sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pankkitalletukset kiinteäksi omaisuudeksi.

Ukka antaa kymmenen pisteen vihjeen. Kyproksentauti leviää kulovalkean lailla ympäri €urooppaa. Nyt on aika muuntaa pankkitalletukset kiinteäksi omaisuudeksi, jolloin pankin ovet eivät läpsähtele nenän edessä kiinni talletettuja rahoja pankista haettaessa, kuten Kyproksella on käymässä.

Kesä lähestyy. Mummelin rantatontti on hyvä sijoituskohde. Muistattehan, että maahan kannattaa aina sijoittaa, koska sitä ei enää valmisteta lisää.

Alla on tärkeä linkki. Sieltä löydät ilmoituksestamme perustiedot Kannonnokka -nimisestä 2,5 hehtaarin rantarakennuspaikasta.

Naruskajoella hyvä rantatontti.

Tästä vinkistä saa levittää vapaasti sanaa eteenpäin, ellei tonttimaa itseä satu kiinnostamaan.

Tukikohasta tonttiesittelyjä odottelemisiin tähän.



Paskaamiskulttuuri vyöryy Naruskalle.

Lähtivät sitten nuo jalakavammat pääsiäisenviettäjät tuohon Kuutsisuvantoon virkistäytymään ja nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä. Olivatten liikkeellä oikeen neljän sukupoloven voimin, isomummu 84 vee ja siitä alaspäin neljävuotiaaseen Loimuun. Ja muut siltä väliltä.

Oli kairat ja onkivermeet matkassa, kuten asiaan kuuluu.

Suvannolle tullessaan meinasivat persiilleen lentää isommasta pienimpään ja vanhimmasta nuorimpaan, kun suvannon kaunis lumimaisema oli peitetty peltisellä tilikkutäkillä. Oli kaljatölökkiä joka lähtöön. Ja tupakki oli näimmä maistunu kans, kun oli tyhjää tupakkiaskia ja natsaa pitkin ja poikin avantojen ympärillä aaritolokulla.

Pienimmästä isoimpaan pahoitti tämä Tukikohan porukka mielensä siitä siivosta, jonka joku rökälekaljaporukka oli jäläkiisä jättäny. Ja selitä siinä sitten pienimmille kysyjille, miten tämmönen on mahollista, kun kaikki aikasetkaan ei tämmöstä tajua.

Eikä tästä siivosta voi mitään räkänokkaporukkaa syyttää. Toissa päivänä eli pitkäperjantaina oli jäällä istuskellu raavaan näköstä äijäporukkaa. Jalakapelillä kun mitä ilimeisimmin olivat paikalle konkoilleet, niin jossain lähitenoolla varmaakin on tai oli heitin majapaikkasa. Toivottavasti oli.

Kylläpä Ukka paljon mieluummin levittelisi kairasta mukavaa kuvaa ja tekstiä siitä, miten kaunista ja rauhallista ja koskematonta luontoa täältä vielä voi löytää. Näimmä voi ja pitää tottua löytämään myös kuvien mukaista paskaamista. Tämmösten jäläkien jättäjistä ei muuta mieleen tule kuin vanha sanonta loivasanasemmaks muutettuna, että joissain päissä virtaa semmosta keltasta nestettä ja kakki tekkee patoja.





Kylläpä ne alumiinitölökit luulis jaksavan raavaat äijät tyhyjinä jäältä pois kantaa, kun on ne sinne täysinäkin viijä jaksanu. Seittemänvuotias jakso ne kantaa, mutta ei se hänen hommaasa olis kuulunu olla.

Tukikohasta ei niin kovin ilosella mielellä tähän.

Pilkkijäät vielä vahvoina.

Naruskajoella ja paikallisilla pikkujärvillä on pilkkikausi parhaimmillaan. Ukka ei vielä tälle keväälle ole kylmän reiän ympärille istumaan päässyt, mutta Kasperi on jo malliksi kulkenut kavereidensa kanssa esimerkiksi Purkajärvellä toissapäivänä.

Jalokalat olivat järvestä tällä kertaa harvassa. Vain yksi alamittainen taimen kävi haukkaamassa ulkoilmaa ennen pääsyään takaisin kasvamaan jääkannen alle. Jään paksuus oli järvellä seitsemisenkymmentä senttiä, eli alkutalvesta jään päälle noussut vesi on pakkasten ansiosta jäätynyt.

Pilkkimisessä ei tärkeintä aina ole saalis. Jäällä on mukava tulistella ja parannella maailmaa leppoisassa kevätsäässä. Kalaa jos aikoo kunnolla saada, pitäisi kalamiehen lähteä onkihommiin matalapaineella, pyräkällä ja yläkuun aikoihin. Saalisvarmuus silloin hiukkasen paranee, kun kalastajalla on hankalammat olosuhteet kuin auringonpaiste.

Neljän äijän pilkkiporukka nosteli pikkuahvenia parisen kiloa pannulle paistettaviksi. Pöllömminkin voisi kevätpäivää varmaankin viettää kuin jäällä aurinkoa ottelemalla ja keväästä nauttimalla.








Tukikohasta selän sulamista oottelemisiin tähän.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pilvetön Pitkäperjantai saatiin.

Pitkän Pitkäperjantaipäivän illan tähtitiirailureissu Kuutsivaaraan kannatti. Kameraan saatiin vangittua komeetta, joka Naruskan valosaasteettomassa luonnossa on kuvattavissa kaupunkitaajamia huomattavasti paremmin.

Komeetta on tässä ympyröitynä.

Iltakymmenen paikkeilla tähtitiirailijat palkittiin myös taivaanrannalla suoraan ylhäällä näkyneillä erikoisen värisillä revontulilla, jotka tällä kertaa kuitenkin tallentuivat vain näkijöidensä mieliin.

Vävypoika kiipesi turvaköysiin kiinnitettyjen lapsostensa kanssa Tukikohdan katolle eilen. Loimu piirsi sitten lankalauantain alkajaisiksi muistikuvistaan Ukalle taulun. Siihen piirrokseen oli tallentunut niin koivuhalkojen tuottamaa savua kuin komeetan liikeradatkin. Neljävuotiaan kuvaksi kohtalaisen selkeä hahmotus edellisen päivän näköhavainnoista.


Kuvan vasemmassa reunassa on kuulemma kastemato.

Tukikohasta taulujen kehystämisiin tähän.


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantaipaakarit tiitteränä.

Tulisit meille vaan, meillä leivotaan, saat lämmintä suklaakakkaraa, jos annetaan. Pitkä kun on päivä, niin paljon ehtii tekemäänkin. Yksi kotijoukkiomme paakari on lepopäivän ratoksi vääntänyt kotileivoksia. Kaupallisesta lehdykästä on ohje, mutta ainahan sihen kotitekoiseen tulee oma sävynsä, kun kotona leivotaan.

Hienosti näitä kutsutaan whoopieksi. Net on amerikkalaista alkuperää. Ohje on kopsattu lehdestä, joka kantaa Ruoka-Pirkka nimeä, ja sen mukaan sitten kokin omien mieltymysten mukaan muokattu. Kappalehinnaksi väitetään 0,35 €uroa. Se on pikkusumma tämmöisistä herkkupaloista. Ukkakin veti naamaansa tuplat niin, että oikein kaduttaa nyt laihdutusohjelman puolesta. Muut päivät pantataan.

Ohje 20 whoopielle niin kuin se meillä mukautettiin:

100g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa

Täyte:
2 prk maustettua rahkaa (vanilja tai mansikka)
puoli levyä Fazerin marjasuklaata (punaiset marjat ja vadelma)
1/4 maustettua tuorejuustoa (mango - ei ollut ohjeessa)

1. Vatkaa vaahdoksi pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten.
2. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Sekoita jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
3. Nostele taikinasta ruokalusikallisen kokoisia könttejä leivinpaperin päälle, taikinasta tulee 40 kpl. Kannattaa jättää reilusti väliä nökköjen välille, ettei niitä tarvitse veitsellä irrotella toisistaan. Kaikki 40 eivät mahdu samalle pellilliselle. Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia ja anna jäähtyä.
4. Sekoita rahkan joukkoon veitsellä rouhittu suklaa sekä maustettu tuorejuusto. Levitä täyte yhdelle puolelle kakkusta ja paina toinen kanneksi päälle. Anna maustua jääkaapissa noin puolen tunnin ajan ennen tarjoamista. Whoopiet säilyvät jääkaapissa tai ne voi lehden mukaan myös pakastaa.


Tukikohasta NAM tähän.

Komeettaa kurkkimassa.

Eilinen ilta oli enteellisen selkeä alkuillasta. Keminmaalainen perhe Evinsalo keräsi Ukan alkuperältään venäläisen avaruustutkimuslaitteiston pirssiinsä. Hyvä, maastollisesti otollinen paikka komeetta PanSTARSin havainnoimiseksi sijaitsee Kuutsivaaran laidalla. Paikka on sen tien varrella, joka johtaa Kallelaan.

Tällä kertaa tähtitieteilijöidemme tarkkailuretki päättyi hiukan harmillisesti pilvirintamaan, joka nousi taivaanrannalle niihin aikoihin, kun komeetta olisi alkanut näkyä havaintopaikalle.

Ehkäpä joku toinen ilta juttu onnistuu paremmin. Saattaapi olla niinkin, että pääsiäisen pyhinä saadaan tänne Ukan blogiin vävypojan napsimia komeettakuvia, jos taivas pysyttelee selkeänä. Ainakin Pitkäperjantain päivä vaikuttaa kirkkaan aurinkoiselta ja selkeältä iltaa ajatellen.




Tukikohasta sängyn pohjalta tähtitaivasta öisin tarkkaillen tähän.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Lääkäri kääns ja vääns.

Kummallinen paikka tämä Keski-Suomi. Tottapa tämmöset reissut tarkottaa sitä, että pysy siellä Lapissa, niin paremmin mennee. Jo toisella perättäisellä reissulla piti mennä lekurin kynsiin, kun selekä on niin solovassa, että alta pois. Eilissä aamuna kun Ukka heräili horroksesta vanhan joustinpahjan jouset luihin porautuneina, niin vasen jalaka ilimotteli, ettei sitä huvita kävellä. Tosipuhheessahan se selekä poikkasi jo kotona halakoliiterisä.

Keuruulla pitis käyvä muutenkin öljykattilan vuoks. Samalla reisulla Ukka konkoili paikalliseen terveyskioskiin. Siellä tyär katteli silimiin ja totes, ettet näytä vielä olevan kuolemankipiä, joten jonon hännillä pääss lekurille illala kuuvelta. Sitten se tyär soitti Ukan pyynnöstä keuruulaiselle yksityislekuriasemalle, mutta siellä oli asiat vielä huonommin, kun kaikki lekurit oli karusa.

Ei muuta kuin suuattammaan Jyväskylään. Sinne sai mehiläisenpistolekurille ajan iltapäivälle. Nuori nätti täti käänsi ja väänsi ja tutki. Eipä Ukkaa ole kukkaan niin perusteellisesti pyöritellykkään liion koskaan. Täti löi semmoset parakraahvit kainaloon tunnin seurustelusession jäläkiin, että apteekki kerräili papperit ommiin varastoihisa tai kassakaappiin. Löivät vastineeks muutaman paalin tapuja muovikassiin.

Nyt sai pienillä valakosilla ja keltasilla nappuloilla yön nukuttuva. Ja leijuttuva kuin leija. Toisenkin yön saa vielä venytellä selekää ennen huomista, jollon Ukka lähtee tuomaan anoppia hällyytysajona kohti Naruskaa. Ja öljypoltinta kans.

Tukikohtaan lähtökuoppia kaivelemisiin tähän.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kevät toi ja vei.

Tukikohdassa oli kevyt kevätkähäys kolmen kuluneen viikon ajan. Maastoporukat ovat selviytyneet haavereitta hiihtoreissuistaan ja telttayöpymisistään. Myös lumimajoitteiden testaamista on kuuleman mukaan menestyksekkäästi kokeiltu.

Loviisalaiset koululaiset hiihtelivät onnistuneesti Sorsatunturin reissun, jolta koko poppoo palasi torstaina ehtoopuolella. Ilta sujui ruokailun, saunomisen ja tietenkin aamun lähtöpakkaamisen merkeissä. Hyvin piti ennakkoaikataulu, koska kymmenen minuutin tarkkuudella irtosi linjabiili kohti Sallatunturin matkailukeskuksen rinteitä perjantaiaamuna. Päivän koulukkaat viettivät opettajineen ja ohjaajineen vielä laskettelun merkeissä, eli kaikki otettiin irti viiden päivän Naruskan reissusta. Yötä myöden tapahtui kotiutuminen, eli kotona nämä veijartit ovat olleet vasta tänä aamuna.

Nyt jäähdytellään Tukikohdassa enempi pienellä porukalla. Mummeli leipaisi tänään vielä epähuomiossa satakunta sämpylää, vaikka syömämiehiä ei paikalla ole kuin puolisen tusinaa.

Ukka irtoaa aamulla alaselkä turrana kohti etelää, jos suunnitelma pitelee. Joku saakelin issias vihollistelee alaseljässä niin, että pottukuorma Salmivaarasta saattaa olla mielenkiintoinen lastattava. Mutta lastataan se, kun on luvattu toimittaa. Ei ole anopin nurkkiin potuitta asiaa.

Kasperi kavereineen kävi nautiskelemassa Sorsatunturin keväästä moottorikelkoilla. Tulilla oli kuulemma maistunut pihvi ja makkara tasapuolisesti. Ukan käristys tietty päivälliseksi.








Tässä alimmaisessa kuvassa Kasperi seisoo Sorsatunturin laessa tänään niin suorassa kuin se selkä tuuleen mahdollista oli. Eli vinkka puhalteli, kuten tunturissa aina.

Tukikohasta särkylääkkeen voimalla tähän.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Maaliskuun kylmää lämpötilakäyrää.

Maaliskuu jatkaa Naruskalla edelleen talvisempana, mitä kalenteri osoittaa. Tänään on kevätpäiväntasauksen merkkipaalu.

Tuossa alapuolella on lämpötilakäppyrä Ukan sääasemalta tästä päivästä 30 vuorokautta taaksepäin. Huomaatte varmaankin käyrää hieman suurentamalla, että helmikuun loppupuolella käväisi päivälämpötila plussalla, joskaan ei paljoa. Punaiseksi kuitenkin merkkasi käyrän nokat.

Maaliskuu kun käynnistyi, niin sitten kylmeni. Kaikkina maaliskuun öinä on pakkasta olut vähintään -20 astetta ja kylmimmillään reippaat -30 astetta.

Maaliskuun keskilämpötila keikkuu tällä hetkellä lukemassa -17,8 astetta. Se on vajaan kymmenen astetta kylmempi lukema kuin koko helmikuun keskilämpötila, joka oli vain -10 astetta.

Niin kauan kuin tuo käyrä ei piirrä punaisia nokkia nollaviivan yläpuolelle, ei talvi täällä otettaan hellitä. Pakkasissa on se etu, että lunta ei liiemmin ole maaliskuun alun jälkeen Naruskalla sadellut. Se on linkoamisen maksajalle harossi, mutta Linko-Jarkon tili siltä kohtaa pienenee.


Tuo lämpökäyrässä näkyvä sahanteräliike jos pysyy samanlaisena vielä kymmenkunta päivää, niin maaliskuusta tulee tilastoihin huomattavasti normaalia kylmempi kuukausimerkintä.

Loviisan koululaiset irtosivat tänä aamuna yhden yön hiihtovaellukselle Sorsatunturiin. Heidän pienempi kärkijoukkonsa on ollut maastossa Kuskoivan suunnasta jo maanantaista. Huomisen aikana koko konkkaronkka aikoo hiihdellä Sorsaojan kohdalta maantien laitaan, mistä linjapiili hakaisee heidät Ukan Tukikohtaan saunomaan ja syömään. Ja nukkumaan peltikaton alle.

Aurinko paistaa täydeltä terältään meille kaikille tasapuolisesti. Ja iltapäivän lämpötilakin näyttäisi nousevan inhimillisiin kymmenen asteen lukemiin yön -24 asteen pakkasen jälkeen.

Tukikohasta ruuanlaiton välipäivän suunnittelemisiin tähän. Taijan lähteä puukkomestaria morjenstamaan.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Myytävänä sohvaperuna.

Jos sinulla ei tähän asti ole ollut sohvaperunaa, niin Ukka järjestää. Muilta tämä ei niin sujuvasti tietenkään onnistuisikaan, mutta Ukka kun ruotasee, niin kaikki käy.

Lataan mustaan peräkärryyn tulevana viikonloppuna Naruskalta sohvan. Sponsoroin sohvalla erästä Länsi-Lapin koulua, jolta puuttuu oleskelutilastaan löhöpaikka.

Matkalla poikkean en Alakurttiin, joka on kuvassa, vaan kohti länttä Salmivaaraan. Siellä on Ukalle kohta pakattuna perunoita kympin säkkeihin. Siis kymmenen kilon. Lataan niitä kympin säkkejä kyytiin niin paljon kuin mahtuu. Sohvan lisäksi. Eli sohvaperunoita.

Niitä pottuja ei viljellä peltoon, vaikka ne ovatkin menossa Pappilanpellolle. Pappilanpelto vuorostaan ei ole mikään Pirunpelto, vaan ihan oikea Pappilanpelto. Papista siellä en tiedä, mutta anoppi asuu pellolla. Tai oikeammin pellolla olevassa talossaan. Pappilanpellolla.

Eikös olekin monimutkainen juttu. Mutta tosi. Anoppi on kokenut potunmyyjä jo vuosien takaa. Sohvapottuja on häneltä varattu jo puoliperäkärrillistä. Toisen puolen kärrillisestä voi varata nyt Ukalta. Puikuloita. Sohvapuikuloita. Kympin säkki kahellakympillä. Se on valmiiksi tingitty hinta rahteineen kaikkineen päivineen, kun tekee tilauksen ennakkoon.

Jos ei ole pakkasta tulevana viikonloppuna, niin sohvaperunat lähtevät kärriin. Jos on holotna, niin potut matkustavat viikonlopuksi vasta pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna. Ei niitä kannata palelluttaa. Paleltuneella potulla ei te mitään. Ei edes sohvaperunalla.

Ukalle kannattaa nyt laittaa vaikka rivaattisähköpostia, jos pottuja haluttaa. Ja jos ei haluta, niin kummempi homma.


Tukikohasta sähköpostia päivystämisiin tähän.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kelkkakelit heppeimmillään.

Kelkkailurintamalta kuuluu lähipäiviltä sekä huonoa että hyvää. Surullisia ovat eilisen kaltaiset uutiset moottorikelkkaonnettomuudesta. Eilinen kolme ihmishenkeä Utsjoella vaatinut onnettomuus ei ollut tämän talven ainoa, mutta varmasti turha, kuten ne kaikki. Kelkkailu on liikennettä siinä missä muukin liikenne. Siellä jos pelataan sääntöjen mukaan ja noudatetaan kaikessa liikenteeseen kuuluvaa varovaisuutta ja huolellisuutta, ei tällaisia onnettomuuksia tapahtuisi.

Vauhti on kelkkailussakin vihollinen numero yksi. Kelkat ovat äärimmäisen tehokkaita ja varsinkin tottumattoman kuljettajan käsissä liikenneväline vaarallisimmasta päästä.

Kun katselen näitä Kasperin tänään kelkkaretkellään Karhutunturissa ottamia valokuvia, tulee mieleeni toistuvasti, että näitä maisemia ei ole syytä ohittaa rälläämällä. Moottorikelkalla pystyy ajamaan täysin turvallisesti virallisilla reiteillä, kun pudottaa vauhdit sallittujakin alemmaksi. Silloin voi keskittyä kauniiden maisemien hitaaseen vaihtumiseen. Jos haluaa revitellä ja pitää ylimääräistä kiirettä, pitää ajaa vain kisamielessä. Kisat ja niihin liittyvät reitit suljetaan silloin vain kilpailijoiden käyttöön.

Näillä Lapin kelkkareiteillä eivät liiku vain kelkkailijat. Siellä on hiihtäjiä, koiravaljakkoihmisiä, poroja. Siellä liikkuu lapsia, jotka käyttävät polanteita pulkkamäkinä. Jotkut kelkkailijat valitettavasti luulevat, että he saavat tehdä kelkoillaan, mitä haluavat. Niin ei asia ole.

Luonnossa on oikein asennoitumalla tilaa kaikille liikkujille. Ja nähtävää on kaikille. Ja ympärilleen kannattaa paikallaan ollessaan ja varsinkin liikkuessaan vilkuilla luontoa ja muita kulkijoita kunnioittaen.







Tukikohasta rauhallisia retkikokemuksia toivottelemisiin tähän.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Vain hyytävyysennätys Naruskalla.

Net eivät sitten mittarit laskeutuneetkaan alle -35 asteen lukemiin kylmästä eilisen illan lähdöstä huolimatta. Ukan mittarissa ei varsinaisella mittauspuolella ollut edes ennätyskylmää, mutta hyytävyyspuolella käväistiin -42 asteessa. On nimittäin kevyt tuulenvire, joka -35 asteen lämpötilassa muuttaa pakkasen purevuuslukeman noihin mainittuihin.

Äkkiä se sitten auringon noustua vuorostaan lauhtuukin. Nyt puoliltapäivin on enää -15 astetta, joka on sopiva keli liiterintäytölle. Tai ei me sitä Kasperin kanssa meinata ihan täyteen enää ladata, kun täytyy pitää väylät liiterin puolella auki, jos saadaan se suunniteltu öljykattila Naruskalle völjättyä. Ja kait sen völjättyä niinkin saa sitten, kun sen saa ensin ostettua.

Ainoa väylä öljykattilan sisään tuomiselle on liiterin halkoluukun kautta. Sielläkään ei ole yhtään liikaa tilaa 250 kilon metallijöötille, joka pitäisi saada pujoteltua pannuhuoneen puolelle. Se siirtäminen ei tapahdu pelkällä lihasvoimalla, vaan pitää miettiä hieman teknisiä jutskia, ettei kenenkään ruoto vioitu liioissa pullisteluissa. Sepä suunnitellan sitten, kun aika on.

Kauniimmin ei aurinko voisi killottaa kuin se juuri nyt Naruskalla tekee.


Vielä kauniimmaksi lopuksi tähän onnittelut Anopille. Siellä tulee tänään mittariin 84 vee. Kunnioitettava ikä. Kahvekekkerit pidellään pääsiäisen seudussa Naruskalla, jos kaikki suunnitelmien mukaan menee.

Tukikohasta tähän.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sammakko tajuttomana.

Ukan toinen sääsammakko löyty köökistä tajuttomana. Se oli varmaankin salakuunnellu Ukan lyhyen ajan havaintoraportin ja ennusteen sanelua sanelukoneelle. Sen mukaan lämpötila tänään iltakymmeneltä oli kymmenkunta astetta eilistä ehtoota kylmemmällä puolella samaan kellonaikaan.

Lyhyelläkin matikalla pystyy laskemaan, että tätä vauhtia kun käppyrät sukeltaa, niin aamukuuvelta ollaan neljänkympin miinushuitteilla. Se tietelisi pakkasennätysten siirtyilemistä Kainuusta muualle. Ehkä Lapin puolelle johonkin.

Tukikohasta kuunsirpin hämyssä vällyjä etsimisiin tähän.


Kaupunkireissulta nokka lytyssä kotio.

Eipä sitä tarvinnu Mummelin parkkeerata pirssiään kuin vajaaksi tunteroiseksi Kemijärven keskustaan paikallisen kauppapaikan parkkipaikalle, niin tarjouskassit kainalossa odotti outo näky Subarun luokse palatessa. Joku oli ilmeisesti aikansa kuluksi kiipeilly japanilaisella konepellillä. Ihan tarkasti ei nuista jäljistä pystytty päättelemään, oliko jollain ollut ihan pakko tanssia, niinku siinä televisiovouhotuksessa.

Eipä siinä ollu tekijä enää paikalla, eikä sen kummempia lippulappusia oltu paikalle jätetty. Eikä kukaan parkkipaikan kulkijoista ollu kuullu tai nähny mitään. Semmonen ei ole harvinaista.

Kaippa se on tuiki tavallista tuolla Pohjolan autovakuutuspuolellakin tämmöset nokkapeltitanssiaislytyt, kun tyttö oli Mummelille vaan puhelimessa sanonu, että vie autos korjaamolle ja laskut Pohojolaan. Eikä tartte itkee yhtään. Eikä tartte autoo viijä mihinkään katottavaks, eikä sen kummempia paperitöitä teherä.

Sujuvasti saa nykyään tämmöset korjautettua, jos kohta aika sujuvasti saa lyttyjä syntymäänkin. Kattokaa vaikka itte.




Eihän tämmöset pikkuorkoset vanhassa pirssissä mitään haittaa, mutta ihmetyttäähän ne ehkä pientä ja isompaakin kulkijaa.

Tukikohasta automaalaria kotikäynnille oottelemisiin tähän. Lietolaista. Munanjuhlien aikaan.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Lämmittäiskö muullakin kuin puulla?

Alakaakohan sitä tuleen vanhuuvenhöperöks, kun päässä pyörii aatoksia lämmitysjärjestelmän ronkkimisesta. Tukikohan kävijät tietää, että tämä tuhannen kuution pikkukämppä toimii toistaseks vain ja ainoostaan koivuhaloilla. Halakoo kun muistaa latova uuniin pari kertaa vuorokauvesa, niin ulukona saa olla pakkasta vaikka sata. Tai aineskin saa olla rapia puolensattaa.

Talavet ei ole ropleema. Tai on se talavikin hankala sillon, jos torppa jää talakkaria vaille. Ei meinaan kärsi pakkasilla olla vuorokautta pijempään kotua pois, jos meinaa talon elossa saaha pysyyn.

Nytois haaveena virittää vanahan, mutta jämyn Höökvorssin puukattilan viereen toinen pannu. Poltettais siinä öljyä sillon, kun puuta ei oo kukkaan latomassa tai kesähelteelä, kun ei tartte lämmittää kun joku litra pesuvesee.

Ei sitä tiijä, vaikka kesän pääle löytäis jostain kattilan, putkimiehen, sähkärin ja ölöjyseikin, nin sillon ois paketti kasasa. Ukka ei oo noista eellä luetelluista mikkään, mutta hyvä piällysmieshän työmaalla tarttee aina.

Jokamieshän tietää, mihinkä välliin tuolla pannuhuoneesa lisälämmitin heitetään. Tai ainaki putkimies tietää.


Sitähä ei koskaan tiijä, minkävärinen savu piipusta millonki pössähtää. Valintoja pittää tehä.

Tukikohasta lupiaskin kansia ettimisiin tähän.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Pottulupaukset lunastukseen.

Ukka lupasi tässä joku aika takas laittaa linkkiä ja lisätietoutta perunasta. Puikulanviljelijä Pohtilan Ukalle pottusäkin mukana Naruskalle tuoma materiaali löytyy alla olevista linkeistä, joissa kerrotaan pottumaista asiaa.

Asia välähti taas mieleen, kun eilissä ehtoona Mummeli kuori helevetinmoisen kattilallisen Salmivaaran puikulaa, jonka Ukka veteli voin ja punasen maitopurkin kanssa muussiksi. Valehtelemati ja liioittelemati voin kertoilla, että mettästä palanneet retkeläiset vetelivät muussia naamariinsa noin puoli kilova läättiä kohti. Ja samanverran poronkäristystä. Eikä kukaan ollu tälle aamuva lihavana. Eikä nälissään. Ja kehuivat hyvin nukkuneesa.

Linkkiset:

Pottulinkki ykkönen.

Pottulinkki kakkonen.

Pakkasennätykset Kainuun korpeen.

Naruska ei komeile maaliskuun ja talven pakkasennätysten keulilla, vaan Taivalkoski on toistaiseksi tämän talven kylmien kuningaskunta. Siellä mittailtiin viime yönä -38,2 astetta. Ukan mittarit käväisivät siedettävissä -32,8 asteessa. Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääasemalla Naruskajoen notkelmassa mitattiin karvan verran yli -35 astetta.

Etelän lumimyräkät eivät tänne asti ole toistaiseksi yltäneet, vaan aurinko räköttää täydeltä taivaalta, joten iltapäivällä on taas ulkoilusää parhaimmillaan.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulun väki on viettänyt kaksi viimeistä yötä Tukikohdan peltikaton alla. Laakereillaan he eivät kuitenkaan ole lepäilleet, vaan huoltaneet metsäkamppeitaan seuraavaa retkeä varten, jolle he starttaavat huomenna aamusta. Suuntana on Hetta-Pallas.


Tukikohasta ensi viikon retkeläisiä odottelemisiin tähän.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tämän vuoden pakkasennätyksiä hipoo...

Kuivahko aamu Naruskalla. Ukan hellekummussa on alimmillaan käväissyt vain -33,1 asteessa, mutta jokivarressa Lohikallion asemalla -36,1 ja Ilmatieteellisellä myös -36 asteen huitteilla käppyrästä päätellen.

Ukan aseman hyytävyyslukema on käväissyt piirua vaille -40 asteessa, kun pirulainen antaa pakkasen kanssa rinnan kevyttä tuulenvirettä.

Piti Ukankin käväistä jo verenpainelääkkeiden ottoaikana nakkaamassa muutama halako pesään, ettei kalaha järjestelmät jäähän. Ei sentään, kiertovesilämpötila huitelee plussalla 55 astetta. Ja kohta näyttää taas tutut +75 astetta...

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Hyiset jäiset veet ja kelit.





Kalenterissa on maaliskuu, mutta tuskin sitä Naruskalla huomaa. Tai kyllä täällä kalentereita toki katsellaan, mutta enempi niissä olevia puolialastomia neitoja, joilla on ilmeisen liian vähän rytkyjä päällä näihin keleihin.

On nimittäin holotnatuulet. Päivälläkään ei lämpötilat aurinkopaisteessakaan kohoa kuin miinus kymmeneen asteeseen. Ja nyt yötä vasten kiristää pakkasta, uskokaa tai äläkää, kaheksaa astetta tunnissa. Ukan toimiston seinällä olevaan rikitaaliin tulee kymmenys kymmenyksen perään miinusta lisää. Ja jokivarressa olevat Lohikallion ja Ilimatieteen mittarit painelevat vielä Ukankin lukemia huomattavasti kylmemmissä lukemissa. Nepä ovatkin molemmat tästä pohjoiseen, joka on tällä hetkellä tuulen suunta.

Hyiseltä näyttävät myös Naruskajoen koskipaikkojen jäätiköt. Mummeli taas hiihteli pikalenkin jokivarressa iltapäivällä. Takasin kun se sieltä tuli, niin naamasta näki, ettei valokuvausretki ollut pelkkää nautintoa. Viluisen oloinenhan tuo oli kuin vilukissa.

Saapa nähä, milloin talvi alkaa antautumisensa. Ei ainakaan vielä. Pitkää kalsaria ja villahousua kehiin, jos tänne kairaan tulla suunnittelee. Näin on näkyleivät.

Tukikohasta vakavasti varoittelemisiin tähän.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kusiherätys keskellä kirkasta päivää.

Ukka saattaa näin vanhemmiten vetaista iltapäivällä kevyet kenttätirsat, kun ja jos siltä tuntuu. Ja jos se on mahollista. Ihan aina ei ole.

Tänään iltapäivällä kuiten oli. Hiihtokilipailulähetys Salapausselältä oli niin puuduttavaa ja tympiää katottavaa, että unijukka sieppasi. Tuskin ehtisin kymmentä minuuttia urvahtamaan, kun korvanjuuressa alako soittamaan niin hemmetisti herätyskello. Se oli Mummelin puhelimen pahaääninen ja kovaääninen soittoääni. Ihan kuin halolla päähän hakattais.

Ukka tähän kusiherätykseen kauniisti kysymään, että mikä saatana tuo soitto oli. Hyvä päiväuni katkes kuin kananlento. Mummeli siihen tekniikan ihmelapsena ja naisen lokiikalla vastaamaan, että mene irrottaan sähkönkulutusmittari ja vaiha se seuraavaan pakastimeen.

Meillon kuulemma meneillään vanhojen pakastimien vaihtoviikot. Yks viissataalitranen on ostettuna ja toimitusta vailla meitin koneliikkeessä. Ja se tulee maanantaina. Ukan tarttee olla kotona kantoapuna. Ja siihen mennessä kuulemma Mummeli mittoo kolomen pakastimen sähkönkulutuksia. Ja sähkönsyöpöimmistä kuulemma kaks huonointa lähtee yheksän euron poistomaksulla vaihtona ulos talosta.

Helevetin hyvä homma, että mittausvuorokaus täyttyy iltapäivällä kahen aikaan. Vois se akkain lokiikalla täyttyä yökaheltakin...


Tukikohasta mittaustuloksia vertailemisiin tähän.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Maaliskuun alku helmikuuta kylmempi.

Helmikuu sattui tänä vuonna Naruskalla sellaiseen väliin säiden puolesta, että se oli lauhista lauhin. Maaliskuu ei jatkakaan sitten ihan samaa latua, vaan kelit pyörähtivät kylmän ja tuulisemman puolelle heti, kun ensimmäinen kevätkuukausi alkoi.

Nyt, kun maaliskuuta on menty viikonpäivät, on keskilämpötila Naruskalla ollut kahdeksisen astetta kylmemmän puolella, mitä helmikuun keskilämmöt. Tuuli on tehnyt ulkoilusään vielä asteitakin kylmemmäksi. Iltapäivät ovat kuitenkin aamuöiden kylmimpiä tunteja huomattavasti lämpimämpiä.

Tämä maaliskuun kahdeksas on sääntarkkailupäivä. Akat tietenkin meillä ovat normaaliakin tiitterämpänä, kun sattuu vielä olemaan joku akkainpäivä. Mummeli lähetti sääarvioinneista taas yhden säälinkin, jonka löytää siitä kiinnostunut tästä

Hiihtolomailijat Keminmaalta starttasivat tänään aamupäivällä kotia kohti. Haaga-Helian väki on metsäreissullaan hiljaista porukkaa kuin enteillen sitä, että meno on sitä raisumpaa, kun he pääsevät saunan lämpöön ja käristyslihoille tulevan viikon alkajaisiksi.

Lunta on meillä nyt 82 senttiä. Pienemmät ihmiset ovat jo huppeluksissa umpisella.


Tukikohasta tähän.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hangelle hiihtäjän mieli.

Pari vuorokautta tuskailivat Haaga-Helian ammattikorkeakoulun opiskelijat Tukikohdan peltikaton alla neljän seinän sisällä, milloin riemu repeää hangen armoille siirtymällä. Tänään se sitten tapahtui. Kuljetuskolonna siirtyi Tuntsan tietä ripeästi lähelle Tuntsajoen siltaa, missä parin päivän aikana pakatut retkipakaasit siirrettiin peräkärryistä hiihtovetoon. Viikonpäivät saavat retkeläiset olla luonnon helmassa ja  pakkasen pieksettävänä.

Puhdasta lunta ainakin oli matkalaisten mielestä Tuntsalla riittävästi. Hankikantoa ei vielä ehditty ennen ajoneuvokaluston palaamista sivistyksen pariin kokeilemaan, mutta matkalla havaittujen porojen liikkeistä hangella saattoi päätellä, että kevyt kohvakerros saattaa hangelta jo löytyäkin. Jos ei löydy, on viisainta siirtymätaipaleilla pysytellä kelkkapolanteilla.

Parhaat parin viikon takaiset tykkylumet olivat osoittain ainakin Saihoselän päällä jo kuusikoista varisseet pois, mutta oli lunta sentään vielä siemeneksi. Ja uutta tykkyä on syntymässä, koska lumisadetta ja pakkaskeliä on lähiajoille luvassa.





Tukikohasta paluureissua ensi viikon alkuun odottelemisiin tähän.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Valokuvalinkkivinkki.

Tukikohdasta on lähetelty jonkun verran valokuvia Wundergroundin sääsivuston valokuvagalleriaan. Ne pääsee näkemään kootusti tästä: Kuvalinkki Wunderground .

Sinisillä kehyksillä kokoelmassa merkityt kuvat ovat "approvers choice" valitsemia kuvien hyväksyjän suosikkikuvia. Mummeli on saanut tähän mennessä yhdeksän huomionosoitusta hyvistä kuvista. Tai on siellä pari Ukankin roiskaisua seassa.

Linkin kautta päästävälle kuvakokoelmalle on kertynyt hiukan toista miljoonaa valokuvaa tällä hetkellä, joten katsottavaa riittää, jos valokuvat kiinnostavat.

Tämä oheinen kuva ei ole ollut millään sivustolla. Vielä. Se on Loimun näkemys kameralla lintumaailman menosta. Ei huono. Ja persoonallisesti kanissa.



Tukikohasta kuvailemisiin tähän.

Tipitiistä lentoonlähtökuvia.

Viimeisin villitys on yrittää saada lintulaudan vierailijoista lentokuvia. Jos elettäisiin filmikamera-aikoja, niin fujilabin omistaja Sallan kirkonkylällä saisi kehitettäväkseen noin kilometritolkulla filmejä, jotta seasta löytyisi edes yksi onnistunut lentolähikuva.

Kuvausoperaatioon ei aina riitä nuorempienkaan reaktionopeus. Puhumattakaan Mummelista, jolla toki jo on ikähyvityksiäkin. Käsi on kuitenkin vakaa silloin, kun vakaata kättä tarvitaan.




Tukikohasta sihtailemisiin tähän.