maanantai 16. lokakuuta 2017

Jovain jouvimmaki.

Talavee ei meilä pelätä. Nytei kuiten satuttu ennää olleen kotosala, kullumet, ensmääset tälletalavele näyttää tulheemmaahan Tukikohasa. Sitä semun uneni ties. Autoisa pittää näistäpuolin olla lumikummit alla, jos Lapisa ajellammeinaa.

Met laitamma nahkaa kohta silimijempääle Cityhotellisa Rovaniemelä. Aasmusela tarsjaksaa herätä nelejänkantturoisa, että ehtis lentokonheeseen...

Viikompäästä menemmä kollailemmaan Tukikohan lumija. Tai onsielä oikeesti talakkaripariskunta paikala. Tai ainakissinne aamusela jäivä ja lupasiva pysytelä kartanola.




Cityhotellista seuraaviimpäivityksiin tähä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Talveen valmistaudutaan.

Kuutisen viikkoa tästä taaksepäin on Tukikohassa ollut kaikenlaista kengänkuluttajaa Mummelin ja Ukan rattona. Vielä on ennen lokakuun loppua viimeisenä lokakuun viikonloppuna vuorossa nuorison metsäpelileiri.

Sitä odotellessa on vuorossa kuitenkin normaalitahdista poikkeava viikko Mummelin ja Ukan kalenterissa. Nimittäin häättömät häät Sveitsissä. Häitä ei näillä näkymin ole, mutta keväällä varatut lentoliput käytetään tulevalla viikolla ja tehdyt matkasuunnitelmat kuitenkin toteutetaan ilman häitä.

Tulkoot talvi sillä välin Naruskalle, jos tullakseen on. Ensimmäiset rännänroippeet on tälle päivää parin metsästäjän silmin Naruskajärven pohjoispuolella jo nähty, joten oli aika vaihtaa talvirattaat Mummelinkin autoon ennen huomista siirtymistä Rovaniemelle tiistain lentoa odottelemaan. Ukalla oli renkaanvaihdossa apulaisena nuori pulttipyssyn käyttäjä Loimu, jolta homma käyttikin hienosti. Tuleehan muutaman päivän päästä mittariin jo yhdeksän vuotta.

Vävypoika Sami kierteli aamupäivällä Naruskajokivarressa. Joestakin jotenkin huokuu syksyn vaihtuminen kohta talveksi.

Eipä haittaa, vaikka talveksi muuttuisikin poissa ollessamme. Seuraavat päivitykset saattavat tulla vaikkapa Zermatista, johon on suunnitteilla yksi pysähdyspaikka Alppimaassa.




Tukikohasta viimeisiä reissukamppeita pakkailemisiin tähän.

Polttaripuukot.

Muutamat polttarijuhulat on tievosa jossaimpäin keskelä Suomee. Siinon Vasaran tehtaalta valita asti puukkoja suluhaskantitaatista polttarijärjestelijöihin. Ja yhen joutuu valakkaamaan tillaajakin ittelleen.

Hiukan on Artopoijjaan terveys reistaillu, mutta taitaa sitkee mies olla kuiten paranemmaan päin. Tillauskirjaa on täytenä muutamanki kekluvverran, mutta nythän tuo lyheni nelejällä...



Tukikohasta onneva valinnoile toivottamissiin tähä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Karhutunturin kauniit sumut...









Kauas ei Karhutunturista tänään nähnyt, mutta vävypoika Sami näki kamerallaan lähelle. Näissä silmä lepää.

Tukikohasta ei kirkaampia kelejä välttämättä odottelemisiin tähän.

torstai 12. lokakuuta 2017

Metton saa mettästämättäki.

Oikijaan aikaan kunnäimmä on oikijasa paikasa, nin metto lentää sylliin. Ja vielä sisälä. Omasa olohuoneesa. Eikole tarvinnukku paripäivää laitella muutamale koirakojemiehele ja neitosele aamupuurot ja päivällisevväät.

Olit nuot savolaiste jo perinteisekkoirahaukut, Tuntsahaukkuset Tukikohta tukikohtana. Piti tulla tusina kilipailijoita ja tusina tuomariporukkata, mutta puolet ilimottautunneista jätti paikale tulemati. Tusinata oliki kohta helepompi ruokkija kuin kahtatusinata. Ja helepompi tistkatakki, kukkaikki kipot ja kapot mahtu kerrala pyykkikonheeseen.

Palakintoja jajettiin parraile. Ja Ukka tieten oli niistä yks, eli metton omistajaks sitä siirty pokkaamala. Puolet mettosta kuuluu tieten Mummelile, mutta soli kirkolakäymäsä justiinko metto oli javosa.




Nytolis punkkuva, mutta pittää ettijä sile sopiva paikka aukastavaks. Eikait se pilhaammene, vaikkei tuota lähipäivile avvaiskaa. Paraneekhan tuo vanahetessaa...

Tukikohasta taas vuojen päästä Tuntsahaukkuja järjestelemissiin tähä.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Lehti lähti ninko kuppa sieltä jostain.

Eipä siinä sitten montaa päivää tarvinnu lehtipuijen lehtiä ilimasta laskija, kunnet jo kaikki löyty maasta. Vaikkei ole ees tuullu. Ei loista Tukikohan iltahämysä ennää yhtäällehtee. Alakaa olleen niitä aikoja, että paiskaa lumija maahan. Muttei haittaa. Tempasin Leksuksen alle tänhään Hakkakasit, nin satakoot vaikka vanahoja akkoja...


Tukikohasta pihasiivouksija talavenalta pikkuhilijaa alottelemissiin tähä.

Kielletyt perkolaattorit.

EEUU kiels käyrät kurkut, mutta veti sittettakas. Nyssaa taas kurkku olla käyrä.

Perkolaattorisäännöt onnyt niilä hampaisa. Ninko tiijätte, nyjjos ostaa kahavinkeittime kaupasta, nin sillä ei oikeestaa tehe mittään. Ei ainaskaan perkolaattorila. Vanahammalliset perkot saatto pittää päälä nimmonta tuntijako halus. Ja siinei menny kahvee ees muutako paremmaks, kunei se pääse ilimottuun. Ja keittäisä se oikeesti kiehuu ja assuu sitten valamiina seittemäsäkymmenesäviijesäasteesa. Nykyset EEUUsääntöpannut sammuu hetkohta, kukkahavi niilä kiehahtaa. Ja samontien alakaa kahveejjähtymine. Semmonempeli ei vetele. Ei ainakaa Tukikohasa, misä päiväaikaan pittää aina olla kuumaa kahavetta pannusa.

Onneks löysivvielä Torilta yhemmyyjän, jolloli kaks entiaikasta perkolaattorija myynnisä. Lahesa. Ja onneks sattu olleen muuvan Perkolaattori-Pentti tulosa Naruskale Lahenkautti mettile, nin sain ostettuva perkolaattorit kurriiripostiin. Pentti tuli Tukikohtaan perkot sylisä ja luovutti net Ukale. Sejjäläkiin se muuttu taas Lintu-Pentiks.


Kumpiki vanaha meillä uus perkolaattori toimii ninko unelma. Pienemmäsä vehkeesä on oikeen vanahanaikane johtokuumennus, eikä siinole mittäävvalova ees ilimottamasa ja hällyyttämäsä mistää. Se ei haittaa. Johantuon näkkee, että jos johto on kiinne, nin sillon se on päälä. Ja toisesta isommasta näkkee valosta, että son päälä. Ja kahave pyssyy kummassaki kuumana. Ja hyvänä. Juhulamokka, se pannukarkijasta keitetty.

Nyppärjätään täsä talosa jokuvuos etteempäin. Perkolaattorija onnyt nelejä kappaletta. Ja net kaikki on siltäaijjalta, kunei EEUU ole vielä asijoisa päässy sössimää. Ihime, että tämmösijä vanahoja käytettyjä saa vielä ostaa iliman linnatumijova.

Tukikohasta kahavenkeittoon pikkuteräksiselä nätilä pannula lähtemissiin tähä.




perjantai 6. lokakuuta 2017

Metsä antaa kohta kaikkea.

Siriortsan suunnilta saattaa metsässä kulkevien reitille näemmä sattua mitä vain. Kantarellit eivät nimittäin tällä seudulla ole lainkaan vakituinen esiintyjä, päinvastoin. Viime vuoden syksyllä yksi metsämiesten ketju törmäsi kantarelleihin Karhutunturin etelärinteillä. Siinäpä ne Tukikohtaan kantautuneet tiedot tästä etelän herkusta sitten onkin lueteltu.

Siriortsan kantarellit odottavat nyt riistapadan kastikkeeksi muuntumista Tukikohan keittiön honkapöydällä. Nam.




Tukikohasta koordinaatit ylös merkkaamisiin tähän.

torstai 5. lokakuuta 2017

Metsästysreissu meni letuiksi.

Metsämiehet ovat tällä videolla oikeammalla asialla kuin metsästämässä kanalintuja, joka heidän Naruskan reissunsa pääasiana on ollut vuositolkkuja. Jos jostain löytyy vastuuttomia metsämiehiä, niin sille asialle Ukka ei mahda mitään, mutta tästä tusinan miehen porukasta ei millään ilveellä voida käyttää nimitystä Likainen tusina...



Ukka tekaisi herrain pyynnöstä puolenkymmenen litran lettutaikinan tyhjään hillasankkoon. Joukot kokoontuivat Naruskan Tammen mutterikodalle tulistelemaan ja muurinpohjalättyjä paistelemaan.

Hyvvää tuppasi tulemaan, tuumivat kaikki. Jos ei muurinpohjalätty hillahillolla ja kermavaahdolla ulkoilmassa maistu, niin silloin saattaa olla lekurille asiaa. Tästä porukasta ei vastaanotolle lähteä tarvinnut kenenkään.

Kyllä elämä on mukavaa...






Tukikohasta yhdistettyä hirvi- ja vähänlintuapataa huomiselle illalle suunnittelemisiin tähän.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sittenkin teerihavainto Naruskalta...

Kuten aikas yleisesti tiedetään, teerikanta täällä on romahduksen kourissa. Kymmenennestä päivästä kuluvaa kuuta teeri saa rauhan, kun se Naruskan suunnilla astuu voimaan rauhoituspäätöksenä. Virhettä ei olisi tapahtunut, vaikka olisi rauhoitettu koko kaudeksi, mutta se siitä.

Kun kanta tippuu alas, niin sitten se tippuu kanssa. Kun ei kuulunut keväistä teerenkukerrusta Tukikohdasta itään olevilta peltosaroilta, niin se tapahtui, kuten olen kertonut, ensimmäistä kertaa tässä asentopaikassamme reiluun kahteenkymmeneen vuoteen.

Valoa, joskin heikkoa sellaista, tulee kuitenkin. Mummeli kun paljon autollaan näin syksyisin liikkuu, niin riistahavaintojakin vängällä tulee. Ja tulee samalla myös dokumenttia, jos liikennetilanne ei kuvaamista estä. Kameran puuttuminen estää harvemmin.

Pieni teeripoikue kuitenkin tallentui kameralle. Eipä noita kohti juuri näissä oloissa muuta kannata laukaistakaan kuin kameraa, kuten voitte kuvista päätellä. Parin päivän takaa ovat nuo otokset.



Tukikohasta tekrikantojen nousua odottelemisiin tähän.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Kymmenkunta vuotta selevinpäin.

Viina lähtee päästä, mutta kollous ei lähe. Viinalluulis kymmenesä vuojesa olleen meleko tarkkaan palanu poies päätä haittaamasta. Ei oottullu nin tarkkaan ennään seurattuva, millon viimeks on tullu ryypättyvä, mutta sattumalta puhhuin paripäivää sitte muutaman Mikkelimmiehen kans. Sekun lopetti viinajjuonnin kolomisenkuukautta ennemmua, nin kerto kymmenevvuojen paalun ohittunneen alakukesästä. Siitä Ukka voi laskee, että loppukesästä tuli kymppi täyteemmullekkin.

On se tavallisen ihimeellinen juttu, mihivvuojet ihimiseltä näinä pula-aikoina oikeen karkaa. Tuntuu ihassiltä, että toissapäivänä lakkasin viinaverova maksamasta. Tupakkiverommaksamisen ninkin muistan paremmin, sekun tapahtu vuonna 1981 elokuun sinäpänä, kuvvesilintuja sai ruveta ampuun. Soli kaheskymmenes sillon, lienee vieläki.

Molemmat pahheet loppu tostavaan. Malporoaskit työnsijjonkun Martinkylän asukkaan ihimeteltäväks maantiele, kunolimma appiukon kans matkustamasa Nuortinkairaan kalale kolomekspäivää. Valittelin Nikille, että päätä särkee nihhelevetisti, ei sulla sattus olleen asperiinija matkasa. Appiukko totes vaan, että justhantuota Tepoilinpaarista Saukoskelta näytit päänsärkylääkettä ostavan. Kattelin repsikampenkile hiukka sennäkösenä, että siitäkhän se päänsärky johtuu. Nikki kehu, että hällä loppu pääjjyskytykset samana päivänäku oli tupakihheittänny pois. Sillaise loppu sit Ukallaki. Puolenkytä toppaa Volovoamatsonin kolomijoikkunasta maantiele ja piste. Sillehhommale.

Viinajjuonti loppu ensiks kolomeksviikkova. Sittesseuraavaks kolomeksviikkova ja ninetteempäin. Nytei tartte ennää viikkoloita, eikä vuosijakkaan laskee, eikä juhulija. Tai oikeestaavvoi juhulija jokapäivä.

Eikaikki voi sillai lopetela viinajatupakkiverommaksuva. Eitää yhtijö pyöri, josei joku maksa. Turhasta. Siksmää enempi kannustanki kaikkija polttaan ja ryyppään mielumminko lopettaan. Tai emmää oikeestaan kannusta kettään tekkeen mittään. Jokkainen hallitkoon omija käsijään. Josei niitä hallitte, nin aina on tupakkija huulesa tai viinapullo.

Moon jäläkikätteen koittannu tehhä ittelleni semmosta listaa, että mikkä HYVÄT työt ilimammuuta olis jäänny tekemäti, josen niitolis helevetimmoisesa humalasa teheny. Se lista ommulla vieläki tyhyjä. Eikä nuitole muijenkaallistoja näkyny, vaikkolen joskus asiajasta jollekki maininnu ja listaa vonkunnu.

Minerruppee tuomariks kellekkään. Entartte onnitteluja enkä osanottoja. Tää selevä ja savustavappaa elämäntapa vaan tuntuu ihammukavalta näinki. Taaplataavvaan tyylillämme ittekkukin. Kaikkija tarvitaa.

Tukikohasta vilosohvoinnit tälläkertaa tähä.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Pannappa tähänki äkkinäine...

Jos joku eppäilee, etteivä nykkyisennuorison evustajat ole hyväsä kunnosa, nin vääräsä ova. Ainakijjos otethan otanta Aaltoyliopiston opiskelijoista. Net kiersit semmosellenkin viikolloppuva vasten viimoperjantaina, että siihessaa lähtijä toinenki taaplaamaan.

Heilloli ensittarkotuksena hilippasta vain kakskytäkuuskilometrijä Sorsatunturila mutkin Sorsajokivartta, muttei net oikeen voinu Sorsale sielä perilä lähtee kiipeemään, kussielä olit hernerokkasumu. Sitä sammaa saakelin sumuva, joton piisannu toistaviikkova. Joku korkijapaine, jollon normaalisti aurinko killottaa, Vaannyt ei. Sumuva ja sumupilivesä aamusta iltaan.

Onneks on puhelimet. Ryhmävvetäjä soitti Ukale. Kysymys kuulu, voiskhan hyö lähtee käveleen Kekkoserreittijä Nuoluskurule, misä het vois tavata sen toisemporukan, jokon retkeilemäsä Tuntsajojen sillalta Kuskoivale. Met Mummelin kanssa kattelimma tilannetta Rovaniemeläisesä huoltoaseman paarisa ja teimmä arvijota. Linnuntiematkaa Sorsalta tullee kakskytäkilometrijä, ja reittijä pitkivvielä kuus viiva seittemänkilometrijä pääle. Ja sieltä vielä puolenkytä kilometrijä linjurile, joka oottaa Tuntsantielä Kuskoivarristeyksesä.

Kilometrikkuultuvaan kysäs tyär porukalta, lähemmäkö pisemäle reitile. Ja päättiväkkans lähtijä. Yks puhelinsoitto tuli Ukale vielä matkalta, kunniistä näytti, että poloku johtellee jossainkohtaa liikaa ittään. Ukka osas tietenneuvoo, että taaplakkaa vaan menneen, kyllä se lopulta Kuskoivale tullee. Hiemammutkittellee kairasa sopivija kulukuväylijä pitki.

Ja niinet hilippasiva lenkin, kaikki. Olit kuulema viimeselä viijjeläkilometrilä marssilaulut raikunu kairasa kaikila kielilä, elivissiin parilakymmenelä. Oli meinaan kansaivvälistä nuorisova.

Se tekkee kaikinesa nelisenkytä kilometrijä. Son päivämatkaks äkkinäisele paljollaisesti. Ja kokeneellekki. Kovakuntosta sakkija, pakko myöntää.





Olinet eilen Luostolellähtijessään ilosela mielelä kaikki. Olivannähäneet ruskaa ja sumusija Lapimmaisemija iharriittävästi. Ja Ukka sai nuorilta neitosilta pihasa lämpösijä hallauksija. Kaikilta tyttöiltä. Kolomattakymmentä. Onneks Mummeli olit Hautakyläsä työnsyrjäsä...Poijjaat vain käteltii.

Tukikohasta kymmentä mettästäjjää vasurila huoltelemissiin tähä.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Nokipannuiltapäiväkahaveet hillahillopullalla.

Net juova nokipannukahvetta, joillon nokikahavipannu. Ja nuotijopaikka pihasa. Ja Kursulaisempullalenti. Ja keitettyvä hillahillova. Ja pannukarkeeta Juhulamokkaa. Peruskammaa kaikki Tukikohasa.


Ei tätole ihajjokapäivä tyrkylä. Mutta tänhäämpä oli. Ukka tärhäytti isompannulise Aaltoyliopiston ulukomaalaisvoittoselle porukale, jokon täälä meijän rattona syssyretkelä. Ja siitä riitti Mummule ja Ukalleki iltapäiväkahaveet. Honkapöyvältä. Kynttilävvalosa. Ja joriiniki pöyvälä...

Tukikohasta huomena ulukomaalaset kotimaammettämiehiivvaihtamissiin tähä.




Pulkkaviidan vahvin mies.

Paikallislehdessä saattaa lähiaikoina olla vaikkapa tämmöinen juttu, jonka Ukka salaa julkaisee täällä kaiken kattavassa blogissa jo ennen painomusteen levittämistä...

Heikki Tyrväiselle Naruska-Pulkkaviita kyläseuran tunnustuspalkinto.

Naruska-Pulkkaviita Kyläseura järjesti kotiseudullaan Naruskalla käymässä olleelle Heikki Tyrväiselle mieluisan yllätyksen. Heikki voitti vuoden 2016 penkkipunnerruksen MM-kultaa WABDL-liiton kisoissa Las Vegasissa. Mestaruus kun siellä tuli, niin nyt on Heikillä haasteena tulevilla kausilla maailmanennätys omassa sarjassaan.
Kipinä voimailulajiin tuli aikanaan 1990 -luvulla. Tuolloin Tuomo Sipolakin nosteli rautoja Naruskan silloisella koululla. Heikki jatkoi harrastusta tosimielellä Naruskalta lähdettyäänkin. Tuomo Sipola kertoilee, että Heikin otteista jo nuorena näki, että hänessä on ainesta vaikka mihin.
Kyläseuran puheenjohtaja Tarja Sipola luovutti Heikille stipendin ruskeassa kirjekuoressa. Suurista summista ei ole kyse, mutta pääasia onkin muistaminen, kun oman kylän poika maailmalla menestyy. Heikki palvelee tällä hetkellä Porin Prikaatissa Niinisalossa koiraohjaaja/sotilaspoliisitehtävissä. Pulkkaviita kutsuu kuitenkin miestä lähes joka vuosi, koska mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei miehestä, kuten Heikki asian ilmaisee.

Metsästysharrastus ja luonto vetävät tänne kairaan lähes joka vuosi. Nyt on huono lintuvuosi, mutta saalis ei tälle urheilulliselle miehelle ole pääasia. Naruskan maisemat ja erämaan rauha tekevät terää, kun kaupunkilainen tänne vapaillaan ja lomillaan pääsee.


Tukikohasta jutun julkaisemista odottelemisiin tähän. 

torstai 28. syyskuuta 2017

Kullaojan putoukselle opastuskyltti.

Naruskajärven länsipuolella sijaittevalle Kullaojan putoukselle on Tukikohassa piirrelty toinenkin opaskartta, kunei paikka kunnolla ole mihinkään karttaan erikseen merkitty.

Autonjättöpaikalle kymmenkunta kilometriä Naruskan Tammelta on nyt toimitettu asianmukainen kyltti suuntanuolineen.

Erään putouksella käyneen mökkiläisen mukaan saattaa julkisuudella olla synkempikin kääntöpuolensa, kun paikalla on käynyt jos jonkunlaista tulentekijää ja makkaranpaistajaa, jotka kaikki kuulemma eivät ole ihan perillä, mitä jälkiä käynnistään saa herkkään luontokohteeseen jättää. Kun sinne ei saa jättää mitään.

Toivottavasti opaskyltille löytävät vain ne, jotka ymmärtävät kohteen säilyttämisen sellaisena kuin taiteilija sen on aikanaan suunnitellut.


Tukikohasta tähän.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Mistähällintupata tällevuuele?

Kohta tullee lokakuu ja semmyötä Mehtoyhtymä tänne Tukikohtaan viikoks. Son semmone porukka, kymmenkunta äijää, jokkon täälä ollu meijän ilona jo usijamman vuojen. Oma poika yhtenä.

Viimevuonna niilloli alakajaisiks semmone suunnitelma, että net mettästellee Ukale orteen kahteen lintupattaan ainekset niinäpäivinä, kuttäälä mettästelleevät.

Ainei kuiten mee ninko haaveilut on. Ei viimevuonnakaa loppupeleisä Mettoyhtymämmiehet syönneet täälä lintupattaa kukkerra. Ja toista net ei alottanneetkaan. Soli tämä tuleva suvi sillon jo aavistuksisa, että josei kaksnollaseittemäntoista vuona onnista kanalintuja pesinnäsä, nin huonosti käy. Ja on käyny kans.

Soli jo kevväälä tievosa, että teerilä ei voi nin hääppösesti mennä, kunei Tukikohan takapihalta teerensoitto raikunu. Kahteenkymmeneevvuoteen enskerta, kunniin tapahtu. Huonoimpinakivvuosina tästä taakkeppäin on teertä kuunneltu, vaikka joskus hintelästi.

Nykkun mettästyskautta ollan eletty tänkäävvertaa, nin alakaa varmana kaikille valakenneen, että ainova oikija ratkasu tälle vuojele olis ollu pittää kaikkijen asseet naulasa linnunpyynnistä. Mettähalli ei tähän kuiten menny. Yhteismettä rauhotti. Ja soli oikija homma.

Kaikki Tukikohasa käyneet mettämiehet on ollu laitalukijen sammaa mieltä, eli rauhottaa olis pitäny.

Mummeli näki kuitenkittännään mielestäävvalova tunnelimpääsä. Olit Naruskantielä hänemmielestä menny tekriäitee tiestä ylitte ja poikija olis ollu nelejä. Son ainuva tekripoikuve, jokon näyttäny tällekessää meijämporukale nokkaasa. Kaitse tekripoikuve oli, kunei kännykälä parempatakaakkuvvaa saanu, mitä tuosta näjette. Pitkäputkiset kammerat olit kotona.


Tukikohasta Mettähallin touhuja ihampikkuse ihimettelemissiin tähä.


lauantai 23. syyskuuta 2017

Ruska loistossaan kuin satu on...












Tukikohasta tähän.

Kaheksamminnuutin ruskaretki Tuntsale.

Jokei kerkijä Naruskale ruskaa tällevuojelle kattomaan, nin jonkullaiseen ruskatunnelmaavvoi päästä kotisohvallaki, kukkattelee Mummelin ruskaviteon Tuntsalta. Son kuvattu eilissäpänä. Ruska on täälä tässä ja nyt, eikä syyskuun kymmenes, ninko ennen.



Tukikohasta ruskaa ikkunasta kattelemissiin tähä.

Iloisina aamusumussa.

Tukikohta heräsi lauantaiaamuun sankan sumun ympäröimänä. Ei haittaa, tuumasimma Mummelin kanssa. Nimittäin aamulla tasan klo 7 reikäreikä starttasi neljäs ja viimeinen Helsingin Steinerkoulun ryhmä postilaatikolta vasempaan, eli kohti etelää. Kotia kohti.

Tarpeeksi varhain kun nuorison messinkikellolla kalistelee hereille, niin illalla laaditun aikataulun mukaisesti starttasi Maanteiden Kuningas, Herra Helminen Greenlinen vihreän linjuriässän maantietä nielemään.

Mummu ihmettelee kuulemiaan hyvänhuomenen vastatoivotuksia nuorisolta. Sieltä kuului useammasta sängystä varttia vaille kuusi joku fak. Se on varmaankin huomenta ruåtsin kielellä...

Metsästäjien vuoro on seuraavaksi. Ensimmäiset laskeutuvat jo täksi ehtooksi ja huomenissa lisää. Jos kelit säilyvät aamuisin kuvien mukaisina, niin kiirettä ei metsään varmaankaan ole. Eikä lintujenkaan vuoksi, kun niitä ei täällä liioin näy. Rauhallinen syksy tulee olemaan ainakin pyssynpaukkeen suhteen.

Laitan myöhemmin viikonlopulla muutaman hienon ruskakuvat eiliseltä Tuntsaretkeltä. Katselkaa siihen saakka sumukuvia tuoreeltaan Tukikohan pihapiiristä ja Kallelan ruskarannasta.



Tukikohasta kevyesti ottamisiin tähän.