Hyvällä säkällä voi maalima olla sillä mallilla, että kylymä kesä ei ole vahingoittanu mettäkanalintujen poikueita. Varmalta rajammevartijataholta kuului jo, että Kuukkumassa oli puolenkymmenen mettonpojan lentävästä poikueesta havainto. Se on hyvänlainen merkki.
Kylymimmät jaksot ovat meidän kaikkien onneksi olleet lyhkäsiä. Ja jos ne mettäkanalinnunpojat evääkseen noita lentäviä hyönteisiä napsivat, niin niistä ei koko tänä koleena suvena puutetta ole ollu. Sääskee ja muuta ötökkää on kenttähaitoiksi asti, joskin pahempaakin on nähty.
Toissaöisen tapasen hallayön aikana lämmöt viipyy pakkasen puolella aamuyön kolomen paikkeilla vain lyhyen parin tunnin session. Semmonen pakkasenpurasu ei ketään tapa. Sitten jo aurinkoarmas armahtaa. Eikäpä nuo lintupoikueet taida mistään päivähelteestä välitelläkkään, vaan tämmöiset tasavat viileet niille luulis olevan harossi. Vaikken piolooki ookkaan.
Heikonpuoleinen marjasato saattaa olla vaikeempi juttu maalintujen selvittää. Niillon kohta samat ropleemit marjattomien mettien kanssa kuin muutamilla tilapäisillä tänne muuttajilla, eli thaimaalaisilla.
Normikesänä marjamiehet on tavallisen hyviä viestintuojia siitä, miten lintuja kairoissa on. Nyt saattaa suomenkieliset viestintuojat olla hintsusti liikenteessä, kun sana leviää ootettavasta huonosta marjakesästä. Ja thaimaalaisilla on suurimmat murheet saaha paluupiletit mettästä irti, että pääseevät talaveksi kotio.
Tää suvi näytää rapian kolomenkymmenen Sallassa eletyn suven joukossa Mummun ja Ukan mielestä yheltä erikoisimmista, vaikka ilimatieteellisen tilastonikkarit pitelee heinäkuisia hallaöitä ihan tavan hommana. Tutumpaa hallat kuiten on elokuulla ja kesäkuulla. Nyt ei lämmenny vielä vanhalta jussiltakaan.
Tukikohasta kesän oottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti