Kelkkakelit heppeimmillään.

Kelkkailurintamalta kuuluu lähipäiviltä sekä huonoa että hyvää. Surullisia ovat eilisen kaltaiset uutiset moottorikelkkaonnettomuudesta. Eilinen kolme ihmishenkeä Utsjoella vaatinut onnettomuus ei ollut tämän talven ainoa, mutta varmasti turha, kuten ne kaikki. Kelkkailu on liikennettä siinä missä muukin liikenne. Siellä jos pelataan sääntöjen mukaan ja noudatetaan kaikessa liikenteeseen kuuluvaa varovaisuutta ja huolellisuutta, ei tällaisia onnettomuuksia tapahtuisi.

Vauhti on kelkkailussakin vihollinen numero yksi. Kelkat ovat äärimmäisen tehokkaita ja varsinkin tottumattoman kuljettajan käsissä liikenneväline vaarallisimmasta päästä.

Kun katselen näitä Kasperin tänään kelkkaretkellään Karhutunturissa ottamia valokuvia, tulee mieleeni toistuvasti, että näitä maisemia ei ole syytä ohittaa rälläämällä. Moottorikelkalla pystyy ajamaan täysin turvallisesti virallisilla reiteillä, kun pudottaa vauhdit sallittujakin alemmaksi. Silloin voi keskittyä kauniiden maisemien hitaaseen vaihtumiseen. Jos haluaa revitellä ja pitää ylimääräistä kiirettä, pitää ajaa vain kisamielessä. Kisat ja niihin liittyvät reitit suljetaan silloin vain kilpailijoiden käyttöön.

Näillä Lapin kelkkareiteillä eivät liiku vain kelkkailijat. Siellä on hiihtäjiä, koiravaljakkoihmisiä, poroja. Siellä liikkuu lapsia, jotka käyttävät polanteita pulkkamäkinä. Jotkut kelkkailijat valitettavasti luulevat, että he saavat tehdä kelkoillaan, mitä haluavat. Niin ei asia ole.

Luonnossa on oikein asennoitumalla tilaa kaikille liikkujille. Ja nähtävää on kaikille. Ja ympärilleen kannattaa paikallaan ollessaan ja varsinkin liikkuessaan vilkuilla luontoa ja muita kulkijoita kunnioittaen.

Tukikohasta rauhallisia retkikokemuksia toivottelemisiin tähän.