mahtaako se kortti olla hengisä, kunniin oli vanahuksele sieltä kerrottu. Ei ihavvalamis se aktivointi vielä ollu, mutta poika lupas, että vartisa aukee.
Ja aukes kanssa. Yhteys tuli, mutta se vaan pihisi. Ossuuspankin sivuva kun yrittelimmä esmerkisk auki, nin aikaa vierähti viitisemminnuuttija. Ja nettimittarila kun yritin mittailla mekapikselijen määrijä, nin kone ilimotti, ettei voija mitata. Ei milläämmittarila.
No mitä tieten soittaan uuvelleen oppperaattorile. Oli erimies sielä langampääsä nyt. Kyselin siltä, että mikähäntässä vois mättää, olisko ehkä kyse uuven neljäkeekortin ja mokkulan sopimattomuuvesta pariks. No poika siihen, että ninse varmaanki on. Minä sannoin, että tämmösisä tappauksisa pitäs liittymätä tehesä jo kyselä, mihin sitä korttija ollaan uuvesa liittymäsä tökkäämäsä. Sannoin, että ennehhän niitä mokkuloita sai liittymämmukkaan kourasta saavista mukkaan vaikka kourallisen.
Poika sano, että ninse oli ennen. Mutta nytei ennään ole. Toimiva mokkula tuommoseen erheeseen on ostettava. Kyssyin hintaa. Satakuuskytäkaheksan €urova. No voi helevetti. Lopetima puhelun lyhyveen.
Laittelin sitte parile naapuile viestijä, että liekkö jäänny mokkuloita pölyttyyn niisä huusholleisa, jokka on laittannu ittelleen valokuijut. Kaks kylänneitoo vastas. Ja net toi mokkulat Tukikohtaan samala, kun alakovat emännän rättipiirin.
No minä mokkulojen kanssa vanahuksen luokke takas. Enmääne mokkula ilimineeras, että ei löyvä toloppaa. No sitte toinen tulile. Siitä kone ilimotti ensiks, että ei löyvy mokkulata. Minä sannoin konneele, että johan sinun pittää tuo löytää, kun se vilikkuu tuola langannokasa, perkele. No, noitumiset tieten helepotti asijata. Mokkulata kun käytteli muutamankerrran irti ja sammutteli konetta, nin jopa löysi. Kun se mokkula oli asentannu ittesä, nin sitten se ilimotti taulusa, että simkortti ei toimi. Mitä, ei toimi. Toimihan se hiljasella noppeuvela siinä vanahassaki mokkulasa.
No kohta se löys sen simkortinki. Pikkuvirhe oli vain. Kortti oli vikapäin sielä mokkulasa...
Loppu aika hyvin, mutta ei kaikki hyvin. Talloon tullee nyt 12 mekabittijä pankkisivuvauhtija. Ja lähtee vajjaat puolenkytä mekapittijä. Sannoin ikämiehele, että anna olla nyt tuo naapurimmokkula tuosa akkunasa kiinni ninkauvan, että tuon siihe vielä iskemättömämmän simmikortin, kunolemma mustaperjantaina lähösä Tapijonkyllään. Näin sovima.
No sitte ennenku lähskin pois, nin vanahamies muisti, että kattoppas tuola nettikonheela hänen puhelimesa liittymä, että mitä se kuukauvesa oikeen maksaa. Hän kerto, että operattoripoika ei ollu hälle kertonnu, vaikkoli kysyny sitä sillon, kuttilasi ittelleen sitä simmikorttija. No, minähän kipasin nettisivuile tuonne operattorimaalimmaan vanahammiehen pankkitunnuksila.
Sieloli se puhelinliittymä. Kuukausimaksu alun neljättäkymppijä...Ja miehen puhelin semmonen vanaha nokijalainen, jossei ole mittään nettijä, eikä muitakkaan kotkotuksija. Ei helevetti. Tein sielä netisä kevyvet muutokset ja laitoimma uuveksi liittymäksi parinkympin yhteyven. Alakajaisiks.
Meinaan tännään käyvä hiukka operaattorivirmasa Rovaniemelä kehumasa tätä virmaa. Vanhusystävällisyyvesä tosin on hiukka tarkistamisempaikka. Helevetti.
Tarkistelkaapa kurillanne lähipiirin vanahuksijen puhelinlaskuja, että mitä niile ommyyty...
Tukikohasta ihimettelemissiin tähä.
Laittelimma sen asemiin. Tämä ikämiesnaapuri kerto, että hällä on uus nettiyhteys yhestä teelä alakavasta virmasta, jonka nimi ennen alako ässälä. Oli tullu oikeen tuliterä simmikortti ja sennumeroki.
Laitoima kortin kymmenkunta tai rapijat ikäseen mokkulapötköön. No älähämmitä, puhelivvirmasta kun alakuhässäkäjjäläkiin tarkistelin, mahtaako se kortti olla hengisä, kunniin oli vanahuksele sieltä kerrottu. Ei ihavvalamis se aktivointi vielä ollu, mutta poika lupas, että vartisa aukee.
Ja aukes kanssa. Yhteys tuli, mutta se vaan pihisi. Ossuuspankin sivuva kun yrittelimmä esmerkisk auki, nin aikaa vierähti viitisemminnuuttija. Ja nettimittarila kun yritin mittailla mekapikselijen määrijä, nin kone ilimotti, ettei voija mitata. Ei milläämmittarila.
No mitä tieten soittaan uuvelleen oppperaattorile. Oli erimies sielä langampääsä nyt. Kyselin siltä, että mikähäntässä vois mättää, olisko ehkä kyse uuven neljäkeekortin ja mokkulan sopimattomuuvesta pariks. No poika siihen, että ninse varmaanki on. Minä sannoin, että tämmösisä tappauksisa pitäs liittymätä tehesä jo kyselä, mihin sitä korttija ollaan uuvesa liittymäsä tökkäämäsä. Sannoin, että ennehhän niitä mokkuloita sai liittymämmukkaan kourasta saavista mukkaan vaikka kourallisen.
Poika sano, että ninse oli ennen. Mutta nytei ennään ole. Toimiva mokkula tuommoseen erheeseen on ostettava. Kyssyin hintaa. Satakuuskytäkaheksan €urova. No voi helevetti. Lopetima puhelun lyhyveen.
Laittelin sitte parile naapuile viestijä, että liekkö jäänny mokkuloita pölyttyyn niisä huusholleisa, jokka on laittannu ittelleen valokuijut. Kaks kylänneitoo vastas. Ja net toi mokkulat Tukikohtaan samala, kun alakovat emännän rättipiirin.
No minä mokkulojen kanssa vanahuksen luokke takas. Enmääne mokkula ilimineeras, että ei löyvä toloppaa. No sitte toinen tulile. Siitä kone ilimotti ensiks, että ei löyvy mokkulata. Minä sannoin konneele, että johan sinun pittää tuo löytää, kun se vilikkuu tuola langannokasa, perkele. No, noitumiset tieten helepotti asijata. Mokkulata kun käytteli muutamankerrran irti ja sammutteli konetta, nin jopa löysi. Kun se mokkula oli asentannu ittesä, nin sitten se ilimotti taulusa, että simkortti ei toimi. Mitä, ei toimi. Toimihan se hiljasella noppeuvela siinä vanahassaki mokkulasa.
No kohta se löys sen simkortinki. Pikkuvirhe oli vain. Kortti oli vikapäin sielä mokkulasa...
Loppu aika hyvin, mutta ei kaikki hyvin. Talloon tullee nyt 12 mekabittijä pankkisivuvauhtija. Ja lähtee vajjaat puolenkytä mekapittijä. Sannoin ikämiehele, että anna olla nyt tuo naapurimmokkula tuosa akkunasa kiinni ninkauvan, että tuon siihe vielä iskemättömämmän simmikortin, kunolemma mustaperjantaina lähösä Tapijonkyllään. Näin sovima.
No sitte ennenku lähskin pois, nin vanahamies muisti, että kattoppas tuola nettikonheela hänen puhelimesa liittymä, että mitä se kuukauvesa oikeen maksaa. Hän kerto, että operattoripoika ei ollu hälle kertonnu, vaikkoli kysyny sitä sillon, kuttilasi ittelleen sitä simmikorttija. No, minähän kipasin nettisivuile tuonne operattorimaalimmaan vanahammiehen pankkitunnuksila.
Sieloli se puhelinliittymä. Kuukausimaksu alun neljättäkymppijä...Ja miehen puhelin semmonen vanaha nokijalainen, jossei ole mittään nettijä, eikä muitakkaan kotkotuksija. Ei helevetti. Tein sielä netisä kevyvet muutokset ja laitoimma uuveksi liittymäksi parinkympin yhteyven. Alakajaisiks.
Meinaan tännään käyvä hiukka operaattorivirmasa Rovaniemelä kehumasa tätä virmaa. Vanhusystävällisyyvesä tosin on hiukka tarkistamisempaikka. Helevetti.
Tarkistelkaapa kurillanne lähipiirin vanahuksijen puhelinlaskuja, että mitä niile ommyyty...
Tukikohasta ihimettelemissiin tähä.
torstai 22. marraskuuta 2018
Märkää koivua kartanolla.
Yheksisenkymmentä tonnija on Tukikohan takapihalla koivuva. Eli päästöainetta on niihhelevetisti. Saa siinä husku parkuva enskevväänä, että nuot metrisinä halakomakonheele saahaan. Son puulämmittäjäle yöunija rauhottava kalikka tuo koivu. Kuivana. Ja märkänäki, kunnet on maksettu.
Soli aamusela seittemänkantturoisa, kun ekakuormaa Leivon auto alako purkaan. Tunnimpäästä tuli jo seuraava. Ja kuulema kaikki tuli tievvarresta pois.
Tukikohasta halakomakonheen pumpuvvaihtova oottelemissiin tähä.
Soli aamusela seittemänkantturoisa, kun ekakuormaa Leivon auto alako purkaan. Tunnimpäästä tuli jo seuraava. Ja kuulema kaikki tuli tievvarresta pois.
Tukikohasta halakomakonheen pumpuvvaihtova oottelemissiin tähä.
tiistai 20. marraskuuta 2018
Kallelan naapuriin...
Sepä on vieläkin myynnissä Vaivihkaa sieltä Kallelan alapuolelta. Tori.fi -ilmoitukseen tuosta saamaan lisätietoja. Nythän siellä on kerralla myynnissä puolet koko omistuksesta. Se tietää omistajalleen 25 viikkova vuojesa...
Hyväsä peruskunnossa on tämä mökki ja paikka on rauhallisista rauhallisin.
Tukikohasta esittelykeikkoja oottelemissiin tähä.
Hyväsä peruskunnossa on tämä mökki ja paikka on rauhallisista rauhallisin.
Tukikohasta esittelykeikkoja oottelemissiin tähä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Iso jalaka vilikahtaa.
Palhaamma vanahaan aiheeseen. Ei pitäs leikkijä, mutta taas uhkarohkeus meni eelle. Ostimmuikkukukon.
Enoo syönny muikkuja sittenko viimeks kymmenkunta vuotta sitte. Enkä nykkään issooo viipaletta savommuijan torila myymää kukkova naamaan lipassu, mutta seki oli liikaa. Kihtiperkele iski alle vuorokauvesa. Jakun evvielä enstuntemuksista isovarpaasa uskonnu, että son sitä, nin en alottannu arkoksijan mättämistä kitusiin. Eilen oli alotettava. Ja soli hiukka myöhäsä...
Yö meni peiton alla käppyröijesä. Kihti valavotti enite. Jalakaterän pittää pysyvä peitorreunan ulukopuolela. Toiseks enite romuskan räännousu ja kolomanneks enite peltikaton helevetimmoinen kolina. Oli koillisvinkka kohillaan. Yhistelmä takas sen, että uni oli satavarmasti pätkisä. Ei tämmöstä ossaa toivoo pahimmale vihamiehellekkään. Tai ehkä sentäävvähäsen...
Mein kettukokolokoirala luulis sensijjaan olevan lökösät olot. Syksypimmeet poistu sen yöelämästä, ku Mummeli latas Rihlan taijetevokseen eilen muutamat ulukovalot. Net, joista kaikki immeiset ei tykkää. Ei meillekkään taijeta anempijä laitela, joulummaisa ehkä joku akkunakynttelikkö.
En tiä, tykkääkö koira vai ei. Aamuyöstä se poikkeevasti hiukka haukku. Syytä en tiijä. Saatto olla se tuuliki, joka teki outova kattopeltipauketta.
Palakoot nyt sielä ninkauvan, kuttullee aurinko taas takas valaseen. Eilentuo näyttäänty kokonaiset viisminnuuttija, sittemmeni taas satteiseks ja piliveen.
Tukikohasta jalan kenkäällaittokuntova oottelemissiin tähä.
Enoo syönny muikkuja sittenko viimeks kymmenkunta vuotta sitte. Enkä nykkään issooo viipaletta savommuijan torila myymää kukkova naamaan lipassu, mutta seki oli liikaa. Kihtiperkele iski alle vuorokauvesa. Jakun evvielä enstuntemuksista isovarpaasa uskonnu, että son sitä, nin en alottannu arkoksijan mättämistä kitusiin. Eilen oli alotettava. Ja soli hiukka myöhäsä...
Yö meni peiton alla käppyröijesä. Kihti valavotti enite. Jalakaterän pittää pysyvä peitorreunan ulukopuolela. Toiseks enite romuskan räännousu ja kolomanneks enite peltikaton helevetimmoinen kolina. Oli koillisvinkka kohillaan. Yhistelmä takas sen, että uni oli satavarmasti pätkisä. Ei tämmöstä ossaa toivoo pahimmale vihamiehellekkään. Tai ehkä sentäävvähäsen...
Mein kettukokolokoirala luulis sensijjaan olevan lökösät olot. Syksypimmeet poistu sen yöelämästä, ku Mummeli latas Rihlan taijetevokseen eilen muutamat ulukovalot. Net, joista kaikki immeiset ei tykkää. Ei meillekkään taijeta anempijä laitela, joulummaisa ehkä joku akkunakynttelikkö.
En tiä, tykkääkö koira vai ei. Aamuyöstä se poikkeevasti hiukka haukku. Syytä en tiijä. Saatto olla se tuuliki, joka teki outova kattopeltipauketta.
Palakoot nyt sielä ninkauvan, kuttullee aurinko taas takas valaseen. Eilentuo näyttäänty kokonaiset viisminnuuttija, sittemmeni taas satteiseks ja piliveen.
Tukikohasta jalan kenkäällaittokuntova oottelemissiin tähä.
torstai 15. marraskuuta 2018
Kaamospannari rahkalla.
Mikäpä sen somempata ehtooevästä näin pimmeen kourisa kuimpannukakku. Tekasin semmosen jo eilisäehtoola joutessain, kummeinas yks maito olla päiväyksiesä loppupääsä. Ja kerma mukkaan, vaikkoli päivijä jälellä...
Sehämmennee pannari vielä toisenaki ehtoona eilisellisäks. Mikrolla voi tehhä pikakuumennukset.
Mummeli oli tempassu iltapalan pääle erikoisainetta, nimittäirrahkaa, jota meijän Erätuli myy puolenkilon purkeisa. Täsä rahkasa ommausteena mangohetelmä. Ei ole liika makijaa, eikä rasvastakkaan. Muutama ruokalusikalline ja samala mitala tieten pakollista hillahilloo, jota iliman ei täälä hyvä heilu.
Entusesa elämäsä josolis Ukka tempassu tuommosen annoksen ehtoopalaks, nin närästys olis satavarmasti lähettänny äijän sängystä takas pystöön. Nytei haittaa, kurruokatorvele on tehty muutama solomu lissää oikijaan paikkaan. Seittemärreijjän sallaisuus.
Tukikohasta pannarija nuila lisukkeila muillekki suosittelemissiin tähä.
Sehämmennee pannari vielä toisenaki ehtoona eilisellisäks. Mikrolla voi tehhä pikakuumennukset.
Mummeli oli tempassu iltapalan pääle erikoisainetta, nimittäirrahkaa, jota meijän Erätuli myy puolenkilon purkeisa. Täsä rahkasa ommausteena mangohetelmä. Ei ole liika makijaa, eikä rasvastakkaan. Muutama ruokalusikalline ja samala mitala tieten pakollista hillahilloo, jota iliman ei täälä hyvä heilu.
Entusesa elämäsä josolis Ukka tempassu tuommosen annoksen ehtoopalaks, nin närästys olis satavarmasti lähettänny äijän sängystä takas pystöön. Nytei haittaa, kurruokatorvele on tehty muutama solomu lissää oikijaan paikkaan. Seittemärreijjän sallaisuus.
Tukikohasta pannarija nuila lisukkeila muillekki suosittelemissiin tähä.
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
Kaamosmasennustako tars löytää...
Taas net vouhkaa tästä kaamoksesta. Ohan se pimijää, kunon kaks pimijää vastakkai, eikä ole ejes lunta yhtään auttamasa. Tartteekohan sitä masentuva ja alakaa mornotella täntakkee.
Ihimisiltä kysellää johattelevija kysymyksijä, että kait sitä nytollaan pimmeesä masentunneita, jos joskus ollaan.
Tämon sama tullussanottuva jonnain toisenakki pimijänä aikana marraskuusa, että valommäärä on keskimääräsesti vuostasola sama koko tällä meitin laneetala. Jako mennee täälä pohojosesa hiukka eritavala kuimmuuvala, mutta vuorostasa taas paistaa kesälä yötäpäivää.
Kuinhan vanahaks jonkun tarttee ellää, että tajuvaa tämän. Ja ossaa nauttija kaikista luontoilimijöistä. Ninko kaamoksesta. Son hienoo aikaa. Lamppu on keksitty, jos välttämäti tarttee ulukona jottain tehhä. Ja joskus ohhyväsyy olla tekemätä mithän.
Entune ukko sano, että voihantuota ostaa ramavittijä apoteekista, jos oikeen alakaa ramaseen, masentaan ja vituttaan. Anteeks suora lainaus herkemmiltä...
Tukikohasta vieläpimmeempää oottelemissiin tähä.
Ihimisiltä kysellää johattelevija kysymyksijä, että kait sitä nytollaan pimmeesä masentunneita, jos joskus ollaan.
Tämon sama tullussanottuva jonnain toisenakki pimijänä aikana marraskuusa, että valommäärä on keskimääräsesti vuostasola sama koko tällä meitin laneetala. Jako mennee täälä pohojosesa hiukka eritavala kuimmuuvala, mutta vuorostasa taas paistaa kesälä yötäpäivää.
Kuinhan vanahaks jonkun tarttee ellää, että tajuvaa tämän. Ja ossaa nauttija kaikista luontoilimijöistä. Ninko kaamoksesta. Son hienoo aikaa. Lamppu on keksitty, jos välttämäti tarttee ulukona jottain tehhä. Ja joskus ohhyväsyy olla tekemätä mithän.
Entune ukko sano, että voihantuota ostaa ramavittijä apoteekista, jos oikeen alakaa ramaseen, masentaan ja vituttaan. Anteeks suora lainaus herkemmiltä...
Tukikohasta vieläpimmeempää oottelemissiin tähä.
maanantai 12. marraskuuta 2018
Koivukauppa synty.
Nyton parivvuojen puukasat ostettuna. Tars löytää vaan rekkamies kuskaamaan net tuosta vajjaan puolenkymmenen kilometrimpäästä tänne Tukikohtaan.
Linko-Jarkko on luvannu kuskata ainakin puolenkymmenen kiinnon raktorikuorman noista pienemmistä Kallelan parkkipaikale kessää ootteleen.
Ajais se Jarkko varmaanki net kaikkikin tänne Tukikohtaan, mutta se tietäs kuiten kolomattakymmenettä kuormaa, eli aikaa menis enempi ja vähempi. Parriin rekkakuormaan net mahtuis, eli muutamantunnin homma.
Tukikohasta pikkupakkasta oottelemissiin tähä. Ja sairauslomalaista passailemissiin. Räkätauvisa.
Linko-Jarkko on luvannu kuskata ainakin puolenkymmenen kiinnon raktorikuorman noista pienemmistä Kallelan parkkipaikale kessää ootteleen.
Ajais se Jarkko varmaanki net kaikkikin tänne Tukikohtaan, mutta se tietäs kuiten kolomattakymmenettä kuormaa, eli aikaa menis enempi ja vähempi. Parriin rekkakuormaan net mahtuis, eli muutamantunnin homma.
Tukikohasta pikkupakkasta oottelemissiin tähä. Ja sairauslomalaista passailemissiin. Räkätauvisa.
lauantai 10. marraskuuta 2018
Parivvuojen puut harkinnasa.
Sitäkun on tämmönen syntisäkki, joka tupruttellee hiukkaspäästövä taivaalle yötä ja päivää, nin syntilistan jatkamiseks joutuu aina miettiin, mistä tupruteltavata sais lissää.
Eilen käveli ovesta sissään yksmies, jolta olen joskus aikaasemminki puuta ostannu. Taas olis rapija satamottija motomitala mitattuna koivuja nuritte. Eikä ole kaukana, vaan ihan tuossa takapihala rajampinnasa.
Siinon sekä sopivata koivuva että hiukka pienellääntääki, mutta kaikki kuiten palavaa tavaraa. Ja lähelä, silläki on merkityksesä rahtikuluile.
Helepostihhan noista sais lokattuva Kallelanki liiterintäytettä. Sielähän pallaa puuta takasa ja saunasa ja pihatulillaki.
Tukikohasta tarjousta suunnittelemissiin tähä.
Eilen käveli ovesta sissään yksmies, jolta olen joskus aikaasemminki puuta ostannu. Taas olis rapija satamottija motomitala mitattuna koivuja nuritte. Eikä ole kaukana, vaan ihan tuossa takapihala rajampinnasa.
Siinon sekä sopivata koivuva että hiukka pienellääntääki, mutta kaikki kuiten palavaa tavaraa. Ja lähelä, silläki on merkityksesä rahtikuluile.
Helepostihhan noista sais lokattuva Kallelanki liiterintäytettä. Sielähän pallaa puuta takasa ja saunasa ja pihatulillaki.
Tukikohasta tarjousta suunnittelemissiin tähä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)