Erilainen iltapäivä.

Kaikki alako siitä ko Mummeli soitti, että tars saaha jostai renkaavvaihtaja. Meinasin ensissannoo, että se vaihtaa, joka puhkooki, mutta pijin tietonani. Ja lähin kohta Kuutsijängäntiele, mistä se soitti. Sieltä Kallelamökiltäpäi.

No elähämmittää. Mummeli sano kun nostelin tunkilla autua ilimaan, että nejä sekunttija ojjo menny. Vormuloisa kuulema vaihtuu siinä ajasa. Empuhunu mittään. Sannoin vaan, että rouvakivvois sevverran osallistuva autosa renkaavvaihtohommii, että ees kuva saatas. Ja sain kans.

Sitte onki vähä pitempi juttu. Lähinnimittäin Kemijärvele Vianorikauppijaan luokse sammaakuumaa. Mummeli tarttee nimittäi autoosa neljä talavirengasta. Ja nytoli yks kesäratas, varapyörä.

Vianorisa tulthin siihen tuloksee, että taijetaa ostaa neljä uutta ratasta, kunei sieltä oikeen löytyny yhtä samallaista, mitä net kolome vanahaa entusta oli. Ja nihän siinä kävi. Ja Ukka otti net kolome nokialaista entusta takapaksiisa ja körötteli uusila nokijalaisila hissuksii kotio.

Matkala kuiten kattelivvähä pensamittarija, ja eiku samantie vielä Venäjälle pikatankkausreisule.

Se kestiki sitte nelisen tuntija. Kunnolliset tullimiehet sielä Venäjätullisa olit sillä mieli, ettei siihemmaahan saa tuuva semmosia vanteilta pois olevia kummipyörijä. Net otetaa vaakalle, punnitaa ja niile määrätää kilohinta. Siltä se ainaki tuntu, kun net oikeesti punnittii.

Ja kohta Ukka huomas, että piti lyyvä ainaki viiteenkymmenee kertaa allekirjotukset pitkijjapoiki ulukomaankielisiin pahveihi.

Yks lappu oli kait sakkolappu. Straahvi. Tuhavvissattaa, muttei sentää eeroja, vaan heijjä valuuttata. Eli sukelluskurssilla kait nelisenkytä eeroo. Sevvoi kuulema maksaa kotona pankisa, jota Ukka hiukkase eppäilee, mutta katotaa nyt. Kuuskytä päivää sanovat maksuaikaa ennen siperijaan lähtövä.

Meni sielä ylitöiks heilä ja tieten Suomenki tullisa ja passitarkastuksisa, ku Ukka pääs sieltä pois vasta puomijen jo mentyvä kiinne.

Mummeli alako kyseleen vanahoja renkaitaa. Pakkoha se oli tunnustella, että ei niitole ennää. Net onkohta jossain Lattarauvan alla. Ei vainkaa, takavarikkovarastosa net on.

Täytyy täsä taas miettijä, menikhän kaikki iha oikeen. Äite jos eläs, ninse taas vannottelis jottain sinneppäin, että ketä vois voisa paistaa, eikä se siitä muuks muutu. Emmuista lähemmin, mitä se opetti.

Saunomine meni hiukkase myöhemmäle. Ja jääkiekkopelit jäi kattomati. Mutta saihan tuota istuksija perse puuvuksisa penkilä sielä kuulusteltavana, että mitä sitä Ukan taas tuli tehtyvä. Vaikkemmielestäni oo mittäävväärää teheny. Kiistän oikeesti kaikki, ninko nykyvää tapana on kaikila.

Välilä kait tuntuu, että Ukale sitä sattuu ja tapahtuu...

Tukikohasta sakkolappuva tyynyn alla säilyttelemisii tähä.