sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kallelan talkkarit.

Tämä sydäntalven aika ei ole mökkivuokralaisille ihan vielä avautunut. Kallelankin varauskirjan hiljaisimmat kuukaudet ovat joulukuusta helmikuun lopulle. Syynkin ymmärtää ainakin osittain, kun Naruskasta puhutaan. Nämä kolme kuukautta ovat monesti kylmää aikaa niin, että ulkoilumahdollisuudet saattaisivat Lapin lomalla jäädä pakkasen vuoksi vähiksi.

Asuttuna Kallela vaatisi talonväeltä vähemmän käyntejä tarkistusreissujen muodossa. Viikottain tekee mieli käydä edes vilkaisemassa, että lämmöt ovat pysytelleet päällä, ettei tapahtuisi vesijohtojen kanssa rikkoja tai jäätymisiä. Kop kop, että tämä talvi suhteessa pakkasiin on päästy noilta osin vähällä.

Eilen Ukka pyörähteli Kallelan ja samalla naapurimökki Vaivihkankin ympärillä moottorisahan kanssa. Posti-Jussi antoi työmääräyksen, kun hänen korkea linkotraktorinsa ei sovi kulkemaan lumikuorman tien yli painamien lähinnä koivujen ali.

Kymmenkunta koivua sai antautua Jonseredille. Vielä Ukalla ostattaa oksasahan, että muutaman isomman petäjän aurausta haittaavat oksat saadaan tulevalla viikolla katkottua. Sitten on homma tehty linkomiehelle mieluisaksi.

Muitakin talkkareita Kallelan mökillä näyttää päivystävän. Siellä luonnonrauhassa kuljeksivat tietenkin porot ja muut uteliaat eläimet. Kallelan kuistilta Ukka tunnisti varmat poron jäljet, mutta niiden kanssa oli kuistin lumeen painunut muutama jälki, joiden jättäjä saattaa olla ollut koira. Tai sitten joku muu tassujälkiä jättävä. Siinäpä tunnistakaa.




Tuleville Kallelan vuokralaisille tiedoksi, että kaikki kuistilla kopistelevat eivät välttämättä ole joulupukkeja...

Tukikohasta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti