Kamera kulukee Mummelilla puolukkamettässä ja nyt myös karpalosoilla. Molemmat marjat ovat poimintakunnossa täällä Naruskalla.
Aina siellä silimiin sattuu jotain erikoista. Kierteiset puut on yks erikoisuus. Harvoin näkkee kuviemmukaista kierrettä petäjässä. Tuosta ei ole pärepuuks, son varma.
Metsäpalo on tainnu joskus kurittaa tuota elinta...
Tukikohasta karpaloita pakastelemissiin tähä.
Meitin emäntä kunei oikeen herreilä ollessasa ossaa olla tekemättä käsilläsä kokoaijjan jotakin, nin siltä tupsahtellee sillonsuntällön ihka uusija keksintöjä. Taikka ei pyyheliina käsisemmonen ihan taija uuvesta keksinnöstä käyvä patenttija hakijesa, mutta kelläpä on vessassasa kertakäyttösijä virkattuja käspyhkeitä. Tukikohassapa on. Molemmisa asijakasvessoisa.
Tässäkun käy sillon ja varsinkittällön naisimmeisjä, nin net on hyvijä hoksaamaan kaikkee tuommosta pikkujuttuva. Net yrittellee jokkuhhieerova Mummelinkans kauppaa nuista käsipyhkeistä, mutta siiinon yks huonopuoli. Se ei myö niitä, kunnet kuuluu käsityövalikoimaan, jotka ominkäsintehtyinä ei kuulema ole myynnisä. Vallassaan.
Keksintövä ei ole kuiten kiellettyvä kopijoija, jotenka eikun virkkuukoukkua esile ja koukku vispaamaan. Mallija saattaa joku osata lukija kuvista. Tuommosseen pyyhkeeseen pyyhkii yksja ainova immeinen kätesä ja nakkasee sen sejjäläkiin pyykkiimmenevään korriin. Entiijä koronan torjuntarosenttija, mutta ei täälä sitä ainakaan vessampyyhkeistä herkästi saa.
Tukikohasta vaihteeks kovija tuulilukemija kuuntelemissiin tähä.
Alakaa vissiin hipomaan kohta karhunkaatolukujen ennätyksijä Sallasa. Kymmenen kontijota ilimottaa tilasto täälä kaajetuks ja niistä kuus Naruskala ja Tuntsala ja loput Etelä-Sallasa, lähinnä Vilimankairasa.
Mummeli on kuuhkinnu puolukkamettäsä tavallisuuvesta poikkeevisa paikoisa, kunei täälä normipuolukkamaila ole marjammarjaa. Net on ouvoisa taimikkopaikoisa ja kosteemmila paikoila.
Tänhään Mummeli opasteli parija mökkiläistä löytämilleen puolukkamättäile. Samoila mättäilä sielä ompyörinny nalletki. Net näyttäs paskoosta päätelleen nauttinneen enempi mustikkaa kuimpuolukkaa.
Kuvija marjapaikoilta tuli Mummulta jo aikasemmin, mutta tännään tuli tuoreemmista. Ittevväitti pystynneen olleen kakkimatta housuusa tai ies viereesä...mitäpä nuista pelekäämään.
Tukikohasta sajettapitelemissiin tähä. Ja huomena vinkkasuojaa.
Mettova kaikki havittellee. Harvala ommetto vyölä, mutta muutamala neitosela saattaa lähisinäaikona ollakki. Vasarapajasta pullahti maalimaan tuommone. Kelepais varmaammuillekki...
Tukikohasta ukkomettova orteen oottelemissiin tähä.
Ei se auta, Naruska on semmonempaikka, että pakko, mikä pakko. Poro ja muikku ei ollu ennestäsä ies tavanneet koskaan. Kohta net kuiten löysvä ittesä yhteiseltä matkalta. Suihin.
Tekkiin pitkästä aikaa pienemäle mettämieskulukijaporukale Naruskampitsaa. Siinoli pääaineina kylymäsavupororouhe ja Nurmeksemperältä kotosin olevat savumuikut, jotkon viimeset uintisa uinneet öljysä. Ruokasemmosesa.
Laitoin senkittakija muikkuva pelhiin, kummuutama syöjä ilimottelit etukätheen, että muut emmeet käy, mutta tonnikala ei...
Äijät kehuva, että harossija oli. Ja tulihan tuota kihtipotilaankissevverra maistettuva, että suussasulava ja syvämesäpalava tuote son. Voimma suositela.
Tukikohasta tämämmuistamissiin tähä.
Tukikohan valokuvvaajalinssi eläkeläismummeli, nykyinevvihitty vaimoni käväs aurinkopaisteen kunnijaks Tuntsan kairasa. Tuossa perjaintaiehtoon kuvasatova, joka ei mahollisesti itteppääse paikalle...maaruskaa on nimpal, että riittää.
Karhumpyyntijä ommenty kolomisevviikkoo. Sallasta on kaajettu kaikkijaan viis mettänkuningasta, joita yks Vilimankairasta Etelä-Sallasta ja loput täältä Tukikohan revviiristä Pohjois-Sallasta.
Kairaa ja karhuja täälä piisaa kyllä. Karhunkaadot 2020 voi itekkukanenki vilikasta tuosta linkistä.
Tukikohasta Ruskakuvvaajaa pohojoseen evästämissiin tähä.
Täällon hiukka outo tilanne nuittemmaalintujen kanssa. Siihennähen, mitempaljon met Mummelin kanssa on tällessyksyvä kulettu marjamaila, nin met olemma nähäny kanalintuja hintsullaisesti. Ompahan hiipinny semmonenki aatos mieleen, että joku ommenny osala maalintuja pesinäsä pieleen. Ja yks toinenki asija muisteluttaa takavuosilta. Olinimittäin kevätkesästä aivan helevetisti nuita myyrijä täsä Tukikohan pihapiirisä. Kymmenijä, josei satoja. Nytei ole ensmäästäkhän myyrää, eikä niitole talovväki nitistänny, vaan joku luontoilimijö.
Muutamavuossitten oli yks syksy samallaine. Hävis loppukesästä myyrät ja samasa rytinäsä vähenit ammuttavat linnut melekeen yhettömmiin. Mikä lie yhteys voi niilä asijoila olla, siihen ei Ukka Matimpoijjan älli ja koulupohoja riitä.
No, viikosaparisa asijaan tullee selevyys, kuppikinokat ja niijen omistajat tullee rääseikköjä ja vanahoja mettijä tallaamaan pyssyt olala. Orrela se näkkyy viimestään lokakuun alakupuolela, mitä mettä antaa ja kenele. Josei lintuja ole, nin niitei saa kukhan. Yhettömmiin niitä ei ampumala saaha, eikä mettämiehet niitä koskaan muutonkaan sukupuuttoon ole tapppannu.
Eilejja tänhään on Mummelin marjareisuila kuiten ollu isovalintuvaki tiellaijasa kamerale tarttumasa...
Akkoja tätä lintumaalimasa suojaa niijen maastovväri...
Tukikohasta mettämiesterraateja mielenkiinola oottelemissiin tähä.
Pirunkirkko on erikoisempi maamuojostelma tuolla Tuntsan kairassa. Kameran kanssa liikkunu eläkeläismummeli, nykkyinenevvihitty vaimoni näpli eilen vajeltajia hakijessaan muutamat otokset niiltä suunnilta.
Musta möykky on Pirun aluvetta, loivempilakinen on Kuskoiva ja terävämpilakinen on Sorsatunturi.
Sielä Tuntsala pyörii patikoimasa paljollaisesti rinkkakulukijoita, mutta tungosta sinne ei aikakseks saaha.
Tukikohasta lissää vajeltajija toivomissiin tähä.
Se tullee, halusit tai et. Ja melekeen aina sammaanaikaan. Son se kymmenes syyskuuta kello neljätoista. Hyvä määritelmä se ajakohta on tällepperälle.
Mummeli käväsi eilisäehtoola ennen auringollaskuva hiukka tarkkailemasa väliaikatietoja, joita tuli kamerasa tänne Tukikohtaankijja teilekkin eelleenkatottaviks. Siton maasemmosta ja puusemmosta. Ja on sielä kommeeta, ninko aina, vaikka osala koivuista rassaakirruostetauti lehtijä. Kuvasatova Karhutunturivvierestä Siekavaarasta.
Syksysä ommonellaista värijä...
Tukikohasta ensmääsijä kanalintumettämiehijä pikkuhilijaa oottelemissiin tähä. Ja kuuskytäviisvuotissynttärijä ruskapäivänä.
Isot kattolappeet kun on, nin ei voi varjeltuva lumivahingoilta rännijen osalta. Ja ninko ontullu mainittuva, nin koulurakennuksen entusen semmosen korkeus räystäslinjoiltasa on sitä luokkaa, että ei kannatte sinne tikapuila urimoija.
Eikäpä se homma olis viikollopun aikana valamistunnu, josei tuommosta Dinomerkkistä nosturija olis vuokrattu. Ja Ukka vältty kiipeemästä koko konheen korriin, kun vaan hoiteli tarvikketta semmukkaan Kasperile, mitä se pyyteli.
Pyhäpäivänä puoliltapäivin oli urkko ohitte. Ja iliman haverija. Kiitokset Kasperile ja kiitokset Mummelile, että lapsosetketterät pysyttelit nosturikonheen vaara-aluveijen ulukopuolela. Tai tietenki Aarnimpiti ihampikkusen päästä kokheilemmaan, miltä korkijalaolo tuntuu. Kehu, ettei tuntunnu miltään. Ei pelottannu. Neljävee.
Takapihampuolele riitti rännin peruskorjaus kattokiinnityksiltäsä. Etupihhaa komistaa nyt uuvet kourut ja syöksytorvet. Niija ottalauvat, painekyllästettyvä.
Ukka Matimpoijjan kevyveks tehtäväks jää vielä ohojata sajeveet syöksytorvilta talosta poiespäin. Suunnitelma on selekee ja issoimmat ojat kaivettujja peitetty.
Tukikohasta satheja kohta toivomissiin tähä.
Pääskyset menit pois. Ei tartte enhään pelätä jakkauksen muuttumista toiseempaikkaan pääsä. Nolit kyllä äkästä sorttija, varsinkinnet haarasemmoset. Toisaalta, kukapa ei lapsijaan suojelis.
Nyton vuorosa rännihommijen lopettelut iliman päskysijä. Konheet piti hakija Kemijärveltä, kunei tuonne viiteenkuuteen metriin tikkaila uskallannousta. Tai ninkin nousta, mutta ei sielä sittemmittään pystyttekemään.
Nosturi on asennettu vaateriin huomista varten. Onneks on Kasperi kartanolla tenavijen kanssa, nin saamma lissää käsiparija hommiin. Pyhäehtooseemmennesä tars nosturikone haalata Kemijärvele, jotenka ahkerana pittää olla.
Tukikohasta poutaa toivomissiin tähä.
Juhannuksenseuvusta lähtiin ei tällä kartanolla ole ollu ommaa koiraa. Rihlan aika tuli kuulommenetyksen myötä täyteen, vaikka elläinläkäri hiukkasen oli eri mieltä. Päätöksen asijasta kuiten joutu tekemään koiran omistaja, joka täsä tappauksessa on Ukka Matimpoika. Ja lähipiiri oli asiajasta saammaa mieltä.
Päivittäisten ruttiinihommijen poisjäänti koiranruokkimisineen ja Rihlan haukunnan loppuminen Tukikohan äänimaalimasta ovvaatinnu hiukka totutteluva. Olihan pikinokan elämämmitta kuiten tusinavverran vuosija, joka on aikas pitkä ajajjakso. Kiintyy semmosesa ajasa tuttuun talovvahtiin.
Pysyvä lepopaikka onnyt isäsä Roopen kansa samoila kulumila Tukikohtaa. Samasa paikasa ommaallisija jäännöksijä parista porosta myös.
Elämä täsä huushollisa jatkuu näistäpuolin iliman koiraa, jos tästä järestä pätkäkään pääsä säilyy...
Tukikohasta tähä.
