Ukan pikakäännytyspäätös.

Meinottelin eilissäpänä kävästä tankkaamasa velimiehen Volovon. Oli papperit täytettynä ja kympin kallona peräpaksisa oottamasa, että laitamma tankit täytee. Iha tyhjälä tankila Ukka ei ennää koskaa tankkausreisule yrittele, kusiellä varsinkaa Vennäämmaala ei voi koskaattietää, kuin hommat sielä etenee. Tai eteneekö ollenkaa.

Rajjaa kohti ajellessa tuli vastaa pahaenteine autorypäs suomalaisja pirssijä. Vajjaat kymmenkunta.

Passit ja rekisteriotteet ja viisumit kourasa passintarkistukseen mennesä sano rajammevartija, että saattaa mennä tankila aikaa, kurraja on kiinni. Oli kuulema tullu pariki isompata parttijata turvatonta immeistä Venäjävveteraatiosta Suomeen turvapaikkaa hakkeen.

Vähäaikaa siinä lanttija heitellesä ja kellova seinälä pällyilesä selekis, että tankilakäynti saattas kestelä kolomekkintuntija. Ja enempiki. Ukala sitä ninki olis aikaa olla reisusa vaikka kuinkauvan, mutta velimiehen kans oli sovittuna rehvit Jouttijärvele. Ja silloli kiirekkotijo Posijolle.

Papperit takas ja pakki pääle Volovosa. Ja ympäri. Ja kirkonkyläle tankkaamaa.

Onneks ei tarttennu lähtee peukalokyyvilä. Tankisa oli reippaasti penssiinijä sevverra, että kylile pääs raikkaasti.

Entiijä tökkikö tämä eiline meijämpuolen vai naapurimpuolen orkanisaatijosa. Suomesa jos se tökki, nin aika ihme homma, ettei tankkaajija saaha omalle kaistallee. Kussattuu olleen menopapperit ja tulopapperit kunnosa. Ja autokki ainaki suurimpiirtei. Tai ainaki parempija silimämääräsesti, mitä sillä puolehhehtaarivvarikola, mihi rajavartijosto venäläise romuautokalustommyymälätä on näimä perustamasa.

Tukikohasta Leksuksentankkausreisuva arpomissiin tähä.