lauantai 13. lokakuuta 2018

Tämä tie vei Kallelaan.

Net sannoo, että kaikki tiet veis Roomaan. Aamusta kulläksin viemmään puukuormaa kuralällitietä pitkin, nihhuomasin kohta olevain Kallelan liiterin eesä. Josei olis vejelty lapikuorman pääle ressuva ja kummiverkkova, nivvoissannoo, että puut olis ollu pilasa.

Kantelin valamiit lapit liiterriin oottelemmaan seuraavija Kallelan käyttäjijä. Täältä läks talavi laakista käveleen ja maantie on liukkaammasa ja lällisemmäsä kunnosa mitä ikkään.



Vähänaikaa rassasin Kallelasa tietokonetta ja jokikamerata, mutta eipä vieläkhän kyntynen yltänny ratkasemmaan, miksei vehkeet toisijjaan löyvä.

Huomenisa muuten saattaa olla semmonenki tiempää, jota pitkillähemmä Mummelin kans, että saattaa toisesta päästä Rooma löytyvä. Tehhään vähän hiilijalajjäläkee, jos onnistaa suunnitelmat.

Tukikohta jää varatalommiesten varraan, jokka lämmittellee talova ja ruokkii koiruuven. Täällon siis ovet auki, jos joku peltikaton alle halvaa.

Karhuva ei ennää täälä saa pyytää, mutta hirvet ja kanalinnut ovvielä mahollista otela tähtäimiisä.

Tukikohasta kesämaahallähtövä varten pakkailemissiin tähä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mihin mies katos saunareissulla...

Vein aamusela semmosen kevytturjakkeen näkösen puukontekijän herrain kirkolle Sallaan saunommaan. Tunnimpäästä se soitti, ettei hän ennää taija olla se sama mies, joka tänne tuli.

Oli kuulemma ilimestynny iso kasa karvoja penkivviereen uuvela konheela. Eikollu peilijä, jostolis ite voinu naamaasa arvijoija.

Toin vaatteijjen tuntomerkkijen perusteela miehen Kotalankyllään, missä näppäsin siloposkesta kuvan. On siinä samoja piirthejä, kuttarkemmin kattoo...


Tukikohasta vastakin parturriin kulettelemissiin tähä.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mettästysviikkova kuvina.

Mettoyhtymä vietti täälä monettako kertaa lie viikkomettättyssessiotaan. Hylsy on lentänny saunanlauteella ja naakimisnäytöksiä on kuultu ja nähty. Mieluista hommaa kaikille, kunei kukkaan koskaan valita mistään mittään. Naurusa suin ovat, olipa kelikin mitä oli. Ja pikkuhankaluuvet vaikka autojen kanssa ei netkään muutako naurattivat...Siitäpä selatkaa. Jovain noissa maisemissa kennen vaan kelepaa...













Komijat lumimaisemat on Naruskan korkeuvelta muuttunneet lumettomiks. Ukan lumimittarin kymmenensenttijä on vajentunnu nollaks, mutta alamma kohta taas alusta.

Tukikohasta talavee oottelemissiin tähä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Haukiputtaalle nelejänsarja.

Vasaran puukkopajasta valamistu jo jokuaikasitten neljän puukon sarja. Niijen kahvat oli tilattu iliman kahvojen käsittelyvä lakkaamalla. Puukkojen tillaaja loihti Vasaran hiomijen puukkojen kahvoihi pahkojen loimut esille koivuparahviinillä. Ja kommeeta tuli.




Tukikohasta tähä.

Kolokytäkaksveelahajaks kuntoleuku.

Sopevasti valamistu Vasaran pajasta Kasperille rosteriterälä varustettu Lapilleuku. Son Pirjon ja Pirkompäivä lokakuunseittemäs syntymäpäivä Kasperille. Mestari itte oli hiukka sillämielin, ettei tuommosella viitakkoveittelä oikeen mittään tehe, mutta poika oli erimieltä. Ja samon oli emäntäsä Raisa, joka tottuneesti tempasi kans leukun tupesta, vaikka mestari olit sillämielin, ettei taija naisväki saaha ees tupesta poies. Erehty.

Raisa on porohommisa tottunnu leukuva käyttelleen. Ja Kasperilla tuntu olevan leukulle käyttöpaikat tievosa.

Olipa tosi komija puukko ja silimijähivelevästi koristeltu tuppi. Jovain kelepaa vyölä kanniskela, nin taaskaanei ensmääsesä kavunkulumasa taijjokimutkasa vastaan tule...




Johan tuolla pienemmät mettärraivaukset hätätilasa tekasee.

Tukikohasta tyhyjää Tukikohtaa ihimettelemissiin tähä.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Kylymin ja nyt jo lumisinkin.

Viijes lokakuuta napsahti sitte enslumi Tukikohtaanki. Ja anto kerrala sevverran, että alakuun päästään. Ukallumimittari oikeestaan näyttää jo kymmenen senttijä, mutta virallisesti tältä sääasemalta ilimotettiin aamullumimääräks yheksän senttijä.

Mettämiehet on onneks issoimmaks osaks varrautunnu viikkoosa talavirattaila. Yhesä pakusa olit kesärattaat, jotenka kotimatkaa varten pittää varata paljollaisesti aikaa...

Pihapuut on saanu postikorttimaisemat. Antaapa nuijjen enslumijen rauhasa polokeentuva tuohon pihale. Tai mistäpä sen tietää, vaikka Linko-Jarkko alakas linkouskauven. Hänpä päättäkköön.


Tukikohasta mettästäjäväkkee pikkuhilijaa vähentelemissiin tähä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Mettopata.

Soli eilisäehtoola vuorosa tämän Mettoyhtymän tävvuojen mettopata. Ukka sai taas luvan toimija pääkokkina. Poijjaat talakoilit mettikanallihat sopeviksi paistopaloiks. Eihän tuotollu kaitku rapijat viiskilloo puhaslihapaino, mutta jonnuullaine pata se niistäkki synty. Viimovuonaha tuota joutu hirvellihala jatkammaan, mutta nymmentiin pelekälä lintulihala.

Puolisenkilloo Ukka tieten käytti valakosta suolasilavata, nyt soli Rönkää. Tuoreena sitä saa meitimperän ainaki ässäkaupasta, mistä äijät siton jo kotijoviemisiks vissiin puolenkytäkilloo hamstrannu. Eteläsä ei kuulema tämmöstä tavarata kaupasta löyvy. Kyntöauran kärkikoviketta...

Läskit Ukka silippus voiks prauninkonneella, josson net mutkaterävät terät. Sika mennee täysin tunnottommaan tillaan, kun se pyöräytettään sillä hienoks. Ja hienosti se sitten sullaa rautapaasa, jokon kuummana hellala. Siinä net pyöri eräkerrallaa lintulihapalaset paasa ja kunolivat imenny sijat sissääsä, nin sieltä issoon teräskattilaan. Niija sen pohojale Ukka kuulotti neljä isova sipulija kärkihommana. Lihat kerroksiin, kerroksijen välliin norjanpoijjan kutujjuustova, sitä ruskijaa. Ja sittemmustikoita, mustija viinimarjoja, kevyvesti mustapippurija, ihavvähä soijakastiketta.

Teräskattilaku oli melekeen täynnä nuita kerrottuja, nin sitten kattila lihapintaan asti täyteen Naruskan ossuuskunnan vettä. Ei lihaliemijä, eikä muita kotkotuksija nyt, kun läskit laitettiin pattaan hienot suolat poishuuhtomati.

Kans pääle ja kattila uuniin. Satakaksviis ja seittemäntuntija. Viimoseks kahekstuntija laiton veheneäjauhosta ja kuohukermasta sekotetun suuruksen lihapattaan ja varovasti sekottelin.

Parikolome äijää kävi suolat etukätteemmaistamasa, eikä tarvinnu kuulema korjata. Ihimejuttu.

Pottuja lohkoimma Kasperin kanssa pari issoo uunipellillistä pitsauuniin. Net met voitelimma ruokaöljylä ja soijakastikkeela ja sekkaan yrttimaustetta ja pikkuset mustapippurirouheet. Pottuvenneet liotimma pienesä lasivuokasa ympäriisä ja siitä pellile. Uuni 225 asteesa ja vajjaa puoltuntija.

Mummeli olit laitttannu päivälä kaks pannullista Maikimpattaa, joston kait täälä jossaki ohjekki. Ukka huitas viimeseks puolekstuntija vielä maustamattomat tuorejuustot kaaliporkkanapattoihin. Namija tuli.



Saunajjäläkiin äijät pöytään. Ja koska vain sijat ruokailee iliman ruokaryyppyvä, nin poijjat tempasivat alle kunnovviinaryypit, ja sitten alettiin syömmään.

Siihenasti vetelivät turvoksiinasti pääruokaa, kun pöytään toima vielä omenhyvettä Helemisomenoista. Nyt nekkin on kaikki hyötykäytetty, kolokytäkilloo ainaki.

Jovain vissiin painelivat poijjaat kohta syönnijjäläkiin levole. Aamupalala tarjoilima varmemmaksvakkuuveks Ukan kylymäsavustammaa viskilohta. Siks viskilohta, kunnet ruokaryypytki olit tällä kertaa viskijä...

Tukikohasta seuraavija ruokalajija taas suunnittelemissiin tähä.

Mummustakhan tarttu autokuume...

Sovvaaralline tauti tuo autokuume. Ja tarttuvata sorttija. Yllensä viirukset liikkuu enempi kevväälä ja kesälä, mutta nyton liikenteesä syksypasillija. Mistä lie Mummeli sen saannu ja tartutti tieten, samasa muokkaamosakun asumma yöt, nin Ukkaan myös.

Lääkettä onneks löytyy. Kullaittaa vanahanauton myyntipalstoile, nin uutta kuumeellievittäjjä pääsee katteleen. Onneks Suomesa on melekeen satatuhatta pirssijä kaupan käytettynä ja uuvet pääle.

Joku sais tästä Ukan helemijäishoppeetummahharmaasta Lexuksesta pitopirssin, jola lähtee autokuumeen lievemmät oirheet ja muut.

Tuosta klikkasemala pääsee alakuun. Kaikkihannet ommaasa kehhuu, mutta täton heleppo kehuva kenneenvaan, joka Lexuksella kokkeilemmaan pääsee. Tämon tieten Suomehhalavin yksilö, ninko arvata passaa.



Tukikohasta kojeajoja oottelemissiin tähä. Ja saa vappaasti levitelä tätä tautija...

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Ruska Nuoluskurulla.

Ruska alakaa olla tältäsyksyvä ohitte. Poikkeuksellisempitkään sitä piisaskin. Jossaimpäin Lappia on vielä koivut kirkkaana, esmerkiks Kemijärvellä. Mutta se onki etelämpänä mitä Naruska.

Mummelilla on neljänkuvan sarja tältäsyksyvä Kuskoivalta. Hänku kuluki neljäläviikola siellä Helsingihherroja steinereita ruokkimasa. Siinäpä vilikuilkaa, yks ja samapaikka.





Ylimmäinen kuva on 31.8.2018 ja loput viikovvällein.

Tukikohasta seuraavaa ruskasyksyvä oottelemissiin tähä.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Lapinkävijän uunimunakkaista tyhyjät vuokat jälellä.

Mettämiehile laittelimma Mummelin kans hiukka erilaisen lapinkävijämmunakkaan kuin tavallisesti. Kahella uunivuokalla tuli ruokittuva kymmenen syömämiestä, jokka ei olekkaan mittään nirsoilijoita ruuvan kans, vaan syövät ninko aikapoijjaat.

Syvvään issoon uunivuokaan tehin näin:

Rikkoin 15 kanammunnaa issoon muovikippoon. Lirhautin puolisen tesijä vettä sekhan. Teelusikallisevverran mustapippurija ja puolenkytä ruokalusikallista mittaamati vehenäjauhova. Kämmenpohjalline hinoo merisuolaa. Konevispilälä sekasi. Uunivuoka voijeltiin kasvipohojasela öljylä, semmosela keltasella.

Uunillämpö 225, liemi vuokassa sinne noivvartiks. Sitä uunista ootellesa silipasin lämminsavukirjolohesta nahappois ja kalallihat hiukka pienemmiks paloiks. Rainbowtavaraa Erätulesta, harossija kuimmikä.

Sitten sokeripalan kokosiks kappaleiks puolikaskokonen uunijuusto. Punanen suippopaprika parimmilliviipaleiks. Puolet Rainbow sinihomejuustokolomijosta murusiks. Tavan pitsajuustoraastepussi auki valamiiks.

Täyteaineet kohonneen munakkaan pääle, ensin kirjolohi, sitten juustokuutijot siitä uunijuustosta, seuraavaks sinihomejuustomurenet, sitten suippopaprikaviipalleet, sitten juustoraaste. Viimoseks pääle säilökurkkupikkelssijä.

Tämä uuvelleen uuniin. Voi laittaa kiertoiliman pääle täsävaiheesa.

Hetiperrään tehin toisen samallaisen ja kypsyttelin net sitten molemmat omisa uunissaan, eli net valamistu viijemminnuutin sissään kumpanenki.

Kolomannesa uunisa oli lisukkeena valamiista punajuurigrattiinista tuplana uunivuokalline tavaraa, jonka pääle loppuviimeks ripoteltiivvielä juustoraasteet viimmeseks viijeksminnuutiks.

Ja kaikki kolomevvuokaa yhtäaikaa ruokasalliin. Ja ruokakello soimmaan. Ja äijät syömmään.

Ja jäläkiruuvaks talakkunoilla terästetty marjarahka mustikoista, koristeeks piipilline kermavaahtova ja päällimmäiseks iso jäinen vatelma.

Soli siinä se atria. Ja kymmenen ukkoo suunnillee tyrmäsä.

Tukikohasta seuraavaapäivää suunnittelemissiin tähä.

Jouttenen lentoollähtöharjotukset.

Käväsimmä Mummelin kans aamupäivälä hakemasa Ukan Leksuksen takajarrurempasta Kemijärveltä. Isollakylälä Kemijärvelä oli jouttenempoika järjestänny ittesä lentoharjotuksiin kestopäällysteele. Sitä piti ittekenenki hiukka varroo ja väistelä. Ei ollu tämä tipi omimmasa maisemassaan...








Onneks Mummelila oli sylisä moottoriperäkamerasa, nin saatiin evitenssijä.

Tukikohasta lintuhavvainnoimissiin tähä.

Isompi ja pienempi pyyvettävä liikkuu.

Tuli net lumet maahan tuola pohojoosemmasa. Tukikohta kutvottaa lumetonna eelleen, mutta kaikki lintumiehet olit eilissäpänä semmosisa maisemisa, että varskenkä oli kohillaa.

Kasperi mennee täsä kymmenemmieehen porukasa Riskuineen täyvestä ninko väärä raha. Ja kamerale tieten tarttuu muistoja.

Tuo nallejjäläki ilimeisesti pääty orteen. Ei kuiten näijen metttämiesten. Puolellekymmenele kanalinnule kävi samala tavala, kukkaikki äijät ehtoola tuli Tukikohtaan murkinoimaan ja saunaan. Kuvat kertoo loput.



Tukikohasta mustaviinmarjaa lintupattaan pakkasesta kaivelemissiin tähä.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Lumiraja muutamansaammetrin päässä.

Linko-Jarkko laitto valokuvan kotuaan vajjaan viijen kilometrin päästä Tukikohasta. Siellon ensilumi maassa. Lumiraja on kuulema vanahan kaupan kohalla, eli meiltä kolomensaan metrin päässä. Mikroilimastoaluvetta tämä Naruska...


Tukikohasta suksija ettimissiin tähä.

Jääkhän karpalosato lumijen alle...

Räntää räimii. Vielä taitaa enemmistö olla vetisempää, mutta valakosta laskeutuu maaha. Oikee syksykeli. Kylymä ninko sen yhemmaan helevetisä.

Mummeli kipasi eilen ehtoopäivällä tarkkailemasa muutammaa vanahaa karpalopaikkaasa. Litravverran niitä tuli kotijo tälläkertaa käsin poimittuna. Olivat nimittäin olleet jänkäheinijen sisälä. Normistihan Mummeli vetelee karpalot marjanpoimuriin, ninko äitesä on opettannu.

Kommeita net on. Ja kirpeitä. Joku väittää, että niilä saahaan rakkovaivoja vähemmäks, mutta uskoo kuka uskoo. Apteekin aineila ainakissaa helepotusta. Nimimerkilä kokemusta vähä on.

Jospa se Marjaijjumala armahtas vielä sevverran, että sais nuita ämpärillisenkhään pakkaseen. Net on nimittäin harossit, kullaittaa hillasoppaan. Väriks ja mauks. Niija Lapinkävijän munakkaaseen...



Tukikohasta aamupalansyöjijä vartoomissiin tähä.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Talavirattaat vaihettu.

Jovain tälle aamuva anto Herra Pakkasherra muistutukset talaventulosta. Vajjaat kymmenen astetta miinusta ja kuulakas aurinkopaiste. Parempaa vihijettä ei renkaavvaihole Ukka ennää tartte. Mummun Suparu sai Hakkakasisa alle. Ei vormulavaihtovauhilla, vaan arvokkaasti hikkoilematta ja tyhyjää kiirehtimättä. Sivusa kuuntelin lintuillauluja ja talipallojen kopsetta.

Kesärattaisa oli viijensentin kerros rapapaskaa, joka satteela on herkkää lenteleen ja vanteisiin tarttummaan. Ninko kuvasa näjette...


Ei vielole kunnola lunta näyttäny Tukikohasa tällesyksyvä, mutta eipä se mikkään ihime olis, vaikka lähipäivile hihtokelijä pukkais.

Aaltoyliopistolaiset tarpoo Pirunkirkojja Kuskoivan maisemisa. Heillon ollu hieno melekeen tyyni keli varmaankissielä, kuneivät ole vieläkään kottiutunneet. Sauna kuiten oottaa valamiina.

Huomena alakaa sitten Mettoyhtymän jahtiviikko. Saapanähhä, syyväänkö nousuviikola lintupattaa Tukikohasa vai mennäänkö Mummelin kaalikääryleilä ja Maikinpaalla koko viikko. Vallassaa.

Tukikohasa viimesijä syksyvierahija kohta viemissiin tähä.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Kelikamera kivenheiton päässä.

Laittovat Kotalankyllään jokuaikasitten Kuolajojen sillanpieleen kelikameran, josta pystyy päätteleen keliolosuhteet Naruskankairassa...

Tuosta klikkaamalla pääsee ajantasasta kuvvaa kattomaan ja janasta voi kattella muutammaa tuntija taakkekkinpäin.


Tukikohasta turvallista matkaa toivottelemissiin tähä.

Talavirenkaijen aika käsilä.

Ensmääset lumihiutalleet on nähtyjjo Tukikohanki pihamaala. Vielä ei linkova tarvinnu tilata, mutta antaapa luontoäitee selekeen merkin, että talavelle ollaan siirtymäsä.

Muutamija avvaimenpallauttajia on liikkunnu Takkaseljän maisemisa. Sieloli käyny lumi maasa jo toissapäivän seuvusa. Pohojosesta puhaltaa nykkin. Meinas näppiset jäätyvä aamusta, kuppiti Mummulle valjastaa Lexuva kirkollakäyntiin. Piti putsaila epätasapainosa olleita aluvantheja painepesurila, kunei Kemijärvelä aapeeseehuoltamon pesurisa vanteet pesseentynny.

Aaltoyliopiston ulukomaalaisvoittonen parikytä henkee sisältelevä ryhymä lähti aamula Karhutunturija kohen. Piti käskyttää, että kaikki lämpönevvaate pääle, mitä repusta löytyy. Huomena het aikoo vallottaa Kuskoivan ja Pirunkirkon. Lupas vielä kylymempää huomiseks.

Alakaa Tukikohan pihasa olleen lehet vähisä nuisa lehtipuisa. Ei ihmekkää, kupparipäivää puhalteli samavvinkan rääppijäiset täälä, mikkä sotki etelän sähkömarkkinata.

Joka meinaa Naruskan suunnile autola, nin ehottomasti lumikumija alle varoiksi. Son yks helähys, nin enslumet paukahtaa maaha...


Tukikohasta lämpöhanikkoja pikkuhilijaa avvailemissiin tähä.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Vankat oksatko vähenemmään päin...

Jovain piti tälleaamuva Vasaran saunareisun alakupääsä Tennijöjokisiltaalähestyisä hieroo aamurähmää silimistä paritkerrat, ennenko saatto silimijjään uskoo. Josolisin ollu liikkeelä yksinnäin, nin kahjuks haukuttas kahtakauheemmin, mutta olipa rapija parikymmpinen Teemuvajeltajapoika vieresä.

Ja met molemmat aloimma kaivaan kameroita essiin, että saatas jonkullaista kuvaa talentummaan. Toinehharvinaisuus meinas jo lähtijä keskempois siinävaiheesa, kuvvetelin Leksuksen liinoja kiinni Tennijöjikisillan keskele. Autompysähtyisä siipi jo kävi sivula, mutta sittesse rauhottu. Ja toinen toljotti vaan kaukasuuteen.

Ja eikun kännykkäkamerat laulammaan. Parempijaki luontokuvija on kaikki nähäny, mutta ei se kuvallaatu, vaan kohje. Kaikki eiole nähäny yhtäkäämmettova metallikaiteempäälä. Ja jokatoinekaa ei ole nähäny kahta ukkomettova kaiteela sammaanaikaan. Mutta metpä Teemunkanssa näjimmä. Ja saimma kuvijaki sevverta, että muijenki omparempi uskova. Mettoja ompaljon, kunei oksat ennää riitä...



Siinä net napottaa, ninko tarjottimella. Lentoon irtosivallopulta ykskerrallaan.

Tukikohasta ommiinsilimiin uskomissiin tähä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Satteenkaaren päästä marjat löytyy.

Mummeli uskoo kaikellaisiin etijäisiin. Puolukatku kuulema on täälä hiukka hakusasa, nin satteenkaari oli opastannu häntä suunnile Rikkilammin taakse. Ensin oli näyttänny, että soli sinistä marjaa täynä, muttei mustikkata, vaan juolukkaa. Mutta niijen takkaa oli löytyny sitä punasta, mitä pelataan.

Vajava sankko punasta alakajaisiks tuli Ukale konneela putsattavvaa. Kuiten ei kannatte tehhä mittään tännään, minkä voi tehhähhuomena. Nykkattelen ennen ehtoosaunaa lentopallova, jokon yks mielipeli. Sittessaunaan ja viikon alakajaisiks huomena imurikkäyntiin puolukkasiivouksemmerkeisä.




Tukikohasta lepopäivää jatkamissiin tähä.