Kalan painolla ei kaikille niin kovin suurta merkitystä ole, mutta annappas olla, kun aletaan puhumaan pituussenteistä. Senttipeli onkin hyvä menetelmä, koska muutamille kalalajeille on määritelty alin mitta pituuden muodossa. Hyvä, sillä niin pärjää ilman vaakaa kalareissut. Strategiset mitat voi merkata vaikka virvelinvapaan tai haavin varteen.
Kymmenkunta erisorttista kalamiestä kun on rapian viikon ajan kairassa, niin on mukava, että paikalla on myös tilastonikkari, joka seurailee hieman kalansaaliin määrää. Ja senttipelissä se tietenkin tapahtuu senteissä, jotka herkästi muuttuvat metreiksi sitten, kun senttejä kertyy tarpeeksi.
Pieni epävirallinen kalakilpailu oli koko Tuntsa-Vaatsimaretken ajan osallistujien kesken meneillään. Huoltoteltan ovenpielessä oli kertakäyttölautanen kertomassa ohikulkijoille, paljonko pitää mittaa fisulla olla, että edellisen kertiksen saa pudotettua pois ja oman tilalle.
Neliseiskataulu kiikkui aika pitkään. Taisi siitä riittää riemua puolenviikon ajan. Sitten Ukka vei vissille kalapaikalle yhden uistatteluun erikoistuneen keskisuomalaisen kalamiehen. Eikäpä siinä tarvittu kuin oikea viehe, oikea kalamies, ja ennen kaikkea oikeita ohjeita jakanut haavimies. Ukka.
Ukka näki saaliiksi saadusta harjuksesta heti, että nyt taulu vaihtuu. Kalastaja mittasi venhossa kalan, mutta silmälasit kun eivät olleet päässä, niin rullamitan numerot olivat sekaisin. Ja hetkellisesti taisi olla saaliin saajakin pörröllään. Mittaustulokseksi pulssin alenemisen jälkeen saatiin, epävirallisesti siis, 44 senttiä. Harjus säilöttiin tietenkin kokonaisena verenlaskun ja avaamisen jälkeen kylmälaukkuun odottamaan virallista mittaamista leirissä. Saaliin saaja ei tässä vaiheessa tiennyt kalan oikeasta pituudesta mitään. Paitsi 44 ensimmäistä senttiä.
Harjus osoittautui leirissä senttiä vaille puolimetriseksi. Neliseiskataulu sai väistyä. Koko leirin päätöspäivään asti komeili harjussarjassa 49 senttiä. Ja keskisuomalainen kuljeskeli leirin loppupäivät nuolemalla kiillotetuin kengin. Neliseiskahemmon lipomin.
Isoimman harjuksen pyytäjä oli tilastoinut kalansaaliita päivittäin. Laskelmissaan hän oli tullut siihen tulokseen, että saaliskaloista olisi tullut yhtenäinen noin 250 metriä pitkä kalajono, jos ne olisi laitettu yhteen pötköön. Tosiasiassahan kaikki alle 40 senttiä pitkät vapautettiin jokeen kasvamaan. Lisäksi oli kolmena päivänä voimassa neljänkymmenenviiden sentin sääntö, ja yhtenä päivänä 50 sentin, koska ruokakalaa oli tarpeeksi jalostumassa.
Kuten aina, isoimmat pääsivät karkuun. Mittaukset niistä olivat arvioita, joilla ei kisoja voiteta.
Tukikohasta seuraaviin kisoihin valmistautumisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti