keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kanalintutietoutta.

Siitäpä asijasta kiinnostunneet pikku sormenliike TUOHONNOIN...

Tukikohasta tähän.

Vielä näkkee ukkometon.

Olipa komija mustametto eilen Kuukkumasa tiellaijasa arvokkaasti astelemasa, kummenin tankkausreisule ja kirkonkyläle asijoile. Net kirkonkyläasijat liittyy kirjolohenkasvatushankkeeseen, josta kerron tuonnempana lissää.

Tuosson kuva kännykkäkamerala otettuna. Emmeinannu kameraa saaha takin taskusta irtoomaan ajjaisa, niin metto kerkes lähikuvaettäisyyveltä hiukka kauvemmaks, muttei asseettoman autolijan läsnäolosta siivilleen noussu, vaan jatko arvokkaahhittaaasti kävellen mettänsiimekseen.


Tukikohasta leirikoulusänkyjä pikkuhilijaa kassaamissiin tähä.

tiistai 14. elokuuta 2018

Tukikohtaan täsmänä seittemättäkymmenettä millijä vesee.

Taitaa olla Tukikohan ennätyssajemmäärä kahenkymmenenneljän tunnin aikana. Eikäpä tuo näytä vieläkkään olevan hellittämäsä. Tullee, ninko sanassa sanothan, Esterin persiistä. Alakaa tosin näyttään hiukka siltä, että tullee sekä persettimen että kusettimen puolelta...Tuli tuommonen roisi ilimasu täsä mielempääle ulukona käyvesä. Piti käyvä pukkaamasa makkuuhuoneen akkunata hiukka pienemmäle, kunei lämpötillaa ulukona ole kuutta astetta enempätä ja son ei kosteeta semmosta, vaammärkää.

Ehtoola jo kattelimma Mummelinkans sajetutkaa, että saattaa pyörijä tuo muutamansaan nelijökilometrin sajealuve täsä itäsenlapin päälä yön yli. Ja niimpä tuo näyttää tapahtunneen.

Kait se siittä joskus puuttinimmaan iloks siirtyy, josei saja itteesä tähän kuivaks. Sinne se kuiten hilijaa näyttäs olevan pakenemasa.



Nyssaattaa sajettajos piisaa, nin olla oikeesti pirttipäivä. Ei pääse Mummelikkaan takapihale mustikkaa kerräämään, kunei niitä märkänä kerrää pirukaan, eikä varssinkaan siivove. Saattaa itämaankulukijoillekki tulla välipäivä, vai levännevätkö ikinä. Ainakippitkää päivää painavat...

Tukikohasta sisähommija suunittelemissiin tähä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Ensteksparasta hommaa housut jalasa.

Eise pikkuihimisen mieli nin kovin ihimeellistä asijaa tartte, ninse tullee tyytyväiseks. Alapomatijas nimittäin toi kesän ensmääset puikulat omaltamaaltaan Sallan kirkolta, kummet eilen kävimä sen marjareisun.

Niistä laiton tänhän puolevverran kiehuun Mummelile ja ittelle. Ja purkki Vestasillijä keskele pöytää kattilavviereen ja voipaketti. Ja sonsiinä.


Jokei uso, että tuon on hyvvää, nin ei ole häävisti hyväle oppinnu. Nytei ennää ruotsalaiset lutkut tule kysseeseen, eikä näileppärjää siiklitkää, jokka vielä mennee paremmanpuutteesa. Puikuloijen.

Tukikohasta kieletpitkällään lissää puikulaa oottelemissiin tähä.

lauantai 11. elokuuta 2018

Peuratunturin takamaila.

Pithän se perinteine Tuntsaretki Alapomatijaksen kanssa tehhä. Sitäpä voi kaverijen kesken iliman paineita kuleskela korpijänkijä ja nokipannukahveet makkaroineejja hirvellihapihiveineen nauttija tuulenkaavon päälä istuskellen.

Jos siinä sivusa ruotasee jonkunkilon korpihillaa, nin kaikki käyp. Aamusela näytti, että saamma sajepäivän kaupantekijäisiks, mutta mitäpävielä: iltapäivästä alako paistaan ja tuuli kuivatteli sajekamppeijen alta kostunneet tekstiilit.

Palluumatkala piti sevverran pysähtyvä Peurantakatielä, että Mummeli näpsi panoraamakuvan Tuntsammaisemasta. Vasemmala tuosa kuvasa on Peuratunturi, suoraan keskelä pitkä tasanen on Värrijötunturi ja oikijalla oleva möykky on Värrijön luonnompuistonsisälä tiukasti istuva Sauoiva.


Tuntsammustikka ei avotunturisa kaksiselta vaikuttannu. Kuivuus on vaivannu marjaa selekeesti. Hiukka kosteemmasa mettänsiimeksesä mustikka on paremmala mallila, mutta sieleivielä kaikki mustikat ole kerinny kypsiks. Meniskhän viikompäivät tai kaks, nin kaikki netkin olis kosteikoilta poimittavisa.


Tuntsallakäyntijä muillekkissuosittelemissiin tähä...

perjantai 10. elokuuta 2018

Tänperän mustikka riimaa...

Joson jossakimpäin Suomemmaata mustikka pillaunu, nin Naruskan suunta saattas pelastaa tilanteen. Nyton alakannu löytyyn mustikkamestoja sieltä ja täältä täsä lähiympäristösä. Ihan tasasesti jokapaikasa niitei ole, mutta sielä missä on, on sitten hyvvää laatuva ja poimurija kannattee kuulema heiluttaa.

Täälon semmosija hymmyilevijä ulukomaalaisijakin paljollaisesti ainakipper auto, mutta ei niitä riitä jokatoisellekkaan nelijökilometrile. Het päivvaston poimii roskaset marjasa semmosila paikoila, mihin meitin marjastusautot ei ruukaa pysähellä.

Korpihillat olis nyllöysäsä ja samoten mustikkaa. Ketä kiinnostaa.


Tukikohasta huomissapänä lauvantairetkele Tuntsale suunnistamissiin tähä.

torstai 9. elokuuta 2018

Isännämpaikallekko tunkuva.

Ei sitä näimmä tartte montaa tuntija kartanolta pois olla, kujjo alakaa kotijo tullesa pyyhkiin äijää kotiportila vastaan. Ventovierasta. Ja karvanenku mikä. Ja komija, Ukka jää varmana hopijale, jos kisa pystööllyyvään.

Hyvä ettei autova kolohinnu, kullähti ruohoo leikkaamaan postilaatikolluota. Tuommonenku rupijaa ottelemmaan jonkukkans, nin pittää vastapuolenki olla kunnosa.

Kyllä näkkee, etton äijä ollu kesän hyvilä evväilä. Eikole tarvinnu ohvija pintaavvejelä, kunei täälole räkkä vaivannu.


Tukikohasta pitkästäaikaa poronkäristyksestä haaveilemissiin tähä.


tiistai 7. elokuuta 2018

Rivo raivaus.

Mettähallin tiehoito on teheny ouvompaa jäläkee Tuntsale johtavan mettäautotien laitamile. Koko matkan muutaman kymmenenkilsaa on rouvilla konheela yritetty siivota tievvars koivuista vappaaks. Helevetimmonesa paikasa jäläki on kuvijenmukasta.

Jos isompija väylijä täsämaassa vejeltäs sammaan tyyliin, nivvarmasti joku nostelis maitojaan asijasta. Tällei muutavoija, kun kattova ja ihimetellä, mitemmaailmasa monta on ihimeellistä asijaa...



Tuommonen konejäläki eipitäs tänäpänä olla mahollista, aattelimma met nelejä aikasta tännään, kun Tuntsalta Peuratunturin takkaa kävimä hilloja korvelta muutamankilon pyörähtämäsä.

Tukikohasta ihimettelemissiin tähä.

maanantai 6. elokuuta 2018

Mustikat poimittavisa.

Johanse kumma oliski, josei tämmösenä suvena marjat alakais kypsyyn, vaikkei net liikaa vettä olekkaan tarpeisiisassaanu. Mummeli läks ehtoolenkile tuone Sallan yhteismettän hakkuualuveelle. Tunti sielä marjakonheen kanssa mättähältä mättähälle, nin jovain viitisen litraa marjaa tuli Tukikohtaan.

Sieloli ollu Thaimaankin ystävällistä poimijaporukkaa, jolla nyt riittää poimittavvaa täälä tarpeeks. Ja niitä muuterriittää näisäkairoisa niilekkissuomalaisile, joillei kotiperilä mustikkata tänä kummallisena kesänä ole. Meillon, eikä juuri muutavikkaa ole kelilöissäkhän kuin se, että Mummeli meinas kymmenen asteen pohojatuulesa palelluttaa näppisä marjamettäsä. Ei uskois, kummiettii aikaa jokupäivä taakseppäin.

Suunitteila on huomisapänä hillaretki Tuntsale. Joson pouta, nin lähemmä mikkeliläisempariskunnan kanssa tutkimmaan Peuratunturin takakorpiojija, joisa hilla hakijaasa oottaa. Tuosson maistijaisiks kuvija tämpäivän mustikoista. Net on laatutavaraa, eimittään savipuolija tai kuivuuttäkärsinneitä...



Tukikohasta vaihteeks hiukkasellämpösempää kelijä toivomissiin tähä.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Tukikohta pystysä.

Vajava viikko näyttäs olevan sopeva aika olla isäntäväjen vaikka reisumpäälä. Retkeilymajan pyörii täälä ihan omineen. Tieten se enempi johtuu siitä, että nykkin paikala sattu olleen semmoset hillastajat, jokkon täälä visiteerannu meitä ainakikkakskytävuotta. Net jo tietää talon tavat.

Ventovieraitaki majottujia net ossaa vanahat tutut tänne majottaa, eli kaikki halukkaat on saannu paikan peltikatonalta.

Talo on komijasti pystösä ja kaikki näyttäs olevarreilasa. Talommiesopitki näytti menneemperile kertalaakista, eli pannuhuone on pyörinny ja veet on ollu saunalämpöset ja tiskille sopevat.

Onneks mökkiläiset ilimotti maalimale, että Kallelan moteemi on saanu semmosen salamaniskun, että ainakimmuuntaja on sökösöö. Sattu meijän reitille verkkokauppa Oulusa, nin ostin semmosen moniliittimise laturin. Lussat ja miinukset lipsu liittimisä ensivväärin, mutta savuhhälävettyvä kytkimä uuvelleen. Ja jovain heräs moteemi elloon. Ihimejjuttu.

Täälon hillakki kuulema kysynny viimoviikon aikana sillemmallile, että Tuntsakin alakaa olleen poimintakunnosa. Taivassalolaiset poistu täältä viikojjäläkiin korpihillaa seittemisenkytäkilloo peräkärrysä. Hyvä saalis heijämmielestä tämmösenä keskivertova huonompana hillavuonna.

Ainin, pittää raportoija hiukka meijän reisusta. Pääaihe oli anopin yhen siskon kaheksankytävuotisjuhulat tekopitäjän Petäjäveen Taipaleen kartanosa. Olit hyvät sapuskat ja lämminhenkine sukujuhula. Ja soittolauluestitys veti kaikile melekeen tippaa linssiin, kun Korisevan Arja laulo livenä pitkän setin, jota avusteli toinen ammattilaine, eli neljäsosa Halloohelsingistä, Leo Hakane, jokon synttärisankarin poijjanpoika. Kommeeta soitantaa ja laulantaa! Vanahaa ja uutta piisijä sielä vetivätten...

Tukikohasta viileestä ilimasta nauttimissiin tähä.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ojankorpihillan aika.

Son nyt hillampoiminan aika heppeimmillää Naruskan tasala. Hellevarotukset kannattee ottaa vakavasti, kullähtee korpijänkijä tallaamaan. Ninko sanottu, avosoile ei ainakhan Ukkaa ja Mummua saa enerkijata tuhulaamaan. Sielon tyhyjää täynä.

Kartat essiin ja pikkupurovvarsija sieltä ettimään. Ja niiltä hillaa ettimään. Sielon tyhyjijä välikköjä, mutta sitten sattuu ennempitkää kohale aari taippari, joilta isoja marjoja kerttyy nopijasti. Ja laatu on ykköstä.

Taivassalolaiset laskeutu Naruskale eilen. Son varma merkki, että hilla alakaa olleen poimintavirreesä.

Tuoson vielä kuvat sennäkösestä korpimaisemasta, mistä net hillat näiläperilä löytyy. Ja Sorsa-Takkaselekätasalla ompuolet kypsää, mutta net loputkikkypsyy viikosa, kuhhellevarotukset pyssyy voimasa. Tuntsalle pohojosempaan parivviikompäästä.





Tukikohan paras hillapaikka tällähetkelä on pakastin. Sielon jokukymmenenkilloo viimevvuotista tallesa, jotenka ei välttämäti tartte helteeseen ittijään kiusaamaan lähtee. Net, jokka lähtee, kannattee muistaa ottaa juotavata matkaan. Tai voi sitä korpipurostaki kämmensilimästä ryypätä. Hillapaikalta.

Tukikohasta tottapuhumissiin tähä.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Harvoin tyrkylä.

Joku jos on leukumallista puukkova vailla, nin Ukalta saattais saaha ostettua yhen kappaleen. Kuten kuvista voi päätellä asiaa tunteva, nin kyse on puukkomestari Vasaran käsityötä olevasta puukosta. Kahva raitaa, helat uushopijaa, terän takojan nimi ei toistaiseks tievosa ole, mutta terän on puukkomestari hyväks havvainnu. Tuppi on lavukkaasti käsin ommeltuva puukkomestarin ommaa tisainija olevaa nahkaa, jonkalaista ei vielä kolomannessakkaan kavunkulumasa vastaan kävele.

Ukale voi laittaa sähköpostila tarjouksija tästä miesten työkalusta, joka on monikäyttönen peli. Sähköposti kulukee vilikkaasti osotteeseen ukka.santala(ät)naruska.com. Luveskelen postija maalimalla, misä aijon vietellä huomisesta etiäppäin vajavan viikompäivät. Leuku tieten mukana Oulu-Vaasa-Jyväskylä-Oulu-Keminmaa-Rovaniemi-Naruska reitilä.




Tukikohtaan jää ehtoopäivystys. Majotuksista voi tievustella Ukalta telehvoonivvälitykselä.

Tukikohasta aamusela maalimale tarttaamissiin tähä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kolomas vuos päräytettiin käyntiin...

Mikäs sellystimpää täsä maalimasa vois olla kuin lastellasten synttärijuhulat. Jovain sitä voi yhen viissattaa kilometrijä heittää kesähelteesä tuommosen asijan takija, kun Aarni Otso Oskarille tuli kaksvuotta täyteen.

Kymmenen killoo leekotuploja Aarnile ja niile Mummelin suunnittelema säilytyspussi tuntu olevan mielusin synttärilahaja. Kerruupussukka äitelle ja isäle. No eisentään, kalavehkeet entien Aarnija kiinnosti. Jopa nimpaljon, että juhulakalu oli isäsä ja Mummelin kans kesken telskeijen Ounajojela uistimevvevosa. Ei syönny kala helteesä, mutta yritystä oli.









Son semmonen kalamiehealaku tuo Aarni, että saa hakija kaksvuotijaista. Nuorna son vapa väänettävä...

Tukikohasta näjemmä taas hellettä pitelemissiin tähä.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Aarnimarjat parilta aarilta.

Korkijat korpijängät, siinä on se sallaisuus, jonka voi julukiseksi muuttaa. Jos joku löytää hillikon aukeelta jängältä Naruskan suunnilta, nin onnitelkoon ittijään ja pitäköön tietonaan. Meitin kulukemilla aukijan paikan jängilä ei marjoja ole vastaan tullu.

Aarnilla, eli poijjaanpojala, on huomenisa kaksvuotisjuhulat. Sinne kun aamula matkustama, nin Aarni pääse näppäämään mahansattäyteen kunnollista Naruskankorpihillaa. Pieneltä korpijängältä korkijalta tuola yhteismettään aluveella ruotasima Mummelinkans aamupäivän viileemmälä nelisenkilloo parasta plaatuva, mitä hillamarkkinoila on tyrkylä. Jokatoisemmarjan pysty poimiin, aurinkoisemmala paikalla melekeen jokkaisen. Ei yhtään ylimennyttä, eli nämät on kypsynneet siitä kukinnasta, joka tapahtu juhannuksenseuvusa.



Tuosson mallikuvat tänpäiväsestä jängästä. Tyhjijä aareja on, mutta sittenkullöytyy sopiva aari, nin äkkijä niitä isoja kilon ruotasee. Son varmaa, että jos helteet alakaa vielä jatkuun, nin kovin pitkijä päivijä ei ainakaan Ukka jängälä jaksa hilippova. Jos ei kanna korillista kylymää alakoholitonta kaljaa matkasa...

Tukikohasta Tapijonkyllään aamula aarnimettähillain kans suunnistamissiin tähä.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Lapijomiehen auttaja.

Autotallinkulumala on muutamavvuojen ollu puolenkymmenen helevetinsuuren koivuvainaan kannot. Onneks sattu Moilas-Jussi ajeleen raktorikaivurinsa kans Tukikohan ohi. Puhelinsoitolla mies koukkas takas ja teki kymppiminnuutisen hommija takapihala. Ja Ukka säästi Mummelin lapijohommalta...ja vähän itteesäkki.




Sinneppä net kannot hautaantu maanpovveen ja kone tasas jälet. Tuli parkkipaikkaa lissää kesäks ja talaveks.

Tukikohasta tähä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Korpihillakatsaus.

Josei Naruskala tule hillaa avosoile ja suojasemmile jänkälaitamille, misä on puusto suojana, niin vielä on mahollista kiivetä korkijammalle korpipaikoille. Mummeli kävi mustikkakierroksellaan parillaki korpijängälä, joisa näyttäis olevan melekeen net hillat, mitä tähän kairaan tulosa on.

Tuohon kuvan kouraan kerrääntyneistä mustikoista ja justiinsa kypsyneistä hilloista tenttasin Mummua hillojen kypsyysasteesta. Ja arvijo tuli: yks viijestäkymmenestä on poimittavisa tällä hetkelä. Raakana olevat alakaa isommin kypsyyn aikasintaan viikon-kahen sisälä. Ja Mummelin arvijoon voi luottaa...Määrijä on mahoton arvioija täsävaiheesa.


Tämon epäviralline arvijo korpihillojemmäärästä, kunei niitä korpija laajemmivvielä olla kierretty.

Tukikohasta rauhasa oottelemissiin tähä.

Venäjänmaan mettäpalo hoitui satteeseen.

Eipä näyttänny tarviivan iso mettäpalo sammuvakseen kuin hiukka toistakytämillijä taivaalta sajellutta vettä. Kotalankylän palopäivystykset on purettu, eikä näytä ennää savut naapurista nousevan, eikä myöskään haisevan.

Vasaran Arton asentopaikka oli vielä paloasemana tänä aamuna, mutta paloautopajatso on nyt tyhjennetty ja tilanne ohitte. Hyvä niin.


Hiukka toistakytämillijä sateli eilen ehtoopuolela Naruskala. Varmaan samoja millejä tuli rajantaaksekkin. Tännään on luvannu ehtoopuolelle vielä lissää kovijakin sajekuuroja, joista ukkoset toivottavasti ei räiski mihinkään uusija ristijä. Tulleepa jäläkisammutus hoijettuva, jos näin käy.

Tukikohasta normitahtiin siirtyilemissiin tähä.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Tukikohan tontti esikasteltu.

Varsinaiset Venäjämmettäpalot raivoo tuolla rapian poronkuseman pääsä eteläämpäin. Tälle aamupäiväle ja vielä iltapäivällekki tuli ilonen yllätys taivaalta, kussatelee vettä, joton tullu jo vajjaat kymmenemmillijä. Se tekkee kaikele täälä hyvvää. Kotalanseuvusa se tekkee tosi hyvvää ei ninkään sille mettäpalole, mutta vielä syttymättömäle mettälle Suomenpuolella kyllä.

Käväsin aamupäivälä vilikasemasa, miten puukkomestari jakselee Kotalankoulula, kussielä on tällätuulella se savusuunta Vennäämmaalta. Sieläpä oliki Sallan palokunnammiehijä ja ilimeisesti vappaaehtosija sammuttajia oottelemassa, millon paloaluve tunkee Suomempuolele.

Tuosson eilisen kuva Karhutunturimpäältä paloaluveen suuntaan. Kuvasta näkkyy selekeesti, että heilä on naapurisa kaks paloaluvetta, eli toinerrajalla ja toinen sisemmäsä, eli Nurmitunturimmaisemisa.


Maakuntasaje pittää olla sen satteen, joka nuo paloaluveet pysyvästi sammuttaa. Sihen ei kymmenemmillijä piisaa.

Tukikohasta raikkaasta sajesäästä nauttimissiin tähä. Ja ei ukkosta...

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kenen palotietoihin vois luottaa...

Venäjämpuolen mettäpalosta tippuu huononlaisesti kuvia tuosta Kotalankylän kohalla riehuvasta meillä haiskahtavasta savuntuottajasta. Venäläisillä on ittellä sivusto, josta kopioin oheisen kuvan, joka saattaa pittää aikahyvin paikkansa, jos sitä vertailee taivaanrannan savupilviin täällä Suomesa...


Saattaa se sieltä kohtapuolin Suomeenkin tulla, ninko tuli Rajajoosepissaki...

Tukikohasta eelleen raportoimisiin tähä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kaikki pilivet savuva.

Tuuli kääntyili tännään hiljokseen etelämpuolele. Son Venäjämpuolen mettäpalopaikkaan nähen Naruskan kyläle hiukka epävarma suunta. Savut nimittäin lakkas kulukeen suoraan länteen tai länslounaaseen. Nyppukkaa pohojoseen. Onneks kuiten on kunnon korkijapaine, nin ei silleen kule kaikki savut maarajasa. Ninko pohjosensuunnasta otetuisa kuvisa näjette taivas on savupiliven vallasa kilometritolokula täälä sisämaasa.




Nuot kuvat on tältäpäivää.

Yhtä rengasrikkosta käytiin tännään jeleppimäsä Värrijöntien kivikkoisela tiellä, jokon hupa renkaile. Nin tällekkin Volovolle, johon kiinaruottalaiset oli laittanneet salamiakkitunkin. Semmosestakun lähtee kierteet siloseks keskennoston, nin ongelmat on valamiit. Apuva pittää sillon soitela. Ukale.

Viikollopuks luppailit sajetta. Ukkoskuuroja, joiston tieten semmonenkivvaara, että net jos hiukkasevvaan sattaa, nin saattaa salamat sytytelä uusija paloja ruutikuivasa mettäsä kaikkijalla.

Tukikohasta tarkkailemissiin tähä.




keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Iltalehti lööppää.

Soitteli tuossa ehtoopäivälä muuan toimittaja Oulusta. Oli kaivanu vissiin Naruskaa kuuklaamalla Ukan. Ihan asijallinen poika oli ja kertoilin tieten tuoreeltaan havainnoista, joita täsä tullee tehyksi, kujjottain tapahtuu.

Aikas raflaavija otsikoita net haastettaeluista reppii, mutta teksti on enimmäkseen suoraan lainattu puhelusta. Poika pyys vielä luppaa. että sais laittaa johonkin novaratijoon haastattelusta pätkijä. Meillei semmosta kanavata kuunela, joten eipä oo tietoo, mitä sielä on julukastu. Vallassaa.

Tuosson LINKKI lehtijuttuun.

Tukikohasta tällähetkelä puhasta ilimaa nuuhkimissiin tähä.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ei savuva iliman tulta.

Kevyvet kenttäsaut haiskahtellee sillontällön noukkatoosaan Tukikohasa. Lapin Raatijo jo kerkis uutisoimmaan, että Sallan kirkonkyläsä savu haiskahtellee. Hiukkasejjo tääläkin.

Savuhäkärä näkkyy Ukan sääkameran kuvasa. Karhutunturin itäpuolela on savuva ilimasa. Eipä sitä taija haisemasta estelä muukun korkijapaine, joka palopaikalta nostellee savun korkeuksiakohen. Palopaikka on kuulema Nurmitunturisa Vennäämmaan puolela. Sielon reuhakkaat viijentoistasentin porojjäkäläkankaat, joita pitkimpääsee tuli maastosa ilosesti levijämmään.

Tarttee toivova länstuulta, joka ajas paloaluvetta ittää kohen.


Tukikohasta paloletkuja valamistelemissiin tähä.

Hellepäiväretki Kuskoivalle.

Kuskoiva on helepoimmin saavutettavija tuntureita. Tuntsan paloaluveen etelälaijalla sijaitteva tunturi tarjoilee komijat maisemat. Laki on kuivina kesinä vaikka autolla vallotettavissa, mutta ei ihan tavan henkilömallisela, vaan maavarraa pittää hiukka olla. Kuvat kertoo loput tämän tunturin maisemista. Matkaa kerttyy Tukikohasta pohjoseen kuutisenkymmentä kilometrijä, eli muutama poronkusema.












Kerttukin vallotti Kuskoivan...

Tukikohasta itämaan mettäpalova kohta vissiin nuuskimissiin tähä.