keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Pannappa tähän äkkinäinen.

Vävypoika ei mikkään ihanturhamies ole ollu tähänkää asti, mutta vastapa hävvoi lähtee viivale melekeen kenenkanssa vaan.

Mies on tälleaamuva varahillähtenny polokupyöräretkele Paavolandijasta, eli Kemimmaan Ilimolasta. Ja ajellu Rovaniemejja Kemijärven kautti siihemmalliin, että vaile yheksän ehtoola ohittu jo Sallan kirkonkylä.

Siihemmennesä ompäivämatkaa takana kaksjapuolsattaakilometrijä noin äkkijälaskijen. Siitäko huitassee neljäkytäviis jäläkiruuvaks, nin sitähällöytää ittesä puolenyön huitteisa Naruskalta... Siihen saa laittaa toisenkippyöräilijän vispaamaan, jos tänne yhtäsoittova vatkaa kolomessattaa kilometrijä kertalaakila samoilasilimilä.

Ennakkosuunnitelmasa oli yöpyvä jossakin mettänsiimeksesä riippukeinusa, mutta nytnäyttäs siltä, että Mister Polokupyörä tulleekillakanoijjen välliin Tukikohtaan.

Mummeli pongasi vävypoijjannäkösen pyörämiehen Sallan kirkonkylän sääkamerakuvasta. Vihireetakkinen jos tänneasti ilimestyy, nin kovinsälli tällä kartanola aikoihi.


Tuola se sattumoisin vihireetakki pilikistellee Ukan äitevainaan perustaman grillikijoskin kulumala, pyöränkeula kohti Naruskata.

Tukikohasta uluko-ovet lukittematta jättämissiin tähä.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Puukkokuvija takakätteen.

Ainakimmelekeen kaikista Vasarapuukkoloista on pyritty ottaan kuvattänne blokkiin ennen niiijen lähettämistä. Samapää kunon kesättalavet, nin joskus tieten jää ottamatta. Ninko kävi tämän muutamale ponssemiehele lähetetyn taijeluoman kanssa.

Onneks asija tuli puhheeks täsä hiljon. Omistaja, jokon kovin ollu tyytyväinempuukkoosa, laito siitä parit kuvat tänne julukastavaks, joten eikun kiitos siitä. Puukko on omistajasa mettäkaveri, kalakaveri ja mukana kaikesa, misä käyttöpuukkova tarttee. Ja mikä hienointa, se jää suunitelmammukkaan vielä perinnökski. Mikäpä ettei.



Tukikohasta mittään lissäämäti tähä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pitkästäaikaa voileipäkaakkuva Tukikohasta.

Piti taas Mummelin ja Ukan alakaa muistelemmaan, miten net voileipäkaakut tehhään ja koristellaan nin, että harossi tullee. Siinon tekovaiheesa ja koristelussaki omat pikkujipposa, joihinka tehesä huomas kuitenki jonkullainen rutiinikijjo oleva, vaikkon viimesestä aikaa.

Kaks kaakkuva, toinen lihapohojala ja toinen kalapohojala. Välikerrokset kummassaki keitetty kanammuna, sinappikurkkupikkelssi, raejuusto, majoneesi ja kermaviili.

Yön yli tekeleet oli kylymijössä tiukasa tuorekelemusa. Aamusella oli Ukan hommana vielä vejelä juusto pintaan, tällä kertaa soli Koskellaskijaa. Hyvvää maultaan, muttei ehkä ihannin hyvvää levitettävää kuin nuot tuorejuustot. Koristelijammielestä hyvvää tuo juusto, koska siihen tarttu kuulema helekutihhyvin sivuile koristesallaatit.

Kuvat kertoo loput. Nam. Ja kommentit kuullaavvarmasti lähiaikona Sallasta, misä net on valamistujaisisa tänhään syönnisä.





Tukikohasta itellekki Juhannuksempyhiks suunnittelemissiin tähä.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Pikku melontaretki kesäpäivärratoks.

Kallelasa on viikko hurahtannu muutamalta pariskunnalta rattosasti. Het on kerinneet kulukeen tunturit nin Naruskala kun Tuntsallaki. Ja missä lie vielä, joka päiväle on kuulema ohjelmata ollu. Ja tännään ennen huomista kotijolähtövä Ukka nakkasi heijät kannoottiretkele Suoltijojen ja Naruskajojen risteyksempaikkeile, mistä het tulit melomala Haltimmutkaan.

Oli ollu mukava retki ja taukopaikka Haltin kovalla oli ollu mieluisa paikka myös.

Ukka joutessaannäpsi muutamat valokuvat kanoottivientireisulta. Oli jousenta ja rentukkaa vaikka muillejjakkaa. Ja koskenkohinata.






Ensviikolla viettelemmä Juhannusta. Sääennusteet ennustellee viikompäähä satteita ja taas hiukka viilenevvää, mutta sehän täsmentyy vasta ensviikon puolvälisä. Vesisajetta sais tullakki, ja sais pysytelä hallat poisa meijämpuolesta vaikka syyskuullopule asti.

Tukikohasta kevyttä veennousuva jokivesillekki toivomissiin tähä.


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Keskiyön aurinko.


Tukikohasta tästä tänne muitakin nauttimmaan oottelemissiin tähä.

Maallikkohillaennustaja ennustaa hillasatova.

Jovain viimovuona vielä tuli, mutta eeeeei tule tänävuona...Joku oli appiukolle hänen vielä eläissään ja Lapissa kulukijessaan tojennut hillaennusteesa. Sanamuoto jäi appiukolle mieleen ja hän sitä mielellään aina käytti, kun hillasato oli puhheenaiheena.

Ukan jorinat näistä marjaennusteista ovvähän semmosela ja tämmöselä tasola, että niihimpittää suhtautuva varrauksela. Mutta tällevuojele on kuiten havvaittavisa outouksija hillasatova arvaillesa. Nimittäin Naruskala ja muuallaki Lapisa voi olla erikoistilane päälä, ninko on Holopaisen havvainnoisa Kittiläsä.

Vasta tännään kattoin enskertaa Kittilän monivuotisija tilastoja, jokka perustuu lämpösumman laskemisseen. Sinnehän Holopaisen sivuileppääsee TUOSTA klikkasemala. Alla olevasa kuvasa ja tieten sielä Holopaisen sivula kaikki näkkee outouven, joka kannattee huomioija laskennasa. Ei nimittäinnäyttäs hilla kulukevankaan käsikäjesä lämpösummijen kanssa tänävuona. On tarvinnu hällä piirtää ihan oma viivasa vuojele 2018...


Enole viittinny tai joutannu, kuivvaan, laskemaan Naruskan lämpösummija tällekkevvääle, mutta eise haittaa, kunnäyttäs täälä menevän suunilleen samoisa kuin Kittiläsäki. Kukinta näyttää tääläki pitkältä ja hiukka vaikeelta ennustaassitä, mitehhilla pölyttyy. Tämä nyt alakava lämpönennimittäin saattaa olla hillale hyvä juttu. Ja jos vielä tulis vesee lämpösellisäks, nin jovain. Saattashan tuota sanova, että viimovuona niitä tuli, eikole hiijevvissi, vaikka tulis tänäkivvuona...

Onnimittäin niilä jängilä, misä itte olen kevyvesti joutannukkäymään, monnellaista tilannetta päälä. Kallelan takajängälä avosuola oli kolomee sorttija, eli oli isoja kukkija, oli terälehtesä puottanneita pölyttymättä retkottavija ja vielä semmosija, jotka vasta näytti olevan kasvattamasa versojasa. Tämä ilimijö saattaa olla selitys Kittiläkäyrillekki, eli maasa ovvielä routaa, kunei ole liijon satannu. Ja jos maaperä hohkaa kylymää, nin hilla ei lähe kasvammaan, vaikka lämpösummaa olis luvut lakkarisa.

Nyt tarttis ainakittulla hyönteisijä, että net kukkivat hillat sais pölytyksesä. Tämä kahenkympillämpötila ja vesisajekkin saattavannyt olla oikijasa kohasa. Toivomma näin. Ja korkijammat voimat saa päätelä loput, että antaako se meile hilloja, eli ei. Tuosson kuvija eiliseltä suojuoksulta. Tai kävelyvä se tais enempi olla...






Jajos joku täälä kukkii nihhelevetisti, nin son voikukka. Linko-Jarkola on semmoset keltapellot talosa vierelä, että katteeks käy kukkaloisto. Sit eikäy katteeks, kunnuot alakaa lennättää niitä valakosija pikkulaskuvarjoja jokapaikkaan...


Son kessää nyt täälä, siltäse alakaa tämpäivänjäläkiin tuntuva. Viimoyönä Mummeli laukkas Karhutunturisa muutamammökkiläisneitosen kanssa. Ukkakivvalavo puolileöile. Ukan sääkamera kuvvaa täälä keskiyölä näistäpuolin aurinkova, joka räköttää ympäripyöreetä. Son keskikesä likelä!


Tukikohasta Karhututurikuvija yökuvvaajalta oottelemissiin tähä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Uuven elämän alakuja muuallaki.

Kasperi oli työhommissaan Rovaniemellä vissiin näyttämäsä muutamale maahammuuttajale, mitellaitetaan mettä kasvamaan Suomesa. Puunistutushommaa livenä.

Sivutuotteena oli sitten mukavata havvaintova luonnosta. Rovaniemen korkeuvela on koppelo hautonnu munasa poikasiks, joista yks harjootteli ensaskeleita. Täytyy toivova, että nämät viimeset kolome kylymää vuorokautta ei nujera tätä yrittelijästä linnunalakuva...



Rovaniemi sijaittee pohjoseteläsuunasa satakunta kilometrijä Naruskata etelämpänä. Marjasavosa tuo tarkoottaa viikkova, jotenka saattas tarkottaa lintujenkikkuoriutumisesa suunilleen samoja aikaeroja. Naruskala siis net vähät munat, jokkon pyöräytetty, saattais muuttuva pikkutipitiiks lähisinä päivinä, kuttuo Kasperin viteo on tävviikon maanantailta.

Jos päätelmä ossuu oikeeseen, nin viikonloppuvakohen Naruskala lämpennee. Ja hilijokseen lämpennee myös mettämiehet, jokkon ilimotelleet osa jo tänne, että Mettähalli on tyhjentänny heijän lompakkosa ja luvat on lakkarisa. Ammuttavvaa saattaa olla vähällaisesti, mutta katellaampa rauhasa, miten pesintä onnistaa.

Tukikohasta kuuntelemissiin tähä.


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tuluppijoon, Tuluppijoon...

Nuori pariskunta hivhautettiin tännään Tuluppijoon. Ukka nakkas, ajokokemusta kun lähisiltä ajjoilta on. ja hein pirssi turvallisseen paikkaan Tukikohan vartijoijule pihale. Koiravartijoijule.

Heiloli ensiks suunnitelmisa kävelä etelästä pohojosseen, mutta Ukka käännäytti ajatusmaalimata hiukka toiseen suuntaan, kuhhelepompi on täsmänä hakija kulukijat mettästä poijes Sorsajokisuusta tunnisa, kuvvaihtoehtona olis vajjaan viijentunnin hakureisu Tuluppijosta. Viimestään siinä vaiheesa suunnitelman saa muuttummaan, kun ilimottaa mukavammaks suunnaks kävelyle sen, että aurinko paistellee enimmäkseen kohti läättijä eteläänkävellesä.

Reippasti hyöt lähtit Kekkoserreittijä tarpommaan. Viikovverra raputtamista tiejosa. Poislähtiisä Tuluppijon sillala tuli yllättäin Ukale mieleen, että voishan tuota ottaa muistoks Tuluppijojojesta kesäkuukuvat, nin näkkeemuutki, minkälaista jänkäpohojasta puhasta vettä sitäpitki Nuorttijokheen juoksee. Tuosa kuvat kesäveesä olevasta Tuluppijojojesta. Kesäveesä on Naruskajokiki, eli kesä olis täälä jokapaikasa veenkorkeuvven puolesta.

Siinäpä net kesämmerkit sitte onki. Parit asteet olit aamula lämpötila ja tuuli puhaltaa pohojosesta niimmaanperkelleen kovasti, että luut ja ytimet jähtyy...Sääsket ei elova täälä haittaa, vaan pohojatuuli vie kylymät ja sääsket sinne teile etelään tulijaisiks tällä tuulela...vitsi, vitsi.



Tukikohasta loppuviikollämpösijä oottelemissiin tähä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kerttua suvun kummassakin päässä.

Tapionkylän Onnelan prinsessa on saanut nimensä. Salaisuutena suurimmalle osalle juhlaväkeä nimi säilyi viime hetkille asti. Kun nimi julkistettiin, niin kaikki kuulolla olleet olivat sitä mieltä, että kohilleen osui.

Suvun vanhin Kasperin mummu Kerttu sai etunimikaiman suvun nuorimmasta jäsenestä. Koko nimi kuuluu komiasti Kerttu Unna Orvokki. Etunimi oli ollut päätettynä hetikohta lapsosen ketterän synnyttyä. Toinen ja kolmas nimi muotoontuivat perinteiden mukaan. Unna tulee saamenkielestä ja tarkoittaa pientä. Ja Orvokki vuorostaan tulee Raisan äidiltä, jonka toinen nimi on Orvokki.

Prinsessa naureskeli tyytyväisenä, kun häntä lakattiin kutsumasta vain "vauvaksi".

Keli Onnelassa oli viileä, mutta tunnelma lämpimistä lämpimin.




Vanhempi Kerttu lähti nimiäisiä seuraavana päivänä Ukan kuljettamana kotipitäjään Petäjävedelle. Pikku-Kerttu aloitteli nauravaisena aamua kotonaan, missä toivottavasti saa varttua turvallisesti.

Ukka palailee kiertoajelulta Rovaniemelle ja edelleen Tukikohtaan lähitunteina tai ainakin lähisinä päivinä, viimeistään tiistaina.

Petäjäveden Tukikohasta tähän.


torstai 7. kesäkuuta 2018

Uskoiskhan vai eikhn usois...

Laskeuvuin eilisehtoola tekopitjst tnne Tapijonkylln Rovaniemele. Onnelaan. Tllei nköjn ole yht aakirjainta kahela pisteel kytös nil kulumila, mutta haitanneeko tuo.

Minij katteli hiukka epuskosena, kun vasaroin niijen ulukokuistile anopin kuoriman vanahanaijjan ilimanpainemittarin, jola nkkee st ja satteet, ninko pouvatki. Asensin sen ulukokuistile
nkösle paikale köökist tiirata.

Ja sittellaiton viel yhen ampijaispesn, anopivvirkkaama tietty, samale kuistile roikkummaan. Se pitt ampijaiset loitola.

Minij selekeesti mittn puhumati vissiin aatteli, ett kaikellaisista sukulhhöist sit pitt ukko ittelleen ottaa...



Onnelan Tukikohasta nimijisij oottelemissiin th.





sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ehta isännävviiri liehuu taas.

Joku saattaa muistaakki talavelta, että Ukan isännävviiri ei kestä linkousta. Sehämmeni entunen Linko-Jarkon lumilingosta läpi tuhhoisin seurauksin.

Onneks Mummeli muisti tekopitäjäsä Petäjäveellä toukokuusa käyvesä, että täältähänniitä saa. Sielon semmonen kauppa Kyläsepän huoltamon vierelä, joka viirijä myy. Kakskytäviis eerova siitä kummakso, nin sai taas laittaa puhtoosen viirin Tukikohan lipputankoon hulumuammaan.


Tukikohasta kylymäsavustusta ja sientenkeittova pyhäpäivärratoks puuhastelemissiin tähä.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Hillarallin mallija korvasienestyksessäki.

Viiskertaa lopetima viimosyksynä hillampoimintata, ennenko sittevviimen saimma sen poikki. Nyton vähän sama malli näijen korvasienijen kanssa...

Emmalttannu aamusela Kallelasta tullesa kotijoajjaisa olla pyssäyttämättä pirssijä Kuutsijängäntien laijasa. Siinon hehtaarintoista aukko, jokon ketummultamaata ja hakkuujjäläkiin siihen on vetästy matalat auraukset. Kolomenkymmenen metrin lenkki siinä vähänninko esileikkinä. Ja sienijä jokavälikösä.

Eipä tuota tarvinnu romuskapotilalle kotona kuvvihjasta, että sielolis varmaan kymmenenkilloo sienijä, eikole kaukana tiestä. Sehän tervehty Mummeli hetkohta, ja niimmyö tieten hypättiin taas leksukseejja eikun sienimaahan.

Vajava tunti siinä meni, eikä vieläkäättullu ihajjokanelijötä eikä aarijakkaan koluttuva. Ja Tukikohasa noukkapuntari, se messinkine anopiltasaatu, näytti puolkilloo pääle kymmenenkilon. Jaeikun vihreesaavi käyttööjja sienet sinne ja kylymäävettä pääle.

Aamusela pittää ottaa ittijään niskasta kiine ja alakaa keitelä nuot pakastuskuntoon. Kakskytäkuuskilloo. Ja nyt Ukan korvasienilopetus pittää. Mummelila ei takkuuta ole, kussille tullee tyttärentyvär Hallahelinä tänne. Net tietenki hyppäävä korvasienesä. Vähänninko Hallahelinätä kuulemma opettaisa...



Oishannoihin saaveihin mahtunnuvvieläki, mutta vähästäjärkeeki pittää välleen yritelä käytelä...

Tukikohasta pyhätöihivvalamistautumissiin tähä.


Kallelan kesäsesonki alakamassa.

Kallelarrannasa oli Ukala tälleaamuva pikkujopit. Piti vaihella Netatmon sääaseman tuulimittarin paikkaa korkijammale ja samala vaihtaa siihen paristot, jokka ilimotti olevasa talavejjäläkiin vinaalisa.

Sitä sai Ukan ei nin kovin hääppönen korkijanpaikanpää ihan riittävästi mietittävvää, kun piti kiikkuva pitkiltä tikkailta mökinpäävystä antennitolopan nokkaan. Sine piti vaihtaa se tuulimittari ja samala ottaa telekkariantennija hiukka alemmaks. Ei meinannu kakskättä riittää, eikä pläkänddekkerijä ollu ees mukana, mutta oli onneks ruuvimeisseli ja leksun työkaluisa jottain tonkija sevverran, että sai antennista siipimutterit aukivväännettyvä. Son verenpainepotilalle käjet ylöspäivvääntely työkaluila yhtä helevettijä...

Tuli se kuiten tehtyvä ja nyt se tuulimittariki on sielä. misä pittääki. Ja antellee sieltä varmaanki hiukka paremmin tuulensuuntalukemija. Ommuuten tuo Netatmon sääasema semmonen, että Ukka voi suositela kellevvaan. Sillä saa rahale vastinetta ja hyvvää perustietova sisäilimanlaavusta ja ulukoilimasta kaiken lämpötilasta sajemääriin.


Naruskajojen pinta alakaa olleen kesäveessä. Se tarkottaa, että kohta alakaa kalansyönti. Seuraavila lämpösilä, kuhhyönteiset syntyy, alakaa näppäämään...





Tukikohasta ensmääsijä kalalupija jo kirjottelemissiin tähä.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Korvasienestys katotaan päättyneeksi.

Tukikohtaan on kertynny puolenkymmenen korvasieniretken tuloksena kolomisenkymmentä killoo tätä herkkuva. Tänhään poimitut 13 kilova ovat jalostusta vielä vailla saavisa. Huomenissa laitamma taas kaasuhellaa tulile ja liesituuletinta maksimille.

Niitä jää, ninko aina marjojaki, mettiin paljollaisesti. Ei olla nähty kettään ainakaan samoila aurauksila, misä olemma täsä Tukikohan ympäristösä ajellu.

Net on huomisaehtoola pakkasesa oottamasa käyttövä. Ensmäänen korvasienisoppa kermanen semmonen ojjo tilattu. Raisa ja Kalle antellee nimmee uuvelle rinsessale tulevana lauvantaina. Sielä maistamma juhulavieraijen kans, tekkeekö Naruskan korvasienisopala mittään.



Hiukka enempikun olis satanu kevvään aikana, nin ei olis tarvinnu kuivala paikala kasvanneita ja jo kuivahtanneita jättää poimimati. Mutta oli sielä, kujjakso vaan kierrelä hiukka katveisempija paikkoja, paljollaisesti ihan ykköslaatuvakin. Eikäpä met muuta kassiin kelepuutettukhan.

Tukikohasta hiukka harmittelemisiin, ettei ulukona saaha keittää tähän.

Taimenenpoikaset virkeinä uusiin kotivesiinsä.

Ylikemin kalastusalueen lupatuottoja hyödynnetään istutuksiin lupavesistöön, joihin myös oma Naruskajokemme kuuluu. Ylikemin kalastusalueen pomo Kari Kilpimaa oli laittanut istutuksista mukavia videonpätkiä naamakirjaan. Kokeilen tällä, onnistuuko linkitys blogisivulle...



Tukikohasta isoksi kasvamista oottelemisiin tähän.

torstai 31. toukokuuta 2018

Halla vieraanamme Lapisa ja Kainuusa.

Tuli toukuuhhelteilä kirjotettuva, että hyvä ei heilu toukokuun kesästä täälä pohojosesa. Eipä päästy toukokuuta ihalloppuunkaavvielä, kujjo pakkanen oviieraillu aika laajala aluveela. Liitekuvisa näkkyy lämpötilat, jotkon kahemmetrin korkeuvesa, eli maarajasa ja nuita mittareita alemmila paikoilla on saatettu kokija vieläkin isompija miinuslukemija.

Hilla kukkii monesa paikasa. Ja se ei pakkasesta tunnetusti tykkää yhtään. Ukan asemala ilimottaa toplista miinusta 0,3 astetta, mutta wunderilla näkkyy alin lukema olleen -0,9 astetta, eli kymmenyksen heitto Naruskan ilimatieteellaitoksen lukemale.

Entunemmies huuteli, metsuri kait, yöpainajaisissaan mettäkämpälä isola äänelä "PUUVAHINKOJA, PUUVAHINKOJA". Joku saattaa unissaan alakaa huuteleen nyt vaikka "HILLAVAHINKOJA"...




Vielenole alakanu laskeskelleen lämpösummija, mutta eikhän sekin saaha aikaseks, kuhan saahaan toukokuun tilastot valamiiksi.

Tukikohasta sienivahinkoja täsävaiheesa tutkimissiin tähä.


keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Laukaammiehellä laukattavvaa piisaa.

Tulipa eilissäpänä ehtoopuolela Tukikohtaan kulukija rinkka seljäsä. Pienten kyselyjen jäläkiin selekis, että patikkaretkellä sitä ollaan Rukalta Jäämerele. Kuuven viikon sessijosta jalakasin on kyse. Kunnioitettava jo yrityksenä, puhumattakaan jos ja kun mies sen myös selevittää.

Ehtoolla sauna, pienet pikapyykkäykset Mummelin pyykkikonheela ja peltikaton alla nukutun yön jäläkiin aamupala kitusiin, ja eikun rinkkaa pykälään ja maantiele.



Sevverran raatailimma aamulla kelistä, että patikkamies piti kaheksan asteen lämpötillaa ja viistoista metrijä sekunnisa puhaltavvaa pohjostuulta yhistelmänä semmosena, että jalakamiehelle optimikeli. Sääsketkään ei haittaa, kunnet on kaikki pohojatuuli vienny täältä jo etelän immeisten iloks...

Tukikohasta hyvvää matkaa toivottelemissiin tähä.


tiistai 29. toukokuuta 2018

Met saatamma saaha taivaalta vesee.

Nytollaan Mummelin kanssa parinapänä käyty lyhköset korvisreissut. Ei se nin olekkaan, että sitä vaan kävellään ninko kassakaapista rahhaa ottammaan nuijen sienien kanssa. Net täällä, ninko varmaanki muuallakippäin Suomija kärsii veenpuutteesta. Nyppittää mennä hakkuuaukkojen alareunoile ja semmosille paikoile, misson hiukka kostijampaa ja hienompata maata.

Kävimmä muutamala oikijan ikäselä aukolla niitä tännään kattelemasa, mutta kuivala paikala tulos lähentellee nollaa.

Piti kuiten kirkolta tännään ostaa parit saavit. Piti vaan ensteks ettijä kätteenkäypää rahhaa Sallasta, kunei meijän Erätulesa ollu saavija myynnisä. Eikä tieten lompakkova mukana näisä ryysysienestyskamppeisa. Onneks sielä assuu muutama puukontillaaja Alapo, jokon vakavaranen, ja siltä löyty riihikuivaa parinsaavin verta. Ja vastalahajaks Alapo tieten sai keklun, joka Ukan piti viijä sille vasta huomenisa. Vasara tekasi hälle tuohikiitokseks tuohiperäsen puukon puronvarsiterälä ja tieten komijala tupela, ninko tavaramerkkiin kuuluuki.





Täälä pyrkii nyt tuuli ja sajepilivet pintaan. Pohojonen taivas on synkkääko yö. Ja tuuli vihimoo kolomattakytämetrijä sekunnisa. Ja pätkii tieten sähköjä, vaikkon täsä maksettu ylihintoja sähköstä, että toimitusvarmuus paranis. Ja hevonhännät sille.

Mummelija ei sähkökatkos haittaa. Meilon kaasuhella sienenkeittoja varte. Nysson tarpeen. Mutta liesituuletin toimii sähkölä...



Tuosson vielä satteenuhkakuva. Eipä ihime, vaikkos ukkosta kohta ilimasa.


Tukikohasta sähkökatkotonta ehtoota oottelemissiin tähä.

Linkki Budapestiin.

Kamera kierteli rapijan puoliviikkova Unkarisa. Tästä klikkasemalla pääsee nojatuolimatkalle semmoseen paikkaan, misä talavi ei yhen taksimiehen mukkaan koskaan näyttäyvy...

Tukikohasta kaupunkilommaa muillekki suosittelemissiin tähä.

Luonnonantimijen kartotusta.

Mummelikun on ollu kaks ja Ukka yhevviikon kotuva pois, nin kesä on täälä kotiperilä räjähelly käsile. Nytei pysy ies räkätautinempoisa mettästä, vaampiti sitä lähtijä eilisäehtoola kulettelleen yhteismettän korvasieniaukeile tarkistaan, mitäsieltä löytyy.

No sitähässieltä löytyy, mikä räävittömännäköselä aukola kuuluki löytyvä. Puolentunnin sessijo aukola ja vartti suuntaasa autola, nin tunnin saunalenkki tuotti kaheksisen killoo hyvvää tavaraa.

Nyton hiukka ongelmija. Johannoita poimis, mutta mettäpalovarotus kieltää pihala saunapaasa nuita keittelemästä, eikä viittis mokomijen ruttanoijen takija linnaankaallähtijä. Sajetta luppaili onneks, mutta vielä on varotukset kait voimasa.

Kevyvempää hommaa kuin halakojen kärräämine, jotenka vaihtaskhan muutamakspäivää lajija...


Niija nähtiimmyö sielä korkijala aukola aivahhelevetisti mustikankukkija ja muutama tieten hillankukkaki, nin niitäkippitäs ehtijä kartottelleen. Ja nukkuvakki jossakivvälisä jokutunti pitäs keritä...Eikö ies Jammija kiinnostas pyöräretkijesä sijasta tulla tänne antimija kerrään, ninko ennenki. Ja muutkissaa tulla. Petipaikoisa löytyy!

Tukikohasta tuulistapäivää oottelemissiin tähä.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kotkat kuuntelivat.

Ei ilta aamuva aina tiijä. Eikä aamu aamuva. Ei ollu Ukala nimittäimmittään suunnitelmija lähtee käväseen Kiilopäälä, mutta käytäväks tuli. Muutama lappeerrantalaispariskunta halus kävelemälä Kiilopäältä Tuntsajojen sillale, jotenka sinne Kekkosempuistollaitaan oli päästävä. Eilisä ehtoola tuliva Tukikohtaan, ja eikun aamusella tiempääle.

Eipä sielä kauvaa nokatttuhissu, kujjo rinkat oli seljäsä ja immeiset taipaleela. Ja Ukka suuvattammaan takas Naruskale räkäpotilasta hoitelleen. Mummeli ommeinaan räkäkuumetauvisa, eikole liijon pystynny reissujjäläkiin kuin lakanaivvälisä makkoilemmaan ja lyhvesti kotisaunallauteila pyörähtään.

Asijaan. Otsikossa näkkyy, että kotka kuuntelit. Niitoli Porttipahan altaan tuolapuolella paljollaisesti yhelä kertaa näkösälä. Olivaan nin tiukka liikennetilane päälä, että tuulilasin kautti piti roiskasta parit kuvat taivasta kohen kohetta näkemäti, kunnet lintusuuroset jäit skotan peltikaton taakse. Kotona vasta kameralta kuvat kattellesa näytti siltä, että osa roiskasusta oli sattunnu kohale. Puolenkytä kotkalintuva löytyy sokkokuvasta. Aikas hyvä kuva Ukanottamaks.


Tukikohasta seuraavata kotkatokkaa turhaan pällyilemisiin tähä.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Budaa ja Pestiä.

Kolomessa periläolopäiväsä ei liikaa kerkijä isosta ulukomaankaupungista nähhä, mutta avartaa se kuiten. Tulimma Mummelinkans siihen tulokseen, ettei kaupunkilomaa tartte pittää lyhvempänä, eikä pitempänä kuijjust tuommittasena.

Net varottelit muutamattutut, että sielä pittää olla tarkkana taskuvarkaijjen kans, mutta meilä ei semmosija ongelmija ollu. Tieten vaikuttee osaks sekin, että kun kulettellee lompakkova ja muita vermeitä selekärepusa, jokon parila remelilä kiini saankilon äijäsä, nin ehkä net taskuvarkaat kattoo, että liika iso äijä kaupantekijäisiks.

Vaikkon eeuumaasta kyse, nin silti on muutama semmonenki asija, että pisteli silimään. Kerjäläisijä on enempi mitä Suomesa. Tai omammaan kansalaisija kerjääjinä on enempi. Kerjäähän nuot tääläki jonkummaalaiset, mutta vissiin vähempi meijän omat kansalaiset. Butapestisä kuiten oli aikas monta immeistä, jokka assuu kavula. Yötäpäivää. Son tieten helepompi maa säijesä puolesta, mutta aikas ouvolta tuntuu, ettei järjestelmä hoija niile immeisile jonkullaisija oloja muuala kuin että pittää kerjäämälä ellää.

Muutonhan tuo vaikutti ihammukavalta maalta Unkari. Maaseuvule ei lähetty, vaan pyörimä siinä ihan sivistyksemparisa.

Niillon isompi joki kuin Mummula ja Ukala, mutta meilon puhtaampi vesi Naruskajojesa. Niillon myös hemmetimmonta laivaa, joila net ajeluttaa immeisijä eeskahtaale Tonavata.

Muutama kuva tuosa malliks. Met olemma huomenisa ehtoola kotona Naruskala, jos etteempäin yhtähyvin aikataulusa pysymä kuin tästä muutamampäivän taakseppäin. Halot sielä oottaa...






Tuosa viimesesä kuvasa kavula makkaava naisimmeinen piti kerjuupaikkannaan suojatievvälistä kannasta, jonka kahtapuolen kuluki ratkkaliikennettä eeskahtaale. Kuppiin ei näyttänny miljoonija päivämmittaan kertyvän...

Tukikohasta kotioppäin suunnistamissiin tähä.