perjantai 31. elokuuta 2012

Elokuun salto: Kaks täyskuuta ja puolenkytä hallaa.

Ilimankos tässä huushollissa on ollu elokuun ajan niin rauhatonta. Tänään siihen tuli sattumoisin selitys, kun Lapin Raatio kertoili tässä kuussa olleen tuplatäyskuu. Niinhän se tarkemmin muisteltuna tietenkin onkin ollu. Tuollahan se möllötti Venäjän Tuntsajokivarressa niin komiasti sillon kuukaus sitten. Ja nyt taas ehtoolla tuolla takapihan puolella aika matalalla.

Puolenkymmentä hallayötä sopi tämän vuuen elokuuhun myös. Semmosta saa kokee kuulemma kolome kertaa, jos elää sata vuotta. Eipä Ukka taaksepäin muista, oliko tämä rapian puolensadan vuoden elämän ajan eka, vai monesko tämmönen oli.

Ei ne hallat ole vieläkään tuonne vaaroihin ole yltäneet. Mummeli pyöräili tänäänkin kuntolenkin tuossa lähivaarassa ja kiikutti sieltä pikkupäälärin heleskutin hyvvää mustikkaa. Talakkunan kanssa saunan päälle lotastiin iltapalaks. Oli sekaan ruotassu tuosta varaston takkaa vielä villiintyneestä mustaherukkapuskasta muutaman tertun. Olipa äree ja terveellinen satsi...

Ruskat ei täällä näytä hääpösiltä. Pakkanen ei taija saaha räiskettä koivuihin, kun on tuo ruoste levinny osaan puista tännekkin.

Naruskajokivarressa siellä Kallelan ja sen Ykshaileen rannoilla näyttää eilisten kuvien mukasesti tältä:




 Näistä Ukan räpsimistä pikkukamerakuvista kukin voi päätellä, missä ruskan suhteen meneksitään. Siihen H-hetkeen on kymmenkunta päivää aikaa...

Tukikohasta syyskuulauluja hoilailemisiin tähän. Ja kohta joululaulelemisiin.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Valtakunnallisen kalastuspäivän kunniaksi...

Kaikilla asioilla on teemapäivänsä. Harvalla asialla kuitenkaan on niin tähellistä teemapäivää kuin kalastamisen kunniaksi järjestettävällä päivällä, joka on tänään 29.8.2012.

Meidän valokuvakokoelmissa on kalastukseen liittyvää kuvamateriaalia pilivin pimein. En tähän liitä montaa kuvaa, mutta pari kuitenkin. Näytiksi siitä, että Ukkakin on ollut kuluneen kesän aikana kalalla ihan oikiasti. Ja saanut saaliinkin siis, vaikkakaan se ei tärkein olekaan. On se kuitenkin kiva tasapäisesti mitellä kalan kanssa. Siinä peli on tasan pyytäjän ja pyydettävän välillä, eikä hävinnyt saa maitojaan nostaa. Ainakaan ihminen. Kalahan saattaa joskus päästellä maitejaan. Ihan noin niinkuin muuten vaan.

Mummeli ja Kasperi ovat osallistuneet Lapin Raation kalastukuvakilpailuun. Siellä on kalakuvia enempi ja vähempi. Linkit ovat tässä sekä kyseiseen kilpailuun että Mummelin omalle blogisivustolle, mihin hän päivän kunniaksi laitteli muutaman kalastusaiheisen kuvan.




Ukka laittaa tähän pari evidenssikuvaa siitä, että välillä sitä suapi olla suamamiehenäkin. Vavantaivuttelija nimittäin löysi tiensä paistinpannulle Venäjän Tuntsalla tämän kesän reissulla. Naamakuvan totisuus taas johtuu siitä, että tänä vuonna viiskuutoset täyttelee viiskuus. Ja se päivä on huomenissa. Orpopoijjaan synttärit. Kuudes perättäinen selevistä päin. Tai piruko tuon vielä tietää, mutta tästä järestä jos osakaan säilyy, niin selevä kuin läkki.



Tukikohasta seuraavia juhlapäiviä oottelemisiin tähän. Naurussa suin...

tiistai 28. elokuuta 2012

Poikamme maailmalla taas kerran.

Kasperi on kunnostautunut tämän kesän aikana kalastusharrastuksessaan ainakin, jos mitataan kalastuspäivien määrällä. Suurin osa noista päivistä on morsmaikku Emma ollut kotosalla tai töittensä ääressä, mutta jopa elokuulla Kasperi vei Emmankin viikonloppuretkelle Ivalojoelle.


Sielläpä nuorenparin aika kului näemmä rattoisasti. Kasperi kalasti ja Emma kuvasi...Ja nautti varmaankin lomasta ja lomaseurasta.





Tukikohasta ittekkin Ivalojokea muistelemisiin kuvia kattellessa...

maanantai 27. elokuuta 2012

Aika tavaran kaupittelee...

Se on jottain lappalaista perua se, että hyvvää tavaraa ei hukkaan heitetä. Pahan päivän varalle voi erämaan kulukija tarvita mitä vaan, eli ei ole virhe, jos käyttökeleposta tavaraa jättää näkösille siltä varalta, että joku tarttee. Ukalla on esimerkiks tapana pijellä Kallelan mökin venettä rannalla lukittemattomana, koska sillon jos sitä joku tarttee, niin ei tarvii rautasahaa, eikä muuta apuvälinettä. Eikä ole koskaan mitään varastettu. Vielä.

Samaa somaa perinnettä näytää harrastettavan sekä kulkevien asiakkaidemme keskuudessa, että muidenkin kulukijoiden joukossa. Eikä oman suvun jatkajillekaan asia ole outo.

Asia selekiytyy kolomella tai usijammalla esimerkillä:



Kurapyörämiehet Jojensuun suunnilta jättivät Ukan kartanolle iskemättömän kurapyörän takapyörän. Siis sen kummiosan, eli varakummin. Semmosta Ukalla ei entuuvestaan ollukkaan sitä tarttevalle antaa, mutta nyt on. Siitäpä nurkanpäästä hakkee, joka tarttee. Tai jos kauemmas tarttee, niin soittaa Ukalle, niin Ukka tuopi. Ei tartte vanteella rällätä.


Tuossa Ukan postilaatikon lähitienoolla on puuta vasten tienvierustalla pystyssä pölykapseli. Se on varmaankin jonkun Volovosta puonnu sillon, kun Naruskantietä ei vielä oltu tältä kohtaa korjattu. Tämmöinenkin on ikiaikanen tapa, eli selekeesti tielle vyöryny tavara nostetaan näkösille. Kyllä se siitä oikeelle omistajalle löytää.

Ukan peräkärrykuormasta putos kesällä lapio. Ei se muuton olis puonnu, mutta perälauta oli jääny kuomukärristä laittamatta kiini, jollon lapio läks. Ja harava kanssa. Lapio löyty heti uusintakierroksella kilometrin päästä. Se oli nostettu pylyvästä vasten pystyyn. Haravaa ei ole löytyny vieläkään, mutta sekin löytyy vielä.

Ivalojokivarresta saattaa joku löytää ittelleen kahluukengät, jos sattuu tartteen mennä vaikka joen yli kahlaamaan. Kasperi jätti sinne joutavat patiinit. Ukka kun näki nuo kuvat, niin tuli vaan mieleen, että joku kulukija ottaa huomaammattaan tirsat rantakoivun alla, niin säikähtää jonkun hirttäneen ittensä koivuun. Siellon kuiten onneks pelekät kengät, ei ukkoo.




Tukikohasta tavarantarttijoita oottelemisiin tähän.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Syysmuotia Naruskantien laidasta.

Portinpielen tyttäreltä on kesähepeneet vaihdettu syksyisempiin. Kelin mukainen pukeutuminen on pop. Turkoosinvihreä on kaikessa akkain pukeutumisessa ilmeinen trendi tänä syksynä, joten se näkyy myös Ukan postilaatikon pielessä. Raidat ovat myös in.

Miesten pukeutuminen noudattelee hyväksi havaittua ympärivuotista maastopukulinjaa. Tietenkin talven tullen sonnustaudutaan perinteisen väriseen pilkkihaalariin. Sen aika tulee vielä.


Tukikohasta muotilehtien selailemisiin tähän.

Järvet jäätyy, venekalusto halapuu.

Sukset kannattaa ostaa Juhannuksena ja veneet järvien jäätyessä. Ei se ihan aina paikkaansa pidä, mutta vähään käyttöön tarkoitettua käytettyä kalustoa on kaupan halvimmillaan silloin, kun tavara muuttuu jollekin tarpeettomaksi.

Kumivenekalusto on esimerkki sen hintaluokan vehkeistä, joita ei muutaman päivän käyttötarkoituksia varten kannata, eikä pysty köyhä uusia ostamaan. Ja hyvin pidetty kumivene jos se on ehjä, ei käyttöominaisuuksiltaan juurikaan uutta häpeä. Ikuista ei tässä maailmassa enää ole pitkään aikaan ollut, mutta muutaman vuoden tähtäimellä voi tämmöisen laitteen ostaa. Eikäpä tuossa alle tonnin sijoituksella korkealta putoa, vaikka erehtyisikin.

Muoniolainen lakkasi venettä tarvitsemasta. Naruskalla sille on käyttöä. Ja perämoottorille myös, joskin tämmöinen parikymmenheppainen on kokonsa puolesta äärirajoilla. Vuan eihän tuota koskaan voi tiedellä, milloin sitä haluaa vesisuksille venheen perään nousta. Ennen uutena ollessa piti semmoistakin tuolla synnyiseuduilla järvellä kokeilla.

Pohjalevyjen kevyellä kunnostamisella ja perämoottorin talvihuollolla tällä yhistelmässä saattaa jokivesillä päästellä mutkasta jokkee näkymättömiin. Ja huonolla kalansyönnillä vedellä Mummelia vesisuksien päällä, kuten entivanhaan. Nelisenkymmentä vuotta sitten.




Tukikohasta tulevaa kesää oottelemisiin tähän.

lauantai 25. elokuuta 2012

Karhu kartanolla.

Seuraavana on Ukka tietenkin syytteessä otsikon harhaanjohtavuudesta. Mutta minkäs sille voi, jos karhu on kartanolla. Karhu se mulle on, vaikkakin tiekarhu. Luulin nimittäin, että Suomesta on kaikki tiekarhut rahdattu Viroon sen jälkeen, kun tämä Destia Suomeen perustettiin. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole vielä ohi, koska ainakin yksi tiekarhu vielä Suomeen jäi.

Harvinaista herkkua on tienkorjaaminen nykyään. Vielä harvinaisempaa on, että tietä höylätään vanhalla kunnon kalustolla, jolla tietä saadaan muokattua pintaa syvemmältä. Nämä nykyajan simmakit sun muut kevythöylät ovat höpöhöpökoneita karhuun verrattuna.

Destian tientekijät tulevat ensi viikon jälkeen asuneeksi meillä kolmisen viikkoa. Koneita on tullut ja mennyt Tukikohdan pihapiirissä eeskahtaalle. Yöt ja viikonloput ne seisoskelevat levossa, mutta päivät ne jyräävät Naruskantietä sinne, tänne ja tuonne. Ja sora liikkuu. Ja sitä kippaantuu tielle satoja ja taas satoja tonneja. Ja kun tie ennen uuden murskeen kippaamista pohjataan karhulla, niin jovain.



Täällä saa nyt tieremontin aikana liikuskella kieli keskellä suuta. Irtosoraa on reippaanlaisesti. Ja sitten on muutama semmoinen tukkirekka, jonka kuljettajien pitäisi olla ammattimiehiä, vaan kun eivät näytä kaikki olevan. Muutamalla on päässä räntää niin, että he eivät näytä huomioivan tieolosuhteita ja tiellä tiuhaan liikkuvia tietyökoneita, vaan päästelevät ylikuormillaan kenestäkään mitään piittaamatta. Mummelikin on muutaman kerran ollut huutavassa hukassa tukkirekkojen kanssa. Samoin ovat muutamat tukkimiehet aiheutelleet harmaita hivuksia Destian sorakuljettajille, kun he joutuvat kipit ylhäällä keskitietä pitkin kuormia purkaessaan ajamaan.  Toivottavasti tieurakasta selvitään ilman raskaan kaluston kaatumisia. Ja toivottavasti tukkirekkojen kuskit hieman keventävät kaasujalkaansa ja kuormiaankin.



Tukikohtaan asti on tie ojankaivuineen jo vähintään puolivalmis. Naruskajoen puoleinen oja kun vielä kaivurilla siivotaan, niin sitten on peruskunnostus tehty. Ja tienkäyttäjät varmuudella kiittävät tätä isoa urakkaa, jonka korpitie kohdalleen nyt saa. Jopa tällä viikolla paikallisessa sanomalehdessä Naruskajärveltä joku mökkiläislukija kirjoitti kirpeän kirjeen. Se oli varmaankin kirjoitettu ennen tämän urakoinnin alkamista. Puoleen matkaan Naruskajärveä tie tulee nyt joka tapauksessa hyvään kuntoon. Ehkä loppuosa laitetaan sitten korjaukseen joskus tuonnempana.

Tukikohdan tontti kun rajoittuu sopivasti maantiehen, niin Ukka välttyi lapiolla korjaamasta epäsiisteiksi päässeitä ojia. Hyvä niin.

Tukikohasta kevyitä kaasujalkoja soralla toivottelemisiin tähän.

torstai 23. elokuuta 2012

Lappiin ehdolla metsästysrajoituksia.

Metsäkanalintukantojen alenevat käyrät alkavat poikia esityksiä metsästyksen rajoittamisesta Lapissa. Uutisointi ja kommentointi asian ympärillä on tuoreenlaista, eikä Ukallakaan ole Lapin Raation uutimia kummempaa tietolähdettä asiasta toistaiseksi olemassa. Muutamia haastatteluja asian ympärillä on tänään tehty, mutta julkisia kommentteja tulee varmasti lähiaikoina lisää. Asia polttaa niin montaa mieltä.

Tässä Ylen linkki asian ympärillä:

http://yle.fi/uutiset/metsakanalintujen_pyyntia_rajoitetaan_voimakkaasti/6267738

Karhunkaatotilastoissa on Sallaan merkitty kaadetuksi yksi kontio. Kaadosta on Ukalla hajatietoja, joista merkittävin lienee se, että kaataja on paikallinen metsästäjä.

Tukikohasta antennit ulkona odottelemisiin tähän.

Polttiaiset rattonamme.

Polttiaisia on kuulemma noin seittemääkymmentä eri sorttia. Eipä ole Ukalla tiedossa, mikä sorttimentti niistä, vai useampia, on levinnyt kulovalkean lailla tänne Lappiin. Niitä pirulaisia on pilvin pimein kaikkialla metsissä, pihapiireissä ja virkistämässä myös makuuhuoneen muutoin niin tylsää tapahtumakalenteria.

Hemmetin kiusallisia elukoita ne on. Päivänä muutamana Mummeli kävi poimaisemassa sangollisen piirakkamustikoita tuolta Politimavaaran päältä. Väitti kovin, että olisi saattanut poimia toisen ja kolmannenkin päälärillisen, mutta polttiaiset olivat olleet asiasta eri mieltä. Kotio oli pitänyt lähteä ennenaikojaan. Ja naamataulu ja kädet olivat sen näköiset, että pisteliästä hyönteistä oli haittoina metsässä ollut.

Joku oli piirtänyt nettiin jollekin sivustolle kuvan tästä rattotytöstä. Ne immeistä purevat lajinsa edustajat kun tietenkin ovat narttuja. Uroksillahan on tietenkin tuossakin maailmassa vain rattopojan osa olla sukua jatkamassa...


Mummelilla ei kuulemma ole kotosalla semmoista kamerantötteröä, jolla tämä luonnossa vajaan millimetrin mittainen elukka olisi kuvattavissa. Ukka ei niitä juurikaan nahalla näe ilman kakspuolosia kakkuloita. Tuntoaistia on Ukallakin vielä sen verran tallella, että saatanan kivuliaan puremajäljen muistaa vielä tuntienkin päästä. Ainut kivunlievittäjä on kakspuolrosenttinen hytrokorttisooni, jota kuluukin näinä aikoina tuupitolokulla, joten ainakin apteekkarien luulisi olevan mielissään.

Ei voi enää pidellä huoneissa ikkunoita auki, vaikka niissä on sääskiverkot hollilla edelleen. Nämä mutiaisen kokoiset äänettömät verenimijät kun mahtuvat normisääskiverkon silimistä läpi että simahtaa. Ja jos laitat tiheän suodattimen ikkunaan, niin vastaavasti ulkoilmaa ei huoneeseen pääse. Eipä äkkiseltään uskoisi, miten pieni elikko voi saada aikaan isohkoja ongelmia.

Kesä on laahannut koko ajan kolme viikkoa perässä, mutta nämä polttiaiset ovat ainakin rahtusen etuajassa. Normisyksynä ne ovat syyskuinen ratto ruskan kanssa, mutta märkyys on todennäköisesti pitänyt lätäköt kunnossa lisääntymiselle. Sama koskee sääskiäkin, jotka vielä ovat elossa runsaampina kuin tähän aikaan tavallisesti.

Pirulliseksi sanovat hirvikärpästä ne, jotka niiden kanssa painimaan joutuvat. Ukka ei toistaiseksi ole hirvikärpästä tavannut, kuten ei Mummelikaan. Polttiainen on omalla tavallaan varmaankin yhtä vastenmielinen riesa kuin hirvikärpänenkin. Pitikö tässä alakaa ettimään väliaikaista piilopaikkaa, vai pukeutuisko muutamaks viikoks tiukkaan lakanaan.

Tämmöisenä jos syksy jatkuu, niin mettämiehillä ja ruskaretkeläisillä on syytä olla ulukoreissuille jotakin konstia, jos nahka ei ihan tunnoton ole.

Tukikohasta huitomisiin tähän.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Metsäkanalintuarvio 2012.

Ukalla on Sallassa muutama uskottu mies, joiden sanaan voi missä tahansa asiassa luottaa. Lähinnä nämä luottomieheni ovat rajojemme joko entisiä tai nykyisiä vartijoita, joilla on näkemystä metsästysasioissa. Niinpä voin luottaa siihenkin arvioon, että metsäkanalintukannat ottavat tämän kolean kesän jäljiltä takapakkia. Mitä ei kukaan tietenkään ole toivonut, vaan juurikin päinvastoin.

Luonnon olosuhteet vain eivät ole natsanneet tänä kesänä kohdalleen ja lintukannat on todettu sen mukaisiksi. Lintupoikueet ovat pieniä poikasmääriltään tai joissain tapauksissa poikueita ei raavailla linnuilla ole olemassakaan. Pääsyinä voitaneen pitää myyräkantojen totaalista romahtamista, josta syystä runsaslukuisilla pienpedoilla ja petolinnuilla on henkensä pitimiksi pitänyt napsia evääkseen metsäkanalintujen poikasia. Poikasten tuhoksi ovat varmaankin koituneet myös ne hankalaan aikaan sattuneet kylmät sääjaksot, jotka varmaankin ovat nitistäneet linnunpoikasia, jos ne ovat välttyneet toisten ravinnoksi joutumiselta.

Riistakolmiolaskennoista tihkuneet tiedot viittaavat juuri edellä kerrottuihin havaintoihin. Poikasia on ollut vähän, jos niitä yleensä on ollut ollenkaan. Hyvinä lisääntymiskesinä lintupoikueita näkee kuka tahansa kulkija esimerkiksi autolla liikkuessaan, kun hiukkasen haravoi silmillään muutakin kuin keskiviivaa. Tämän sulan aikana eivät lintupoikueet ole tienylityksillään juurikaan kulkijoita ilahduttaneet. Näin se vain on.

Normikesänä marjamiehet tekevät lintuhavaintoja. Se on tänä kesänä vähempänä, koska marjasatokin oli näillä selkosilla niin huono, että enemmistö marjamiehistä on ollut Kauko-Idän miehiä. Ja heitä on kiinnostanut enempi mustikkasato kuin linnut. Eikäpä heitä lintuhavainnoitsijoiksi ole ehken opetettukaan, hyvä että saavat huonosta marjasadosta edes jotain taskun pohjalle.

Tätä kirjoitettaessa en tiedä, pysyykö metsäkanalintujen pyyntiaika normaalina täysiaikaisena. Esitietojen perusteella jos maallikkoarvion tähän kohtaan heittäisi, ja heitänkin, niin lyhentäisin pyyntiaikaa alkupäästä ainakin malliksi. Tämä siksi, että kesä ja kaikki kasvu on laahannut kahdesta kolmeen viikkoon normiaikataulusta perässä, joten vähien linnunpoikien kasvukin on oletettavasti myöhässä. Ja toinen syy tietenkin on edellä kerrottu poikaskato, josta syystä ammuttavaa on edellisvuosia vähemmän.

Metsästäjät ovat taas kerran paljon vartijoina. Lintuja on varmaankin ammuttavaksi asti, mutta niitä ei kannata ampua nyt yhettömiin, vaan metsästystä on harrastettava harkiten. Ne, jotka ovat linnunpyyntilupia onnistuneet hankkimaan, voivat valmistautua huonompaan lintusyksyyn, mitä vielä keväällä ja kevätkesästä toivottiin. Kannattaa muistaa, että saalis ei ole tärkein, vaan voi keskittyä muihin metsästysreissun iloa tuottaviin asioihin, joita Ukan ei tässä varmaankaan tarvitse luettelemaan alkaa.

Lopetan arvioni Kasperin nappaamaan heittolaukaukseen. Laukaus on heitetty ei paukkuraudalla lainkaan, vaan päivänä muutamana kameralla. Laukaus on osunut kohtuullisen hyvin pyyhyn, jonka Ukka toivoo olevan elävien kirjoissa vielä tämän syksyn metsästysajan jälkeenkin.



Tukikohasta malttivalttitoivotuksin tähän.

maanantai 20. elokuuta 2012

Pitkästä aikaa juttua hallasta...

Kun ei muutamaan tuntiin ole tullut kirjoitettua mitään hallasta, niin pitää hieman korjata asiantilaa. Se viimeöinen täällä Naruskalla hillunut pakkaskeli oli aikalailla harvinaista sorttimenttia. Kuulin nimittäin Lapin Raation uutimista tänään Ilmatieteen laitoksen virallisen tilastoilmoituksen, jonka mukaan keskimäärin vain kolme kertaa sadassa vuodessa on elokuun tässä kohtaa viimeöisiä lukemia.

Naruska ei ollut Lapin kylmin kolkka tällä kertaa, vaan kylmintä oli Sodankylän Vuotsossa. Se pesi Naruskan mennen tullen, koska siellä oli ollut -4,8 astetta Naruskan neljäpilikkuseittemää vastaan. Kymmenyksen erot näissä sääasioissa ovat suunnilleen valovuosi jossain muussa vertailussa.

Aamukuuraa se pakkanen tekee tuolla luonnossa. Mummeli tietenkin hyökkäsi aamulla jo yöpaitasillaan kenturaa kiertämään kameransa kera. Vähissäkin vaatteissa oli onnistunut nappaamaan tärähtämättömiä kuvia hän. Ja oikein kaksittain. Kuten lukijat kuvista huomaavat, ruska alkaa kehittymään pakkasessa suotuisaan suuntaan.



Lisää kuurankukkia oottelemisiin Tukikohasta tähän.

Karhun metsästys alkoi 20.8.2012

Ohessa on karhunmetsästyksestä kiinnostuneille linkkejä metsästyslupien hinnoista ja muuta infoa. Naruskan ja Tuntsan alueilla on kolme eri maanomistajatahoa, eli Metsähallitus, Sallan Yhteismetsä ja Pohjois-Sallan Erä Ry. Sallan ja Savukosken rajalla sijaitseva Värriön Yhteismetsä myy karhulupia vain hirvilupien ostajille ja jäsenilleen.

http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Eraasiatjaretkeily/Metsastys/karhusuurpedot/Sivut/karhunmetsastysporonhoitoalueella.aspx

http://pse.lappi.fi/luvanmyynti

Itäisen poronhoitolaueen karhukiintiö vuodelle 2012 on 30 karhua. Lupamäärää on vähennetty viimevuotisesta viidellätoista luvalla. Viime vuonna itäisellä poronhoitoalueella kaadettiin 27 karhua. Niistä Sallassa kaadettiin viisi.

Karhukiintiötä voi seurata täältä: http://www.riista.fi/?mag_nr=9&group=00000378&ann=183

Pyyntialueen kartta löytyy täältä: http://varaamo.villipohjola.com/intresdocs/kuvat/mkartat/2702_Karhulupa%20Poronhoitoalue.pdf


Elokuun 20. kaiken muuttaa voi.

Sepä alakaa oleen semmoset ajat, että pyssyt paukkuu. Vesilinnunpyytäjät ja karhumiehet ovat asemissa. Hillastus ja muu marjanpoiminta vaihtuu kivääreihin ja haulipyssyihin. Tänä vuonna kaikki näyttää käyvän luontaisen helposti, koska herra pakkasherra pyyhki isolla luuvalla viime yönä. Puolenkymmentä astetta pakkasen puolella on sellainen lukema, että se niittää ja kunnolla.

Kasperi jo viikonloppuna toppuutteli Ukkaa kirjoittelemasta liikaa hallasta. On kuulemma blogissa ollu hallajuttua liian kanssa, jopa kyllästymiseen asti. Eipä siinä Ukka muutoin voinut puolustautua kuin toteamalla, että hallasta kirjootellaan justiinsa sen verran kuin sitä esiintyykin. Tässä Ilmatieteen laitoksen viimeöinen käppyrä. Alimmillaan siellä Koeaseman notkossa kävi noin -4,5 asteessa, kun Ukan aseman alin lukema oli vain -3,1 astetta.


Marjastuksesta kiinnostuneita nämä käppyrät kiinnostanevat, koska niistä pystyy paljon päättelemään. Samoin sienisadon menestymisestä tai menestymättömyydestä.


Autojen tuulilasit näyttävät näinä aamuina tältä. Puolenkymmenen asteen aamupakkasiin asti voi auton kaikki ikkunat puhdistaa raanalämpimällä vedellä. Tavallinen kukankastelukannu on tarkoitukseen ykkönen. Auto laitetaan pakkasaamuna ensin käyntiin ja lämmityslaite puhaltamaan tuulilasille. Pirssin moottori lämpiää sopivasti sillä aikaa, kun kannuun haetaan hanakuumaa vettä. Kannun kanssa kierretään koko auto ympäri niin, että vettä holovataan ikkunan yläreunasta. Kuurat sulavat sitämukaa. Viimeisenä tuulilasi. Tai ihan viimeisenä sivupeilit, jotka puhdistuvat jäästä ikkunoiden tavoin.

Ukan patenttia saa maksutta käyttää je levittää tietämystä menetelmän toimivuudesta. Sen voi jokainen tahollaan kokeilla itse.

Tukikohasta tähän.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kuutsikönkään kivet.

Kasperi kävi testailemassa uutta järjestelmäkameraansa ja opiskeli samalla sen ominaisuuksia. Äkkiseltään kameran käväistessä Ukan käsissä oli helppo todeta, että liikaa namiskukkeleita näin vanhan miehen opiskeltavaksi.

Pikareissulta Kuutsikönkään elokuiseen maisemaan näytteeksi muutama kivikuva ja virran liike pysäytettynä siten kuin kamera sen tekee...








Tukikohasta taimenen pyyntiin yllyttämisiin. Aikaa kolme viikkoa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Miten Kurapyörä murahtaa...

Oli taas muutama kurapyörämies kartanolla. Tuntsalla pyöräilivät ja eilissäehtoolla saunoivat ja latasivat Ukan kevyet kenttäpitsat. Aamusella tankkasivat tulilientä tankkeihin ja aikoivat vielä Värriön kairan kautta hurauttaa Kemihaarassa mutkin. Paluumatkalla luvattiin vielä kahveet heille turauttaa ennen kotiutumista Joensuun suuntaan.

Ukan KooTeeÄm -fani Loimu on onneksi myös Tukikohdassa marjanpoimintaviinloppua viettämässä. Loimullahan on Keminmaalla oma KooTeeÄm, jonka Ukka aikanaan ostahutti muutamalta pyörämessupaikalta Jyväskylästä. Luvan päältä sai Loimu kiertää yhden kurapyörän kaasukahvaa. Ukka näytti ensin kevyen mallisuorituksen. Loimu kun pääsi kaasukahvaan kiinni, niin yhden sedän kurapyörä murahti niin, että pääskysenpoijjaat katsoivat ajan täyttyneen pesäorrellaan ja oli aika lähteä säikkykakin jälkeen kokeilemaan siipien kantavuutta.



Saattoi moottoripyörin murina piirtyä pikkupojan mieleen, kun nelikko kaasutteli pihasta jykevän murahtelun kera kohti uusia syrjätieseikkailuja. Ja aina se moottoripyörään koskeminen Ukkaakin muistuttaa entisistä vähäisistä kilometreistä moottoripyörän selässä.

Tukikohasta seuraavia pyöränäyttelyjä oottelemisiin tähän.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Arktiset tomaatit.

Naruska on eräänlaista arktista aluetta näin suomalaisittain ajateltuna. Siitä on hyötynsä ja silloin tällöin haittansakin, mutta on tämä kuitenkin ihan asumiskelvollista aluetta. Eipä kait mekään Mummelin kanssa Sallassa olisi reilua kolmeakymmentä vuotta viihdytty, jos tämä olisi jostain syystä asumiseen ja elämiseen kelvotonta aluetta.

Ehtii täällä siemenestä lähtöisin olevat tomaatitkin kasvamaan kesän aikana, vaikka tämä lopuillaan oleva suvi ei lämpimimpien täällä vietämiemme suvien joukkoon ylety. Kaatuu kuitenkin tuo urheilukentän puoleinen seinusta sen verran eteläiseen ilmansuuntaan, että aurinkoarmas on siellä kypsyttänyt muutaman tomaatin ihan viittä vaille syötävän väriseksi.


Täällä Sallassa on jo vuosien, jos ei vuosikymmenienkin ajan viljelty tomaattia ja kurkkua ympärivuotisesti. Tuolla Varpuseljässä se vihannesviljelmä toimii. Ja tuottaa laadultaan aivan ykköstä, jos tomaateista ja kurkuista aletaan vertailuja tekemään. Sitäpä sopii hieman ihmetellä, että näissä pohjoloissa joku pystyy rakentamaan vermeet, joilla helevetinmoiset lasihallit saadaan pysymään talvipakkasillakin siinä kunnossa lämpötiloiltaan, että siellä vihannes kasoo.

Tollompikin tajuaa, että lämmitysjärjestelmän on oltava kokolailla pettämätöntä toiminnoiltaan, koska lasikaappi se saattaa pikavauhtia muuttua jää- tai pakastekaapiksi, kun ulkona huitoo vaikkapa -40 astetta pakkasta, kuten suunnilleen joka vuosi Sallassa joka puolella tapahtuu.

Jos satutte kaupassa näillä perillä näkemään sallalaista tomaattia tai kurkkua, niin niiden lähtöpaikka on Varpuselkä, jos Ukan tietämättä ei joku muukin ole aloitanut täällä vihannesviljelyä.

Näistä Mummelin kasvattamista tomaateista ei varmaankaan myytävää liikene, jos vanhat merkit paikkansa pitelee.

Tukikohasta tomaattiruokaohjeita mietiskelemisiin tähän.

maanantai 13. elokuuta 2012

Yhden puun ruska.

Ukan yksi pihapuu on hötky. Aikaisempinakin vuosina se on aloittanut ruskameininkinsä muita puita aikaisemmin. Varsinaista syytä hölökyilylle ei ole tiedossa. Arvauksia kuiten on.



Tämä koivu asustaa pas... eikun likakaivojen välittömässä vaikutuspiirissä. Saapiko se kasvupaikastaan liikaa jotain ravinteita, vai lieneekö talonväen tai asiakkaiden jätöksissä jotain spesiaalia seassa, kun puu elää etuajassa. Tänä kesänä kaiken kasvavan pitäisi olla pariviikkosen mieluummin jälkijunassa kuin etukenossa.

Ei se oikeestaan haittaa, vaikka yks puu muistuttaakin tulevasta syksystä jo tässä vaiheessa. Tällä vauhdilla kun tämä etuilija etenee omalla ruska-aikataulullaan, niin se saattaa olla lehdetön puu sinä päivänä, kun varsinaisen ruskan aika on. Ukan lukijathan sen päivämäärän jo osaavat varmaankin ulkoa, kun on tullut mainittua se niin monasti. Kertaus kun kuiten on opintojen äitee, niin varmemmaksi vakuuveksi tähän vielä loppuun se ruskapäivä, joka on 10.9. joka vuosi ja kello 14.

Tukikohasta ruskapakkasia oottelemisiin tähän.

Kaks viimestä paria uunista ulos.

Huarapiäskyt lähtöö, sanos savolainen. Joku saattaa muistaa menneiltä viikoilta jutun, kun pääskysenpesän kappaleita putoili Tukikohdan pääportaille oven paukkeessa, kun se pumppu siitä ovesta oli kaput.

Vävypojan tekemät turvarakenteet eivät johtaneet pääskysen pesän hylkäämiseen, vaan haarapääskypari rakensi pesänsä valmiiksi ja perusteli sinne perheen. Tänä aamuna Ukka huomasi aamukierroksella, että pääskynpojat istuivat sievästi rivissä pesätukilaudan orrella. Siinä ne mitään puhumatta odottelivat, että eväs lentäisi suuhun. Sittenpä kova tirskutus alkoikin, kun emolintu tuli lähialueelle eväät nokassaan. Selkeä syöttöjärjestys näytti pojilla olevan.





Aika hienosti ruokintahomma hoitui, kun sitä vähän aikaa seurailemaan pääsi. Kovin luottavainen lintu on tuo haarapääskynen. Ihan kuin se ymmärtäisi, ettei pesäolosuhteita petrannutta talonväkeä pelätä tarvitte. Eri asia on sitten, kun lähdetään etelän maille talvehtimaan. Jossain makarooninsyöjien maassahan ne ilmeisesti pistelevät näitä välipalana naamariinsa. Ja eivätkös kaukaisessa idässä lopsi noita pesiäkin.

Täytypä olla verppeillaan pääskysten lähdön jälkeen, ettei aamupalana tässä huushollissa lautaselta löydy kaurapuuron sijasta pääskynpesähuttua. Se kuulemma parantaa, mitä parantaa.

Tukikohasta puuroon uskomisiin tähän.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Mustikkaa, talkkunoita ja rahkaa. NAM.

Ei ollut pakkanen ylettynyt ainakaan siihen vaaranlaitaan, missä Mummeli tänään suoritti hallatutkimuksia. Muistissahan on kaksi hallayötä parisen vuorokautta sitten.

Mustikoiden maku tulee tutkittua parhaiten, kun niitä pistelee poskeensa sinällään tuoreena. Tämän illan terveellistäkin terveellisempi iltapala rakennettiin rasvattomasta vaniljarahkasta, talkkunoista ja tuoreista mustikoista.


Annoksen mustikat survotaan kevyesti. Survokseen sekoitetaan vaniljarahkaa. Sokeria ei tarvita, koska vaniljarahkassa on makeutta riittävästi. Survosrahkaseokseen muutama ruokalusikallinen talkkunoita. Seos jälkiruokakupposeen, koristesilmäksi keskelle lusikallinen purkin pohjalta rahkaa. Koristekruunuksi ja väriksi muutama kokonainen mustikka.

Jos ei millekään edellä kerrotuista aineksista ole yliherkkä, niin tämän pitäisi maistua. Talkkunan määrällä kokonaismakua voi maun mukaan säädellä. Ei sekään kuolemansynti ole, jos makian ystävä salaa heittää sekaan sokeria, mutta sen kanssa ei kannata ruveta holovaamaan, koska mustikoissakin on nyt makeutta.

Tukikohasta iltapalan sulattelemisiin tähän.

lauantai 11. elokuuta 2012

Pakkanen panee minkä kerkiää...

Pakkanen kun tottuu paneksimaan, niin yhden yön rellestys ei sille riitä. Vielä veteli toisen yön perään ja upotti lämpötilakäppyrät edellistäkin yötä alemmaksi. Ukan asema on näistä kolmesta Naruskan sääasemasta ilmeisesti suojaisimmassa paikassa, koska mittari täällä killui vielä yhden vaivaisen kymmenyksen plussan puolella. Maanrajassa varmaankin Tukikohdan kartanolla oli myös pakkanen, koska mittari sijaitsee virallisessa kahden metrin korkeudessa maasta.

Lohikallion ukkostutkasääasemalla oli 0,8 astetta miinusta ja Ilmatieteen laitoksen virallisella mittausasemalla käyrästä arvioituna piirun vaille -2 astetta. Sellainen halla kurittaa marjoja ja sieniä, mitään et mahda.

Harmi, ettei Naruskaa pohjoisempana Sallassa ole mittaria niin, että tietäisi Tuntsan kairan vastaavat lämpötilalukemat. Värriön tutkimusasemalla Savukosken puolella sijaitseva Ilmatieteen laitoksen sääasema on alaviin maihin nähden korkealla, joten sen lämpötilat eivät kuvaa kuin korkeampien rinteiden lämpötiloja. Viime ja toissayönä Värriön asema on ollut parisen astetta plussalla.

Mummeli ja Ukka kipaisivat pikamutkin Keminmaalla eilisestä tähän päivään. Vielä ei siis ole ehditty pakkasen aiheuttamia marja- ja sienituhoja inventoimaan. Kuitenkin selvää on, että aina ottaa sato takapakkia, kun halla hilluu. Tää on nyt tämmöstä elokuuta.

Tukikohasta asiaa tutkimisiin ja tuonnempana raportoimisiin tähän.

perjantai 10. elokuuta 2012

Elokuun ensihalla vieraili siellä täällä.

Ukan eilisen illan sääennuste onnistui ja ei. Halla vieraili Naruskalla alavimmilla paikoilla, koska Ilmatieteen laitoksen Naruskan koeasema on käynyt puolisen astetta miinuksella grafiikan mukaan. Ukan asemalla alimmillaan pysyttiin plussalla tasan yhden asteen. Pilviverho onneksi hiipi lievän tuulen saattelemana Naruskan ylle niin, että puolenyön jälkeen lämpötila nousahti parilla asteella.

Kylmin hetki on aamulla auringonnousun aikaan, kuten nytkin. Vielä ei valokuvaajamummeli päässyt ottelemaan kuurankukkavalokuvia aamuvarhaisella. Ja hyvä niin. Niitä ehditään kuvailemaan syyskuullakin, eikä haittaa, vaikka siirtyisi tuo vaihe lokakuullekin.

Lähiviikolle eteenpäin ennusteet näyttäisivät hitusen lämpimämpiä öitä, joten mustikat saattavat vielä pelastua, vaikka läheltä liippoo. Alavia korpisempia hillapaikkoja viimeöinen jo saattoi siellä täällä kurittaa, mutta eipä sitä hillapuolella ole niin kovin paljoa paleltuvaa metsissä tänä vuonna olemassakaan.

Naruska näyttää Lapin alueen Ilmatieteen laitoksen sääasemista olevan ainoana miinuksella. Kylmimpänä paikkanahan tätä jo ympäri maailmaa on totuttu pitämään, joten ei uutta auringon alla.

Tukikohasta tähän.

torstai 9. elokuuta 2012

Tuleekohan iso marjanpoimuri???

Pari päivää on tuuleksinut pohjoisen ja koillisen suunnalta. Sieltä suunnalta ei perinteisesti kesäkeliä ole tullut, vaan vuodenajasta riippumatta holotnaa pukkaa. Päivälämpötilat eilen ja tänään ovat häthätää ylettyneet kymmeneen asteeseen. Tänään paistoi aurinko, mutta senkään säteet eivät tuulelle mitään mahda. Vain pari astetta päästiin kymmenen asteen päälle tänäänkään.

Nyt illalla on täysin selkeää. Ja tyyntä. Nyt ei ole tyyntä myrskyn edellä, vaan selkeät merkit ovat sellaiset, että hallan edellä. Ukka käväisi päivällä tuolla mökkiperällä muutamia mökkihuoltohommia tekaisemassa. Naruskan kylän potunviljelijät olivat kaivelleet hallaharsonsa varastoista ja niitä oli levitelty puikupapelloille, ettei pakkanen paneksi potunkaaleja. Potut nimittäin ovat myöhässä, kuten kaikki täällä. Halla korjaa sen sadon, jos varret nyt muuttuvat räkäisiksi.

Mummeli hyökkäsi työpäivänsä jälkeen marjamettään. Normivarustus on ämpärin lisäksi poimuri, mutta nyt piirakkamarjareissuun lähteminen tapahtui sulin käsin. On meinaan kesän ensimmäinen mustikkapiirakka vielä leipomati, eikä sitä tuoreista marjoista pakkasen jälkeen enää tarvii yrittää. Kolmen litran päälärin kanssa Mummeli palasi Politimavaaran läntiseltä rintaukselta takas. Aikaa käsipoiminnalla reissuun karkasi ajoineen vajaa parituntinen. Ja marjat on, kuten kuva kertoo, ykkösluokan mustikkaa.


Lapin raatiotäti hoeskeli tänään moneen kertaan, että tulevana maanantaina alkaa mustikan sisäänosto Lapissa. Poimijoille maksellaan kuulemma 1,50 - 1,70 €uroa roskaisesta marjasta. Ukan ennuste on semmoinen, että mustikalle saattaa tulevana yönä käydä huononlaisesti ainakin alavilla mailla, koska pakkanen on tulossa. Se tietää sitä kuuluisaa isoa poimuria, joka vie marjat mennessään. Ja mitään et mahda.



Ukan sääkamera kertoo pilvettömästä taivaasta nyt illalla. Lämpötila on vielä karvan alle kymmenessä asteessa, mutta kohta aurinko täälläkin painuskelee mailleen. Siitäpä eteenpäin yö onkin sitten korkeemmas käres. Toivottavasti Ukan ja virallisempien tahojen sääennuste menee kerrankin oikeen kunnolla persiilleen.

Tukikohasta mustikkapiirakkaa oottelemisiin tähän. Ensimmäistä ja viimestä?

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Matti edelleen kateissa.

Epätietoisuus Naruskalla kadonneen Matti Sallan kohtalosta jatkuu jo toista kuukautta. Asiasta uutisoi tänään Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012080815931055_uu.shtml

Retkeilymaja toimi poliisin, rajavartioston ja vapaaehtoisten etsijöiden etsintäkeskuksena parin vuorokauden ajan reilun viikonpäivät sitten, mutta kuten uutisestakin voitte todeta, ei Mattia toistaiseksi ole löydetty.

Poliisin arviota etsittävän löytymisestä lähivesistöistä ei aivan välttämättä oikeaan osuneena tarvitse pitää, koska näissä kairoissa on kuivaakin maata vielä neliökilometritolkulla etsintäalueen ulkopuolella.

tiistai 7. elokuuta 2012

Sillanrakentajiakin tarvitaan.

Ei ole niin kovin montaa auringonnousua siitä, kun Putin ilmoitteli Venäjän aloittavan suuret satsaukset tiestön kunnostamiseksi Vennäänmaalla. Ukka on ainakin osittain Vladimirin kanssa samaa mieltä siitä, että pientä korjaustarvetta väylissä onkin. Ei tässä supervallan immeisiä tietenkään neuvomaan pysty, mutta kunnostustöitä voisi aloitella muutamalla sillalla, joita pitkin tuossa suuressa ja ihmeellisessä maassa ihmiset kulkemaan joutuvat.

Esimerkkikuvat ovat Alakurtin vanhalta rautatiesillalta, jota nykyään käytetään vain autoliikenteeseen. Puolenkymmentä autoa on muutaman viime vuoden aikana pudonnut tältä sillalta, jota pääsimme kuvaamaan poikkeuksellisesti Tuntsajoen puolelta vetten päältä, kun uistattelimme aikamme ratoksi sillanalusvesiä. Näissä putoamisissa on menetetty "vain" yksi ihmishenki.

Huonolla korkeanpaikanpäällä ei tälle sillalle asiaa ole. Onneksi Alakurtilta pääsee Tuntsajoen yli uudempaa maantiesiltaa pitkin kaupungin eteläpuolelta. Pohjoispuolen kulkijat ajelevat kaiteetonta siltaa pitkin. Kasperi kertoili siltaa tutkittuaan että kannestakin puuttuu sieltä täältä puutavaraa sen verran, että vapaaehtoisesti ei sillalle kannata autolla työntyä. Päätelkää kuvista itse, kiinnostaisiko autoilu tämmöisellä. Ja mahtaisiko silta olla käytössä tässä kunnossaan täällä kotomaassamme. Ei vissiin.





Tukikohasta sillarakentajia odottelemisiin tähän.

Mustikanpoimijoilla kiireempi kuin mustikoilla...

Thaimaalaisilla mustikanpoimijoilla oli tänä aamuna tuurintynkää paljonlaisesti, kun heidän mustikkaanmenomatkansa päättyi Naruskantiellä kulkupelin katolleen pyörähdykseen. Yksi Tuntsaretkeläisistämme sattui kotimatkallaan tuoreeltaan tapahtumapaikalle ja saattoi todeta, että vahingot rajoittuivat onneksi enimmäkseen ajoneuvopuolelle. Kaikki ymmärtävät, että autoa ei kovin montaa kertaa katolleen tarvitse vauhdissa kääntää, niin matkustajillekin käy huonosti. Nyt oli ilmeistä onnea, koska kaikki neljä olivat kielimuurista huolimatta pystyneet kertomaan olevansa kunnossa.

Varoiksi oli paikalle tilattu sairasauto ja palokunta. Meille tulleiden epävirallisten tietojen mukaan sairaankuljetusapua ei kukaan tarvinnut.


Naruskantie on tällä hetkellä korjaustöiden alla. Tien laidat ovat irrallista soraa, jonka päälle ajautuminen vie rattaista pidon. Tämä on vauhdinpidossa huomioitava kaikkien.

Mustikoiden takia täällä ei isompaa kiirettä ole. Ukka kuskasi pari vaeltajapoikaa Karhutunturin juurelle tänä aamuna. Sen tien varressa mustikkasato on edelleen kypsymässä, eikä ihan lähelläkään piirakkamarjaksi sopivaa. Kuvat ovat itään kaatuvalta rinteeltä. Aurinkoa ja lämmintä kun sattuisi menneen viikonlopun tapaan muutamana päivänä, niin näistä vielä hyvä tulee. Lähiviikon sääennuste näytti tosin kylmempää jaksoa, joten kypsyminen taas hidastuu. Tätä kirjoitettaessa iltapäivälämpötila ei ole ihan täyteen kymmentäkään astetta, joten se menneestä kesäviikonlopusta.



Tukikohasta kevyttä kaasujalkaa soralla toivottelemisiin tähän.