keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ukalta lähtee valonnoppeuvella.

Ja tullee kans. Voi hellanlettas sentää näitä nykysijä vehkeitä. Ja ei ikunakuunapäivänä uskois, että Ukka iha itte osas ja pysty liittelemmään kaikki kaapelit summuut vermeet toisiisa nin, että vehkeet vielä pellaa. Ja vielä nin, että koko ajjan oli käjet taskusa.

Kattelin meinaan päältä, ku muutama retkeläisenä täälä asuva aateekooinssi tiplomin kanssa laitteli piuhat ja pintelit ja asetukset kohilleen. Ukalla ei tarvinnu muuta kulluvata lohiatria sitruunakastikkeela, nin jovain tulit valokaapelit kuntoo.

Ei Ukka nin vähälä kuiten pääse. Soneralaisten piti lähettää tänne joku kalukaappi, mutta ei niillä mittään mukana ollu. Lätkivät vermeet seinälle ja lähtivät poijes. Tuon keltasenkijjohon jos joku älykääpijö vahingosa irti nykäsee, nin laulut loppuu siihe. Ja pornoelokuva.

Kyllä Ukan pakko on myöntyvä semmonen tunnustaan, että jos nää vehkeet Ukan keksittäväks olis kaikki jääny, nin ihavvielä tällä viikola ei valokuituvermeitä huushollisa olis. Nyt alakaa olleen peleko perseentakana, että joku tullee ison rahnakasan kans ja ostaa tän torpan pientevollisuustaloks. Sillon joutuu täältä itte lähteen valonnoppeuvella...


Tukikohasta tekniikkaa ihimettelemisii tähä.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Helteet ja sade hellivät mustikkasatoa 2014 Naruskalla.

Jos hillasato ei näytäkään erityisen hyvältä Naruskalla, niin mustikan kanssa on vielä jonkinlaisia toiveita. Niitä eivät luonnollisesti heikennä viimeaikojen hellekelit, joiden avuksi eilen saatiin hiukan vettäkin taivaalta. Naruskan kylän seutuvilla tosin ei satanut kovin paljoa, mutta tästä pohjoiseen kyllä. Naruskajärven tasalla satoi eilen lähes koko päivän.

Mummeli teki pikakierroksen vakiomustikkapaikoillaan. Ne eivät Politimavaarasta kauaksi poikkea. Rapia viikko tai kaksi tästä eteenpäin kesäkeliä, niin eiköhän näille mollukoille ala poimintakypsyys olla liki.



Ukkaa noissa kuvissa hieman epäilyttää kypsä ja raaka marja samassa varvussa, mutta kypsymisaika taitaa tasoittua, kunhan aurinkoa riittää...

Tukikohasta Rovaniemellä käväisyä huomenissa suunnittelemisiin tähän.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Poikamme maailmalla, Ivalojoki 2014

Venäjän kalareissun jälkeen Kasperi suunnisti morsmaikkunsa Venlan ja Hirvi-Harrin kanssa Ivalojoelle. Reissullahan on jo perinteinen luonne.

Neljä taimenta tuli tältä reissulta saaliiksi. Ja saaliskalat jalostuivat Ivalojoen rantamaisemissa evääksi. Ja hyvin oli kuulemma maistunut.






Kahden ja kolmen kilon väliin oli puntari kaikkien neljän kalan kohdalla heilahtanut, eli komeita kaloja.

Tukikohasta tähän.

Tuli onneks vähävvettä taivaalta...

Jovain meinas kuivaa kaikki pystyyn tälä Naruskalla. Satheet kiertelit ja kaartelit ja ukkoset kuulu vain ettäältä. Mutta sitte pikkusen esteri ravotti. Tukikohasa ei ko muutamammilli, mutta Naruskajärvelä ja siitä pohojoseen kuulemma reippaasti. Son hyvä se, jos jojen kerruualuveelle sattaa reippaasti, nin kalat pelastuu.

Naapuripitäjät on saanu ninkin vesee, esimerkiks saukoskelaiset. Muuton ei tiijettäs, mutta poika tuli sitä kautti kotijo Ivalojojelta ja kehu nähneesä sajetta Saukoskela.

Lämpötila putos satteemmyötä kymmenise astetta kahestaviijestä, mutta joutiki. Nyt voi ulukonaki käyvä, ainaki valakoihoset.

Kommeita pilivijä kuvas Ukan sääkamera. Ja ääniehvektijäki tuli taivaalta, muttei nauhotettu niitä. Eikä salamat räiskänny ihan päälä. Ijes sähköt ei käyny poikki.



Tukikohasta Ivalojojen kalajuttuja kuuntelemisiin tähä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Naruskajoen vesi harvinaisen alhaalla.

Hellejakso ilman sateita alkaa näkymään Naruskajoen vedenpinnan kohta ennätyksellisen alhaisena korkeutena. Matala vesi haittaa sekä kalastamista että melontaharrastusta.

Mummelin tänään Naruskajoen alaosalta näpsimät kuvat kertovat karua kieltään siitä, miten normaalisti veden alla olevat sammaloituneet kivet ovat nyt kuivilla.

Maakuntasadetta ei lähipäivien ennusteissa ole näkyvissä, joten tilanteeseen ei pikaista helpotusta liene odoteltavissa. Tulevan viikonlopun jälkeen näyttäisi olevan pilvisempää, mutta ei niin kovin sateista.

Kaikki luonto kaipaa täällä sadetta, eikä vähiten jokivedet. Sadetanssien ajat ovat siis käsillä...







Jokiveden lämpötilaa ei ole täällä tullut mitattua, mutta ei siinä tätä vauhtia kauaa mene, kun parinkymmenen raja saavutetaan ja ylitetäänkin. Lohikaloille se tietää kuulemma ongelmia hapenpuutteen vuoksi.

Tukikohasta vesisadetta toivomisiin tähän.

Kuulumisia hillasuolta 2014.

Sieltä ja täältä alkaa tihkumaan tietoa hillasadosta tarkemmin. Kaikkiin puheisiin ja tietolähteisiin ei aina voi luottaa, koska hillapaikan paljastaminen on joillekin kovinkin vaikeaa, vaikka marjat jäisivät poimimattomina metsään.

Eteläinen Salla ja Sallan kirkonkylän seutu eivät viiteentoista vuoteen ole olleet Mummelin ja Ukan marjamaita, vaan marjat on totuttu poimimaan Naruskan ja Tuntsan suunnilta, jotka ovat enemmän kotiseutuamme. Vähän reilussa puolessakymmenessätuhannessa neliökilometrissä Sallan kunnan aluetta on, mistä marjastuspaikkaa valita.

Muutamalta rajamme vartijalta tuli tänään kuvaviesti Etelä-Sallasta. Ei tarkemmin paikkaa, mutta Etelä-Salla tarkoittaa Hautajärvi-Niitselys-Vilmankaira-Onkamo- Selkälä-Kallunki -suuntia. Ja vielä kirkonkylänkin ympäristöä. Kuva ei ole kaksinen, mutta tekstistä saattoi Ukka lukea, että "jossain päin Etelä-Sallaa on hilla säästynyt totaaliselta kadolta ja ennen ja jälkeen juhannuksen olleelta kylmältä jaksolta..."


Tässä liitekuva, siitäpä itse päätelkää.

Lapin Radio aikoi tänään ennen iltaa uutisoida jotain Rovaniemen hillanostajasta Rovaniemen torilla. Täytyy koittaa pidellä radio kanavalla, että kuulee kuulumisia Lapin laajasta maasta.

Vielä ei kannata saavikauppaan hyökätä, mutta kuulostaahan se joltain, että joku on jostain hilloja löytänyt. Hyvää kannattaa etsiä, vaikkei löytäisikään.

Naruskalaista kypsää hillaa ei Ukan näkösälle tältä kesältä vielä ole kiikutettu, mutta siitä raportoidaan, jos ja kun sellaista tapahtuu.

Tukikohasta kuuntelemisiin tähän.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Puukkomestari tuotteliaana.

Pientä virkistymistä tapahtuu pikkuhiljaa Vasaran puukkopajalla. Osoituksena siitä komea leukupuukko, joka lähtee matkaamaan omistajalleen kiireiseen etelään rauhallisesta Varpuseljästä.

Puukkomestari valitteli kipeää koipeaan, mutta piti kesälämmintä itselleen parempana lääkkeenä kuin pakkasta talven kourissa.

Toivottelemme puukkomestarille hyviä takokelejä ja muutenkin työintoa ja ideoita, joita tässäkin puukossa on näkösällä vaikka kuinka. Ei tule tämmöistä ensimmäisessä kadunkulmassa vastaan.



Leukun mittasuhteet eivät kuvissa välttämättä paljastu. Ukan mitta kuitenkin kertoi kokonaispituudeksi komeat 43 senttiä.

Tukikohasta seuraavaa puukkoa odottelemisiin tähän.

Mummeli vähentää kuntoilua.

Näin se on. Polttomoottori syrjäyttää leipämoottorin. Naruskalla ei pihanurmi äreesti kasva, joten vähällä käytöllä lähtee nyt nurmenkatkaisija. Tuosta kun klikkaa, niin alkaa kauppaneuvottelu.



Tukikohasta seuraavaa joutavaa kampetta ettimisiin tähän.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mustikkakatsaus 2014.

Naruskan mustikkasadon aikataulun voi jokainen arvioida tämänpäiväisistä Mummelin näppäämistä valokuvista. Ne ovat Naruskan pohjoispuolelta.



Hellepäiviä tarvitaan tämän marjasadon muuttumiseksi poimurilla poimittavaan kuntoon. Ja vesikään taivaalta ei pahitteeksi olisi.

Tästä kypsyysasteesta mennään varmuudella aikaa eteenpäin elokuun puolelle ja pitkälle, ehkä sen jälkimmäiselle puoliskolle.

Ei käy Kauko-Idän marjanpoimijoita kateeksi.

Tukikohasta tähän.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Meinasirruveta polttaan...

Justiinko olin suunitellu, että alan taas muutamavvuojen tauvon jäläkiin polttaan tupakkia, nin sosijaaliministerijö on saanu asijasta vihit. Tupakkikartonkia saa kohta varrota Venättänmaalla kakskytä tuntija, eli siellä pittää olla yön yli.

Uutine on lipsahtanu ohi, mutta sattu silimiin pyhäaamun rästisellailulla.

Tupakkijuttu

Tästä jutusta ei ennää pitkää loikka ole semmoseenki Ukan jo kauvan ennustammaan juttuun, että pensaa ja tiisseliä ei nuivvaa käyväkkää rajantakkaa ostelemasa. Siihen net keksii ihavvarmasti samallaiset säänöt täsä verolantiasa.

Tarttee varmaan laittaa jonkullainen koija tuonne rajan taakke. Johantuota kesälä yöpyy harossisti teltasa.

Tupakin takija en taijja kuiten vielä tonttia alakaa hommaan. Jos ois vielä toiset kolokytäkolome vuotta iliman, jos ellää nin kauvan. Ukkaha on tehny ittesä kans sopimukset, että jos tupakki omija aikojaan suuhu hyppää ja siinä vielä ittekseen palamaan syttyy, nin sitte alakaa taas tupakkiralli. Ei ole näkyny suupielisä ja syttyneekö tuo, jos se siihe hyppää.

Tukikohasta tankkausreisuva suunittelemisii tähä.




perjantai 18. heinäkuuta 2014

Nyt lopahtit rättänät...

Rättänä on meijän huushollissa semmonen lättänä kaakku. Son lähinnä semmonen, joka ei kohuva uunisa, vaikka kuin kulukee hiippailemalla köökisä.

Nymmeillon näimä suvusa pitkästä aikaa leipuri. Son Hallahelinä. Son tullu Ukkaan. Ukan tuulihatut onnistuu aina yhtäshyvin kuin Hoohoon ensimmäinen täytekaakku. Se synty kaheksavvuotijaan alusta loppuun itte tekemänä.

Vanahemmat akat olit hiukan sillä mielin, että se läsähtää rättänäks, ku se otetaa uunista poies. Muttei läsähtäny. Ja Hallahelinä täytti sen kaakkusa sitte hillolla ja anto vielä porukan kuolata kaakkusa perrään, ku se laitto sen kylymijöön yöks vettääntyyn. Ja vasta seuraavanapänä se teki makijaa kermavaahtoo ja koristeli kaakun komiaks kummikä. Ja eno toi kirkolta laatikollise iisalamelaisija, nivvoitte arvata, että harossija tuli.

Ja sitä söi kaikki, vaikkei ollu mikkään juhlapäivä ees. Paitti Hoohoon ekan kaakun merkkipaalu. Sen kunniaks laitettiin siihen pääle sinine ruusu. Tai Hallahelinä laitto, ninko koko kaakun.


Tukikohasta vieläki lipomisii tähä.

Mummelilla iso hiekkakasa.

Lapsenlapsoset ketterät saivat kirkasvetiselle lammelle suunnatun onkireissun päätteeksi kiivetä pikku hiekkakasalle, johon viimeiset virrat natiaisista lähtivät. Uni nimittäin sieppasi molemmat niin, että häthättää yöpuulle ehtivät.





Tukikohasta Sallapäivän lakukauppiasta odottelemisiin tähän.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Helteille heipätihei Naruskalla.

Kolomen päivän hellekesä muuttu yhessä yösä kahentoista asteen päivälämpötilaks. Eipä ole uima-altaalla liikaa tungosta tännään ollu, mutta käväsi toki Hallahelinä saunasta muutaman sukelluksen altaalla tekasemasa.

Mummeli aiko mennä sitte, ku altaassa on taas kakskytäviis ja silleen. Nyt ei oo kuin kaheksantoista ja viilenemmään päin.

Itätuuli puhaltellee vielä varmemmaks vakkuuveks, ettei pääse hiki yllättään. Sajella ei oikeen jaksele, eikä niitä Lappija muualla kurittavia ukkosijakkaan ole liikaa kuulunu, eikä varsinkaa näkyny. Eipä niitä liijon täälä kaivatakkaa.



Tukikohasta uutta kessää oottelemisiin tähä.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Hiljaiset hillamarkkinat.

YLE hillauutinen 15.7.2014

Kuten yllä olevasta hillauutisesta voi päätellä, eivät hillamarkkinat Lapissa niin kovin hääppöisiltä näytä...

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tukikohtaan avattiin maauimala.

Ei ihan täysimittaista maauimalaa, mutta taitaa siinä olla läträttävänä kuutisen kuutiota Naruskan vesiosuuskunnnan kristallinkirkasta vettä. Halkasijaltaan 3,5 metriä oleva allas vaikuttaisi avajaisten perusteella saaneen vankkumattoman suosion ainakin Hallahelinältä ja Loimulta, jotka eivät vesileikkeihin näytä kyllästyvän.

Hellepäivät takaavat altaan vedenlämmön reippaasti päälle kahdenkymmenen asteen, joten virkistävä vaikutus on vähän niin ja näin. Mutta kivaa vedessä on.




Tukikohasta läträämisiin tähän.

Vasavuosi edellistä parempi.

Oli poromiesten kanssa hirvaspainien yhteydessä puhetta tämän vuoden poronvasojen määristä. Heidän arvionsa oli, että vasoja on edellistä vuotta paremmin ainakin tässä heidän omassa, eli Pohjois-Sallan paliskunnassa.

Räkkä kasaa poroja isompiin tokkiin. Yksi sellainen lönkytteli Naruskantiellä tänään vastaan, kun Ukka käytti Mummelia herrain kirkonkylässä kumisaapasostoksilla. Tässä tokassa oli suunnilleen yhtä monta vasaa kuin vaadintakin, eli valoa poronhoidon putken päästä on näkyvissä.


Poroja kannattaa liikenteessä varoa ympärivuotisesti Lapin ja Koillismaan teillä ajellessa. Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa uusien huntalojen vasojen kanssa, jotka emänsä perässä saattavat elämää opetellessaan suikoilla mihin vain ja sukkelastikin.

Eipä ole montaa päivää aikaa, kun yksi vasa tuli henkilöauton kolhaisemaksi lähellä Naruskan Eräleirintäaluetta. Vasan elämä päättyi ennen aikojaan.

Tämän porokolarin auto-osapuoli tuli porokolarin jälkeen välittömästi ensimmäiseen paikalliseen asuttuun taloon, joka tällä kertaa sattui olemaan Tukikohta. Tästä osattiin soittaa tilanteesta lähimmälle poroarviomiehelle, joka kävi hoitamassa kolarissa kuolleen poron oikeaoppisesti.

Porokolaritilanteessa on asiasta aina saatava tavalla tai toisella tieto poromiehelle. Joka talossa poronhoitolaueella tiedetään, kenelle ilmoittaa. Poromiehelle kun jää tieto poronvahingon tarkasta tapahtumapaikasta, auton rekisterinumerosta, kuljettajan nimi- ja osoitetiedoista, niin homma lähtee rullaamaan.

Auton vahingot korvataan ns. hirvi-palo-varkaus vakuutuksesta, eli pikkukaskosta. Se kannattaa pitää ajoneuvoissa voimassa aina, kun Lapissa ajelee. Vahinko ei vaikuta vakuutuksen bonuksiin, mutta omavastuuosuuden korjauskustannuksista joutuu vakuutuksenottaja makselemaan.

Tässä lyhykäisyydessään perusohjetta.

Tukikohasta poroja varomisiin tähän.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Superkuuhullun superkuutoljotus.

Monena sitä on näille vuosille jo Mummeli yöpetillää nähty, mutta viimoyönä se vasta outona oli. Se toljotti herkeemättä. Ukka aatteli, ettei se ikunakuunapäivänä nuin tarkasti oo jalakapallopelijä seurannu. Silimät oli selällää ku lavonovet. Muttei se hurrannu.

Aamulla se selevis. Se kävi ehtoolla kiipeemässä lähivaaran pääle. Soli kuullu, että nytten näkkyy taivaalla Superkuu. Kolomesti kuulemma tänä vuona.

Se väitti kivenkovvaan, että Kuu-Ukka oli moikannu sille vaaran takkaa superkuun suunnasta. Kuvisa ei tätä ihmettä nävy, mutta tyhjä Superkuu kyllä. Tai täys. Täyssuperkuu.

Aamulla se kysy, kumpi voitti pelin. Ai minkä pelin. Ei Ukka mittään peliä kattonnu ku sivulla oli kaks palloo, suurellaan ku superkuu...



Tukikohasta loppuotteluva pelonsekasena oottelemissiin tähä.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Poropainia hellekelissä.

Ensimmäinen pihajoriininsyöjähirvas kärsi poromiesten kanssa selätystappion helteisessä painikisassa, kun se ensin oli saatu kävelemään köysilenkkiin. Sekin vaati oman aikansa, koska ei poro mikään tollo eläin ole. Se haisteli hetikohta, kun pari poromiestä tuli Tukikohtaan, että nyt vaihtuvat ruokamaat, jos tarkkana ei olla.

Tarkkuus kuitenkin petti sen verran, että Saijapasi pääsi sarviin otteeseen. Ja selätys oli sitämyöten selvä. Ja siirtoajo hiacekyydillä edessä toisille kasvimaille.

Toinen vakivieraista oli sen verran viisaampi, että pysytteli tämän päivän ajan Tukikohan pihalta näkymättömissä. Samat hommat on sillä edessä, jos Mummelin reviirille erehtyy.




Hirvi-Harrikin muuttuu pikkuhiljaa Poro-Harriksi, kun hän saa lisää tilaisuuksia painiskella hirvaiden kanssa oikeiden poromiesten väärtinä.

Tukikohasta seuraavaa painikisaa odottelemisiin tähän.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Karvasarvet halakovahteina.

Pari hirvasta, nuorta semmosta, on parkkeerannu vakituisen luonteisesti Ukan halakopinojen ja katoksen varjoon. Ihan kuin siinä olis ainoo varjopaikka maalimasa.

Ja niitäkun käy häätämässä muualle kuseksimaan, nin pois net viipyy jopa minnuutinki, mutta sitten pittää jo tulla taas takas.

Kävi täsä jo muutama poromies kertoilemasa, että saijalaiset on nämät karvasarvet. Net taitaa olla vielä saman omistuksesa kumpiki.

Täsä ei nyt ole hirvaan, eikä muunkaan poron isompata kaipuuta, eikä varsinkaan syksyä kohti väkevöityvän kiimakusen hajun isompaa ikävätä. Eikhän nuille lähtö tästä tavala tai toisella valakene, ennenko net alakaa Mummelia haaremiisa liittelemmään ja Ukkaa jättäävät lehellä soitteleen.


Tukikohasta lähtölaskentata alottelemisiin tähä.

Näin syntyy kalamies Naruskalla...

Kala ei kaikille ole ollut syönnillään, mutta oikea perho, oikea paikka ja ennen kaikkea yritteliäs kalamies, niin tulosta alkaa syntyä. Ensimmäisen tutustumisreissun tuloksena kiikutti Kuutsikönkään kuohuista pappansa mitattavaksi kuvan kalamies harjuksen, joka virallisessa Tukikodan mittarissa todettiin pituudeltaan 43 senttiä pitkäksi. Tämän kalamiehen henkilökohtainen harjusennätys.

Motivaatiota tuli heti satakertaisesti lisää, eikä näitä poikia tarvitse kuin hiukan toppuutella, etteivät lepohetket välillä unohtuisi.

Naruskajoen vesi on lämpenemään päin, joten kylmän veden kaloille aiheuttama horros alkaa olemaan ohitse. Joten eikun muutkin Naruskajoelle kalalle...



Tukikohasta seuraavia mitattavia odottelemisiin tähän.

Puolen tusinan maantiepyöräjoukko.

Naruskan ja Tuntsan kaira ei moottoripyöräpuolella kiinnosta vain kurapyörämiehiä, vaan maantiepyöräilijätkin uskaltautuvat isoine pyörineen melkein päällystetyn tien veroiselle Naruskan soratielle.

Ehtoon saunan jälkeen kuusikko nautti loimulohiaterian, joka kuulosti maistuvan uusien pottujen ja kalankastikkeen kanssa. Aamupalan jälkeen mieli veti taas tien päälle, eli rattaat Savukosken kautta Tanhuaan ja sieltä Sodankylän kautta kaksipyöräiset jatkavat nelostietä kohti pohjoista.

Tuhannesta kuutiosta tuhanteenkuuteensataan kuution pyörät laittavat Ukankin kuolaamaan, kun muistelee moottoripyöräaikoja joskus lähes sata vuotta sitten noin vuonna 1973. Kolmepuolikas oli silloin kova sana. Nyt se olisi näiden seassa mopo.

Hyvää matkaa pikkuserkulle kavereineen!


Tukikohasta helteeseen valmistautumisiin tähän.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Son kuulemma kessää...

Suven elämää Tukikohdan pihapiirissä...












Tukikohasta tähän.