tiistai 22. lokakuuta 2019

Kennen kassi Kallelasta... (2226)

Tukikohasa on aikas mystinen punavalakonen kangaskassi, josa on maastokeleposta tekstiilijä. On maastopuvun takki, tummat varkut, sukkaa ja näppylähanskaa. Tämän kesän aikana son sinne joltain jääny ja löytyy nyt Tukikohasta.

Kuvat jos helepottaa tunnistamista, nin tuossa net...




Tukikohasta housutonta ja takitonta oottelemissiin tähä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Syksyn kevväinen talavipäivä. (2225)

Lumi on meilä maasa. Eilen soli nuoskasta, mutta nyton pakkanen vajjaassa kymmenesä asteesa kylymimmillää teheny nuoskalumesta kenkijenalla rouskeista liikkuva. Mettämiehet ei tästä erityiseen pijä.



Lumiukontekijät tykkäs nuoskalumesta...


Kasperi ja Raisa käväsit aamuhämärisä teerenkuvila. Oli sielä muutama tekri lennely ja hollila istunnu, mutta net sai jäähä talavelle.

Aurinko paistaa täyveltä terältä. Tämmöstä lokakuuta lissää, nihhyvä tullee. Paitti poroila saattaa alakaa hankalat aijjat. Kaivuualusta onnyt jääsä.



Pikkujärvet ja lammet alakaa hiljolleen jäätymään pilikkikuntoon, muttei vielä jokisuvannot.

Tukikohasta hiljolleen pesuhuoneremonttija alakavaks oottelemissiin tähä.


lauantai 19. lokakuuta 2019

Linturuokintakikkakolomonen. (2224)

Pithän se laittaa takapihan köökinakkunan takana oleva ruokintapiste närhivaikeemmaks, ninko etupihanki sankkosyöttäjät. Aikasa sitä kummiettii, että sais toimivan ja heleppotäyttösen närhivappaan ruokintapisteen, nin jovain.

Tuli avuks muistot nöösipoijjanaikasesta merrasta. Pyörijän kartijokattosen ruokintahärpäkkeen ostin Erätulesta. Pyörähytin myyräverkkova merraks sevverran, että yläkautti pystyy sinne kuvijen yhistelmän laskemmaan sejjäläkiin, kun son lajattu. Poikkilauvala verme pyssyy asemissasa.

Verkkoon tekasin sivuleikkurila tintimmentävijä neliskanttisija aukkoja, joista närhelä ei ole mahollisuuksija evväile päästä. Tintit kattelit Ukan laitosta muutamamminnuutin, jonka jäläkiin alako vilikas liikenne merransisälle ja ulos. Sieltä saa nokkaasa pähkinätä tai aurinkokukansiementä valamiiks kuorittuna. Ja alakerran aukosta voi käyvä nokkimasa talipalloja.





Pohojapuoli merrasta on tehty kulukukelevottomaks verkonkappaleela.

Hyvin toimii ja pähkinämenekki pyssyy putjetisa. Närhet on siirtynny enempi sämpyläpuolele ja käyvät nykyvään ruokintapaikan alta kattomasa, olisko tintti jottain puottannu heillekki. Mertaan heillei asijata ole.

Tukikohasta lunta mittomissiin tähä. Puolenkytäsenttijä seuraavaks.

torstai 17. lokakuuta 2019

Virman piikkiin. (2223)

Kotona olemma. Mutta ei valamiijen aikataulujen mukasesti. Tunteroisen myöhäsä pääsimmä jättämään Lontoon taakse ja alle. Syitä myöhästymisile ei liijon kerrottu, eikä kyseltykkään. Muuta kyytijä kunei sieltä pois ollu. Illaks piti päästä kotijo, ninko mainoksesa sanothan.

Helssingisä olima nin tiukala aijjala seuraavaa lentohärpäkettä aatellen, että ei ollu mahollista keritä Rovaniemen konheeseen, joka oli ennakkosuunitelmisa. Se lähti samoja aikoja, kummet rullasima vasta kohti tötteröjä.

Pikana se Vinnairi kuiten teki uuvet javot asijakkaistasa. Meille ilimotettiin, että pääsemä Rovaniemele, mutta vasta iltayheksäjjäläkiin konheela. Eipä siinä rotestit auta, eikä meilä toisaalta hirmukiirettä ollukkaa. Tasapainovaivasele emole soppii pisempi tauko ilimakeikutuksele. Lontoon kone oli iso ja vakkaa, mutta Rovaniemen kone löyti iltayöstä muutamijaki turpulenssipaikkoja, vaikkoli kirkas keli kuutamojen kanssa pilivijen päälä.

Ilosen yllätyksen Vinnairi kuiten meile tarjos, kun hilippasimma Lontoonkonheesta torvensuule. Sieloli uuvet lippulappuset ja niijen sejasa ruokapaikkaan kelepaavat laput, joila tieten kaikesa rauhasa nelejäntunnin oottoaikana söimmä. Ja söimmäki ihan kunnola. Mummeli tempas katkarapuvoileipää mahantäyveltä ja Ukka pisteli poskeesa poropitsan kylymäsavuporola. Hiukka piti empijä haarukan työntämistä päälä oleviin rehuihin ja majoneessiin, mutta ennakkoluulot kirpos, kun ruoka alako kulukeen ääntäkohen. Aivan helevetihhyvvää pitsaa. Hyvä ruokavihije Naruskalakikkäytettäväks.



Raitajuuret, keltajuuret ja punajuuret jonkurrukolaheinän kansa oli erinomasen maukasta. Hyvä yhistelmä kylymäsavupororouheen kans...

Mummeliha nykäs jäläkiruuvaks tirsat Rovaniemipenkilä. Ite verryttelin kihtivarvasta varovaisesti käveleskelemällä kivilattijoila. Tauti ommenosa onneks poispäin.



Tukikohasa olima viimoyönä lopulta hiukkaennen kahta. Kaikki matkatavarat onnistunneesti myös matkasa, vaikka hiukka se eppäilytti, kunei siirrot ollu alakuperäsemmukaset. Kyllä toimii laukkuhommatki.

Tukikohasta ensilummiin totuttelemissiin tähä.


tiistai 15. lokakuuta 2019

Rakennettaan ja peruskorjataan... (2222)

Tänpäivää vielä pyörimmä Lontoosa. Tars löytää viinakauppa ja sieltä vielä muutamata spesijaaliviskijä muutamale tapijonkyläläisele aikamiehele. Kuataisryyppypulloko lie. Ja tenavile jottain tieten kans.

On täälä ollu ainaki läski sitä mitä pelataan. Ensmääset kihtinappulat joutu Ukka Matinpoika vetään naamasa tänhään aamusta. On aamupalaläski ja muutaman päivällisenki lotina löytänny melekeen vakipaikkaan isovvarpaan tyvveen. Paitti yks asija tieten erilaila täälä vasemmampuiolelliikenteen erikoisesa maasa. Kihtiki iski ekaa kertaa vasurikoipeen...

Täälon joku erikoine rakennusvimma menneillään. Remppaa sielä ja täälä. Ei BigBenistäkkän ole näkösilä kun rakennustellinkijä...

Olema nyt käyny kummallakippuolela Thamesjokkee. Sama Lontoo kummalakippuolela näyttis oleva.


Lontoontukikohasta huomiseen tähä.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Ensilumet 2019 kait maasa Naruskala. (2221)

Ei pääse Tukikohtaan ennen tulevata keskiviikkova lumija mittailemmaan. Täälä jossakin, missä met nyt olemma, on lämpöönen syssy, viijettoista lämpöstä.

Olemma nähäneet muutamankippaikan jo eiliisäpänä ja paripäivää vielä jatkama tutkimuksija.

Kuvastahan minä ittekkin nään, että sentti täytyy pihasa lunta olla...


Ja Lontoosta satunnaisotoksija evitenssiks, että täälä oomma...




Mummeli kävi tieten porttija kokkeilemasa, mutta tais olla lukosa...

Lontoon tukikohasta tähän.

torstai 10. lokakuuta 2019

Kaks kampaa tulijaisiks. (2220)

Meinaamma Mummelin kanssa kävästä muutamampäivän reisun Lontoosa. Son vuorosa nyt, kummeistä tuntuu sinne matkaamisesta jatkosa tuleen vaikeempaa. Tai ninkin asijat on, että ei net välttämäti lopulta ole EeUusta mihinkäällähösä.

Siltä varalta, että satun tulleen nenukkain Booriksen kanssa, nin otan matkaan kaks kampaa. Toinen on ihan tuliterä ja tarkootettu vain tukankampaamisseen. Toinen on hiukka käytetty, löysin sen tännään tuosta pihasorikolta. Joku oli siihen nakannu vissiin siks, että kujjotakin jättää, nin saapi tulla uuvelleen. Siitä saa kätevästi aamukamman...

Talommies hoitellee täälä Tukikohtaa. Talo pyssyy lämpösenä ja koiruus ruokittuna. Joku asukaski on tulosa meijän poisaollesa, mutta johan tämmösesä retkeilymajasa ihimiset omineenkippärjäilee...

Tukikohasta viimesijä pakkailemissiin tähä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Mitä muokkaamattomalla mettämaalla tapahtuu... (2219)

Käväsin tuosa kevyvelä talakkarireisula muutamala mökilä tuosa Tennijöjokivarresa. Olen kattellu jo ennenki, että misähän Naruskala on parraan näköstä mettää kasomasa sejjäläkiin, kunon isot petäjät laitettu kannoiks.

Tämon tyypillinen ketummultakangasmaa tällä levveysasteela. Enoo, enkätuu mettäammattilaiseks, mutta ommula kohtalainen näkö vielä silimisä. Täsä kuvattuna on muutama aari ja hehtaariki sennäköstä mäntymettänalakuva, että jos johonki kasoo uuvet isot petäjät joskus maalimanaikaan vaikkapa parisasaasavuojesa, nin tästä muokkaamattomasta ja käsittelemättömästä mettästä ajjaa omistajan poijjanpoijjanpoika isova tukkija tiellaitaan.

Ja täson kasvavijen puijen sejasa hyvä jalakamiehen kulukija. Ei ole ojija auralla tehty, eikä kivijä pintaan käänelty. Entiijä, onko taimettunnu luontaisesti vai lieneekö siemenestä laitettu kasomaan, mutta sama se sille. Terveitä hyvännäkösijä männynalakuja. Paremmannäkösijä laitalukijen, mitä monesa paikassa aurausaluveile istutetut männynalut.

Olenkhammää ihan kaheli, jos sanon, että aurauksisa ei ole mittään järkee...Ei mittään järkee...






Voisin päätelä niinki, että nämon lähtenny kasvullesa luontaisesti siementelemällä, kunniitä on jokapaikasa nin eri kokosija lähtöjä usijammalta vuojelta. Pittää joskus haastatela omistajjaa...

Tukikohasta huulipyöreenä viisaampijen kommenttija oottelemissiin tähä.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Vuotovahinko Tukikohasa. (2218)

Eipä ole rapijan parinkymmenen vuojen aikana vuotovahinkoo tällä kartanolla sattunnu, mutta nyt jonkullainen on tievosa. Oli hiukka salakavalasa paikasa tuola saunatilojen yhteyvesä olevan vessan takana olevasa kuilusa käyttövesiputken hitsaussupistuksesa semmonen pikkureikä, että sumuna ampuili sinne ympärillesä kylymävesijohon puolelta vettä.

Tippumisäänijä alako kuulumaan vasta ehkä viikkojen vuotamisejjäläkiin. Ukan olis pitäny kyllä honata tämä vuoto jo pikkusen aikasemmminki kuin vajjaa kolomevviikkoo sitte. Pannuhuonekäytävän seinästä allaalta alako salaperäsesti irtoomaan kalakkimaali, mutta kun älli ei syystä leikkaa, niin ei leikkaa.

Vahinko on nyt kartotettu. Seittemäntoista sivuva on kemijärveläisen Ifin kumppanin raporttija Ukala luettavisa. Vuoto on tieten ollu tukittuna ja liitokset uuvelleen rakennettuina heti huomaamisejjäläkiin, mutta nyt on vakkuutusyhtijöltä päätös, että pesutilat korjataan vuotova ejeltävvään kuntoosa.

Ei mikkään pikkujuttu, vaan arvijoitu korjausaikataulu on kahesta kokolmeen kuukautta. Ja sen aijjan on Tukikohan sauna pelistä pois. Sillon tieten merkitystä paitti talovväjele niimmyös mahollisile asijakkaile. Onnee onnettomuuvesa on se, että marraskuusta etiäppäin Naruskale ei ainakaammeile ole montaa asijakasta tullu.

Onneks on pikkuokan yhteyvesä olemasa suihkuhuone. Se on ollu käyttämättömänä, kun alakerran tuplasuihkut ja sauna on piisannu kaikile käyttäjile vuostolokula. Nyt tullee tuo tila vängälä käyttöön muutamaks viikoks.

Kuivaajakone pyörii kuilusa kakskytänelejätuntija vuorokauvesa.

Tukikohasta korjaussuunnitelmaa ja tarkempaa aikatauluva oottelemissiin tähän. Tonnin omavastuula.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Ämpäritolokulla. (2217)

Kaks marjaämpärijä jouti hyvin vietteleen loppuelämäsä pohojatonna. Pyörhäytin kuvijosahhaa sevverran ämpärinpohojasa, että ämpäristä pääsee linnunevväät varisemmaan muovilautasele, jonka ruuvasin reijän alle. Hyvin net pienemmät tipit on asijan ymmärtänneet.

Närhelä on hiukka vaikeempaa, kussen pitäs muuttuva vähäksaikaa kolipriks, että pystyis eväspaariin parkkeeraamaan. Saa net sieltä välipaloja taiteiltuva, mutta kilotolokula ei pähkinätä ja aurinkokukkasen siementä pysty ahamimmaan.

Takapihala ompienempi ruokintapiste ja liikennettä näyttäs riittävän molemile puolile talova. Ja maittija on, kunon selekeesti talavele pakkasinneen kääntämäsä.




Tukikohasta issoina erinä lintuevästä ostelemissiin tähä.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Kartijolokinkynttilä... (2216)

Arjesta alakaa viikorreisun viimestään loppupäivilä irtaantummaan. Päiväkahveetulet ei tästä juuri kummene, vai mitäpä mieltä ootta...


Tukikohasta tähä.

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Hiukka hiljolleen kerttyy lintupata... (2215)

Kymmenkunta äijää onnyt taaplannu Naruskajja Tuntsan mettähallin aluveita. On sielä kuulema lintuja, mutta kovin ovat arkoja ja ouvoisa paikoisa. Nelejä roikkuu tällähetkelä Tukikohan orresa.

Ei nämät miehet hampaat irvesä täälä mettästele. Sitä kuulusaa sosijaalista kanssakäymistähä tämä elämä myös on, eikä pelekkää mettästystä. Ja kunnollisen mettäpäivän ruuunaa tieten nokipannukahveet ulukotulila. Ja ehtoola sauna ja kuntopäivälline.

Pienijä jalakavaivoja on ilimaantunnu. Sajepäivä eilen poiki hiukka kaatumisija, mutta ei ole tarvinnu lääkärilluo lähtee...Ja ohantuota yks lääkäri ja ammattikätilö paikala pikkuhaavat hoitelemasa.




On sielä orresa yks hiukka outovärinenki lintu. Son vähänniinko teeren ja riekon sekotus. Ei kuiten teeren ja talitintin sekotus, jonka linnun näki vain kaks tarkkasilimästä jokuvuos sitte Ruuhentielä Sallasa. Luonto on ihimeelline...



Tukikohasta hirvikäristykseen suolaläskijä kauppaan oottelemissiin tähä.