keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Mummeli ja Ukka kotosalla maailmalta.

Vajaa kesäviikko siinä hupeni, kun kuljeskelimma muutaman tuttavan tykönä ruuhkaisemmassa osassa maata samalla, kun Kannonnokan kaupat tekaistiin. Kotoisaa oli tehdä kaupat Lapissa. Sitä Lappia ei enää oikein paljoa jäljellä ole, mutta olipa sen verran, että paikallinen pankin konttori vielä oli jäljellä. Tämä Lappi kuuluu nykyään kuulemma Raumaan.

Matkalla sinne piti tieten päästä kalalle. Se onnistui luontojaan Jaalassa, missä Kivimäen Jussi vaimoineen asustelee kesät. Paikallinen Pyhäjärvi on isompaa vettä, mihin Naruskalla ja koko Sallassa joutuu tyytymään.

Käytiin uistelemassa kolmisen tuntia komiassa aurinkopaisteessa ja helteessä. Isäntämme tuntee vedet kuin omat taskunsa. Eikä sitten taaskaan vienyt Ukkaa niille vesille, mistä Ukka voisi liittää saalisluetteloonsa kuhan. Se puuttuu listalta. Eikä sitä sinne lisätty vieläkään.

Saalis ei ole tärkein. Saimma jänkäkoiria ja ahvenoita sen verran, että siimat käväisivät kireällä. Tärkeintä reissussa oli kuitenkin hyvien ystävien tapaaminen, Suomen kesä ja Naruskan virtaavista vesistä poikkeava vesistö. Ja Mummeli kun sai olla mukana, niin jänkäkoirien kanssa käydyt telskeet saatiin myös todistusaineistoksi.






Tukikohasta työjärjestystä kartanohommissa pohtimisiin tähän.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kuuleeko Kipa, kuuleeko Kipa, Tukikohta kutsuu...

Ukka täsä. En voi kirjottaa tai puhuu pitkään. Suuatellaan ja tarkistellaan etelän asemia. Puumala, Jaala, Kerava, Rauma, Lappi ja Petäjävesi. Tievustelu kotua lähetti kuvat. Halakoo on taas levällään kun jokisen eväitä pitkin pihoja. Et joutas kipaseen Naruskalla...

Mullon jalakapöytä litissä ja mustana. Ja eukolla on kylykiluut solomussa. Net jää halot hankeen, joset pelasta. Maksan pimiäsä. Tai nurkan takana.

Myö mennään itekki sinne Naruskalle alta viikon potemaan, muttei meistoo kun katteleen, kun terveet huiskaa.



Ilimottele. Loppu.



keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Paistaa se puolykstoista täyttä häkää.

Aurinkoarmas se laskee Naruskan horisontin mukaan vajaaksi kolmeksi tunniksi. Pimenemisenä sitä ei puolen yön paikkeilta kahteen aamuyöllä vielä juurikaan voi edes havaita, mutta suunta on selkeästi taas vaihteeksi kohti syksyä. Pariin viikkoon ei täällä ole aurinkoa liioin näkynyt, vaan se on pysytellyt pilvien peitossa.


Tukikohasta mollukkaa tillittelemisiin tähän.

Halakokatos valmiina käyttöön.

Hiukkasen haittailivat satakunta metriä sekunnissa puhallelleet pohjatuulet Ukan rakennusrojektia. Nyt on saanut kuitenkin pari viime päivää naulata ja naputtaa, kuten aikapojat, joten valmistakin on syntynyt. Eipä voi parempia työilmoja ulkotöille juuri toivoa, mitä eilinen ja tämä päivä Naruskalla ovat olleet. Aurinko on paistellut täydeltä taivaalta, on ollut täysin tyyntä ja leppoisaa. Ja mikä parasta, ei sääskiä.

Viimeiset kattoruuvit Ukka ruuvasi paikalleen iltapäivällä. Kasperi ja Hirvi-Harri osallistuivat laudankannateluhommiin samalla, kun purkivat kalareissukamppeitaan. Ukka sai vedeltyä ruodelankut piiloon muutamalla kehälaudalla, niin jopa vain.

Ehtoopuolella halottiin lämmittelymielessä kymmenkunta pinomottia niitä viimeksi tulleita koivuja, jotka todennäköisesti viikonloppuun mennessä löytävät itsensä pinosta uutukaisen katoksen alta. Kaikki kaksisataa pinomottia siirrellään ennen talven tuloa sadan neliön katoksen alle. Myös nuo katokseen nähden ylipitkät pinot keväällä halottuja.

Mummeli ja Ukka starttaavat huomissa aamuna muutamaksi päiväksi etelän suuntaan. Taloa jäävät pitelemään Kasperi ja Ukan velimies vaimoineen, eli Eeva ja Jukka.

Tulevan viikon alkupuolella kun palaamme Tukikohtaan, pitäisi työlista olla huomattavasti lyhyempi, mitä se on nyt. Puut pinossa, talo maalattu, verstaan väliseinä valmis, ja niin edelleen.

Tässä pari kuvatusta halakokatoksesta, ettei Ukkaa ihan tyhjänpuhujana kaikki pidä.



Tukikohasta halakokatoksen katolle aurinkoterassia suunnittelemisiin tähän.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Naruskan mustikkametsissä vipinä aluillaan.

Oranssit postin entiset pirssit ovat saapuneet Naruskantien liikenteeseen. Kuten monena vuonna aikaisemminkin, kuljettajat ovat thaimaalaisia marjanpoimijoita, kuten matkustajatkin. He ovat siis täällä taas. Hyvä niin, koska heille on pikkuhiljaa kypsymässä mustikkasato, josta lähtee leipää sinne jonnekin, missä he vakituisemmin asustelevat.

Sama helevetillinen vouhotus thaipoimijoiden täällä marjastamisesta on joissain tiedotusvälineissä taas pääuutisena, vaikka marjaa tosipuheessa riittää vielä metsään jäämäänkin. Kuten aina, suurin osa.

Mummeli löysi netistä ilmeisesti thaimaalaisille tarkoitetun marjanpoimintaohjeen. Ukka ymmärtää siitä vain kuvat, mutta tekstin ymmärtämisessä on vielä jonkin verran opiskelua. Toivottavasti lukutaitoa löytyy poimijoilta itseltään. Ja tietenkin olisi hyvä juttu sekin, jos thaikieliset ohjeet olisivat sisällöltään sellaiset, että marjamättäistä ei tarvitsisi painia heittää.

Tässä vieraskielinen linkki, ketä kiinnostaa:  http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/19/fid/2225/

Myös suomenkieliset ohjeet löytyvät. Ne on kirjoittanut taho, joka ulkomaalaisia poimijoita Suomeen tuo. Niitä yrityksiähän on useita. Tässä linkki sinne: http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/laatuohjeet/ulkomaiset+poimijat/

Mummeli kartoittelee mustikkapaikkojaan myös pikkuhiljaa. Lounaisilla ja eteläisillä rinnepaikoilla on jo sellaisia mustikkamestoja, että tänäänkin muutaman litran sanko täyttyi jo poimurimarjoillakin. Konepoiminta ei kuitenkaan onnistu vielä kaikkialla, vaan vain aurinkoisilla aukoilla.

Tänään oli pitkään pitkään aikaan lämmin päivä. Mummeli oli metsässä parituntisen. Yhtään sääskeä tai muutakaan ötökkää ei ollut marjastusta haittaamassa. Oikeasti Naruskaa on paiskattu erikoisella olosuhteella tänä kesänä. Kylmä jakso ikään kuin unohtui tänään, kun oli lämmin, eikä ötököitä.


Ukkaa ei toistaiseksi ole mustikkametsään saatu houkuteltua. Syy on selvä, koska tänään oli moneen päivään ensimmäinen tyven päivä halkokatoksen peltikaton rakentamiselle. Satakunta neliötä peltiä alkaa olemaan ruuvattuna niin, että katoksen alta puuttuu huomisen jälkeen enää halottuja puita viimeiset sata mottia, jotka odottelevat Kala-Kallea ja Hirvi-Harria. Heitä odottelee Tukikohdan sauna tänään puoliltaöin. Enimmät kalareissut taitavat kaksikolta sitten olla tältä kesältä kuljettu.

Tukikohasta ilta-auringosta ja ötökättömästä luonnosta nauttimisiin tähän.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kallelan 2013 elokuussa peruutuspätkiä...

Viikot 32 ja 33 elokuussa ovat Naruskalla kesää parhaimmillaan. Kallelan kalenterissa on tyhjä väli päivämäärien sunnuntai 4.8. illasta 17.8. lauantaiaamuun välinen aika.

Nopeat syövät hitaat, sanoo sana. Kalalle, marjastamaan, sienestämään, luontoon vaeltamaan, elokuun kuutamosta nauttimaan. Mikäpä sen somempi...




Tukikohasta varauskirja täyttövalmiina tähän.


Mustikkakatsaus 2013. Sienikatsaus 2013. Lintukatsaus 2013.

Naruskan kesä on siinä kinttaalla, voiko sitä ainakaan heinäkuun osalta kesäksi liikaa kutsua. Kuukauden keskilämpötila on häthätää 12 astetta tähän mennessä. Sekaan sopii hallayökin, eli se heinäkuun kolmastoista, kuten jossain sepustuksessa oli maininta.

Mustikat saivat loimeensa silloin kesäkuulla samanaikaisesti hillan kanssa, kun se kesäkuinen halla pyyhki kairaa. Jossain korkeammalla mustikat kuitenkin säästyivät, kuten Mummelin tänään käsin poimimista komeista marjoista voi päätellä. Mustikka ei vielä ole poimurilla poimittavaksi kypsää, vaan vaatii vielä aikaa. Ellei tästä kymmenen asteen jaksosta lämpene, niin menee pidempään, mutta jos lämpenee ennusteen mukaisesti, niin tietenkin sadon kypsyminen nopeutuu.


Nämä tämänpäiväiset ovat Naruskan Politimavaarasta korkealta ja länsirinteen puolelta. Pikamaistamisella nämä pepumarjat ovat makeutuneet jo hiukkasen, mutta ne petraantuvat varmasti vielä, kun saavat auringonpaistetta. Sadetta ne lähiajoille ovat saaneet riittävästi.

Ensimmäiset sienet ovat pullahtaneet päivänvaloon. Eilen syötäisimme syksyn aloitushaperot lähimetsästä. Tänään Mummeli sai kuvan karvarouskusta, joten nekin alkavat nousta. Sienisadosta onkin havaintojen perusteella odotettavissa viime syksyä parempi. Tämä kostea viileä heinäkuu on varmaankin sienille otollisempi kuin intiaanikesä. Eli jotain hyvää tuo tullessaan kolea heinäkuu.


Iloisen kuuloisia uutisia kuuluu myös metsäkanarintamalle. Lukuisat Tukikohdassa käyneet kulkijat ovat kertoilleet mettopoikuehavainnoista. Poikueet ovat olleet lukumääräisesti isoja ja mettonpojat alkavat olla lähelle raavaan kokoisia. Suvi on ollut niille ilmeisen suotuisa. Samansuuntaisia havaintoja kuuluu teeristä ja riekoistakin.

Tukikohta voi ottaa linnunpyytömiehiä majoitukseen vasta 21.9.2013 jälkeen, jolloin steinerkoululaisten leirikouluviikot päättyvät. Siitä eteenpäin on peltikaton alla petipaikkoja hamaan lokakuun loppuun asti. Perstuntumalta voisi olettaa, että pyyntiaika on täysimittainen.

Tukikohasta syksykesää odottelemisiin tähän.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Naruskan kalastusluvat 2013.

Ukka päivitti kalastuslupatekstiä. Kaikkia muutoksia ei välttämättä tule päivitettyä, joten kannattaa aina tarkastaa Ukan kirjoittamat tekstit netin kautta vesioikeuden haltijoiden omilta sivuilta. Olennaisimmat muutokset vuoden takaisiin tietoihin ovat Metsähallituksen uudet lupapuhelinnumerot.

Tukikohdassa myydään tällä hetkellä Ylikemin kalastusalueen ja Naruskan kalastuskunnan kalastuslupia. Kannattaa muistaa, että kaikkien operaattoreiden puhelinyhteyksillä ei välttämättä saa palvelunumeroihin yhteyttä. Hyvin toimivat Soneran ja Elisan verkot, mutta DNA:n kanssa on toivomisen varaa...

Tuossa alla on tekstiä, joka on painettuna Tukikohdan ulko-oveen ja kotiportin infotaululle.


NARUSKAN JA TUNTSAN KALASTUSLUVAT

Alueella on monta vesialueiden omistajaa. Lupaviidakko saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta oikean luvan pystyy ostamaan, kun tietää, missä haluaa kalastaa. Alueelle ei ole saatavissa kaikkien vesistöjen kalastamiseen oikeuttavaa yhtä lupaa. Perehdy ennen ostopäätöstä vaihtoehtoihin. Kalastaja vastaa itse luvan oikeellisuudesta.
Jokaisen 18-64 –vuotiaan tarvitsee olla lunastanut myös vuosittaisen kalastuksenhoitomaksun alla lueteltujen kalastuslupien lisäksi.

YLIKEMIN KALASTUSLUPA:
Lupa kattaa Naruskajoen Naruskajärvestä Tenniöjokeen asti, Tenniöjoen Savukoskelle asti, Aatsinki- ja Kuolajoen, Värriöjoen, Kemijoen Kairijokisuusta alaspäin, sekä näiden jokien sisäpuolelle jäävät vesistöt. Esimerkiksi Naruskajokeen idästä laskevat joet eivät kuulu lupaan. Ylikemin kalastusalueen kartta löytyy www.naruska.com nettisivuilta hinnastosivulla olevan linkin kautta.

NARUSKAN KALASTUSKUNNAN LUPA:
Jos haluat kalastaa vain Naruskajoen alaosalla Siekakönkään sillasta Tenniöjoen-Naruskajoen risteykseen ja Tenniöjoen pohjoisrannan jokiristeyksestä rajavyöhykkeelle asti, voit hankkia Naruskan kalastuskunnan luvan. Lupa oikeuttaa kalastamaan Naruskajoen länsirannan, eli maantien puoleisen rannan. Tämä lupa on esimerkiksi päivälupana edullisin ja kalastusaluetta on 13 rantakilometriä.

METSÄHALLITUKSEN VIEHELUPA:
Jos haluat kalastaa  Metsähallituksen vesialueilla (esimerkiksi Tuntsajoella), tarvitset tämän luvan. Sen saat kännykällä tai palvelunumerosta alla olevilla ohjeilla.

LUPAHINNAT 2013:

YLIKEMIN KALASTUSLUPA:
Vuorokausilupa                                                                    10 €
Viikkolupa                                                                            30 €
Vuosilupa   (kirjoituspäivästä 12 kk eteenpäin)                                                                          45 €
Ylikemin lupa on perhelupa, jolla saavat kalastaa samaan ruokakuntaan kuuluvat perheenjäsenet (puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset)

NARUSKAN KALASTUSKUNNAN LUPA:
Vuorokausilupa                                                                    5 €
Viikkolupa                                                                            10 €
Kuukausilupa                                                                       15 €
Vuosilupa (kirjoituspäivästä 12 kk eteenpäin)                                                      20 € 

METSÄHALLITUKSEN VIEHEKALASTUKSEN KÄNNYKKÄLUPA
Viehelupa kattaa koko maan MH:n vesialueet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Viikko                                                       0600-551604   19,95 € + mpm
Kalenterivuosi                                          0600-551605   40,31€ + mpm
Alle 18-vuotiaille viikko                          0600-551606    4,97 € + mpm
Alle 18-vuotiaille kalenterivuosi            0600-551607  15,07 € + mpm

KALASTUKSENHOITOMAKSUN SUORITTAMINEN KÄNNYKÄLLÄ:
Kalenterivuosi                    0600-551162, hinta 22 €+toimitusmaksu 3,67 €

Viikko                                 0600-551623,   hinta 7 €+toimitusmaksu 2,19 €

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Naruskalainen.

Naruskalainen on Mummelin kehittämä ruokalaji. Siihen tarvitaan Muurikka, tervasnuotio, Kaura-Ruispuuronjämästä, eli sämpyläaihiosta leivottu kiviarinauunissa paistettu sämpylä, maitoa, sinappi, pippuriketsuppia, kurkkupikkelssiä, viipale tai kaksi Wilhelmimakkaraa, paistettu kananmuna. Wilhelmipihvin voi korvata vaikkapa paistetulla lohifileviipaleella tai kotitekoisella jauhelihapihvillä. Paistamiseen voita tai rypsiöljymargariinia. Vihreää salaattia ja vaikkapa tomaattiviipaleita. Tomaattiviilut voi paistaa, jos pitää niitä tuoretta parempana.

Sämpylä halkaistaan ja puolikkaat kostutetaan vikkelästi maidossa. Ne laitetaan paistumaan Muurikkapannulle, jonka alla palaa tervasnuotio. Heti sämpylän jälkeen makkara/kalanpala/jauhelihapihvi kuumenemaan. Muna paistumaan.

Kun paistettavaan on tarttunut tervassavun tuoksua ja ainekset ovat paistuneet rapeiksi, ladotaan sämpylän pohjan ja kansiosan väliin Muurikan päältä edellä luetellut emmeet. Mausteet maun mukaan. Sopivaan väliin salaatinlehti. Ja koko Naruskalainen voipaperikulmapussukkaan ja syöjän kouraan.


Eikä siinä mene kauaa, niin paperi on nuoltu puhtaaksi ja syöjä kyselee varovasti, että saisko samanlaisen.

Pääsääntöisesti saa.

Tukikohasta Mummelin nokigrillin aukeamista odottelemisiin tähän. Masut täynnä.

Poikamme maailmalla, nyt Ivalojoella.

Kasperi lähetti kuvan. Puheyhteys oli Ivalojoen kanjonista hiukan niin ja näin, pätki niin hemmetisti. Sen verran sai selvää, että 70 senttiä taimenella mittaa, painoa nelisen kiloa. Perholla muutaman koskenniskalta. Väsytyskin oli vienyt aikaa pitkän tovin.

Myös video on tapahtumasta purkissa, jote tulevalla viikolla saatetaan nähdä, miten tuommoinen taltutetaan. Tarttuminen ei videolla ole, mutta tapahtumat siitä eteenpäin kyllä.

Ilmeestä voisi päätellä, että huonosti kuulunut kysymys Ukan ohjeista liittyi kalan jalostamiseen, kun se ei sovi pannulle. Käskin tekstiviestitse pätkimään seittemään yhtä pitkään pätkään kirveellä ja paistamaan palan kerrallaan. Ja syömään niin kauan, että massu tuntuu täydeltä. Ja kaatoryyppyjä väliin, koska kala hipoo Kasperin ennätystä, ellei sitä olekin.

Hirvi-Harri oli vedellyt rannalle toisaalla lähes samanaikaisesti puolentoista kilon taimenen, joten pojilla pyyhkii reissun alkajaisiksi ihan kohtuullisesti.

Iloisen rauhallinen ilme...

Tukikohasta onnittelemisiin tähän.

Kaikkea ei Ukka pysty järjestämään.

Kati-tyär pelemahti eilissä ehtoolla Hallahelinän ja Loimun kanssa Naruskalle. Lainaavat hiukka isompaa kuljetuskalustoa pikku lomareissulleen.

Piti tieten ennen iltasaunaa istua nuotiopiiriin muurinpohjaletuille. Siinä net paavonvaltakunnan länsikairalaiset töllisteli ympärilleen nuotiolla. Kovin olivat mietteliään näkösinä. Kati tuumi, että tuntuu ihan epätodelliselta istua ulkona tyvenessä illassa, eikä tarvitte huiskia.

Keminmaalla on iltoja ja muitakin vuorokauven aikoja haittaamassa kuulemma semmoset sääskitokat, että kaikilta menee ulukohommissa hermot.

Pakko siihen oli Mummelin ja Ukan todeta vaan, että ei meilloo teille sääskiä täällä tarjota, kun ei niitä ole ollu koko kesänä. Tarttee varmaan tulevaa kessää varten varata joku keinovesilätäkkö tuohon perämettään, että saahaan aikaseks Lapin kesä. Semmonen normikesä, että heinäkuun puolivälin jäläkeen saa huiskia paarmoja, mäkäräisiä ja sääskiä, eikäpä nuo polttiaisetkaan joukon jatkona mitään haittais.

Pakko oli näitten puolireikäleipäkaupunkilaisten napostella Mummelin paistamat lättyset huiskimati. Tyär lähetti Samille pari valokuvaa kamerakännyllään. Oli vävypoika kuulemma hiukkasen kateellinen, kun ei kunnolla pystyny puhelimessa perheesä kanssa haastelemaan, kun ulukona piti samalla huiskia.



Tukikohasta sääskiviljelmän perustamista pohtimisiin tähän.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Tukikohta ei ole sielä misä luullaan...

Nykyaikasella navikaattorilla kun kuleksii Naruskan kairassa ja yrittelee tulla Ukan Tukikohtaan vaikkapa piljartimatsille Ukan kanssa, niin ei osu ihan kohalle sillä osotteella, jota tästä paikasta viljellään. Kerran Ukka ittekkin käänty vahingosa Varpuaavan tielle, kun se likka pimiässä syysyössä sano, että nytoot perillä. Olin puol kilometriä ohi. Ei siis osunu kohalle, vaan kurvasin liika aikaseen oikialle.

Monet immeiset on sanonu, että osotteella ei tänne löyvä. Tännään asia tuli puhheeks muutaman palopäällikön kanssa, joka tarkisteli Ukan talon paloturvallisuutta. Ukka hiukan varovaisesti kyseli, että jos täälä syttyy tulipalo ja tilataan sammutusyksikkövä paikalle, nin aletaankohan sitä automaattisesti ruikkia vesee talon osotteella, vaikkei olla oikeessa kohteessa.

Palopäällikkö alako muisteleen, että joku vuos sitte, kun näitä osotteita alettiin kirjotteleen talojen nurkkiin ja postilaatikoihin, nin mittamies liikuskeli pitäjillä lattarauvalla. Hiukka aikaa kun siinä kahvepöyväsä vunteerattiin, nin Ukka keksi, että lattarauan mittarilla jos näitä korpiteitä on mitottu, nin sehän heittelee ihan varmasti kaikisa pirsseissä puolenkytä rosenttia tai enempi. Ja lattarauvassa saattaa heitellä vielä enempi. Ja kumpaan suuntaan vaan.

Mittaukko on lattarautasa ratissa ajellu Naruskantietä mittarisa mukasesti neljätoistajapuol kilometriä Kotalasta tullessaan. Ja on tietty merkannu parakraahveisisa Tukikohan, eli sillosen Naruskan opinahjon ristauksessa numerot yksneljäviis. Ja siitä lähtiin on osote ollu sitte se.

Oikia mitta tuolta tien alakupäästä on meleko tarkasti neljätoista kilometriä ja yheksänsattaa metriä, joka tekis Tukikohan osotteks Naruskantie sataneljäysi. Palopäällikkö alako kahvekupin ääresä olleen sillä mielin, että saattaa muuallakin syrjäkylillä hiukkasen mittaukset heitellä. Muisteli nin käyneen jossain, ku nämä navikaattorit tuli pelliin mukkaan. No tieten se lattarauvan mittarivirhe on joka paikasa sama. Ja liekkö nuissa rippimittarija lainkaan sen aikasisa itäihmeisä. Tiiättekö muute, mitä tarkotti lattarauvan peräsä semmoset kirjaimet ku GLS. Kalavanoitu lista sivusa...vitsivitsi.

Ukalle alako valakeneen, että ei tartte ihmetellä väjen vähhyyttä täsä virmassa, kun kaikki matkalaiset kääntyy puol kilometriä ennen määränpäätä takas, kun osotteen kohalla on pelekkää mehtää...


Tartteis varmaan perilappalaiseen malliin alakaa suunnitteleen korvausten hakuva, kuhan selevitellään, keltä hajetaan.

Tukikohasta täältä jostakin tähän.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Siinäkhän se Naruskan kesä oli.

Kyllä tuli viimo yönä monneen kertaan mielenpäälle, että hienolla ja vaihtelevalla asuinpaikalla on immeisen lasta paiskattu, kun ei kesälläkkää tartte helteessä käppyröijä. Tuuli pieksi ja pieksee vettä taivaantäyveltä siihen viissiin, että piti laittaa muokkaamon akkunata säppiin aamuneljältä. Muuten olis ollu kohta paskahuussille meno tapahtunu uimalla.

Seittemän astetta on lämpöstä ja voitta olla varmoja, että koreteksit on testisä niilä, jotka meinottellee tätä päivää ulukoilla. Oikeen sääliks käy nuortaparia, joka eilen poikkes patikkaretkellä Tukikohasa kyselemäsä karttaa, kun pitäs vajjaassa viikosa lampsia tästä Tuluppioon. Itävaltalainen ja ranskalainen oli riiuureissulla. Heitin maantiekartta ei Kekkosvainaan reitistä liikaa kertonu, joten Ukka lahjotti heitille sattaantuhanteen kartan, johon on ees tulipaikat ja reitti tarkon merkitty. Toivottavasti ymmärtävät tännään, että kannattas ehkä pysytellä Karhutunturin kovalla siihen asti, että saje lakkais ja pohjatuuli tyyntys. Sinne aikovat viime yöks hankkiutuva.

Tiepuolen maantiekiitäjät on taas majottuneet Tukikohtaan, kuten keltasista karhusta ja kuormureista voi päätellä. Tälle aamuva aamupuurolla hemmot mietti, että saattaa tie tällä kelillä enempi särkyvä kuin korjaantuva, kun het siinä raskaalla kalustollaan eeskahtaalle rallaa. Ukka jo suositteli heitille sisähommija.



Piti tännään alakaa heitellä alumiinipeltisiivuja tuonne halakokatoksen katoks, mutta taitaa ollaa viisaampi jättää siivut asennettavaks tyvenemmällä kelillä. Tämmösellä viitisentoista metrjä sekunnissa puuskissa puhalteleva tuulonen ku tarttuu alumiinipellinkappaleeseen, nin lähtee pelti ja ruuvaaja muille maille vierahille. Sisähommia siis tievossa. Vaikka selällään miettimistä, jos ei muuta keksi.

Tukikohasta tuulenkääntymistä oottelemisiin tähän. Ja esterin  persiin rauhottumista.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ukka ja kukka luuruu.

Nyt tuli spesiaalimuistaminen. Viereisestä tiskistä konttuuria. Kamerasa kanssa Mummeli on kuleksinu pitkin pihoja nokka mullassa. Mutta jäläkeeki on syntyny. Kaiken Ukka kässää, mutta miks hämähäkki on oikeen päin.

Hienot joriinit, vai mitä ootta mieltä...






Tukikohasta jonkummatkaa toistasattaatuhatta tähä.

Sajantonnin juhlahumut työn merkeissä...

Sepä saattaa lähipäivinä ohittua muutama ainaskin Ukan mielestä merkittävä virstanpylväs. Kuten laskuri lahjomati osottaa, tullee 100 000 blogikäyntiä täyteen ihan näillä näppäimillä.

Varsinaisia ryyppäjäisiä ei asian vuoksi Tukikohassa järjestetä, vaikka täällä työnteon lomasa onkin kaljatarjoilu menneillään. Kasperi, Hirvi-Harri, Kipa ja Jami saavat ottaa rosenttiölökkiä tahtosa mukasesti. Ukka vetelee tölökin Bavariaa ja Mummeli saattaa saunan päälle vetasta pullon kuohuvaa siiterilimonaatia. Tai tuplat.

Kesken olevia hommeleita on Tukikohasa pilivin pimmein, vaikka valmistakin on syntyny. Ja syntymässä. Eilissä ehtoolla Kasperi alotteli Tukikohan pihakrillin uusimisen. Vanhat penkit olitkin jo lahonsyömät. Kaivonrengas sai tulistelupaikalta väistyä. Tilalle tuli neliskanttista rautaa, joka aikanaan on palavellu saunan etteisessä persiinalusena. Toki puupintasena. Nyt sitä rautakehikkoa hyövynnellään muurikkapannun alusena ja rosteriritilöitä nuotioperkolaattorin ja makkaran alustana. Tasasena sellasena, ettei makkarat lipsu nuotioon. Eikä perkolaattorikahveet kaatuile maanpoveen.

Halakokatos on harjakorkeuvessaan, vaikka siinä ei harjaa olekaan. Semmonen viistokatto siitä on suunniteltu, eikä se suunitelmasta taija niin kovin kaukana edetä. Kohta vejellään ruovelankkua, jonka päälle tietenkin net keminmiehen tuomat pellit. Lumikuormia varten rakennellaan vielä muutama irrotettavata mallia oleva pystypylyväs, jotka ei ole haittaamassa puijen pinoomista, vaan ne laitellaan paikolleen talaven tullen.

Öljykattilan asennuspuuhat on sillä mallilla, että tarveaineet on Tukikohan varastossa. Ei puutu kuin putkihemmoa, jonka kanssa sitä hommaa aikataulutellaan vielä tarkemmin. Eipä olis hiienvissi, vaikka jäteltäisiin varsinaiset rakennustouhut tulevalle Valpurille. Sepä nähään.

Maalausurkkokin on hiukkasen keskissä. Ukan velimies on kuiten matkalla pohjoseen eukkosa kanssa, joten eiköhän kohta ala Tukikohassa pensseli heilua. Ja setä pensselin varressa.

Ompahan yks asia saatu jo pihakrillin kanssa melekeen valamiiksi. Löyty nimittäin Mummelin rantatontille ostajapariskunta, joka veteli kaupat kiinni. Ja Ukka veteli samantien Tori.fi -ilimootuksen poies. Asia on sovittuna niin vissillä puhheella, että paperit pannaan konneeseen lähisinä päivinä.

Enontekiöllä oli satanu lumet maahan. Toivottavasti tauti ei leviä vielä pariin kolomeen kuukauteen tänne Naruskalle, ettei tarttis pihatöitä lumessa kahlaten värkätä.

Täsä pikaset raportit Tukikohan elämästä. Toivotaan, että lukijat pysyttellee remmissä, vaikkei täälä välillä mittään tapahukkaan. Kiitokset lukijoille. Ja kuvien kattojille. Ja yhteyvenpitäjille.



Tukikohasta uusille tuhatluvuille siirtymisiin tähän.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pakkanen parsii.

Aivan kuin kesäkuiset hallayöt eivät olisi Naruskan seutua jo tarpeeksi kurittaneet, käytti säiden haltija vielä ainakin kertaalleen hallaruuvia tiukemmalla heinäkuun puolenvälin alla. Taas, kun mennään kolmattatoista päivää, kuten kesäkuussakin, käväisi Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääaseman mittari asteen verran miinuksella.

Ukan sääaseman mittari käväisi "vain" -0,2 asteessa, mutta tämä Tukikohtahan sijaitseekin suojaisen metsän siimeksessä, joten ihan Naruskan kylmin paikka tämä ei ole.

Isompaa vahinkoa halla ei täällä Naruskalla enää aikaan saane, mutta todellinen harmi olisi se, jos halla rokottelisi keskisempääkin Lappia, missä jängillä juhlitaan hyvää hillasatoa sieltä juuri näinä päivinä keräämällä. Halla tekisi noilla alueilla miljoonavahingon poimijoille, jotka nyt saavat kerätä hillaa ansiotarkoituksessa tosissaan. Verottomana, toistaiseksi.

Kunhan vain marjanostajat eivät laannuttaisi ihmisten keräysintoa. Jos hillan ostohinta putoaa liian alas, niin ihmiset eivät jängälle suostu lähtemään.

Thaimaalaispoimijat tekisivät  nyt hillalla hyvän tilin niillä alueilla, missä suot ovat hillaa väärällään. Taitaa vain olla niin, että Thaimaan poimijat ilmestyvät tänne vasta puolenkuun jälkeen.

Tukikohasta halkokatoksen rakentamista jatkelemisiin tähän.


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Poikamme maailmalla. Lainiojoki, Ruåtsi.

Kasperi ja Hirvi-Harri ovat tälle suvea katsastaneet idän ja lännen kalavedet. Oheiset kuvat ovat puolenviikon mittaiselta Lainiojoelle suuntaununeelta retkeltä. Pojilla oli oma Mauri-kokki matkassa takaamassa, että saaliskalat tulivat asianmukaisesti laitettua evääksi.

Kolmen miehen venekunta tavaroineen ei täytä minkään valtakunnan veneturvallisuusmääräyksiä, kun vene on pienintä mahdollista muovikanoottisarjaa perämoottorin kanssa. Veneen syväys oli samaa luokkaa kuin laidan korkeus.

Parhaat kalavedet olivat paikallisen väestön itselleen varaamia. Harjuksia tuli kuitenkin syödä asti, eivätkä nuo kuvista päätellen näytä nälkää nähneen. Lihavilta näyttävät kuin jouluporsaat.

Sääskiä oli länsinaapurissa huomattatavsti runsaammin kuin idässä. Kahvikuppiinkin riitti tuoretta lihaa.





Tukikohasta kuivanmaan hommiin välillä keskittymisiin tähän.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Hämylautturiajat tuli mieleen...

Ei ihan tippa silimään, muttei paljon muutakaan tuli Ukalle, kun takapihalle kaivettiin pari pitkää hautaa. Kotopuolesa niitä sai tosin kaivella lapiolla. Toisaalta, maakin oli hyvää kivetöntä hiekkakangasta. Semmonen nöösipoikahan Ukka sillon oli. Niinko mieleltään vieläki. Hauvankaivajana.

Nyt kaivettiin vain metriä syvää monttua. Ja hiukka pitempää laatua kuin net pari metriä syvät. Ja lapio oli nyt vain nojaamista varten. Posti-Jussilla on onneks hyvä kone, jolla homma tapahtu noin vartissa. Ukalta olis käsipelissä siihen menny viikko. Tai kaks. Tai ei olis syntyny ollenkaan.

Katospellit oli eilen ehtoopuolen viijeltä vielä Kemisä, mutta iltakymmeneltä net oli pinossa Ukan takapihalla. Oli sevverran liukas pellinmyyjä, että kotitoimitus tapahtu pikana. Nyton sataviiskytä neliöö peltiä. Ei taijeta kuiten ihan niin isoo ja laajaa katosta puille tehhä. Kuhan yhen talaven puut katon alle mahtuu.

Onneks tuli amusella merkkautettua nuo sähkökaapelit. Ihan varma tieto on, että kaivurilla olis katkottu yhteyvet pirssitallin ja Tukikohan päärakennuksen väliltä, jos telehemmo ei olis käyny hommissa. Nyt ei menty metriä lähemmäs, kun oranssi maali varotteli alapuolella olevasta jännitejohosta.




Kasperikin ilimottautu Ruåttin Lainiojoen teleffoonikatveesta. Aiko olla puoliltaöin kotisaunan lauteella. Huomenna aletaan sitten suunnitteleen työjärjestyksiä. Panisko pylyvästä pystöön ja peittelis nuo kaivannot. Sais sitte pinoilla nuo ristironkkelissa kesän olleet loput halot. Pinojen päältä olis sitten hyvä tehä peltikattova. Sopis sitte uusia kuivamaan nuista vielä katkomattomista ja halakomattomista.

Hiki tullee ja pyörryttää jo pelekkä työjjohon aatteleminen.

Tukikohasta tähän.

Kova talavi pakkaa päälle.

Jos muutamasta ennusmerkistä voi päätellä, niin talavi tullee. Ja kova. Puuta pallaa nin helevetisti, että heikompaa hirvittää. Sata mottia ei riitä, vaan pittää olla kaks. Rapia sata kiintova kolomemetristä koivupuuta on halottuna parisattaa pinomottia. Sillä jos ei talaven ylitte pääse Tukikohasa, nin monesta torpasta loppuu polttopuu kesken.

Nyt onki isua puuta. Ei puutu kummoottorisahamiestä ja halakomakonetta. Ja pinnoojaa ja peltikatoksentekijää. Niija välisä kaivinkonemiestä ja pylyväänpystyttäjjää. Miinanraivaaja jo kävi. Katteli kaapelit takapihalta, ettei Ukan tarttenu rautakangella maata tökkijä.





Tukikohasta kaivinkonemiestä ja huskuhheiluuttajjaa ootellesa tähä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Nuotioperkolaattori tositestissä.

Kaikki ruåttalaiset keksinnöt on nyt nähty. Viimenen näkemätön oli perkolaattori, joka toimii nuotiolla. Eikä muualla sitten toimikkaan. Nuo muut Tukikohan kahveenkeittovärkit pelittää sähköllä.

Nämä emaliperkolaattorit tuli Mummelille ja Ukalle lahjuksena. Toisen toi Kipa Ukalle. Ja toisen toi Jami Mummelille. Ei tuu sisällissottaa, ku on molemmille omat. Ja eri väriset kun net on, nin tietää, kumpi on kumman. Toinen on musta ja toinen sininen.

Musta on Ukan. Sekin oli sininen, mutta nyt se on musta. Päältä. Se nokkeentu heti, kun sillä kiehautettiin perkolaattorinokipannukahveet koivuklapeilla. Sisältä sekin ovvielä kuin sika pienenä. Siisti. Ja sininen.

Nuisa kuvisa on Jami lakki pääsä. Sillon lakki pääsä siks, että se hämmää huonova hivustaan lakilla. Tuo parempitukkanen iliman lakkija on Ukka. Muutonhan myö ollaan vähän ninko velloksia. Ja ohan meillä sama työtavusta. Ja tykätään kalastaa. Ja kahveesta kans. Perkolaattorikahveesta.

Kiitokset Kipalle ja Jamille! Ja Ennille, että se toi Kipan ja Jamin tänne!







Tukikohasta siirtymisiin ulukokahveenkeittoon kesäajaks tähän.

Rapia parisataa metriä vapakalaa.

Kalan painolla ei kaikille niin kovin suurta merkitystä ole, mutta annappas olla, kun aletaan puhumaan pituussenteistä. Senttipeli onkin hyvä menetelmä, koska muutamille kalalajeille on määritelty alin mitta pituuden muodossa. Hyvä, sillä niin pärjää ilman vaakaa kalareissut. Strategiset mitat voi merkata vaikka virvelinvapaan tai haavin varteen.

Kymmenkunta erisorttista kalamiestä kun on rapian viikon ajan kairassa, niin on mukava, että paikalla on myös tilastonikkari, joka seurailee hieman kalansaaliin määrää. Ja senttipelissä se tietenkin tapahtuu senteissä, jotka herkästi muuttuvat metreiksi sitten, kun senttejä kertyy tarpeeksi.

Pieni epävirallinen kalakilpailu oli koko Tuntsa-Vaatsimaretken ajan osallistujien kesken meneillään. Huoltoteltan ovenpielessä oli kertakäyttölautanen kertomassa ohikulkijoille, paljonko pitää mittaa fisulla olla, että edellisen kertiksen saa pudotettua pois ja oman tilalle.

Neliseiskataulu kiikkui aika pitkään. Taisi siitä riittää riemua puolenviikon ajan. Sitten Ukka vei vissille kalapaikalle yhden uistatteluun erikoistuneen keskisuomalaisen kalamiehen. Eikäpä siinä tarvittu kuin oikea viehe, oikea kalamies, ja ennen kaikkea oikeita ohjeita jakanut haavimies. Ukka.

Ukka näki saaliiksi saadusta harjuksesta heti, että nyt taulu vaihtuu. Kalastaja mittasi venhossa kalan, mutta silmälasit kun eivät olleet päässä, niin rullamitan numerot olivat sekaisin. Ja hetkellisesti taisi olla saaliin saajakin pörröllään. Mittaustulokseksi pulssin alenemisen jälkeen saatiin, epävirallisesti siis, 44 senttiä. Harjus säilöttiin tietenkin kokonaisena verenlaskun ja avaamisen jälkeen kylmälaukkuun odottamaan virallista mittaamista leirissä. Saaliin saaja ei tässä vaiheessa tiennyt kalan oikeasta pituudesta mitään. Paitsi 44 ensimmäistä senttiä.


Harjus osoittautui leirissä senttiä vaille puolimetriseksi. Neliseiskataulu sai väistyä. Koko leirin päätöspäivään asti komeili harjussarjassa 49 senttiä. Ja keskisuomalainen kuljeskeli leirin loppupäivät nuolemalla kiillotetuin kengin. Neliseiskahemmon lipomin.

Isoimman harjuksen pyytäjä oli tilastoinut kalansaaliita päivittäin. Laskelmissaan hän oli tullut siihen tulokseen, että saaliskaloista olisi tullut yhtenäinen noin 250 metriä pitkä kalajono, jos ne olisi laitettu yhteen pötköön. Tosiasiassahan kaikki alle 40 senttiä pitkät vapautettiin jokeen kasvamaan. Lisäksi oli kolmena päivänä voimassa neljänkymmenenviiden sentin sääntö, ja yhtenä päivänä 50 sentin, koska ruokakalaa oli tarpeeksi jalostumassa.

Kuten aina, isoimmat pääsivät karkuun. Mittaukset  niistä olivat arvioita, joilla ei kisoja voiteta.

Tukikohasta seuraaviin kisoihin valmistautumisiin tähän.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kalliit nokipannukahvit ja kaurapuurot itänaapurisa..

Tullee se ulukomaanmatkailu hintoihisa, kun yrittää olla maassa maan tavoilla. Ei viitti polttopuuta täältä asti Vennään puolelle haalia, kun niillä on sitä siellä kalikka tai kakskin poltettavaks asti.

Tarttee vaan saaha lupa. Ja se maksaa. Ja rahasta on nuusa, kuten muillaki. Pakko sitä kuiten on tulipuuta mettässä saaha. Ei kerkee millää rangioilla ja muilla tekniikan ihmeillä litratolokulla kahveeta ja kattilatolokulla puuroja keitellä. Tarttis viiä tynnöritolokulla polttoaineita. Luultas vielä tenunenäks.

Onneks ossaan muutaman naapurimaan tuttavan kautti venäjätä sevverran, että sain laajittua puitten ottova varten proopuskat. Ja lupa tuli. Kolomee kuutiota varten. Maapuuta. Ja se paikka oli merkitty punasella vinoviivotuksella selekeeseen karttaan.

Se lupapaperinippu on valaehtelemati kymmensivunen. Ja lunastushinta semmukanen. Vähän sammaan viissiin kun Ukan ronkkomaasturin renkaille rafilta myönnetty lippulappu. Kaks sivua ja hinta neljäsattaa eerova. Venäjämmaan lippulappu oli hinnoteltu kans sivuhinnalla. Kymmenen kertaa aanelonen, ruplan kipale. Kymmenen ruplaa, eli neljäkytä senttijä.

Ensvuojeks rohkasen hurjan luontoni ja hajen tuplamäärälle luppaa. Ja kysyn, saisko ottaa maapuijen lisäks ees yhen pystyynpalaneen hongan tai närreen, joita oli pilivin pimmein leiripaikkaa vastapäätä. Tai ees puoliks palaneen kannon. Kuten kuvasta näätte.

Suomi on Euroopan kallein maa, mutta Venättä tullee omilla hinnoillaan peräsä. Ja hurjaa vauhtija. Rahnat pois turismoilta. Kapitalistinen hapatus levijää kulovalakian laila.



Niimmyö ei nuihin pystypuihin kajottu leirin kulumilla. Sinne suunnistimma maapuuviivotukselle, niinko kalliisa lapusa seiso.

Tukikohasta enskessää varten rahhaa säästelemisiin tähän.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Hillaennuste 2013 täsmentyy.

Kipaisimma Mummelin kanssa kevyen saunalenkin muutamalla lähisuolla Tukikohan ympäristössä. Perjantaina kirjoitettua tekstiä ei tarvitse omien jänkähavaintojen perusteella muuttaa miksikään. Naruskan hillatilanne ei hääppöiseltä näytä.

Käveleskelimme kolmella eri tyyppisellä suolla yhteensä ehkä puolenkymmenen kilometrin lenkin. Tuloksena oli kolmisenkymmentä hillaa. Ja aika paljon näköhavaintoja ja kamerallekin tallennettuna siitä hillanlaadusta, jota on syntynyt hallan ruotaistessa jängällä.

Avosuot kun lasketaan tyhjänlaisiksi, niin paljon jänkiä putoaa pois laskuista. Myöskään metsän suojaama jänkä ei ainakaan tässä kotikulmilla ole sen kummempi. Ainoa merkki oli metsäisen suon yksi ojanvarsi, missä hilla ilmeisesti on kukinut pakkasen kanssa eri aikaan. Muutamalla neliöllä oli merkki siitä, että erityisempi kasvupaikka on suojannut muutamia marjoja.


Tämmöisiä ojanvarsia ei kuitenkaan täällä kilometritolkulla ole. Onhan tämä kuitenkin merkki siitä, ettei tuho aivan totaalinen ole. On täällä sellaisiakin vuosia nähty.

Alla olevat kuvat kertovat karua kieltään siitä, miten hillalle pakkasessa käy. Tuhoutuminen on lopullinen, kun halla iskee. Ukalla on vankka käsitys, että aivan sama, missä vaiheessa hilla kasvupaikallaan on, kun pakkanen rokottaa. Aina lähtee hillalta henki ja piste.



Kuulostelemme tässä vielä Tuntsan tilanteen. Siellä pääkukinto on ainakin korpipaikoilla tapahtunut Naruskaa myöhemmin. Sen kesäkuun kolmannentoista jälkeen kukkineet hillat ovat toistaiseksi pakkaselta vapaat. Ja muut kasvuolosuhteet täällä ovat olleet kohtalaiset, eli aurinkoa ja välillä vettäkin on saatu.

Näkyy esimerkiksi tuolla Tori.fi -sivustolla olla yksityisten ihmisten poimimia hilloja myynnissä ämpärikaupalla. Myyjät ovat juuri niiltä paikkakunnilta, joilla hillasato välttyi hallalta.

Jos joku näkee ilmoituksen, jossa myyjänä on Ukka, niin sitten Naruskan Ukalla on jossain kaima.

Tukikohasta tähän.