sunnuntai 31. elokuuta 2014

Paine alahalla, paine korkijalla...

Painetta tarttis olla. Eri paikoisa. Eilissä ehtoolla alako ropleemit, ku Ukan saunasa käyvesä ei suihku pysyny päälä. Se tarkotti sitä, että Naruskavvesiossuuskunnan putkesa on häikkä. Tälle aamuva tilanne oli eelleen heikommasa jamasa, joten piti hiukallähtee asijasa soittelemmaan. Ja tutkimaanki.

Onnimittäin hankalampi juttu, jos astijanpesukonheita ja muita vermeitä ei pysty käytteleen, ku on tuota tiskattavvaa tievosa enempi ja vähempi vielä kolomevviiko aijjan.

Vesiossuuskunnan pumppuihimiset oli yks sielä ja toinen täälä, mutta Naruskalla ei juuri kukhan. Pulukkaviijan korjuukaksikko selevitti, että jostakin päin valluu vettä ohitte viitisentoista kuutijota tunnisa, eli ei iha pikkumäärä.

Ukkaki joutu Mummelisa kansa keskeyttään halakohommelit, ku piti lähtijä torppa torpalta hiukkase katteleen, kennen talo on muuttunu akvaarijoks. Semmonenki nimittäi on mahollista, ku vesijohtova mennee tyhjilläänki olevii torppiin.

Jopa se löyty yhen tyhjillää olevan talon pihalta kaivo, josta vettä purki maihin niimmaan perusteellisesti. Ei onneks talloon sisälle, vaan pihakaivon laitoin ylitte. Maaha ja jokkeen.

Ei auttannu muuta kuin ruuvata talohanikat kiinni ja hällyyttää talon muuvala asuvat omistajat tutkimmaan, mistä ropuista on putket irronnu.

Nyt pysy suihkuhanikat päälä ehtoosaunasa Tukikohasa, jote ensyön saattaa taas nukkuva rauhallisemmimmieli. Ja ootella huomista staineriryhmää. Hesalaista pukkaa kuulema. Kakskytäviis suuta ruokittavaks. Ja lautasija tiskattavaks.

Tukikohasta seuraavaa hallayötä outtelemmisii tähä.

Ruskan merkit pakkasessa.

Kevyt kenttähalla pyyhki Naruskaa elokuun viimeisen päivän vastaisena yönä. Parisen astetta kahden metrin korkeudella maasta tarkoittaa maan rajassa vielä hiukkasen suurempaa miinuslukemaa. Se on sienisadolle ja alavien paikkojen mustikoille huonompi juttu. Ja tietenkin vielä huonompi juttu niitä haluavalle.

Aurinko paistaa hallayön kunniaksi. Maailma näyttää pitkästä aikaa ihan toisenlaiselta, kun näkee auringon. Eipä se ole näyttäytynyt kuin ihan satunnaisesti muutamia minuutteja paksujen pilvien välistä silloin tällöin. Ja pääsääntöisesti ei ollenkaan.

Alkava ruskakin näyttää auringon valossa ihan toisenlaiselta kuin pilvisäällä. Tukikohdan ruskasta voitte päätellä, että täällä on koivuissa aika runsaasti koivunruostetta. Ilmiötä on paljonlaisesti kaikkialla Lapissa. Ruostekoivut eivät taida ruskaväreissä tänä syksynä räiskyä, kuten tekevät terveenä olla saaneet puut. Haapa ei vielä ole väriä vaihtamassa, eikä myöskään pihlaja. Pihlajat tekevät Lappiin aivan valtavan marjasadon, joten tilhille tulee lystiä. Ja lunta tulee ensi talvena vähänlaisesti, jos vanhan kansan ennusteet paikkansa pitävät.

Sääkameran kautta voi ruskan laatua alkaa arvoimaan. Vielä on matkaa ruskan tarkkaan ajankohtaan, joka on se 10. päivä syyskuuta kello 14.


Ukalla on tänään entisen elämän viimeinen päivä. Huomenna  on loppuelämän ensimmäinen päivä. Siltä se ainakin tuntuu, kun eläkeyhtiöstä tulleessa kirjeessä lukee, että syyskuun ensimmäisestä päivästä 2014 alken Ukka viettää vanhuuseläkepäiviä. Virkakamppeita ei tarvitse kaatopaikalle kantaa, kun se homma tuli tehtyä jo joku vuosi sitten. Eilen Eemelinpäivänä täyttyi viiskytäkahdeksan, eli Ukan oikea eläkeikä. Ei näkynyt kynttiläkakkua, mutta eipä kaivattukaan.

Tämän elämän viimeisen päivän Ukka taitaa viettää halkoläjällä, joka pitäisi muuttaa ennen talven tuloa halkopinoksi. Siellähän sitä on aikaa sinisiä ajatuksia ajatella kuin Havukka-ukka konsanaan.

Tukikohasta alkavasta ruskasta nauttimisiin tähän.

lauantai 30. elokuuta 2014

Täällä suihkarit saavat lentää...

Tai eivät täällä, jos Naruskasta puhutaan. Tässä kairassa ei pääse kuulemaan, eikä näkemään isoja suihkukoneita. Jos täällä kuulee lentokoneen äänen, niin yleensä joku piirtelee kierukoita taivaalle jollain Hornetilla tai vastaavalla pikkukoneella.

Mutta eipä tarvinnut mennä Tulppion kairaa kauemmaksi, kun jo lentopeli veti kirkkaalle taivaanrannalle suoraa viivaa ja korkealle. Piti näpätä paluumatkalla sieltä oikein kuva, kun Ukka palaili kotisaunan lauteille vietyään muutaman hämäläisen patikkaihmisen starttipaikalle Tulppiojoen rantatörmälle ihan Tulppion Tiskon viereen. Sieltä tämä neitonen aikoi vajaassa viikossa kipaista Naruskajärven eteläpään tasalle, mistä hänet sitten tulevalla viikolla käydään noutamassa.

Hiljaisen oloinen oli Tulppion suunta elokuun lopulla. Eipä ollut kuin muutama kalamies Nuorttia ja muita lähivesiä kuulemma kalastelemassa, kertoili Tulppion Majojen omistaja. Kesä sen sijaan oli kuulemma ollut kiireisempi.

Eipä Ukka onnistunut tuon kuvassa olevan suihkarin ääntä parkissa kuulemaan, mutta näkipähän kuitenkin viirun vetäjän, kuten kamera todistaa.


Tukikohasta hallayötä odottelemisiin tähän.

perjantai 29. elokuuta 2014

Tuntsalla harossi sienisato.

Mummeli kävi eilissä päivänä ruokahuoltamassa Lahden Steinerkoulun Tuntsan päiväretkeläisiä. Väliajoilla oli hiukkasen aikaa pistäytyä sienimetsässä tutussa paikassa Tuntsantien varrella.

Tuonkin ikäisen ihmisen  kuin Mummelin sanomaksi on kohtuullisen vakavasti otettava lausuma, että hän näki enemmän haaparouskuja, karvarouskuja ja haperoita kuin koskaan niin pienellä alueella, mihin poiminta nyt kohdistui. Laajempaan retkeen ei ollut aikaa, kun piti huolehtia koulukkaista.

Laadultaan pari sangollista Mummelin keräämiä sieniä oli täyttä priimaa, eli sienistä ei löytynyt yhtään matoista tai muutoin kyseenalaista laatua.

Kuvistakin voi päätellä, että sienet ovat parhaimmillaan ja kauneimmillaan juuri näinä aikoina, eli Lappiin kannattaa nyt suunnistaa sienestämään. Tai ainakin Tuntsalle...




Kauneimmat sienet ovat tietenkin syötäväksi kelpaamattomia myrkyllisiä kärpässieniä, jotka tietenkin jätettiin komistamaan alkavaa maa- ja puuruskaa...

Tukikohasta seuraavia sienireissuja suunnittelemisiin tähän.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Leirikoulukkaat Kivitunturissa Savukoskella.

Tukikohdassa on kuluvan viikon ajan ollut sopivaa säpinää, kun Lahden Steinerkoulun reilut parikymmentä koululaista kaksine opettajineen ovat olleet täällä majoituksessa.

Karhutunturi on valloitettu, samoin Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo. Tänään oli vuorossa naapuripitäjä Savukoskeen tutustuminen. Siellä kohteena oli Kivitunturi, jonka maisemista tämä reipas ryhmä tuli iloiseksi. Ja vaikka muualla Lapissa satoi koko päivän, saivat nämä retkeläiset nauttia poutasäästä. Ukka sen tilasi heille...

Huomenna on vuorossa Tuntsan kympin vaellus Tuntsajoen sillalta Nuoluskurun kodalle ja edelleen Kuskoivan päälle, mistä aukeavat loihakkaat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin.

Opettaja näpsi tämän päivän reissusta Ukan kameralle muutaman otoksen, jotka laitetaan tänne näkösälle. Hyvin täällä pyyhkii kaikilla pyysivät he kertomaan.











Tukikohasta lättykekkereihin valmistautumisiin tähän.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Haperot paistumassa ja rouskut kiehumassa.

Mummeli ja Venla tekivät ennen iltahämärää ja saunaa pienen kierroksen jokivarressa ja Tukikohdan tontilla. Tuloksena oli pari ämpärillistä sieniä. Karvarouskuja ja keltahaperoita olivat kuulemma merkiltään.

Rouskut Mummeli ryöppäsi asianmukaisesti ja haperot perinteen mukaan paistettiin pannulla. Haperot napsittiin makupaloina hapankorpun kanssa. Voin ja suolan lisäksi haperoihin oli paistettaessa lisätty aavistuksen verran mustapippuria.

Sinne häippäsivät haperot makeisiin suihin. Sieniväki toivoo kelien lämpenemistä nyt, kun maa on aivan varmasti saanut riittävän määrän vettä, joka kuulemma on sienien menestymiselle tärkeää. Mummelilla on kesän helteiden jälkeen epäilys, että joidenkin sienien rihmastot ovat saattaneet saada siipeensä kuumista keleistä.



Tukikohasta Lahden Steinerkoulun leirikouluviikkoon keskittymisiin tähän.

Hyvä halkohaltija kävi Tukikohdassa..

Kolmisenkymmentä kiintoa kuivaa kuusta ja koivua silppuuntui parin päivän aikana haloiksi takapihalla. Sade pyrki haittaamaan operaatiota, mutta homma saatiin valmiiksi, eivätkä persaukset kastuneet kuin traktorin penkillä, kun sitä siirreltiin työhollille.

Loppusiirron urakan jälkeen teki Venla, joka tykästyi tähän kuusikymmenluvun alun Massikkaan korviaan myöten. Halkomakone traktorin perässä taittui matka Linko-Jarkon pihamaalle yhtä raikkaasti kuin pelkällä nupilla ajelu sieltä tänne.

Halkomakone jatkaa Posti-Jussin hommiin Moilasperälle, missä se saa myös talvehtia, koska talvella sitä ei tarvita.



Tukikohdasta pinoojahaltijaa odottelemisiin tähän.

lauantai 23. elokuuta 2014

Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi...

Ei pudonnut tällä kertaa isoisän, eikä kenenkään muunkaan päähän. Mutta vaihtui, koska vanhasta nupista on tuulituulonen tai joku muu luonnonilmiö vuosia sitten vienyt ylemmän puolikkaan.

Tankoahan kohteli kaltoin joku tuntematon peruuttelija, jota edelleen jäljitellään. Tankoa tutkittiin tänään muutamin testein ja todettiin, että se saa jatkaa pihan koristuksena edelleen. Vanha nuppi vaihdettiin käyttämällä tankoa maassa. Samalla se mitattiin, niin tiedetään ostaa oikean kokoinen uusi lippu. Mittaus osoitti yhdeksää metriä. Naru vaihdettiin tuoreeseen myös.






Tukikohdasta liputuspäiviä odottelemisiin tähän.

Miss Massikka Naruskalla.

Muhoksella on vierailulla joku Miss Universum viiskytäluvulta. Naruskan kylänraitteja ja Tukikohan halakaosavottaa ilahduttaa Miss Massikka vuodelta 2014.

Venla halusi välttämättä verestellä traktorilla ajelua, kun siihen oli mahdollisuus tyrkyllä. Hyvin se homma käytti. Helppo oli huomata, etä tyttö ei traktorin pukilla ollut ensimmäistä kertaa. Ukalla onkin epäilys, että joka toiselta mimmiltä saattaisi jäädä tuommoinen kuuskytäluvun alkupuolen traktori puolenkymmenen kilometrin päästä Tukikohtaan tuomatta. Venlalta ei.





Tukikohasta sateen taukoamista toivomisiin tähän.

perjantai 22. elokuuta 2014

Nyt on Ukalla kova rauta.

Ukka on luullu, että ei oo puun voittanutta. Mummeli ei usko mittään, vaan aina kokkeiluttaa Ukalla uutta. Tai oikiammin tämävvehkeen oli löytänny jäläkikasvu, eli tyär.

Son rosterista. Ja laakeroitu nin, että melekeen käsistä karkas sissäänajosa. Ja kummi päälä ninko enne uutena ollesa. Joskus sillo kulukijana kuustoistavuotijaana. Jaha. Asiaan.

Uus taikinapyörä on kojeajettu. Ja helevetihyväks havvaittu. Sillä littaantu pitsataikina nin nopijasti pyörijäks lätyks, että meinas uuni tukehtuva. Se liikkuu eestaas ninko entivanahaan. Eikä tarte paljova jauhoja sekhan. Silikoni ei toimi vain tisuisa, vaan täsäki...

Ja heleppo tiskata. Tai ainaki kohta, kussaahaa asennettuva köökkii uus tiskauskone. Ei siis mittään kotiapulaista, vaa oikija sukkelampi kone, rosterija tietty seki.

Tuosson kuva tästä silikoonirosteritaikinapyörästä. Pienoselta näytti, mutta se on oikijan kokonen.



Niija Ukka levitti tuohon pitsalättysen pääle yrttistä tomattimursketta, venäläissuosikkijuustova, eli reinpouta, sitte sinihomejuustova samasta tehtaasta, kylymäsavuporua, persikankappaleita, paprikata ja tuoretta tommaattija. Ja eikun pitsauuniin kiviarinampäälle.

Sinne painu kaikkien naamoihin nin, ettei kuvvaa ehitty saamaan. Paitti taikinapyörästä.

Tukikohasta poutapäivän toivosa untemmaille tähä.

torstai 21. elokuuta 2014

Tukikohassa taisteluvalamius.

Mettän keskelä ku sitä asustaa, nin aina saa erilaisten elukoijen kans olla tekemisisä. Välliin on mukavaa katottavvaa, mutta välliin on sitte erimielisyyvet luontokappaleijen kans. Millon porojen, millon myyrien, millon sääskien ja nii eelleen.

Tännään oli Ukka törmäyskurssila ampiaisten kans. Piti takapihalla väännelä muutamia putkihommija, ku piti vaihtaa vessanpönttö tuone alakertaveskiin. Ampijaiset ei Ukasta tykänny yhtään, vaan net kattovat Ukan ilimeisesti häirittevän niitten pesätouhuja. Lentorata näky johtavan talovvintille keittijön akkunan yläpuolelta. Ja liikennettä nii helevetisti.

Huono juttu. Ampijaisille meinaan. Takapihala pittää nimittäin tulevana lauvantaina ja pyhänä pystyvä tekkeen halakohommija, ku Kasperi tullee apulaiseks. Tarttis saaha takapihan katkotut pölökyt syyssatteilta piiloon katokseen.

Tarttee ettiä poijjaalle huomiseks samat ampiajistuhokamppeet, joita se kerra jokuvuos site käytti, ku haki yläpohjasta kolomen jalakapallon kokosen ampijaispesän, joka laitettii täältä oikeen yliopistolle asti tutkittavaks.

Ukka ei vihtiny lähtee esikatteluja yläpohojaan tekeen. Sieltä jos joutuu kipikapia alas tulleen, nin vanaha mies ei ehkä näje ensimmäistä vanhuuseläkepäivääsä, joka ei hiijenkaukana taija olla.

Ampijaisista tarttis päästä erroon muutonki lähisinä aikona. Alakaa nimittäi ens viikosta etiäppäi neljävviiko leirikoulusessijot. Olis koulukkaila ja opettajillaki kivempi teikkailla kartanola, jos ampijaiset ei olis koko aikaa kimpusa.

Tätä pessää tutkitaan kait Oulussa vieläki...

Tukikohasta Kemimmaan mustaviinimarjoja vanilijarahkan kans maistelemisii tähä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Halottavvaa ois tyrkyllä.

Se taas Ukan motorisaha parku takapihala parina päivänä. Ja olis tieten halakomakonneelle töitä, ku olis joku niitä sinne työntelemäsä. Noh, kaippa se tullee jostaki hyvä haltija taas ja palastellee net Ukale valamiiks. Kattilasa net palais kyllä pyörijänäki, mutta eivä riettaat sovi lunkasta.

Nii ei sitä sahhaa Ukka paruttanu. Kasperi se oli. Ja naisväki haki kaheksan ämpärijä mustikkaa hallan alta poies. Nyssaattaa olla sitä laatuva tältä vuojelta riittämii.

Tarttee nuista närepölökyistä otella varmaanki joku lintupönttöaihijo. Ei pikkulinnuile, vaan telekile.


No ei se Ukka ihan koko päivää vetelehtinny. Oikasin kylläki, mutten itteeni, vaan lipputankova. Nysse taitaa seisoo suoremmasa kuin ikunakuunapäivänä tällä kartanolla asuvesa. Kovvaa oli joku rietas sitä autollaa pukannu, että se toistametrin petonijalaka tuosa savimaasa sai semmoset kallistukset aikaan.


Tarttee ostaa tankoovvielä uutukaine naru. Ja nuppi. Sitten tarttee vielä tutkaila, kestääkö se lippuva liehumaan. Jalaka ninki, mutta tanko itessää.

Niija vielä seki, että Ukka siivos imurilla ainaski kolome tuntija mustikoita. Kaheksa ämpärijä. Ei mikkää tillintallihhomma vanahale miehele.

Tukikohasta Kemimmaan keikkaa suunittelemisii tähä.

Ensihallan poikanen.

Se oli sitten elokuun seitsemästoista, kun Naruskan tasalla kävivät mittarit ensimmäistä kertaa kesäkuun jälkeen miinuksella. Ei paljoa, mutta kuitenkin.

Ukan sääasemalla -0,2 astetta ja Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääasemalla -0,5 astetta. Kun lukemat ovat parin metrin korkeudella maasta, on aivan maarajassa saattanut olla kylmemmätkin lukemat.

Tästä jos hallojen tahti kiristyy, niin muutenkin vähäinen mustikkasato saa siipeensä. Mummeli ja Venla poimivat eilen pari sankoa molemmat. Aamutuimaan he hyökkäsivät metsään uudelleen, koska vielä puuttuu kotikiintiöstä kuulemma kummaltakin muutama sangollinen. Vaaroihin viimeöinen halla ei vielä ole jaksanut kiivetä, mutta Tuntsan perinteinen kylmä alue jää toistaiseksi arvoitukseksi ainakin alavammilta maastonkohdiltaan.

Tukikohasta sääkäppyröitä tarkkailemisiin ja raportoimisiin tähän.

lauantai 16. elokuuta 2014

Pieni lampi antoi ahventa.

Mummeli, Venla ja Kasperi käväisivät ilta-auringon laskua ihailemassa muutamalla pikku lammella Sätsin suunnilla. Kukaan heistä ei tällä lammella aiemmin ollut käynyt. Ukka sen sijaan muutama vuosi sitten kokeili pilkillä talvikalastusta tällä samalla lammella, mutta silloin ahven ei ollut syönnillään. Tieto kuitenkin oli, että kalaa tässäkin pikkuvedessä on.

Kaunishan tämmöinen vain hehtaarin tai parin kokoinen lampi soisine rantoineen on. Ja nyt olivat ahvenetkin Tukikohdan takapihan pellon savimadoille hörnöllään niin, että huomenna savustuspönttö saa jalostaa saaliin evääksi. Nam.

Pientä vaihtelua moottorisahan pärinään ja mustikkareissuun tuli parituntisen reissun aikana. Ja kaikki kolme saivat saalista siis. Sopivan häreviä ahvenoita.







Tukikohasta hallayötä oottelemisiin tähän.

Kuiva kuusi, harossi kuusi.

Kuiva kuusipuu on ollut hakusassa Sallasta. Koukkuja on ollut Ukalla pyynnissä siellä ja täällä, mutta huonolla menestyksellä.

Nyt kuitenkin tärppäsi, kun Ukan haukankatse nauliintui Sallan kirkonkylän liikenneympyrässä vanhan aseman lanssiin. Siellä napotti kasa kuivaa kuusta. Muutamalla puhelulla selvisi, että kasa on Mettähallin omaa. Ja eikun kaupantekoon.

Omistusoikeus kuusiin ja pieneen koivukasaan saatiin siis, eikäpä aikaakaan, kun Virkkulan puurekka toi lastin Tukikohtaan.

Metsurit tilattiin Rovaniemeltä. Saha saattaa soittaa tänään, mutta halkomakone iskee ehkä jonain toisena viikonloppuna. Tulkoon kohtsillään talvi, hormi ja kattila pysyttelevät puhtaina, kun kertaviikkoon saa ladata kuivat kuuset tulille.




Tukikohasta syksykesän halakotalakoita järjestelemisiin tähän.

Kevyttä tievertailua.

Jonkunlaisen käsityksen tapaisen ehtii saada kolmen päivän aikana oman maan ja läntisten naapurimaiden maanteiden kunnosta ja hoidosta, kun ajaa poikittain Naruskalta Å -merkkiselle paikkakunnalle Lofooteille. Naruskalta itään olevaa tiestöä ei tähän vertailuun kannata ottaa mukaan, että saa naaman pysymään peruslukemilla.

Suomi näyttää päästävän perustieverkkonsa täällä pohjoisessa pikkuhiljaa huonompaan ja huonompaan peruskuntoon. Vastaavasti Ruotsi ja Norja hoitavat sekä vanhaa että rakentavat uutta ja uljasta täydellä teholla. Tienrakennuksesta mitään ymmärtämätönkin osaa aavistella, että tiekilometri Ruotsissa ja Norjassa heidän vuoristoalueellaan maksaa eri rahat, mitä Suomessa. Sikäläisellä kilometrin pätkällä rakentaa kymmenen kilometriä Suomessa mihin tahansa.

Siellä ja täällä liikennejärjestelyissä Ruotsissa ja Norjassa tilapäisten liikennevalojen takana silloin tällöin seisoskellessa huomasi vängällä, miten hommia missäkin hoidellaan. Hattua pitää nostaa varsinkin Norjan uskomattomille silta- ja vuoristotietyöprojekteille. Mummeli räpsi niistäkin kuvia, kuten hyvän repsikan kuuluukin.














Tukikohasta tunneleissa ajamisesta edelleen uneksimisiin tähän.