Paksusta muovista rakennettu vene voittaa kolhukestävyydessään muut materiaalit. Samanlaista ämpärimuovia on Tukikohdan kalustossa yksi inkkarikanootti, jota on kuljetettu jos jonkinlaisissa kivikoissa niin vesillä kuin kuivalla maallakin. Naarmuja on pohjassa miljoonia, mutta vuotavaa paikkaa ei näistä kolhuista ämpärimuoviin toistaiseksi ole syntynyt.
Kalastajaeemelimme testasivat OldTownin veneen ja kanootin sekoitusta Lätäsenolla. Perämoottorina oli siellä viisiheppainen, joka ylittää OldTownin moottorisuosituksen parilla hepalla. Ylimääräiset vankkarakenteiset plaanarit veneen takaosassa kuitenkin estävät ylisuuren moottorin hörppäyttävän vettä paattiin perän kautta. Poijjaat olivat mittailleet paatin parin miehen ja kaluston kuormalla liikuvan suvannoilla viitisentoista kilometriä tunnissa, joka näillä vesillä piisaa mennen tullen. Ja on liikaakin. Eihän tuota tarvii normaalisti kuin uistatteluvauhdilla mennä, kun siirtymisetkin voi hyödyntää kalastamalla. Jokivesillä yhdistelmä riittää kiipeilemään jokea vastavirtaankin.
Käytettynä ostetun venoottikanootin peruskunnostukseen Ukka sai erään kesälomamatkalaisen kanssa käytettyä kolmisen päivää. Yhteistuumin penkit hiottiin ja lakattiin, takatuhto uusittiin kokonaan, perämoottorin kiinnityslevyt uusittiin ja vielä uusaistiin ja isonnettiin entisistään plaanarit. Jovain siitä hyvä tuli, vaikka itte ittiämme kehummekin.
Kulttuurimamma on vonkunut, että veneen valmistuttua hän haluaa nähdä Kuolajoen maisemat Kotalankylästä Saijalle. Sitä suuntaa kun ei hänelle kuulemma ole vielä näytetty.
Suaphan tuota viijäkkin. Tämä venonen on koeajon jälkeen soputaksalla vuokrattavissa kenelle tahansa kalamiehelle. Ja jos ei halua konevoimaa käytellä, niin johan tällä melomalla päästelee mutkasta jokimaisemaa näkymättömiin. Niin ja tässä on melontamelojen lisäksi myös kahdet soutuhankaimet, jos joku haluaa soutaa vaikka valkamaan, että päästään alkamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti