Ukka jäi leirivahiks ja kaikki muut hyökkäs vesille ninko henkesä häässä. Aiheestaki, koska tää reissu oikeesti saattaa jäähä viimeseksi näillä vesillä. Eivät nimittäin välttämäti päästä tänne suomipoikia reteleineen varuskuntasa läpi ajeleen, kun sotavaoimat Kurtille syssyllä saapuu. Noh, aika näyttää, kattellaan josko joukoile olis enempi tarvetta muuala...
Meillon pyyhkiny ihan rattosasti. On kalastettu, saunottu, syöty ja juotu summuuta. Yöt muutama hakkaa keittijön pöyväsä tuppikorttija ja mekastelevat tieten, kujjoku vetää korttija hihoista. Onneks Ukka ei ymmärrä tuosta pelistä hevohhemmetijä nin saa yösä nukkuva. Minkä meteliltä saa.
Naapurin miehillä pyyhki toissaehtoolla hiukka huonommi. Net olit kävelleet toistakytä kilometrijä siitä paikasta, mihinniitten katsi oli vaipunu jokiuomaan. Meitin miehet kävi ne sieltä pelastamasa niinko asijaan kairasa kuuluu.
Pari meijän miestä ei eilen pystyny päättään, haluuko net kalalle lammele vai jojelle. Net kävit kummallaki, muuteivä jaksanneet ennää kalastaa, ku kävelivätten rapian kympin helteesä. Tännään aikovat mennä jokivesile suorempata reittijä. Ja laitoimma pysskylän ministerin oppaaks.
Näilä mennään. Ehkä vielä kerran käyn kokkeilemasa nettiyhteyksijä ennen torstakiaamuva, jollon irtoomma, jos irtoomma.
Kuten näjette, korpihillat täälä kukkii. Ja komiasti. Net saattaa tieten kukkija nyt Naruskallaki, eli ei se hillasato ihan tyystin välttämäti menetetty ookkaan.
Niija sitte meilon pyssykylästä täälä metsurileipuri. Ekat Tuntsamunkit näkit eilen päivänvalon leirin köökisä. Osittepa nähny, mitevvoi sokerimunkki maistuva kairasa. Tuoreena. Nokipannukahveen kans. Ja hötkymmät sekkaan vielä tunkit konjakkija.
Ikävää tämmönen leirielämä.
Tuntsan Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti