tiistai 18. joulukuuta 2018

Kasiysivee rätää ja surhvaa...

Onko tullu suunniteltuva, mihkä sitä pystyy yheksänkymppisenä...Anoppi ainakkaan ei kerkee syrjäytymmään, kun hällä on tietokonemaalima hanskassa.

Täytyy taas joululahajavinkiks kertova, miten täsä näin onnellisesti pääs käymään. Anoppi täytti kymmenkuntavuotta sitte kaheksankymmentä. Lapset ja lapsellapset kiikutti Pappilanpellole Pettääveelle Kerttumummun asentopaikkaan omakotitalloon pöytäkonheen, ison näytön ja pienen väritulostimen. Muutosvastarintaa kesti viitisemminnuuttija. Ja siitä se nettielämä tarttasi, tostavaan. Ja entuuvestaan ei ollu muuta kun kuullu raatijosta toitotusta, että kattokkaa lisätietoja intternetistä.

Hälle oli rakennettu valamis tietokone. Oli mokkulayhteys, joka sekinnyt on vaihtunnu valokuituun. Oli oma geemailin postiosote ja sen ympärile tehty tärkijät valikot konheele valamiiks. Oli muutamat sanomalehet, ylen linkit ja niinetteenpäin. Viikompäästä irtisano Keskisuomalaisen sanomalehen ja kahevviikompäästä tilas jo kikantista pesukonneen netisä.

Sittenkun Kerttumummu oli oppinnu tietokonneen perusajatuksen, nin seuraavana hälle oli vuorosa tapletti. Äkkiä hän tajus, että sormela tehhään tapletin näytölä samat, mitkä isola pöytäkonheela tehhään hiirelä. Ja nin siirty käyttö luontojjaan taplettiin ja vuoron pöytäkonheeseen.

Kolomantena oli sittevvuorosa älykännykkä. Siitä Kerttumummu oivals heti, että tietokone on seki, mutta sillähävvoi hoitaa myös puhelut. Eli nytten on kolome eri tietohärpäkettä, millä hoijela yhteyksijä.

Kerttumummu kuuluu wotsappiryhymään nimeltä pesuveenasiat. Sieltä näkkee kaikki lastejja lastellasten net asijat, joista sielä haastellaan. Ja näkkee kuvat ja lähettää sinne kuvija puhelimestaan itekkin. Sitten on tietty rivaatimmat wotsappiyhteyvet. Ossaa tietenkin käytelä omakantaa reseptijen uusinnoisa ja hallittee suvereenisti net pankkiasijat, jotka pittää kotua hoijella. Ja ei ole asijaa, jota Kerttumummu ei kuuklettamala ossaa selevittää. Ja niin eelleen...

Ja sitten tätäpäivää. Kerttumummu oli kyselly tyäreltä, että onko hällä toskakaakun ohojetta. Tyvär oli tieten sanonu, että keittokirjat on pölyttymäsä, kato netistä. Ja viijemminnuutimpäästä alako jauhot pölistä nettiohojeen mukkaan...Kerttumummu alako leipoon.


Että tämmönentappaus opiks ja ojennukseks tietokonevastasile immeisile.

Tukikohasta tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti