tiistai 30. syyskuuta 2014

Kanalintupata-aineksissa löytyy...

Leirikouluhulinoista on siirrytty Tukikohdassa jo toista viikkoa metsästäjien majoitus- ja ruokahuoltoon. Nämä jo koulukkaita raavaammat miehet ovat hekin helppohoitoisia ruokahuollollisesti. Aamupuuro, sämpylät, kursulaisen leipä ja perkolaattorikahveet ovat pöytään katettuina kuuden kantturoissa aamulla. Seitsemään mennessä on tämänkin viikon tusinan miehen porukka jo matkannut metsästysmaisemiin eri puolille Naruskaa ja Tuntsaa.

Lintuja sanovat olevan paremmin, mitä ennakko-odotukset juhannuksen seudun kylmän jakson jälkeen antoivat odottaa. Sekä Sallan yhteismetsän että Metsähallituksen alueilta ovat miehet kantaneet saalista takapihan orsipuille ihan sopivaa tahtia. Orsi vain näyttää hieman erikoiselta, kun saalislinnut on jouduttu suojaamaan valkoisilla kertakäyttötyynynpäällisillä, etteivät Ukan takapihan ampiaiset valloita riippumassa olevia lintuja.



Tänä ehtoona nauttivat metsästäjät puoliviikon kunniaksi Ukan valmistaman lintupadan. Sen ohjehan on joskus tullut kirjoitettua tänne sivuillekin, joten eiköhän se Ukan ruokaohjeiden alta löytyne.

Hyvin maistui eväs. Aamuun asti jaksaa nukkua masut täynnä ja lähteä taas uusiin seikkailuihin.

Tukikohasta koirien haukkuun pikkuhiljaa tottumisiin tähän.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Iso liha hollilla.

Kasperi oli lauantaiaamusta varahin tähyilemässä tekritokan lentoa Varpuaavan laidassa. Ei tullut tekritokkaa, mutta komeista komein hirvi tuli ampumahollille. Taitaa sarvipää tietää, että tällä metsästäjällä ei hirvilupaa tässä kairassa taskussa ole, vaan luvat vain pienempään riistaan.

Harmi, että kamerana oli Ukan halpispikkupanasonic, joka ei aivan yksityiskohtaisesti tältä etäisyydeltä hirveä jaksa piirtää. Silmämääräisesti arveli poika, että saattoi olla suurin hirvi, mitä hänen näkökenttäänsä on kävellyt. Oli ollut oikea lapiosarvi, ylväs näky kuin mikä.

Teeret pysyttelivät tältä uudelta kuvapyyntipaikalta tällä kertaa poissa, mutta kuluva viikko on aikaa käydä kokemassa pyydyksiä vielä uudelleen. Ja mukaan parempi kamerakin,,,


Tukikohasta takapihan lintuorren notkahtamista oottelemisiin tähän.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Viina naurettavan halapaa.

Ukka ku ei ennää ryyppää, nin joutuu osteleen kalliita ainehija muihi tarkootuksiin ku iskemää naulaa päähän. Nyton nimittäin meleko kalhiit mömmöt, ku piti tuulimittarin ja sajemittarin pinnat saaha liukkaammaks ku ämmin pylly. Vai miten se sanonta meni.

Konjamiinit ja muut mukamas kalhhiit aineet ei ainakaa sillon seittemävvuotta sitte, kuvviimeks viinakaupasa käväsin, maksanneet lähellekkää nimpaljo, ku nano. Se nano onki semmosta ainetta, että sempäälä ei vesi pysy. Valluu ohitte ninko vesilintuin päältä.

Tesin puteli maksaa kolokytä €erova. Onkait niitä kalhiimpija konjamiinijä, muttei ole Ukan pöyvisä näkyny. Ja jos joskus ojjottain näkyny, nin naamaan net siitä on lotastu. Eikoo sevvalamiimpata tullu.

Nyt tulit tuulimittari ja sajemittari nilliukkaaks, nottei sanotuks saa...


Niija ostin samala kaks pulloo. Toisella vetasin Leksuksen tuulilassiin semmosen kiiltopinnotukse, että kyllä lähtee. Mummeli meinaa kokkeilla saunallasiovveen. Ei vielä lauteisii.

Jos kauppijas on paskaa puhunu näijen tehosta, nimmyö tavataa vielä.

Tukikohasta tähä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sekalaista syyskuvaa Naruskalta.

Mummeli on keräillyt vaivihkaa kuvamateriaalia omaan blogiinsa, jonka kuvamateriaalin syövereihin löytää tästä.

Ukka saa anomalla muutamia hajaotoksia tänne Tukikohtablogiinkin. Näissä on ruskaa Tuntsalta ja karhunkin askartelua muutaman sadan metrin päässä Tukikohdan tonttia.






Tukikohasta syyssadetta pitelemisiin tähän.

Sentti lunta.

Ensilumi on satanut Naruskallekin viime yön ja tämän aamun aikana. Pohjoistuuli tekee ulkoilusään sellaiseksi, ettei sinne liikaa mieli tee mennä töllistelemään. Hiihtämään ei sentin lumelle vielä pääse, mutta maa on kuitenkin valkoisena.

Ilmatieteen laitoksen asemalla on mitattu jo toinenkin sentti, mutta se mittauspistehän sijaitseekin puolenkymmentä kilometriä Tukikohdasta pohjoiseen, eli kylmän suuntaan.


Tukikohasta lumimittarin asennusta suunnittelemisiin tähän.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Lumikumit vietkalla.

Ei ole vielä Naruskalla lumi maassa kuin satunnaisesti kuurojen jälkeen. Senttiäkään ei ole kerralla maahan kertynyt, vaikka kuuroja on tänäänkin tullut pitkin päivää. Tämä ei ole Ilomantsia, vaikka täällä vuorostaan on ollut kipakat pakkaset. Viime yönäkin rapiat seitsemän astetta.

Viikonlopun sateen jälkeen oli pakkasyö. Päivällä vuorostaan kun lauhtui plussalle, niin Naruskan soratie oli sulapaikoltaan liukkaampaa kuin konsanaan talvikelissä. Mummeli oli näitä havaintoja tehnyt useammassakin paikassa työmatkallaan.

Tänne tämän viikon loppupuolella tulevien metsämiesten on syytä varautua vähintään siten, että talvirattaat ovat auton peräkontissa tai kärryssä reservissä, jos talvikeli iskee. Kymmenen päivän ennuste eteenpäin on sen verran epävarmoissa kantimissa, että sen lupaamiin lämpöaaltoihin voi suhtautua suurella varauksella.

Pohjatuuli puhuu tälläkin hetkellä, mutta yläpilvet kulkevat Siperian suunnasta idästä. Ne saattavat tullessaan tuoda mitä vain.


Mummeli kuvasi eilissä päivänä Naruskantien liukkaimpia paikkoja kameralle. Ukan Lexuksen talvirattaat olivat kuulemma poikaa. Subarun alle ei vielä ole talvirattaita asennettu, mutta kovin kaukana ei sekään operaatio ole. Rattaat ovat valmiina paineet tarkistettuina, kunhan huoltojoukot tilanteen tullen toimeen tarttuvat. Eli Ukka.


Tukikohasta keskuslämmityshanikoita säätelemisiin tähän.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vettä tuli Naruskalla maahan asti.

Aamuyöstä etiäppäin olivat pilvet kunnossa Naruskalla. Länneltä työnteli tulemaan pilvialuetta koko pitkän päivän. Vettä kertyi 25 milliä, joka on pikapäässälaskulla seitsemisen prosenttia koko vuoden sademäärästä Ukan sääasemalla. Se on kohtalainen päiväsatsi.

Iltapäivän kähmyssä vesi sai sekaansa rännänroipetta, mutta Tukikohta kun sijaitsee alavalla paikalla, ei räntä vielä maahan tarttunut. Karhutunturissa sen sijaan oli ollut lunta kevyesti maassa, kun muutamat metsästäjät olivat ajelleet sinne uutta tietä pitkin auringonlaskua katselemaan.

Ilta-aurinko ehti pilvien väistyttyä paistamaan pikku hetken kauniisti, mutta sitten se tietenkin painui mailleen länteen. Tankkausreissun päätteeksi näytti Tukikohdan kotiportin seutu kuvan mukaiselta.

Pakkasyö lienee tiedossa, koska jo nyt alkuillasta mittarit näyttävät nollapilkkujajotain. Ja pohjoinen puhuu tuulen muodossa. Sieltä ei kesää tule.


Tukikohta asettuu levolle keskuslämmitys kevyesti päälle kytkettynä. Tuplaikkunat on vaihdettu sääskiverkkojen tilalle ja muussakin elämässä valmistaudutaan pikkuhiljaa talvisempiin olosuhteisiin.

Karpaloita polttiaispilvessä lumien alta kattilaan.

Naruskalla ei tunneta hirvikärpästä, koska niitä ei täällä ole. Kauhutarinoita tästä kuulemma hyvin kiusallisesta ötökästä kuulee paljonlaisesti. Viimeisin kertoja on Kasperi, joka näki ja koki ensimmäiset hirvikärpäsensä viikko sitten käydessään Venlan kanssa hänen kotiseudullaan Siikajoella.

Polttiaiset ovat kuulemma lastenleikkiä hirvikärpäsiin verrattuna. Mitään hauskoja hyönteisiä eivät ole ne polttiaisetkaan ainakaan Mummelin mielestä, joka eilen ehtoolla kävi keräämässä puoli ämpärillistä karpaloita lähisuolta. Venla keräsi saman verran. Eikä siinä aikaa kauaa mennyt, koko reissun kesto ajoaikoineen rapia tunti. Saunalenkki. Jos polttiaiset eivät olisi haitanneet, olisivat ämpärit kuulemma tulleet täyteen.

Sunnuntaiaamuun herätti peltikaton kohina. Vettä tuli lyhyellä aikaa viitisentoista milliä, eikä loppua ole sadetutkan mukaan näkösällä. Aamulämpötila ulkona oli 10 astetta plussaa, mutta nyt mittarit romahtelevat kylmään suuntaan, eli tunnissa on lämpötila pudonnut viiteen plusasteeseen.

Sateen muuttuminen rännäksi on vain ajan kysymys, koska pohjoisen Lapin lämpötilat ovat miinuksella puolenkymmenen asteen verran.

Kuvissa näkyvät karpalot ovat nyt kiehumassa sähköliedellä karpalohyytelöksi. Toisessa kattilassa on kiehumassa pihlajanmarjoja ja Maanteiden kuninkaan ja vaimonsa tuomat nurmijärveläiset omenat, joiden yhdistelmä on niin maan perusteellisen kirpakkaa ja hyvää, että kyllä lähtee...




Ensimmäiset metsästäjät ovat laskeutuneet Retkeilymajalle. Kasperikin on viritellyt teerenkuvat Varpuaavan laitaan. Sateella ei teerenpyynti kuvilta hyövää, mutta pari miestä lähti aamuvarhaisella sateeseen tutkimaan, onko Sallan yhteismetsän metsästysmailla kanalintuja ammuttavaksi asti.

Tukikohasta säilömisiin tähän.

torstai 18. syyskuuta 2014

Karpalo-Kerttu kiertää karpalosuot.

Pääsipäs Karpalo-Kerttu vielä toista kertaa steinerkoulukkaiden kanssa Naruskalle. Eka viikolla kolmatta viikkoa sitten eivät karpalot Naruskan soilla vielä olleet kypsiä, mutta nyt alkavat olemaan.

Ja niitä kuulemma on paikoin pilvin pimein. Ja heinittyneillä kosteilla rahkasammaljängillä karpalot ovat tosi isoja, ehkä ennätyskokoa.

Kerttu saa lauantaiaamuun mennessä riittävän määrän kotiin vietävää. Kaikki tullessa omenaa täynnä olleet ämpärit eivät ole karpaloita täynnä, mutta kahden aikuisen huusholliin kuulemma riittävästi.




Karpalosadon ei tarvitsisi vielä jäädä lumien alle. Viikonlopuksi on luvassa rännänräimintää, mutta eivät nämä jänkien punaiset herkut kertalaakista voi lumeen peittyä.

Nyt kannattaa karpaloita halajavan tulla Naruskalle, sillä näitä Mummelin ja Kertun havaintojen mukaan piisaa. Kaikille.

Tukikohasta karpalopuolukkahyytelöstä haaveilemisiin tähän.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vielä on metsästyskautta ja lintupoikueita jäljellä...

Syyskuu hupenee hyvää vauhtia. Säätieteilijä lupaili tulevaksi viikonlopuksi jo lunta maahan, eli ainakin tilapäisesti saattaa tänne tulla lumikumikelit. Tukikohdan pirsseissä se ei niin haittaa, koska Ukan Lexuksessa on kitkarenkaat alla toistaiseksi ympäri vuoden.

Metsäkanalintujen määristä niin saaliiksi kuin muutoinkin tippuu Tukikohtaan tietoja hintsunlaisesti, kun majoituksessa on toistaiseksi ollut vain leirikoululaisia. Tulevan viikonlopun jälkeen metsämiehet valloittavat talon.

Lintuja näkee Naruskan maanteillä päivittäin, kun niitä ajelee. Puolenkymmenen teeren poikueen sai Mummeli tänään tallennettua työmatkallaan kamerallekin asti.


Rihla ei tälle syksylle vielä ole päässyt linnunpyyntiin, mutta eiköhän ensi viikonloppuna joku jo päästä kettukolokoiraakin mettikanojen hajuja nuuhkimaan.

Tukikohasta leirikouluviikkopäättäjäisiin valmistautumisiin tähän.

Mummeli kerrankin sammaa mieltä.

Kerrankin oltiin ees jostain asijasta sammaa mieltä. Ei pitäny Mummelikaan kirkonkylän keskelle tökättyvä jättitelevisijota ihan parraana keksintönä. Meilä ollaan ihan sammaa mieltä siitä, että tarpeeks on ollu nuilla paikkeila kattelemista muista ajoneuvoloista ja kävelijöistä.

Siinäpä kattokaa kuvista. Eikä tartte sammaa mieltä olla meitin kans.



Superitarjouksija oottelemisiin Tukikohasta tähä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Televisijo ouvosa paikasa.

Meinasin tänhään ajjaa hämylautturikaupan seinään kirkola käyvesä. Ei ollu oikeen aikaa näpätä evitenssijä kännykkäkammeralla, ku oli kiire viijä ruokatarpehija tainerikoulukkaile.

Kaikkija kummija sitä näkkee, ku vanhuseläkeikkään pääsee. Nyvvoi kauniit ja rohkijat kattella kolome metrijä kanttiisa olevasta telekusta. Liikenneympyrästä lähtiin sejjo näkkee ihahhyvi.

Tännään siinä telekusa luki vaa, kennen nimipäivä tännään on. Kait siinä etiäppäin näkkyy sitte, kuka myy halavimmala maitolitran Sallan sitissä.

Ohan siinä vaarasa käyvä ninki, että joku rollaattorimummu saattaa suojatielä jäähä autoilevien kauppalistojen tekijöijen alle, ku kuskit vertailee hintaa ajjaissaan.

Tätä se selekeesti kirkolta puuttu.

Tukikohasta tähä.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pimiäkuruun perheen pienimpienkin kanssa.

Pimiäkurun putous on Naruskan alueen luonnonkauneimpia paikkoja. Sunnuntaiaamun retki suuntautui kokeeksi lapsosten ketterien kanssa tähän kymmenen Suomen kauneimman putouksen joukkoon rankattuun putousmaisemaan, johon voi alimman ikärajan laittaa ainakin viiteen vuoteen.

Kivinen polku ja vesistöylitykset onnistuivat hyvin, mutta perillä pitää vanhempien olla tarkkana, etteivät lapset pääse putoamaan jyrkänteiltä, eikä heitä saa myöskään päästää silmistään, kun uteliaisuus luolia kohtaan tulee lapsille kuitenkin.

Loimun ja Hallahelinän mielestä paikka on maailman kymmenen kauneimman joukossa. Ja vanhempiensa mielestä paikka sai myös täyden kympin kauneudestaan.







Tukikohdasta neljänteen leirikouluviikkoon keskittymisiin tähän.

torstai 11. syyskuuta 2014

Loimu oppaana Tuntsalla.

Loimu viettää laatuaikaa Naruskalla sillä aikaa, kun äitinsä ja isänsä ovat opiskelu- ja työkiireisiä ja isosisko kuluttaa koulunpenkkiä. Bussi-Jussi sai terhakkaan repsikan tänä aamuna, kun Helsingin Steinerkoulun kakkosryhmä matkasi bussilla Tuntsan ruskaa katsastamaan.










Tukikohdasta lepoviikonloppua odottelemisiin tähän.

Hirvas keräilee haaremia.

Raikulipoikaa muistuttaa oheinen eilissä päivänä Kuukkumaharjussa keskitiellä tepissyt hirvas. Herra oli keräillyt haaremiinsa alun kolmattakymmentä vaadinta.

Siinä tanner taas ryskää ja aitaa kaatuu, kuten jossain kirjallisessa teoksessa muisteltiin hevosen vastaavia riiustelurituaaleja kuvatun.

Oli nimittäin sen verran paksupersauksinen hirvas, ettei siltä ihan äkkiä paukut lopu, kun lähitaistelut alkavat. Vielä ei aika ole ihan kypsä, koska sarvet ovat pehmustetut karvasellaiset, joilla ei haaremia puolusteta. Leviät ja terävänokkaiset kun noista lopulta kehittyvät, niin jovain kova kamura on se, joka haaremista kimulivaatimia itselleen voittaa.


Tukikohasta luonnonihmeitä tutkailemisiin tähän.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Syyskuinen superkuu Karhutunturista.

Tänä aamuna joskus ennen aamuviittä oli syyskuinen superkuu suurimmillaan. Silloin sitä ei Tukikohdan väki ollut katsomassa, mutta ehtoopuolellapa oli.

Ukka näpsi omalla omituisella pikkukameralla oheisen kuvan. Tuuria kuvan ottamisessa oli siinä mielessä, että Karhutunturin päälle autolla päästyämme oli kuu näkösällä vain parin minuutin ajan, jonka jälkeen se peittyi paksuun pilviverhoon.


Autoilut aivan Karhutunturin laelle alkavat olemaan lopuillaan, koska viimeistä nousua ennen rakenteilla olevan puomin rautaosat olivat jo kiinnittämistä vaille portinpielirautojen vierellä. Siitä niitä ei ole pitkä matka paikalleen siirtää ja näpätä lukko paikalleen. Sitten loppupään kolmisensataa metriä saa mennä vain jalkapelissä.

Tukikohasta Mummelin laatukameran otoksia odottelemisiin tähän.

Ruska huomenna.

Ruska Lapissa on monen tänne matkaavan haave. Ruska vaihtelee, eli ruskavuodet eivät ole veljet keskenään. Joskus ruska onnistuu, joskus hiukan epäonnistuu. Tästä on tullut kirjoitettua, mutta kirjoitan silti nytkin.

Vuoden 2014 ruskaa vaivaa koivun ruostetauti, jota esiintyy kaikkialla Lapissa runsaanlaisesti. Alun perinkin oli tiedossa, että ruostekoivuista ei parasta ruskan väriloistoa saa irti revittyä, koska tuuli repii ruostekoivuista lehdet, jotka eivät kirkasta keltaista väriä koskaan saakaan.

Kallelan viime viikkoiset asukkaat kertoivat, että Syväskönkäänmaan koivut riisuuntuivat heidän lomaviikkonsa aikana lähes lehdettömiksi, koska sen alueen koivuissa on ruoste lähes jokaisessa.

Tukikohdan tontilla on myös monta ruostekoivua, jotka ovat pikkuhiljaa menettäneet suurimman osan lehdistään lähimmän viikon aikana taaksepäin. Haapa ja pihlaja vuorostaan eivät ole vielä väriään vihreästä ehtineet muuksi muuttaa. Eli lehtiä on väriltään joka lähtöön ja niitä on puussa ja maassa.


Aurinko kirkastaa värejä, mutta lehdettömäksi riisuuntuneita puita ei pelasta mikään.

Maaruskaa löytyi viime viikolla Tuntsalta hyvänlaisesti. Mummeli kuvailee tilannetta siellä taas tämän viikon torstaina, kun Helsingin steinerkoulukkaat tekevät Tuntsalla perinteisen vaelluksensa.

Huomenna kello 14 pitäisi ruskan olla parhaimmillaan. Ehkä se niin onkin. Ainakin jossain päin.

Tukikohasta viiskytäyheksänvuotisjuhliin valmistautumisiin tähän.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Lapin Kansa uutisoi Alakurtin sotilaskylästä.

Ukalle ei Lapin Kansaa kanneta, kun sitä ei ole tilattu. Lauantain numerossa oli ollut oheinen lehtijuttu, johon tietoja on lainattu itänaapurin lehdestä.

Paikkallislehti Koti-Lappi uutisoi jotain samansuuntaista paikallisen kaupunginjohtajan arvioita lainaten, mutta se lehti tuli luettua Tukikohassa niin loppuun, ettei jutusta jäänyt kopioitavaa.

Lapin Kansan juttu on kännykkäkamerakuvana ohessa, jos joku siitä kiinnostuu. Ja selvää saa.


Tukikohasta tähän.

Rosvoja liikkeellä Naruskalla.

Varkausrikollisuus ei niin kovin tavanomaista ole täällä Naruskan kairassa, mutta aika ajoin sellaiselta ei täälläkään välttyä voida. Maantiet kun ovat kulkukelpoiset kaikenkarvaisille kulkijoille, niin mikään paikka ei pyhänä säily. Näinhän se asianlaita on.

Nyt oli isketty Naruskajoen länsipuolelle. Sille samalle puolelle, missä Kallelan mökkikin sijaitsee. Se sai asukkaiden pidellessä taloa asuttuna jäädä rauhaan, mutta pariinkin mökkinaapuriin oli murtomies iskenyt.

Eikä ihan mitä tahansa pikkutavaran varkaita, vaan isoimpaan tavaraan kiinni, mitä varastoista sorkkarautaa avaimena käytettynä on saatu anastettua. Ainakin yksi mönkijä lähti polttoainekanistereineen muille maille vierahille. Toisesta mökistä oli sen varastosta varastettu ilmeisesti ainakin moottorisaha ja erinäinen määrä kalavehkeitä. Ai perkele, että harmittaa kavereiden puolesta.

Toivottavasti poliisivirkakunnalla on tässä asiassa pitkät kynnet. Ainakin asiat on tutkittavaksi ilmoitettu. Kaikki kulkijat on taloista käyty tiedustelemassa.

Kameravalvontaa tullaan vahingosta viisastuneina lisäilemään entisestään. Saattaa jatkossa naama tarttua kameran kautta suoraan mökinomistajan kännykkään, mistä kuvat on helppo välitellä viranomaisille nähtäväksi.

Tukikohasta riistakameramarkkinoihin tutustumisiin tähän.

torstai 4. syyskuuta 2014

Helsingin Steinerit Tuntsan ruskaretkellä.

Perinteinen Tuntsaretki sai helsinkiläisten ensimmäisen leiriviikon osalta tapahtua poutasäässä. Puuruskaa Tuntsalla on vähänlaisesti, mutta maaruskaa vuorostaan senkin edestä.

Mummeli kuvaili patikkaretkeläisiä odotellessaan ja ruokaa laitellessaan muutaman otoksen Kuskoivan kodan ympäristöstä ja  eväspuolesta tietenkin kodan sisältä.







Tänä ehtoona laitetaan koululaisten arvioitavaksi, kumpi parempi ompi, broilerinkoipi vai poronpaistista vuoltu käristys uusien pottujen kera.

Tukikohasta kakkosviikkoa neljästä lopettelemisiin tähän.

Karhutunturia kameran silmin.

Jossain lappalaisvitsissä kysyttiin, minkälainen on Lapinmiehen kuupperintesti. Vastaus oli, että kakstoista minuuttia iliman viinaa.

Karhutunturista kun ajaa autoa särkemättä laelta juurelle, niin aikaa kuluu suunnilleen saman verran, eli kuupperintestin verran. Tässä vain ei hengästy, vaikka matkaa kertyy kolmatta kilometriä. Korkeussuunnassa laskua tapahtuu kolmisensataa metriä, eli pikkuhuikonen.



Tiistaiehtoolla Karhutunturissa käydessämme otettiin Maanteiden kuninkaasta kuningattarineen virallisluonteinen kuva, koska Paulilla tulee linja-auton ratissa täyteen uskomattomat 50 vuotta. Ikäänkuin vihjeeksi Kuningas katselee auringonlaskuun. Samalla hän kuitenkin suunnittelee ajokorttinsa uusimista ja työuran jatkamista. Ajamisesta täytyy vierottautua pikkuhiljaa, etteivät paikat revähdä.





Tukikohasta tähän.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kaksi karhua nurin ja ainakin yksi pystyssä...

Karhukiintiön linkistä voi muistuttaa, koska sieltä saa näppärästi näkyviin kaatotilanteen. Sallasta on tuon tilasto mukaan tätä kirjoitettaessa kaadettu kaksi karhua, eli 30.8. ja 1.9.2014. Salla kuuluu itäiseen kiintiöön, jonka kolmestakymmenestä kiintiökarhusta nyt on kaadettuna rapia puolet, eli 17.

Sallaan kaadetuista karhuista on Ukan korviin kantautunut hintsunlaisesti tietoja. Jotain kuitenkin, eli jos epäviralliset tiedot paikkansa pitävät, on jälkimmäinen Sallan karhuista kaadettu Petservaaran suunnille, joka sijaitsee Aatsinginhaudassa Kelloselän eteläpuolella. Aiemmin kaadetusta uroksesta ei paikkatietoja toistaiseksi ole, vaikka kaatajasta jotain tietoja on tihkunutkin.

Naruskalla liikkuu tiettävästi yksi karhu. Siihen ei Steinerkoulun opettaja aamulenkillään aivan pahki törmännyt Varpuaavan tiellä, mutta muutama metsämies oli tälle aamulenkkeilijälle kertonut, että lenkkeilyreitillä aivan lähialueella olisi juoksennellut aivan äskettäin nalle, jonka jälkiä nämä metsämiehet olivat tienlaidoilta yrittäneet etsiskellä.

Tämä lenkkeilyhavainto on tältä aamulta. Ukan havainnon mukaan aamulenkki oli tapahtunut ripeällä vauhdilla, koska aamupalapöydässäkin suihkun jälkeen oli lievää puuskuttamista opettajassa havaittavissa...

Lieneekö sama karhu, josta Mummelilta on hajahavaintoja sunnuntailta viime viikonlopulta. Vesiosuuskunnan runkolinjoja tutkaillessaan oli hän havainnut jonkun eläimen kaivelleen maasta ylös tuoreen näreen. Kaivannosta päätellen olisi tyvessä sijainnut ampiaispesä. Mummelille kaivaja oli jäänyt arvoitukseksi. Ukalle ei niinkään.

Onneksi karhut näillä selkosilla eivät ole mallia "city", vaan sen verran erämaan asukkaita, ettei niitä kiinnosta ihmisen läheisyys, eivätkä myöskään ainakaan toistaiseksi roskikset. Niille riittää ravintoa niiden luontaiselta ruokalistalta.

Tukikohasta edelleen havainnoimisiin tähän.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Syyskuinen auringonlasku Karhutunturissa.

Pitihän sinne Karhutunturiin hurauttaa vielä ehtoolla uudemman kerran. Hameväki vaati niin, kun tuli kehuskeltua päiväreissun helppoutta kiivetä tunturiin hengästymättä.

Mummeli näppäili muutaman otoksen ja videonpätkiäkin, joita laitellaan näytille tuonnempana.

Ukka sai kaupantekijäisinä uuden taustakuvan omalle tietokoneelle entisen hieman sotaisen tilalle. Tässä se herkkä auringonlasku nähtäväksi teillekin, joita maisemat kiinnostavat.


Tukikohasta väriloistoa ihailemisiin ja ihmettelemisiin tähän.

Koeajo Karhutunturiin.

Tekivät sitten tien Karhutunturin päälle. Parantelivat huoltotietä, kun siellä on erinäisiä vermeitä Soneralla ja muillakin. Ihan laelle asti on nyt autolla ajettava tie, joka kuitenkin sulkeutunee pikapuolin, koska Karhutunturin kodan jälkeiselle osuudelle oli jo pystytetty puomin rakenneraudat.

Ukka ei voinut mieltään malttaa, kun Helsingin Steinerkoululaisia kohta kolmekymmentä reissua tänne kuskannut Maanteiden Kuningas Pauli ilmoitti, ettei hän koskaan ole käynyt Karhutunturin kotaa korkeammalla. Joten eikun Kunkku kyytiin ja menoksi. Sivutuotteena tunturiin pääsi myös kaksi oppilasta, jotka ovat kovan räkätaudin vuoksi ulkonaliikkumiskiellossa.

Lexus kiipesi tunturiin kuin orava. Harmi hiukan, että aamupäivän puolella tunturin laki oli sumupilven peitossa, mutta nyt on Kunkkukin valloittanut Karhutunturin.






Huonompijalkaisille tämmöinen mahdollisuus kesäaikana on tietenkin ihan hyvä juttu. Talvellahan tunturin voi valloittaa konevoimalla, kun alla on moottorikelkka. Nehän Karhutunturissa jonkun verran talvella pärisevätkin, vaikka suurin osa retkeilee silloinkin hiihtämällä.

Kesäaikana tie puoltaa puomi lukittunakin paikkaansa siinä, että kodan yläpuolinen kivikko on nyt tien myötä tasoittunut tosi hyväksi ja helpoksi kävelijöille.

Parantunut yhteys Karhutunturin lakeen ei todennäköisesti ainakaan vähennä tämän Naruskan maamerkin suosiota retkikohteena.

Tukikohdasta iltapäivän auringossa kylpemisiin tähän.