keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappu se on hankienkin keskellä...

Toistakymmentä senttiä uutta, puhtaan valkoista lunta, on sadellut Naruskan Vapun kunniaksi viimeisen vuorokauden aikana.

Perinteinen Iivanan lakitus tapahtui, joskaan ei kovin riehakkain menoin, kuten joissain taajamissa kuulostaa tapahtuvan.

Mummeli ja Ukka pitelevät keskenään Vappuaattoa. Tämän rauhallisemmaksi ei tunnelma enää voi tulla. Vieraaksi odotellaan Linko-Jarkkoa, vaikka pihaan vielä autolla pääsikin.




Tukikohasta vappuviuhkaa etsimisiin tähän.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Naruskan kevätkesää.

Ukka saa nautiskella Keminmaan auringonpaisteesta ja lintuin laulusta täällä lähes lumettomassa merimaisemassa.

Tasan ei käy onnenlahjat, koska Mummeli samanaikaisesti kolailee pihalumia, että pääsee lähtemään työmaalleen. Lapin yli pyyhkii parasta aikaa kunnon lumipyräkkä, joka kuitenkaan ei ylety tänne Perämeren rantaan.


Kamerakuvakin näyttää olevan kallellaan, joten Ukka osaa päätellä lumen lentävän vaakatasossa. Tuuli vääntelee kameratolppaa...

Vapuksi tekee kuitenkin Naruskalle mieli, joten kauppalistassa Keminmaalla lukee vesieristepäälärin lisäksi rulla serpentiiniä, vappuviuhka ja pari tippaleipää.

Mummelilla on tahollaan kemut tiedossa. On nimittäin Sallan Kansalaisopiston juhlapäivä. Neljäkymmentä vee. Lähes saman ajan on Mummeli palvellut tuota taloa. Tai ainakin puolet siitä. Toivottavasti ei ala puoltamaan, jos lyödään renikkaa rintaan...

Tukikohtaa paluuta oottelemisiin tähän. Lumitöihin.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Roudattoman maan poveen.

Haudan kaivaminen käsipelissä roudattomaan maahan Naruskan huhtikuussa ei ihan joka talvi onnistu. Vuoden 2014 kevättalvella onnistui. Ja Ukan muistin mukaan onnistui sinäkin talvena helmikuussa, kun Roopea haudattiin.

Kasperi löysi Täplän keväisen oleskelupaikan Tukikohdan perämetsästä isojen luppokuusten katveesta. Siinä oli hyvä paikka poron viimeiseksi leposijaksi.


Hautajaisten laulukuorossa laulelivat peipposet ja yksinäinen västäräkki. Merkki kesästä ja elämän jatkumisesta.

Tukikohasta tähän.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Täplä meni pois.

Toistakymmentä vuotta ehti Täplä asustella Tukikohan pihapiirissä talvien kylmimmät ajat vuodenvaihteesta huhti-toukokuun vaihteeseen. Se tuli omalla paikannusjärjestelmällään ruokintapaikalleen viimeiset ainakin viisi vuotta.

Tämä kevät jäi valitettavasti Täplän viimeiseksi. Se loukkasi etujalkaansa niin, etteivät eläinlääkärin sille määräämät lääkitykset vaivaan tehonneet, vaan kulku kävi hoidoista huolimatta kivuliaammaksi ja muuttui selkeästi kärsimykseksi.

Ukka joutui tekemään päätöksen lopetuttaa Täplä, koska sitä ei haluttu jättää kesälaitumille kärsimään.

Tukikohan takimmaisimmassa metsäkulmauksessa on eläinperheenjäsenten hautausmaa, johon on haudattu Lotteri-härkäporo ja suomenpystykorvamme Roope. Täplä saa sinne myös oman hautapaikkansa.

Täplä tuli tutuksi monelle Naruskan kävijälle. Muutaman ammattiporomiehenkin mielestä Täplä oli yksi kesyimmistä poroista. Se luotti ihmiseen poikkeuksellisesti, eikä vierastanut oudompaakaan kulkijaa, vaan tuli makupalan toivossa tervehtimään ketä vain kosketusetäisyydelle.


Tukikohasta tähän.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääskystä ja kiurua puuttuu.

Vanhasta lintulorusta on pääsiäisen pyhinä havaintoja säkeestä sieltä ja toisesta täältä. Tukikohdan pihapiirissä raikasivat tänään aamukuudelta useammastakin suunnasta peipposten laulut.

Majavasuvantoon suuntautuneen pilkkireissun ihmeellisin havainto ei ollut harjussaalis, vaan outo vesipeiliin katsoja, västäräkki.

Pääskystä ei täällä vielä ole bongattu, eikä kiurua. Sen sijaan havainnot ovat hanhista, joutsenista ja kurjista. Isojen lintujen lentosuunnat ovat vielä hiukan hakusessa, koska lumi on maassa ja talven otetta on vielä, vaikka plussakelejä piteleekin. Yöpakkasta oli viime yönä puolenkymmentä pykälää.

Harjus Majavasuvannosta.

Harjukset mitan kera.

Västäräkistä vähäsen...
Teerisoidin oli tänä aamuna hiljaisen sorttinen. Vain kolme kukertajaa oli uskaltautunut Varpuaavan niittysaroille. Ne soittelivat sen verran etäällä kameroista, että kuvaajakolmikko tyytyi vain kuulohavaintoon.

Tukikohasta kevätsadetta pitelemisiin tähän.




sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Lumi vähenee ja jokivesi lisääntyy.

Naruskan pääsiäispyhät ovat edenneet päivisin plussalla. Yöpakkasia ennustettiin pyhien alla, mutta paria astetta enempää ei toistaiseksi miinuksella olla käyty. Tuleva yö saattaa tehdä poikkeuksen, koska lämpötila jo nyt sunnuntai-iltana on vajaan asteen miinuksella iltayhdeksältä.

Tuuli on koko pyhien ajan ollut vallitsevana luonnonilmiönä. Ulkona ei olla hellelukemiin päästy, vaikka aurinko onkin pilvettömältä taivaalta päässyt paistamaan.

Naruskan päämaantie on olosuhteisiin nähden pysynyt hyvässä kunnossa. Tienpitäjä kävi oikealla hetkellä kaatamassa ojien päällä olleet lumipenkat, joten tie on päässyt kuivumaan, kun päivisin on ilman kosteusprosentti pysytellyt viidenkymmenen hujakoissa.

Lumet näyttävät haihtuvan taivaalle hyvää vauhtia. Ukan lumimittarissa on nyt lunta 49 senttiä.

Naruskajoen suvannot kestävät vielä pilkkimiehiä. Tänään illansuussa Siekakönkäästä napatut valokuvat kertovat, ettei sulamisvesiä vielä ole paljoa jokivettä nostamaan kulkeentunut, mutta jos kelit jatkuvat lähipäivinä plussalla, niin vängällä alkavat virtaukset joessa lisääntyä.



Yläkuva on Siekakönkään sillalta ylävirtaan ja alakuva alavirtaan.

Tukikohdan kameraharrastajat odottavat huomisen aamun valkenemista tyvenessä pakkassäässä, joka mahdollistaisi onnistumisen teerien soidinkuvauksissa, jotka ovat tuulen takia jääneet toistaiseksi tekemättä.

Tukikohasta tähän.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantain loimussa.

Pääsiäisen pyhät alkoivat Naruskalla sateisissa merkeissä, kuten ilmeisesti muuallakin. Kuitenkin tänään pitkäperjantaina puoliltapäivin repesi taivas auringonpaisteeksi, jota on luvattu pyhiksi tästä eteenpäin.

Tiet ovat Naruskalla sateiden ja plusasteiden sulattamina rapakunnossa ja liejuuntumassa paikoin kunnolla, mutta tulevien öiden pakkaset helpottavat kairaan kulkemista.

Tulilla istuminen kuuluu Naruskan kevääseen. Erilaiset kevyet välipalat ulkona valmistettuna maistuvat kaikille pienimmästä isompaan.


Huomista pakkasaamua aikovat luontovalokuvaajamme lähteä hyödyntämään teerien soidinpaikalle tuohon muutaman kilometrin päähän. Karvalakit korville ja kairaan...

Tukikohasta hankikeliä odottelemisiin tähän.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Piikillä pyllyyn...

Porotus linkaa etustaan. Ja aika pahasti. On linkannu jo pariviikkosen. Ei oo tietoo, misä lie satuttanu, mutta kipiä on. Viksu elukka se on, muttei ossaa puhuva ja kertova, mihin koskee.

Elläinlääkärityär kävi joku päivä sitte sitä vilikasemasa kans. Ukka meinas tuosta nuivvaan, että sitasen porotuksen halakokatoksen toloppaan, nin lekuri saa sormeilla koparat ja lavat, mutta Täpläpä otti ritolat. Vaikken muuta ku puurolautase äärellä yritimmuinamiehinä pujottaa kaulalle sinistä hinnausköyttä. Elläinlekuri sanoki kartanolle tullesa, että elukat on hyvät tietään, millon hän tullee paikalle.

Nyt viimosina päivinä elikko vaan käväsee pihasa kattomassa, vieläkö sille evästä annetaan. Selekeesti se on epäluulonen Ukkaaki kohtaa, vaikka sille oltais vaan pikkusella piikillä laitettu parit antipiootit muutaman päivän vällein. Jottain asperiinin tapasta jauhetta se muutamana päivänä söi tietämättää puurosa sejasa, mutta kiini se ei vappaaehtosesti anna.

Kattelemma huomisesta etteenpäin isomalla porukalla, josko saatais rokotettuva. Tullee muutama maaseutuelinkeinoneuvojatyär tänne pyhiks, nin eiköhä saaha porotus piikitettyvä lakipykälijä nouvattaen.

Herra veteli tänä aamuna kauralesepuurova ja säkkijäkälätä vuoronperrään semmosella himolla, että ihan viimesijään se ei vielä taija vejellä, vaikka pahasti linkkaaki. Piikit oottaa latinkissa kylymiösä. Ja Ukka ettii näkymätöntä naruva. Vai hakisko vimpaa tai suopunkija. Ja niijen päähän poroammattimiehen.


Tukikohasta maaliman hienoimasa aurinkopaisteessa munajjuhlia oottelemisii tähä.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kelirikko aluillaan.

Naruskantien päähän on pystytetty tuttu keväinen liikennemerkki. Kelirikko on taas odotettavissa tälle soratielle, jonka sulaminen on pikkuhiljaa alkamassa.

Kymmenen päivän ennuste kertoo talven otteen kirpoamisesta Naruskallakin, koska luvassa on plusmerkkisiä päivälämpötiloja. Niitä vastassa on yöpakkanen, jota ennustetaan kuitenkin vain muutama aste öiksi, joten sulamispuoli päässee voitolle. Sulamista edistää myös vesisade, jota on parina viime päivänä Naruskallekin riittänyt.

Tukikohdan pihajäätikkökin alkaa jo pehmenemään. Se ei huono asia ole, koska luistinrataa ei täällä tarvita. Kattolumia on vain jiirissä jäljellä.


Naruskantielle ei kesärenkaalla asiaa tällä hetkellä ole. Eikä suvikumilla kannata riskeerata vielä sittenkään, kun lumet ovat tieltä sulaneet. Sliksit nimittäin eivät ole pidoltaan talvirenkaiden väärtit savisella soratiepinnalla, joka varsinkin märkänä osaa olla liukkaampi kuin konsanaan jäinen tienpinta.

Pääsiäisliikenteeseen pitää Naruskantielle varata talvista rengasta ja malttia, koska täällä saattaa liikenteessä olla muitakin.

Tukikohasta tilannetta seurailemisiin ja raportoimisiin tähän.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Keminmaan kissavarmin kautta kotio.

Kylläpä minä mieltäni hiukan pahotin, kulluulin kotipitäjästä tekeväni vastan anopinhakureisulla. Ja kattia kanssa. Tiedotusvälineitä kuunnellessa on tullu semmonen mieli, että siellä net etelässä kesässä rypee ja rannoilla hiekassa makoilee kesäjoriinijen keskellä.

Mutta eihän sielä tiijetä kesästä sen enempätä juuri kuin tääläkään. Täälon lunta, joka keskeltä maata puuttuu, mutta ei siellä mittään vihreetä näkösällä ollu. Ei leskellehtee, eikä mittään muutakaan. Mustaa maata ja elotonta peltoaukiata. Ja kylymä kuin ryssänhelevetissä. Ihan sama keli kuin tännään Naruskalle palatessa, eli vesisaje ja parikolome astetta vain lämpöstä.

Hajettiin anopin kans Keminmaalta pääsisäisevviettäjiä tänne jo etuottija. Loimu ja Hallahelinä. Sielloli Ukan laatotustyömaan vieresä kissapoikue. Eikä mikkään turha. Leikatun Allin maalimaan työntelemä viisikko virkkuja kissan alakuja, joille oli kehitelty komiat nimet: Agricola, Toffee, Pippuri, Laku ja Coffee.





Hiukan net lapsoset ketterät haikeina jättit kissasa kotijo kasvamaan. Anopin käslaukkuun piti tehhä kotietsintä ennen autoonnousuva, ettei se salakulettele poikia Naruskalle...

Tääläpä sitä pääsisäistä nyt ootellaan  kesävesisatteessa ja vajenevien hankijen keskellä. Iliman kissoja.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kaikki Loviisan koulukkaat Tuntsalla.

Loviisan koululaisten jälkimmäinen joukko juonnettiin tänään Tuntsalle. Linjuriässällä päästiin Naruskajärven päähän, mistä ryhmä ohjaajineen ja kaikkine varusteineen juonnettiin Kuskoivalle johtavan kelkkauran päähän.

Nuoluskurun kodalla jälkimmäisellä ryhmällä on telttayöpymisen jälkeen treffit aikaisemman ryhmän kanssa, jonka jälkeen koko konkkaronkka tulee Tuntsan tielle Pirunkirkon pohjoispuolelle, mistä heidät juonnetaan taas Tukikohtaan yhteiskuljetuksella.

Pakkasta on tulevaksi yöksi luvattu rapiat parikymmentä astetta, joten kipinävuorot on telttakaminan tulilla pitämiseksi syytä jakaa yötä vasten huolella.

Tukikohta valmistautuu isolla kattilallisella puikulamuusia ja kymmenellä poronkäristyskilolla ruokkimaan maastossa auringosta ja tunturiöistä toivottavasti nauttineen ryhmän huomenna ehtoolla sen jälkeen, kun on saunottu ja vetaistu naamariin muutama litra kermaista korvasienikeittoa.





Tukikohasta Täplän rokotussuunnitelmaa eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti suunnittelemisiin tähän.

Laslakki lorottelee taas...

Helsingin suunnassakin aletaan uskoa, että vielä ei täällä Naruskalla olla kesään päinkään kallellaan, vaan talvi pitelee meitä edelleen otteessaan.

Posti-Jussi toi tänään Tukikohtaan mieluisan lähetyksen, kun Laslakin patsaan betoniamme saatiin täyttää Lasolilla. Katkoksissa toista viikkoa ollut livestreamlähetys käynnistyi ongelmitta uudelleen, kun Ukka kytki virtaset tietokoneeseen ja kameralaitteistoon päälle.

Katsellaanpas nyt Laslakin lorotusta kunnon kevääseen asti, joka vielä antaa odotuttaa itseään. Poju ehtii kesälomalleen myöhemminkin.


Taustajäät alkavat vedellä viimeisiään, mutta lumitilanne ei ole muuttunut toistaiseksi mihinkään. Yöt mennään parinkympin pakkasilla ja päivälläkään eivät täällä ole moneen päivään räystäät tippuneet.

Tukikohasta huomiseen Tuntsareissulaisten paluuseen valmistautumisin tähän.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Helppoa kuin hankihiihto.

Valkoista ainetta suksien alle löytyy Tuntsan maisemista. Loviisan koululaisryhmä on totutellut lumiolosuhteisiin oman kesämaansa jälkeen vuorokauden verran, kun he suunnitelmansa mukaisesti uskaltautuivat jo metsään ja tunturiin.

Tie Tuntsalle on edelleen autoilukunnossa, joten Tuorevuonneloselkään päästiin vaivatta parilla henkilöpirssillä peräkärryineen niin, että tieuralta oli hyvä ponkaista metsän siimekseen. Mikäpäs oli hiihtämään lähtiessä, kun aurinko killotti täydeltä taivaalta ja tuulikin pysytteli poissa.

Sielläpä keräävät ruokahalua torstain poronkäristyspäivälliseen mennessä.




Tukikohasta tähän.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pääsiäiseksi Kallelaan!

Pääsiäisen varaus Kallelaan peruuntui. Samalla peruuntui myös pääsiäistä seuraava viikko.

Ukka laittoi ihan äskettäin Tori.fi sivustolle asiasta ilmoituksen, jonka voi lukea vaikkapa tästä.. Nopeilla on tapana syödä hitaat, joten ennen ilmoituksen julkaisemista voi joku nopea saada itselleen huippumajoituksen Lapin parhaassa talvessa.

Oheiset kuvat ovat tältä päivältä. Samaa herkkua on tiedossa näillä näkymin eteenkin päin.

Jos kalenterissasi on tilaa, niin nyt jos koskaan kannattaa suunnistaa Naruskan talveen!



Mummeli näppäsi lumikenkävaelluksellaan yhden kuvan, joka todistaa kesään olevan Naruskalla vielä matkaa paljonlaisesti.


Tukikohasta varauskirja levällään tähän.

Laslakin kesäloma alkoi talven keskellä.

Ukan ja Mummelin ottopoika Laslakki pissaili Retkeilymajan pihapiirissä rapian parin kuukauden ajan. Berner OY vapautti Laslakin hommeleistaan lorotella yötä päivää säästä riippumatta siitä lähtien, kun Suomessa siirryttiin kesäaikaan.

Naruskalla olisi vielä riittänyt talviolosuhteita testaamaan Lasolin toimivuutta, koska meillähän ei täällä kesästä tiedetä ja kuulla muuta kuin hurjia etelän huhuja.

Tulevista ajoista Ukalla ei varsinaista tietoa vielä ole, mutta tietynlainen valmius jatkaa Laslakin kanssa uudenkin talven tullen täällä on, mutta ne asiat ratkotaan muissa pöydissä.

Kertaakaan ei Laslakin pissi täällä jäätymään päässyt, vaikka muutaman kerran alle kolmenkympin lämpötiloissa oltiin siinä ja siinä, ettei pakkaskestävyys meinannut riittää. Se vuorostaan ei johtunut Lasolin hyytymisestä, jos pissiliemet pysyivät tarpeeksi lasolpitoisina, koska raaka Lasol kestää pakkasta kuutisenkymmentäkin astetta. Ympärivuorokautisessa kierrossa Lasolin haihtuminen aiheutteli Ukalle päänvaivaa, kun jäätymispistettä ei pystytty tarkasti mittamaan. Kokeilu kuitenkin osoitti, että pissipatsas saadaan tarvittaessa toimimaan ympäri vuoden arktisissakin olosuhteissa, joita Naruska joka talvi tarjoaa.

Laslakin taustana ollut komea jääveistos on muutaman Naruskan tilapäisen lauhan jakson aikana joutunut suurimmaksi osaksi antautumaan, mutta perusrakenne kesti Laslakin lomaan asti. Ammattimies oli jääveistoksen tekijä, joka olikin alansa maailmanmestari.

Tässä toistaiseksi viimeinen kuva Tukikohdan pihalta tältä päivältä. Ukka saa varmaankin lähiaikoina tulikomentoja, mikä Laslakin sijoituspaikka tulevaisuudessa on.


Tukikohasta aurinkoarmaasta nauttien tähän.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Naruskan aurinko laskee länteen.

Päivä pitenee. Venla ja Kasperi kävivät toteamassa, että tunturista katsottuna auringonlasku on hienoimmista hienoin. Iltayhdeksää lähennellään näiden kuvien ja videon tallentamisen aikoihin.

Joka lumenpuutteesta kärsii, niin Naruskalta voisi saada ensiapua vaivoihinsa. Eivätkä lumet täältä ihan heti ole pakenemassa mihinkään.

Nauttikaa ensin kuvista. Sitten matkustuskalenterit esille. Ja tunturiin. Vaikka Karhutunturiin, kuten näissä.





Jälkiruuaksi moottorikelkan kuljettajan näkövinkkelistä kuvattu iltavideo:



Tukikohasta seuraavaa aurinkopaistetta odottelemisiin tähän.

Ompelijalle ompelukone.

Joku saattaa vielä muistaa, kun Ukka kirjoitteli tänne Mummelin osallistumisesta muutamaan käsityöalan valokuvakilpailuun. Kilpailu on ratkennut, kuten oheisesta Lehdistötiedotteesta saatatte lukaista.

Mummelin kuva keräsi vaatimattomat noin puolet kaikista annetuista äänistä kisassa, johon osallistui parikymmentä kuvaa.

Voitte arvata, että kuvaajan ja kuvan kohteena olevan akkaväen juhlinnalle ei tälle vuorokaudelle näytä loppua olevan näkösällä. Eikäpä tarvitsekaan, koska kotiompelijalla ei ole toviin ollut muita kuin työtehtäviin liittyviä ompelukoneita käytössään.


Kuvauskohdetta puhutellaan täällä jatkossa Miss Novita -nimellä. Mummeli miettii itselleen taiteilijanimeä, joka julkistettaneen myöhemmin.

Ukka ja Kasperi ja laajat tukijoukot onnittelevat sekä kuvaajaa että kuvattavaa.

Ukka on ylpeä oman mallitoimistonsa nuorimman ja vanhimman neidon menestyksestä.

Tukikohasta tähän.

Kuivaliha on kuiva.

Suurimpa piirtein ennätysajassa kuivahtivat hirvensalmelaiset hirvenpumput Ukan halakokatoksen katolla. Säiden haltijat olivat kuluneen kolmen viikon ajan juuri niin suosiolliset lihoille kuin vain mahdollista on, koska sopivasti oli tuulta, aurinkoa, pakkasta, lämpötilanvaihteluja ja ilmankosteudeltaan oikeaa ulkoilmaa lihoille.

Ettei vaan nuoripari napsisi kerta-annoksena lihaa liikaa suihinsa. Näytti nimittäin keittiön honkapöydän äärellä siltä, että keklu viuhui lihaviipaleita syytäen tiuhanlaisesti.

Toki verenpainepotilaskin voi lihaa tuossa muodossaan palasen viipaloituna nauttia, mutta saattaa kardiologi huolestua, jos tämä tulee ruokalistalle ykköseksi. Maukasta on hirvenliha kuivattuna, se on Ukankin pakko myöntää.

Maistuis varmaan sullekin...


Tukikohasta kuivalihoja kesäksi pakastaen tähän.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Mikäpä tappoi talitintin?

Piti käväistä huoltoreissulla Kallelan suunnilla. Muuan mökkivuokralainen toi tietoa, että saunan hana saattaa hiukan tiputella vettä, joka sinällään ei niin vaarallista ole, koska se menee lattiakaivoon.

Talonmies Ukka kävi hiukan kiristämässä liitoksia, niin eiköhän se siitä.

Samalla käväisin Kallelan rannassa ottamassa muutaman kuvan, niin pysytte ajan tasalla Naruskan keväästä, joka vieläkin on reilusti talven puolella.

Yksi talitiainen oli tullut lentonsa päähän Kallelan rantalumille. Ihan ehjältä tämä tiaisvainaa näytti, joten epäselväksi jäänee, mikä oli kuolon aiheuttanut. Aika tuoreelta tämä menehtyminen näytti, joten kovimmasta talvesta tintti oli selvinnyt, mutta ei enää näistä yöpakkasista ja lauhemmista päivistä. Rauha hänen tomulleen.





Tukikohasta kotitiaisten ruokkimista edelleen jatkelemisiin tähän.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Naruskalla on lunta.

Ikunakuunapäivänä ennoo suustani valetta päästänny, ja toista kertaa evvalehtele. Ihmetilanteesa täälä ollaan Mummelin kans, ku etelämmiehille ja akkoloille ei meinaa mennä kaaliin, että jossain voi olla lunta, ku etelässä sitei kuulema ole. Pittää vannova ja vakkuuttaa joka heleskutinpäivä jollekki, että täälon talavi. Ja lunta.

Tuosson tältä aamuva kuva Ukan lumimittarista. Eilenehtoolla en uskaltanu kuvvaa tänne laittaa, ku oli aprillit menneillään. Nyt otin, eikä korkeushyppytellinki ole kutistunnu. Se näyttää kiistati kaheksaakytäviittä senttimetrijä. Tuo rimakannake on metrisä.



Ukka tuli eilissäehtoolla pois Väyryslantijan maisemista. Alako ahistaan. Ei Pate ninkään, vaarromuska. Meni olo vielä vetelämmäks mitä se normisti on. Saimmää sielä laatat melekeen kaikki paikallee, mutta saumaukset jäi niile päiville, ku tervehtyy. Ja ensviikola tullee leirikoulupoppoo, jota tars jaksaa ruokkija ja hoijella, ninnyt pittää olla hissunkissun.


Tukikohasta talavee ja tautija pitelemisii tähä.