torstai 27. marraskuuta 2014

Valokuitu poikki Naruskallakin...

Ei se Elisan valokuitunaru jossain siellä etelän helteessä ainuva kaivurin katkasema Suomesa ole. Jopa tuosa muutama rasvanäppikaivurikuski oli käyny muutamata ihistyspaikkaa tönkimäsä maantieojasa. Ja tieten ruotassu hiukka syvemmältä varoiks, nin eiku naru poikki.

Posti-Jussi soitteli eilissäehtoola ja kyseli Ukalta, onko narut kunnosa. Tukikohasa oliki, mutta tästä pohojoseen muutaman kilometrin pääsä oli etellä kerrottu kaivuupaikka. Laakista mykkänä koko Moilasperä katkipaikasta etteenpäin.

Täsähän tuo pikku hilijaa alakaa selevijään, miten tälle linjastolle oikeen käy, kun jostain poikki mennee. Ei näimmä katkee kuin siitä toiseen suuntaan, mistä sattuu. Täsä tappauksesa poikkipaikasta pohjoseen. Siitä etelään on värkit kunnosa.

Ukalla on muutama valokuitukarva mallina. Se on meinaan sevverran ohutta lasiputkee yksittäinen kuitu, että ei oo huononäkösen hommaa niitä alakaa liimaileen takas yhteen. Eikäpä tuo koko kaapeli oli paljoo keskisormee paksumpata. Sielä sisälä kulukee kaikki lasiputket. Ja ku katkee, nin ei näimmä valo ylitte hypi. Kuvasa saattaa näkyvä, minkä kokosta se oikeesti on. Väleen kulukee mokomaa lankaa pitki paksuvaki asijata. Ei tosin tästä osotteesta.



Olit net korjuumiehet tännään kuulema käyneet totteemasa, että poikki mikä poikki. Huomenisa hitsaavassen taas kuulema kassaan, kuhan hakkeevat rillit päähäsä.

Tukikohasta linjat kunnosa toistaseks tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti