sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kurapyörämiesten Naruska löytymässä...

Päällystämätön tie on enduromiehen tie. Eikä ole väliä, vaikka tietä ei enää voi tieksi kutsua, koska nämä pyöräilijät menevät sinne, mihin mieli tekee. Enenevässä määrin nämä elämäntapaliikkujat ovat hekeutumassa erämaisempiin olosuhteisiin. Ja niitähän täällä Koilliskairassa vielä riittää.

Ukan Tukikohdan peltikatto, sauna, ruokahuolto, kuivaustilat pannuhuoneessa ja niin edelleen ovat pyöräilijöille mieleen, koska koko omaisuutta ei pyörien päällä saa kulkemaan. Ja huolto on tärkeää, niin välinesellainen kuin ruokasellainenkin. Ja saunominen maistuu aina.

Motoristien omilla nettisivuilla alkaa lisääntyvässä määrin olla kertomuksia Naruskan ja Tuntsan haasteellisesta tiestöstä. Kairan kiertäminen aivan itärajan pintaa myöden on monin paikoin helpottunut, kun rajavyöhykelinjaa on siirretty metsäautoteiden kohdalla monessa paikassa nyttemmin niin, että vyöhykeraja kulkee tien laitaa. Aikaisemmin monilla metsäautoteillä ikävä musta käsi kieltotaulussa esti selkeiden karttalenkkien kiertämisen.

Leppoisaa ja rauhallista sakkia ovat tämän suven kaikki ne kurapyörämiehet olleet, jotka ovat Retkeilymajan palveluja käyttämässä käyneet. Tervetulemas jatkossakin! Meillä saa pysähtyä pikavisiitille tai pidempään...




Ukka pelkää ihan vakavissaan, että moottoripyörän käyntiäänien kuuleminen laittaa nuoruusvuosien motoristiveren kiertämään. Tulis jo talavi, joka lopettaisi haavet kaksipyöräisestä...

Tukikohasta toistaiseksi vain pärinän kuuntelemisiin silloin tällöin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti