Karhumiehet on pyörinny tiitteränä Sallan alueella elokuullopulta lähtiin. Itäsellä poronhoitoaluveella on kuiten vielä värkissä varraa kiintijön täyteen saamiseks.
Karhukartalta pyssyy heleposti päiväntasalta koko Suomen karhunkaatotilanteesta. Itäkaakossahan niitä on ammuttu neljättäsattaa kipaletta, jotenka karhutihheys täytyy olla etelämmässä Kainuuta ja Lappija isompi. Toisaalta kairat täälä on haastavampija ja isompija.
Tukikohasta karttaa sillon tällön vilikuilemissiin tähä.
Eräaiheisija kirjoja ei liikaa kirjailijoilta pullahtele. Nyton yks uus tuttavuus kuiten ilimestymässä sopevasti joulun alla. Kartaaniseikkailut ei meile muuton nin tuttuja olis, mutta noisa kertomuksisa on parikin semmosta, misä seikkaillaan Ukan järjestämilä Venäjänretkilä jokunevvuos tästä jo taakseppäin.
Kaikki kirjan jutut on lukemisenarvosija. Joulupukinkontista kelle tämä löytyy, nin varmasti tykkää, vaikkenole nähny ennakkoon muuta kuin omijen reissujen tekstinäytteet. Voin suositella, tokumenttipohjasija kalajuttuja monine käänteineen on lukuhetkijen muovosa täsä tevoksesa.
Syksyehtoot pimenee ja pitenee. Alakaa net aijjat, että joulupukinkonttija pittää alakaa täyttelleen. Saatama jopa saaha liki normaalin joulun, kun alakaa rokotuskattavuuvet oleen kohillaan.
Meitin emo on saanu kasattuva loppukesästä pitämästään omijen töijen näyttelystä jonkullaisen kuvakoosteen. Sielon käsityövinkkijä niile, jokka niitä kaipaa.
Issoon peeteeähvätievostoon pääsee kurkkaamaan TUOSTA. Sieltä alareunasta klikkasemala saattaa saaha kuvija ja tekstit hiukka isommalleen, josei ole lähisinäaikona tullu käytyvä optikola...
Kuvasa Sallan Rajakievari, jokoli näyttelyn pitopaikka tuola kommeijen hirsiseinijen sisälä.
Tukikohasta virkkaamista itekkin suunnittelemissiin tähä.
Heleposti tavotettavisa oleva luonnonkaunis paikka kohtalaisen pienelä kävelymatkala. Autolta tarvii hilippasta vain puolisenkilometrijä. Emännyys otti muutamija kuvija sielä paripäivää sittekkäyvessään...
Tukikohasta kohta lehettömijä puita tiirailemissiin tähä.
Emännyys nakkasi muutaman vaeltajaneijon Tuntsan pohojoisossiin tutustummaan. Palluumatkala hän poikkes ajankanssa Pirunkirkola. Son se semmonen kivimuojostelma Kuskoivatunturin likelä.
Sinne alttarile johtaa Tuntsantieltä pitkospoloku jänkijen ylitte. Net olit Pirjommielestä luvattoman huonosa hapesa, vaarampaikkoja lahonneisa kohisa, joita oli ollu usijammasa paikasa. Elikkäs reittivastaavile hommija tievosa, tehneekö kukhan ja millon.
Eikä täsä vielä kaikki. Mummeli kaiveli internetin ihimmeellisestä maalimasta tietova Pirunkirkon ja Kuskoivan maaperätutkimuksista. Niiton tehty paljollaisesti.
PIRUNKIRKKOTIETOVA. klikkasemala pääsee asijan ytimiin...
Ja virtaajos riittää, nin TUOSTA KLIKKAAMALA löytyy Pirunkirkon geologiasta lissää tutkittuva tietova. Tunnuksela KIVI-19-147 löytyy suoriltaan Pirunkirkkotietous tuosta ejellisestä linkistä.
Tukikohasta kaivostoimintaa rauhasa oottelemissiin tähä.
On.
Tukikohasta eilisehtoola otettuja kuvija ihhailemissiin tähä.
Sorruska heppeimmilläsä näiläkulumila. Siiton sekä hyötyvä että haittaa. Hyöty on tieten kirjava kauneus jokapaikasa, haittaa lähinnä mettämiehile, kun ainakillinnut on kohtuullisen arkoja oranssin ja keltasen sejasa. Ja osin puttoilevijenkillehtijen takija.
Vielä ei paljoo puonneita lehtijä ole, mutta seuraavat vinkatku alakaa, nin varmasti alakaa ensmääsistä värijä ottaneista lehti varisemmaan. Toisaalta, onhan tuola vielä tännäänki vihreetakikkoivuva vasta ruskaan tulosa...Mummeli näppäili kirkolemmennessäsä muutamat otokset pyhäpäivärratoks meilejjateile.
Läntistä ja keskistä Lappija ja Oulun seutuvakikkuritti toissayönä lumisaje. Sitoli tullu ihammaahan asti Kasperin ja Samin lähettämijen kuvijen perusteela. Niija tulihan tuota hiihtokelikuvvaa Haukiputtaaltaki.
Son talavemmerkit sevveran selevät, että vaikkon nelivetokalustova nuo Tukikohan pirssit, nin toisen alle laitoin aamuvoimistelusessijola kitkarenkaat. Mummun Suparulla alotimma, Lexukseen vaihtelen rattaat vasta sittekkunnäyttää enempi vielä talavelta.
Sevverran vanahakivviisastu kevväisestä renkaavvaihosta, että otin polovijen alle kummimattova sihenkohtaan, mistä salamijakkitunkkija auton heleman alle laitellaan. Muutonhasse on heleppoo kuin heinänteko, kunon kompura ja pulttipyssyt ja momenttiavvaimet ja kaikki. Ainuva paikka, missä meikäläinen syö autoasentajijen leipää...
Mummeli lähti tyytyväisenä tuntipiiriisä, jonka jätti vielä jäläkiruuvaks eläkkeellejjätyvään. Oire työhulluuvesta, mutta ymmärtäähänsen, kun Ukan viisasteluja aamusta iltaan kuuntellee, nin välilä pittää korvijen saaha lepova. Näilluulen. Eikäpä tuo haittaa Ukkaakaan, että välleen saa rauhasa vaikka tirsat nykästä. Eivainkaan, yöt on sitävarten...
Tukikohasta lumisajetta Naruskallekki oottelemissiin tähä.
Kuusastetta miinusta kahesametrisä Ilimatieteen laioksen Naruskan sääaseman notkelmasa. Tukikohtaa riepotti vain puolet siitä. Kuuraa kuiten kerrää. Ja ruskaa lissää ja lehempuottova noppeuttaa. Son varma.
Käsivarteen uhittelijo lumela. Son likelä täsäkin kairasa kohta. Onneks on Hakkaysit latingisa.
Tukikohasta verottajankyselyihin vastauksija miettimissiin tähä............................
Maantietä korjataa täsä lähialuveella. Sorraa ajetaan tälle omale kylätiele aivan helekutisti isoila kasettirekoila. Ohan se tieten neljäkytäviiskilometrijä pitkällainen tie korjata ajelemala eeskahtaale Kuukkuman soramontulta kauvimmaisiin tieossuuksiin tuone Naruskajärven tasale.
Hanhikankaalta Saukoskele irtaantuva tie, josta Naruskantielekkin käännytään sai tälläviikola semmosen peruskorjauksen, että arveleisin lähimmät kymmenevvuottta etiäppäin olevan korjaukset siinä. Net paikkas nonko varmarihousuja semmosija epätasasija paikkoja ja reikijä myös.
Jos oikeen kuntokorjauken halvais, nin nyt vois tuohon tilikkutäkin pääle vettää uutta asvalttija, ninko Kursun ja Jouttijärvevvälin hilijan tekivät.
Onkait se tyhyjää paree tuommonenki korjaus, vaikka ei se korjausveleka paljoo tuosta lyhene...
TukikohastaTukikohasta lopputulemata eppäilemissiin tähä.
tekasee, mutta entäpä mallimmukhan karhusemmosen.
Melekeevvoisin lyyvä pienen tilini veikkaa, että Varsaratehtaalekkuvvien muutaman lähikuvan tuosta Tukikohan salin karhuveistoksesta, jokon Ohvokäsiallaa, nin kohta karhumpää komistaa jonkun karhupuukon kahvaa.
Muutamale lintumieheletteetin tuommosen kuvijen mettokeklun. Yks karhumies sattu hollile sennäkemään, joten eikun tillaamaan karhumpäälä. No, katoma, onnistuuko... Sillävälin voi kattella mallija, miten mettompää vuollaan yhestäpuusta ja perrään tekastaan nahkatuppi käsiompeleila ja vappaankäjen kuvijoinnila.
Siihenku jollekkillyyvään visapalikka, märkä nahankappale ja irtoterä läjjään muine tilipehööreineen, nin saattaa syntyvä, mutta jäähä syntymättäki. Arvijoikaapa ittijänne puukontekijämpaikale.
Tukikohasta ulukomaile rengaskauppaan hurhauttelemissiin tähä.
Kamera rallattaa. Ja ruska etenee pakkasessa...
Tukikohasta hyvä kuva kertoo ja niin eelleen tähä.
