torstai 14. joulukuuta 2017

Ukkapuukko Numero 1.

Ei tartte ennään montaa päivää kilttinä olla, nin joulupukki tuo Ukale toivelistan keulilta jothain. Puukkomestari oli saanu opetustuppeesa tekastuva rinkan. Värjäysohje oli pysyny muistisa, vaikka se annettiinki hiukka semmosesa tilasa olleele tekijäle, että korvat olis voinu kuuronaki olla...

Kiitoksija KönnöMatile hienosta tiploomityöstä. Hiukkasen harmittaa Ukkaa, ettei miehen lajissaan ensmäänen tuppi jääny nyt koristaan tekijäsä ommaa kekluva. Nooh, seuraava on entusta somempi sitte. Ja sitä koristannee omatekemä puukkoki.

Tuoson Ukan viimesin lähösä joulupakettiin, jostuota raskii ennää piiloon laittaa.




Tukikohasta kilttijä näyttelemissiin tähä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Polttoainehinnat kääntymässä.

Ukan tullee jonkuvverran seurattuva polttoaineijen hintoja Vennäänpuolela, kun sielä pääasijasa Tukikohan autokalustova tankkaillaan. Sielon pitkänaikaa ollu tiisselin ja pensan hinta nimpäin, että tiisseli on ollu kalliimpaa. Ei paljova, parin ruplavverran. Tännään pisti kuiten silimään, että tiisselin hinta oli neliserruplaa kalliimpi litralta, mita pensa.

Siitei oikeen lumipöläkäsä saanu kuvatokumenttija, mutta tuli yrityksestä nin hienovvärinen kuva, että täytyy laittaa tämä hempee valokuva näkösälle.


Tukikohasta pensapirssikannasa etelleen pysymisiin tähä.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Tuulimittari kiertoajelulla.

On se lokistiikka kohillaan. Ukan tuulimittari lähti Kittilästä Ouluun. Siellä arvotaan tieten seuraava suunta. Vieläkään ei voi lakata tuumimasta, mitä mietti se täti Kittilän postisa, joka käsin kirjootti Ukale kotiosotteineen saapumisilimotuksen. Ois jollain ihmiselä voinu raksuttaa, että Naruska on eri suunnila. Tai eihän tuo maantieto kaikila parasta ole. Postin immeisten luulis kuiten tuntevan postinumeroita omilta reviireiltään...


Karttaa katellesa tuntuis, että tuommosen paketivvois puottaa Kittilästä Rovaniemele ja pistää sieltä tuleen Kemijärvele ja eelleen jakelule tänne meijän kairaan. Onneks ei ole lihapaketti liikenteesä...

Tukikohasta joululahjaa oottelemissiin tähä.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kusti polokee kovvaa, suunta kuiten väärä.

Täsonjo joutannu itekseen ihimetteleen, että kauvan viipyy Tonaltin lähettämän tuulimittarin matkustus Suomemmaassa, kun se oli tullu lentoskonheela Helsinki -merkkisele paikkakunnale jo 28. päivänä marraskuuta. Ja Ukka hoiteli tullaukset netin kautti viijesä minnuutisa.

Sitäku ei ole tarkkana ja valavo Kustija, nin se on kipassu paketinkans Oulusta ei Naruskaleppäinkää, vaan samontein Kittilään. Ja sieltei Ässämarketista vaivauvuttu Ukale ilimottaan, että tuuhhakkeen mittaris täältä. Sielon Kustila ollu tieten ruoholleikkuuta tai tiskivuoro, nin jätti samala säkkisäkki sinne.

Son tullu Kitilännarikale jo ittenäisyyspäivänaattopänä. Net on alakanneet Narikala tieten ryyppäämään ja ilimotukset ojjääny pullompohojijen taakke.

Helssingistä vastas postitäti tälleaamuva puhelimmeen tokkurasa. Se myönteli hövelinä, että täson varmaankittapahtunnu virhe. Ja lupas killauttaa Kittilämpostile, että Kusti pyöränselekään ja suoriltaan Naruskale. Vaikka vastatuuleen.



Tukikohasta hiljokseen ihimettelmissiin tähä. Tikiaijjat ja kaikki ja hommappielesä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kannatuskorttitorttu.

Joku sai kannatuskorttisa kerättyvä iliman Ukkaaki. Kuinkollakkaan sattu meitin uunista tulleen Hallahelinän leipoma torttunen, jonka toimitimma erräälle puukkomestarile Kotalankylhään. Ei oltu sieltäkhään kortilla autettu, ninko ei Tukikohastakkaan, mutta onnistihantuo ilimanki.


Tukikohasta tiukkoja vaalija oottelemissiin tähä.

Ukkapuukolle Ukkatuppi.

Ukale taitaa tulla joulupukinkonttiin, jos hyvin käy, uus keklu. Käspotilas Vasara on kättä kuntouttaissaan värkänny kuuskulumasen raitakahvasen purovvarsteräsen. Sen tupentevosa sattu hyvä säkä Ukamparraaks, kummuuan mökkinaapurituttu halus tuppioppija saamaan.

Ukka tieten järjestelit asjaa sillemallile, että saatiin opettaja ja oppilas kahempuolen märkää nahampallaa Kotalankoulula. Ja siitähäse tuppi alako valamistuun. Eikä ihahhuonola vauhila. Aamukymmenempaikkeila kuhhomma alako, nin kuuskulumanejjäi iltapäiväkolomelta kuivummaan mestarin kirjahyllynkulumale tupessa, ninko laps tiukasa kapalosa.

Sennäki kohta sivustakattellessaa, että Mattipoika oli nopija oppimmaan ja ohjeita nouvattaan. Siinei liikaa tarvinnu mestarila mallisuorituksila kättäärrasittaa. Ja ompelusaumat ja kuvijointi kestää kenevvaan lähemmin tutkija...Ensmääseks tupeks ihavvarmasti opinnäytetyö likelä kymppijä.






Seuraavata tuppee aiko oppipoika ommela omatekemäsä puukompääle. Nahankappale lähti mukkaan Kotalankoululta ja Ukka anteli muutaman tarvekalukaupan nettiosotteen, josta voi alakaa mieleisijjään puukonosija ja tekotarpehijaki ettimmään. Tuostaku likkasee, nin alakuun pääsee jokumuuki, jota asija kiinostaa.

Tukikohasta joululahjapakettija oottelemissiin tähä.

torstai 7. joulukuuta 2017

Kolmekymppisen Kallen Suomi 100 -mietteet.

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?
Maailmassa syntyy vuosittain 140 000 000 vauvaa, liki 16 000 joka tunti. Suomen syntyvyys oli vuonna 2016 vain 52 814 lasta, joka tarkoittaa 6 lasta tunnissa. Joka 2664. maailmaan syntynyt lapsi on siis suomalainen. Prosentuaalisesti todennäköisyys syntyperäiseen suomalaisuuteen on 0,0375%. Loton 7-oikein-tuloksen todennäköisyys on 0,0000053638 %, eli pääpottiin verrattava lottovoitto Suomeen syntyminen ei todennäköisyyksillä arvioituna ole. 5-oikein-tuloksen lotossa saa jo Suomeen syntymistä huomattavasti todennäköisemmin, prosentilla 0,0594736198 %. Viidellä oikein lotossa pääsee kiinni noin 50 euron voittoon.
Mikä on sitten suomalaisuuden arvo? Erilaisten tilastojen valossa suomalaisuuden mukana saamme erinäisiä etuoikeuksia. Meillä on oikeus asua maailman vakaimmassa, vapaimmassa ja turvallisimmassa valtiossa, luottaa maailman parhaaseen hallintoon ja riippumattomimpaan oikeuslaitokseen sekä elää maailman vähiten järjestäytyneen rikollisuuden vaivaamassa yhteiskunnassa. Tilastokiitosta suomalaisuutemme on saanut myös muun muassa vaalien, poliisitoiminnan, korruptiovähäisyyden, pankkivakauden, lehdistövapauden, inhimillisen hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, laillisuusperiaatteen noudattamisen ja ihmisten perusoikeuksien suojelemisen osalta.
Tyytyväisyytemme suomalaisuuteen on tutkitusti huippuluokkaa. Maailman onnellisuusmittarissa yllämme kärkilukemiin, olemme yleisesti tyytyväisiä elämäämme, asumiseemme, luotamme poliisiin ja päättäjiin ja jopa toisiin ihmisiin. Meillä on vahva usko talouteen, emmekä mittauksen perusteella kärsi edes pahasti liiallisesta työtaakasta muihin maihin verrattuna. Meiltä löytyy myös todennäköisesti läheisiä, joihin voimme tarvittaessa turvautua.
Kansalaisten välistä tasa-arvoa pidämme tasavaltamme kruununjalokivenä. Sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä ja vallanjaossa toteutuu meillä verrattain loistavasti. Köyhyysasteemme on maailman alhaisimpia ja tuloerot pienimpiä. Suomi-veneessämme matkustavien yhdenvertaisuus on arvostettavalla tasolla, ainakin jos verrataan maailman tilanteeseen keskimäärin.
Ympäristö jossa elämme on meille suotuista ja osaamme kohdella sitä hyvin. Pärjäämme erinomaisesti ympäristön tilaa ja kehitystä kuvaavassa vertailussa. Hengitämme puhdasta ilmaa, vesirikkautemme on vailla vertaa ja riski altistua luonnononnettomuuksille on minimaalinen. Metsiäkin meillä on eniten ja tilaa elämiselle kolmanneksi eniten Euroopassa. 6 hehtaaria jokaista asukasta kohti. Saariakin on meillä toiseksi eniten maailmassa, liki 180 000.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on kertonut meille, että olemme koulutuksen kirkkain tähti maailmassa. Inhimillistä pääomaa meillä on jaettavaksi asti, tarjoamamme perus- ja korkeakoulutus on erinomaista ja palvelee tulevaisuuden osaamistarpeita. Osaamme lukea parhaiten koko maailmassa ja hyödynnämme taitoamme kirjastopalveluissa ihailtavalla tasolla.
Suomemme on kilpailukykyinen tietoyhteiskunta. Osaamme hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa, olemme innovatiivisia, osaamme kehittää ja tutkia. Haluamme pitää yllä elinikäistä oppimista. Digitaalisuus on meillä kova juttu ja tiedämme, miten sitä hyödynnetään kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Meillä on maailman toiseksi eniten langattomia laajakaistoja sataa henkeä kohti ja mobiilidataa kuluu liittymää kohti eniten. Yrityksillämme on hyvät oltavat, talousympäristö tukee liiketoimintaa ja yrityksemme osaavat toimia eettisesti ja kestävästi. Meidän passimme on kovaa valuuttaa maailmalla. Sillä pääsee 175 maahan ilman viisumia.
Sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus. Olemme onnistuneet luomaan Suomestamme lapsille oikeudenmukaisen ja turvallisen kasvuympäristön. Maamme on maailman toiseksi paras maa olla tyttö. Suomessa nuoret ovat murrosiästään huolimatta tyytyväisiä elämäänsä. Ainakin huomattavasti tyytyväisempiä, kun maailman nuoret keskimäärin. Tulevaisuutemme lienee siis turvattu.
Terveydenhuoltojärjestelmämme tehokkuus on ensiluokkaista. Meillä vastasyntyneiden elinajanodote on pisimpiä maailmassa. Syntyvät lapset eivät ole alipainoisia, äidit ja lapset ovat hyvinvoivia ja imeväis- ja äityiskuolleisuus lähes olematonta. Kokonaiskuolleisuus syöpään on meillä OECD-maiden toiseksi alhaisinta ja tupakointi kolmanneksi harvinaisinta.
Olemme nyt kirjoittaneet Sata vuotta maailman vähiten epäonnistuneen valtion historiaa. Onnistumiset ja maailman vähiten epäonnistumiset näkyvät tilastoissa. Rahassa mitattavaa arvoa suomalaisuudelle lienee mahdoton määrittää. Loton 5-oikein-tulokseen en ainakaan minä halua suomalaisuuttani vaihtaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivää!

Tukikohtaan nousi Suomen lippu ajallaan kello 18.00 itsenäisyyspäivän aattona. Puolenkymmentä lipputankoon suunnattua ledivalonheitintä täyttävät lippusäännön, joten Suomenlippu liehuu Naruskan yön yli ja huomiseen ehtooseen kymmeneen.

Mukava oli lippu nostaa salkoon Mummelin ja tyttären lasten Hallahelinän ja Loimun kanssa.



Huomenissa Ukka palauttelee Hallahelinän ja Loimun vanhemmilleen Rovaniemelle. Siellä pitää käydä tervehtimässä Kallea kunniavartiossa Rovaniemen sankarihautausmaalla. Hieno ele pojalta ilmoittautua vapaaehtoiseksi tähän tehtävään, jonka osallistujalistasta nimi löytyi Lapin Kansan sivuilta...


Tukikohasta juhlatunnelmoimisiin ja kaikille Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottamisiin tähän.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen Karhutunturi.

Saana valaistaan Suomi 100 -juhlan kunniaksi. Karhutunturin valaistuksessa luotamma luonnon järjestämään valaistukseen...


Tukikohasta superkuuta katolla turhaan vartoomisiin tähän.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kaupunkimallin Tukikohassa.

Kävimmä Mummelinkans hiukka vertailemasa retkeilymajatyyppistä majapaikkaa kaupunkipaikasa, eli Kemisä. Siellon Villa Kemi merkkine hostelli, josa vietimmä parit yönseuvut. Päivät vietimmä tyttären pesuveen kans luuhaamala pitkiRruåttimmaata Haparannala. Ja ohantuota nähtävvää aina Keminpääsäki.

Meijän Tukikohta on jokivarresa. KemiVvilla on mererrannasa. Ei met tieten kilipaile keskenäme kenestäkkään, ku ettäisyyttä väliltä löytyy kolomessattaa kilometrijä. My ijäsä ja hyö lännesä.

Meleko vähilä henkilökuntamäärilä näytti pyörivän sieläki. Resepsuunimmies tuli puhelimela perimää huonehinnan, jokon hiukka korkijampiku Naruskan Retkeilymajasa, mutta onsielä toki rivaatimmat huonhet omijen ovijesa takana. Meiltei löyvy kahenhenken huonheja kuin tuo "sviitti". Tämon, ninko tiijätte osa, isohuoneine koulurakennus, jokon muutettu sinällää majapaikaks.

Aamijaiset oli viksusti järjestetty meijämmielestä nin, että aamuapalatarphet olit lastattu pieniin korreihin huoneejjäkaappii. Kahaveet pysty keittään ruokasalisa, jossoli pöytijä, misä hyvä oli aamijaistaa. Jajos olis haluttannu, nin isola piljartipöyvälä olis päässy kokkeileen sitälajija, josolis kilipailuttannu. Oli melekeen tuplakokonempöytä Ukan kivipöytäävverrattuna.





Sijjainti on sielä Kemillaijala mererrannasa sevverta sivusa, että maalaisetki pysty sielä iliman liikenteemmetelijä untapalloovvetelemmään. Voimma suositela kaikimpuolin.

Niija parasta kokoreisusa oli tieten se, että met saimma tyärempesuveesta puolet matkaan sieltä, pienimmästä päästä. Hallahelinä ja Loimu tulit UkajjaMummelin kans viettään satavuotisjuhulija tänne Naruskale. Pijämmä lystijä täälä.

Tukikohasta voileipäkaakkutalakoisiin valamistautumissiin tähä.


torstai 30. marraskuuta 2017

Puukkomestarin ei niin hääppöset kuulumiset.

Nytei pyyhi puukkomestari Vasaralla ihamparraala mahollisella tavala. Olen olluhhiukka hissukseen tapahtumijen kulusta viimesten kuukausijen aikana siitä, mitä Artopoika on kävässy sairastelupuolelta läpi. Kaikellaista, vakavampaaki.

Elokuusa oli meininki lähtijä muutamana keskiviikkona tavan saunareisule. Soittelin tiistakiehtoola. Onneks kolomekkertaa peräkannaa ja normija pitempijä soittoja. Onneks ei mestarila ole puhelimissaan mittäävvastaajija. Kolomanteen soittoon sieltä vastattii. Rominan kans. Ja heti äänestä Ukka kuuli, että mies ompelistä pois. Parit päivät oli maannu lattijalla sejjääläkiinku oli sängystä puonu. Iliman vettä ja leipää siinä. Ja ihavvahingosa kerto ylttyneesä pöyvältä luuriin kiini, kunoli kuullu sen sitkeesti soivan.

Asijat eteni pikavauhtija nin, että Ukka tilas 112 -sovelluksela kohteeseen sairaspirssin. Ja sieltä potilas suoriltaan Rovaniemele tehole. tulehusarvot eikun hiuka viijettäsattaa. Keuhkokuumetta ja mitä lie sisäelimijen pelistäpoistiaknoosija. Likelä manalamporttija kuulemma mies käväs. Mutta selevis. Parivvikojjäläkiijjo Sallasa sairaalasa ja sitätehen kotijo.

No eimittään. Uuvesa kämpäsä Kotalasa kaikki näyttit aikaslaila hyvältä ja puukkojaki alako taas syntyyn. Mutta sittentuli takapakkija. Taksila oli mestari käymäsä jossakin kontrollisa Rovaniemelä. Ja sieltä oli pirssimies saatellu kämpile ehtoopimijälä. Kotimatkala oli jo mestarin ittesä kertomana jäläkiinpäin tuntennu, että puhetta sotkee. Muukinko leijonaviina. Mutta asija jäi silleen, kunei taksisuharikkaan vissiin oikeen kuljetettavaasa paremmin tuntennu. Soli maanantakiehtoo. Ja tistakiehtoola taas Ukka soittelee, että lähemmä saunareisule. Ei vastausta. Vuokraisäntä kerto, että mies kyllä olleilee kotona, mutta leijona maistuu. No, se selitti Ukale, miksei vastata.

Keskiviikkoaamuna vastas. Ja kohta seleves, että sohvala makkoilee, eikä pääse mihinkää. Ja sannoo käsivarren olevan poikki olokavarresta. Maanantaiehtoosta lähtiin. Noh, eipä siinä kauaa Ukan miettijä tarvinnu, mihin nyt soitetaan. Nummeroon 112. Ja sairaspirssilä taas maalimale.

Sillon maanantaisela Rovaniemireisula ilimeisesti aivohalavaus, joka sekotteli puherytmijä. Se selevis vasta Sallan sairaalasa, kummuutama sairaahhoitsu ja lekuri kyseli vierailule menosa olevalta Ukalta, että katkooko Artola puhe. Noheleppo sannoo, että eilen puhelimesa huomasin, mutta arvelin lääketokkuraks. Ei mittään lääketokkurata, vaan halavaus. ja eikun liuotuksile Rovaniemele.

Nyton mies taas kotona toipilaana. Olemma Mummelin kans syöttänne hälle hiilisiikaa ja imeläpottulooraa. Ja voitaikinapullija mustikkahyytelolä. Ja hyvijä evväitä muitaki, Mummelisämpylöitä ja kaikemmaaliman vahavistavija evhäjä.

Son paranemmaan päin selevästi. Konkoili tännäänkijjo vertstaale, misä Ukka laitto muutamaan hijomakonheeseen hijomanauhaa paikalleen, kunei mestarila kunnola toimi se luulitoksija saanu vasuri. Mutta tullee siitä kuulema vielä käsi.

Että tämmönen tappaus lyhyvesti kerrottunna. Jos joku vielä ihmettellee, että miksei puukkotillaukset oikeen etene, nin lukkeepa uuvestaan.

Tukikohasta toiveikkaana paranemisesta tähä.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tuulimittarille henkiihherätys.

Harvemmin saa Ukka mithän sähkövermettä korjaantummaan, jos son sanonu sopimuksesa irti. Nyt kuiten tais tilapäisesti käyvä nimpäin, että pikkumiettimine tuulimittarin kans auttelit asijaa etteenpäin.

Lauhampäivän kunnijaks kiipesin tieten katole valamistelemmaan uuven tuulimittarin saapumista isovveentakkaa. Tai Uniojoninaluveelta. Vetelin sinne putkistoon, eli tuulimittaritoloppaan vetovaijerit, että saan uuven mittarin johot sitte aikannaan nopijammin vejeltyvä katolta tänne konttuuriin alakertaan. Raplasin siinä samala hiukkasen sitä sökövä mittarija, jota Kasperin kanssa hiukka liimailtiijja korjailtiin. Pyörimmään sen sainkissillon, mutta tietoja alakertaan ei kulukennu.

Nyt näppäsin sieltä mittarin sisältä yhen sähköteipimpätkän pois, jolla estelin liimattuva tuuliviirijä lähteväks itte tuulemmukkaan. Nostin sitte tolopan niivvarovasti pystyyn, että viiri ja tuulikupposet säily paikallaa. Ja net kullähti sielä ylläälä pyörimmään, nin heikkovirtanen sähköyhteys palas ja verme alako mittaileen tuulija ja sen suuntija.

Nytovvaan se vaara, että jos kova myrsky tullee, nin eppäilen palikoijen lentelevän sieltä tuulevvietäväks, mutta son senaijjammurhe. Uusija mittarija on tulosa kahestaki eri suunnasta. Tilasinnimittäin uuvet sekä Trumpilta että Makroonilta. Säähemmo nimittäin ei halva semmosta, että sääkuso ei kule. Reservisä ojjatkosa yks mittari ja piste.

Tulin asijasta nin iloseks, että kärräsin nollakelipäivän kunnijaks alakertaan viikompuut. Puuta muutommennee vähällaisesti tämmösenä talavena, kunei kunnon pakkasija olelliijon ollu. Voip olla nimpäin, että Pulukkaviijasta ostetut neljäkytäviiskiintova koivuja saattas riitellä seuraavaks talaveks, jos vanhojen puijen menekki tämmösenä hithaana jatkuu...



Lumimittarisa ommuuten kakskytäsenttijä lunta viimestensatteijjen jäläkiin. Son kuiten vähempi, mihin Naruskala on totuttu. Mutta totuttelemma siihe, että talavipakkaset ja lumet kurittaa enempi länskairaa. Ei haittaa, eikolla katteellisija, vaikka Kittiläsä on puolmetrijä lunta.

Tukikohasta tuulimittaripostija oottelemissiin tähä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

White Saturday.

Satheen jäläkiin tullee pouta, sannoovat. Lumentulova ei Naruskala vielä tartte hillitä, kunei Ukan lumittarile ole kerinny kertyvä vastaku kakstoistasenttijä tätä valakosta herkkuva, josta Linko-Jarkko ainakittykkää ninko hullu polokasta.

Kävimä met Mummelinkans eilissäpänä mustaakipperjantaita Sallasitysä ja Kemijärvelä kattomasa. Eli totteemasa, että kympilä myynnisä olevija viijenkympin humpuukielektroniikkavermeitä tenavile ei kummastakkaan kaupasta löytynny, vaikka isoisa Postisevvälisä olevila mainoksila silleen ilimotettiin.

Välijä hällä. Tuli Mummelin Suparusta kiristettyvä Kalottikorjaamola muutama moniurahihina, joka vinkas kylymänä. Niija tilasimma samontein tällekki pirssille vetokoukun, että pääsee kaatopaikala käväseen silläki. Alakutalavisiivous tars parsija.

Nonni. Tätäkirjoittaisa Jarkko jo kolas Tukikohan pihat ja takapihat. Ei kannatte Ukala ittijään kolan kans riskeerata, eikä ressata. Valametti ja linko on niitävarte. Ja Linko-Jarkko.


Tukikohasta mustaperjantaisen normihintasen sikaulukovilleen kanssa eväsohjeita miettimissiin tähä.

torstai 23. marraskuuta 2017

Pikkupakkaset muuttelee jokimaisemaa.

Kallelan kamerakuvasta sen näkkee, miten pari pakkasvuorokautta jäävyttellee jokikivijä nopijaan tahtiin. Kohta taas helepottaa, kuhan kerkiää tännekki tuo etelästä hiipivä lumisaje ja lauha...


Lutra lutran jäljetkin on pois pyyhkästy, kun alakaa jokivettä pakkanen yläntämmään, ninko täälä ruukataan sanua.

Tukikohasta lunta jo kaipailemissiin tähä. Ja pimmeetäperjantaita. Ja höpöhhöpö nuijjen kauppavouhotustenkans.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lutra lutra lutraamassa.

Enollu aamusela ihavvarma, liekkö Kallelan saunarannasa yölä käyny tassusajjäläkijä jättämäsä saukko, vaikka se ensmääsenä mielesä oliki. Lähetin kuvvaa hiukka kierroksele ja sain ehtoola uskomuksele lisätukija kirkolta. Sieltä tipahti tuo latinankielelä oleva otsikkoki.

Muistamma Mummelinkans muutamavvuojentakkaa naapurimökkiläismiehen havvainnosta. Sillon oli juossu puolenkytä saukkova vastarantatörmälä ylävirtaanpäin. Jakun silimä käänty alavirtasuunnile, nin sieltä kipitti seuraava viijen kipaleen parttija saukkosija. Son kertanäkemällä elläintarhan ulukopuolela luonnosa isompuoleinemmäärä.


Siinon hyvä sula Lutra lutrala lutrata suvannosa. Ja kalastela henkesäppitimiks.

Tukikohasta uusija kamerakuvija oottelemissiin tähä.

Pihavalosaastettako?

Täälä Naruskala kunei ole katuvaloja, eikä muutakhan ylleisvalova, eli sitä kaupunkijen valosaastetta, nin tuntuu hiukka ouvolta kattella pihavalojakkaan. Net on nyt kuiten siirretty letikantaan Tukikohasa. Ja net sammuvatten ja syttyvätten tieten herraskaisesti sisältä nappulasta näppäämälä.

Parit letityövalot aa viiskytäwattija kipale on isommat. Ja yks pienempi jää yövaloks palamaan aina ja iankaikkisesti kevätaurinkoon asti. Ja tieten porraspieleen syttyy liikkeestä yks valo, jos joku koputtellee pimijänäaikana majatalon ovija.

Entiaikaset halovalot kakskipaletta tuosa pihasa saavannyt jäähä eläkkeele. Net olikin viissattaawattija kipale, eli ei niitä koko kaamosaikaa oikeen viittinny poltela. Niistonnyt aika menny ohitte.

Rihlaki tietää, että nykko ehtoola pihavalot syttyy, nin kohta on eväskippoehtoopala eesä syötäväks.



Tukikohasta iltakymmeneevvalojen sammuttamissiin tähä.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Hiukopalaks hiilisiikaa.

Kunon tuota elävää tulta Tukikohasa tuolla pannuhuoneesa, nin sielon ainakikkertavuorokauteen hyvät koivuhiillokset. Ja meilä kyllä tiijetään, mitehhiilikallaa laitethan. Tullee vaan mahollisuuksiinnähen aikas harvoin tehtyvä.

Nytoli poikkeuspäivä. Tai ehtoo. Oli pari kevyvesä suolasa olleillutta perattuva siikakallaa sulana. Aarni veteli lounaaks yhen, mutta kaks jäi. Halstarille net sopi hyvin. Ja hiillokset oli kohillaan.

Olisko ollu kelloon kahtomatta pari-kolome minnuuttija puoleltaan. Sitten kuumana kevyt kylymäveshuuhtelu Naruskan vesossuuskunnan kirkhaala veelä, nin jovain.

TuplastiKursulaista ei tähänkään käyttöövvoi liikaa mainostela. Siihenko vetasi kevyven kerroksen oikijaa voita, ja sittempääle hiilisiikaa, nin jolle ei maistu, ei tiijä kalansyönnistä mittään...


Son siika heppeimmillään tuollai kevyvesti hienola merisuolala suolattuna. Kiitoksija vaan Terhile ja Timole, harossija on siijat tälleenkillaitettuna.

Tukikohasta huomenna loput nappasemissiin tähä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Liisanliukkaita ootellessa.

Ei taija pakkasista päätellen tulla tällevuojelle Liisalliukkaita. Pakkasta kohta paritkympit. Liukkaita ootellessa pijimmä Pyhhäinpäiviltä lykkääntynneet päivälliset Tukikohasa. Perinnepäivää jouvuimma hiukka siirteleen, kun oli, ninko ikäimmeisilä ruukaa, joku joskus potilaana.

Nytoli kaikki rivisä, eli parit pariskunnat herrain kirkonkylästä ja yks pesuve ihan kaupungista asti, eli Rovaniemen Tapijonkylästä.

Meiloli Mummelinkans tieten heleppo alakaa valamistaa Alappimaasta lähtöjjään olevia evväitä. Sopivasti suomalaista sekhan kullaitto, nin jovain olit ihan kelepopäivälliset.

Alakupalloiks napsimma juustolautaselta sveitsiläistä puoltakytä juustoplaatuva. Niijenkans sopevasti Naruskan harvinaisija kantarellijä, jokka paistettiin ruokaöljysä arvakkaas minkä kans. No tieten kursulaisen leipänapposten kans. Tuplastikursulaista se ollappittää.




Juustolautasela piti tieten olla hetelmijä ja vihireetä, ninko kuvasta näkkyy. Ja Mummelin tuoreet sämpylit. Ja juustojenkans vielä sveittiläistä semmosta hilloo, ettei ollukkait kenenkäässuusa aikasemmin käyny...

Pääruuvaksi Ukka risteytti sijan ja hirven. Sijasta ulukovile ja hirvestä kans. Net nuijittiin sentivviipaleista ohuviks pihivks ja penslattiin kevyvesti semmosela sevoksela, jossoli olliiviöljyvä, soijakastiksetta, mustapippurija ja piipillinevvielä riistamaustetta, Net hakatut pihivit olit ensin maustumasa kylymijösä pieksämisejjäläkiin. Valamistusvaiheesa net laitethin vastakkaijja välliin ripottelut sveittimmaan gryverejuustova raastettuna. Kevyt voitelu kanankevennykselä sejjäläkiin, kurreunat oli pieksetty kiini lihanuijala. Ja pinnale vielä varmemmakvakkuuveks korppujauhesevosta. Sikapuolta paiston voisilimäsä paistimpannula reilun pariminnuuttisejja hirvipuolta hiukka vähempi. Harossit tulit.

Sittoli Mikkelimmaikin kaaliporkkanapattaa. Son heleppotekonen kans, eli raastettuva porkkanata ja tavan kaalija kasvisliemesä hauvutettaan. Se saa porista paistimpannula kanne alla ainakipparituntisen. Loppupelisä siihellisätään tuorejuustova ja makkeuveks hiukka tummaa siirappija. Ja nam. Son hyvvää, sano kaikki.

Ja puikulamuussija tieten pittää juhulapöyväsä olla. Siinon Ukan reseptimmukkaan reippaastivvoita ja kermaa, mausteena pelekkää hienova merisuolaa. Se vispaantuu kuohkeeks muusiks norjalaisela sähkövatkaimela. Jajos jää, nin lopusta pottuvellijä tai ninko tännään, imellettyvä pottumuussija huomisen Liisampäivänpöytään.

Pikkulautasela Aarnimpihivi iliman suolaa...
Lähikuvasa Mikkelimmaikimpata.
Jakauniiks lopuks tieten jäläkiruoka. Hiukka kevyvempää, eli mansikoijjempääle pannakottaa ja suoraan Sveitsimmaalta vermisellijä, jota sielä myyvään pakastettuna. Toimma tulijaisina. Son makijaa evästä kastanjasta. Hilloja tieten, ninko Lapisa ruukataallaittaa...



Kukhan ei sanonu näläkäseks jääneesä. Ja muuhunkait ei syömiselä pyritäkkään.

Jovain Tukikohasta Liisampäiväänasti pärjäämissiin tähä.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Tuulimittarilta nokka poikki.

Son sökösökösöö kolomannenkerran tuulimittari. Taas piti ameriikammaahan laittaa pikaviesti, että Ukka tarttee PeetBrosiisa uuven tuuliviirin tuulimittariin. Se tuli ales ninko räksänpoika nokalleen peltikattoojja naps, nokka poikki. Eikäsiinole kahta sannaa, vaikee korjattava on.

Eihännuot maalimoja maksa, kakskytäviis taalaa. Nyt jo Mummeli rääkäs tillausta tehesä, että tillaa samontein kaks. Ja ninteinki. Laiton vielä Trumpille erikseen sähköpostija, että laittas lentopostina tulleen, ei täsä jouveta merta kyntämään.


Sielton tuosta keskikohasta sisältä särkynny joku hilavitkutin kans, nin ei auta muutako ootela.

Tukikohasta tähä.

torstai 16. marraskuuta 2017

Poro kelin tietää.

Kävimmä Rovaniemelä mutkin. Palluumatkala olis ehkä pitäny torpata valokuvavverran Kemijärvelä, mutta oli hiukka tiukka aikataulu, kuppiti Mummelin keritä töihisä tuone Saijamperile.

Olit nimittäi satakunta porova asettunnu Isolakylälä makkuulle Kemijärvejjääle. Se tarkottaa satavarmasti kelile semmosta muutosta, että tuisku tullee.

Kotijokkun päästiin, nin jopa anteli Lapirraatijo kelivarotuksija koko Lappiin yöks ja huomisekspäivää. Ja ninhän tuo sajetutkakuvasa näyttäs olevan Ruåttimpäälä ja Norjampäälä olevan sajealuve siirtyilemäsä koillista kohen.

Tukikohasta poron tietämystä hiukka ihimettelemissiin tähä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Aurinko haastaa autoilijaa.

Samalla, kun Ukka ihaili tänään päivällä viimeisiä auringonsäteitä kotipihalla ja sääkameran kuvista, niin talon työväenluokan edustaja sekä nautti että noitui aurinkokeliä. Puolenpäivän jälkeen aurinko paistaa etelään matkaajaa matalalta silmiin. Ja lumi kertaa valoa tietenkin tuplaksi. Ja tiellä kun ei vielä ole lumipenkkoja tien hahmottamista helpottamassa, niin hankalaa kuulemma ajaminen oli.

Kuvat ehkä kertovat kokemuksesta osan. Nooh, pari vuotta vielä kun jaksaa työmatkoja polkea, niin sitten saa valita, mihin aikaan maantielle tuppaantuu...




Tukikohasta kaikesta huolimatta Rovaniemelle huomenna suunnistamisiin tähän.

Aurinko sinnittellee viimesijään.

Son kaamos alakamasa. Kauhu toisille, toisille ilonaihe. Vajjaan kuustuntija aurinkoarmas Naruskan tasala koittaa vielä ylös kiivetä, mutta kohta sille Tukikohan tasalla tullee ajat, jollon se ei jaksa Kuukkumaharjun ylitte nousta.

Pilivisenä päivänä tuntuu jo näimmarraskuun puolivälisä, että ei se liijonnouse ennää ollenkaan. Mutteise nin ole. Pilivetko väistyy, nin vielä se valovaan jakkaa.

Lunta meilon kymmenkunta senttijä. Se mukavasti valasee, vaikkei paistaskaa. Postikorttimaisemija sitä saa lyhven päivänaijjan ihhaila...


Tukikohasta pisemmile yöunile pikkuhilijaa siirtyilemissiin tähä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Siirryimmä sittenki letiaikaan.

Yrittännyttä ei laiteta, sannoo sana. Muutaman sähkärinkans kujjuttelin ja kertoilin huonostimmenneestä lamppuvaihtourkosta nuihin turvavalloihin, nin oikia sähkäri oli sillämielin, notta onnistuu se vaihto. Ja niijen kuuluu kestää sielä ketjusa. Soli se Heikki.

Sittehhän neuvo, miten net kuuluu vaihtaa. Meikäläinenku amatöörinä teki nimpäin, että virtaset valoketjusa päälä irrotin vanahan lampun kerrallaan ja tökkäsin uuven tilale. Sillai onnisti vaihtaa net kolome tai nelejä ensmäästä. Sitteppalo varoke. Eikä sitä sulaketta meinannu löytyvä, mikoli kärvähtänny. Mutta löyty viimen, ninko kerroin.

Jo toistaviikkoo sitte tein uuvet vaihtoliikkeet. Katkasin virtaset poistumisvaloloista pois ja alloin lamppu kerrallaavvaihtaan tuikut hehkulangallisista leteihin. Ja jokalampun vaihon jäläkiin löin virtasija pääle, että näjin, pallaako uus. Ja net uuvet alako ei palamaan, vaan loistelemmaan kirkkaaminko turvavalokkoskaan täsä talosa. Ja net on loistannu siitälähtiin nyjjo toistaviikkoo. Enkä saanu yhtään oikosta aikaseks tälleen vaihtelemala.




Näijen letijen uhataan kestelevän ainaski pisempäänku noijen hehkulankasten. Sempäs näkkee ken ellää. Seuravana onkissitte vuorosa niijen akkujevvaihtamine. Einet kauvaa vielä ole sitä varavirtahommaa toimittannu, kolokytäseittemävvuotta vain. Pakkasakkuja net on nimeltää. Ja takkuuaika on ummesa. Jokuvuossitte.

Tilasinnet uuvet akut Kemijärvele. Uusijen kestoikkää en tiijä. Kokkeillaan. Kolokytäseittemävvuotta tästä etiäppäin nin ite oon yheksänkytäkaheksavvuotta...

Tukikohasta vanahoja akkuja kohta kauppaamissiin tähä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Ei tätä talaveks voi kuhtuva.

Eipi onnistannu Naruskala talavenalaku, ninko on tullummainittuva. Isompata harmija saattaa tulla nuitten jäitten kans, nekun näilä keleilä mennee häneksee.

Ei ole asijata jokijäile, eikä oikeen huvita lähtee liukastelleen järvijenkääjjäile, net kun on vesilä kans. Eikäpä sitä sieläkäämmontaa senttijä taija teräksistä löytyvä. Parempi pysytelä pirtisä ja kuivala maala.

Tennijöjoki oli jo kans saamasa jääkantta, mutta kävininkokävi. Kuvasta sennäkkee...



Tukikohasta lintuja kuiterruokkimissiin tähä jo kuukauven...

torstai 9. marraskuuta 2017

Sveitsin matkakertomus.


Met kävimma Mummelin kans sielä Sveitsisä. Joka halvaa nähhä sieltä muutamija kuvija ja kuvakertomuksija, nin eikun TUOSTA TÄRHÄYTTÄÄ , niin pääsee nojatuolireisulle Alppimaahan...

Tukikohasta kommentteja oottelemissiin tähä.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Kallelan marraskuun kaamostarjous.

Mettästysaika kun hirvenpyyntiä lukuun ottamatta on ohi, niin Kallelan varauskirja on tyhjenemään päin verrattuna kesään ja alkusyksyyn. Kun kuitenkin meneillään ovat parhaat pimeät kaamoksen muodossa, niin joku saattaisi olla kiinnostunut kokemaan jotain sellaista, mitä mahdollisesti ei ole päässyt koskaan livenä näkemään.

Kaksi pimeää vastakkain on ihan kiva juttu. On hyvä syy olla oikeastaan tekemättä mitään. Lyhyen päivänvalon ajan voi haukata ulkona happea ja seurailla vaikka joen virtausta. Ja voihan tuota, jos lumet pysyvät maassa, lueskella eri eläinten jälkiä hangelta. Ja saattaapa niitä nähdäkin luonnossa, joskin karhun näkeminen on aika epätodennäköistä.

Kallelassa voi istuskella takkatulen loisteessa. Pihatuliakin voi pidellä Kallelan tulipaikalla kosken kohinaa kuunnellen. Ja jos selkeä yö kohdalle sattuu, niin revontulet ovat täällä valosaasteettomalla alueella kirkaampia kuin konsanaan muualla.

Lyhyenäkin päivänä ehtii hyvin pinkaista Karhutunturiin päiväretkelle. Tai Kullaojan putoukselle. Tai voi ajella Tuntsalle, kunhan tien kunnon etukäteen selvittää.

Näpsin Kallelasta tänään muutaman kuvan sen nykyisestä kalustuksesta ja varustetasosta. Joka ei nettiä kaipaa, ei välitä siitäkään tiedosta, että Kallelassa toimii langaton wifiverkko tai ethernetkaapelilla yhteydet vaikkapa läppäriin. Ei huippunopeuksilla, mutta 3G -antennilla tulee sisään 10-12 Mbit ja lähtee 2-5 Mbittiä sekunnissa. Televisio, jääkaappi, sähköliesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro. Juokseva vesi omasta porakaivosta. Sisävessa. Eli suunnilleen kaikki, mitä nykyihminen kaipaa. Ja jos haluaa elää ilman näitä, niin vallassaan. Ei sähkövermeitä pakko käyttää ole.










Viikkovuokra marraskuun ajan 250 €uroa. Hintaan sisältyy liinavaatteet kahdelle.

Lyhyemmät jaksot 50 €uroa vuorokausi, liinavaatteet kahdelle.

Tukikohasta varauskirjan täyttymistä odottelemisiin tähän.