sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pihabongaus vähillä lajeilla.

Perinteinen vuosittainen pihabongaus on ollut leppoisakelisen viikonlopun ainoa merkittävämpi tapahtuma Tukikohassa. Parilla pihapiirimme ruokintapisteellä ei harvinaisuuksia tavattu, eivätkä normilajitkaan ole jostain syystä kovin runsaslukuisina paikalla.

Talitiaisia 10 kipaletta, pari hömötiaista, yksi sinitiainen. Ja Rihlaa kiusaamassa yksi harakka. Ja siinäpä ne onkin lueteltu.

Ei liioin tarvittu lintukirjaa tunnistuksiin, mutta hyvää kirjaa oli aikaa selailla ajankuluksi. Kirjan toi joulupukki Keminmaalta, eli tytär oli löytänyt meille vanhuksille uuden kirjan. Se on Mauri Leivon LINTULAUDAN ELÄMÄÄ, opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Laitan tuohon vielä ISBN numeron 978-952-291-184-1, jos joku kiinnostuisi kirjaa hankkimaan. Hyvä teos niin kuvitukseltaan kuin muiltakin tiedoiltaan.



Täytyypä ilmoittaa lintumäärät kuitenkin Birdlife Finlandille, kuten on tapahtunut jo useamman vuoden ajan.

Tukikohasta vielä tungosta ruokintapaikoille odottelemisiin tähän.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Kennenkähä kelekkailijan tekeleitä...

Tavallisen soman tempun on joku tai jokkut peltipailakkahemmot teheneet täsä meijän kotiväylällä. Kilometritolokulla on rällätty tiellaittaa pitkijjapoikin. Ja poikin varsinki semmosisa kohisa, misä automiehelä ei liikoja näkyvyyksijä ole.

Joson poromiesten ajamija, nin ymmärrän vielä vähempi. Jos joku semmone on rällänny, jokei porojen liikkeistä mittään ymmärrä, nin tars pysyvä kotona pailakkasa kans, eikä tulla pientareile tänne ansoja rakentelleen.

Ensmäänen poro kirmasi pakattuva jäläkee pitki Ukan kans sammaan suuntaan. Siitä se kisura auton lähetyesä mieluusti hyppää johonkippäin. Tämei hypänny tielle, mutta son viiskytä-viiskytä, mihimpäin loikka lähtee...

Täälon sähkölinjojaki, joita pitkivvoi rällätä, jos rällätä pittää...



Tukikohasta tarvittaisa käistäpittäin lissää neuvomissiin tähä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Paavon pyräkkä.

Aamusela oli hienoimmahollinen keli Naruskala. Tyyntä ja lökösätä, vaikkoli hiukka pakkasta. Oli kuiten tievosa sajetutkaa kattoissa, että ei pysy komijana kokopäivää.


Joskus entusesa elämäsä pohittiin kovala lumituiskula, että hirvenpyytäjijen keli. Ja oli kans. Moottorikelekkamiehet net pyrki lähteen laittomuuksija hirvile tekeen. Joskus onnistu luvattomappyytäjät, joskus, vaikkaki harvon, virkakuntaki.

Tuli taas vanahahkole miehele mielempääle nuot aijjat, kuttännään lenti lumi ehtoopäivästä sevverran vaakatasosa, että mettäsä peittyis jälijet keltävaan kulukijalta muutamasa minnuutisa.

Onneks saa olla pirtisä ja kattella vaan tuulimittarilukemija ja lämpötillaa, joka eilisestä ehtoosta on tullu taas alespäin kolomestakympistä likelle nollaa.


Matimmyräkkä on ninkin tuttu sanonta, mutta Paavonpyräkkä ei taija olla sanallaskujen isosa kirjasa. Paulus on kuulema se Paavon lähtönimi. Ja Paulus tarkotti tai tarkottaa pientä. Ja vaatimatonta. Eli mun tuttavapiirisä ei ole yhtään semmosta Paavoo, jokolis molempija. Yhen pienen tiijän Naruskalta hiukka länteempäin. Ja oman isänisän, pappani muistan. Siiten ossaa sannoo, oliko se oikeen kumpaakaan. Kulukukauppijas kuiten.

Tääpäivä oli pyhitetty muutamalta tunniltaavvaihteeks puukontekijäle. Vasara pääs käymään herrainkirkonkyläsä saunomasa ja parisa kaupasa sempääle. Oli sevverran tyytyväine reissuusa, että saatamma taas enskeskiviikkona uusija...

Tukikohasta tuulijenhuminaa vieläki kuuntelemissiin tähä.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Huoltoreisun kuvasatova Kallelasa käynnistä.

Viikkotarkituksela pittää aina kävästä tuola jojen takana. Tai ei aina jokaviikkokaan. Nytei ole liijon ollu tulipalopakkasija, jokka aina käytättää talommiestä tarkistelemasa vesijenjuoksuva summuuta tihiämpään.

Tosipuhheessa pääsyynä tänpäivän käyntiin oli se, että Ukan jokikameran kuva näytteli vaihteeks mustaa tuone nettisivuile. Taaskaan ei selevinny, mikä sielon sillontällön vikana, kunei kuva maalimale lähe. Ei selevinny nykkään. Son kait niitä tietokonneen kompeita. Kiinnikkun käytin moteemija ja läppärijä, nin taas läks kuva kulukeen...

Oli sielä hilijasta. Koskikin on melekeen vaijennu. Saukko sielä ilimeisesti jäläkijä jokijääle jättelee, vaikken viittinny Kallelan rannasta lähtee virrampartaale tarkemmin katteleen. Ei haluta uimaan.

Siekasa oli saukojjäläkijä kans. Se onkissaukko ainuva kalastaja Siekan sillasta alespäin, kunon net pilikkiellot voimasa. Toista talavee viijestä.

Kännykälä nappasin kulukiesa muutaman kuvan tojisteeks, että lunta ja talavee täälä piisaa...









Tukikohasta potkurija kohta kokkeilemissiin tähä. Muovija jalaksile ettimissiivvielä.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Pari myrskyvä samalle vuorokauvelle.

Sepä talavimyräkkä näytteli kyntösijään eilisen aikana parriinkikkertaan. Ehtoolle tuulilukemat hivuttautu samoille lukemille kuin toisayönkin aikana. Ilimanpaine nouseskeli ja laskeskeli ninko kärmeenkusi erämaasa.

Muonijosa oli tuulet raivonnu ihammyrsky, josei hirmumyrskylukemiinki, kolokytäseittemämmetrijä sekunnisa. Ukan tulimittarija vispas vain hiukka yli kakskytä metrijä. Silläkivvinkala näyttäs pihaportaijen roskalaatikolle lähtö valakenevan, kunei aamusella ollu koko pönttövä. Löyty se onneks ja nyllaitoin sinne vähän painoja...

Tuosta näkkyy eilisevvuorokauven käppyrät Ukan sääasemalta. Soli merkillinempäivä, mutta ei se ole ihmekkään. Heikinpäivä. Ja sillon karhut kääntää kylykijään, kuppuolet talaviunista on takana.


Tukikohasta kevättäkohen kääntelemissiin tähä. Molemmila kyljilä.

torstai 19. tammikuuta 2017

Myrskyn jäläkeen poutasää...

Ninko karitapiojovainaan entusessa laulusa. Onneks sain nuorempaa sukupolovee sevverran Naruskalle käymään omijen remonttijesa sejasta, että halakokatos tyhyjeni lumista. Son nimittäin Ukala ehoton lumenkollauskielto. Joku vysijoterapeutti kävi erikseen keskussairaalasa sänkyvvieresä varottamasa, että kollaan et sitten ukko koske. Sille oli heleppo sanua, että enliijon ole kahteenkymmeneevvuoteen isosti koskennu, enkä koske. En syö Linko-Jarkon leipää...

Kuutisenkytä senttijä tuli lumija alas liiterikierrosväyläle, mutta eikhän se Jarkko käy sen siitä johonki pukkaamasa. Ukammaksamalla väylämaksula.



Yölä oli puuskasa puhallellu kakskytäyksmetrijä sekunnisa ja rapijatpääle tuulituulonen, mutta eipä täälä vahinkuva näytä tapahtunneen ainakaan Tukikohasa.

Tarttee viikollopulla lähtee pyörähtelleen Kemimmaala ja Rovaniemen Tapijonkyläsä mutkin. Heleppo viijä tenavile mieluisija tulijaisija, kun kumpiki polttaa mielellään kuivija naruskalaisija koivuhalakoja. Ja niitä Ukala toistaseks piisaa...

Tukikohasta ihmettelemissiin, kuinkauva pernerimmuija vielä antaa syrjäseuvula majjaa pijellä.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Haavapparanee ja närästykset vähenee...

Kaksviikkoo tulee huomenna Ukan operaatijosta. Kyllä nykytekniikalla haavat umpeentuu ja paranee pikavauhilla, eikä merkkijäkään mistään tulehuksista. Mustelmija kulukee mahan aluveella, mutta kippeitä paikkoja ei isommasti ole.

Eikole närästänny. Paitti kerran. Soli viikko sitten. Mummu toi Karinpäiväleivokset kirkolta muutamana ehtoona. Net teki köökissä kauppakassin kanssa voltit, nin oli hyvä syy vejellä kermaleivonnainen naamariin iltaseittemältä. Hyvin painu, eikä tuntunnu missään.

Mutta kellokun tuli kymmenejja piti alakaa levole, nin jopa ilimotti uuvet ja vanahat lukot, että väärimmeni. Närästi nimmaan pirusti ja iski sevverran ruokatorvele lientä, että piti hyökätä liikenteesee lääkepakille. Onneks oli raniksaalija vai ranimeksijäkö net on. Parit napit naamaan ja puoltuntija ootteluva pystösä. Sillä se olo korjaantu.

Nytoon ollu iliman mittään närästyslääkehijä rapijan viikon. Yöt antaa nukkuva ja kääntyilä kummalekylelle Ukka halvaa. Semmosta ei ole liijon kyvenny tekkeen muutamaavvuoteen.

Halakoliiterisäki uskaltaa jo pienempijä puita koskee. Ja isompija kattella. Kattilata en uskala vielä alakaa kuukaussiivoomaan. Kasperi lupas tulla sen homman hoitaan.

Tyvär lupas varastostaan seiskammallisen issointamallija olevan potkukelekan. Siitä tullee Ukale kulukupeli keväthankiloile ja täälä pääsee maantietäki potkuttelleen muutamavvikon vielä. Kunei net täälä liijon hiekottele.

Jos joku kärsii närästyksistä, eikä meinaa lääkkeet ennää tehota, ninko Ukale kävi, nin voisivvarovasti alakaa suosittelleen tämmöstä leikkuuoperaatijota. Jos tätä vauhtija olo paranee, nin elämällaatuva tullee roppakaupala.

Tämärrohkeempija kuvija ei tähällokiin tule. Mustelmat hiukka kiertelee läskilöissä, mutta näyttäs läskiki olevavvähenemmään päin ainaki vaakan mukkaan...


Tukikohasta toipumissiin tähän.

Tekkeekhän tuppi puukosta puukon...

Sattu nasakkakahvanen puukko kouraan Rovaniemen joulumarkkinoila. Tämon länsikairan puukko, jonka kahva on Ukan kouraan melekeen ninko tehty. Ja teräki semmosta mallija, että eikhän tuola niihin pysty, mihin pittääki.

Tuppi ei alakuperäsesä huono ole sekkään, mutta kunon tottunnu Vasaralaatuun tuppiloisa, nin jätin pariviikkoo sitte puukon tuppinneen mestarille mietittäväks.

Eikäpä sielä Tuoremaasa kovinkauaa yhen tupen kansa vatuloija. Ukan keklu sai uuven takin päälleen. Ja vanahan tupen oli siirtymine reserviin. Makuasija, josta ei kannatte kiistelä. Ukka valitti kuiten Vasaramallin. Siinäpä äänestelkee.





Kunnija tevolliselle puukolekki, jonka tekijä löytyy TUOSTA. Tupentekijä Tuoremaaasta.

Tukikohasta kaamosta Nuorgamistaki hyvästelemissiin tähä.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Muutosvastarintaa murtamasa.

Eipä sitä aina arvaa, mitä kautta tie vie puukontekijän sisimpään. Älypuhelimesta kun Ukka mainitti eka kertaa joku viikko sitten, nin tien päässä puhkes kevyt kenttäraivari ja jyrkkä ei. Mutta sillon jo pieni pala murtu ennakkoasenteesta, kun vilhautin puhelimeen asennettuva sudokuva. Son Vasaran heikko kohta.

Asentelin samsunkiin sitten vielä Kivipekkojen puukkoesitteen, josta näkkee koko virman tavaramarkkinan puukonteristä heloihin. Niija sitte sääsivustot, ilimatieteellaitoksen ja tieten yksityistenki asemijen pohjatievot. Ja sittevvielä Ylen uutissivut.

Pijimmä tänhään ensmääset harjotukset. Ei ollu Vasaran käsisä tähämmennesä minkäävvaltakunnan tietokonehärpäke käyny, mutta jostainha se on alotettava. Ninko anopinki kanssa aikannaan.



Äkkijä puukontekijä ymmärsi, miten näytöllä tekstit ja nummerot isonee ja pienenee. Ja millä nappulalla pääsee aina kotipessään ja perruuttammaan. Ja sudokun pellaamisseen ei kahta kertaa käskee tarvinnu. Jopa kohta oppi kosketuskynän kummipäällä nummeroita paineleen. Ja virhepainallukset opittiin pyyhkiin pois ja suoritukset uusaseen.

Nykkuunnellaan Tukikohasa kaikesa rauhasa, miten älykännyvä kommentoijjaan. Loppuviikosta oli puhetta käyvä hiukan oppilasta reppaamasa.

Tää samsunki on semmosta mallija, että se on normikännyn ja tapletin välimaastosta kooltaan. Silimälasitki Ukka lahjotti puukkomestarile samontein. Kehu mies, että laakista kirkastu näkymät.

Tukikohasta kuulostelemissiin tähän.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lauha tammikuun loppuosa ennusteessa.

Tammikuun pitkät pakkasjaksot ovat pysytelleet poissa, hyvä niin. Jos Euweatherin parin viikon ennusteeseen uskominen on, niin loppukuun pitäisi pysytellä nykyisissä lähellä kymmenen asteen miinusasteissa. Ja onpa tulevan viikon puolivälissä tiedossa nollakeliäkin.

EUweatherin sivuille kannattaa sääennustuksista kiinnostuneiden vilkuilla säännöllisesti, koska Perttelin Henkan ennustukset ovat luotettavimmasta päästä. Oheisen linkin kautta voi sivustolle laittaa oman asuinseutunsa koordinaatit.

Tammikuun puolivälin seutu on iltapäiviltään neljän kantturoissa vielä pimeän vallassa, kuten kuva kertoo. Pihakuusen valot ovat ainoina muistuttamassa, että valo tulee vielä, kuten aina. Kevättä kohti mennään valonkin määrässä.


Tukikohasta valmiiden kuittimappien kärräämistä tilitoimistoon suunnittelemisiin tähän.


torstai 12. tammikuuta 2017

Pahanilmanenteet taivaanrannalla.

Mummeli sai naapurimaan puolelta tankin täyteen puolihintaista menovettä, vaikka meinasi kääntyä kesken matkan Ukan luokse takas kotio. Tenniöjoen sillan takana oli ollut puolen minuutin ajan oheinen pahaenteinen pilvistö...


Tuossa ilmansuunnassa taitaa tällä hetkellä puhallella tuulituulonen aikalailla. Ja meri myllää viidentoista metrin aallokolla laivaväkeä ja rahtikuormia. Lappi ei näistä hankaluuksista toistaiseksi tiedä mitään, eikäpä tänne ihan kaikkea kaivatakaan.

Tukikohasta tuumimisiin, että Suomi on edelleen pitkä kohta satavuotias.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Suomi-Kiina-Yhdysvallat -ilmiö.

Täällä Ukan blogissa vierailee nykyään keskimäärin 500-700 lukijaa per päivä. Jos joku on kiinnostunut tilastosta maittain, niin kolmen maan kärki on Suomi-Kiina-Yhdysvallat. Sitten on muutamasta muusta vaihtelevasta maasta päivässä pieni määrä lukijoita.

Kiinalaiset ilmestyivät luetteloon kolmen kärkeen hiljattain, olikohan vajava viikko sitten. Olettaisin piikin johtuneen Naruskan maininnasta neljänkympin pakkastilastoissa tältä talvelta.

Tuossapa printscreenistä muokattu kuva tältä päivältä. Tilasto on viikon ajalta. Kiinalaiset kun ryntäävät Naruskalle majoittumaan edes promillen tuhannesosalla väkimäärästään, niin talo pysyy täytenä. Sitä odotellessa...


Tukikohasta ei laajennussuunnittelemisiin tähän.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Viimenen nimipäiväkö huomenna...

Muistatteko semmosen televisijo-ohojelman, missä Esa Pakarinen näytteli Numentova... Numento veteli kahen lakanan välisä sängympohojalla viimesijään kalapeena kun lakana itekkin. Vieresä jakkaralla istu verottajan evustaja, olisko kaulasa ollu lappu verokarhu. Numento työns toisen kätesä sevverran lakanoista ulos, että pysty sormeesa koukistelemala pyytään verottajjaa tulemaan hiukka lähemmäs asijaa kuunteleen...

Verottaja siirti tuolijaan ja työnti korvasa ihan kiinni Numennon kalapeisiin huuliin. Sieltä kuulu vaimeella kähisevällä äänelä: Rupijat ukko pikkuhilijaa jäämääääää. Ja verottaja vettäyty takasin seinälleen tuolissaan silimät ymmyrikäisenä oottamaan.

Tuommonen tuli mieleen, kun huomena, jos asijat oikeen mennee, on Karin nimipäivä. Son mulle viimenellaatujaan, jos maistraatisa hyväksymiset tullee uuvelle etunimele. Immeinen saa Suomesa vaihtaa kertaalleennimmeesä, ja se tapahuu Naruskala yhesä talosa yhemmiehenkohala näinä aikona. Kari ja pesuveemmukana Antero jää kuuvenkymmenevvuojen käytöjjäläkiin pois. Ja tilalle tullee, vaikee varmaan arvata mikä. Ukka tietenki. Mutta se ei ole ihan ilimotuksela selevä, kunei Ukkanimmee tunne suomalaisten allakka. Son kierroksella jossain nimilautakunnasa tuola kehäkolomosen sisäpuolela. Jos siitä hakemuspapperista tosi tullee, nin maaliskuun alusta sitte. Ukka.

Ootellesa käväsen huomena Sallasa ja otattelen pois nuot kolomettoista tikkijä, jokka hiukkasen on paitaan ja petivehkeisiinki takerrellu viikompäivät. Haavat on kuiten hyvät, eikä niisä ole merkkijä mistään tulehuksista. Toivottavasti ei semmosija tuliskaan.

Helevettiko postikuskit tekis jo nuita hoitotoimenpitteitä, niivviimevviikola olis postitäti riisunnu Ukalta tikit nahasta sillä aikaa, ku Ukka sulatteli hältä autosta jarruja. Solis menny justiisa päikseen.

Tukikohasta jonkuaikaa vielä Kari Anterona virallisesti tähä.


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Käytteletkö Omakantaa?

Tullee kyseltyvä tuttuilta ja välliin tuntemattomammiltaki ihimisiltä, tietääkö net tai mitä net tietää omakantamerkkisestä netin kautti toimivasta palavelusta. Joka tietää ja käyttää, nin voi lopetella lukemiset vaikka tähän. Net, jotkei tiijä ja käytä, nin jatkakkaa.

Ukka kunon tämmönen reseptilääkkeijen jonkullainen suurkuluttaja ja muutonki kertyy vanahemmiten tuone sairastelupuolele erilaista papperija, nin minuston tullu aikas aktiivine omakannan käyttelijä. Sitäku asustellee viijenkymmene kilometrimpääsä esimerkiks apoteekista, nin reseptiasijat ojjo pitkään tullu hoijeltuva omakannan kautti. Reseptijen tarkistukset ja varsinki uusimiset on tullu opeteltuva sieltä kautti, nin ei tarvitte tyhjää reisua kirkolle tehhä.

Yks parraista palaveluista omakannasa on hoitotahto. Ukala se on ollu kirjotettuna nykkohta vuojen, nin ei tartte huolehtija, mite hoijot tehhään, jos sattuu semmonevvahinko, ettei itte ole asijoista päättämäsä. Ommaiset hoitelee asiajat siinä järjestyksesä, kun itte haluvan. Son tosi tärkee juttu, jota ei liika nuorena voi hoitaa. Liika vanahana se onkissittejjo jossain saumasa myöhästä, kunet enää ole täsä maalimasa, mutta kuiten letkuisa hengisä...

Minoon antannu ittestäni jokaikisestä lekurikäynnistä luvat laittaa tievot omakantaan. Jos sitä sattuu joku ampulanssimies tulleen sinisenä kavunkulumasa makkaavan Ukan luokke, nin kohta net jo tietää, mitä tuo äijä on tähäikkään sairastellu. Net saattaa oikijasa paikasa vaikka pelastaa mun henkiin.

Työ kaikki lukijat käytättä ainakinnettijä. Jos teilon tunnistuspapperit jonkun pankin tahi jonkummuun järjestelmän kautti, nin menkää niilä kattomaan, mitä teistä tietova omakannasta löytyy.

Tukikohasta yhenkään lisäkäyttelijän saannista iloittemissiin tähä.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Syrjästä soitettiin.

Puhelin pirras iltapäivälä. Päiväuninen koura koppasi sen vaistomaisesti korvale soittajannimmee kerkiimättä katteleen. Tukikohta kuulee...

Langan toisesa pääsä kuuluu puhalteluva ja epämäärästä mutinaa. Piti uusija, että Tukikohta kuulee.

Viestimen toisesta päästä alako muutamansekunnin hiljasuuven jäläkiin puhheet suunnilleennäin: "Piti alakaa täältä jostakin ensmääselle mielempäälle tulleele ihimiselle soittaan semmosesta eppäilystä, että taijan olla ainut elosa oleva ihiminen maalimasa, kunei mistään kuulu mittään, eikä kettään..."

Kevyvesä pilleritokkurasa ja puoliunesa tuumasin, että ommeitä ainaki kaks jääny henkiijja kuulostas köökisä konkoilevavvielä kolomaski kattiloitaa kolistelemasa. Ei ole kaikki maalimasa vielä menehtynneet...

Noseonhyvä. Ei muutako pikasija paranemisija sulle. En häirihe pitempään. Nyttiijän, etten ihan yksin maapallola elele...


Tukikohasta Vasarale ja muilleki kuulemiin.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Lauhtuvaa, lökösää Naruskan Loppiaista.

Pakkanen tuli ja meni. Viime yön -40,4 astetta on päivän aikana vaihtunut kesälukemiin -13,4 ja lauhtumisnopeudeksi ilmoittaa Ukan viisas sääkone edelleen asteen tunnissa.

Kuurankukkia, sinisiä hetkiä ja auringon ensisäteitä on päivään sisältynyt. Joulukuuset on onneksi tullut nakattua kartanolle jo aikaa sitten varisemasta, niin ei ole tarvinnut liikaa pullistella. Pikkuhalko on lennellyt rattoisasti Tukikohan puukattilaan Mummeliltakin, joskin aamulatauksen kuuden kantturoissa kävi tekaisemassa Ukka varovaisin liikkein...





Loppiaistoivotuksin Tukikohasta tähän.

torstai 5. tammikuuta 2017

Yhessä yössäkin kerkii tapahtuun, kuttoimeks pannaan.

Pakkanen kerkis käväseen rapijassa neljässäkympisä sillä aikaa, ku Ukka paranteli mahanseutuun porattuja tähystysreikijä Lapin keskushospitaalissa. Siinä tähystelysä karkas kuulema tunti normiaikaa enempi, kunolivat joutunneet hakkeen paikale hiukka vanahemman ja kokeneemmavveittehheiluttajan, kummuka leikattava kohe oli läskin ympäröimä ja näkyvyyvet siks huonot.

Nuoreppojjat ei tieten tiijä, että ei se läskijä ole, vaan kyntöauran kärkikoviketta puristettuna koukistajalihakseks...

Oli net kulemma saanu ratkottua ihraa sevverran sivvuun, ettei tarvinnu avovekkijä Ukan pikkumassuun vettää. Yhen yön yli meni sairaalasa, eikä närästänny yhtään. Eikait se voi närästääkkään, kunei puoleentoista vuorokauteen anneta vettä väkevämpää kitusiin ja suolaliuvoksija suoraan suoneen. Aamulla tempasin sittejjo lautasellisen vetelätä puuroo ja laiton tieten voisilimän siihen ihan kurillain. Hyvimmeni massuun asti. Sammaa ei vuorostaan voi sannoo lounasevväästä, jokoli jottain rokanohvilihhaa ja kasviksija. Ja leipäpallaakin käskettiin purreen. Ei malta vanaha mies pureskela semmosija nimpieniks, että net mahtuis pikkureijistä menneen. Tuli keskeytetty ruokailu siitä lajista. Nimpä se eväs vaihtu viilipurkiks ja jäätelöks.

Kotijokkun päästiin äsken, nin Ukka paisto pehmosen munakkaan. Sitä pysty syömään. Ja jäläkiruuvaks tummija rypäleitä, semmottija kivettömijä. Kyllä se siitä, kuhan saahaan pintakivut ja turvotukset vähemmäks.

Jos nuo reijät olis ampumala tehty, nin ei varmaan tarttis olla täsä kirjottelemasa...


Pakkasennätykset jouti mennä Muonijoon. Linko-Jarkko oli pijelly Tukikohtaa lämpösenä. Ja Sipolan Tarja oli huolehtinnu Rihlalle evästä sevverran, että pakkasesa tarkenee. Ja tarkeneehan se koira, kusse aina ulukona on ja lihasaa evästä saa tuplat ja riplatkivvälilä.

Tännäänki oli vielä pakkasmaisema. Ohanse komijampi katella Karhutunturija kuttuommosta puolipalajasta vanahanäijän pintaa...Hyvijä osumija nuot sovasa olis.


Tukikohasta lauhtumista toipilaana oottelemissiin tähä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Närästysläppävika lähönkelekassa

Tältä näyttää olosuhteisiinnähen ihajjees näläkäisenä kutvottava ukka.


Tämän kirjoitteli sosekeittoja suunnitteleva mummeli.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Sappisaippuvalla vältin selekäsaunan.

Ei sitä maalimassa aina tiijä, mitä tuleman pittää. Rassailin joutessain toissapänä tuota halakomakonheen akrikaattipuolta. Siinoli nimittäin hiukka epävarman olonen ja rimpelisti rakennettu sammutinsähköjohon pätkä, josta vetelemällä sen tiisselimoottorin sai sammumaan. Ja se johonpää sijaitti lisäks moottoritilasa konneen sisäkuorijen sisäpuolela luukun takana, eli jos kone pitäs äkkitilanteesa sammuttaa, nin siinon tievosa ylimääräsijä aukomisija ja konheen toiselle puolen juoksemisija.

Vaihon johon sopevammittaseen sukkapuikkoon. En nyysinny sitä Mummelivvarastosta, vaan hän sen anto Ukale kuulema ihajjoutavana parittomana. Soli jus sopivammittanen, nimpä porasin motorin pellistä viijemmillin reijän läpitte siltä kohtaa, että puikola ylttyy koneen päälä olevaan vipstaakiin nin, että puikola pysty korvaamaan sejjohonpätkävetonyörin. Puikompää kujjää sitte koneen kuoren ulukopuolele, nii ei tartte sittemmuuta kussiitä vejellä ulospäi, nin motori sammuu. Paitti ettei sitte tositilanteesa sammunukkaa, mutta se on taas eri juttu.

Asijantapane täsjutusa on se, että Ukala sattu olleen pakkasesa päälä semmonen kallis katmantuun talavitakki. Kallis kaupasta ostaisa, muttei se kirpparila Oulusa maksannu ku seittemäneeroo. Vaaleensininemustankirjava. Hihat vaaleensiniset. Ja remontijjäläkiin net hihansuut oli tieten mustat, kuppiti saaha se puikompää laitettuva kiinne siihen sammutivvippuun. Ja ahas paikka, isot käjet, ja vipu nin kaukana, että kyynärpäitämyöten sai mennä sinne konehuoneeseen sisäle...¨


Mummeli ilahtu, kukkerroin sile, että nysse halakomakone lähtee talavilaavula käyntii. Mutteise nimpaljo ilahtunnu, kuse näki parraan talavitakin hihansuut, jokkoli iharrasvasa. Mutteise haukkumaankaa alakannu, sano vaan, että onneks on sitä sappisaippuvata, vie se takki pyykkikonheen luokke. Ja ei muuta. Ja mää vein.

Nysse takki on puhas kuppulumune. Eikä Mummeli ole mikkään sappisaippuvakauppijas, mutta aattelillaittaa tänne tievoksi tämmösenki aineen olemassaolon, jos joku ei entuuvestaan tiijä. Mummeli oli ostannu sen Litlin kaupasta, eikä se sanonnu muuala nähneesäkkään sappisaippuvata nestemuovosa, ninko tämä on. Tuommoset konerasvat josse kerta pessee puhtaaks, nin miksei muutaki vaikeeta likkaa, mitä vaatteeseen saattaa tarttuva...

Pullonkylesä lukkee, että se aine sisältää nauvansappee. Kovvaa kammaa, enkä tiijä, kuka on keksinny saippuvana alakaammyymään. Tuoson kuva.


Niise kone ei sitte suostunnu sammuun siitä puikosta. Meinas alakaa konstit loppuun, kujjustiisa olin tankannu kakskytälitraa talavipolttoöljyvä tankkiinnin, ettei Naruskampakkasisa hyyvy. Ja tiisselikoneha ei sammu, vaikkottas virtoja poijes vaikka akunkappelija irrottelemala. Onneks kehtasin soittaa konneemmyjäle, joka neuvo kokkeileen konneen tukehuttamista, kuhan ensin löysää käsikaasusta kierrokset minimiisä ja laittaa sittevvaikka halon sinne halakasupuolele. Nouvatin ohjetta, muttei tarvinnu muuta tehhäkku löysätä käsikaasuvvipu tyhyjäkäynnin suunnile perileasti, nin kone sammu. Heleppooku heinänteko sanos joku.

Täytyy oottaa rauhasa lauhoja kelijä ja jatkaa konehommija sitte. Niija saattaa täsä tulla joku toipilaspäiväki, kuhhuomena pitäs mennä sinne lasareettii ja antaa lekurijen käyvä vilikasemasa tähystymillää, saako net Ukan sapet ja mahanesteet pysymäämpoisa ruokatorvesta. Ja kehtaa sinne kaupunkiinnyt lähteekki, ku on taas puhas katmantuutakki päälä. Vaaleensinine.

Tukikohasta talakkarija ja Rihlarruokkijaa parikskolomekspäivää hommailemissiin tähä.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tiijätkö, millon aurataan?

Net on laittanneet tuola Destijafirmasa aika mukavan sivun netin ihmeelliseen maalimaan. Sieltä näkkee, tarviiko tilata maantielle aurausta, vai onko net auramiehet jo tulosa. Vähentää ihavvarmasti meitinki puhelinliikennettä tuone tienkäyttäjällinjale, kujjotain voi kartasta ittelläki päätellä.

Destiakartasta kun klikkasee, niin jopa aukenee kartta. Taitaa olla ninpäin, että tää systeemi on kojekäytösä ensimmäisenä täälä Lapin perukoila. Kartasta löytyy vasemmasta yläkulumasta haluttu aluve, jota halvaa tiirata. Ja sielä net aurapirssit näkkyy livenä, jos net liikkelä suunnila on.

Nytkivvois tieten Naruskan suunnile kohta aura tulla, kuttännään on satannu ainaki kymmene senttijä uutta vitivalakosta köykästä lunta. Se lentää jokapaikkaan, ninko oli teheny äsken postilinjaa ajavale tätillekki. Hän kurvasi meitin pihhaan ja Ukka sulatteli kuumala veelä takarattaat jarrupuolelta, kussielä oli paatanu lunta nimpaljo, ettei takajarruppelannu ollenkaa. Kuus kannullista kasikymppistä vesee teki kuiten ihmeitä ja postitäti pääs reitiltä kotioppäin Saukoskele lähteen ainaki koittaan kotioppääsyvä.

Tukikohasta lissää lunta ja auramiestä yömpääle oottelemissiin tähä...

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Mahtaakhan tina tietää...

Son täsä tikitaalisesa maalimasa kaikki nin äkkijä tievosa. Ninko parinsaan kilsan pääsä Rukala valettujen tinojen ennustukset. Eipä tuota telehvooniin tullutta kuvvaa tullu katottuva ennen aamuseittemää, vaikka soli tullu kahen paikkeila yölä tänävuona. Kerkis vielä seittemältäki.

Kasperi lähetti Aarnille valetun tinan kuvan. Sitei paljoo tartte tulevijen harrastusten laatuva arvaila, kun perhokalastuksele antautunneen poijjan oman poijjan tinnaa vilikasee...


Tukikohasa ei tänä uunavuona tinoja valettu. Kahelleen Mummelin kans kattelimma isolta kirkolta näytettyvä maalimanmennoo. Kerranki tuntu siltä, että oli parituntija semmosta televisijotarjontata, ettei tarvinnu kesken untuvapeiton alle kömpijä. Saattaa tätä vauhtija kehittyvä kovat juhulat, ku Suomi täyttelee täysijä satojavuosija.

Tukikohasta pikkuhilijaa takaiskuventtilinkorjausleikkaukseen keskittymisiin tähä. Niija hyvvää tätä vuotta.