maanantai 13. marraskuuta 2017

Siirryimmä sittenki letiaikaan.

Yrittännyttä ei laiteta, sannoo sana. Muutaman sähkärinkans kujjuttelin ja kertoilin huonostimmenneestä lamppuvaihtourkosta nuihin turvavalloihin, nin oikia sähkäri oli sillämielin, notta onnistuu se vaihto. Ja niijen kuuluu kestää sielä ketjusa. Soli se Heikki.

Sittehhän neuvo, miten net kuuluu vaihtaa. Meikäläinenku amatöörinä teki nimpäin, että virtaset valoketjusa päälä irrotin vanahan lampun kerrallaan ja tökkäsin uuven tilale. Sillai onnisti vaihtaa net kolome tai nelejä ensmäästä. Sitteppalo varoke. Eikä sitä sulaketta meinannu löytyvä, mikoli kärvähtänny. Mutta löyty viimen, ninko kerroin.

Jo toistaviikkoo sitte tein uuvet vaihtoliikkeet. Katkasin virtaset poistumisvaloloista pois ja alloin lamppu kerrallaavvaihtaan tuikut hehkulangallisista leteihin. Ja jokalampun vaihon jäläkiin löin virtasija pääle, että näjin, pallaako uus. Ja net uuvet alako ei palamaan, vaan loistelemmaan kirkkaaminko turvavalokkoskaan täsä talosa. Ja net on loistannu siitälähtiin nyjjo toistaviikkoo. Enkä saanu yhtään oikosta aikaseks tälleen vaihtelemala.




Näijen letijen uhataan kestelevän ainaski pisempäänku noijen hehkulankasten. Sempäs näkkee ken ellää. Seuravana onkissitte vuorosa niijen akkujevvaihtamine. Einet kauvaa vielä ole sitä varavirtahommaa toimittannu, kolokytäseittemävvuotta vain. Pakkasakkuja net on nimeltää. Ja takkuuaika on ummesa. Jokuvuossitte.

Tilasinnet uuvet akut Kemijärvele. Uusijen kestoikkää en tiijä. Kokkeillaan. Kolokytäseittemävvuotta tästä etiäppäin nin ite oon yheksänkytäkaheksavvuotta...

Tukikohasta vanahoja akkuja kohta kauppaamissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti