maanantai 30. syyskuuta 2019

Paljollaisesti lehtijä puisa (2214)

Son syyskuun viimonen. Normitilanteesa Naruskala on lehet puista puonneet maihin, mutta tämon kaikilta puolliltasa kummalline kesä. Emmuista, että olis syyslokakuuvvaihteesa näimpaljoo lehtijä vielä puisa jälelä.

Puut ovvarmaan tykänny viileestä ja ei liijan märjästä kesästä. Ohan tuota tullu kerrottuva, että muutki kasvit on kesän aijjan ollu rehevänä esmerkiks Tukikohan pihapiirisä.

Tälläviikkova tullee Tukikohan vakimettämiehiltä varmaanki aikahyvä otanta lintujemmäärästä ja lintujen käyttäytymisestäki myöhästen puullehtijen takija. Kymmenkunta ukkova on ekaapäivää mettässä nyt.

Met saamma emännyyven kansa laitella ruokaa mettämiehile ja kaikista mieluisinta askaretta on, kun Kasperi tuli tänne mettäviikollesa Kerttutyär matkasa. Met hoitelemma PikkuKerttuva täälä tieten mielellään...

Tuosson tämpäivän maantiekuvvaa ruskalehtisistä puista. Lehtijä on kiinne kaikisa lehtipuisa vielä enin osa.



Tukikohasta mettopattaa oottelemissiin tähä.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Kulukukelevotonta syntyy. (2213)

Tuossoli Kuukkumaharjusa muutamampäivänaijjan sennäkönen muutamahheehtaarin mettähakkuualuve, joka oli hienosti motola ajettu simenpuuasemiisa nin, että oksat oli kaajetuista puista hienosti laitettu kassoihin. Lapusa lukkee tiellaijasa Sallan Yhteismettä.

Aattelin tyhymälä pääläni, että nythän kommeeta ja kulukukeleposta mettää on syntynny ja homma näytti olevajjees.

No elähämmitä. Yhtenäpänä kirkole mennesä sihemmäkkeen parkkeeras muutama kuormuri. Jakun tulin kirkolta takasippäin, niijjopa oli aluve kynsitty ja oksakasat sekotettu ketummultakankaan sekhaan ja aluve oli ninko pommituksejjäliltä.

Mulloli jo semmone visijo, että tars olla semmonen vanahammallinen heinätöisä käytetty haravakone hiukka rouvimpaa tekova. Sillä ajettas net oksakasat parriin poltettavvaan läjjään siihen hakkuualuveen keskivaiheile. Haravakone rikkos pikkusen sitä ohutta kunttakerrosta ja syksytalaven tullen oksakasat olis lyöty tulleen ja tuhkat olis sittessaatu levitelä vaikka tuulela sinne ravinteeks. Siihen rikkumaahan net olis siemenet tarttunnu.

Siinon nyt kuiten taas malli nykytouhusta. Korvasienet on ainut, mitä tuosta aukosta saahaan parivvuojen kuluttuva kerätä. Muuta hyötyvä saakin sitte ootella. Saattaahan siihen siemenpuista mäntyjä alakaa nousemmaan, mutta lähtis net männyt sievemmälläki maapohojala. Mallikon silimisä tuo aluve on ninko persiistä tällähetkelä. Ja lähivuojet myös.



Tula Suoltijojen ja Naruskajojen risteyksesä käväsin pariviikkova sitte, liekkö ihan sitäkää. Suoltijojen tiellaijjat on ninko koiralluu kaluttuna aukeeks Naruskajokisillale asti paitti muutamata siemenpuuta. Peleko on, että sielläpäin kun seuraavan kerran kuleskellee, nin tietenki on myllätty samallalailla pilolle, ninko Kuukkkumanki pikkuläntti.

Kauvankha tätä touhuva saa vielä olla tojistamasa, ennenko tullee joku luonnonsuojeluporukka ja alakaa rähiseen. Mutta kukhan ei liijon puhummittään.

Tukikohasta hiukka ihimettelemissiin tähä.

tiistai 24. syyskuuta 2019

Linnurruokinta uuteen uskoon. (2212)

Lintuja ruokitaan Tukikohasa ninkauvan kuin met tätä paikka asumma. Jäivaan tuolta tiellaijasta inhvotaulusta ylmäärästä tuo kuvisa näkyvä lautakatto, jota ei alettu uuuven taulun ylisile nosteleen.

Mummelihan sen keksi, kummeinasin pistää katon polttopuiks, että siitähän sais lintulautaa varten jothain hyötyvä.

Tuosa pihapiirin laijala on vanaha pitkä koivunkanto, josta tuli vähänniinko luontojaan paikka ruokintapisteele. Son riittävän kaukana talosta omasa rauhassaan ja kuiten sen tipiliikennettä pystyy konttuurin akkunoista seuraamaan ja kuvvaammaankin.

Sielä se nyt on paikallasa ja siemenjakelusysteemijä vaille valamis. Sitä pittää vielä suunnitella.



Takapihale jätämmä aamupalaikkunan taakse pienen kakkospisteen, ninko tähänki asti on ollu. On sitte etupihalinnut ja takapihan taavit, ninko kaikesa.

Tukikohasta talaventulova oottelemissiin tähä.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Kolomettoista kontiota kaajettu Sallasa. (2211)

Vähhiin käyp, ennenkö loppuu. Tänpäivän tilanteen mukkaan itäsellä porohhoitoaaluveela on seittemästäkymmenestä nallesta kaatamati ennään yks kipale.

Sallasa näyttääs tähämmennesä kaajetun kolomettoista, elikä aikas paljo.

Lähimmilläsä on kontijo kohannu tiesäppään tuosa reilun kilometrimpääsä Tukikohasta. Nurkisa net tääläki välleen pyörii, muttei täälä niistä ratijovarotuksija olla annettu. Tai ei ainakhan ole kuultu.

TUOSTA VIELÄ KARHUSAALIISIIN 2019 ketä kiinnostaa.

Tukikohasta tähä.

lauantai 21. syyskuuta 2019

Siekan mutterikota pesi kasvosa. (2210)

Hienonnäköseks on joku metsuri tekassu Siekakönkään mutterikovan ympäristön. Sonkin ollu semmonevvitelikko, että siinon sääsket saanu mellastaa puijensuojasa.

Nyt paikka näyttää uuvelta ja onnistunneelta. Heino homma. Kahaveenkeittopaikka on kunnosa.



Tukikohasta kevyvemmin paripäivää ottelemissiin tähä.

Neljävviikon steineriputki förbi. (2209)

Kevyt voimainkoitos Mummule ja Ukale on jaksettu hoijella. Neljä viikkova ja keskimäärin 30 suuta ruokittavana opettajinneen, tuutoreineen ja linja-autonkujettajinneen.

Ei näläkäkuolemia, ei loukkaantumisia, muutama räkätautinen, mutta kaikkinesa hienot viikot. Helssingin nuoret on saaneet nähä Lapin luontova monelta kantilta. Iso osa kävi ekaa kertaa napapiirin pohjoisella puolela eli sillä paremmala puolela...

Lummeen jäit linjapiilin jälet. Toivottavasti Jaakko-kulta vie kuorman ehejänä kotiosa, vaikka talaviset olot täälä jo onki...

Pittää muistuttaa lähisijen aikain tulijoita siitä, että tänne ei suvikummit päälä asijata ole!




Enslumet taitaa Sallasa olla maasa...Mummeli painattaa kohti Hautakyllää.

Tukikohasta talova mettämiehile lattailemissiin tähä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Pakkasia pukkaa. (2208)

Naruskan kylymyysennätykset näyttäis alakusyksystä jatkuvan. Kamerat kiertää. Kohta alamma suunnittelleen toiseen Tukikohan pirssiin talavisempija rattaita...Ja ei kauaa tarvii oottaa, niin toiseenkin laitellaan...





Tukikohasta pitkäkalsarikaapille rientelemissiin tähä.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Mummu miettii, mistä linnut... (2207)

Ei ole liikoja kanalintuja Naruskan suunnila tällekkessää nähty. Ei soinu tekri toisena kevväänä peräkkäin, vaikka ikiaikane soittopaikka on kuuloettäisyyvelä tuosa rajanpinnasa.

Linnuila on kuiten siivet. Jostain niitä tekrijäki tiellaijoile oli tänhään ilimestynny, kun Mummeli kirkolle työmailleen meni.

Kesä on ollu hiukka erikoinen. Marjakesä on Naruskala ollu kaikkijen marjojen suhteen ehkä huonoin, mitä met muistamma melekeen neljältäkymmeneltä vuojelta Mummun kans. Ja sammaa sannoo moni muu. Ja sienisyksy näyttää yhtä hilijaselta.

Lintuja näky tänhään, poikkeuspäivä se oli tähämmennoon. Itekkin näjin Saukoskempuolela Tuluppijosa käyvesä lennosa puolenkytä tekrijä. Kivensyönnisä oli kahesa eri paikasa koppeloita. Oli raavaita lintuja ja poikijaki. Mummun näkemyksemmukkaan Naruskala hänen näkemäsä tänkesän pojjaat olit varsinki mettojen osalta kookkaita.

Lehti ovvankasti vielä puisa. Toissayönä oli viis pakkasastetta Naruskala ja oltiin vaihteeks Suomen kylymin paikka. Ruska paranoo ja saattaa lisätä myös lehtijen irtoomista.




Alotimma tuosa justiisa nelejännen Steineriviikon. Ruottinkieleisten koulukkaijjen viikko. Sitton yks väliviikko melekeen tyhyjää, jonka jäläkiin saamma viikon paimentaa mettämiehijä. Sillon net lintumäärät lopulleen seleviivät.

Ukan polovi on melekeen pelistä pois, Entiijä, mikä sitä tulehuttaa. Mummeli on viirusyskässään vissiin nelejättä viikkova ja ittelä on ilimeisesti sammaa tautija nyt takana viikompäivät. Ei kuiten kuolemaks näyttäs tää olevan. Kait se siitä lohkee.

Tukikohasta tähä.

torstai 12. syyskuuta 2019

Salama silippusi säävermeitä. (2206)

Tulihanse yks ukkospilivi meitinkin Tukikohan pääle eilisä ehtoola iltakymmenen jäläkiin. Kommeet salamavalot ja tykitystä ninko sovasa sempääle. Ja Mummeli jo ilimotti yöpetin suunnilta, että konttorissa tais räsähellä.

Ja räsähteli kans. Entiijä, menikö Upsiloota lopullisesti poistoon, mutta PeetBrosin verkkovirtamuuntaja ei kestänny virtapiikkijä, vaan mykkä mikä mykkä. Sähköle jo hajunkipperusteela haisi...

Onneks löyty pitkijen ettiskelyjen päätteeks kottoo yks Bilteman verkkovehje, joka alako taas säitä purkkiin lähetteleen.

Sais jo kohta lopetela nämät syyshelteet, että sais immeiset rauhasa lattaila omija akkujaan ees öisin. Muuten ei meinaa jaksela keittjörulettija pelata...


Tuo vehje se lopetti hommasa. Sonniitä ameriikanpoijjan vermeitä, joitei Suomesa saa pistorasijaan työnnettyvä kuin atapterila. Bilteman laturi on kotimaankeleponen.

Tukikohasta unta, ei ukkosija oottelemissiin tähä.

Huarapijäskyn syssyrituvaalit. (2205)

Tais yks haarapääskypari innostuva murjaseen kahet poikuveet lämpösen syksyn kunniaks. Siltä se köökin akkunan ollesa auki kuulostaa ja myös näkkyy, vakka muutama pääskynpaska akkunaa koristaaki.

Mummelin kuvasarjasa on läheltäkuvattuva aineistova, joten eikun kattommaan...










Tukikohasta kohta näkemiin toivottelemissiin tähä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tuli tempastuva reipasta ylinoppeutta. (2204)

Ohantuota tullu joskus ajettuva ylinoppeutta, mutta net on tapahtunnu lähinä kuuvenkympin rajootusaluveilla. Ja on niistä joku rikesakkoki tullummaksettuva.

Tännään oli hiukka toinen tilanne. Olin viemäsä puukkomestarija saunalle herrain kirkonkyläle. Ajelin täyteen lastatun tukkirekan takana puolenkytä kilsaa kirkolta. Kaheksankympin nopeusrajotus kummuuttu sataseksi ja baana oli suoralle auki, nin aattelin ohittaa rekan, kuten teinki. Painoin kaasua aikas reippaasti. Tuli ehkä painettua se likelle lattijaa, ettei jäis jalakoihin.

Rekan ohituksen jäläkiin palasin omalle kaistalle. Auto kuitenki päätti, että menohalut on kovat, vaikka kaasujalaka oli antannu polokimele levon. Lyhvesä ajasa noppeus kiihty noppeusmittarimmukkaan sattaankuuteenkymppiin. Son aikas kova vauhti ja pittää jo hiukka keskittyä ajamisseenki, eikä meinaa järki sannoo, miten automaattivaihteisela autola meneteltäs, kun veto on eelleen täysilä. Eipä siinä muuta mieleen tullu ensalakuun kuin että jarrulla vauhtija hiukka pois. Saikinhan vauhin puttoomaan likelle sallittuva satasta, mutta kaasupolin ei kevyistä potkuista huolimata lauvennu pois. Siinä tappelit jarrut ja kaksattaaviiskymmentä heppaa keskennään, että kumpiko voiton perrii.

Noh, ennen Matovaaran pitkää suoraa tilanne laukes. Ei ihan hikikarpalot ottalle kerinny nin lyhvesä aijjasa, mutta on se kumma tunne, kunei auto ole selekeesti kuskila hallinnasa...

Siirtelin jo kirkola kummimattova parempaan asemaan. Matosta on jo aikaa leikattu kaasupolkimen alta kappale pois, ettei tämmöstä pääsis tapahtuun. Mutta kun tapahtu, nin kotona alako viskarssin sakset heilummaan ja kummimatto menetti lissää pinta-alastasa. Nytei pitäis ennää tartuva polokimen sinne. Pittää vaan huolehtija, ettei se matto liikkus huomaamati etiäppäin.


Josolis ollu talaviliukkaat, nin solis ehkä ollu menova ja meininkijä. Nytoli kuivat kesätie. Tarttee varmaanki alakaa hiukka tarkemmin harkita, mitä vanaheneva ukko voi millonki tiempäälä tehhä...

Tukikohasta seuraavija seikkailuja oottelemissiin tähä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

On se kanalintu kaunis. (2203)

Ja kesykisse ossaa illanhämärisä olla. Mummeli kävi viemäsä Kallelasa asuvile mettämiehile muutaman loisteputken saunavessatillaan. Menomatkala töllisteli Kallelan mökkitielä kuvan kaunotar.

Poijjat mökilä olit nin tyytyväiset valojuhliisa, että pärhäyttivät tuojaneidole syntymäpäiväserenaatin. Sää kaasvoit neitooo kauneeeehin....ja niin eteempäin.


Tukikohasta tähä.

Saalis saatiin siis. (2202)

Einet linnut täälä ihan yhettömisä ole. Ja kestäävä näjemä haukusa, vaikka lehti on tiukasti puusa. Pikinokka ja ampuja on ollu yhteistyösä...


Tukikohasta lissää lintupata-ainetta oottelemissiin tähä.

Ruska eriaikaan, ei 10.9. klo 14. (2201)

Solise vanaha sääntö, että ruska on kymmenes yheksättä kello nelejätoista. Ei ole parraimmillaan tänävuona. Osa koivuista on kyllä ottannu keltasta värijä, mutta iso osa niistä on vielä vastantekovärisä. Haapa on laitalukijen vielä vihireenä.

Maaruskaa oli Tuntsala Mummelin mukhan jo viimo torstakina, mutta ei ihan parraimmillaan sieläkhän sekkään. Eli epätasasta ja ajottuu kaikki hiukka pijemäle aijjale. Johtuskhan viilijästä peruskesästä. Ja elokuun satteettomuuvesta. Ruostetta ei kauhijasti ole näkösälä. Se on märjän kesän vaiva.

Tukikohan pihapiiriruska kehittyy taas epätasaseen. Mutta ompa sittevvärijä pisempään.


Kolomossteinerit ainaki alottaa viikosa aurinkopaisteesa. Ja lämpöväkin olluvattuna puolviikkoon. Siitäpä se urkko lähtee...

Tukikohasta haarapääskyn viimesijä pesäjjättämisijä seurailemissiin tähä.

Huonosta muistista eiookku haittaa. (2200)

Kait työkittiijätte, ninko minäkittiijän, että auton alumiisnisija vanteita tars kiristelä saan tai kahen kilometrijjäläkiin sillon, kuvvanteita on irti käytetty.

Semmonen muistamaatommuus voi tulla vastaan sitte, kunon ajettu kakstuhattaviissattaa kilometrijä. Ninkävi Ukka Matinpoijjalle. Norjarreisuva ennen vaihettiin jarrupaloja etteen tuohon taksipirssiin. Ja sittempä ei ole muuta kun ajettu vaan, kunnes viikko sitte alako vasemmasta etusesta kuuluva vieraita äänijä.

Amatööritiaknoosi sanos kuulokuvamperusteela, että laakeri ääntää. Ei ollu laakeri. Vennään tullisa kukkuulu enmääsen kerran ja kirkolle ajjaisa äity vaan äänet, nin päätijjättää Lexun Erätulen parkkipaikale oottamaan autopalaveluhinhausta. Ja Mummeli tilattiin tieten hakemaan, ettei tartte viittäkytäkilometrijä kävelä.

Siinäsitte Mummuva ootellesa autoo töllistellesä hokasin, että vasemmasta etusesta puuttuu yks mutteri. Ja yks pyöri sormila...eli kaikki olit löysälä. Olin ehtinny Suokashoon jo soittaan hakkeen pirssin avvaimet haltuusa, että hinurihemmo hakkee sieltä huomenisa. Soitihheikile uuvelleen ja pyysin tuomaan avvaimet autole, että pääseen ottaan momenttiavvaimen takapaksista. Ja Heikkiku tuli, nin korjasin auton. Ja perruin autopalavelut. Ja ajjoin kottiin.

Eillisäpänä käväsin Kemijärvelä korjausreisula. Uus pinnapultti paikallesa katkenneen tilale. Ja homma selevä. Ja momenttiavvain tarkistettiin samontein. Se toimii kyllä, kuhan joku sitä käyttäs. Joku Ukka.



Tämä kerrottuna vaan, että isompi vahinko oli lähelä. Nyppääs kuuvelakumpilä. Ja jäläkikiristys eilisestä irtikkäytöstä tapahtuu tänhän.

Tukikohasta tementijatutkimuksiin kohta hakkeutumissiin tähä.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Uutta lintua houkuttelemma uuvenlaisela pöntölä. (2199)

Olemmää muutaman partijolaisohojeen perusteela rakentannu pari pääskysempessää. Niison asustelu enimmäksee räystäspääskyjä. Net on semmosta huopakangasta ja harmahija, ninko pääskyjen omatki savipesät.

Nyt muutama mökkirakentaja kiikutti Tukikohtaan kolome vaakatasosa olevaa pönttövä. Net on tarkootettu harvinaisemale lajile, eli tervapääskylle. Pöntöntekijä oli kesälä Tukikohasa käyvessään havvainnu saman kuin Ukkaki, että Tukikohan yläpuolela lenteli korkijala myös tervapääskysijä, joijenka pesäpaikasta ei ole havvaintoja.

Näihin tullee vielä lisäks asennusohojeita. Tievosa on, että korkijale pittää talonseinään niitä asennela ja niile pittää tehhä vielä jothain temppuja sisustuspuolele, jokka kerrotaan Ukale myöhemmi. Milenkiintonerrojekti. Aattelin kyssyy yhen jatkoluovuttamista Kasperin pesuvelle, heillä kunon kans aika iso ja korkija talo Tapijonkyläsä Rovaniemelä.

Net on on tuommosija vaakamallisija ja lentoaukko on isommannäkönen, mitä siepoille ja muile normipönttöläisile.



Pittääpä ootella opettajjaa paikale. Nuitaha ei talavela varmaankaa tervapääsky tartte. Ja kevvääläki asennusta saattaa tarvita pijätelä. Onnimittäin sennäkösijä lintukotoja, että talitinttijä summuita kiinnostaa. Ja oravaa.

Tukikohasta tervapääskyn bongausta oottelemissiin tähä.


perjantai 6. syyskuuta 2019

Kyllä Tuntsalla kelepaa... (2198)

Helssingin Steinerkoululaisten toinevviikko huipentu eilen Tuntsavajellukseen. Tyytyväisijä kuulostit olevan kaikki, ja ehtoola maistu saunajjäläkiin Lapinkävijän uunimunakas kylymäsavuporroon tehtynä. Niija leipäjuusto tieten. Ja maustekurkut. Ja paprika. Ja reilu juustoraasteppintaan. Niija viiskytä kanankevennystä munakaspohojaan.

Säät on suosinneet. Ei haittaa, jos ehtoola ja yölä satelee, nin päivälä on vuorostasa poutaa. Sajeaijjat vejetään unta palloon.

Vielä tänhään patikkaretki venäläisele sotalentokonheele, jonka jäännökset löytyy Tukikohan takapihalta. Niija tieten Maammelaulu käyvään laulamasa rajavyöhykkellaijasa. Seisovilteen.










Sitäsaap tieten Helssingin ympäristövä kulukee meleko laajalti, ennenko löytyy samallaiset maisemat. Melekeen puolet tästäki kolomestakymmenestä olit Napapiirin pohosella puolela ensmäästä kertaa. Ja tuskivviimestä.

Tukikohasta seuraavaa kolomenkymmenen tokkaa viikollopu yli oottelemiisin tähä.

torstai 5. syyskuuta 2019

Välliin historijaa. (2197)


Tuosson valokuva Petäjäveen veispuukkisivuilta. Isä-Matti oikijalla ja vieressä Pauligin konsulentti ilimeisesti Jyväskylästä keittelemäsä somistuksista päätellen joulunaijjan kahveita asijakkaile.

Ukola on päälläsä valakonen työtakki, ninko noina aikona ruukasi olla. Se isän ja äiten pyörittämä kauppaliike sijaitti kilometrivverran Petäjäveen keskustasta sivusa Hätälämmäjelä, jota nimen alakuperrää ei mulla tievosa ole.

Soli monipuolinen kauppa, ninko kuvasa näjette. Tyypillinen senaijjan, eli kuuskytäluvun lopun pikkukauppa, josa myytiin kaikkee maan ja taivaan väliltä. Siis sekatavarakauppa.

Tukikohasta mielenkiinnolla tämmösijä muistoja tutkimissiin tähä.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Pantasuden ruskaretki Lapissa loppui lyhyeen. (2196)

Palo -nimeä kantanut pantasusi kierteli muutaman päivän ajan Savukosken ja Sallan rajamailla. Tarkempaa tietoa ei ole sen poroille aiheuttamista vahingoista, mutta Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeusluvan Palon päästämisestä päiviltä. Niin on myös tiedon mukaan tapahtunut 28.8.2019. Sehän jäi viimeisimmäksi päiväksi, jolloin pannasta lähti paikannussignaali avaruuteen.



Alakuvassa on eri susi mitä ilmeisimmin. Lainasin kuvan wikipediasta.

Poronhoitoalueella sudella ei juuri elinmahdollisuuksia ole. Näissä kairoissa niitä on päästelty päiviltä luvalla ja luvatta kuinka paljon lie.

Tukikohasta tähän.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Poronpaskaa nimpal, että piisaa. (2195)

On kaks hirvasta löytänny taas Tukikohan tontilta peltikaton alta mieluisampaikan. Net oli Ukan Lexuksen talavipaikala ninko kotonasa. Ja etupihala ja takapihala oli vallanki siltä isommalta ilimeisen löysää paskaa, jokoli enempi noinko ihimispaskan näköstä. Ja se hirvas oli issoin, mitä niitä Pohojosen Sallan paliskunnasa voi olla. Sekun pääsee vaatimija polokeen, niissiinä tanner ryskää ja aitaa kaatuu...

Täälei kuiten kukhan immeinen paskanna ulukona, ja tuohan väänti ison läjän, kun kyöräsin niitä postilaatikkojen suuntaan. Soli nin iso se toinen ja sarvet puhistunneena, että solis vaivatta nostanu Ukan sarvillasa seinäle, mutta vielä se ei ollu oikeesti kait hörnöllään, kunei se ollu vihasa ees samansorttisele nuoremmale uroole, hirvas seki.

Net on nyt parina päivänä haukuttannu täsä mein koiraa. Täson hyvvää lehtipuuta, josta net tykkää. Pajuva ja pihilajjaa ainaki. Ja kun syötättää, nimpaskattaa kans.




Tuhonku astuu ja marssii kengilä sittessisäle, niijjovain. Toivotaan, että net pyssyis pois. Taitaa olla liika lämmintä, niinnet hakkee varjova Ukan halakokatoksesta.

Tukikohasta esteaitoja seuraavaks suunnittelemissiin tähä.