Nälkä ei koskaan vieraanamme...

Tuntsan Tukikohta on paikka, missä nälkää ei nähdä. Meillä on matkassa tuplaeväät sen pikkiriikkisen mahdollisuuden varalta, ettei kalaa riitä ruokapöytään. Niin ei ole käynyt vielä yhtenäkään päivänä, vaan enempikin päinvastoin. Ukka on päivittäin joutunut asettamaan milloin senttirajoja, milloin lukumäärärajoja kalansaaliille. Me nimittäin emme ryövää jokea, vaan otamme sieltä vain ja ainoastaan syömäkalat.

Toistaiseksi nöttköttipurkit ovat saaneet pitää sisältönsä. Kalaruokaa eri muodoissaan on piisannut.

Paitsi me kalastajat, myös luontokappaleet ovat innostuneet ravinnostamme. Vastarannalta löytyi toissapäivänä verekset nalleluppakorvan jäljet. Herra tai rouva oli mitä ilmeisimmin käynyt nuuhkimassa kompostimme ja paistinpannumme kairaan levittämiä makuhermoja kutkuttavia tuoksuja, koska vain kolmisensataa metriä leiristämme oli pikkujalka piirtänyt tuoreet jäljet sammalikkoon. Leirissä kontio ei toistaiseksi ole vieraillut, emmekä me sitä sinne oikestaan kaipailekaan.

Oletettavaa on, että viimeistään sitten kompostit käydään vääntämässä ja kääntämässä, kun leirimme tulevana maanantaina aletaan lataamaan kotimatkaa varten kärryihin.

Ruokalistamme selviää ainakin osittain oheisista kuvista. Nallen jälki myös. Potut ovat paikallista tuotantoa. Venäläisen perunan kunniaksi on sanottava, että oman maamme vanhat potut eivät ole näiden väärtejä. Isoimmatkaa potut eivät ole sisämätöjä. Myös pottujen kellariolosuhde on ollut sataprosenttinen. Harmi, ettei pottua saa kuljetella rajan yli kumpaankaan suuntaan. Uutukaisia pottuja emme edes tilanneet paikalliselta toimittajaltamme, vaan tulemme erinomaisesti toimeen parillakymmenellä kilolla ylivuotisia.

Säät ovat suosineet meittiä. Sadetta olemme suorastaan kaipailleet, koska Tuntsajoki ei ole täällä ollessamme niin matalalla käynyt koskaan, mitä se on nyt. Eikäpä se ehdi nousemaan, vaikka esteri avaisi luukkunsa mille mallille tahansa loppupäiviksi.

Huominen vielä kalastellaan. Sitten aletaan pakkailemaan ja valmistelemaan poistumista. Ja ruokapaikan avaamista nallelle...

Kauniiksi lopuksi se nallen jalanjälki.

Tuntsan tukikohasta tähän.

Tuntsalta kuuluu ja näkyy

Paikallisten kalastajien tuomat tuolit olivat lokKarille oiva kirjoituspaikka.

Juttuja riittää, mutta kalastamaankin pittää joutua.

Tuntsan Tukikohta on muutaman päivän ajan ollut vaitonainen. Ei siksi, etteikö kaikenmoista kerrottavaa olisi, vaan siksi, ettei ole kaikin ajoin joutanut kirjoittelemaan kuin päässään. Ja on ollut hieman ylimääräistä trafiikkia Tuntsa-Vaatsiman ja Alakurtin välillä.

Maanantaina hakaistiin kahdella Broncolla kolme uutta jäsentä ryhmään. Alakurtilla odotellessa oli kuin olisi ollut sotatantereella. Itänaapuri pullisteli sotalihaksiaan suomalaisittain katsoen oudossa paikassa. Huippunykyaikaiset hävittäjät nimittäin lensivät Alakurtin yli muutaman sadan metrin korkeudessa ja lähettelivät ohjuksia Vuorikylän ja Kurtin väliselle tieosuudelle, eli kylän asutuksesta kymmenen kilometrin päässä lähimmillään. Ja ampuivat kovilla ja isoilla ohjuksilla ja pommeilla, joiden jytinä ravisteli maaperää ja kuulosuojaimiakin tuli jo ikävä.

Ajattelimme siinä muutaman Ranen kanssa, että Venäjän päämies istuu samana päivänä sopivasti valtiovierailulla Suomessa. Eikös sitä naapurin puolella arvioitu kirpeästi keväällä, että meidän omat sotajoukkomme harjoittelevat itärajan puoleisella osalla Suomea. Sehän ei ollut Venäjälle mieluisaa, jos oikein muistan jonkun kentsun lausuntoja.

Tuli pauketta ohjusten savuja katsellessa ja jytinää kuunnellessa mieleen, että taitaa olla aivan sama, missä meitin armeija käy soppatykkiään lämmittämässä. Nämä Suhoit vai mitäpä ne nyt merkiltään hävittäjät ovatkaan, pommittelivat tosiasiassa vain muutaman sekunnin matkan pässä Suomen rajaa. Ja kovilla.

Se siitä.

Eilen käytätti Alakurtilla taas pikamutkin, kun muuan nuoripari oli irtoamassa Tuntsan Tukikohasta suunniteltuna päivänä. Vaan ei auto inahtanutkaan, kun leiristä piti matkaan lähtemän. Akku oli tyhjentänyt viikon aikana itsensä nollatilaan. Onneksi oli muita autoja, joista lainata akkua. Kaapeleita kun ei jostain syytä kenenkään pirssistä löytynyt.

Iivana herätti autotallissaan akun henkiin. Tunnin latauksen jälkeen leirimme trubaduuri morsioineen pääsi lähtemään kohti kotia. Tasaisemmat ovat tiet siihen suuntaan. Ja Ukka Ranen kanssa taas kolmen tunnin vatkaukseen tiettömälle tielle Tuntsajokivarteen.

Kalaa on tullut. Ja hellettä piisannut. On saunottu ruotsalaisen puolijoukkueteltan makeissa löylyissä. Ja uitu Tuntsan vähenevässä vedessä. Ja levätty lintuin laulua kuunnelen. Eli vietetty lomaa isolla ällällä.

Tuntsan Tukikohasta tähän.

Tuntsan reissua kuvina

Täällä metsä. Ja joki. Ja kaloja. Ja A.E. Järvisen jalanjälkiä. Juhannus vietetty jokitörmällä vanhassa tutussa leiripaikassa. Mummeli seuloi muutaman otoksen täältä jostain tältä kesältä. Lisää tulee joskus. Voikaa hyvin, niin mekin.

Huomenna haetaan kolme jermua lisää, niin sitten on yhtä vaille likainen tusina kasassa.

Moro seuraavaan kertaan.

Tukikohta hiljenee Juhannuksen viettoon...

Tukikohta hiljenee Juhannukseksi ja siitä eteenpäin niin, että taloa päivystellään vain satunnaisesti. Kalastuslupa-asioissa kannattaa turvautua Sallan keskustan luvanmyyjiin.

Me painelemme muutamaksi päiväksi Venäjän puolelle kalareissulle, kuten on tullut lähiaikoina jo mainittua.

Jos saamme tietoliikenneyhteydet toimimaan aiempien vuosien tapaan, niin blogia saatetaan kairasta käsin päivittää. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarma. Näillä eräretkillä saattavat suunnitelmat heitellä häränpyllyä.

Tukikohdan väki toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista juhannusta. Älkää seisoskelko sepalukset auki veneiden peräpenkeillä, niin ette rumenna ainakaan hukkumistilastoja...

Tukikohasta aamuherätykseen valmistautumisiin tähän.

Vasaran puukkotehdas taivaan tulituuliin...

Harvoinpa on kaverin puolesta niin paljoa harmittanut kuin tänä aamuna, kun soittelin puukkomestari Vasaralle. Mestari luuli, että olen hänen elämästään tietoinen, mutta enpä ollut. Puhelimessa kertoili seppämestari tapahtumat ensin. Toiseen kertaan asiat käytiin läpi sitten, kun vierailin kartanolla. Tuli oli riehunut tontilla kolmisen viikkoa sitten hellepäivänä.

Surullisen näköinen oli pihapiiri, eikäpä tuo naurussa suin ollut asukaskaan. Ainuita asioita, joista kertoi tulevan hyvä mieli, oli musta muovisäkillinen käyttövaatteita, jotka vein kaverille. Oli nimittäin paitsi saunarakennus palanut maan tasalle, myös siellä olleet pyykätyt pitovaatteet. Toinen hyvä asia oli, että koira oli selvinnyt palosta hengissä nippanappa. Ja vahingoittumattomana.

Isoin menetys Vasaralle olivat lähes kaikki työkalut, jotka paloivat verstasrakennuksen matkassa.

Ukka lupaili jeesata puukontekijää parin viikon päästä sitten, kun auttamisasiaa mietiskellään lomanpätkällä, joka alkaa Juhannusaattona.

Sain luvat kertoa kuvin ja tekstein asiat täällä blogissani. Ahjoon kertoili seppä jättäneensä muutaman terän tuhkaan jäähtymään. Itse oli mennyt iltapäivän ratoksi katselemaan vanhaa mustavalkoista elokuvaa asuinrakennuksen puolelle. Sinne oli puolen tunnin päästä tullut muuan kulkija, joka oli kertoillut tontilla olevan pahanlainen tulipalo meneillään. Leikiksi oli Vasara ensin juttua luullut, mutta asia valkeni todeksi, kun ulkoportailta näkyi tulipalo, joka oli jo ottanut haltuunsa kaksi ulkorakennusta ja aaritolokulla ympäröivää metsää.

Kuvat kertovat loput. Ja tietoihin kun lisätään, ettei kiinteistöllä ollut minkäänlaisia vakuutuksia, niin vahingon suuruusluokkakin selviää. Ei vakuutuksia kiinteistön omistajalla, eikä vuokralainen Vasaralla.

Tukikohasta avunantoa miettimisiin tähän.

Sisämaassa olis rajanpintaa halvempi polttoaine.

Käväisimmä Mummelin kanssa eilen päivämutkin Alakurtilla Venättänmaalla, Vanhassa Sallassa. Kovin näytti Alakurtti pienenevän kuin pyy maalimanlopun eellä. Sotilaskylän asukkaat ovat tyhjistä ikkunoista päätelleen lähteneet muille maille vierahille. Ja vanhan kaupungin puolella ei ollut pikakäynnillä huomattavissa muuta kuin väen vähenemistä ja kauppojen hintatason nousua.

Paikallinen huoltoasema oli hilannut mainoskylttinsä hintoineen Kantalahti-Kelloselkä maantien laitaan Kurtin kylätien risteykseen. Hinnastosta osaa lyhyelläkin matikalla tehdä vertailun, että bensa sisämaassa maksaa vajaan viidenneksen verran vähemmän, mitä East Oilin huoltoasemalla Sallan rajanylityspaikan Venäjän tulliaseman takana. Eurolla saa tätänykyä 42 ruplaa.

Huomio kannattaa hinnastossa kiinnittää siihen, että dieselöljy on bensaa kalliimpaa öljyntuottajavaltiossa. Ainakin tällä kohtaa karttaa. Ja sieltä se tauti leviää meillekin Suomeen.

Alakurtin bensanmyyjät olivat ilmeisesti tilanneet lanamiehen tasoittelemaan tietä päämaantieltä huoltamolle. Tuo tienpätkä onkin perinteisesti ollut lanauksen tarpeessa, mutta jäänyt sitä vaille.

Tuntsajoen sillalla piti pysähtymän sen verran, että siitä pystyy päättelemään vedenkorkeudesta jotain. Joki ei isommassa tulvassa ole, mutta hiukkasen rannoilta oli nähtävissä veden nousua, kuten viime viikon sateiden jälkeen on tapahtunut Naruskajoelle ja Tenniöjoellekin.

Juhannusaatona, jos hyvin käy ja kalenteri pitää, ollaan leirinuotiolla tästä paikasta ylävirtaan viitisenkymmentä kilometriä.

Tukikohasta koiranruokintaa järjestelemisiin tähän.

Kaurankeltanen eteläseinä.

Tukikohta on saamassa kaurankeltasen eteläseinän. Helevetinmoinen maakuntasaje pilas hyvän maalaustahin niin, että tellinkivuokrausaika on venähtäny jonkun päivän yli luullun. Tää Naruskan kesä on tänä vuonna sitä sorttia, että kaikkee tulee ääripäissä sitten, kun on tullakseen. On ollu pakkasta ja vesipaistetta.

Sajettakin panttasi vajjaan kuukauven. Sitten ruilautti kertalaakilla rapiassa vuorokauvessa kolomisenkytä milliä. Ja maalarit joutu piteleen sajetta peltikaton alla. Ja oli niitä kylymiäkin vuorokausia, jollon ei myöskään päässy maalaamaan.

Onneks on ollu sisällä maalaushommia. Ulukomaalaukset kun ei oo etenemässä, nin armeijan käytöstä poistamat punkat on saaneet uutta maalia pintaan. Armeijanharmaata. Ja koivuvaneriset päätylauvat on saaneet tuta hiontakonetta ja pintaasa uutta lakkaa. Vanhat nimikirjaimet on pyyhitty muistoihin.

Tullee näihin kaikkiin hommiin pakolla tauko Juhannukselta. Tukikohta tyhjenee kesäloman takkeen ja maalarit lähtee kotiosa ommiin telskeisiisä.

Vielois toiveissa ennen juhannusaattova lämpimiä päiviä parit kipaleet, että saatais liimailtua kummivenneitten pohjakummit paikolleen, ettei Tuntsajojen kivikot revi paatinpohjia.

Ja ihanku Tukikohasta olis hommat loppumasa, nin Ukka tilata tärhäytti rekkakuorman isua koivua, josta muutama mettänhoitoyhistysmies käväs antamasa vihjeen joku päivä sitten. Tarttee siis laulattaa vielä motorisahhaa ja halakomakonetta ennen talaventulloo. Niijja entusille haloille tarttis saaha aikuseks se katos, jota varten on runkopylyvästolopat jo Tukikohan takapihalla pinosa.

Ossaakhan sitä pittää lommaa lainkaan, kun tekemätöntä hommaa on nin, että huonompaa huimaa. Ei maar, kyllä kallaan pittää päästä. Muistattehan työ, että kesät nairaan ja kalastellaan ja talavella kalastellaan sitte vähempi.

Tukikohasta Kurtin päiväretkee suunnittelemisiin tähän.

Retkipatja reikiä täynnä.

Retkipatja muuttuu osaavissa käsissä aivan muuhun käyttöön, mihin se alunperin on meinoteltu. Retkipatja ei ole mikään uimapatja tai ainakin harva sitä siihen tarkoituksen on kokeillut. Kalamies kuitenkin keksii kaikkia uusia käyttötarkoituksia. Vähän samaan tapaan kuin pelle peloton.

Retkipatjasta voi silipasta muutaman perhon ilman, että patja kokonaan menettää käyttökelpoisuutensa makuualustana teltassa tai laavulla. Siihenhän se alkujaan taitaa olla tarkoitettu.

Kasperi sidoskelee perhonsa pääsääntöisesti itse. Tässä hänen ohjeensa ÄrPee -perholle. Lyhenne on tietenkin retkipatjasta.

Koukku: # 12 kakshaarakoukku

Lanka: Musta 8/0

Runko: Oliivinvihreä dubbing

Selkä ja siipi: Valkoinen sidontafoami, jonka toinen puoli sateenkaarifoliota

Häkilä: Harmaa grizzle

Halutessaan foamin voi värjätä spriiliukoisella tussilla

Foamin ansiosta perho kelluu varmuudella kaikissa olosuhteissa, vaikka koukku onkin painava kakshaarainen. Kakshaarakoukku puolestaan parantaa kalan kiinnipysymistä. Perho on kehitetty erityisesti vastaamaan Naruska- ja Tuntsajoen kilonpainoisten harjusten mielihaluja.

Tukikohasta patjan silppuamisiin tähän.

Rovaniemellä maratonjuoksullaan koko suku.

Ukkaa oli pyydetty jänikseksi. Ei kiinnostanut. Lapsoset ketterät juoksivat puolimaratonin. Juoksijanlahjat ovat Isä-Matista hypänneet yhden sukupolven, eli Ukan yli. Se on ollut tiedossa, että Kasperi juoksentelee ja kuntoilee, mutta tytär Kati yllätti sitkeydellään ja päättäväisyydellään juosta tänä kesänä puolikas, jota ei harjoittelematta noin vain pysty vetäisemään..

Mukava siellä oli kannustaa kumpaakin ja viettää samalla välipäivää Naruskan normihössötyksistä, joita on tosipuheessa vireillä liian kanssa.

Saimmepa Mummelin kanssa olla lastenlastenlikkana viime yön Kasperin kämpillä. Ja tämän päivän kuljailla Rovaniemen kaupungilla. Ja päivän päätteeksi illalla kannustaa jälkipolvea juoksuradalla.

Eihän tässä vielä tiedä, vaikka vanhamieskin innostuisi pitkänmatkanjuoksusta. Ja Mummelihan on tunnetusti äitensä puolelta sprintterisukua, jolla on akkain satasen maalimanennätys voimassa käsiajanotolla. Tuloshan on sekunnin verran parempi, mitä sähkökelloa vastaan on pystytty nykyäänkään ravaamaan.

Kertokoot kuvat lisää.

Tukikohasta poutapäivää maalausurakan lopettelemiseksi oottelemisiin tähän.

Pakkasherralla täyskäsi.

Saattoi tämä kesäkuun kolmannentoista päivän vastainen yö 2013 olla yksi kalleimmista, jos mittaillaan marjasadon kannalta. Kainuun ja Lapin kairoilla oli ennustettu kylmää parin vuorokauden jaksoa, joka myös toteutui.

Ukan sääasemalla parin metrin korkeudella lämpötiloja lahjomattomasti mittaava anturi piirsi tiedostoihin -2 asteen lukemat. Siitäpä arvioikaa, mitä lukemia on ollut maarajassa varsinkin jängillä, jotka ovat aina kylmempiä maastokohtia kuin Ukan metsäinen ja kummulla sijaitseva tontti.

Kainuun puolella on ainakin Taivalkosken seuduilla mitattuna vieläkin rumempia miinuslukemia, eli -4 astetta. Semmoinen pakkanen kiipeilee jo vaaroihinkin, missä mustikat ovat herkässä vaiheessa.

Marjanpoimijoille tämä viime yö on huono uutinen. Avosuot jos eivät anna esimerkiksi hillaa, niin yläviä jänkiä joutuu laukkaamaan ja katsomaan, miten siellä pakkanen on hillaa vikkuuttanut.

Mitään tietoja ei toistaiseksi ole esimerkiksi Tuntsan mustikkamailta. Pääsäntöisesti siellä pakkanen on Naruskaa kovempi. Pahaenteisen selkeältä näytti pohjoinen taivas viime yön kahden ja kolmen välillä, kun Ukka hieman tarkkaili hallatilanteita kamerakuvista ja käppyröistä.

Mummeli kävi eilissä ehtoolla korvasienikierroksen. Se tuotti noin nollan. Kameraan tarttui kuitenkin tuoretta kuvaa mustikan ja puolukan tilanteista. Kuvat kertovat, missä mennään. Muistettava on, että eilen illalla mustikka ei vielä ollut pakkasen nipisteltäväksi joutunut, mutta nyt on. Ainakin matalalla.

Tukikohasta tähän.