Vävypojan tekemät turvarakenteet eivät johtaneet pääskysen pesän hylkäämiseen, vaan haarapääskypari rakensi pesänsä valmiiksi ja perusteli sinne perheen. Tänä aamuna Ukka huomasi aamukierroksella, että pääskynpojat istuivat sievästi rivissä pesätukilaudan orrella. Siinä ne mitään puhumatta odottelivat, että eväs lentäisi suuhun. Sittenpä kova tirskutus alkoikin, kun emolintu tuli lähialueelle eväät nokassaan. Selkeä syöttöjärjestys näytti pojilla olevan.
Aika hienosti ruokintahomma hoitui, kun sitä vähän aikaa seurailemaan pääsi. Kovin luottavainen lintu on tuo haarapääskynen. Ihan kuin se ymmärtäisi, ettei pesäolosuhteita petrannutta talonväkeä pelätä tarvitte. Eri asia on sitten, kun lähdetään etelän maille talvehtimaan. Jossain makarooninsyöjien maassahan ne ilmeisesti pistelevät näitä välipalana naamariinsa. Ja eivätkös kaukaisessa idässä lopsi noita pesiäkin.
Täytypä olla verppeillaan pääskysten lähdön jälkeen, ettei aamupalana tässä huushollissa lautaselta löydy kaurapuuron sijasta pääskynpesähuttua. Se kuulemma parantaa, mitä parantaa.
Tukikohasta puuroon uskomisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti