Vaivihkaa myytävänä.

Vaivihka on Kallelan naapurimökki. Siellä alavirrassa. Nyt joku Naruskan ystävä on tilaisuudessa ostaa itselleen palan Naruskaa sijoittamalla osakkuuteen Vaivihkan osakeyhtiössä.

Asiasta on laadittuna kaupallinen tiedote TÄSTÄ klikkaamalla.

Ja eikun tutustumaan.

Tukikohasta opastusvalmiudessa odottelemisiin tähän.

Juhannukseksi Kallelaan!

Kallelan Juhannus odottaa vielä ottajaansa. Ja Juhannuksen jälkeinen kokonainen viikko myös, eli jos lomakalenteri antaa myöten, niin eikun varaamaan.

Naruskajoen vesi on laskemassa hyvää vauhtia kesävesikorkeuteen. Tulva tulee alas reilun kymmenen sentin vuorokausivauhtia. Ja vesi alkaa lämpenemään, koska kymmenen päivän ennusteet lupailevat päivälämpötiloja keskimäärin viidentoista asteen vaiheille. Pari ennusteessa olevaa sadepäivää edistävät kesän tuloa myös.

Kallelan rannassa näytti tänään tämmöiseltä:

Vielä ei Kallelan kotikosken Syväskönkään alapuolella oleva iso taimenkivi ole näkyvillä, mutta muutaman päivän päästä varmasti on. Ja kala alkaa syömään, se on varma tieto.

Korvasienikierroksella tänään todettiin Mummelin kanssa, että ne ovat lisääntymään ja kasvamaan päin. Ja niitä näyttäisi olevan tulossa ihan poimittavaksi asti.

Politimavaaran kierroksella oli meillä havaintoja myös parista hirvestä, joten isoakin lihaa näyttää liikkeellä olevan. Hirville on tulossa muutaman päivän sisällä vihreää tuoretta purtavaa, joten ne alkavat lihottamaan itseään syksyksi.

Tukikohasta varauskirja levällään tähän.

Mustikka nupulla ja koivu hiirenkorvalla.

Kesäinen päivä koitti koillistuulten jälkeen. Viiden asteen päivälämpötilat kuhahtivat kerralla lähemmäs pariakymppiä. Se edistää kesän tuloa. Tuuli on kääntymässä kaakkoon ja sitä kautta ehkä viimein etelään.

Viime yönä oli vielä pakkanen, mutta seuraaviksi öiksi ei hallaa kaivata. Mustikka nimittäin pyrkii alkamaan kukintansa. Mummeli kuvasi muutamaa mustikanvarpua oman tontin metsäisellä puolella. Selkeästi on mustikka tulossa herkkään vaiheeseensa.

Koivun lehti on pikkurillin kynnen kokoinen, joten vielä ei Naruskalla saunavastaa tehdyksi saa.

Toivotaan, että kylmä jakso nyt alkaisi riittää. Ei ole tämänpäiväisen lämpimän jatkuessa kuin muutaman päivän päässä se aika, kun hilla alkaa kukkimaan. Hilla ja mustikka ovat hallalle herkät, kuten hyvin tiedetään.

Tukikohasta antennit ulkona kesäntuloa seurailemisiin tähän.

Kesähepeneet päälle ja silleen...

Ei haittaa halla, eikä pohjanpuolen tuulet, kun Mummeli päätti pukea tienlaidan morsmaikin kesähepeniin. Roosa sai päälleen tämän kesäkauden Naruskatrendin mukaiset rytkyt, jotka ovat tulossa kuulemma muotiin pikkuhiljaa kaikkialla. Värit ovat se jokin.

Ukkeli jatkaa perinteisellä maastopukulinjalla. Ukan mielivaate näinä toukokuun loppupäivinä on sininen pilkkihaalari, jota tarvittiin tänään. Ja tarvittaisiin tulevana hallayönä, jos ulos asiaa olisi. Mutta ei ole.

Luoteinen taivaanranta työntää selkeää rintamaa, joten Roosalla saattaa vilu ruveta kapajamaan kesähepenissään, mutta vallassaan. Akkain päätä on vaikea saada käännähtämään.

Tukikohasta raappahousuihin hyppäämisiin tähän.

Ei hellevaroitusta, vaan hallavaroitus.

Jos etelässä on simmarikelit ja hiki haihtuu, niin täällä Naruskalla puhaltaa ankara pohjatuuli, eikä ole halla kaukana tulevana yönä. Hallan ja kylmän kanssa muutoinkin ihmisen lapset pärjäävät pitkillä kalsareilla ja raappahousuilla, mutta korvasienillä ei taida konstia pakkasta vastaan olla.

Vanha merkki, eli pikkurillin kokoinen koivunlehti, imaisi Mummelin ja Venlan tutkailemaan muutaman ylivuotisen hakkuuaukon metsäkoneenjälkiä Kerekkäselkään. Eikä turhaan, sillä iltapäivällä porisi jo iso kattilallinen korvasieniä Tukikohdassa sen tulipaikalla ulkosalla.

Venlalle korvasienestys on kuulemma uusi laji, mutta hyväoppinen poimija hänestä napsahti kerralla. Toivoa sopii, että halla ei korjaa tämän herkun satoa, joka Mummelin arvion mukaan ilman pakkasöitä saattaisi muotoutua erinomaiseksi. Oli kuulemma ollut peukalonpään kokoista natsaa kankailla pilvinpimein.

Tukikohasta sieniä pakastelemisiin tähän.

Laslak lorottaa honkapaljuun.

Laitoimma kesän ratoksi Laslakin lorottamaan uusiin asemiin. Betoninen palju sai uuden ulkovuorauksen, kun pihapöytäkalusto pätkiintyi sen ympäryspuiksi. Muutama kivi koristeeksi ja eikun sähköt päälle ja rakkopumppu käyntiin.

Paljussa on nyt raakaa Naruskan osuuskunnan vettä. Se ei ole niin hupaa haihtumaan kuin talvella käytetty Lasolin ja veden seos. Ja vettä saadaan lorottajalle letkulla lisää, jos helteeksi heittäytyy.

Pääskyset ovat saapuneet Tukikohtaan taas isolla rynnäköllä. Niiden pesäpaikkoja koitetaan ohjailla räystäiden alle lisätyillä laudoilla niin, että pesät rakentuisivat puhtaista ikkunoista hieman kauemmaksi.

Tukikohasta kesää odottelemisiin tähän.

Jokiuomat täyttymässä.

Lumi sulaa jossain päin ainakin Naruskalta pohjoiseen, koska viime sunnuntaista tähän perjantaihin on jokivesi noussut metrin verran. Piti Tenniöjoen tilanteen näkemisen jälkeen käväistä Siekallakin katsomassa, miltä koski näyttää ja kuulostaa.

Ukan Naruskalta poissa ollessa Keminmaan saunaremonttityömaalla, on kevät edennyt muutamassa päivässä ihan hyvälle mallille. Koivu on pikkuruisella hiirenkorvalla täällä Naruskallakin, joten kohta on aika pistäytyä korvasienimarkkinoihin perehtymässä.

Tuossa kuvia tältä päivältä Tenniöltä ja Naruskajoelta. Molemmat kuvaparit sillalta kuvattuina.

Tenniöjoki sillalta ylävirtaan.

ja alavirtaan.

Siekakönkään sillalta alavirtaan.

Ja ylävirtaan.

Tukikohasta kumiveneiden huoltoa suunnittelemisiin tähän.

Kolomio kummassa paikassa.

Ei tartte ihmetellä, jos net keltaset punareunaset kolomiot ei nin kovin tuttuja täällä meitin perillä ole. Niiton täälä ristauksisa vähempi kummuualla, eteläsä.

Ukka ei meinannu silimiään uskoo muutamalla Kursun kylän Peepaikalla, kun taukojumppa päätty outoon havaintoon. Melekeen misä vaan on nähty melekeen mitä vaan, mutta ensmäänen kerta Ukalle oli, että liikennemerkki on menny uimaan. Iliman vartta.

Eikä sillä kohtaa Lakijänkää ole minkäävvaltakunna ristausta, josta merkki olis voinu maantieojjaan puota. Jonku on täytyny tehhä ilikeetä valtaa ja tosissaa. Ukka ei myönnä mittää. Minä nouvattelen tarkasti kaikki merkit, mitä vastaan tullee.

Kahtokaa vaikka ite. Tosi se onku ojavvesi.

Tukikohasta mustija käsijä putsailemisiin tähä.

Hellettä hipoo.

Lähellä hellelukemia käväistiin tänään Naruskallakin, mutta ihan ei kuitenkaan. Kolmekolmatta on kuitenkin Naruskan toukokuun lämpötilaksi aika harvinainen.

Lumille näillä keleillä kuitenkin lähtö valkenee. Ilmaan haihtuu lumi silmissä, eikäpä maaperäkään ole yhtään jäässä, joten sinne painuu myös. Jokeen riittää vettä näiden kelien ansiosta. Naruskajoen vesi on nousussa ja ei ilmeisesti ole ihan lähelläkään tämän keväistä maksimikorkeuttaan.

Mummelin kanssa käväisimme kuuntelemassa kosken pauhinaa Siekakönkään sillalla. Tuossapa sitä on tuoreeltaan vajaan tunnin takaa pieni otos purkissa alla, jos joku haluaa veden iloista juoksua nähdä ja myös kuulla.



Tukikohasta uusia kalastuslupahinnastoja opettelemisiin tähän.

Lumenpaksuus mittarissa nolla.

Ukan sääaseman lumenmittaus on toistaiseksi näiltä lumilta lopetettu. Reissusta tänään palatessa mittari oli nurin, joka on hyvä merkki sille, että mittaukset voi lopettaa.

Metsissä varsinkin pohjoisrinteillä ja esimerkiksi Tuntsalla on lunta vielä mitattavaksi asti, mutta Ukka mittailee vain Tukikohdan lumia. Samaan tulokseen on tänään tullut myös Ilmatieteen laitoksen kalliimpi mittari heidän Naruskan asemallaan, joka sekin ilmoittaa parin puolihellepäivän jälkeen virallisesti nollaa.

Lumen nollaantumisen kunniaksi Mummelin ja Ukan makuuhuoneen ikkuna avattiin syksyyn asti, jotta paremmin kuulee Kuutsikönkään kohinan ja lintujen laulun. Kumpaakin tuntuu nyt piisaavan. Ikkunan tilalle viritettiin sääskiverkko, jos nämä inisijät innostuvat lämpimien kelien seurauksena lisääntymään.

Tukikohasta hellelukemia odottelemisiin tähän.

Valastusta voi näimmä vähentää.

Son keväkkessää nytte. Siitä sen aineski tietää, ku Ukka matkustaa joka heleskutivvuos samana viikolloppuna millon mihinki. Kaatuneijjen muistopäivävviikolloppuna.

Reisusa rähjääntyy. Jos satuitta eilissä ehtoopäivänä kuuleen liikennetiejotteen Kajjaanin keskustasta, että rafiikki on puurona, nin tieten soli Ukka. Leksuksesta lähti muutamasa tierristauksesa enimmät valot ja rekisterikilivet summuut, hyvä ettei koko keulapää. Ja vastapuolena tieten kaks lehtitoimittajjaa työmatkoila, nin kohta oli salamavalloin räiskettä.

Niijen pikkuauto meni melekeen poistoon. Toisela syrjälä ei ollu ennää yhtää renkasta ehejänä, kunne Ukan kans kilippas. Kilippasu se Ukammielestä oli.

Löysin kuiten katuojista omarrekisterilaata, joka oli tuhannensolovasa. Ja ostin tieten rautakaupasta läjärruuvija ja laiton kiliven oijottuna kiinne. Peitteleen revenneitä muovirreikijä.

Pirrautin sitte kurillain pohojolayhtijön pomole. Sanon sille että näion käyny ja auto orruma. Kaks autoo. Se kysy, kuka on syntisäkki. Ukka sano, että sieltäpäimmistä Ukka tuli oli semmonen tankahousujennäköne kellertäväpunane kolomijo pystysä. Se pomo sano het, että myö maksellaa sumpuolestas. Miinus joku omavastuu.

No elähämmitä. Illalla tuli puhelimmee viesti, että Ukka saa viijä omasa korjaamolle Kemijärvelle. Kelekkakorjaamolle. Net siellä tieten luuli, että Ukka oli liikkelä lynxillä, kune net tiijä tämmösijä leksuksija Suomesa olevalliikenteesä, kuseo amerikarrauta vientimallija.

Noh. Ukka jatkaa matkaa tännään. Lieksaan. Asemalle Juutilaisen patsaalle. Täytyy mennesä kattova, näkkyykö nuita samallaisia punareunasia kolomioita. Niijentakkaa näimmä kuttullee poikkitiele nin nokka niistetää.

Kajjaanin välietapista täyttä etteen kaikila kuuvela pytylä tähä.

Viimesiä sivakointireissuja viijään...

Mummeli hyökkäs tälleaamuva hangille ninko ikätoverisa just eikä melekeen, Kirvesniemen ommaa sukuva Hämäläisen ÄmÄllä.

Mettät on hiukka pälävillä jo, mutta löytyy sieltä valakosta reittijä vielä. Kohta ei löyvy, jos hurjimmat ennusteet tulevasta viikosta paikkasa pitelee. Tullee helle.

Kovasti oli hanki ratissu sivakkain alla. Siitä Mummeli tykkää, nin nallekarhuset kuulee sen olevan tuloillaan. Välttyyvät perseellepotkasulta.

Tukikohta näyttää pohjosesta katottuna tältä. Sata kilsaa ku mennee vielä pohjosemmaks, nion muutaman rajamiehemmukkaan vyötäsille asti lunta. Tieten riippuu vähä siitä, minkä mittane mies. Lähelle kuulema metri, eli tuluvavettä on Tuntsalla.

Tukikohasta raappahousuja väliaikaisesti hyvästelemisii tähä.

Järripeippoja ennätysmäärä.

Parin viime päivän aikana Tukikohtaan on lennähtänyt poikkeuksellisen paljon järripeippoja, vaikka ne ovat joutuneet tänne lentämään kovaan vastatuuleen. Rastaita on saapunut myös runsaasti.

Ruokintapaikalla on pidetty edelleen pähkinöitä ravinnoksi linnuille, koska hyönteisiä ei näissä lämpötiloissa ja tuulikeleissä juurikaan pääse esiintymään.

Lintulaudalla onkin tungosta, koska tiaisten, närhien ja oravien lisäksi pähkinöitä ravinnokseen kelpuuttavat myös järripeipot ja peipot.

Etelän vesisateista ei täällä tiedetä kuin uutisista, mutta viime yönä riepotteli tosi kylmä luoteistuuli parinkymmenen sekuntimetrin puuskavoimalla peltikattoa niin, että hiukan nukkumistakin haittasi.

Kymmenen päivän ennuste lupailee Naruskallekin lämmintä jopa liki pariinkymmeneen asteeseen, mutta ennen sitä pitää tuulituulosen kääntyä muihin ilmansuuntiin kuin pohjoisluoteeseen, josta se vieläkin tiukasti puhaltelee,

Tukikohasta lintumaailmaa puhtaiden ikkunoiden läpi tarkkailemisiin tähän.

Kaksattaaneljäkymmentä ikkunapintaa...

Tämä juttu sisältää kaupallista tiedotusta, joten lopeta tähän, ellet halua lukea mainokseksi ehkä katsottavaa tekstiä.

Sanoudun irti markkinoinnista, koska en ole kenenkään palkkalistoilla, enkä myy mitään. Enkä koskaan olisi ostanut muovilelulta kädessä tuntuvaa konetta, ellei nykyinen vihitty vaimoni olisi sellaista minua käskenyt ostamaan. Oli oikein tilauslappu ja kaikki, kun menin rautakauppaan Oulussa muutaman reissun yhteydessä.

Nyt ovat ennakkokäsitykseni muuttuneet toisiksi ja myönnän olleeni väärässä, enkä niin vähänkään.

Sijoitin ikkunanpesuriin lisälaitteineen satakunta €uroa. Laite on maksanut itsensä takaisin parin päivän aikana, jolloin olen kiertänyt talon 19 ikkunaa kaikki jo ulkoapäin, ja huomiseen ehtooseen mennessä myös sisältä päin. Pestäviä lasipintoja tulee yhteensä tuo otsikossa mainittu 240. Onneksi elementtilaseissa on kaikissa pari pintaa, joita ei tarvitse pestä.

Talon sisäpuolella pärjään niinkin ilman tikkaita, mutta nuo ulkoikkunat ovat lähes kaikki tikkailta pestävää mallia korkealla maasta, mutta onneksi alumiinitikkaat on muihin tarkoituksiin tullut ostettua jo aikaa sitten. Taittuvat sellaiset.

Kuvista ilmenevät työvaiheet, joita helpottavat jämerä jatkovarsi niin pesusienelle kuin sama varsi myös imurille. Kone kuivaa ikkunan ja imee kaikki pesuvedet ikkunan pinnalta ihan kuin mainoksessa. Parsimista millään papereilla tai muulla sellaisella ei tarvita. Sekös on Ukkaa ihmetyttänyt.

Likavettä kertyy koneen säiliöön, mutta se tyhjenee pienellä kädenliikkeellä. Koneen mukana tuleva pesuaineliuos on äärimmäisen tehokkaan oloista, joten jälkikin on vielä puhdasta. Ainakin tässä talossa kelpaa.

Taukojen aikana kone latautuu verkkovirralla. Kaukana ja korkealla olevat ruudut peseytyvät ja kuivavat jatkovarrella ja lähempänä olevat käden jatkeena olevalla koneella varsi irrotettuna. Ja äkkiä oppii pienet jipot, eli työ tekijänsä neuvoo.

Pilvinen poutapäivä oli tänään. Ulkona laulelevat muuttolinnut, joten Ukan ei tarvinnut laulaa. Vajaan kymmenen asteen ulkolämpötila on hyvä työilma tähän hommaan.

Ikkunat pestään jatkossakin tässä talossa Kärcherin kuvissa olevalla laitteella apulaitteineen.

Tukikohasta tähän.

Koukkunokatkin näyttäytyivät.

Laiskanlaisesti ovat maalinnut toistaiseksi nokkiaan näyttäneet maantiellä, mutta olipa eilen Ukan bensareissulla komia ukkomettokin kolmen koppelonsa kanssa vonkumassa äitienpäivän aaton kunniaksi sitä jotain. On se ukkometto ihan kunnioitusta herättelevä luontokappale, kun se pyrstö levällään tepisee naaraita kosiskelemassa.

Ukan pikkukamerassa eivät ole nuo putket niin pitkät kuin Mummelin järjestelmäkameroissa, mutta tyhjää parempi se on pikku pokkarikin. Autossa verraton kapine.

Eilen sateli vielä muutaman sentin lisälumikerroksen Naruskalle, mutta kuten tiedetään, on tämän ajankohdan lumisade vanhan lumen surmaa. Koppelo erottui tiellä paremmin, kun maantie oli muutttunut lumivalkoiseksi.

Äitienpäivää kaikille äideille toivotellaan täältä kevättalvesta tasapuolisesti.

Ikkunanpesu-urakkaa jatkamisiin Tukikohasta tähän.

Tienlaitatipit lisimässä.

Talavi puristelee Naruskan kairaa vielä otteessa. Kevät etenee hittaanlaisesti, mutta sullaa nuo tiellaijjat pikkuhilijaa. Mettäkanalinnut net on tavallisen hyvät löytään kivensyöntipaikat ja net on viimesen kolomen päivän aikaan tulleet piiloistaan. Ei tieten kaikki, mutta merkki kuiten.

Näitä kannattee hiukan varova, kun net teikkailee väylällä. Niillon mallina kävellä kaikesa rauhasa ja iliman kiireitä, mutta sen siunaaman sekunnila net päättääki lähtee lentomatkalle. Tuulilasille kun tuommonen tekri nousahtaa ja pirssillä on vauhtija, nin kohta on lasimestarilluo asijata.

Tukikohasta elleen raportoimisin tähä.

Vetova talon läntiseen siipeen.

Isosa talosa ku asustaa, niei tartte välttämäti kokoaikaa liijan tuttuja ja samoja pärstijä vilikuilla. Nykysellä vihityllä vaimolla tuntus nytten olevan normaaliaki enempi vetova kohti länttä ja köökistä kauemmaks. Arvaatteki varmana, että se on nyssaanu sen ompelukonneesa.

Ukka muistaa noin neljäkytävuotta sitte ku riiustelin muutaman ammattikoulutyttären kans, että silloli sillon tuliterä perniina. Soli nin painava kone, että se varmana oli rauvasta tehty.

Tää palakintokone sieltä valokuvakisailusta on nin köykänen, että pikkurillilä sitä pahvoilootaa melekeen pysty kanniskeleen. Sielon varmaan metalliossa vaihettuna piikiven kappaleisiin.

Jos oli aikanaa naama levveellään neljäkytävuotta sitte, nin loisti naama nytteki. Pitkästä aikaa talosa on oma ompeluskone. Ja Ukalla kotiompelija.

Perniina on kuulema ainoo ompelukone. Vähä sammaan viisiin ku leksus on pirssi.

Tukikohasta lissääntyneistä keittiöhommista seleviytymisii yrittelemisiin tähä.

Aamupalaseuraa itäpuolen ikkunassa.

Tänä aamuna pelemahti aamuaurinkoisen ikkunan taakse Ukasta noin puolentoista metrin päähän kaverus, joka ei ennen ole lintulaudalla nokkaansa näyttänyt. Tipi pälyili tarkkaavaisesti ympärilleen, mutta ei pyrkinyt sisälle Ukan aamupuurolautasen äärelle.

Valokuvaaja tuli kutsuttuna paikalle kameroineen. Keittiön ikkunan takana istuskellutta varpushaukkaa saimme sitten seurata kahdella silmäparilla vartin verran kaikessa rauhassa. Ilmeisesti tämä haukka ei nähnyt keittiön ikkunasta kuin oman kuvansa ja selkänsä takaa kirkkaana paistaneen auringon. Oli hauska seurata, kun haukkaa alkoi ramasemaan selkään paistanut aurinko. Silmät painuivat vääjäämättä kiinni, mutta heti jonkun pikkulinnun havaitseminen lähialueella terävöitti katseen ja saalistaja oli valmiina.

Tämä vierailija saattaa harvennella pihapiirin pikkulintukantaa, jos se jää tänne asumaan vakituisemmin. Myyriä saattaisi sen ruokalistalta löytyä myös, mutta niistä ei ainakaan vielä ole talven jäljiltä Tukikohdan tontilta havaintoja.

Tukikohasta ikkunoita pesemisiin tähän.

Aurinko ylhäällä 18 tuntia vuorokaudessa...

Elellään taas pohjoisessa niitä aikoja, jolloin totutellaan valoisiin yöaikoihin. Vain kuutisen tuntia käy aurinko alhaalla vuorokaudessa, eikä sen poissa ollessakaan pimeästä ole mitään tietoa.

Virkustuu sitä ihan selkeästi, kun valo lisääntyy. Sisäinen kello herättelee Ukkaa tuolla neljän ja viiden välillä, eikäpä sitä osaa sen jälkeen enää unten maille uudelleen yrittää. Tänä aamunakin piti kahvinkeittoon livistää jo heti radion viiden aamu-uutisten jälkeen.

Talvi pitelee Naruskaa edelleen otteessaan. Muutama pariskunta poikkesi eilissä päivänä matkalla kotipuoleensa kahden viikon kalastusloman päätteeksi. Harmittelivat, että ei ollut aikaa jäädä vielä viikoksi, koska kala oli pilkkijärvillä hyvin syönnillään, eikä jäiden tai kelkkakelien loppumisesta ollut mitään tietoa.

Haltiajärvestä ja Saukkojärvestä kertoivat päivittäin onkineensa siikoja ja kohtuullisen kokoisia ahvenia.

Viiden ja kymmenen asteen välillä olevia yöpakkasia lupaillaan koko ensi viikoksi, joten normiaikataulussa täällä kevättä mennään. Lumikuuroja on nakellut tänäänkin, eikä niitä näyttäisi ennusteesta puuttuvan eteenkään päin ainakaan viikkoon.

Metsäkanalinnut eivät vielä ole Naruskantietä valloittaneet. Se aika on vielä edessä päin, koska lumipenkat ovat vielä tien laidoilla lähes täydet. Lintujen määristä annellaan arvioita sitten, kun ne enemmälti näyttäytyvät.

Hangille täällä pääsee niin halutessaan vielä hiihtelemään. Kelkkakelit ovat myös ihan mallillaan. Naruskan kylän tasalla on lunta 30-40 senttiä, mutta pohjoiseen mentäessä lumimäärä lisääntyy puolen metrin ja metrin väliin.

Tukikohasta kesäunirytmiin totuttelemisiin tähän.

Lempi leiskuu Naruskalla.

Kevät toi Naruskajoen suvantoon lemmenleikit. Telkkäpari oli lemmenleikeissä autuaan tietämättömänä siitä, että Mummeli tallensi pitemmällä kameranputkellaan ihan säällisiä kuvia kevään lintuiloista.

Naruskajoki on purkanut suurimmaksi osaksi jäänsä, joten pilkkimiset joella on tältä keväältä pilkitty. Järvillä sen sijaan on vielä jäätä pilkkimiehille, eivätkä kelkkakelit ainakaan maalla ole vielä loppumassa, joten vielä ehtii mormyskaa liottamaan ja saalista saamaan.

Tukikohasta luontoa seurailemisin tähän.

Vappuajelu Latimirin tankille.

Laskuvirhe sattu Ukalle tankkausreissusta. Aattelin, ettei itänaapurista ole Vapunpäivän aamulla kettään tulossa kapitalistista hapatusta kattomaan, kun täällon suurin osa kaupoista ovet säpissä. Väärimmeni. Sieloli pilivinpimmein venäläistä pirssiä. Suma seiso niin heitin kuin meitinkin puolella.

Eipä tuota ole nykysellään kiirettä, eli ylimääränen tunteroinen ulukomailla ei haitannu.

Naapuri on hinnotellu liemesä uuvelleen. Nyt ysivitosen ja tiisselin hintaero on käytännösä nolla, kun se soppii muutamaan heitin kopekaasa. Suomessakiha nuo hinnat lähenee, muttei näin nopiaan.

Nuot kuvan ruplahinnat tältä päivää taitaa meitin rahnayksikössä olla nykyvään rapijat 85 senttijä. Ruplahan tunnetuista syistä taitaa sukellella eelleen, joten alespäin ollaan kait menossa jottain vauhtija.

Tännään Ukka tankkas 88 litraa. Siinon jo kymppi irtotavaraa. Saa kait siinä tuntipalakan, vaikkei sitä tienakseen tekeen pysty. Pensalaskut on näillä kilometreillä isollaiset, vaikka liemi maksaa vaan puolenpaikkeilla siitä, mitä Suomesa. Omatunto ei kuiten kolise.

Tukikohasta täyttä etteen tankki täynnä tähän.