sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Keminmaan kissavarmin kautta kotio.

Kylläpä minä mieltäni hiukan pahotin, kulluulin kotipitäjästä tekeväni vastan anopinhakureisulla. Ja kattia kanssa. Tiedotusvälineitä kuunnellessa on tullu semmonen mieli, että siellä net etelässä kesässä rypee ja rannoilla hiekassa makoilee kesäjoriinijen keskellä.

Mutta eihän sielä tiijetä kesästä sen enempätä juuri kuin tääläkään. Täälon lunta, joka keskeltä maata puuttuu, mutta ei siellä mittään vihreetä näkösällä ollu. Ei leskellehtee, eikä mittään muutakaan. Mustaa maata ja elotonta peltoaukiata. Ja kylymä kuin ryssänhelevetissä. Ihan sama keli kuin tännään Naruskalle palatessa, eli vesisaje ja parikolome astetta vain lämpöstä.

Hajettiin anopin kans Keminmaalta pääsisäisevviettäjiä tänne jo etuottija. Loimu ja Hallahelinä. Sielloli Ukan laatotustyömaan vieresä kissapoikue. Eikä mikkään turha. Leikatun Allin maalimaan työntelemä viisikko virkkuja kissan alakuja, joille oli kehitelty komiat nimet: Agricola, Toffee, Pippuri, Laku ja Coffee.





Hiukan net lapsoset ketterät haikeina jättit kissasa kotijo kasvamaan. Anopin käslaukkuun piti tehhä kotietsintä ennen autoonnousuva, ettei se salakulettele poikia Naruskalle...

Tääläpä sitä pääsisäistä nyt ootellaan  kesävesisatteessa ja vajenevien hankijen keskellä. Iliman kissoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti