tiistai 31. heinäkuuta 2012

Tiukka ilme.

Kesä on sitten ohi. Pääskyset ovat lähteneet pesästä ja ne tekevät lentoharjoituksia Tukikohdan pihapiirissä selkeästi sillä mielin, että kohta nämä pohjolat jätetään taakse.

Ukan pääskysille rakentamat huopapesät olisivat vielä käyttökelpoisia lämmittelypaikkoja, jos kylmä keli yllättäisi. Kukapa sitä enää haluaa paikallaan olla, kun kerran lentämään pääsee. Vielä nämä lentoharjoittelijat laskeutuvat lyhyiden pyrähdysten jälkeen mikä mihinkin.

Tämä päättäväisen ilmeen isältään tai äidiltään perinyt räystäspääsky luottaa lentotauollaan Tukikohdan varaston huopakatolla siihen, että vanhemmat sitä vielä käyvät ruokkimassa. Niin ne aktiivisesti tekevätkin.



Räystäspääskyksi Ukka tämän päättelee, mutta saattaahan sille veilä olla pyrstö pidemmäksi kasvamassa, jolloin kyse olisikin haarapääskysestä. Pääsky mikä pääsky, talveksi se ei tänne kuitenkaan jää. Kattelee meinaan sen verran vihasesti kylymään kesään kyllästyneenä, vai mitä.

Tukikohasta lintubongailemisiin tähän.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Sienisato nostelee päätään.

Sadekesästä on hyötynsäkin. Ainakin heti, kun sateen lisäksi saadaan hiukkasenkaan lämmintä. Ja sitä on saatu parina peräkkäisenä päivänä. Tänään jopa reippaat parikymmentä astetta.

Mummu päivystää tässä Tukikohdan ympäristössä keltahaperoita. Haperoista ne ovat ensimmäiset ja meitin mielestä ne parhaat. Hyvää kannattaa pyytää, vaikkei saiskaan.

Sienikori ei tänään täyttynyt vielä haperoista, mutta merkki muista sienistä ja tateista saatiin. Yksittäiset karvarousku ja liekkö männynpunikkitatti olivat pullahtaneet maailmaan heti parin lämpimän päivärupeaman ansiosta. Mummu jätti ne toistaiseksi poimimatta, mutta tietenkin kamera roikkuu kaulassa, kun sienikori keikkuu käsissä.



Tukikohdan sienensyönti alkaa perinteisesti niillä haperoilla, joita voi paistaa sinällään pannulla ilman mitään keittämisrituaaleja. Haperothan palastellaan paistinpannulle, jolle ei aluksi rasvoja laiteta. Sienistä irtoavan nesteen haihduttua pannulle lisätään se kuuluisa mitallinen voita ja terveellinen määrä hienoa merisuolaa. Ripaus hienonnettua pippuria kruunaa paistoksen. Sipulin ystävä silppuaa pannulle sienten seuraksi tietenkin vielä maun mukaan sitäkin.

Joku ymmärtämätön jättää tämän kesäherkun valmistamatta ja maistamatta läpi elämänsä. Tukikohdan ruokapöytään se kuitenkin on kuulunut ja kuuluu maailman tappiin.

Haperoita odottelemisiin Tukikohdasta tähän. Iltakahvi mansikkajäätelöllä tuntuu sopivalta saunan päälle.

Salainen hillapaikka, hys hys...

Nyt tarttee olla hiljaa ja varuillaan, ettei kukaan kuule, eikä nää. Ukka kuiskaa ja kirjottaa pienellä tämän, ettei kukaan vaan saa tietää. Ukalla on salainen hillapaikka. Se on niin salainen ja hyvä hillapaikka, että siellä on hilloja pilivin pimein. Ja ne on kaikki kohta kypsiä. Se paikka on suolla. Siinon suota joka puolella, jos menee keskelle sitä suota. Ja niitä hilloja on siellä keskellä. Ja niitä on siellä laidoilla. Niitä on semmoisilla juoteilla ja myös semmosilla mettäsillä mättäillä.


Ukka kun lähtee hillaan, niin pitää ajaa autolla muina miehinä ketunlenkkejä. Pitää eksyttää kaikki turistit, ulkomaalaiset, paikalliset, naapurit, sukulaiset, perhetutut, kaverit, kummit ja niiden kaimat, vanhat virkaveljet. Kaikki pitää harhauttaa ja eksyttää. Pitää ottaa hämäykseks virveli ja haavi mukaan, niin kaikki luulee, että nyt se menee kalalle. Mutta se meneekin hillaan. Varoiks voi vielä jättä raation auki kotio, ja ikkunan auki, niin kaikki luulee, ettoon kotona. Mutta ne erehtyy, oon hillassa.


Ukalla on siitä paikasta peitepiirros. Siinon tie merkitty joeks ja pellot on mrkitty mettiks. Suot on merkitty lammiks. Ne on  hillat helepompikin tuuva sieltä pois kanootilla.


Tämä on oikeesti salainen juttu. Se on niin iso salaisuus, ettei Ukka itekkään sitä suota vielä tiijä.


Mutta heti, kun Ukka tietää jossain päin hilloja olevan, niin Ukka kertoo. Muuten ne hillat jää sinne poimimatta. Paikallisuus ei Mummuun ja Ukkaan ole kolmessakymmenessä vuodessa tarttunut. Eikä ne marjapaikat salaamisen kohteena ole kaikilla paikallisillakaan, ei tokkiisa. Hilla on nimittäin semmoinen marja, että kun niitä runsaasti on, ei yksittäinen poimija mahda yhdellekään suohehtaarille yhtään mitään. Ja kun suota on neliökilometritolokulla, niin hillat eivät poimimalla lopu.

Viitisentoista vuotta sitten oli hyvä hillavuosi. Silloin Mummu ja Ukka poimivat reilun kahden viikon aikana hilloja yhdeltä ainoalta suolta, joka oli kooltaan kolmisen hehtaaria. Se on Varpuaapa tuossa takapihalla. Kävimme suolla päivittäin aamuvarhaisesta muutaman tunnin ajan. Kuumimman iltapäivän ajan sinne ei paarmojen ja muiden ötököiden syötäväksi siten tarvinnut mennä.

Luulimme dementian iskeneen, kun aina seuraavana aamuna muka aloitimme sieltä, mihin edellisenä päivänä pomintaraja jäi. Asia selvisi kahden viikon jälkeen yhtenä päivänä, jolloin menimme suolle poikkeuksellisesti iltapäivällä. Siellä oli silloin toinen pariskunta Sallan kirkonkylältä. He olivat tahollaan miettineet kahden viikon ajan ihan samaa, että kukahan muu tällä suolla mahtaa hillastaa, kun seuraavana päivänä ei edellisen päivän poimintarajaa oikein meinannut löytyä.

Siellä me sulassa sovussa poimimme hilloja parinkymmenen kilon päivävauhdilla poimijaa kohti, eikä minkänlaista tappelua aikaiseksi saatu. Päinvastoin oli hauskaa, kun oli välillä muutakin raatikaveria kuin kotoväki. Ja marjoja riitti kaikille. Ja mikä erikoisinta, viimeistä marjaa ei tuostakaan marjapaikasta sinä vuonna kukaan poiminut. Eikä kukaan koskaan mistään. Niin se menee.

Hyväjalkaiset menevät autolta kauemmaksi ja huonompijalkaiset pysyttelevät lähempänä. Tai jäävät kotiin. Työstä se hillastaminen nimittäin käy. Ja vaatii hyvän kunnon. Ja raikasta vettä nesteeksi.

Näin sanoo Ukka, eikä Ukka valehtele. Tältä vuodelta on varma tieto, että keskimääräistä huomattavasti huonommin on hillaa Naruskan suunnalla. Kypsyysaste tällä hetkellä on alle puolet kaikista. Kartoista kannattaa katsella metsäisiä ilmansuunnaltaan lännellä olevia suojaisempia suonlaitoja. Korpisoilla ei poimittavaa vielä ole. Aivan aukeilta suotyypeiltä enimmät hillat tänä vuonna raiskasi 15. kesäkuuta raesade.

Värriön perä ja Tuntsa odotuttavat vielä tiedoillaan, mutta eiköhän sieltä saada lisähavaintoja, kunhan aikaa kuluu.

Onpahan tiedossa muuan kirkonkylällä asuva Naruskan kairojen tuntija, joka tämänpäiväisen tänne suuntautuneen tämän vuoden kolmannen hillareissun jälkeen suunnitteli tältä vuodelta laittavansa poimintavärkit naulaan. Siitäpä päätelkää.


Tukikohasta vanhojen pakastehillojen inventoimisiin tähän.




Kalastusluvat Naruskalle ja Tuntsalle.

EDITTIÄ: UKKA KIRJOITTI BLOGIIN ASIASTA TUOREEMPAA TIETOA 3.6.2014, LUE SIELTÄ...


Kalastusluvan myyjänä joutuu ihmisiltä kyselemään ummet ja lammet täällä Naruskalla, jotta oikea kalalupa löytää oikeaan lompakkoon. Tuossa alla on Tukikohdan ilmoitustaululla oleva ohjelappunen, jonka luettuaan saattaa jo lupaa ostamaan tullessaan tietää, minkä luvan ostaa. Myönnettävä on, että oudolle kulkijalle kalaluvan ostaminen ei ole helpoin asia. Tuossapa ohjekirje kaikkien ihmeteltäväksi:



NARUSKAN JA TUNTSAN KALASTUSLUVAT.

Alueella on monta vesialueiden omistajaa. Lupaviidakko saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta oikean luvan pystyy ostamaan, kun tietää, missä haluaa kalastaa. Alueelle ei ole saatavissa kaikkien vesistöjen kalastamiseen oikeuttavaa yhtä lupaa. On muistettava, että ns. Lääniluvalla ei saa kalastaa alueen missään virtaavissa vesissä, koska ne täällä ovat lohi- ja siikapitoisia virtavesiä.

YLIKEMIN KALASTUSLUPA:
Lupa kattaa Naruskajoen Naruskajärvestä Tenniöjokeen asti, Tenniöjoen Savukoskelle asti, Aatsinki- ja Kuolajoen, Värriöjoen, Kemijoen Kairijokisuusta alaspäin, sekä näiden jokien sisäpuolelle jäävät vesistöt. Esimerkiksi Naruskajokeen idästä laskevat joet eivät kuulu lupaan. Ylikemin kalastusalueen kartta löytyy www.naruska.com nettisivuilta hinnastosivulla olevan linkin kautta.

Jos haluat kalastaa sekä Naruskajoella että esimerkiksi Tuntsajoella ja muilla Metsähallituksen vesialueilla, tarvitset METSÄHALLITUKSEN VIEHEKALASTUSLUVAN. Sen saat kännykällä alla olevilla ohjeilla.

NARUSKAN KALASTUSKUNNAN LUPA:
Jos haluat kalastaa vain Naruskajoen alaosalla Siekakönkään sillasta Tenniöjoen-Naruskajoen risteykseen ja Tenniöjoen pohjoisrannan jokiristeyksestä rajavyöhykkeelle asti, voit hankkia Naruskan kalastuskunnan luvan. Lupa oikeuttaa kalastamaan Naruskajoen länsirannan, eli maantien puoleisen rannan. Tämä lupa on esimerkiksi päivälupana edullisin ja kalastusaluetta on 13 rantakilometriä.

LUPAHINNAT:

YLIKEMIN KALASTUSLUPA:
Vuorokausilupa                                                           10 €
Viikkolupa                                                                  30 €
Vuosilupa                                                                   45 € (kirjoituspäivästä 12 kk eteenpäin)
Ylikemin lupa on perhelupa, jolla saavat kalastaa samaan ruokakuntaan kuuluvat perheenjäsenet (puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset)

NARUSKAN KALASTUSKUNNAN LUPA:
Vuorokausilupa                                                             5 €
Viikkolupa                                                                  10 €
Kuukausilupa                                                              15 €
Vuosilupa                                                                   20 € (kirjoituspäivästä 12 kk eteenpäin)

METSÄHALLITUKSEN VIEHEKALASTUKSEN KÄNNYKKÄLUPA
 Viehekalastuslupa kattaa koko maan valtion vesialueet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Luvan saa automaattinumeroista, jotka ovat samoja koko maassa.
Viikoksi 0600-551604 19,95 e + mpm (1-3 c) 
Kalenterivuodelle 0600-551605 40,31e + mpm (1-3 c) (soitto pyydetään vahvistamaan #-merkillä) 
Alle 18-vuotiaille viikoksi 0600-551606 4,97 e + mpm (1-3 c) 
Alle 18-vuotiaille kalenterivuodeksi 0600-551607 15,07 e + mpm (1-3 c)



HUOMIOIKAA LUPAHINNOISSA SE, ETTÄ HINNASTOA UKKA EI VÄLTTÄMÄTTÄ PÄIVITÄ. MUUTOKSIA HINNASTOON TULEE YLEENSÄ KALENTERIVUOSITTAIN, JOS ON TULLAKSEEN.

EDITTIÄ: UKKA KIRJOITTI BLOGIIN ASIASTA TUOREEMPAA TIETOA 3.6.2014, LUE SIELTÄ...

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Poikamme maailmalla toistamiseen...

Kesät nairaan ja kalastellaan. Talavella kalastellaan sitte vähempi. Tämä on kesän lappilainen, vanha jo kulahtanutkin mietelause. Jotkut elävät se mielessään. Ettei vain joillakin hemmoilla olisi kulunut suvi vain kalastellessa. Toisaalta, kalastaminen on ensteksmukavinta hommaa, mitä housut jalassa tekemään pystyy.

Venäjän Tuntsa, Lätäseno, Ivalojoki. Ja suunnitelmissa vielä päättää suvi toiseen Tuntsajoen reissuun, jos loma-anomukset menevät läpi Rovaniemen suunnilla. Vaihtoehtona on löytää kämpän ovesta avaimeen sopimaton lukko...

Kasperi ja Hirvi-Harri ovat vispanneet perhoa ennätysmäärät tänä kesänä. Ja tulosta on tullut. Ivalojoki oli anteliaalla päällä. Kasperin ja koko viikon reissun suurin painoi 3,5 kiloa. Kaikki puolenkymmentä reissulaista saivat mittataimenia niin runsaasti, että yli puolet mitallisista kaloista vapautettiin takaisin jokeen kutemaan. Niin voi ja pitääkin tehdä, kun kalaa tulee yli syömätarpeen.

Eri muodoissaan punalihainen koristi poikain einespöytää. Jovain maistui. Samaan pöytää tietty punalihaisen kanssa hirven filettä. Jos näistä ei einettä synny, niin mistäpä sitten...



Kolomejapuolikilua.



Alkupalaksi rukihista.


Takaisin vapauteen.



Tukikohasta kuvatunnelmoimisiin tähän.

Erikoisempi tekstiviesti.

Ivalojokivarresta tuli muutama päivä sitten kuvaviesti, jolla poikamme maailmalla kyselivät, miten Ukka tekee sen kuuluisan kalakeittonsa.

Katselin kuvaa noin sekunnin ajan ja lähetin vastaviestin:

Ottakaa se levänkappale pois tuosta keitinvedestä ja laittakaa ämpäri helevetilisille roitotulille sen jälkeen, kun veteen on heitetty pari piipillistä karkiaa merisuolaa. Kun fisun pyrstö alkaa kypsymään ämpärin ulukopuolella niin, että sen kappaleita alkaa tippumaan nuotioon, niin napsitte ne tukevien kossuryyppyjen kera alkupaloiksi. Kun alkupalat on syöty ja sillä aikaa keitinliemi on haihtunut, niin temmotte loput kalanlihat näkkileipäkappaleiden tai kuivuneen tuplakursulaisen päälle. Väliin voi laittaa voita, jos sitä vielä on. Tuommoiseen kolmen kilon kalan liemeen ei pottuja kannata makua pilaamaan tuhlata.

Pääruuan kanssa ryypitte loput jäljellä olevat viinat naamaanne palanpainikkeeksi niin, ettette tukehdu epähuomiossa kuiviin leipiin.

Jäläkiruuaksi suosittelen kymmenen tunnin unia.


Tukikohasta tähän.

Katsoa saa, muttei koskea!

Monta on asiaa, joihin voi otsikon sanaa soveltaa. Tämän lyhyen kertomuksen aihe ovat raakut, eli jokihelmisimpukat. Näiden tammukkapurojen asukkaiden historiasta ja elämästä löytyy erinomaista infoa Metähallituksen osoitteesta

http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Lajitjaluontotyypit/Uhanalaisetelaimet/Raakku/Sivut/Raakkuelijokihelmisimpukka.aspx

Tukikohdassa piti majaansa muutaman päivän ajan tällä viikolla pari raakkujen elämään perehtynyttä tutkijaa. He tutkiskelivat Naruskan alueen tammukkapuroja, joista vielä löytyy elonmerkki jokihelmisimpukoista. Monista puroista tämä harvinaisuus on hävinnyt kokonaan.

Hienoa on nähdä, että Naruskaltakin edelleen saadaan merkki yhdestä luonnon hienoimmista ilmiöistä. Raakkujen löytymisestä voi päätellä, että luonto täällä on säilyttänyt ainakin osan luonnontilaisuuttaan, vaikka ihmisen jäljet enenevässä määrin runtelevat alkuperäistä luontoa milloin mistäkin syystä.

Kuvia voimme katsoa, mutta parasta on olla koskematta ja kajoamatta näihin harvinaisuuksiin.



Tukikohasta luonnon ihmeitä ihmettelemisiin tähän.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Mitä ISO edellä, sitä Suomi perässä.

Kaikki tietävät, että suuri ja mahtava Venäjä on öljyntuottajavaltio. Se on myös supervalta, kuten ainakin ruukataan sanoa. Nämä asiat kun yhdistää, niin on helppo päätellä Venäjän polttoaineen hinnoista, miten myös Suomessa tulee käymään. Hintojen nouseminen maailmanlaajuisesti on jo kaikkien tiedossa, mutta bensan ja dieselöljyn keskinäinen hintaero Venäjällä ja Suomessa ei ehkä tuttu asia ole.

Ukka on päätellyt tuossa esipuheessa, että aivan pikapuoliin Suomessa dieselöljy ja bensiini maksavat yhtä paljon. Hintakehityksen määrää öljyntuottajamaa, eikä siihen niinkään voida vaikuttaa verotuksella, kuten Suomi -niminen valtio on pienessä mitassa pyrkinyt tekemään.

Kun bensa ja diesel lähitulevaisuudessa maksavat saman verran kaikkialla maailmassa, niin Suomi joutuu luopumaan dieselautojen autokohtaisesta verottamisesta. Muussa tapauksessa kaikki siirtyvät bensa-autoon, koska se on halvempi huollettava ja varmatoimisempi käytettävä muutoinkin. Tai sitten ei ole.

Hintaero Venäjällä näiden liemien välillä on tällä hetkellä vain yhden täyden Ruplan ja sitten muutamia kopeekoja, vai mitä ne heidän peliautomaattirahansa ovatkaan.

Suomihan on dieselautojen omistajien iloksi jo vaivihkaa siirtämässä dieselin hintaa bensiinin hinnan rinnalle. Ohi ei tarvitse mennäkään. Venäjälläkin tullaan ihan lähiaikoina tasoihin.


Tämä kuva on toissapäivän tilanteesta Eastoilin Venäjän huoltoasemalta Sallan rajanylityspaikalla.

Ukka vain ennustaa, eli tällä jutulla ei ole edellä kerrottua kummempaa tieteellistä hyväksyntää. Eikä poliittista. Uskoo, ken uskoo. Ukka uskoo tähän kuin jäävuoreen.

Tukikohasta tyhjän tankin kanssa tankkaussuunnittelemisiin tähän, kun tuli poltettua tankki ja varatankki typötyhjäksi etelän pikakeikalla.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Jaakko heittää kylmän kiven.

Huomenna Jaakko heittää kylmän kiven, sanoo sana. Muutama vuosi sitten Jaakko heitti Kuutsikönkään niskalle tämmöisen toistakuution möllikän, joka silloin kylmensi Naruskajoen veden laakista.



Siellä se Jaakko parasta aikaa ilmeisesti kärrää helevetinmoisia kiviä taivaassa, kun kauhia jytinä kuuluu niin, että koko kylänraitti raikaa. Kunhan osuisi tämänkin vuoden kivi jokheen, ettei tarttis unetonta yötä viettää sen pelossa, että tuloo peltikatosta läpi.

Ei vaineskaan. Ukkosen jytinä se meitä täällä illankähmyssä hauskuuttaa. Johan se oliskin, jos poutapäivän päätteeksi sais vielä viettää poutasen yön.

Tukikohasta sähkökatkokseen valmistautumisiin tähän.

Uistinsiikaa Naruskajoesta.

Muutamat kalastajapoijjaat Rovaniemeltä viettivät melontapäivää kalastuksen merkeissä Suoltijoen ja Naruskajoen risteyksestä Pikkusiekakönkään niskalle. Suvantoista jokimatkaa kertyy tuolle välille parisenkymmentä kilometriä, eli sopiva päivähuikonen melomalla.

Muuan Akseli, Ukan perhokalastusleirillä aikanaan oppinsa saanut kalamies, punnitutti tässä illankähmyssä ihan nätin punaiseen Lottoon tärhäyttäneen siian, jonka paino suolistetunakin oli vielä puolitoista kiloa. Mittaa saaliille saatiin tasavat 55 senttiä.

Joka ei usko, niin tutkikoon kuvasta. Siika jäi Ukan kylmiöön odottamaan kotimatkaa Rovaniemelle.



Tukikohasta noukkapuntarin kiillottamisiin tähän.

2012 Hillat hiljaa kypsymässä...

Hillatilanne on aukeilla soilla tämän näköisellä mallilla. Mummeli kipaisi eilen ehtoolla Varpuaavan avosuolla. Se oli hilloista suunnilleen tyhjä. Tien laidassa oli aurinkopaisteisessa paikassa kypsiä hilloja sen verran, että Ukan pikku kätöseen sopivat hyvin puolen tunnin kierroksen marjat. Muutapa poimittavaa Mummeli ei sitten ollut nähnytkään.

Ranuaa pidetään hillapitäjänä. Ainakin siellä pidetään joka vuosi hillamarkkinat, eikä se seutukunta varmaankaan huonointa hilla-aluetta Lapissa ole. Sieltä kuuluvat aina ja iankaikkisesti ensitiedot hillan sadosta ja ennen kaikkea hillan hinnasta, jonka markkinamiehet määräävät. Tämän aamun Lapin Raation juttu kertoi hillan ostohinnan sisään olleen aloituksessa 12 €uroa kilo, mutta sitten olivat suhdanteet pomppauttaneet jo hinnan lukemaan 15 €uroa kilolta. Siis sisäänostohinta. Kauppiashan tavan mukaan suorittaa tiettyjä kertolaskutoimenpiteitä myydessään hillaa eteenpäin. Hinnannousu on selkeä signaali ainakin aluksi siitä, että sato ei ole hääppöinen.

Ensitiedot viittaavat samaan suuntaan kuin täällä Naruskallakin. Ranualla kun pääsatoa poimitaan, niin siitä pitää mennä parisen viikkoa eteenpäin, niin poiminta alkaa Naruskan korkeudella. Tämä on vanha perussääntö, eli sata kilometriä matkaa, viikko aikaa. Ja se matka on pohjois-eteläsuuntaa.


Jos noiden hillan hinta-arvioiden jälkeen joku alkaa näkemään dollarinkuvia vilistelevän silmissään, niin kannattaa rauhoittua. Jos hillan sisäänostohinta hipoo viittätoista €uroa, niin se vääjäämättä tarkoittaa sitä, että hillaa on huonosti. Hillanostaja on nimittäin semmoinen hinnoittelija tässä maailmassa, että hillasta ei liikaa makseta koskaan. Hyvä sato tarkoittaa halpaa kilohintaa ja nollasato poimijalle korkeaa hintaa. Lakkariin ei kuitenkaan huonona vuonna täppiä kerry, jos hilla on hakusassa. Ja hyvänä vuonna ei vuorostaan pienellä kilomäärällä huipputiliä tehdä.

Markkinavoimat pyrkivät takaamaan sen, ettei ainakaan huonojalkainen köyhä voi kertarysäyksellä miljonääriksi tulla. Näin se menee.

Hilla on siitä ihmeellinen marja, että pienen lottovoiton saattaa joku jostain pikkualueelta löytää. Se vain on niin, että joskus muutama aari pelastuu kaikilta luonnon vitsauksilta. Sellaiseen paikkaan voi joku tänäkin vuonna löytää. Ne marjat saattaa kannattaa pitää visusti ominaan. Tai tehköön poimimillaan marjoilla itse kukanenkin, mitä haluaa. Monella ei tänä vuonna hillatilin kanssa kuitenkaan taida sijoitusvaikeuksia tulla, arvelee Ukka. Mutta vain arvelee.

Tukikohasta antennit ulukona tilannetiedottamisiin tähän. Nyt taas jaksaa, kun sai kourallisen hillaa naamaansa. Kulttuurimummelin kanssa puoliksi tietenkin...

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Karpalo kukkii Naruskan soilla.

Karpalo kukkii. Siitäpä Mummelilla ja Ukalla ei satavarmaa muistitietoutta ole, onko kukkimisajankohta normaali. Kesä ainakin on ollut epänormaali ja koko kesäkalenterin ajan jäljessä. Ja paljonlaisesti.

Normikesänäkin pyrkii karpalolle näillä raukoilla rajoilla käymään niin, että kypsät karpalot jäävät lumen alle. Viime vuodelta Mummelilla on tallessa muutama valokuva heinäkuun aivan lopulta. Silloin karpalo on ollut jo raakilevaiheessa niin, että osa marjoista on punertavia. Tänä vuonna ne eivät kukasta ehdi niin pitkälle heinäkuun loppuun mennessä millään opilla. Viimevuotista kukintaa ei täällä muisteta, mutta kypsiä marjoja täällä poimittiin viime vuonna syyskuun aivan alkupäivinä.



Viime vuonna viimeisiä jo jäätyneitä kypsiä karpaloita poimittiin lokakuun 23. päivä. Sekään ei ole normaalia, koska normisyksynä täällä on silloin jo lumet maassa. Viime vuonna ei ollut. Sitäkään päivämäärää ei muutoin muistaisi, mutta valokuvasta näkee päivämäärän.

Nämä vuodenajat jättävät noudattamatta allakkaa meiltä ihmisiltä kysymättä. Meidän on tyytyminen siihen, millainen kesäkalenteri säiden ja sadon kypsymisen suhteen on. Ja tyytyminen on siihenkin, minkä verran mitäkin marjalaatua ja sientä sun muuta talteen saadaan.

Intiaanikesää ei edelleenkään ole näkynyt. Vuorokautinen keskilämpötila pyörii alle +10 asteessa. Niissä lämpötiloissa eivät metsän aarteet herkästi ainakaan ylikypsy.

Tukikohasta satonäkymiä edelleen tutkimisiin tähän.


Maailmanhistorian eka työjänis.

Jänikset maailmankartalle. Ukka on pitkällisellä ja sitkeällä opetussessiolla saanut yhden neljästä jäniksenpojasta oppimaan lapionkäyttöä. Soneran sadan megabitin liittymä Tukikohdan seinään tuolta viidenkymmenen metrin päästä on puolta halvempi, kun sille kaivaa itse kanavan. Ukka ei itse kaiva ojia, vaan sen kaivaa Punnertajapupu Kakkonen. Kolmonen on työtävieroksuvaa sorttia, eikä ole suostunut edes samalle neliömetrille lapion kanssa. Punnertajapupu Ykkönen on kateissa ja Nelonen löytyi halkopinon alta menehtyneenä. Nelosen menehtymistä tutkitaan normaalina jäniksen kuolemansyyntutkintana. Ulkoisen väkivallan merkkejä siinä ei ollut. Nelonen oli menehtymispäivänään vapaapäivällä. Vainajasta ei julkaista kuvaa, koska Mummeli ei pystynyt järkytykseltään tärähtämätöntä kuvaa pupuvainajasta nappasemaan.

Jänisrintamalle siis kuuluu sekä hyvää että huonoa. Molemmat asiat on kerrottu edellä ilman kappalejakoa.




Tukikohasta jänishautajaistunnelmoimisiin tähän. Ja jänistyöiloitsemisiin.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Vesille venosenkorjaajan akan mieli.

Tarttui Venäjän Tuntsanreissun jäljiltä vähäiseen vesikalusto-omaisuuteen yksi purtilo lisää. Tässä tapauksessa purtilo ei tarkoita vähättelevää nimitystä, vaan kyseessä on puolentoista viikon kokemuksemme perusteella jokikelpoisimmasta päästä oleva pieni, kevyt vesikulkuneuvo. Se osoittautui plaanareineen yllättävän vakaaksi myös kalamiehille. Perhomiehemme antoivat paatin perhokalastusominaisuuksista täydet kymmenen pistettä.

Paksusta muovista rakennettu vene voittaa kolhukestävyydessään muut materiaalit. Samanlaista ämpärimuovia on Tukikohdan kalustossa yksi inkkarikanootti, jota on kuljetettu jos jonkinlaisissa kivikoissa niin vesillä kuin kuivalla maallakin. Naarmuja on pohjassa miljoonia, mutta vuotavaa paikkaa ei näistä kolhuista ämpärimuoviin toistaiseksi ole syntynyt.

Kalastajaeemelimme testasivat OldTownin veneen ja kanootin sekoitusta Lätäsenolla. Perämoottorina oli siellä viisiheppainen, joka ylittää OldTownin moottorisuosituksen parilla hepalla. Ylimääräiset vankkarakenteiset plaanarit veneen takaosassa kuitenkin estävät ylisuuren moottorin hörppäyttävän vettä paattiin perän kautta. Poijjaat olivat mittailleet paatin parin miehen ja kaluston kuormalla liikuvan suvannoilla viitisentoista kilometriä tunnissa, joka näillä vesillä piisaa mennen tullen. Ja on liikaakin. Eihän tuota tarvii normaalisti kuin uistatteluvauhdilla mennä, kun siirtymisetkin voi hyödyntää kalastamalla. Jokivesillä yhdistelmä riittää kiipeilemään jokea vastavirtaankin.






Käytettynä ostetun venoottikanootin peruskunnostukseen Ukka sai erään kesälomamatkalaisen kanssa käytettyä kolmisen päivää. Yhteistuumin penkit hiottiin ja lakattiin, takatuhto uusittiin kokonaan, perämoottorin kiinnityslevyt uusittiin ja vielä uusaistiin ja isonnettiin entisistään plaanarit. Jovain siitä hyvä tuli, vaikka itte ittiämme kehummekin.

Kulttuurimamma on vonkunut, että veneen valmistuttua hän haluaa nähdä Kuolajoen maisemat Kotalankylästä Saijalle. Sitä suuntaa kun ei hänelle kuulemma ole vielä näytetty.

Suaphan tuota viijäkkin. Tämä venonen on koeajon jälkeen soputaksalla vuokrattavissa kenelle tahansa kalamiehelle. Ja jos ei halua konevoimaa käytellä, niin johan tällä melomalla päästelee mutkasta jokimaisemaa näkymättömiin. Niin ja tässä on melontamelojen lisäksi myös kahdet soutuhankaimet, jos joku haluaa soutaa vaikka valkamaan, että päästään alkamaan...

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kultturelli naturelli, niinko laulusa

Kyllähä sitä on niinko halolla päähällyötynä taas yhen kirkonkyläpäivän jäläkiin. Piti vaan käyvä maitokaupasa hakemasa illaks pari tölökkiä nollakaljaa ja muutama kanankevennys. Ja koiralle evästä.

Ehämmää muistanu, että nyton se Sallapäivä. Kirkonkylä oli väkiä kun ammuttuna jokapaikasa nin, ettei autolle paikkaa. Mamma jäi siihe työmaasa vieree ja sano hakevasa jottain rätejä ja lumpuja virastolta. Mulle jäi hommaks viijä auto parkkiin yhen eeveepeerajamiehen tykö.

Tulin sieltä sitte torille väjenpaljouteen, nin kuulin kaijuttimista tutun äänen. Ei siitä voi erehtyä, ku siton kuunnellu kohta neljäkytävuotta köökissä ja jokapuolella.

Eukolla oli mikki toisesa käisä ja toisesa oli kukkakimppu. Ihimettelin, kelle se sielä palakintoja jakelee. Sitte valakes. Se tuhatpäinen ylleisö taputti meijän Mammalle. Net oli kukittanu sen sielä, aineski sata vaaleenpunasta joriinia oli kainalosa. Vai ruusujako, emmää niitä tunne.

Nyt meillon kotona semmonen yhteiskunnallinen juopa. Akka on kultturelli ihmeinen ja meikäläinen vaan tämmöne tavan naturelli. Niinko laulusa.

Kait se on palkintosa tienannu. Pitäjän kulttuuripalakinnon. Eikä liion ollu mulle kertonu mitään. Liekkö tienny itekkään. Tarttee täsä nyt kattoo, sovitaanko myö ennää saman katon alle. Kultturelli ja naturelli.



Kallela vapaa 25.8.-9.9.2012

Kallelan tiiviisti varattuun kesäkalenteriin tuli elo-syyskuun vaihteeseen kahden viikon vapaa jakso peruutuksen vuoksi. Ajankohtahan on kesän parhaita monestakin syystä. Elokuun loppupuoli on korpihillan ja mustikan poiminnan ykkösaikaa. Taimen syö iltahämärissä ja pimeässä hullun lailla. Ruska kehittyy huippuunsa, joka on syyskuun 10. päivä kello 14.

Karhunpyyntikin on alkanut vesilinnunpyynnin kanssa samanaikaisesti. Metsästämällä voi saada siis saalista pienemmästä isompaan.

Elokuun lopulla ja syyskuun alussa sääsket ovat siirtyneet manan majoille. Tosin tilalle on tullut ehkä polttiaisia, mutta nehän ovat niin pieniä pörriäisiä, ettei niitä huononäköinen edes näe. Eikä paksunahkainen tunne. Tosipuheessa ne ovat pirullisia hyönteisiä, joiden takia ei kuitenkaan paniikkiin kannata vaipua.

Nyt kannattaa olla tiitteränä, että ehtii vielä Naruskan loppukesään ja alkusyksyyn saman tien.

Eikun soittelemaan Ukalle, 040-412 7776, niin kyllä lähtee.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Tätä se vielä puuttuu.

http://yle.fi/uutiset/pelatty_tiikerihyttynen_saapunut_ehka_jo_suomen_lahialueille/6221593

Täytyy toivoa, että ilmasto pysyy Naruskan suunnalla sen verran kylmänä, ettei länsinaapurista leviä tänne tuommoisia.

Justiin, kun Ukan nahka alakaa tottumaan näihin kotimaisiin tavan saunajakkaroihin, niin jo pukkaa uutta mallia.

Tulee taas mieleen sen muutaman viisaan pankkimiehen sanat. Suomea ja yleensäkään näitä pohjoisia alueita ei Luoja aikanaan luonut ihmisten asuinpaikaksi, vaan nämä oli tarkoitettu pikkulintujen kesäisiksi lisääntymispaikoiksi. Ja hyttyset ja muut ötökät lintujen eineeksi. Talvet täällä ovat niin kylmiä, ettei tänne ole tarkoitettu eläjiksi muita kuin arktisiin oloihin tottuneita eläinlajeja, kuten esimerkiksi jääkarhuja.

Hullut suomalaiset eksyivät tänne ja asettuivat asumaan paikkaan, missä hyvää ja helppoa ei elämä ole monena päivänä kalenterivuodesta, vaan vitsaukset seuraavat toistaan.

Uskokoon, ken uskoo.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisten omat verenimijät ovat lähikuvassa nätimpiä kuin tiikerihyttyset.


Tukikohasta raapimisiin tähän.,

Rajavyöhykesäännökset muuttumassa.

Tänään on Yle uutisoinut rajavyöhykkeen liikkumis- ja oleskelulupien myöntämisen muutoksista koko Suomen alueella. Linkki on tuossa alla:



Monta vuotta on mentykin siihen suuntaan, että rajavyöhykkeelle pääsemistä on helpotettu ja myös luvan hakumenettelyä on nykyaikaistettu nettiin. Rajavyöhykettä on myös kavennettu monin paikoin niin, että vyöhykkeellä ennen olleet vyöhykelinjat on monin paikoin siirretty tien varsia seuraaviksi niin, että ns. lenkkitiet rajan läheisyydessä ovat nykyään vyöhykkeen ulkopuolella. Tiet ovat aiempaa monipuolisemmin nyt kaikkien käytössä.

Marjanpoimintaan ja muiden luonnontuotteiden keräämiseen on rajavyöhykeluvan saanut vuosien ajan hekemalla luvan ansiotarkoituksessa tapahtuvaa poimintaa varten.

Aika näyttää, tiukkeneeko linja pysyvästi. Ukan ja Mummun lähimmät marjapaikat sijaitsevat rajavyöhykkeellä tuossa takapihalla. Kaippa niillä vanhoilla ja vielä voimassa olevilla luvilla uskaltaa jonkun hillan käydä suolta noloppasemassa. Tai ainakin piipahtaa sielläkin katsomassa. Samaa Suomea se edelleen on, eikä ongelmia ole ilmennyt millään muotoa, joten Rajavartioston linjan muuttuminen ja mahdollinen tiukkeneminen ei ensiarvioissa meiltä hyväksyntää saa.

Asia saattaa keskusteluttaa ja linjauksia saatetaan joutua vielä miettimään, ennustaa Ukka.



Tukikohasta marjastuskarttojen tutkimisiin tähän.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Naruskan marjaennuste petraantuu piirun...

Mummeli kuleksii karhuja kaihtamatta Tukikohdan lähialueen maita ja mantuja. Tänäänkin hän riskeerasi menemällä viimevuotisille karhuntapaamisjängille tuohon rajavyöhykkeen pintaan. Karhuja hän ei havainnut, mutta muutamasta paikasta kuitenkin merkin siitä, että hillakato ja mustikkakato eivät ihan totaalisia täällä Naruskalla ole.

Havaintoreissut eivät tarkoita sitä, että saaveja kannattaa alkaa Naruskan marjareissuja varten pakkaamaan sisäkkäin kovin montaa, mutta etsivä saattaa marjapääläriinsä jotain löytää. Huojentava oljenkorsi marjasadosta on muutaman rajamiehen tänään kertoma havainto, että Tuntsan kairassa korpipaikoilla hilla vasta kukkii.

Oheisista Mummelin tänään kuvaamista hilloista voisi päätellä niiden kypsymisaikaa niin, että suotuisissa keleissä ensimmäiset kypsät hillat voisivat löytyä rapian viikon päästä. Sadetta kypsymisen edistämiseksi on viime päivinä tullutkin, mutta aurinkoarmasta ja lämmintä kaivattaisiin sen lisäksi myös.



Nämä hillakuvat ovat märältä suolta, joka ilmeisesti on ollut niiden pelastus hallalta.

Mustikkaennuste on edelleen huteralla pohjalla, koska mustikka on vasta alkavassa raakilevaiheessa. Näitä tänään kuvattuja saa odottaa poimintakelpoisiksi vielä viikkoja, eli elokuulle ja pitkälle.



Eipä tunnu olevan etelän mansikkasatokaan yhden näytteen perusteella hääppöisellä mallilla. Savonpuolesta Sallan torille kiikutettuja mansikoita Ukka osti päivänä muutamana parin litran koe-erän. Laatu jos ei tästä parane, niin ostamati jäävät jatkossa. Tammelan seudulta muuan tuttavapariskunta kiikutti tänne omalta maaltaan luomumansikoita. Ne maistuivat siltä, miltä mansikan kuuluukin. Täytynee pitää anoppiin välit kunnossa, niin saattaa hänen mansikkamaaltaan jonkun marjan saada maistijaisiksi...

Tukikohasta tilannetta seurailemisiin tähän.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kurapyörämiesten Naruska löytymässä...

Päällystämätön tie on enduromiehen tie. Eikä ole väliä, vaikka tietä ei enää voi tieksi kutsua, koska nämä pyöräilijät menevät sinne, mihin mieli tekee. Enenevässä määrin nämä elämäntapaliikkujat ovat hekeutumassa erämaisempiin olosuhteisiin. Ja niitähän täällä Koilliskairassa vielä riittää.

Ukan Tukikohdan peltikatto, sauna, ruokahuolto, kuivaustilat pannuhuoneessa ja niin edelleen ovat pyöräilijöille mieleen, koska koko omaisuutta ei pyörien päällä saa kulkemaan. Ja huolto on tärkeää, niin välinesellainen kuin ruokasellainenkin. Ja saunominen maistuu aina.

Motoristien omilla nettisivuilla alkaa lisääntyvässä määrin olla kertomuksia Naruskan ja Tuntsan haasteellisesta tiestöstä. Kairan kiertäminen aivan itärajan pintaa myöden on monin paikoin helpottunut, kun rajavyöhykelinjaa on siirretty metsäautoteiden kohdalla monessa paikassa nyttemmin niin, että vyöhykeraja kulkee tien laitaa. Aikaisemmin monilla metsäautoteillä ikävä musta käsi kieltotaulussa esti selkeiden karttalenkkien kiertämisen.

Leppoisaa ja rauhallista sakkia ovat tämän suven kaikki ne kurapyörämiehet olleet, jotka ovat Retkeilymajan palveluja käyttämässä käyneet. Tervetulemas jatkossakin! Meillä saa pysähtyä pikavisiitille tai pidempään...




Ukka pelkää ihan vakavissaan, että moottoripyörän käyntiäänien kuuleminen laittaa nuoruusvuosien motoristiveren kiertämään. Tulis jo talavi, joka lopettaisi haavet kaksipyöräisestä...

Tukikohasta toistaiseksi vain pärinän kuuntelemisiin silloin tällöin tähän.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Poikamme maailmalla...

Kasperi ja Hirvi-Harri katsastivat hetikohta Tuntsan reissumme jälkeen Käsivarren Lapin vesistöjä. Nuorilla miehillä kun on virtaa kalastamiseen. Tosipuheessa poikien reissusta oli sellainenkin esisopimus, että jos kalavedet ovat helposti vanhustenkin tavoitettavissa Lätäsenolla, niin Mummu ja Ukkakin saataisivat sinne konkoilla.

Kun kuulimme sääskien määrästä, niin mieluusti nousasimme puihin reissun suhteen...Pitelimme mieluummin sadetta täällä kotona, vaikkemme herkkähipiäisimpinä sääskien suhteen ittiämme pitelekään. Kuvasato kertoo, missä Lätäsenolla mentiin. Harjusta pojat olivat syöneet sielläkin masunsa täyteen.

Hirvi-Harrissa, poikamiehessä, ei kuulemma kerralla ole ikunakuunapäivänä ollu samanaikaisesti niin paljon akkoja kiinni kuin tällä keikalla, jolta miehemme jo ovat laskeutuneet Rovaniemen humuun.










perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kotieläinkatsaus kolomastoista ja perjantai.

Kesän toiseksi lämpimin päivä Naruskalla on ollut tänään. Ihan kahteenkymmeneen asteeseen ei taida ehtiä lämmöt kiipeämään, mutta muutaman viime päivän kymmenen asteen holotnapäivien jälkeen parikymppiä tuntuu suorastaan helteeltä.

Pihapiiri vilisee elämää. On tässä jo tullut ajatelleeksi, että sukkela on Punnertajapupun jälkikasvu, kun se ehtii niin moneen paikkaan päivän mittaan. Tänä aamuna asia sitten selvisi, kun keittelin perkolaattorilla juhlamokkakaffetta köökissä. Ikkunan alla oli jäniksenpoikien aamukokoontuminen. Pikkukameralla tarttui samaan kuvaan kolmikko, mutta justiin, kun kuvan näppäsin, pelemahti tokkaan neljäs pikkupunnertaja. Niiton neljä niinko velloksia aikoinaan viiskytäluvun lopuilla keskellä Suomee muutamassa huushollissa.


Talaveekohan se jo enteilee, kun pihapiirissä on pyöriny kesynläntä tilhi. Ne on normaalisti aran olosia, mutta tämä käyttäytyy hiukkasen kuin kuukkeli. Päästää ihan pariin metriin muina lintuina. Mitä lie asiaa, eipä tuo puhellu isommin mitään. Siinä pomppi pihamaalla kuin rantapallo.


Pihlajaan näyttäisi tulevan marjoja paljonlaisesti, joten tilhetys saattaa niitä olla jo inventoimassa.

Kesäkärpäsiä ja kaikensorttisia kuoriaisia niitä pyörii noitten kesäpaarmojen ja sääskien lisäksi. Heti ne hyönteismaaliman elikot lisii, kun vähänkin lämpenee. Onhan se jollain mallilla täälläkin, kun puoli kesää on kalenterista jo hävinny ja toinen kesäpäivä vasta on nähtynä.


Selekänahkaasa täällä ei tänä kesänä saa palamaan. Jos ei sitten saunassa, vaikka Tukikohan lepposissa kuuenkympin löylyissä sekään ei ole mahollista. Ees kolomastoista päivä perjantaina.