Täällon hiukka outo tilanne nuittemmaalintujen kanssa. Siihennähen, mitempaljon met Mummelin kanssa on tällessyksyvä kulettu marjamaila, nin met olemma nähäny kanalintuja hintsullaisesti. Ompahan hiipinny semmonenki aatos mieleen, että joku ommenny osala maalintuja pesinäsä pieleen. Ja yks toinenki asija muisteluttaa takavuosilta. Olinimittäin kevätkesästä aivan helevetisti nuita myyrijä täsä Tukikohan pihapiirisä. Kymmenijä, josei satoja. Nytei ole ensmäästäkhän myyrää, eikä niitole talovväki nitistänny, vaan joku luontoilimijö.
Muutamavuossitten oli yks syksy samallaine. Hävis loppukesästä myyrät ja samasa rytinäsä vähenit ammuttavat linnut melekeen yhettömmiin. Mikä lie yhteys voi niilä asijoila olla, siihen ei Ukka Matimpoijjan älli ja koulupohoja riitä.
No, viikosaparisa asijaan tullee selevyys, kuppikinokat ja niijen omistajat tullee rääseikköjä ja vanahoja mettijä tallaamaan pyssyt olala. Orrela se näkkyy viimestään lokakuun alakupuolela, mitä mettä antaa ja kenele. Josei lintuja ole, nin niitei saa kukhan. Yhettömmiin niitä ei ampumala saaha, eikä mettämiehet niitä koskaan muutonkaan sukupuuttoon ole tapppannu.
Eilejja tänhään on Mummelin marjareisuila kuiten ollu isovalintuvaki tiellaijasa kamerale tarttumasa...
Akkoja tätä lintumaalimasa suojaa niijen maastovväri...
Tukikohasta mettämiesterraateja mielenkiinola oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti