keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Matimpäivä alako synkämpuoleisesti... (2504)

Matimpäivää. Ukan isä oli Matti. Ukan toinennimi on nykysin Matinpoika. Ja Kallen nimisarjasa on myöski Matti. Son jonkullaine sukurasite näjemä.

Amusella varahin kuuntelin Linko-Jarkon tulova postilaatokon suunnasta. Kekkasin tieten, että käyn ajamasa emännän uuven Suparun tallista ulos, nin Jarkko saa vetastuva lingolla autotallin kynnyksen päältä kunnola lumet pois, kun ei tarvitte varova automperrää. Se ylettyy melekeen oven tasale. Ja olima aamusta lähösä Vasaravakijoreisule.

Jarkko hokas liikkuni ja pyssäytti linkovermeesä siihen pihale ja hyppäs pois pukilta. Minä hyppäsin Suparuun ja läksin perruuttammaan tallista ulos. Kattelin oikijampuoln sivupeiliin pihasa, etten perruuta halakokatoksen kulumaan tai sitten Leksuksen persiiseen, joka on siinä kääntymishollila.

Toinempeili jäikissitte tarkkailuva vaile. Sielolis ollu Jarkon raktorin linko. Samasa kun rysähti, nin pää käänty itteläki vasemmale, jollonka näjin Jarkon huitelevan ninko heinämies mulle varotusta, mutten tietenkäännähäny, kun katse oli oikijale.

Lujjaa tavaraa on linko. Sen kulumaan ei tullu mittään. Suparun takapuskuriin sensijjaan tuli reppeemätä ja eikomijaa naarmuva nimpaljon, että harvon lähestyilen auton omistajjaa nin anteekspyytävästtikkun nyttein. Tiijän auton olevan emännän silimäterän.

Nooh, eikun aamutuimaan vakkuutusyhtijöön vahinkoilimootusta tekeen. Uutukaisesa on uuven yhtijön meile, jonkun POPin vakkuutus, jota Kasperi suositteli kokkeilemmaan. Olikinse kahensaan omavastuukaskola halavempi kuin olis ollu Ihvisä viijensaan vastuila. Nimpä tehin vakkuutuksen sinne, jotenka nyt myös vahinkoilimootuksen.

Ensviikola on tarkistuskäynti Rovaniemelä. Ukalta tarkistettaan oikijankäjen nimetön, josko siitä leikattas kipijä napsusormi, kunon kuulema vajjaatehola nuot leikkaussalit. Mullon aikaa mennä sinne millovvaan, kunon kahen sormen leikkaamisesta lystit kokemukset muistisa. Samala reisula iltapäivälä saavattutkija, millä aikataulula ja miten korjataan Mummelin pirssin persaus. Takapuskuri mennee uusiks.





Alakaakhan täsä olleen kohta semmoset aijjat, että tars harkita ajokykyvä riittisemmin... Ei ole havvaintokyky ninko nuoremmila. Ninkauvan ei ole hätijämitijä, kunei ala henkilövahinkoja tulleen. Tämmösilä törppöilyilä ei semmonenkaan kaukana välttämäti ole. Nyton uusinasa pelekkää muovija. Silti hiukka harmittaa...opiks ja ojennukseks, perkele.

Tukikohasta loppuva nimipäivästä rauhallisemmivviettelemissiin tähä.

 

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kelekkahemmot kairasa. (2503)

Tämätalavi on ilimeisesti lumevvähhyyventakija ollu vähempi kelekkamiesten suosima kuin normisti. Meillon ollu vakiasiakkaita muutamanakittalavena, jokka on käynyttäälä Naruskan kairasa usijampija kertoja menneinä talavina.

Seittemän kaverusta tuli nyt viikolloppua harrastuksesa parisa viettämmään. Näkipähän Ukka ja Mummelikin semmosen telavehkeen, ettei ollu ennennähty. Motoripyörä on kesäkäytöstä värkätty talavikäyttöön. Son korkijampi painopisteeltäsä kuin tavan kelekka. Omistaja kertoiliki, että sillä pääsee paljonkihherkemmin kaatummaan kuin normikelekala. Uskottavvaa puhetta...




Hiukka vähälumiseks varsinkikkorkeempija tunturialuveita poijjaat eilisen kelekkailupäivän jäläkiin moittit. Siihen Ukka Matimpoijjan on heleppo vastata, että Sääjjumalan kanssa asia on ollu neljännesvuosisajan aijjan sovittuna nimpäin, että säät ja ilimat sääjettäkköön hänen tahtosammukasesti, niimmet täälä koitama hoijella muuta asijat soppeutumala millommihinki...

Tukikohasta pikakomennuksela Rovaniemele yheks yös hilippasemmissiin tähä.


keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Lottomuistoja vuojelta 1998. (2502)

Lähetin eilisäpänä Radio Suomeen Haapkankaan Ollin Lotto-ohjelmaan oheisen tarinan. Ei se sielä kiinnostanu lähetykseen asti, mutta Ollin pyyntö tuli toteutettuva. Laitan nyt elämäni yhen lottovoiton tännekin luettavaksi. Ja kuvankin markka-ajan lottolapustani, jota säilyttelen siihen asti, kun 7 oikein kohalle ossuu...

"Elimmä vuotta 1998. En muistaisi vuotta niin hyvin, mutta luin sen lottolapusta, joka minulla on ollut muistona tallessa. Kävi nimittäin niin, että olin edellisenä yönä ennen lottoarvontaa nähnyt unta, eikä ihan tavallista. Se uni sisälsi paljonlaisesti paskaa. Ja anoppini, nyt jo virkeä hieman yli yhdeksänkymppinen, oli aikanaan kertonut, että kun näkee kakkiunia, niin silloin voittaa veikkauksessa...pitäneekö paikkansa tai ei, mutta piti vakiokupongin lisäksi tehhä ylimääräinen 12 riviä, jotka pyysin Kemijärvellä urheiluseuran kioskilla olleen nätin tytön minulle arpomaan. Luettelin hälle lappuun tilinumeroni, kuten olen tehnyt siitä lähtien, kun tilinumeron sai Veikkaukselle ilmoittaa.

Tilasin loton lisäksi grillistä syötävää, jota tyär laitteli siinä lottokoneen vierellä. Asiakkaita oli muitakin paljonlaisesti. Sain evääni ja lähdin ajelemaan kohti työpaikkaani Sallaan. Eväät napsin siinä työn lomassa ajaessa. Kun saavuin työpaikalle, niin otin lompakkoni, jolloin huomasin, että lottokuponki olikin jäänyt sinne kioskin koneelle. Maksettu se oli evääni kanssa samalla maksulla. Kakkiuni palaili siinä sen verran mieleeni, että soitin Kemijärven tytölle grilliin, että kuponkini oli jäänyt sinne, mutta jos siihen tulee isompia voittoja, niin ei heittäisi sitä ainakaan roskiin. Tyttö lupasi, että hänen kouluikäinen tyttärensä tutkii kaikki porukkapelitkin aina lottoarvontailtana. Jos lapulle tulee voitto, niin hän soittaa. Ja otti lappuun lankapuhelimeni silloisen numeron.

Noh, ei kuulunut ehtoolla lottoarvonnan jälkeen soittoa, eikäpä osunut isommin vakiolappuunkaan. Asia jäi silleen, eikäpä sitä murehdittu sen enempää. 

Sitten tuli seuraavan viikon olisko se tiistai tai keskiviikko. Menin makselemaan työpaikkani tietokoneella pankkiyhteyden kautta laskujani. Se oli noina aikoina ihan luvallistakin, etteivät työntekijät norkoile pankissa tuntitolokulla, vaan pysyttelevät työmaalla. Koneella pankkitietoni avattuani huomasin, että sinne oli tullut panona 6412 markkaa rahaa. Kun ei ollut mitään tilipäivää lähelläkään, niin alkoi hiukan ihmetyttämään, mikä suoritus se mahtoi olla. Ja eikun kaivelemaan esille sunnuntain sanomalehteä, joka aika äkkiä käsille löytyikin. Siellähän se vastaus loton voitonjakotiedoista löytyi hetikohta. Kuudella oikein oli voittanut sen tililleni tulleen summan 6412 markkaa. 

Se oli aika iso summa noina aikoina. Katsoin, mitä olisi voittanut seitsemällä. Se oli 8 miljoonaa, joka oli mennyt yhdelle. Seiskalla olisi siis saanut kaksi kertaa 4 milliä. Kuudella ja varanumerollakin olisi saanut jotain yli 80.000 markkaa, mutta varanumerot ei osuneet. Asian selvittyä soitin taas kerran sinne kioskille Kemijärvelle, että jos se lottolappuni sattuu olemaan tallella, niin laittaisi tyvär sen talteen, että käyn kulkiessani sen hakemassa, kuten sitten parin päivän päästä teinkin. Siitähän se rivi löytyi, ensimmäinen numero oli mennyt ohi, mutta kuusi seuraavaa olivat oikein...

Päätin ilahduttaa työpaikkani työkavereita ja tilasin paikalliselta kaakuntekijältä ison täytekaakun. Vaimolleni kävin ostamassa paikallisesta koneliikkeestä Nokian silloisen puhelinmalliston lippulaivan, semmoisen banaanin mallisen luukullisen puhelimen, joka kustansi muutamia satasia. Sellaista ei olisi ilman ylimääräisiä rahoja talovelallisen tullut ostettua. 

Semmoinen oli likeltäpitilottovoittoni. Pakko siihen on tyytyä, että viitonen ei ole kolmonen. Kolmonen oli se ohi mennyt numero ja lapussani kone arponut sille kohdalle viitosen. Ei ole liikoja kakkiunia sen jälkeen näkynyt. Yksi isompi tuota oleva jokerivoitto on kohdalle sattunut, mutta enneunia ei siihen liittynyt. Jos ei pelaa, ei voi voittaa...enteitä kannattaa öisin katsella, mutta ei housuun kannata työntää...."


Muistan Kemijärven polliisiasemala tievon lottovoitosta levittyvä, että muutamat viisaat ylikonstaapelit mulle kertoit, että voin lopetela lotompelluun tuohon. Lähemmäks en ennää täsä elämäsä kuulema pääse. Minä heille ilimotin, että sattuman tojennäkösyys ei isone tai pienene siitä, jos joskus lähele päävoittova ossuu...

Semmostakaan asijaa emmuistanu noilta ajjoilta, että olin soittannu tyttärelle, joka oli lukijossa Tampereella, että olen lähettänny viissatasen hänen tilille käytettäväks mihivvaan mieleiseen. Sitä mieleistä ei Kati vuorostaan muistannu, mutta väliäpähällä.

Tulipahammuisteltua aikoja paljonki ennen plogin kirjotteluva.

Tukikohasta ejelleen lottoomissiin tähä.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Subaru vaihtu Subaruun. (2501)

Pikamutkin hurhautima Mummelinkans Naruskalta Savonlinnaan ja takas. Yö siellä Norppahotellisa ja aamusta autoliikkeeseen kojeajamaan tuoreempaa Subaruva, mitä tämä meitin hopijavvärinen Foresteri.

Soli laakista hyväntuntuunempirssi tämä Subarun Outback -malli, ja nuorenikissiinä auto kakstuhattakuuvesta kakstuhattakymppiin. Net vouhottaa, että bensiinikäyttösten autojen aika on ohitte, mutta Lapin kairassa sonvarma, että täällä ajetaan bensavermeillä vielä ja pitkään. Ja ei niitä bensavehkeitä aleta ilimaseksi jakamaan, vaikka net viisaat väittää, että bensa-autojehhinnat romahtais. Ei vielä vuosiin, uskomma met täälä.

Lähimä pikkuväännön jäläkiin puoliltapäivin eilen Savonlinnasta kotija kohen. Ehtoohämärisä olimma Kajjaanintasala tulosa ja olima jo muutamansatakilometrijä ajanu helevetimmoisesa lumipöllysä. Eipä sitä Ukan tarvinnu hokutela Mummelia sekuntija pitempään, kun esitin, että laittasimmakhan Outbackin parkkiin hotellimpihale ja löisimä yöks kaapuntiin. Soli hetivalamis.

Tännään olikihhyvä keli ajela uutukaisela Kainnulläpi kotijo. Aurinko ja Mummeli hymmyili kilipaa...

Lähtöhinnaltasa vajjaan kymppitonnin auto. Ei kannate tekemään alakaa. Neliveto ja maavarraa sevverran, mitä marjareisuila kaivataan. Ja Mummelile oikijavvärinenki, sinisestä se tykkää.

Tukikohasta tyytyväisinä tähä.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Kikkarakäkkäräpetäjä. (2499)

Tuolla Kallelan mökkitievvarresa Kuutsivaaran laitamilla kiinnitty tälleaamuva huomijo muutamaampuuhun. Tarkemminkun sitä kattelin, nin sehän oli vähänninko luonnonkihara tukka immeiselä. Oli kiehkuraa ja koukkuva poikinneen joka paikasa tätä hongittuvvaa puuta. Piti varmistaa näkemäsä luontokuvala.

Tukikohasta kuurapuista nauttimissiin tähä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Vääpelin räkätauti. (2498)

Ei niitole Sallasa montaa koronatartuntaa kait ollu, alle kymmenen kuiten. Ei täsä meilläkhän ovi näinä keskitalaven pakkasila liikaa aukeile, mutta kuiten oli latvalinnumpyynnisä kymmmenkunta immeistä, joijen kanssa aikas likikontaktisa oltiin, kun tässä majjaa päiväkausija pitivät.

Ei heisä ollu yhtään räkätautista. Ja tillausvaiheesa kaikile onkin ilimotettu, että tervetulemas, jos ei räkä noukasta tippase.

Vääpeli se meilä kulukee enempi tuola kirkonkyläsä immeistenkans tekemisisä vieläki. Sillon yks viikkoryhymä ja jottain muitaki kunnan ympyröisä olevija työtehtävijä vielä. Niisä joutuu olleen tekemisisä muijen kanssa.

Nyt son vääpeli ollu vajjaan viikompäivät selekeesä räkätauvisa ja yskäsä. Työkeikat on ollu tieten tauvolla ja hänku on semmonen tunnontarkka immeinen, nin kävi koronatestisä Sallan teekoosa eilen. Tulos nekatiivine.

Minä hälle sannoin jo ennen testijä, että hänerräkätautisa ei ole koronata. Jos olis, nimmuutamasa päiväsä täntalon talakkari varmaankillöytys teholta...

Suapanähä, mitenkäyp tällä kevätkierroksela Lovviisankoulukkaila. Vuojempäivätsitte tämärruletin alakukierroksila heilloli meininki painuva Takkaseljän kairaan viikoks, mutta Lovviisankaupunki oli erimieltä, eikä sieltä päästymmihinkään. Nyton sama tilanne eesä ja ovat tähäntietoon tulosa. Tai sitten ei, arvelema met emännänkans tääläpääsä.

Tukikohasta puukkomestarin kansa kirkonkyläle saunaan riskeeraaamissiin tähä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Maampovesa. (2497)

Tuli käytyvä puolenkytämetrijä syvälä jängäsä. Ihavvaan hallitusti, lunkasta tikkaitapitkin alas pyöreeseen tillaan, ihanko olis käynny sukellusvenheesä. Asentelima Linko-Jarkon kans hiukka valavontavälineistövä, ettei tartte kaivovastaavijen sielä laukata päntiönnään kattomasa, että kaikki on kunnosa.

Net on tämänkylän vesihuollot Naruskavvesiossuuskunnan vastuula. Tarttee pittää toimintavarmuutta päälä, että raanasta tullee laatuvettä. Kallistahanse vissiin kaupunkivessiivverrattuna on, kummet maksama siitä kaheksankytäviissenttijä kuutijo. Välleen käy rahat tiukala, mutta jokapäivä ompystynny vähintään kahveveet ostaan...

Tukikohasta vielä toisen kaivon vermeitä oottelemissiin ja sitten asentelemissiin tähä.

torstai 4. helmikuuta 2021

Helmipöllönuotio. (2496)

Eipä sitä roitotulta juurikhan pöyhijä tartte, kuivaa tavaraa kun on. Ja kunon toistakytäastetta pakkasta ja tyyntä, nin hyvä ehtootunnelma oli pihala. Lepposan tunnelman ruunasi helemipöllön puputus aikaslikelä Tukikohtaa.

Lumet on ympäriltä sulannu, jotenka aikaspaljon energiata onniistä säläpätynnörillisistä kertynny. Ja tulet kestää ainakin aamuunasti...

Tukikohasta ulukoilimataijetta koteihin lähettelemissiin tähä.

Helmikokko. (2495)

Kuutijovverran suurimpiirtein sai muovisela tynnörimpuolikkaala hiissata halakoliiteristä lattijalta lähinnä semmosen lavarakenteen alta koivupuista irtoovata puunsäläpää. Tietenkissen vois tehhää tiuhempaankin kuin ehkä kolmevvuojevvällein, mutta kelläpä ei laiskuuvellahajoja olis...

Kasperi tyhyjens viikollopula kuomukärryn kuomumpäältä kuuskytäsenttijä lumija pois, ettei painu kassaan. Kärrynkun nykäsin Lexuksela oottammaan huomista kaatopaikkakuormaa, nin kärryn alta paljastu lumetonta pintamaata. Solekkun siihen ajjaa kuivat sälävät ja tulitikkuiva perrään...saattaa pallaa muutamankippäivän tai ainakimmuutamantunnin.

Tukikohasta roitotulista tykkäämissiin tähä.


keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Helemikuuta hilijolleen. (2494)

Son juhannus taas pykälää lähempänä. Mihihhän helekuttiin tuo tammikuukin livahti ihankuvvarkain ohitte. Aika kulluu näjemä seleväläpäälä vielä hitusennoppeempaan kuijjos ryyppäis. Tais olla kolomastoista tipatontai sinneppäin, eipä tuota ossaa kalenterija ennään pittää.

Kuleskelin paritpäivätsitten iltapäivämpuolela tuolla Kallelasa tarkistushuollosa. Erkkilän Sannin pellontakana killotti aurinko suunnilleen samasa korosa kuin jokuviikkositten, kun näppäsin yhen puolempäivänkuvan. Nytsoli aurinko ehtoopuolelapäivää samasa korosa, mutta pellon toisesa laijasa kuinsillon. Tämmöset pikkuasijat piristää selekeesti...

Olinoita pakkaspäivijä, jokka keräsit kuuraa tuonne Ukka Matimpoijjan sääaseman tuulimittarile. Suaphantuola katola kiipeilä, eise nin iso homma ole, mutta pitihän sitä kokkeila helepompaa konstija, kussähkö on keksitty. Toinennoista kuumailimapuhaltimista tuulimittarin alle putkeen kiinni ja sen yläpuolele peltisaksila taiteiltu isohko säilykepurkki, jonka tehtävänä ojjakkaa puhaltimellämpövä hiukka tasasemmin tuulimittarin pyörivile osile.

Se purnukka onnyt sielä yläpäästäsä avvoimena ja puhallimpuhaltellee alapään peltijä. Pittää huolehtija, ettei maholliset sulamislumet kule puhaltimen ratekissiin paikkoihin. Jos toimii, nihhyvä, joseitoimi, nin otampois. Aika näyttää.

Tarttee laitela kiinteepi sähköyhteys, jostuo osottautuu jonkunkaallaiseks avuks. Täälläpiti tälleaamuva ennustustemmukkaan olla kuurakelit kolokytäviis pakkasta, mutta keli ommuuta. Pakkasta kolomettoista astetta, pakkasukko riehuu etelämpänä ja pohojosempana. Eipä haittaa...

Tukikohasta autohhuoltoreisule Kemijärvele suunnistelemissiin tähä.

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Lintuhavvaintoja. (2493)

Tännäänpittää varmaanki osallistuva pihapongaukseen, kuten olema monta vuotta teheneet. Talitiijaiset ja hömötijjaiset on vakivieraita meitin ruokintapaikoila. Hiukkasen varvinaisempi ja vähälukusempi on sinitijainen, mutta onniitä täsä Tukikohan ympäristösä pari tai kaks.

Lapintijainen on harventunnu. Eilen ja toisapäivänä kuiten näytttäyty pitkään aikaan ainakin yks yksilä köökin akkunantakana olevala ruokintapaikala. Son rauhallinen lintu, eikä väistä talitintttijä, vaikka net välliin ärhentellee, ninko heilä olis yksinoikeus näihin evväisiin.



Eilisäehtoola Kasperi kuuli ensmäästäkertaa tälletalavija helemipöllön puputuksen. Aarnin ja Ukan kuuntelusessiojola pöllö oli hiljentynny tai siirtynny paremile riiustelumaile. Eikhän tuo ala tihentämmään tahtijaaan, kuhhelemikuule huomenisa alamma.

Latvalinnumpyytäjät on tältä vuojelta lähtenny kotimatkoillesa, viimene tälleaamuva. Saalista meitin asijakkaile kerty nin, että yks musta teeri ja yks mustametto lähti kairasta mettämiestemmukkaan. Kelit ei oikeen suosinnu, kun olit lumisajeppäivijä ja tuiskupäivijä. Ja luntakikkuulema alakaa olleen hihtomiehele haitaksiasti. Lunta Ukan lumimittarisa on kuuskytäviissenttijä, jotenka kieppilumenpuutetta ei ennään ole.

Päivä pitenee silimisä. Pittääpä vietelättännään tunti pihapiirisä ja koittaa selevittää, minkäverran talavilintuja meilä lukumääräsesti assuu.

Tukikohasta tähä.






perjantai 29. tammikuuta 2021

Lumisajetta ja porompotkakeittova. (2492)

Lumituiskut kun tupruttellee ja pikkuvinkkaa pitelee, nin jotenkissopparuuvat maistuup. Mummeli on soppavani vielä Ukka Matimpoikaa enempi, jotenka soppa onnyt sitä, mitä pelataan...

Lumisentit ommuuten kiivenny viimesen kahevvuorokauven aikana jo kuuteenkymppiin. Ja lissää olluvasa. Son sitä, mitä Ukka on kaivannu kanalinnuile, kieppilunta. Nyt alakaa pehmyt lumikerros piisaamaan. Ja loput satelee Linko-Jarkollaariin.

Käsittelinnuot porompotkakiekot terävälä puukonkärelä siihevviissiin, että parit viillot tuohon ulukokalavoon, nin lihnat ei kääntyile uunisa kippuralle.


Uunisa vajjaa tunti sataseitevviis. Ja sittessiirretään tieten kattilaan ja hilijaselle kiehummaan. Keittojuurekset, kokonaista pippuria, suola hienona merisuolana taikka lihaliemikuutijoina, mavun mukhan. Jovain tullee harossi.


Tukikohasta Tapijonkylävveivareita isäsä kanssa tänne oottelemissiin tähä.

torstai 28. tammikuuta 2021

Pikkupuukkova tilhaamasa. (2491)

Tulitilattuva Brisalta hiukka huolimattomasti pikkupuukonterä. Sempiti olla Ukammielestä seittemänsentinterälä oleva damaskiterä. Pakettikun tuli, nin tuntu, että puukkopahvikotelo on jääny tyhyjäksi lähettäjältä, mutta tulihan sieltä kämmenele hieno terä. Ovvaan pienellainen, taitaa kokonaismitta ruotonneen olla sen seittemänsenttijä...

Puukkomestarile ilimootin pokkana, että muutamale eläkelläisrouvale tars tästä saaha semmonellangankatkomistyökalu. Sielä se Arto nymmiettii, minkälaisen kahavan siihellaittais. Vaihtoehtona on kuulema naskalimpuupää. Mummeli on ilimassu halukkuutesa semmoseemmalliin, misä terä olis kiinnitetty pallommuotoseen pieneempuukahvaan.

Semmosesta vappautin puukkomestarin jokatappauksesa, että tuppee tälle ei tartte rustata...

Tukikohasta mielenkiinnola oottelemissiin tähä.

Latvalintusaaliit vähänä. (2490)

Täson ollu viikompäivät muutamija linnustajija majotuksessa. Toistaaseks on saalisilimotukset ollu samallaisija eli ei saalista. Ei myöskääkkovimpaljova lintuhavvaintoja.

Lumi ollissääntynny viimesevviikon aikana loppuun parikytäsenttijä. Puolmetrijä on Tukikohantasala täynnä. Hihtämisseen sitä alakaa olleen umpisela liijallaisesti kertoilit muutama mettämies, joka luovutti eilen seittemänkymmenevviijen hihtokilometrijjäläkiin. Oli tilannu ehtooks kotisaunan emännältäsä...


Vielon puolenkytä yrittäjjää loppupäivile yrittelemäsä sekä valtijommaila että yhteismettämmaila.

Tukikohasta lissää lunta oottelemissiin tähä.

maanantai 25. tammikuuta 2021

Käynnistyskaapeleila käyttövä... (2489)

Tuli heräteostona jokuviikkositte ostettuva kunnolliset käynnistyskaapelit, kun alako nuo pakkaset. Entuset alakokijjo oleen muovit pakkasempieksämät.

Pari kaverusta olit latvalinnumpyynnisä Takkaseljän tienoila. Pirssi oli kolomeppäivää parkisa Pirunkirkon kohila Tuntsantielä. Ja kumpoijjat tulit ehtoola autole ja piti kotijo Kajjjaaniijja Suomussalamele tartata, nin oliki Volokkarista akku tyhyjänä.

Täyvempalavelun Tukikohasta löyty yks sopeva joutilas käväseen iltalenkin Mummelin rahvaspirssilä, josta ovvarmempi otela virtoja toisiimpirsseihin kuin Ukan Lexuksesta, josson pikkuvirta-akku, mutta hengettömänkokonen.

Tuntsantielä oli raiteet, mutta sitei oltu lähipäivinä aurailtu, jotenka raiteijen ulukopuolela oli parikytasenttijä ja rapijat lunta. Se ei nelivetopirssijä hijasta.

Sepä oli tiisselivolokkarin käyntiillaitto parimminnuutin juttu. Ja poijjaat pääsit vielä yösyvänä ommiin lakanoihisa kotipuolesa.

Tukikohasta apuja antelemissiin tai ainaskivvälittämissiin tähä.

lauantai 23. tammikuuta 2021

Tammikuinejjoulupukki. (2488)

Politrukithannet mainostaa, että tavattavisa vaalijevvälilläki. Kuka uskoo ja kuka ei. Mutta Joulupukila ovvarma tahti ollattavattavisa joulujevvälissäki. Mummeli sai joululahjasannimittäivvasta eilissäpänä.

Asijale ollunolline selitys. Puukkomestari on ollu viimevviikot lähes ykskätine. Oli ennejjouluva kaatunnu, kompastunnu omastamielestäälleijjonaan...

Ykskätisentekemäks ei hassumpi keklu saaha tammikuulloppupuolela. Mummeli kiittää.



Tukikohasta seuraavija lahajoja oottelemissiin tähä.

torstai 21. tammikuuta 2021

Mustavalakosta pakkasrauhaa. (2487)

Pakkasherra se taas hiukkasen kokkeilee lämmistyslaitteita. Ja samalla testaantuu latvalinnumpyytäjien hiihtohalukkuus. Kolomenkympin seuvusa heilahtellee aamupakkaslämpötilat Naruskala.

Myöhäselle ehtooolle saattaa tännekkikiivetä lumisajealuve, joka tieten tekkee ilimasta lauhempata.

Kallelarrannasa Hikvisionikamera ei pakkasesta piittaa. Siineiole lämmitystä, ninko Ukan Tukikohan Vivotekisa, mutta uskollisesti se kuvvaa näpsii pakkasellakin. Pittää koputtaa puuta...

Petäjävesiviiri näyttäis tuulesa lepattavan. Tukikohan tuulimittari kuiten jumittellee. Tarttee taas vuntsija hiukkasen, millä sitä sais herkistettyvä. Siellon lämpöpuhallimpaikallaan, mutta se sulattellee toistaseks jäitä ja lumija hiukka toispuoleisesti. Pittää korjata, nin saahaan kunnon hyytävyyslukemija.

Tukikohasta lissää linnumpyytäjijä oottelemissiin tähä.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Latvalintuja. (2486)

Latvalinnustusta on tievosa kymmenkuntapäivää tänkuun lopula. Aikas hintelästi niiton näyttäytynny viimepäivinä täsä kairasa. Varsinaisesti ensmääset kohale koko tänvuojen puolela nähtiin Mummelinkans tälleaamuva tuosa keskelä kyllää, kun olima menosa Naruskajärvele muutamata mökkijä tarkistammaan.

Hyvinnet lumisista puista mustat harmaata ja valakosta vasten erottuu...

Tukikohasta asijanharrastajija oottelemissiin tähä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Erillainen Sieka. (2485)

Pakkasukko on semmonen taiteilija, että ei kerkijä kaikkija sen taijetevoksija käyvä ikkuistamasa. Siekönkään sillasta ei taho iliman kuvanottova kehata ylitte ajjaa, kun on niin kaanista, ninko savolaiset sanos...Kuvija eiliseltä kuuvenneltatoista tammikuuta.



Tukikohasta tulevala viikola latvalinnumpyytäjijä oottelemissiin tähä.

torstai 14. tammikuuta 2021

Pakkaspäivän poronlihakeitto. (2484)

Erätulen lihatiskisä on tähävvuojenaikaan kohtuullisesti poronlihhaa tyrkylä. Sieppasin eilissäpänä kärryyn pari pakastelootaa porompotkakiekkoja, jotkon sahattu valamiiks semmoseks vajjaan kahensentin paksusiks.

Alotima keiton tevon jo eilen silleen, että potkakiekot lavottiin uunipellile rinnakkain ja sitten uuniin sattaavviiteenkymppiin rapijaks tunniks. Ei mausteita, ei etessuolaa, vaan sinne ilimammittään.

Net kypsyy siinä ajasa käsirrevitävvään kuntoon, jos niitä lihaosija niisä halvaa hiukka pienennelä. Net luut pittää kuiten laittaa kattilaammukkaan, nin ytimistä tullee sitä kyntöauran kärkikoviketta....

Keittojuurekset ja luulihat lepposasti levyle kiehummaan. Lihaliemikuutijoita mavummukkaan tai vastaavasti hienoo merisuolaa, mutta kumpijakin yhtäaikaa jos laittaa, nimmaltti mukana. Parintunnin kiehumisejjäläkiin laitoima sopan kylymijöön yöks. Se tekkee sopale harossija vettäytyvä yönyli.

Nyt aamusta laitoima sopan uuvelleen tulile ja samontien siihen potut kuorittuina ja aikapieniks palasteltuna. Mietova levyvä kummalttaa käyttää, nin potut ei nin herkästi ala muusaantummaan.

Voitta olla varmat, että kolomekkytänelejäastetta kunon ulukona miinusta, nin soppa on kohillaa...

Tukikohasta puukkomestarillekki kulettelemissiin tähä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Pakkasta. (2483)

Valokuvattavvaa piisais, kun kyntynen kestäis pakkasta paremmin. Pakkanen ohhyvä muovaamaan koskimaisemata. Ja aurinko muuttaa korkeuttaan joka päivä korkijammalle...

Mummelin pirssi hirnahti käytiin puukkomestarin pihalta tälle aamuva laakista, kun akku oli yön lattaantunnu ja motori oli kunnola lämmin oltuvaan yön roikannokasa. Niiija hyvä tarttaaja...

Mummeli innostu autostaan nin kovin, että pyyhkäs Siekaa kuvvaamaan autosa hakureisulta...







Tukikohasta neljänkympin pakkasta pesä puuta täynnä levollisesti oottelemissiin tähä.

tiistai 12. tammikuuta 2021

Pakkasta näkösällä. (2482)

Uhittellee pohojoseen neljänkympin pakkasija. Haitanneekotuo mittään, liiterisä ommuutama kärrylline kuivaa koivuhalakoo ja talakkari tiitteränä.

Mummeli oli tännään pikku siivouskeikala puukkomestarin tykönä. Suparu ei suostunnu sielä pihasta lähteen käyntiin, vaikka se talaviauto onki. Leksula kävin pelastamasa emännän kotijo ja Suparu jäi akkulaturiijja roikannokkaan oottammaan huomista käynnistykokkeiluva.

Puukkomestari tarsviijä huomenna keskiviikkolöylyihin Sallaan. Meilleiole toistaseks pakkasrajjaa saunomisele, mutta pirssi pittää tieten saaha amusella tulile. Toistaseks ei ole Leksu jättänny käynnisymäti.

Tukikohasta aamullukemija mittareisa oottelemissiin tähä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Valojjuhulat alakamasa. (2481)

Jovain se piristää, kun valo lissääntyy...











Tukikohasta näin kuvviin ja tunnelmiin tähä.

perjantai 8. tammikuuta 2021

Postikorttikuuraa piisaa. (2480)

On tavallisen hienova maisemaa Naruskala ja muuallakin Lapisa, ainakin Rovaniemelä oli puolevviikommaisa. Mitäpä niistä enempää kertoilemmaan, kattelkaa kuvija tältäpäivää ja eiliseltä...














Tukikohasta silti sisähommista enimmäkseen tähä.