torstai 30. marraskuuta 2017

Puukkomestarin ei niin hääppöset kuulumiset.

Nytei pyyhi puukkomestari Vasaralla ihamparraala mahollisella tavala. Olen olluhhiukka hissukseen tapahtumijen kulusta viimesten kuukausijen aikana siitä, mitä Artopoika on kävässy sairastelupuolelta läpi. Kaikellaista, vakavampaaki.

Elokuusa oli meininki lähtijä muutamana keskiviikkona tavan saunareisule. Soittelin tiistakiehtoola. Onneks kolomekkertaa peräkannaa ja normija pitempijä soittoja. Onneks ei mestarila ole puhelimissaan mittäävvastaajija. Kolomanteen soittoon sieltä vastattii. Rominan kans. Ja heti äänestä Ukka kuuli, että mies ompelistä pois. Parit päivät oli maannu lattijalla sejjääläkiinku oli sängystä puonu. Iliman vettä ja leipää siinä. Ja ihavvahingosa kerto ylttyneesä pöyvältä luuriin kiini, kunoli kuullu sen sitkeesti soivan.

Asijat eteni pikavauhtija nin, että Ukka tilas 112 -sovelluksela kohteeseen sairaspirssin. Ja sieltä potilas suoriltaan Rovaniemele tehole. tulehusarvot eikun hiuka viijettäsattaa. Keuhkokuumetta ja mitä lie sisäelimijen pelistäpoistiaknoosija. Likelä manalamporttija kuulemma mies käväs. Mutta selevis. Parivvikojjäläkiijjo Sallasa sairaalasa ja sitätehen kotijo.

No eimittään. Uuvesa kämpäsä Kotalasa kaikki näyttit aikaslaila hyvältä ja puukkojaki alako taas syntyyn. Mutta sittentuli takapakkija. Taksila oli mestari käymäsä jossakin kontrollisa Rovaniemelä. Ja sieltä oli pirssimies saatellu kämpile ehtoopimijälä. Kotimatkala oli jo mestarin ittesä kertomana jäläkiinpäin tuntennu, että puhetta sotkee. Muukinko leijonaviina. Mutta asija jäi silleen, kunei taksisuharikkaan vissiin oikeen kuljetettavaasa paremmin tuntennu. Soli maanantakiehtoo. Ja tistakiehtoola taas Ukka soittelee, että lähemmä saunareisule. Ei vastausta. Vuokraisäntä kerto, että mies kyllä olleilee kotona, mutta leijona maistuu. No, se selitti Ukale, miksei vastata.

Keskiviikkoaamuna vastas. Ja kohta seleves, että sohvala makkoilee, eikä pääse mihinkää. Ja sannoo käsivarren olevan poikki olokavarresta. Maanantaiehtoosta lähtiin. Noh, eipä siinä kauaa Ukan miettijä tarvinnu, mihin nyt soitetaan. Nummeroon 112. Ja sairaspirssilä taas maalimale.

Sillon maanantaisela Rovaniemireisula ilimeisesti aivohalavaus, joka sekotteli puherytmijä. Se selevis vasta Sallan sairaalasa, kummuutama sairaahhoitsu ja lekuri kyseli vierailule menosa olevalta Ukalta, että katkooko Artola puhe. Noheleppo sannoo, että eilen puhelimesa huomasin, mutta arvelin lääketokkuraks. Ei mittään lääketokkurata, vaan halavaus. ja eikun liuotuksile Rovaniemele.

Nyton mies taas kotona toipilaana. Olemma Mummelin kans syöttänne hälle hiilisiikaa ja imeläpottulooraa. Ja voitaikinapullija mustikkahyytelolä. Ja hyvijä evväitä muitaki, Mummelisämpylöitä ja kaikemmaaliman vahavistavija evhäjä.

Son paranemmaan päin selevästi. Konkoili tännäänkijjo vertstaale, misä Ukka laitto muutamaan hijomakonheeseen hijomanauhaa paikalleen, kunei mestarila kunnola toimi se luulitoksija saanu vasuri. Mutta tullee siitä kuulema vielä käsi.

Että tämmönen tappaus lyhyvesti kerrottunna. Jos joku vielä ihmettellee, että miksei puukkotillaukset oikeen etene, nin lukkeepa uuvestaan.

Tukikohasta toiveikkaana paranemisesta tähä.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tuulimittarille henkiihherätys.

Harvemmin saa Ukka mithän sähkövermettä korjaantummaan, jos son sanonu sopimuksesa irti. Nyt kuiten tais tilapäisesti käyvä nimpäin, että pikkumiettimine tuulimittarin kans auttelit asijaa etteenpäin.

Lauhampäivän kunnijaks kiipesin tieten katole valamistelemmaan uuven tuulimittarin saapumista isovveentakkaa. Tai Uniojoninaluveelta. Vetelin sinne putkistoon, eli tuulimittaritoloppaan vetovaijerit, että saan uuven mittarin johot sitte aikannaan nopijammin vejeltyvä katolta tänne konttuuriin alakertaan. Raplasin siinä samala hiukkasen sitä sökövä mittarija, jota Kasperin kanssa hiukka liimailtiijja korjailtiin. Pyörimmään sen sainkissillon, mutta tietoja alakertaan ei kulukennu.

Nyt näppäsin sieltä mittarin sisältä yhen sähköteipimpätkän pois, jolla estelin liimattuva tuuliviirijä lähteväks itte tuulemmukkaan. Nostin sitte tolopan niivvarovasti pystyyn, että viiri ja tuulikupposet säily paikallaa. Ja net kullähti sielä ylläälä pyörimmään, nin heikkovirtanen sähköyhteys palas ja verme alako mittaileen tuulija ja sen suuntija.

Nytovvaan se vaara, että jos kova myrsky tullee, nin eppäilen palikoijen lentelevän sieltä tuulevvietäväks, mutta son senaijjammurhe. Uusija mittarija on tulosa kahestaki eri suunnasta. Tilasinnimittäin uuvet sekä Trumpilta että Makroonilta. Säähemmo nimittäin ei halva semmosta, että sääkuso ei kule. Reservisä ojjatkosa yks mittari ja piste.

Tulin asijasta nin iloseks, että kärräsin nollakelipäivän kunnijaks alakertaan viikompuut. Puuta muutommennee vähällaisesti tämmösenä talavena, kunei kunnon pakkasija olelliijon ollu. Voip olla nimpäin, että Pulukkaviijasta ostetut neljäkytäviiskiintova koivuja saattas riitellä seuraavaks talaveks, jos vanhojen puijen menekki tämmösenä hithaana jatkuu...



Lumimittarisa ommuuten kakskytäsenttijä lunta viimestensatteijjen jäläkiin. Son kuiten vähempi, mihin Naruskala on totuttu. Mutta totuttelemma siihe, että talavipakkaset ja lumet kurittaa enempi länskairaa. Ei haittaa, eikolla katteellisija, vaikka Kittiläsä on puolmetrijä lunta.

Tukikohasta tuulimittaripostija oottelemissiin tähä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

White Saturday.

Satheen jäläkiin tullee pouta, sannoovat. Lumentulova ei Naruskala vielä tartte hillitä, kunei Ukan lumittarile ole kerinny kertyvä vastaku kakstoistasenttijä tätä valakosta herkkuva, josta Linko-Jarkko ainakittykkää ninko hullu polokasta.

Kävimä met Mummelinkans eilissäpänä mustaakipperjantaita Sallasitysä ja Kemijärvelä kattomasa. Eli totteemasa, että kympilä myynnisä olevija viijenkympin humpuukielektroniikkavermeitä tenavile ei kummastakkaan kaupasta löytynny, vaikka isoisa Postisevvälisä olevila mainoksila silleen ilimotettiin.

Välijä hällä. Tuli Mummelin Suparusta kiristettyvä Kalottikorjaamola muutama moniurahihina, joka vinkas kylymänä. Niija tilasimma samontein tällekki pirssille vetokoukun, että pääsee kaatopaikala käväseen silläki. Alakutalavisiivous tars parsija.

Nonni. Tätäkirjoittaisa Jarkko jo kolas Tukikohan pihat ja takapihat. Ei kannatte Ukala ittijään kolan kans riskeerata, eikä ressata. Valametti ja linko on niitävarte. Ja Linko-Jarkko.


Tukikohasta mustaperjantaisen normihintasen sikaulukovilleen kanssa eväsohjeita miettimissiin tähä.

torstai 23. marraskuuta 2017

Pikkupakkaset muuttelee jokimaisemaa.

Kallelan kamerakuvasta sen näkkee, miten pari pakkasvuorokautta jäävyttellee jokikivijä nopijaan tahtiin. Kohta taas helepottaa, kuhan kerkiää tännekki tuo etelästä hiipivä lumisaje ja lauha...


Lutra lutran jäljetkin on pois pyyhkästy, kun alakaa jokivettä pakkanen yläntämmään, ninko täälä ruukataan sanua.

Tukikohasta lunta jo kaipailemissiin tähä. Ja pimmeetäperjantaita. Ja höpöhhöpö nuijjen kauppavouhotustenkans.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lutra lutra lutraamassa.

Enollu aamusela ihavvarma, liekkö Kallelan saunarannasa yölä käyny tassusajjäläkijä jättämäsä saukko, vaikka se ensmääsenä mielesä oliki. Lähetin kuvvaa hiukka kierroksele ja sain ehtoola uskomuksele lisätukija kirkolta. Sieltä tipahti tuo latinankielelä oleva otsikkoki.

Muistamma Mummelinkans muutamavvuojentakkaa naapurimökkiläismiehen havvainnosta. Sillon oli juossu puolenkytä saukkova vastarantatörmälä ylävirtaanpäin. Jakun silimä käänty alavirtasuunnile, nin sieltä kipitti seuraava viijen kipaleen parttija saukkosija. Son kertanäkemällä elläintarhan ulukopuolela luonnosa isompuoleinemmäärä.


Siinon hyvä sula Lutra lutrala lutrata suvannosa. Ja kalastela henkesäppitimiks.

Tukikohasta uusija kamerakuvija oottelemissiin tähä.

Pihavalosaastettako?

Täälä Naruskala kunei ole katuvaloja, eikä muutakhan ylleisvalova, eli sitä kaupunkijen valosaastetta, nin tuntuu hiukka ouvolta kattella pihavalojakkaan. Net on nyt kuiten siirretty letikantaan Tukikohasa. Ja net sammuvatten ja syttyvätten tieten herraskaisesti sisältä nappulasta näppäämälä.

Parit letityövalot aa viiskytäwattija kipale on isommat. Ja yks pienempi jää yövaloks palamaan aina ja iankaikkisesti kevätaurinkoon asti. Ja tieten porraspieleen syttyy liikkeestä yks valo, jos joku koputtellee pimijänäaikana majatalon ovija.

Entiaikaset halovalot kakskipaletta tuosa pihasa saavannyt jäähä eläkkeele. Net olikin viissattaawattija kipale, eli ei niitä koko kaamosaikaa oikeen viittinny poltela. Niistonnyt aika menny ohitte.

Rihlaki tietää, että nykko ehtoola pihavalot syttyy, nin kohta on eväskippoehtoopala eesä syötäväks.



Tukikohasta iltakymmeneevvalojen sammuttamissiin tähä.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Hiukopalaks hiilisiikaa.

Kunon tuota elävää tulta Tukikohasa tuolla pannuhuoneesa, nin sielon ainakikkertavuorokauteen hyvät koivuhiillokset. Ja meilä kyllä tiijetään, mitehhiilikallaa laitethan. Tullee vaan mahollisuuksiinnähen aikas harvoin tehtyvä.

Nytoli poikkeuspäivä. Tai ehtoo. Oli pari kevyvesä suolasa olleillutta perattuva siikakallaa sulana. Aarni veteli lounaaks yhen, mutta kaks jäi. Halstarille net sopi hyvin. Ja hiillokset oli kohillaan.

Olisko ollu kelloon kahtomatta pari-kolome minnuuttija puoleltaan. Sitten kuumana kevyt kylymäveshuuhtelu Naruskan vesossuuskunnan kirkhaala veelä, nin jovain.

TuplastiKursulaista ei tähänkään käyttöövvoi liikaa mainostela. Siihenko vetasi kevyven kerroksen oikijaa voita, ja sittempääle hiilisiikaa, nin jolle ei maistu, ei tiijä kalansyönnistä mittään...


Son siika heppeimmillään tuollai kevyvesti hienola merisuolala suolattuna. Kiitoksija vaan Terhile ja Timole, harossija on siijat tälleenkillaitettuna.

Tukikohasta huomenna loput nappasemissiin tähä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Liisanliukkaita ootellessa.

Ei taija pakkasista päätellen tulla tällevuojelle Liisalliukkaita. Pakkasta kohta paritkympit. Liukkaita ootellessa pijimmä Pyhhäinpäiviltä lykkääntynneet päivälliset Tukikohasa. Perinnepäivää jouvuimma hiukka siirteleen, kun oli, ninko ikäimmeisilä ruukaa, joku joskus potilaana.

Nytoli kaikki rivisä, eli parit pariskunnat herrain kirkonkylästä ja yks pesuve ihan kaupungista asti, eli Rovaniemen Tapijonkylästä.

Meiloli Mummelinkans tieten heleppo alakaa valamistaa Alappimaasta lähtöjjään olevia evväitä. Sopivasti suomalaista sekhan kullaitto, nin jovain olit ihan kelepopäivälliset.

Alakupalloiks napsimma juustolautaselta sveitsiläistä puoltakytä juustoplaatuva. Niijenkans sopevasti Naruskan harvinaisija kantarellijä, jokka paistettiin ruokaöljysä arvakkaas minkä kans. No tieten kursulaisen leipänapposten kans. Tuplastikursulaista se ollappittää.




Juustolautasela piti tieten olla hetelmijä ja vihireetä, ninko kuvasta näkkyy. Ja Mummelin tuoreet sämpylit. Ja juustojenkans vielä sveittiläistä semmosta hilloo, ettei ollukkait kenenkäässuusa aikasemmin käyny...

Pääruuvaksi Ukka risteytti sijan ja hirven. Sijasta ulukovile ja hirvestä kans. Net nuijittiin sentivviipaleista ohuviks pihivks ja penslattiin kevyvesti semmosela sevoksela, jossoli olliiviöljyvä, soijakastiksetta, mustapippurija ja piipillinevvielä riistamaustetta, Net hakatut pihivit olit ensin maustumasa kylymijösä pieksämisejjäläkiin. Valamistusvaiheesa net laitethin vastakkaijja välliin ripottelut sveittimmaan gryverejuustova raastettuna. Kevyt voitelu kanankevennykselä sejjäläkiin, kurreunat oli pieksetty kiini lihanuijala. Ja pinnale vielä varmemmakvakkuuveks korppujauhesevosta. Sikapuolta paiston voisilimäsä paistimpannula reilun pariminnuuttisejja hirvipuolta hiukka vähempi. Harossit tulit.

Sittoli Mikkelimmaikin kaaliporkkanapattaa. Son heleppotekonen kans, eli raastettuva porkkanata ja tavan kaalija kasvisliemesä hauvutettaan. Se saa porista paistimpannula kanne alla ainakipparituntisen. Loppupelisä siihellisätään tuorejuustova ja makkeuveks hiukka tummaa siirappija. Ja nam. Son hyvvää, sano kaikki.

Ja puikulamuussija tieten pittää juhulapöyväsä olla. Siinon Ukan reseptimmukkaan reippaastivvoita ja kermaa, mausteena pelekkää hienova merisuolaa. Se vispaantuu kuohkeeks muusiks norjalaisela sähkövatkaimela. Jajos jää, nin lopusta pottuvellijä tai ninko tännään, imellettyvä pottumuussija huomisen Liisampäivänpöytään.

Pikkulautasela Aarnimpihivi iliman suolaa...
Lähikuvasa Mikkelimmaikimpata.
Jakauniiks lopuks tieten jäläkiruoka. Hiukka kevyvempää, eli mansikoijjempääle pannakottaa ja suoraan Sveitsimmaalta vermisellijä, jota sielä myyvään pakastettuna. Toimma tulijaisina. Son makijaa evästä kastanjasta. Hilloja tieten, ninko Lapisa ruukataallaittaa...



Kukhan ei sanonu näläkäseks jääneesä. Ja muuhunkait ei syömiselä pyritäkkään.

Jovain Tukikohasta Liisampäiväänasti pärjäämissiin tähä.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Tuulimittarilta nokka poikki.

Son sökösökösöö kolomannenkerran tuulimittari. Taas piti ameriikammaahan laittaa pikaviesti, että Ukka tarttee PeetBrosiisa uuven tuuliviirin tuulimittariin. Se tuli ales ninko räksänpoika nokalleen peltikattoojja naps, nokka poikki. Eikäsiinole kahta sannaa, vaikee korjattava on.

Eihännuot maalimoja maksa, kakskytäviis taalaa. Nyt jo Mummeli rääkäs tillausta tehesä, että tillaa samontein kaks. Ja ninteinki. Laiton vielä Trumpille erikseen sähköpostija, että laittas lentopostina tulleen, ei täsä jouveta merta kyntämään.


Sielton tuosta keskikohasta sisältä särkynny joku hilavitkutin kans, nin ei auta muutako ootela.

Tukikohasta tähä.

torstai 16. marraskuuta 2017

Poro kelin tietää.

Kävimmä Rovaniemelä mutkin. Palluumatkala olis ehkä pitäny torpata valokuvavverran Kemijärvelä, mutta oli hiukka tiukka aikataulu, kuppiti Mummelin keritä töihisä tuone Saijamperile.

Olit nimittäi satakunta porova asettunnu Isolakylälä makkuulle Kemijärvejjääle. Se tarkottaa satavarmasti kelile semmosta muutosta, että tuisku tullee.

Kotijokkun päästiin, nin jopa anteli Lapirraatijo kelivarotuksija koko Lappiin yöks ja huomisekspäivää. Ja ninhän tuo sajetutkakuvasa näyttäs olevan Ruåttimpäälä ja Norjampäälä olevan sajealuve siirtyilemäsä koillista kohen.

Tukikohasta poron tietämystä hiukka ihimettelemissiin tähä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Aurinko haastaa autoilijaa.

Samalla, kun Ukka ihaili tänään päivällä viimeisiä auringonsäteitä kotipihalla ja sääkameran kuvista, niin talon työväenluokan edustaja sekä nautti että noitui aurinkokeliä. Puolenpäivän jälkeen aurinko paistaa etelään matkaajaa matalalta silmiin. Ja lumi kertaa valoa tietenkin tuplaksi. Ja tiellä kun ei vielä ole lumipenkkoja tien hahmottamista helpottamassa, niin hankalaa kuulemma ajaminen oli.

Kuvat ehkä kertovat kokemuksesta osan. Nooh, pari vuotta vielä kun jaksaa työmatkoja polkea, niin sitten saa valita, mihin aikaan maantielle tuppaantuu...




Tukikohasta kaikesta huolimatta Rovaniemelle huomenna suunnistamisiin tähän.

Aurinko sinnittellee viimesijään.

Son kaamos alakamasa. Kauhu toisille, toisille ilonaihe. Vajjaan kuustuntija aurinkoarmas Naruskan tasala koittaa vielä ylös kiivetä, mutta kohta sille Tukikohan tasalla tullee ajat, jollon se ei jaksa Kuukkumaharjun ylitte nousta.

Pilivisenä päivänä tuntuu jo näimmarraskuun puolivälisä, että ei se liijonnouse ennää ollenkaan. Mutteise nin ole. Pilivetko väistyy, nin vielä se valovaan jakkaa.

Lunta meilon kymmenkunta senttijä. Se mukavasti valasee, vaikkei paistaskaa. Postikorttimaisemija sitä saa lyhven päivänaijjan ihhaila...


Tukikohasta pisemmile yöunile pikkuhilijaa siirtyilemissiin tähä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Siirryimmä sittenki letiaikaan.

Yrittännyttä ei laiteta, sannoo sana. Muutaman sähkärinkans kujjuttelin ja kertoilin huonostimmenneestä lamppuvaihtourkosta nuihin turvavalloihin, nin oikia sähkäri oli sillämielin, notta onnistuu se vaihto. Ja niijen kuuluu kestää sielä ketjusa. Soli se Heikki.

Sittehhän neuvo, miten net kuuluu vaihtaa. Meikäläinenku amatöörinä teki nimpäin, että virtaset valoketjusa päälä irrotin vanahan lampun kerrallaan ja tökkäsin uuven tilale. Sillai onnisti vaihtaa net kolome tai nelejä ensmäästä. Sitteppalo varoke. Eikä sitä sulaketta meinannu löytyvä, mikoli kärvähtänny. Mutta löyty viimen, ninko kerroin.

Jo toistaviikkoo sitte tein uuvet vaihtoliikkeet. Katkasin virtaset poistumisvaloloista pois ja alloin lamppu kerrallaavvaihtaan tuikut hehkulangallisista leteihin. Ja jokalampun vaihon jäläkiin löin virtasija pääle, että näjin, pallaako uus. Ja net uuvet alako ei palamaan, vaan loistelemmaan kirkkaaminko turvavalokkoskaan täsä talosa. Ja net on loistannu siitälähtiin nyjjo toistaviikkoo. Enkä saanu yhtään oikosta aikaseks tälleen vaihtelemala.




Näijen letijen uhataan kestelevän ainaski pisempäänku noijen hehkulankasten. Sempäs näkkee ken ellää. Seuravana onkissitte vuorosa niijen akkujevvaihtamine. Einet kauvaa vielä ole sitä varavirtahommaa toimittannu, kolokytäseittemävvuotta vain. Pakkasakkuja net on nimeltää. Ja takkuuaika on ummesa. Jokuvuossitte.

Tilasinnet uuvet akut Kemijärvele. Uusijen kestoikkää en tiijä. Kokkeillaan. Kolokytäseittemävvuotta tästä etiäppäin nin ite oon yheksänkytäkaheksavvuotta...

Tukikohasta vanahoja akkuja kohta kauppaamissiin tähä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Ei tätä talaveks voi kuhtuva.

Eipi onnistannu Naruskala talavenalaku, ninko on tullummainittuva. Isompata harmija saattaa tulla nuitten jäitten kans, nekun näilä keleilä mennee häneksee.

Ei ole asijata jokijäile, eikä oikeen huvita lähtee liukastelleen järvijenkääjjäile, net kun on vesilä kans. Eikäpä sitä sieläkäämmontaa senttijä taija teräksistä löytyvä. Parempi pysytelä pirtisä ja kuivala maala.

Tennijöjoki oli jo kans saamasa jääkantta, mutta kävininkokävi. Kuvasta sennäkkee...



Tukikohasta lintuja kuiterruokkimissiin tähä jo kuukauven...

torstai 9. marraskuuta 2017

Sveitsin matkakertomus.


Met kävimma Mummelin kans sielä Sveitsisä. Joka halvaa nähhä sieltä muutamija kuvija ja kuvakertomuksija, nin eikun TUOSTA TÄRHÄYTTÄÄ , niin pääsee nojatuolireisulle Alppimaahan...

Tukikohasta kommentteja oottelemissiin tähä.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Kallelan marraskuun kaamostarjous.

Mettästysaika kun hirvenpyyntiä lukuun ottamatta on ohi, niin Kallelan varauskirja on tyhjenemään päin verrattuna kesään ja alkusyksyyn. Kun kuitenkin meneillään ovat parhaat pimeät kaamoksen muodossa, niin joku saattaisi olla kiinnostunut kokemaan jotain sellaista, mitä mahdollisesti ei ole päässyt koskaan livenä näkemään.

Kaksi pimeää vastakkain on ihan kiva juttu. On hyvä syy olla oikeastaan tekemättä mitään. Lyhyen päivänvalon ajan voi haukata ulkona happea ja seurailla vaikka joen virtausta. Ja voihan tuota, jos lumet pysyvät maassa, lueskella eri eläinten jälkiä hangelta. Ja saattaapa niitä nähdäkin luonnossa, joskin karhun näkeminen on aika epätodennäköistä.

Kallelassa voi istuskella takkatulen loisteessa. Pihatuliakin voi pidellä Kallelan tulipaikalla kosken kohinaa kuunnellen. Ja jos selkeä yö kohdalle sattuu, niin revontulet ovat täällä valosaasteettomalla alueella kirkaampia kuin konsanaan muualla.

Lyhyenäkin päivänä ehtii hyvin pinkaista Karhutunturiin päiväretkelle. Tai Kullaojan putoukselle. Tai voi ajella Tuntsalle, kunhan tien kunnon etukäteen selvittää.

Näpsin Kallelasta tänään muutaman kuvan sen nykyisestä kalustuksesta ja varustetasosta. Joka ei nettiä kaipaa, ei välitä siitäkään tiedosta, että Kallelassa toimii langaton wifiverkko tai ethernetkaapelilla yhteydet vaikkapa läppäriin. Ei huippunopeuksilla, mutta 3G -antennilla tulee sisään 10-12 Mbit ja lähtee 2-5 Mbittiä sekunnissa. Televisio, jääkaappi, sähköliesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro. Juokseva vesi omasta porakaivosta. Sisävessa. Eli suunnilleen kaikki, mitä nykyihminen kaipaa. Ja jos haluaa elää ilman näitä, niin vallassaan. Ei sähkövermeitä pakko käyttää ole.










Viikkovuokra marraskuun ajan 250 €uroa. Hintaan sisältyy liinavaatteet kahdelle.

Lyhyemmät jaksot 50 €uroa vuorokausi, liinavaatteet kahdelle.

Tukikohasta varauskirjan täyttymistä odottelemisiin tähän.

Räkäkeliks meni ja kunnola.

Ei perskutarallaa lähe talavi käyntiin tällämenola. Kolomattapäivää kuppitelee lussala ja vesee satelee lisäks taivaalta, nin eihän tuotole ootettavisa kunniitä loskapaskakelijä, joita täälä ei hyvälä katota. Liekkö muuallakkaa...

Kävin naapurimaasa aamula tankkamasa Mummelimpirssijä. Sitävaille, etten parriinkertaan lipsunnu turengisaojjaan, vaikkon kuin nelivetopirssi alla. Kymmenensenttijä lumiloskaa ja alla kiiltävätjäät, nin yhistelmä on valamis. Ei pitua mihinkäämpäin. Neljääkymppijä ajatti asvalttitiele.

Ja ainuva kulukijaku oli ajellu keskelätietä, niijjoutu aina meneen kunnola puoleen mutkisa ja sillonku vastaan tuli autoja. Ei ollekkellään kiire mihinkään...Nooh, täston ehkä turha etelämmänimmeisile valittaa, sielon varmasti nähty samallaista. Met täälä kyllä pärjäämma, kummeilon tapana lähtee hiukka aikasemmilliikkeele, joson johonkimmeno.


Jokijäätkillähtee tieten käveleen tätävauhtija. Luistelemmaan tuone kohtapääsis pinnampuolesta, mutta ei taijakkohta porovakkaan kantaa. Tää on tätä.


Kallelasa on sääasemaki jossakin hakkauksesa. Pittää vissiin mennä sinne huoltelemmaan ja puuttaileen vermeitä. On sielä nettiyhteys kuiten tallesa, kukkamera lähettää näitä rämpsyjokikuvija, ninko pittääki.

Tukikohasta luistimija ettimissiin tähä.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kaljamakelit ei ulos houkuta.

Ei tullu talavee laakista. Ninkoei olettullu ennää vuoskausiin. Lähiset kymmenempäivää luppailee EWN nollakeliä, loppupääsä jaksova vasta arvijoijaan pikkupakkasija. Se tietää liisalliukkaita ja muijenkin kalenterinimijen liukkaita, eli pihat ja tieten maantiet muuttuu pääkallosemmosiks.

Onneks tuli Rovaniemelä Mummelinkans puhheeks, että autoja voi laitela lämmityksiin etänä. Kummeillon tuo Suparun talli tuola pihallaijalla, nin sielä on joutunnu kulukeen laittamasa autova lämmityksele epämääräsinä aikona, kunei tuon työväjelluokan evustajan viikkokalenterit ole likikää samallaisija. Eikä viitti autoo porruuttaa roikannokasa tuntitolokkuja.

Eikun Ukka Motonettiin. Sielähän oli etäohjattavija pistorasijoita hyllyt notkollaa. Eikänet ihan kauhijan kalhijakkaan ollu. Ostin samontein ittele ja poijale Onnelaan kokheeks. Kasperi laitto sielä koko pihavalosysteemit lankattoman kytkimentaakke. Ja Ukka teki Tukikohasa Mummelin autotalisa saman. Nykkun näppäsee Suparun roikan pääle keittijön akkunasta sisältä, nin samala autotallisa syttyy merkiks pikkuletilamppu sammaan aikaan autollämmittimijen kans. Kätevätä. Ja vähenee pihajuoksentelut. Net onki enempi kuulunnu Ukale, jokon joutavampi.

Tarttee vielä ostela muutama pistorasija lissää. Niitä saa ostettuva alle kympinkipale iliman kauko-ohjaivvehettä, jolla yhelä pystyy komentammaan nelejää eri pistorasijata. Kaikkija nelejää eriksesä tai yhestä nappulasta kaikkija neljää. Etupihhaa pittää valasta tuollaikans.



Tukikohasta vanahenevija jalakoja säästelemissiin tähä.


lauantai 4. marraskuuta 2017

Kemimmaan kolomet omat kummajaiset.

Ei tartte Tukikohasta hurhauttaa kummuutama poronkusema länttäkohen, nin ommonemmoista erikoisuutta tyrkylä. Ei niistä nipaljoo tietäskää, mutta tyär pesuveineen kun assuu täsä reikäleivän ympäryksesä, nin aina tullee jottain tokumenttija Kemimmaasta.

Sieloli taas ollu pihlajasa Naruskala harvinaine lintu, tavijokuurna.




Sittennillon Keminmaala vissiin oma kuu. Tai ainaskisse näyttää erilaiselta sielä. Sielon varmana erilaiset taivassumut, merimaisemata kun on.


Se kolomas kummajaine onkissitte vähä arka asija. Se liippaa politiikkaa, jokon hiukka vieras laji Ukale. Tulimeinaan postisa muutamalta kemimmaalaiselta kirje. Siihenolis pitänny täytelä kannatusnimijä. Oisivvoinu kurillani vaikka kannattaakki, mutta hommat tökkäs sihen, että ittelä olis pitänymmaksaa postimaksut. Eli lähtee ostaan kirjemerkkijä.

Jos meinaa olla kakskytätuhatta kannattajakorttija hakusasa Paavosuuriluulolla, nin monelakhan äänelä hämmeinaa tullaa tällemmaale resupentiks...


Tukikohasta hohhoijjaa tähä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Puukot postiin.

Puukkomestari Vasaran uus asentopaikka uusine lämpimine verstashuoneineen päihittää entuset tekotilat mennentullen. Rapian parinkuukauven takaset sairastelutki alakaa olleen voitettu kanta, joten puukkojakin mies jaksaa nikerrellä.

Pari vakipuukkova ja yksi akkainpuukko lähtee omistajilleen alakuviikosta ensviikola. Taattuva Vasarakäsityölaatuva. Akkainpuukon kahava on akryylijä, jos joku mustavalakosta puuks luulee.



Tukikohasta Aarnilluo kohta matkaamissiin tähä.

torstai 2. marraskuuta 2017

Minkä kirjootin, sen kirjootin.

Puukkoposti ei ilimesty Suomesa jokatoiseenkaan kottiin, mutta son Suomen Puukkoseuran jäsellehti, olisko painosmäärä muutamantuhatta. Kirjootin siihen muutaman kaverin innottamana jutun Vasaran Artosta, josta sillon ja varsinkintällön kirjoottelen tänne plokiinki.

Tuosson kuvat aukeeman jutusta kysseisesä lehesä, sen tänvuojen kakkosnumerosa.



Jos joku halvaa ittelleen raakavejoksen tuosta tekstistä, nin voi heittää toivomusluula Ukkaa sähköpostila. Lähisinäaikona laittelen muutamat kuvat Vasaran viimeaikain tuotoksista.

Tukikohasta huomista Rovaniemikeikkaa suunnittelemissiin tähä.

Poronkantojäät.

Kaikkee ei silimä nää. Ei ainakaan, kukkännykkäkamerankans viteota kuvvailee. Sitähäjjoutuu pitämään älykännyvä suunnilleen silimijesä eesä, että näkkee, mitä on kuvvaamasa. Nimpä en tienny ennekö kotona parimminnuutin Kallelarrantaviteota näytöltä kattelesa, että sielähän Kalleasuvannon alapäästä kolome porova hipsii vilimilä jojesta ylitte...

Ohan tuota kolomatta vuorokautta ollu rapijat parikytäastetta miinusta. Se jäävyttää hilijaa virtaavat suvannot pilikkimiehen ja näimmä poronkikkantavaks.



Son mukava katteltava tuommone koskipaikka pakkasela. Kallelarrannasa tämmösilä keleilä tapahtuu vuorokauvesa paljollaisesti. Ei vaan taho ihimiset tätä kaamokseaijjan kauneutta vielä oikeen tajuta. Vai mistäliejjohtuu, että marraskuusa turistivirrat hilijennee, vaikka jokivirtaukset jatkaa juoksuvaan.

Tukikohasta lauhtumista seurailemissiin tähä. Viijesämiinusasteesa keikkuu mittarit tätäkirjoittaisa.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pakkaspannari.

Välliin tullee kummallisija mieltekoja. Tämmösenä pakkaspäivänä ei kauvaa tarttennu miettijä, mitä sitä laittas ehtooevvääks Mummelile ja tieten ittelle kans. Pannari ohheleppo tehä ja maistuu. Varsinki, kussihen vetelee pintaan vaikka kevyvesti sokeroituva kermavaahtova ja, ja, ja, noooh, laittaskohan vaikka hillahilloo...Vai laittaskoha kermantilale tiikerijäätelövä, sehän sopis pakkasen kaveriks.

Kaikki ossaa pannarija tehhä. Ukan pannarisa taikinasa oli tänhään kuus luomukanammunnaa, vajjaa litra punasta maitova, isohko rippaus hienoo merisuolaa, pari kämmenpohojallista hienova sokerija ja oisko ollu 3-400 rammija vehenäjauhova. Niija tesivverran kuohukermaa, jota sattu olleen avattu purkimpuolikas kylymijösä. Ainheet sekasi semmosela pamiksivispilälä, joson semmone rautalankaterä.

Vispattu taikina leivimpapperin pääle syväle pellile ja pelti heti kaatamisejjäläkiin sähköuuniijjoka on kerinny valamistelujen aikana kiivetä kakskaksviislämpötillaan.

Uunisa ninkauvan, että se kunnola kohuvaa ja muuttuu kauniirruskeeks. Oisko ollu vajjaan vartin, kellova en kattele.


Kuvvaammalttas Mummelija oottaa. Tai taitaa se viisaampi olla hiukkase kulumasta maistaa, etton ainekset sattunnu tasapainoo.

Tukikohasta Naruskan pakkasennätystä pannarinkans juhulistamissiin tähä. Kakskytäneljäpilikkuseittemä.

Meijänkin aika mennä on...

Veri vettää näimä etelään. Josei kohta olis alakannu vetämään, nin olis kalamankoura saattannu näihin kolomeen iskee. Aikas myöhäle on alakannu muuttohormooni hyrräämään, kuppiti ootella kakskytäviisastetta pakkasta, ennenko järki voitti.

Kolome joutsenta lenteli Ukan auton yläpuolela tälleaamuva kirkole matkatesa. Pakkasennätysaamuna saattaa olla jouttenela kone hiukka jäykkänä, ninko oli Mummelin Suparu tänäaamuna, kuppiti Ukan sillä lähtee keskiviikosaunareisule.

Kännykkäkameran sain sevverran hollille, että sain jonnuullaisen kuvan näpättyvä pakkasjouttenista. Niijen kepsi osotti onneks erehtymäti kohti etelätä, jonne nokat oli käännetty.


Tukikohasta hyvvää matkaa toivottamissiin. Ja pyyvän, kevväälä palatkaa...