Kummallinen paikka tämä Keski-Suomi. Tottapa tämmöset reissut tarkottaa sitä, että pysy siellä Lapissa, niin paremmin mennee. Jo toisella perättäisellä reissulla piti mennä lekurin kynsiin, kun selekä on niin solovassa, että alta pois. Eilissä aamuna kun Ukka heräili horroksesta vanhan joustinpahjan jouset luihin porautuneina, niin vasen jalaka ilimotteli, ettei sitä huvita kävellä. Tosipuhheessahan se selekä poikkasi jo kotona halakoliiterisä.
Keuruulla pitis käyvä muutenkin öljykattilan vuoks. Samalla reisulla Ukka konkoili paikalliseen terveyskioskiin. Siellä tyär katteli silimiin ja totes, ettet näytä vielä olevan kuolemankipiä, joten jonon hännillä pääss lekurille illala kuuvelta. Sitten se tyär soitti Ukan pyynnöstä keuruulaiselle yksityislekuriasemalle, mutta siellä oli asiat vielä huonommin, kun kaikki lekurit oli karusa.
Ei muuta kuin suuattammaan Jyväskylään. Sinne sai mehiläisenpistolekurille ajan iltapäivälle. Nuori nätti täti käänsi ja väänsi ja tutki. Eipä Ukkaa ole kukkaan niin perusteellisesti pyöritellykkään liion koskaan. Täti löi semmoset parakraahvit kainaloon tunnin seurustelusession jäläkiin, että apteekki kerräili papperit ommiin varastoihisa tai kassakaappiin. Löivät vastineeks muutaman paalin tapuja muovikassiin.
Nyt sai pienillä valakosilla ja keltasilla nappuloilla yön nukuttuva. Ja leijuttuva kuin leija. Toisenkin yön saa vielä venytellä selekää ennen huomista, jollon Ukka lähtee tuomaan anoppia hällyytysajona kohti Naruskaa. Ja öljypoltinta kans.
Tukikohtaan lähtökuoppia kaivelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti