keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Yhenkäjen keklut.

No eise puukkomestari nyt ihan ykskätinevvoi olla, muttei se vasuri oikeenväärti silti ole. Tillauslistan alakupäästä kuiten tuli valamiiks kaks kuvijenmukasta "taijeluomaa" Haukiputhan tillaajale. Laitamma postivvietäväks lähipäivile...



Tuppitöijen luulis olevavvielä hankalempija toiskätisele, mutta eipä ole moittimista työjjälesä niisäkhän. Pannappa tuohonki äkkinäine, nimmittään ei tulis...

Tukikohasta vinkalloppumista ja lauhtumista uuven tuulimittarin kans oottelemissiin tähä.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Ruska myynnissä pakkasessa.

Se on kesä kohta menny. Ainakijjos voi päätelä, mitä nyton myynnisä. Tuli nimittäin perruutus syyskuule tätä vuotta justiisa sillekkohale, misä se ruska 2018 sijaittee. Son 10. syyskuuta kello 14 reikäreikä, jos joku ei sitä vielole oppinnu.

Siis Kallelasa vaphaa viikko 8.-15.9.2018.

Kenelle merkathan?



Tukikohasta varauskirja valappaasti auki tähä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Sunttiharjat tositestissä ja kaput.

Sunttiharjat kävi pyörimäsä Ukan Höökvorssin sunttireijissä. Ensiks isompi ja sitten se pienempi. Pienempi vaihtu sejjäläkiin varteen, kun ensmäänen oli muuttunnu melekeen harjattomaks.

Eli ei apuja konevoimasta. Lähtö valakeni kummankihharjan teräsjousile jo ennenukkaikki kaheksantoista reikää oli läpi kierretty. Se siitä. Täytyy laittaa Rautanyrkile sievä kirje kuvijenkans, että tuotekehittelyvä vielä hiukka vaatis. Sevverta kuiten hintavija, ettei tuommosija viitti kerrankuukauvesa uusija ostaa.


Sinne net harjampätkät alakanavasta kulukeentu perämettään tuhkapöntön sisälmyksenkans.

Tukikohasta selekää eelleen kattilamputsauksesa rasittamissiin tähä.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Aamuaurinko jees, ilta-aurinko nou.

Kovin harmajavoittosta on tää tammikuu. Mummeli ajeli aamusela Hautajärvele työhommiisa. Tuosa Vuorelan leirintäaluveen kohilla oli aurinko pilikistänny hienosti. Kirkonkyläsä ja Hautakylän suunnila olikissitten ollu sumupilivet allaala.

Ukka ei aurinkova onnistunnu tänhään näkeen, vaikka täsä ikkunan ääresä ompäivä menny enempi sisähommisa.

Sieltä se kevät kuiten ittestään merkkijä antaa...




Tukikohasta selekeetäpäivää oottelemissiin tähä.

torstai 11. tammikuuta 2018

Musta valo suoran päässä.

Taitaavappuhua valova tunnelimpääsä. Kuiten Ukka pääs näkheen mustavvalon Kuutsivaaran suorampääsä Kallelan huoltoretkelä. Suorampääsä piti arpova kotkankatseela, onkhan sielä musta korppi, kunnäyttäs istuskelevan hongallatvasa.

Kamerakännylä piti kuvija näpsijä, kunei muutakaammukana ollu. Eikäse ihavviereempäästänny, mutta monheen kuukauteen varma havvainto: Tekri.



Siitäpäse lehahti lentoojja länttäkohen. Oikija suunta. Jos havvainnoista muutamalta kuukauvelta taakkeppäin jottainkhan voi varmaks ynnätä, nin kanalintuja on täälä hintsullaisesti. Net vähät kyllä pärjäävä talaven ylitte, kuttäälä ollunta, mihin yöks kieppiillivahtaa. Eipä niitä tuollakhan kohtaa muita näkösilä ollu, vaikka kuin koitin tiirata kaikki ilimansuunat.

Tukikohasta piipumpeltijen leikkuuta suunnittelemissiin tähä.

Sirkushuvipaikka poronkusemampääsä.

Tais eilissäpänä olla etijäistä ilimasa, kukkirjottelin sirkushuvista Kursulaiselleipäjutun yhteyvesä. Sehän tullee Tukikohasta poronkusemaettäisyyvele Naruskale kapakki. Ruokakapakki ja karaokemesta, eikäpä tuota tiijä, millon joku viihestara sielä essiintyy...

Entunen Karhuvvartijo on muuttunnu Naruskan Helmi -nimiseks matkailuyritykseks, joka alakaa pyörittään majotustoimintasa lisäks ravintelija. Iltakaljale ja iltapalale jos ruppee vaikka Tukikohasa mieli veteleen, nin kympin suuntaasa iltalenkilä sitä voi pyörähtää vaikka olvella.


Tukikohasta onneva ja menestystä hankheile naapurisa toivottamissiin tähä. Lisätievot TOSTANOIN.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Leipä Kursulaiselta, sirkushuvit muualta.

Tuplasti Kursulainen ja kaikki muutkin Sallan Kursussa toimivan pienen leipomon, Kursulainen OY:n tuotteista tulevat netin kautta myyntiin. Näin tiesi kertoa muutama uutinen tuolta somen ihmeellisestä maailmasta.

Klikkaamalla TUOSTA! pääset itse toteamaan, että leivän voi kohta tilata netin kautta suoraan uunista. Ja arpaonneakin näyttää saavan kokeilla alkajaisiksi...

Tukikohasta iltapalaksi Kursulaista napsimisiin tähän.

Jokhan löyty työkalu?

Son tämmösen ison talon talakkarin hommat ehkä pikkuse isommallaan, mitä jossairrivitalon pätkäsä tai kerrostalokämpäsä asuisa. Ja sonkin oikeestaan virreystilan ylläpitämiseks ihahhyvä, että löytyy jokapäiväle hiukkase harrastuksenomasta puuhasteluva, johojjustjajust Ukankirrahkeet piisaa. Ainakimmelekeen.

Onneks Kasperi aattellee vanahannevvaa isäUkkaasa. Nysseoli Rovaniemelä nähäny josakin työmaallaan semmosen harjan, josta se heti ilimotti Ukale. Laitto kuvan ja nettikaupannimen, mistä niitä saa ostaa.

Satamekasela ei Ukka kauvaa vatuloinu, kujjo oli tillaus tötterösä ja kolomempäivän päästä Mummeli jo kiikutti harjaa varsinneen Jaanankenkäkaupasta Tukikohtaan. Son semmonehharja, että silleitaija kannattee kissoja eikä hampaita alakaa harjaileen. Mutta keskulämmityskattilata kyllä. Konheella, eli porakonheela sitä pääsee pyörittään. Sonse yks raskaimmista hommista seläle, mitä tällä kartanola tekkeen joutuu, kunnoita kattilan sunttireikijä ja hormiliitoksija putsailee. Kerrankuusa vähintään.

Tilasivvähä summasa senttikoola tuommosen. Net sunttireijät on viitisenkytä millijä toisteppäijja hiukka enempi toisteppäin. Kojeajosa putsasin puita katillaallaittaissa yherreijän. Ensmäänen semmonehharja, joka kestää sielä reijäsä. Jase puoltoista metrijä pitkä teräsvarsi mennee semmosen alumiiniputken sisälä, nin konheen pyöriesä saa toisela käjelä pijellä alumiiniputkesta kiinni, kuneise pyöri mukana. Kojeporrauksejjäläkiin tulin taas konheelle satamekasen äärele ja samontein tilasin parikytämillijä isomman harjan. Sitterrupijaa noki lentään ja suntit puhistuun...

Net nimittäin putasausvälinekauppamiehet on Ukalekki myyny semmosija ohhuila teräsharjaksila varustettuja kanttiharjoja. Net on melekeen kertakäyttötavaraa, muttei kertakäyttöhintasija. Ja niitäku ylösalas liikuttellee, nin välilevyt on ihimeissää ainaki Ukan ruovosa.

Tuosson parit kuvat, jos joku harrastellee tämmösijä puhistusasijoita. Ja kaupannimi on Rautanyrkki. Jämerä nimi virmala ja nopija talo toimittammaan ainaki enskerrala. Sielon muutaki kiinteistöhhoitoon sopevaa tavaraa...



Tukikohasta akkuporakonneen litijumiakkuja tuleviin koitoksiin lattailemissiin tähä.


maanantai 8. tammikuuta 2018

Hieno halakoaamu.

Tuola sen ulukona monastihhuomaa, miterrauhallisesa paikasa sitä on saanu rapijat kakskytävuotta asuva. Sitä löytää aamutelevisijon halakokatoksen aukosta, kuvvaan ossaa pysähtyvä kattommaan. Eikäpä sitä tämmösellä harrastuksenomasela puuhastelijala elämäsä pitäs liikoja kiireitä ennään ollakkaan. Eikolekkaan.

Pari rohkijampaa talitinttijä oli jo Ukala kaverina tai oottelemasa halakojen rämähtelyn loppumista, kunniitten ruokapaikka sattuu olleen halakonielun yläpuolela. Ei net pelekää täälä, että nille kukhan pahhaa tekis. Tuokin äijä on se, joka tästä ruokapaikasta huolempittää.

Tuli sielä sinisesähetkesä täyvesä hilijasuuvesa aateltuva, taas kerran, että kannateiskohan tätä vaihtaa lumettommaan liikenteemmeteliin. Ei kuulukkun narina sieviläisten alta, kuhhalako siirtyy lähemmäs uunija. Ja tinttijen pikku tirhaukset.

Tullee semmonenki aatos mieleen, että eikhän sitä maha jossakin olla semmosija immeisijä vielä, jokka halvaa tämmösen elämän, vaikka nämät syrjäkylät kuulemma tyhyjennee. Hullu kait täältä mihinkäämmuuale lähtee, kuvvastaavaan paikkaan, jos ja millollähtee. Näin sennäjen.

Jos pysys taivas selekeenä päiväle, nin saattais nähhä aurinkova. Tai ainaki kajon siitä.





Tukikohasta vajjaan kahenkympin pakkasta pitelemissiin tähä.


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sähkökatkotonta tykkyä.

Lapin puolella ei tykkylumi ole aiheutellu sähkökatkoksia muualla kuin olikhan se Ylitorniolla. Meillon tykky lisimässä joka paikassa, mutta ei onneks lyhyitä, eikä pitkiä katkoja toistaiseks.

On täällä nuita talojohtimia semmosissa rääseiköissä, että jos tilanne pahenee, niin korjaustalakoita on tievossa. Meitinkin mökkiperällä menee vajjaan kymmenen mökin sähköt kuvijen mukasessa pöpelikössä. Eikä ole ainuva paikka...

Varmanahan net sähkövirmat näitä laittelee pikavauhtia kuntoon ennen katastroohvija tääläki. Ainaki pikavauhilla kiipee sähkösiirtohinnat kohti pilivijä.





Tukikohasta suojakelijä toivomissiin tännekki tähä.

Vuos täys iliman närästysvaivoja.

Lyhvet on meikäläisen sairaskertomukset monneen muuhun verrattuna, vaikkon tullu vietettyvä epäterveelliseksi tiijettyvä elämää melekeen isompi osa elämästää.

Tuli tuosa kuiten ihahhuomaamatta vuos täytee siitäku Ukalta kiristeltii Lapinkeskussairaalasa ruokatorven mahaporttija. Siitälähtiin on kevyvesti närästänny tasan yhenkerran. Seki oli paripäivää operaatijon jäläkiin, kunei net tainnu olla kaikki ompeleetsummuut vielä olleutunu paikoillee. 

Nyton. Jollevvaan tämmönen leikkausoperaatijo soveltuu, nin voin suositela, jos närästyksestä kärsii. Itte menin valinnanvappauvela yksityisele sisätautilekurile Rovaniemeleä, mistä hetkohta ohjailtii keskussairaalaan lisätutkimuksiin. Eikä niisäkään kahesakäynnisä menny kuvviikkoja, nin valamiuvet leikkauksele oli tojettu. Ja olis leikattuki jo pikasemmi, mutta ite halusin leikkauksemmielummin tehtäväks myöhään syksylä kuin kevväälä. Siihemmennesä vielä kokkeiltiin kaikki närästystapletit, joijen teho kuiten Ukan asiajasa oli nolla.

Tähystysoperaatijo, kuutiserreikää pienijä mahanahasa ja yksyö sairaalasa, sittekkotijo. Eikole tarvinnu närästystä pelätä, vaikkon kaikila ruokapuole aineila kohta kokkeiltu. Ei tartte öitäävvalavoo mahanesteet kurkusa.


Mukava lekurisetä lähetti Ukale tähystyskuvija, jotka näppäiltii kolomisenkuukautta leikkauksesta. Tulehukset kuulema oli pois ja hyvältä näytti tuola jossaki sisuksisa. Ja terveeltä on se kohta tuntunnu siitälähtiin.

Nyton jo hilijaa oppinnu senki, ettei kannatte liikaa evästä ahanehtija. Varsinkaappullaa. Sitovvaan entusesa elämäsä oppinnu siihenki, että kunoli ruokailut työllomasa, nin muutamaki syönti on jänykkesken, kunon pitäny lähtee johonkikkeikale. Sitä oppi lopsimmaan ninko ajokoira sillonku evästä oli eesä. Mummeli ohhyvä toppuuttelija, ku se istuu melekeen aina vastaapäätä nykyvään.

Painelkaapa tutkimuksile, jollon tuommosta vaivaa. Pien vaiva, hyvä mieli. Ja peleko pois.

Tukikohasta aamupuurole ja kahveele hilippomissiin tähä.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Sajemittariinkaa ei ennää voi luottaa...

Taikka väärin se on sannoo, ettei rutsimmunnaan vois luottaa. Se kerrää kesälä sathet ja talavela sulattellee lumet ja mittailee net. Justiisa net, mikkä mittajärjestelmän kautti mennee.

Täsei voi luottaa näjemmä ennää peilikuvvaasakkaa. Itehän minoon sielä piipumpäälä katola viimokesänä muutoksija teheny. Suojasin sielä savupiippuvanahuksen petonihattuva, kurrakensin sen pääle alumiinipellistä katon. Normisti en paljoo aattele, kunen pysty, mutta mullon semmone hatara muistikuva, että oisin asentaissani vuntsannu, mitenkhän se katto lumenkerruuseen vaikuttee.

Nyt alan tietää. Puuttininsuunnasta kuttuulee, nin sielä katola lentää lumi näimmä nimpäin, että se kinostellee vaakatasosa lumija, jokka sitte ainaki osiltaan lentää rutsimmunan sisuksile. Ja se muna sulattaa kaikki semmitä sinne lentää. Sehän sulattellee net lumet, kussieltä hormista allaaltapäin tullee lämpöstä sisäilimaa.

Ei seniivvaarallista ole, vaikka muutamammillin väärin ilimottaaki. Joskus vuorostaan tuulee semmosesta suunnasta, että lennättää taivaallumet mittarista ohitte. Harvoin sitä semmosta postikorttisajetta on, että suoraan kuppiin ylläältäpäin satas.

Siihemmun ymmärtämine ei riitä, että miks se mittari eri järjestelmile ilimottaa erisuusrusija millilukemija. Senkäättakija ei kannatte yöunijaammenettää, kunon iso liuta muitaki asijoita, joiten ponjaa.

Tulukitkaa noista tänaamun kattokuvista, mikä sielä vois mättää tuola rutsimmunala. Vaiko ei mikkään.




Samala kattoreisula mittailijjoutessain lumempaksuuvet Tukikohan ympäriltä. Viiskytä neljä ja lallallaa. Metristä uneksin.

Tukikohasta kuittija laavaamissiin tähä...

torstai 4. tammikuuta 2018

Puukkomestarille vasen käs.

Artopoika Vasara on ollu syksytalaven melekeen ykskätine. Kukapa ei olis, joson käjen luu poikki olokapään ja kyynärpäävvälistä. Hithaasti se tuommone kuntoutuu, vaikkon sitä teekoosa käyty verryttämäsä. Ja kotonaki sille liikettä kuulema on annettu ja annetaa.

Onneks puukkomestari uskoo Joulu-Ukkaan, jolle kannatti toiveita kirjootela. Ja onneks Joulu-Ukala on muutama vanahahko virkavelipuuseppä, joka osas neuvua konheen ja sille ostopaikanki. Ja piti tieten tilata, viisaannäköne kone oli jo esitteessääja livenä vielä kätsympi. Toimitusaika oli pitkähkö, kunei virma ollu saanu tilattuja varahihinoja ja hiontalevyjä konheen mukkaan lähetettyvä, kunnet kuulema jumittaa josaki jouluruuhkisa.

Tänhään postitäti kuiten kiikutti konheen Ukan köökkiin. Laiton sen puukontekokuntoon. Huomena Vasara saa verstaaseesa ihavvarmasti käyttökeleposevvehkeen. Se varmana innostaa miestä töihisä, jokka vängälä on jääny ykskätisenä vähemmäle. Kone korvaa osan vajjaatehosta vasenta.

Jokamiehelä tuommone pitäs kotona olla, kattokaa vaikka ite...



Niin son Rautajätti se paikka, joka ainaskinnuita myöp. Alle kahelasaala kone ja kymmenet varanauhat kotijotuotuna. Hiomanauhattulhee kuulema peräsä.

Tukikohasta huomena Kotalankoulula kirkolemennesä pysähtymmissiin tähä.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Tikanpojan vuoro.

Kanalintukoira nou, mutta pihalintukoira jees. Viimeks Rihlan häkkiin erehty kuukkeli, epäonnen lintu ittelleen. Henki kuiten sillon pois.

Rihla alotti uuvenvuojen nitistämällä hengiltä käpytikan. Liekkö tikka menny koputtelleen koirankopin seinijä, vai kiinnostikhan tuota eväsmakkaran kappaleet, joita Rihla oli jättänny syömätä.

Harmi sinällään. Tikkapoika on ollu ihan hauska seurattava lintulauvala. Nyton niitä yks vähempi tällä reviirilä. Kuten kuvasta näkkyy...


Tukikohasta loppuja tipijä eelleen ruokkimissiin tähä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vejet huilaa ja ei huilaa.

Uuvelle vuojelle ollähetty täälä luonnojja mettän keskelä. Ei ihan paras alotus ollu muutamale talommiehele. Empaljasta sennimmee, mutta etunimi alakaa uulla. Entunennimi alako koolla.

Piti hilippasta Kallelammökile hiukka tutkimmaan, kunei vessanpönttö oikeen toimi, ninko tars. Ja löytyhässieltä piente ronkkimistejjäläkiin tukoksija paskaputkesta sieltä ja täältä. Onnekssielä juoksee hanavesi, nimpääsee viemärijä upolettiputkela auttelleen. Tunnisa oli hommat kunnosa ja eikun kotijo suihkuujja saunaan suoriltaa. Viemärit ohhauskoja vain sillon, kunnet pellaa...

Naruskajojen vesi sentääjjuoksee hienosti, vaikkon ollu joulummaisa pakkasijaki. Vävypoika hilippas lumikengilä Kuutsirrannasa kamera kaulasa. Jokimaisema hivelee aina, oli kesä taittalavi.




Tukikohasta puhtosenapoikana tähä.