lauantai 29. kesäkuuta 2013

Nälkä ei koskaan vieraanamme...

Tuntsan Tukikohta on paikka, missä nälkää ei nähdä. Meillä on matkassa tuplaeväät sen pikkiriikkisen mahdollisuuden varalta, ettei kalaa riitä ruokapöytään. Niin ei ole käynyt vielä yhtenäkään päivänä, vaan enempikin päinvastoin. Ukka on päivittäin joutunut asettamaan milloin senttirajoja, milloin lukumäärärajoja kalansaaliille. Me nimittäin emme ryövää jokea, vaan otamme sieltä vain ja ainoastaan syömäkalat.

Toistaiseksi nöttköttipurkit ovat saaneet pitää sisältönsä. Kalaruokaa eri muodoissaan on piisannut.

Paitsi me kalastajat, myös luontokappaleet ovat innostuneet ravinnostamme. Vastarannalta löytyi toissapäivänä verekset nalleluppakorvan jäljet. Herra tai rouva oli mitä ilmeisimmin käynyt nuuhkimassa kompostimme ja paistinpannumme kairaan levittämiä makuhermoja kutkuttavia tuoksuja, koska vain kolmisensataa metriä leiristämme oli pikkujalka piirtänyt tuoreet jäljet sammalikkoon. Leirissä kontio ei toistaiseksi ole vieraillut, emmekä me sitä sinne oikestaan kaipailekaan.

Oletettavaa on, että viimeistään sitten kompostit käydään vääntämässä ja kääntämässä, kun leirimme tulevana maanantaina aletaan lataamaan kotimatkaa varten kärryihin.

Ruokalistamme selviää ainakin osittain oheisista kuvista. Nallen jälki myös. Potut ovat paikallista tuotantoa. Venäläisen perunan kunniaksi on sanottava, että oman maamme vanhat potut eivät ole näiden väärtejä. Isoimmatkaa potut eivät ole sisämätöjä. Myös pottujen kellariolosuhde on ollut sataprosenttinen. Harmi, ettei pottua saa kuljetella rajan yli kumpaankaan suuntaan. Uutukaisia pottuja emme edes tilanneet paikalliselta toimittajaltamme, vaan tulemme erinomaisesti toimeen parillakymmenellä kilolla ylivuotisia.

Säät ovat suosineet meittiä. Sadetta olemme suorastaan kaipailleet, koska Tuntsajoki ei ole täällä ollessamme niin matalalla käynyt koskaan, mitä se on nyt. Eikäpä se ehdi nousemaan, vaikka esteri avaisi luukkunsa mille mallille tahansa loppupäiviksi.

Huominen vielä kalastellaan. Sitten aletaan pakkailemaan ja valmistelemaan poistumista. Ja ruokapaikan avaamista nallelle...







Kauniiksi lopuksi se nallen jalanjälki.


Tuntsan tukikohasta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti