sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Mitä vois kaamoksessa harrastaa...

Eipä tiijä kevvääseen mennessä, minkälaisija karahkakasoja saa Ukka ilimasa pysymään, ku kaiken pimiän ajan ahkerasti harjottellee...



Tukikohasta mettonsulukaa ettimisii ja Mummelia karahkamettään lähettelemisii tähä.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Järeää mökkitiekalustoa odottamassa murskekonetta.

Kallelaan johtava Kuutsijängän metsäautotie on odotellut jonkun aikaa viimeistä silaustaan tien peruskorjausprojektissa. Nyt näyttäisi siltä, että maantietä alkaa syntymään. On nimittäin sen verran jämerää kalustoa, että maa alkaa vaihtamaan paikkaa, kun nämä jättiläiset käyntiin polkaistaan...




Toinenkin dumpperi on asemissa tuolla Kotalankylässä, joten nelisen kilometriä metsäautotietä saa vauhdilla pintamaata, kunhan loput koneet ja miehet Naruskalle saapuvat. Lähipäivinä homma on luvassa käynnistyä.

Tukikohasta soratilausta Kallelan pihapiiriin suunnittelemisiin tähän.

torstai 27. marraskuuta 2014

Valokuitu poikki Naruskallakin...

Ei se Elisan valokuitunaru jossain siellä etelän helteessä ainuva kaivurin katkasema Suomesa ole. Jopa tuosa muutama rasvanäppikaivurikuski oli käyny muutamata ihistyspaikkaa tönkimäsä maantieojasa. Ja tieten ruotassu hiukka syvemmältä varoiks, nin eiku naru poikki.

Posti-Jussi soitteli eilissäehtoola ja kyseli Ukalta, onko narut kunnosa. Tukikohasa oliki, mutta tästä pohojoseen muutaman kilometrin pääsä oli etellä kerrottu kaivuupaikka. Laakista mykkänä koko Moilasperä katkipaikasta etteenpäin.

Täsähän tuo pikku hilijaa alakaa selevijään, miten tälle linjastolle oikeen käy, kun jostain poikki mennee. Ei näimmä katkee kuin siitä toiseen suuntaan, mistä sattuu. Täsä tappauksesa poikkipaikasta pohjoseen. Siitä etelään on värkit kunnosa.

Ukalla on muutama valokuitukarva mallina. Se on meinaan sevverran ohutta lasiputkee yksittäinen kuitu, että ei oo huononäkösen hommaa niitä alakaa liimaileen takas yhteen. Eikäpä tuo koko kaapeli oli paljoo keskisormee paksumpata. Sielä sisälä kulukee kaikki lasiputket. Ja ku katkee, nin ei näimmä valo ylitte hypi. Kuvasa saattaa näkyvä, minkä kokosta se oikeesti on. Väleen kulukee mokomaa lankaa pitki paksuvaki asijata. Ei tosin tästä osotteesta.



Olit net korjuumiehet tännään kuulema käyneet totteemasa, että poikki mikä poikki. Huomenisa hitsaavassen taas kuulema kassaan, kuhan hakkeevat rillit päähäsä.

Tukikohasta linjat kunnosa toistaseks tähä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Pöllöjä tuulilukemia.

Ei ole ihme, jos Ukan sääaseman tuulimittari ei kaikin ajoin mittaile oikeita lukemia. Tänään iltapäivän kähmyssä piti hieraista silmiä pariinkin otteeseen, kun tuulimittari näytti niin kovin erilaiselta kuin tavallisesti.

Mummeli piti kiekaista ulos kameransa kanssa todistamaan, että Tukikohdassa saattaa olla parikin pöllöä...

Lintutuntijat voinevat arvella, mistä pöllöstä on kyse. Ukan mielestä laji on jos ei muuta, niin Tuulimittaripöllö.



Tukikohasta lintukirjaa selailemisiin tähän.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Ukka ei ennää velekaa Vlatimirille.

Ninko kaikki kuitista näkkee, on Ukka maksanu hakkapeliittasakkosa. Ei olekkaa öisi uni kunnola tullu silimään, ku on sakko peräsä. Taas elämä alakaa puhtaalta pöyvältä...


Tukikohasta uusija seikkailuja oottelemisiin tähä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mistä löytyis joulukuusenjalka?

Siellä Ukan ja Mummelin tekopaikan seutuvilla on muutamia asioita, jotka ovat hiukan isompaa kuin täällä Lapin perukoilla. Mummun velimies morsiamensa kanssa oli jo hyvissä ajoin etsiskelemässä joulukuusta. Ehdokas löytyikin, mutta taitaisi vaatia hiukan normaalia isompaa jalkaa. Ja kämppääkin.


Tukikohasta hiukkasen pienempää ettimisiin tähän.

Vapakalastajalle apuväline.

Loppukesästä menneenä suvena oli Tukikohtaan tuotu mallikappale vapakalastajan apuvälineestä. Siinä on Ukan mielestä ajatusta aika lailla, mutta käytännön testaukset jäävät tulevaan avovesien kalastuskauteen.


Ukka on haastellut telineidean kehittelijän kanssa. Samaa mieltä oltiin siitä, että varsinkin perhovavan siimahuolto ja kelahuolto useimmiten tapahtuu niin, että perhokela siimoineen vastaa maahan, kun kela on sijoitettu aivan vavan otepuolen päähän, kuten tiedetään. Hiekka ei tee hyvää kelan mekanismille sen paremmin kuin siimallekaan.

Ukan konttorin lattialla kuvattu vapateline tuo ainakin ajatuksissa avun ongelmaan. Kun telineen pidemmän puoliskon piikki upotetaan maahan, voi perhovavan tai muunkin vavan asettaa toiseen puoliskoon. Teline lukittuu kiinnikkeillään haluttuun asentoon, joten esimerkiksi siiman vaihtoon ei kalamies välttämättä tarvitse kaveria, vaan teline korvaa kaverin.

Ukka miettii jo telineelle käyttöpaikkaa veneeseen. Laite on kytkettävissä kumiveneeseen tai kanoottiin niin, että perämoottorimies voi tilanteen niin vaatiessa laittaa vetovavan telineeseen, jos veneessä on muuta puuhaa. Vaikkapa kaverin kalan haaviamista tai vaikka matalikon ohittaminen tähystelemällä. Niissä tilanteissa eivät kädet tahdo kaikkeen riittää.

Ukalta saa sähköpostilla laitteen sallalaisen valmistajan yhteystiedot. Aivan tarkkaa tietoa tuotekehittelyn tämän hetken vaiheista ei tätä kirjoitettaessa ole, mutta lisää tietoa varmaankin saadaan ennen tulevan kesän avovesikalastuskautta.

Tukikohasta kesäkalastuksesta hiljaa romuskassa haavelemisiin tähän.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Räkätauti viekun litran mittaa...

Entiijä minkä perän romuska Tukikohtaan saatiin, mutta tiukka viirus on kysseessä. Mummeli on ollu pelistä täysin poisa keskiviikkoehtoosta ja Ukka torstaista.

Eipä kumpikkaa muista tämmöstä, joka pakottellee sänkyyn ympäri vuorokauven.

Ei oo mittään tietoo siitäkää, kauvanko tätä on ooteltavissa kesteleen. On sitä jonkullaista ollu liikenteesä Sallasa ja täälä Naruskallaki, eli joku ylleinen lunssi se kait on.

Maksimit saa suorituspuolelta, ku yrittellee kaks kertaa vuorokauvesa käyvä lattaamasa puuta pessään. Täston hyvä alottaa laihutuskuuri, ku ei maistu ruoka kumallekkaa.

Täällois hieno talavi vaikka valokuvvaajalinssille, mutta ei täsä pysty kerräileen kunnoita sääkammeran kuvija. Lunta olis tasaset kymmenen senttijä. Ja sopevaa pakkasta jo monta päivää, puolenkytä astetta.


Tukikohasta toipumista oottelemisiin tähä.

torstai 20. marraskuuta 2014

Tukikohta nousee naapuriin.

Alakurtin entinen suomalaiskylä Vanhan Sallan luovutetulla alueella on sotilastukikohtana tehnyt hieman heiluriliikettä. Parinkymmenen vuoden aikana Alakurtti on käväissyt virkeänä sotilaskylänä, mutta sitten hiipunut pieneksi ja sotilaat kalustoineen ovat menneet muille maille vierahille.

Uusi nousu on taas meneillään. Erilaista uutisointia lähitulevaisuudesta voi lukea tiedotusvälineiden kautta, mutta täsmällistä tietoa asioista ei välttämättä kerrota. Ehkä sitä ei tiedetäkään.

Lapin Kansa on uutisoinut asiasta. Toivottavasti oheisista lehtijuttukuvista saa selkoa, mitä asiasta reilu viikko sitten kirjoitettiin.

Rakennustarvikerekka poikineen on ollut menossa paikallisen rajanylityspaikan kautta viime aikoina, mutta määränpää on saattanut olla muukin kuin Alakurtti.

Täytynee talven päälle käväistä katsastamassa, miltä elämä naapuritukikohdassa näyttää. Jos ei muuta asiaa ole, niin suaphan tuota käydä vaikka sakkonsa maksamassa...



Tukikohasta tarkkailemisiin tähän.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Myyräkannat selvässä nousussa Naruskallakin.

Neljän vuoden sykli näyttää toteutuvan myyräkannoissa. Tukikohdan tontilla on ollut pari välivuotta, joiden aikana ei myyrähavaintoja juurikaan ole tehty. Muistissa on hyvin kolmen vuoden takainen kesä, jolloin myyriä oli pihapiirissä niin lukuisasti, että niitä saattoi näkösektorissa kerrallaan olla puolenkymmentäkin.

Muutaman myyrän aivan rakennusten ympäristöstä silloin vilistelykesänä Mummeli pyyteli vesiämpäreillä. Saalis saatiin siis, mutta ei niitä saatu luomumenetelmillä kaikkia nitistettyä. Luonto sitten nitisti ne kaikki kerralla saman kesän jälkeisenä syksynä. Myyrät loppuivat kuin kirveensilmään, kuten täällä asioita ilmaistaan.

Sama ilmiö myyräkantojen noususta on nyt. Meillä asia havaitaan tämmöisenä vähälumisena syksynä siitä, että metsämyyrät pyrkivät ilmeisesti lämpimään tulemalla rakennuksen suojaan. Muualla niitä ei tavata tässä talossa sisällä kuin yläpohjassa, joten myyrät ovat ilmeisen hyviä kiipeilijöitä.

Ukka on aikansa kuluksi pyydystellyt häirikkömyyriä yläpohjasta. Ruotsalaiset ovat kehittäneen syötittömän edullisen loukun, joka on ilmeisen tehokas. Makuuhuoneen sisäkaton huokoisten levyjen päällä alkaneet myyrätanssiaiset ja juoksukilpailut ovat rauhoittuneet aivan täysin, kun puolenkymmentä metsämyyrää on poistettu myyräkantavahvuudesta. Viisi loukkua on siellä edelleen vireessä, joten tilanne on kohtuullisesti hallinnassa.


Lapin Kansassa oli ansiokas juttu Lapin myyräkannoista. Seitsemästä Lapissa esiintyvästä myyrälajista on ilmeisesti Tukikohdan tontilta havainnot metsämyyrästä ja peltomyyrästä, mutta isoin Ukan näkemä saattaisi olla lapinmyyräkin.

Myyräkuumetta ei toistaiseksi ole Naruskalla keneenkään tarttunut, eikä tarttunut silloin hurjimpina myyrävuosinakaan, vaikka niiden kanssa aika lailla oltiin tekemisissä.


Lunta alkaa olla sen verran, että myyrät saavat jonkunlaista sääsuojaa lumestakin. Viisainta olisikin pysytellä ulkosalla, koska ruotsalaisten myyränloukku on huomattavasti tehokkaampaa laatua kuin sikäläinen sukellusveneitä etsivä ja tuhoava kalusto...

Mummeli oli sillä mielin, että syötin ei tarvitsisi olla "juuston näköinen", mutta Ukka on eri mieltä. Suomalainen myyrä on niin viisas, että juustolta haiskahtavan syöttiosan pitää olla myös juustolta näyttävä, jotta myyrä menee loukulle maistiaisiin.

Tukikohasta kahdeksan sentin lumikerroksesta myyrien kanssa nauttimisiin tähän.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Marraskuinen pakkaspilkkipäivä Saukkojärvellä.

Parikymmentä astetta miinusta on kohtuullisen haastava pilkkikeli. Tosimimmit ja tosihemmot eivät tosiasiassa pakkasta pelkää niin kauan, kun kärpäsentoukat pysyvät sulana ylähuulen alla. Näin väitetään.

Mummeli, Venla ja Kasperi lähtivät muutamaksi tunniksi pakkaseen. Saaliskin saatiin siis, eli sekä siikoja että Mummelille tärkeitä abborreja. Puolenkymmentä paistiahventa kuulemma Mummelin tiellä pitävät.

Raikas oli ulkoilma ollut, mutta pakkanen on lähinnä pukeutumiskysymys. Marraskuinen maisemahan vetää tällaisena kirkkaana, vaikkakin lyhyenä pakkaspäivänä, vertoja sisällä löhöämiselle. Uskaliaita kalastajia oli jäällä ollut kaikkiaan kymmenkunta.






Jäätä on kertynyt kolmisenkymmentä senttiä, joten jäät kestävät vaikka autoilun näistäpuolin.

Tukikohasta kalanperkaajaa arpomisiin tähän.

torstai 13. marraskuuta 2014

Erilainen iltapäivä.

Kaikki alako siitä ko Mummeli soitti, että tars saaha jostai renkaavvaihtaja. Meinasin ensissannoo, että se vaihtaa, joka puhkooki, mutta pijin tietonani. Ja lähin kohta Kuutsijängäntiele, mistä se soitti. Sieltä Kallelamökiltäpäi.

No elähämmittää. Mummeli sano kun nostelin tunkilla autua ilimaan, että nejä sekunttija ojjo menny. Vormuloisa kuulema vaihtuu siinä ajasa. Empuhunu mittään. Sannoin vaan, että rouvakivvois sevverran osallistuva autosa renkaavvaihtohommii, että ees kuva saatas. Ja sain kans.


Sitte onki vähä pitempi juttu. Lähinnimittäin Kemijärvele Vianorikauppijaan luokse sammaakuumaa. Mummeli tarttee nimittäi autoosa neljä talavirengasta. Ja nytoli yks kesäratas, varapyörä.

Vianorisa tulthin siihen tuloksee, että taijetaa ostaa neljä uutta ratasta, kunei sieltä oikeen löytyny yhtä samallaista, mitä net kolome vanahaa entusta oli. Ja nihän siinä kävi. Ja Ukka otti net kolome nokialaista entusta takapaksiisa ja körötteli uusila nokijalaisila hissuksii kotio.

Matkala kuiten kattelivvähä pensamittarija, ja eiku samantie vielä Venäjälle pikatankkausreisule.

Se kestiki sitte nelisen tuntija. Kunnolliset tullimiehet sielä Venäjätullisa olit sillä mieli, ettei siihemmaahan saa tuuva semmosia vanteilta pois olevia kummipyörijä. Net otetaa vaakalle, punnitaa ja niile määrätää kilohinta. Siltä se ainaki tuntu, kun net oikeesti punnittii.



Ja kohta Ukka huomas, että piti lyyvä ainaki viiteenkymmenee kertaa allekirjotukset pitkijjapoiki ulukomaankielisiin pahveihi.

Yks lappu oli kait sakkolappu. Straahvi. Tuhavvissattaa, muttei sentää eeroja, vaan heijjä valuuttata. Eli sukelluskurssilla kait nelisenkytä eeroo. Sevvoi kuulema maksaa kotona pankisa, jota Ukka hiukkase eppäilee, mutta katotaa nyt. Kuuskytä päivää sanovat maksuaikaa ennen siperijaan lähtövä.

Meni sielä ylitöiks heilä ja tieten Suomenki tullisa ja passitarkastuksisa, ku Ukka pääs sieltä pois vasta puomijen jo mentyvä kiinne.

Mummeli alako kyseleen vanahoja renkaitaa. Pakkoha se oli tunnustella, että ei niitole ennää. Net onkohta jossain Lattarauvan alla. Ei vainkaa, takavarikkovarastosa net on.

Täytyy täsä taas miettijä, menikhän kaikki iha oikeen. Äite jos eläs, ninse taas vannottelis jottain sinneppäin, että ketä vois voisa paistaa, eikä se siitä muuks muutu. Emmuista lähemmin, mitä se opetti.

Saunomine meni hiukkase myöhemmäle. Ja jääkiekkopelit jäi kattomati. Mutta saihan tuota istuksija perse puuvuksisa penkilä sielä kuulusteltavana, että mitä sitä Ukan taas tuli tehtyvä. Vaikkemmielestäni oo mittäävväärää teheny. Kiistän oikeesti kaikki, ninko nykyvää tapana on kaikila.

Välilä kait tuntuu, että Ukale sitä sattuu ja tapahtuu...

Tukikohasta sakkolappuva tyynyn alla säilyttelemisii tähä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kaamossavusiikaa pikkupakkasessa.

Kemijärveläiset pilkkimiehet, ne samat, jotka olivat Retkeilymajalla viikonpäivät sitten syksyn ensimmäisellä kalareissullaan, tulivat taas onkihommiin. Eilinen päivä oli hiukan vajaa pilkkipäivä, kun he pääsivät tulemaan Naruskalle vasta vaille puolenpäivän.

Kuitenkin oli saalispussissa eiliseltä neljättäkymmentä pikkusiikaa ja sivutuotteena yksi ahvena.

Ehtoolla siikasaalis ja ahven laitettiin kevyeen karkeaan suolaan yöksi kylmiön pariin asteeseen odottamaan seuraavaa päivää. Ukka otti tietenkin hommakseen savustaa kalat tänään pilkkimiesten ollessa vetämässä Saukkojärvestä lisää kalaa, koska lyhyt valoisa aika on käytettävä tarkkaan siikoja narraamassa.

Ukan sähkösavupönttö toimii erinomaisesti puolenkymmenen asteen pikkupakkasessa. Savustusaika on samaa luokkaa kuin kesälämpimälläkin, eli rapian puoli tuntia.



Poikkesi tuossa päivällä sopivasti pari kahveevierasta Tukikohassa justiin Ukan ollessa savupönttöä tyhjentämässä. Vieraat maistoivat mielellään Saukkojärven savusiikojen suolan sopivuuden. Hyväksyntä tuli. Huomenissa aikoivat itse painella onkimaan samaa tavaraa.

Nyt kuulostaa olevan pakkanen tiukkomassa otettaan. Ovat lupailleet pariinkymmeneen asteeseen asti. Siitä on tätä kirjoittaessa iltaviiden paikkeilla kasassa jo puolet, eli kymmenen astetta ja puolikas vielä päälle.

Tukikohasta seuraavaa savukalasatsia oottelemisiin tähän.

Ukan askel lyhenemään päin...

Vanhuus ei yksinään tule, sanotaan sanassa. On se Ukan askel tosipuheessa suotuisassa paikassa vielä jonkun mittainen, mutta katolla varsinkin harjalla aamuhämärissä liikkuessa ei voi marssiaskelia otella.

Tuulimittari oli jumitilanteessa, joten aamuvoimistelu ja aamulenkki tulivat pikkupakolla, kun otsalampun valossa piti käydä putsaamassa tuulimittaria, joka ei pyörinyt, vaikka tuuli hiukan heiluttelikin koivunlarvaa.

Syksyiset nanokäsittelyt tuulimittarille eivät estäneet sitä, että eilissä päivänä viiden sentin lumikerros ja ennen sitä rännänräimettä ja vettä sekaisin aiheuttivat kuvien mukaisen jäätymisen. Ja jumitilanne oli selvä.






Tukikohasta valkeudentulosta nauttimisiin tähän. Viiden sentin lumivalkeudesta.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Rämpsykeliä pukkaa.

Helevetimmoiseks rämpsyks meni taas hyvä talaven alaku. Vettä sattaa ninko kesälä ja pihat ja varsinki maantiet on tännään ollu enempi luistirratoja.

Ainuva hyvä asija on, että Ukka tarkeni tehhä muutamia autoasennushommija ja ihan ite. Laiton lisävaloja Leksuksen keulille, kunnet entuset lähti sen muutaman lehtitoimittajan pirssin matkaan sielä Kajjaanisa kevväällä, ninko muistanette. Tai jokku teistä.

Ei täälä kesälä mittään lisävaloja tartte, eikä tarttis talavellakaa, ku on lunta, mutta nyton maat nin mustana, että käsikiopelolla pittää ajela. Mummu jo rutkutti, että kohta hää ei lainaa Ukan pirssijä olleskaan, jos siihe ei saaha parempija valoja. Taivuin.



Nätit viikollopun harmajat tyvenet pikkupakkaskelit on taas kertaallee poispyyhityt. Tilalle tuli lussaa ja taivaalta vesee.

Pilikkijäät ei tästä oo moksiskaa, mutta jääle pittää ottaa mukkaan potkurit. Ja luistimet. Ja tielä pittää olla valuva, että näkkee aamupimiäsä ja illankähmysä. Ja yölä.

Tukikohasta vallaistummisii tähä.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Olisiko maistunut sullekin?

Pikku pakkasessa on mukava istuskella tulilla. Nuotion loimussa on helppo valmistaa maukkaan aterian pääruoka, joka tällä kertaa oli loimulohi.

Ukka fileerasi kaksi tuoretta kirjolohta ruodottamaksi. Ne oli pyydetty Erätulen matalikolta ja lähtöpaikka oli Kuusamo. Ihan hyvää kalaa, ei mitään sivumakuja.

Fileet Ukka naulaili leppänauloilla alumiinifoliolla päällystettyihin kuusilautoihin. Ja eikun nuotio, jossa tällä kertaa oli puoliksi koivuhalkoja ja kuusihalkoja. Niistä sai hämärtyvään iltaan kivasti räiskyvän nuotion, jonka enimmät sauhut vei eteläkaakkoinen tuuli mennessään kohti pohjoista.

Kalat loimuttuivat savuttomalla puolella. Parituntinen siinä meni nuotion loisteessa mukavia miettien.





Pientä vahtimista tämä ruokalaji vaatii, koska tulta pitää säädellä ja kalalautoja siirrellä ja käännellä hieman tilanteen ja tuulen mukaan.

Fileet oli suolattu hienolla merisuolalla pari tuntia ennen loimutuksen alkua. Tällä kertaa se suolaus oli riittävä ja myöskin ilmeisen sopiva, jos syöjiä on uskominen. Kahdeksan päivällisen syöjää nautti kala-aterian imelletyn puikulaperunalaatikon ja uunijuuresten kera. Jälkiruuaksi mustikkatalkkunarahkaa kermavaahtonokareen kanssa.

Kati työkavereineen ja talonväki jaksavat tällä aterialla varmasti huomiseen aamuun varsinkin, kun iltapalaksi on vielä luvassa kevyt juustoiltapala...

Tukikohasta sulattelemisiin tähän.

torstai 6. marraskuuta 2014

Suomi eli metsästä.

Ei tartte kauheesti ihmetellä, että tässä maassa on metsäalan ammattilaisia vailla työpaikkaa. Mummeli kiikutti tänään neljän rullan paketin tavallisen näköistä valkoista talouspaperia S-Market Erätulen hyllystä.

Vasta kotona alettiin pakettia tutkimaan paremmin ja lähemmin, kun rulla oli lyhyempi kuin entunen tyhjä paperitelineessä. Arveltiin, että Serla on leikannut sentin pois rullasta ja nostanut samalla hintaa parilla sentillä.

Ei se niin ollut. Paketista ei löytynyt suomensanaa, paitsi takaa sieltä, missä selitetään ainakin viidellätoista kielellä, että kyse on talouspaperista.

Valmistusmaa Liettua.


Ei tässä enää liioin tarvitse ihmetellä, että yyteet jyllää joka ilmansuunnassa. Joka päivä.

Tukikohasta kotimaista tästä lähtien suosimisiin tähän.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kesän kunniaks SUVikumit alle...

Tääloli eilisä aamula kesä. Sulit pois kaikki lumet ja tie oli liukas ninko sanonko.

Ostahutin tuohon herraskaisempaan pirssiin kehnokuntosten aluvanteijen tilalle uuvemmat. Ei mahtanu mittään, kunniitten vanteijen ympärillä oli valamiina suvikummit. Net on semmoset suvikummit, että niilä Ukka voi päästellä kuulema talaven läpi. Niisson oikeesti SUV merkki, nin eikö ne sillon ole suvikummit...

Piti käyvä oikeen Rovaniemen kaupungisa asti net laittamasa alle, kun Kasperi net sieltä ensi osti. Niihi vanteisii ei sitte löytyny mistää Leksuksen semmosia keskiläpyköitä siihen issoon reikään. Laittovat Lapin Kummiliikkeen hyllystä niihi jotkumuut läpykät. En tiijä nuita muita autommerkkijä, ku ainoo auto maalimasa olleksus. Näin on näppylät.

Nyt pittää vahtija herrainpirssijä, ettei muutama työväilluokkalaine hilippase sillä työpaikallee...




Nyteitaas tiijä, mitä kelijä tullee. Pakkaselle käännähti taas tännää. Ja pohojatuuli vinkkas nurkisa. Tulipaha kessää eli talavee, nin myö ajellaa, ku maantiele mieli tekkee.

Tukikohasta tähä.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivän päivälliskattaus Naruskan tapaan.

Naruskan Pyhäinpäivää vietettiin rauhalliseen tapaan. Isompia ja pienempiä kynttilöitä poltettiin sekä ulkona että sisällä asiaankuuluvin muisteloin.



Keittiössä hyöri kokkikolmosta kaikille ruokalajeille omansa. Ensin arvelutti hieman, miten juttu onnistuu, mutta kaikki selvittivät vastuuosuutensa täysin pistein. Ainakin, jos paikalla olleita kutsuvieraita uskominen on.

Ruokapöytä katettiin Tukikohdan isoon saliin. Alkupaloiksi maisteltiin savukalalla ja aurajuustolla täytettyjä ruisnappeja. Ruistaikinaan leivottuja sarvia oli yksi kokki täytellyt kylmäsavuporolla ja paprikalla ja emmentaljuustorasteella. Alkupalan painikkeena oli kuumaa glögiä, alkoholitonta sellaista.

Pääruokana oli maalintupataa, jonka raaka-aineet olivat metsän parasta antia, eli metsoa, teertä, riekkoa ja pyytä. Uunipata hautui sadassaviidessäkympissä neljättä tuntia. Suurustettu pata sai kaverikseen imellettyä puikulaperunalaatikkoa, uunissa haudutettuja porkkana-, punajuuri-, lanttu- ja nauriskuutioita, jotka oli maustettu kevyesti hunajalla ja yrteillä.


Lintupadan kruunasi mustaherukkahillo ja pihlajanmarja-omenahillo pöydästä, padasta itsestäänhän löytyy yksi sen perusaineista, eli pakastemustikat.

Jälkiruuaksi tarjolla oli kaikkien kielet mennessään vienyt karpalo-vaniljajuustokakku tietenkin perkolaattorikahvin kanssa.


Tukikohasta perinnettä edelleen vaalimisiin tähän.

Metsäkanalintujen ensimmäinen talvilomapäivä.

Lokakuun päättyminen päätti kanalintujen pyynnin, joten niillä on nyt edessä talvi ilman metsästäjien häirintää.

Kasperi ja Venla kävivät aamupäivällä tutkailemassa, millä mielin teeret Varpuaavan suunnilla lomansa aloittelivat. Kuvamateriaaliakin kameralle hiukan tarttui...




Pyhäinpäivä valkeni Naruskalla hieman sumuisena, mutta teeret olivat siitä huolimatta liikkeellä. Teerille ja muille metsäkanalinnuille toivotaan suotuisaa talvea niin, että ne saisivat riittävästi kieppilunta ja otolliset ravinto-olosuhteet niin, että pysyisivät hyvässä kunnossa tulevan kevätkesän pesinnän alkaessa taas rapian puolen vuoden kuluttua.

Naruskan kairaan jää hyvä kanta lintuja talvehtimaan, joten lähdöt talvelle ovat ihan kohtuulliset.

Tukikohasta tähän.