sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kallelan talkkarit.

Tämä sydäntalven aika ei ole mökkivuokralaisille ihan vielä avautunut. Kallelankin varauskirjan hiljaisimmat kuukaudet ovat joulukuusta helmikuun lopulle. Syynkin ymmärtää ainakin osittain, kun Naruskasta puhutaan. Nämä kolme kuukautta ovat monesti kylmää aikaa niin, että ulkoilumahdollisuudet saattaisivat Lapin lomalla jäädä pakkasen vuoksi vähiksi.

Asuttuna Kallela vaatisi talonväeltä vähemmän käyntejä tarkistusreissujen muodossa. Viikottain tekee mieli käydä edes vilkaisemassa, että lämmöt ovat pysytelleet päällä, ettei tapahtuisi vesijohtojen kanssa rikkoja tai jäätymisiä. Kop kop, että tämä talvi suhteessa pakkasiin on päästy noilta osin vähällä.

Eilen Ukka pyörähteli Kallelan ja samalla naapurimökki Vaivihkankin ympärillä moottorisahan kanssa. Posti-Jussi antoi työmääräyksen, kun hänen korkea linkotraktorinsa ei sovi kulkemaan lumikuorman tien yli painamien lähinnä koivujen ali.

Kymmenkunta koivua sai antautua Jonseredille. Vielä Ukalla ostattaa oksasahan, että muutaman isomman petäjän aurausta haittaavat oksat saadaan tulevalla viikolla katkottua. Sitten on homma tehty linkomiehelle mieluisaksi.

Muitakin talkkareita Kallelan mökillä näyttää päivystävän. Siellä luonnonrauhassa kuljeksivat tietenkin porot ja muut uteliaat eläimet. Kallelan kuistilta Ukka tunnisti varmat poron jäljet, mutta niiden kanssa oli kuistin lumeen painunut muutama jälki, joiden jättäjä saattaa olla ollut koira. Tai sitten joku muu tassujälkiä jättävä. Siinäpä tunnistakaa.




Tuleville Kallelan vuokralaisille tiedoksi, että kaikki kuistilla kopistelevat eivät välttämättä ole joulupukkeja...

Tukikohasta tähän.

Talvinen Sieka.

Naruskajoen kosket ovat siitä mukavia, että varsinkin talvella ne ovat joka päivä hiukan erilaisia. Siekakönkääseen on syntynyt tammikuun pitkillä pakkasjaksoilla mukavan näköisiä luolamuodostelmia.

Noille luolille ei ole kuitenkaan koskikaraa tai minkkiä painavammalla eläinkunnan edustajalla asiaa, jos ei tieten tahtoen kylmää kylpyä halua.







Tukikohasta lumisateesta ja lauhasta nauttimisiin tähän.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Päivä pitenee ja valo lisääntyy.

Tammikuu vetelee viimeisiään. Päivä on pidentynyt niin, että huonompikin sen huomaa. Aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella kuusi tuntia nyt, eli aamuyhdeksästä iltapäivä kolmeen. Aamun sininen hetki siirtyy nopeutuvaan tahtiin aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi.

Selkeällä kelillä aurinko saa luonnon ja maisemat tuntumaan jo keväiseltä, vaikka auringon lämpövaikutus käytännössä vielä puuttuukin. Lämmittämään se alkaa päivälämpötiloja kunnolla maaliskuun puolella.

Sinisiä aamuhetkiä näkee omin silmin aamuisin ja iltaisinkin ikkunan läpi. Ukan kaksi kattokameraa tallentelevat digitaalisia näkemyksiään aamuhämärästä ja sinisistä hetkistä. Joskus ne poikkeavat silmän näkemästä, mutta useimmin kamera kertoo todenmukaisesti näkymästä varsinkin, kun aurinko on kunnolla noussut.

Kaksi ylintä ovat tältä aamulta siniseltä hetkeltä. Muut kuvat ovat Mummelin eiliseltä kirkonkyläreissulta. Aurinko kun paistaa pilvettömältä taivaalta, niin valoa riittää omiksi tarpeiksi ja joskus vastavaloon liikaakin.






Teeriä on kuluneen viikon aikana ollut paljonlaisesti maantiellä. Kiviä etsityttää tien pinnalta, mutta näillä perillä asfalttitiet ja soratietkin ovat jääpolanteella, eikä täällä hiekoitusta ajoradoille näin sydäntalvella tarvita. Saattaa olla haastava homma löytää kivenmuruja...

Onneksi teeret, päinvastoin kuin vitivalkoiset riekot, on helppo havaita niiden teikkaillessa maantiellä.



Tukikohasta mökkitielle metsurihommiin valmistautumisiin tähän.

torstai 28. tammikuuta 2016

Seitsemäntoista vuotta sitten kuivat kelit.

Iltapäivälehdet muistelevat Naruskan ennätyspakkasia. Aikaa on kuulemma kulunut 17 vuotta, vaikka tuntuu ihan siltä kuin nuo ajat olisivat olleet vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Aika näemmä kuluu.

Tuosta kun klikkaa, niin jovain pääsee muisteloita pakkasesta lukemaan. Samat pakkaset eivät enää takaisin tule, mutta uusia niinkin saattaa joskus kohdalle osua.


Tukikohasta Kallenpäivänä seuraavaa pakkasta lapintiaisen kanssa lauhassa odottelemisiin tähän.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Lumimittarissa varttia vaille metri.

Hyvältä näyttää lumitilanne. On nimittäin kaksi talvea peräkkäin Naruskalla jääty ilman metrin hankea. On lähimenneinä talvina ollut jos jonkinmoista räkäkeliä välissä keskellä talvea, niin ei ole jaksanut Ukan lumimittari nousta Naruskan normilukemiin ja yli. Nyt senttejä siis seitkytäviis.

Kahlailin tuossa koiranruokintaretkellä kokeeksi hieman pihapolun vierellä. On tuoretta ryynilunta kohta haaruja myöten, joten saattaa jossain kinkamapaikassa esimerkiksi moottorikelkalla olla haastavakin keli. Jossain siellä välikerroksessa saattaa olla ohut kantavampi kerros, joka voi kelkkaa kannatella. Jalkamiestä ei kanna. Suksilla ei ole ollut tarvetta mennä kokeilemaan.

Itään kuvaava pihakamera teki tänään "taidevalokuvaa". Saatan käydä kamerakoteloa putsailemassa, jos ja kun tämä koko päivän riehunut tuulilumisade jossain välissä lopettelee lumentulon.


Ei siis Ukan maalaama talvitaideteos, vaan perämetsä ja autotalli Naruskan talvivalokuvassa Joonatanina. Ja huomenna voi kysellä, onks Viljoo ja lunta näkyny...

Tukikohasta lumikontrolliharjanvarteen lisäviivoja vetelemisiin tähän.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Tarunhohtoinen Tuntsa...

Tuli luvattua toisten piikkiin Tuntsavideokuvaa kopterilla kuvattuna. Ja lupaus pidetään. Oli ollut harmillisen lyhyt aurinkoinen hetki kuluneen viikon perjantaina Tuntsalla Saihoseljän päällä. Ja pakkanenkin oli haittaamassa sormia, joita DJI:n lennättäminen kuusikossa edellyttää.

Tässä kuitenkin Mummelin koostama Kasperin kuvaama filminpätkä. Noihin maisemiin saattaa joku syttyä, eikä pidä sitä ihmettelemän kenenkään, jos haluaa itse mennä kokemaan luonnon rauhaa ja tykkykuusikkoa.

Tunnin ajomatka Naruskan Retkeilymajalta, jota voi käyttää tukikohtana vaikkapa viikonloppuretkellä.



Päivä pitenee ja kelit paranevat kevättä kohti mentäessä. Moottorikelkkailijat ja hiihtelijät toivotetaan tervetulleiksi Naruskan ja Tuntsan ihmeelliseen luontoon...

Tukikohasta näihin kuviin ja tunnelmiin tähän.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kopterikuvausretki Tuntsan kairaan.

Kasperi ulkoilutti Raisansa kanssa kopteria Tuntsalla. Tie sinne on aurattu, mutta nelivetoauton tarve oli ollut muutamassa kohdassa ainakin jonkinlainen. Tuntsajoen sillalle asti Lexuksella kuitenkin eilen perjantaina päästiin.

Tässä muutama otos reissusta. Mummeli on luvannut viikonlopun aikana tehdä koosteen ilmakuvauspätkistä, joten niitä odotellessa vilkuilkaa, miltä Tuntsan talvi tammikuussa 2016 näyttää.








Tukikohasta elävää kuvaa odottelemisiin tähän.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kallelaan tulee kevät.

Nämä tammikuiset pakkaset tuntuvat jo hiukan painostavilta, kun ulos ei liioin mieli tee. Pakkanen keikkuu nytkin -35 asteen paikkeilla. Hyytävyyslukema seilaa kovissa lukemissa, kun samanaikaisesti pakkasen kanssa myös tuulee. Jos joku haluaa tietää hyytävyyslukeman esimerkiksi tänään, niin enimmillään se on Naruskalla ollut -43,9 astetta. Hrrrr.

Mutta tämä taittuu keväämmäksi, kuten aina tapahtuu. Viimeistään maaliskuussa lämpenee ainakin päiväksi, jos yöpakkaset vielä nurkkia paukuttavat.

Muistutuksena kevään tulemisesta ja Kallelan varauskirjasta voi mielen virkistykseksi vilkaista maalisvaalipäivänä 2015 Kallelan suvannosta kuvatun lyhytfilmin. Vielä se aurinko tänäkin vuonna paistaa ja hanki hymyilee...



Teimme Mummun kanssa pikakatsauksen Kallelan kevään 2016 varauskirjaan. Helmikuu ja maaliskuu ovat toistaiseksi vapaana. Huhtikuun viimeinen viikko samoin.

Jos kevään lomapätkät ja muut mahdolliset vapaat ovat kalenterissa tiedossa, niin vaihtoehdoksi voisi suositella Naruskaa. Mitä täällä ei ole, sitä ihminen ei välttämättä tarvitse. Sanoo Ukka.

Tukikohasta pilkkimisvälineitä huoltelemisiin tähän.

Karhu käänsi eilen kylkeään.

Eilinen 19. tammikuuta on nykykalenterissa Heikin ja kumppaneiden nimipäivä. Nimipäivät, paitsi oma, pyrkivät menemään Ukalta ohi. Mummeli sen sijaan seuraa allakkaa nimipuolelta ja kuun asentojen puolelta Ukkaa tarkemmin.

Olihan Heikinpäivästä tullut Ukan sähköpostiin Mumelin muistutus teksteineen, joka kuitenkin jäi eilen julkaisematta. Tarkemmin kun tekstin luin, niin oikeastaan oikea julkaisupäivä onkin tämä 20. tammikuuta.

Urho-klubin kansanperinnetoimitus 18.1.2016
Tammikuun 19. päivä

- Henricus, Heikki, Henrikki - 

 Uppsalan piispa, Suomen kansallispyhimys Henrik kuoli 20.1.1156 Köyliönjärven jäällä talonpoika Lallin surmaamana. Päivää vietettiin meillä Suomessa 1600-luvulle saakka 20.1. eli oikeana kuolinpäivänä, sitten päivä siirrettiin 19.1. eli nykyiselle paikalleen. Ruotsissa ja monessa muussa maassa tuota muistopäivää on aina vietetty muuten 19.1., koska keskiaikaisessa pyhimyskalenterissa eli almanakassa oli entuudestaan 20. päivä tammikuuta varattu  kahden marttyyripyhimyksen, 200-luvulta olevien Sebastianuksen ja Fabianuksen, muistopäiväksi. Henrik sai siis tyytyä vapaana olevaan, edelliseen päivään.

 Perinteen mukaan talvi on Heikin päivänä puolessa välissä; Heikin sanotaankin taittavan talven selän ja karhun kääntävän kylkeään. Heikin markkinat olivat Turun kuuluisimpia markkinapäiviä ennen vanhaan...
Henricus-nimeä on Suomessa annettu yhteensä 37:lle miehelle, joista viimeisin 2000-luvulla. Henrikkiä 10165:lle (704 kpl 2000-luvulla) ja Heikkiä 85930:lle, joista peräti 9 on ollut naisia!
Ennen vanhaan pantiin merkille, että Henrikin päivän tienoilla talven säät usein muuttuivat; pyryjä ja tuiskuja oli useinkin luvassa. Lisäksi Henrikkinä laskeskeltiin karjan ja ihmisten käytössä olevan ruoan määrästä, menisikö loppukevät ja alkukesä puutteessa vai riittäisikö ruoka:
- Heikkinä karjan ruoka kahtia ja ihmisten muona kolmia.
(karjan ruoasta sai olla puolet syötynä ja ihmisten murkinasta vain kolmasosa,
 jotta uuteen satoon asti päästäisiin)

- Jos Heikinpäivänä sänget näkyvät vainiolla,
tulee huono heinävuosi,
mutta jos lumi ne peittää,
tulee hyvä.

- Jos Heikinpäivänä on pakkanen,
 on tuleva kesä poutainen.
 
(Saarijärvi)


- Kun on helppo Henrikkinä,
niin paukkuu Paavalina 
(25.1) 

Paavalina ei saata ainakaan ennusteen mukaan paukkua ihan niin kovia pakkaslukemia kuin eilen ja tänään. Naruska keikkuu pakkastaulukoissa mitalisijoen tuntumassa -36 asteen ja rapiat päälle pakkaslukemissa. Ukan sääaseman hyytävyyslukema on taas hiukan yli -40 astetta.

Tukikohasta pakkasen pauketta kuuntelemisiin tähän.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Sopu syntyny ruokajonossa.

Pakkanen, hyvä polliisi. Vaikka net tänä aamuna sano raatijossa, ettei se immeisten rikosmäärisä kuulema nävy, onko pakkasta tahi ei.

Entiijä, mitennykyvään tilastoijjaan. Entisesä elämäsä oli kuiten selevä, että vähempi oli hulikaanija liikenteesä niinä aikona kummittarit näytti miinusnejääkymmentä tai nollakelijä. Soli niitä aikoja esihistorijallisela ajala ku Ukalaki oli miekka hihasa.

Asijaan. Tintit ompitkin talavee ollu toisilleen katteellisija siitä, kuka saa pijellä ruokavaltikkata pähkinäsavotasa. Sinitintit ja talitintit on aina hillunu hitalkona. Lapintijaiset ja hömöt on aina saanu olla hiukka ottavana osapuolena.

Nyton lintujemmäärä romahtanu syksytalavesta. Mutta niinon riitelyki niijen vähijellintujen keskemmitä vielä lintulauvala kulukee. Mummu tojistaa asijan jo yhellä kuvallaki.


Entiijä, onko tipit siirtynny sen yhen nyrkinkokosempöllön takija naapurin lauvoille, vai onko pakkanen pannu tinttikannat siloseks. Niiton nyt jokatappauksesa hintsusti. Olisko kymmentä kipaletta, kussyksylä niitoli parraimillaan nelejäkinkytä. Sinitinttijen kohalla varsinki on eijoota.

Pöllöntakija tehtiijjo etupihallekki tilapäine ruokapaikka, jos se pöllötys sattuu päiväks istuksiin oksalleen tuone takapihale pääruokapisteele.

Sais lintuin puolesta jo lauhtuakki pikkuhilijaa. Eijjää kohta kesäks kettään pesimää.

Tukikohasta lintuimpuolesta huolissaan tähä.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Surullinen uutinen.

Jos uutisvälineisiin on luottaminen, on pakkastalvi vaatinut yhden ilmeisen tarpeettoman kuolonuhrin Alakurtilla Venäjällä. Asiasta on uutisoitu ainakin Lapin Radiossa. Kyseinen henkilö ei hae turvapaikkaa Suomesta, kun ei tänne asti päässyt.

Linkki uutiseen.

Rajavartiosto piti polkupyöräilyä turvallisuusriskinä, joten pyöräily kilometrin matkalla Venäjän ja Sallan raja-asemien välisellä tieosuudella Sallan rajanylityspaikalla kiellettiin muutama viikko sitten.

Turvapaikanhakijoiden liikennöinti siirtyi tuolloin nelipyöräisten päälle. Tuo nelipyöräkalusto on venäläistä romuautokalustoa, josta on näkösällä puolen hehtaarin kokoinen parkkipaikkanäyte Sallan rajanylityspaikalla Suomen puolella. Voisi olettaa, että tätä samaa romukalustoa on ollut paleltuneen henkilön käyttämä auto.

Pidin pyöräilykiellosta kuultuani ja sitä ennenkin polkupyörää aika riskittömänä maahantuloajoneuvona ulkomaalaisille. Venäläiset nimittäin toimittivat polkupyörät Venäjän raja-asemalla sijaitsevalle huoltoasemalle. Myös Suomeen tulleet pyöräilijät tulivat ilmeisesti venäläisten kuljettamina rajalle asti Venäjän puolelle.

Romuralli ei näyttäisi olevan päättymässä. Eivätkä pakkaset.

Tukikohasta tähän.


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vahtikoiralle kaamoksenpäättymislämmikettä.

Son kaamos selätetty tältä talavija. Utsjoki näki mollukkasa tännään tunnivverran. Onneva heitille siitä!

Mein koiralle Rihlalle piti oleman juhlapäivä myös. Ukka kiikutti kolmenkympin pakkasen kunniaks Rihlan koppiin täyvennyksenä puukuituva, jonka koiruus tähäasti on hyväksyny pehmukkeekseen. Olis tieten saattannu hyväksyvä nytkin, mutta samalla täyvennyksellä koppiin lens myös villanen peitto. Semmonen vanha saali.


Lämmityspaketti kesti kopisa tasavvartin. Villapeitto oli ulukona ja semmukana tieten tuli ulos uuvet täytteetki. Ja osa vanahaaki.

Kertaallee kävin parsimasa lahjalähetykset uuvelleen koppiin. Pijin myös pikku puhuttelut dogidogille. Katteli viisaannäkösenä. Muttei nyökkinny.

Iltaruokinnala katotaan, onko herra suursiivonnu koppisa kaikista lämmikkeistä. Vallassaa.


Koiruus katteli sessijon päätteeks muuvale kun Ukan silimiin. Eväs sillettaas maistuu. Olitäsä muutamanapänä ninkinpäin, ettei maittija ollu. Syöttelin hälle matokuurin pakkastenkunnijaks, nin jopa vain alako taas maittaan. Kakskertaa päiväsäninkauvan, kullämmöt ulukona on alle kahenkympin.

Tukikohasta hyvvä hyvvyyttäni koiranparraaks tähä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ukan pikakäännytyspäätös.

Meinottelin eilissäpänä kävästä tankkaamasa velimiehen Volovon. Oli papperit täytettynä ja kympin kallona peräpaksisa oottamasa, että laitamma tankit täytee. Iha tyhjälä tankila Ukka ei ennää koskaa tankkausreisule yrittele, kusiellä varsinkaa Vennäämmaala ei voi koskaattietää, kuin hommat sielä etenee. Tai eteneekö ollenkaa.

Rajjaa kohti ajellessa tuli vastaa pahaenteine autorypäs suomalaisja pirssijä. Vajjaat kymmenkunta.

Passit ja rekisteriotteet ja viisumit kourasa passintarkistukseen mennesä sano rajammevartija, että saattaa mennä tankila aikaa, kurraja on kiinni. Oli kuulema tullu pariki isompata parttijata turvatonta immeistä Venäjävveteraatiosta Suomeen turvapaikkaa hakkeen.

Vähäaikaa siinä lanttija heitellesä ja kellova seinälä pällyilesä selekis, että tankilakäynti saattas kestelä kolomekkintuntija. Ja enempiki. Ukala sitä ninki olis aikaa olla reisusa vaikka kuinkauvan, mutta velimiehen kans oli sovittuna rehvit Jouttijärvele. Ja silloli kiirekkotijo Posijolle.

Papperit takas ja pakki pääle Volovosa. Ja ympäri. Ja kirkonkyläle tankkaamaa.


Onneks ei tarttennu lähtee peukalokyyvilä. Tankisa oli reippaasti penssiinijä sevverra, että kylile pääs raikkaasti.

Entiijä tökkikö tämä eiline meijämpuolen vai naapurimpuolen orkanisaatijosa. Suomesa jos se tökki, nin aika ihme homma, ettei tankkaajija saaha omalle kaistallee. Kussattuu olleen menopapperit ja tulopapperit kunnosa. Ja autokki ainaki suurimpiirtei. Tai ainaki parempija silimämääräsesti, mitä sillä puolehhehtaarivvarikola, mihi rajavartijosto venäläise romuautokalustommyymälätä on näimä perustamasa.

Tukikohasta Leksuksentankkausreisuva arpomissiin tähä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pakkanen ottaa ritolat.

Luonto on joskus erikoinen. Ukan sääaseman talven pakkasennätys -36,1 astetta kirjautui tämän kolmannentoista tammikuuta aamuyöllä viiden kantturoissa.

Aamupuuron aikoihin alkoikin sitten tapahtua aika kummia, kun lämpötila alkoi kohoamaan. Kymmenkunta astetta tultiin lämpimämpään suuntaan vajavassa tunnissa. Tuommoista käppyrää ei Ukka muista nähneensä kuin sydänfilmissä.


Naruska ja koko Lappi kuuluu Venäjällä olevan korkeapainealueen laita-alueeseen tällä hetkellä. Jopa oppineiden sääennustajien on vaikea ennustella lähipäivien säätä täällä kovin tarkasti. Tätäkään nyt tapahtunutta lauhtumista ei Ukka muista nähneensä missään ennusteessa. Livenä kuitenkin näin ei vain voi tapahtua, vaan tapahtuu. Pitää mennä etsimään lyhythihaista ja lyhytlahkeista.


Toki pitää varautua siihenkin, että jostain kulkeutuu pikana kylmempää ilmamassaa Naruskallekin, koska esimerkiksi Venäjän rajan takana olevat lämpötilat eivät tarkasti tiedossa ole.

Tukikohasta autojenkin rautaosien lämpenemistä ilolla odottelemisiin tähän.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Hyytävyyslukema Ukan asemalla -41,7 astetta...

Ukan pakkaslukema mittarilla pyörii -34 asteessa. Samanaikaisesti kuitenkin pyörii myös tuulimittari sen merkiksi, että pakkasvinkka puhaltelee. Ja suunnan varmaan arvaattekin. Pohjan puolelta.

Aika kipakka yhdistelmä on tuommoinen pakkanen ja vinkka yhteensä. Eilen aamulla nuo lukemat tuli kokeiltua livenä tuolla autokatoksessa. Mummun Subaru oli nimittäin tyhjentänyt yön aikana akkunsa autotallissa niin, että virta-avainta kääntämällä ei tapahtunut mitään. Ei edes virtavaloja.

Syykin selvisi. Sisävalo pahalainen oli jostain syystä jäänyt päälle, eikäpä se akun tyhjentymiselle näillä pakkasilla muuta tarvitse.

Ukan Lexus seisoo tuolla halkokatoksessa seinättömässä tilassa. Tuuli se siellä samalla, kun puhaltelee halkoja kuiviksi, kylmentää sivutuotteena raudan. Ja öljyt. Ainakin vaihdelaatikossa.

Subarun jäädessä akkulataukseen varikolle, ehti Lexus saamaan lohkolämmittimensä kautta virtasta kokonaisen vartin. Käyntiin moottori hyrähti, joskin vaivalloisesti. Lähti kuitenkin. Ärrälle kun Ukka siirteli jäykkää vaihdekeppiä, niin tunsi kyllä varovasti kaasupoljinta painaessa, että synteettinen öljy ei ihan juoksevassa muodossa vaihdelaatikossa ole.

Työvuorolleen Mummeli Sallan kirkonkylälle ehti, joten homma ookoo.


Vielä kuluu muutama viikko, että aurinkoarmas päivälämpötiloja lämmöllään alkaa nostamaan. Sitä odotellessa pitää korvat sulkea kylmän raudan ja jäykän öljyn autossa aiheuttamilta ei niin kovin mukavilta ääniltä...

Tukikohasta pikkuhiljaa viikon sisällä lauhtumista odottelemisiin tähän.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kaamos murenee...

Ei ole kevättuuli lounaassa, eikä aurinkokaan vielä korkealla, mutta ennusmerkit ovat selvät. Sieltä se aurinko ja kevät ovat hitaasti, mutta varmasti tulossa.

Kotalankylässä Mummeli näki aurinkoarmaan jo melkein kokonaan, kun Naruskan puolella Kuukkumaharjua auringosta näkyi pieniä merkkejä vain puiden larvoissa ja Karhutunturin etelärinteellä.



Siekaköngäs ihistyy päivä päivältä ahtaammalle ja ahtaammalle, kun pakkanen keikkuu täällä edelleen kolmenkymmenen asteen kylmemmällä puolella. Kuvat Siekakönkään sillalta ovat tältä Karinpäivän iltapäivältä, kun käväisimme veljmiehen kanssa tarkistamassa, onko Kallelan mökillä kaikki vesijohdot sulana. Ja olivat, hyvä niin.





Huomiseksi on ennustellut vielä kireämpää pakkasta kuin tälle päivää. Ei haittaa, kun koivuhalkoja piisaa. Kuivia koivuhalkoja.

Tukikohasta talvimaisemista ja pakkasesta nauttimisiin tähän.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pöllö päivystää pakkasessa.

Eipä olla liikaa ulkoiltu tämän viikonlopun aikana. Enempi sisähommia on etsitty itse kukin, kun ulkona on ollut viileää. Kolmenkympin pakkanen ei vielä ole pahinta laatua, mutta on se pidemmille ulkoilusessioille kuiva keli.

Sen verran pakkaskeliä hyödynnettiin, että laitettiin pölypunkeille kevyitä hankaluuksia, kun ne joutuivat petivaatteissa viettämään kymmenen tunnin pakkoulkoilun. Sen pitäisi kuulemma riittää niiden nititstämiseksi.

Kaikki eläinkunnan edustajat eivät kuitenkaan pakkasesta näytä olevan moksiskaan. Lintulautapöllömme Herra Varpuspöllö, vai Rouvako lienee, viettää paljonlaisesti aikaansa lintulaudan vakipaikallaan hongankäkkyrässä. Eilen Mummeli näki sen kynsissä myyrämatilaisen, jota tapahtumaa ei kuitenkaan saatu kameralle.

Tänään pöllö päivysti tuntitolkulla oksannokassa. Jopa siinä määrin, että Ukka kävi patjankääntöreissulla pelemauttamassa takapihalla sen verran, että pähkinänsyöntipaikka vapautui välillä pikkulinnuille. Ne eivät luonnollisestikaan tule ruokapaikalleen silloin, kun varpuspöllö vieressä päivystää.



Ikkunaa koputtelemalla tämä kotipöllö ei siivilleen nouse. Katselee vain tiukasti koputtelijaa silmiin, eikä ole moksiskaan.

Tukikohasta kiristyviä pakkasia lähipäiville odottelemisiin tähän.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Kaljut esille!

Jokku piilottellee kaljujaa. Ukallaki alakaa ohtalta hivusraja pakenemmaan kokoaijjaan taakkeppäin ja taakkeppäin. Muttei haittaa. Naruskala ommuotija antaa kaljujen olla näkösälä.

Ukkaki suorastaa otatti kaljut näkösille Linko-Jarkola. Kasperi käski. Son meinaan nin, että jos kaljumpääle jää puolmetrijä lunta, nise ei sula siitä ikuna. Ainakaanjjos kaljumpääle laitellaan muutama kiintokuutijo koivuva, ninko pitäs lähiaikona tehhä.

Onneks Ukka sai kaljumpaljastuksesta näpättyvä muutamakkuvat, kumpiti käyvä sulattelemasa tuulimittarista lumet ja jäät poijes, että kone pääsee kunnola vinkasa pyöriin.



Nytei kaljumpäältä puutu muutako net puut. Siihe Linko-Jarkko aiko net lähipäivinä ajjaa.

Tulivarmaa seleväks.

Tukikohasta puuläjjää oottelemissiin tähä.

torstai 7. tammikuuta 2016

Tiaistenlaskentapäivä.

Wanhan kansan mukaan tulevan elokuun säätä pystyy peilaamaan tämän päivän säästä, tammikuun seitsemännestä. Mummeli se näitä enempi tutkii ja Ukalle opettaa. Tämän päivän tuulisen pakkaskelin jos siirtää elokuulle, niin siellä saattaa olla kylmä jakso ja tuulet puhallella pohjanpuolelta, kuten tänään on pakkaskelistä huolimatta tapahtunut.

Ukka on säätiloja ja ennustamisia enempi askaroinut kirjanpidollisissa puuhasteluissa, kun taas olisi yksi kalenterivuosi mapitettava kuittien mukaiseen järjestykseen. Sopivaa sisätyötä nyt, kun sää on todella pureva, vaikka Länsi-Lapin pakkaset -41,2 asteen pakkasennätyksineen eivät Naruskaa olekaan kourineet. Täällä on ollut vain kylmän yön jälkeen päivän ollut vain puolenverran noista Muonion lukemista.

Päiväkahveella tiirailimme Mummelin kansa sen verran lintulaudan suuntaan, että tiaisten määrä on perstuntumalta puolittunut alkutalven luvuista. Luulisi nimittäin, että näillä keleillä, jos joskus, ruoka olisi välttämätöntä käydä tankkaamassa pitkää kylmää yötä varten. Enemmistö on talitiaisia, mutta hömöjä ja lapintiaisia ei tänään silmiimme sattunut kuin pari yksilöä kumpaakin.

Huomiseen ehtooseen mennessä jos saisi nuo kuitit salin pitkältä pöydältä mappiin, niin tammikuun urakka olisi pois murheista.

Pitäisi joutaa viimeistään viikonlopun aikana käydä Kallelassa tarkistamassa, ettei pakkanen siellä ole tehnyt vesijohtotuhoja. Niitä onneksi kävi Kasperi Raisansa kanssa ehkäisemässä lumikolan kanssa, kun kivijalka sai pakkasta eristävän lumikerroksen sopivasti ennen -35,7 asteen Naruskan pakkasennätystä viime yönä Ukan sääasemalla.

Jospa pakkasen tekemiä luonnonnäkymiä tarttuisi lähipäivinä kamerallekin, kunhan Mummeli löytää villapöksyt viime talven jäljiltä varastoistaan.

Tukikohasta lauhtumista odottelemisiin tähän.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Vielä kiertelee pakkanen Naruskaa.

Neljänkympin pakkasia on ennusteltu Lappiin. Yleensä tuppaa olemaan niin, että Naruskallakin mittarit kolisevat pohjalukemissa, mutta nyt olemme mukavassa lämpökeskiössä. Tai ainakin olemme olleet lähipäivät. Kovempia lukemia on ympäriinsä, mutta täällä ollaan pysytelty parinkympin lukemissa ja sen alle.

Tuuli on puhallellut täälläkin, joten pakkasen purevuuden huomaa lyhyillä pihakäynneillä, kuten koiranruokintareissuilla tai postinhaussa.

Valtakunnallisesti pystyy ennätyksiä ja Suomen lämpötiloja kattavimmin reaaliaikaisesti seuraamaan EWN:n toplistalta, johon pääsee näppärästi klikkaamalla TOPLISTAT .

Alla olevassa kuvassa näkyy tilanne kyseiseltä listalta loppiaisaaton alkuillasta.


Huominen keskiviikko ja vielä torstaikin on luvattu ennätyskylmiä. Huomissa aamuna pitäisi lähteä käväisemään Rovaniemellä päivämutkin, kun Kasperi on tilannut siivouspartion laittelemaan rivitalonpätkäänsä vuokrauskuntoon, kun ovat Raisansa kanssa muuttamassa pysyvämmin saman katon alle. Päästään testaamaan höyrymoppia parkettilattian putsauksessa...

Tukikohasta nuorten leijonien kannustamiseen valmistautumisiin tähän. Roar! Leijona syö karhun...tai ainakin näykkii.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Pakkasjaksoon varauvuttava...

Son luvannu pikkupakkasija lähiajoiks. Niihin tarttee hiukkasen valamistautuva täälä Naruskan kairasa. Veskeskuslämmitystorpasa ei kattilata voi putsaila tulipalopakkasesa, vaan son tehtävä mielummin lauhala kelilä. Ja sillon, kussattuu olleen nuorempaa ja vetreempiselekästä porukkata paikala. Ninku Kasperi. Son kymmene kertaa riskimäsä kunnosa ku isäsä...

Son seläle voimistelurupijama tuommonen kaheksantoista sunttireijän putsaamisopperaatijo. Siinä saa kumarrela toisenki kerran, ennenko net kaikki on hoonattu.



Viikollopu aikana tehtii sevverran halakohommijaki, että saatii Leksuksele se autotallipaikka tuonne halakokatokseen. Ompahan viitisentoista mottija kuivaa koivuva nylliiterisä. Ei tartte aukova halakoluukkuva pahimmasa pakkasesa.

Niija Kasperi voimisteli vielä halakokatoksempäältä lumet alas. Puolmetrijä pois nyt, eli puolet suurimpiirtein talaven lumista.


Pakkasesa josei pihahommat kiinosta, nin sisähommijaha tämmösesä neljättäsattaanelijön talosa saa tehä aina. Nyton kokkeilusa tuommone höyrymoppivehe, jollasta tyär meilleki suositteli, kunon ittelleen semmosen hommannu ja hyväks havvainnu. Piti tieten Ukan tilata semmonen kans. Kotiovele netistä.

Son Viletan laite. Ukka kokkeili sitä ihan alakajaisiks tuola saunampukuhuoneesa. Aikaslaila siitä vaaleensinisestä muovimatosta moppiin tavaraa tarttu. Ainaki valakone moppi värijään muutti harmaajjamustavvälliin. Ja sitte ei muutako moppi pyykikonheeseen ja seuraavaa rättijä kehhiin. Enoo mainosmies, enkä näitä vehkeitä myymäsä kellekkää, mutta alle satasevvehkeeks ilimiselevästi tehokas vehe. Ennakkoluulot karis käytösä vähänninko siinä akkunanpesimesä, jos joku muistaa.


Höyry puhistaa näimmä iliman pesuaineitaki lattijan, kuhan vaan malttaa olla kiirehtimätä liikaa. Ja sehän soppii Ukale.

Tukikohasta kuittiruletistaki painajaisija kattelemisiin tähä. Sisähommaa onneks seki.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Naruskan kelkkareitit huippukunnossa.

Kasperi kävi Raisansa kanssa vuoden alkajaisiksi testaamassa Naruskan  kelkkareittejä Karhutunturin suunnassa. Reittiä oli vedetty lanalla, joten hyvältä näyttävät reittipohjat.

Puolen metrin hankipaksuus talven tässä vaiheessa on Naruskan ja muunkin Lapin etu eteläisempään Suomeen nähden. Tuleva pakkasjakso kun vielä jäädyttää jääkansia vahvemmiksi, niin olosuhteet kunnon kelkkatalvelle täällä ovat taatut.

Ketäpä ei houkuttaisi avata vaikka Karhutunturin kodan ovi ja pidellä siellä nokipannukahvitaukoa kelkkailun lomassa...








Tukikohasta kelkkailuryntäykseen varautumisiin tähän.