Mummeli ja Ukka kotosalla maailmalta.

Vajaa kesäviikko siinä hupeni, kun kuljeskelimma muutaman tuttavan tykönä ruuhkaisemmassa osassa maata samalla, kun Kannonnokan kaupat tekaistiin. Kotoisaa oli tehdä kaupat Lapissa. Sitä Lappia ei enää oikein paljoa jäljellä ole, mutta olipa sen verran, että paikallinen pankin konttori vielä oli jäljellä. Tämä Lappi kuuluu nykyään kuulemma Raumaan.

Matkalla sinne piti tieten päästä kalalle. Se onnistui luontojaan Jaalassa, missä Kivimäen Jussi vaimoineen asustelee kesät. Paikallinen Pyhäjärvi on isompaa vettä, mihin Naruskalla ja koko Sallassa joutuu tyytymään.

Käytiin uistelemassa kolmisen tuntia komiassa aurinkopaisteessa ja helteessä. Isäntämme tuntee vedet kuin omat taskunsa. Eikä sitten taaskaan vienyt Ukkaa niille vesille, mistä Ukka voisi liittää saalisluetteloonsa kuhan. Se puuttuu listalta. Eikä sitä sinne lisätty vieläkään.

Saalis ei ole tärkein. Saimma jänkäkoiria ja ahvenoita sen verran, että siimat käväisivät kireällä. Tärkeintä reissussa oli kuitenkin hyvien ystävien tapaaminen, Suomen kesä ja Naruskan virtaavista vesistä poikkeava vesistö. Ja Mummeli kun sai olla mukana, niin jänkäkoirien kanssa käydyt telskeet saatiin myös todistusaineistoksi.

Tukikohasta työjärjestystä kartanohommissa pohtimisiin tähän.