Pirssi kolarikorjaamolla.

Jokuhan saattaa muistaa, etä Ukka törttöili Kajjaanisa toukokuula. Lähti viipale Leksuksen keulasta. Ei tullu ihmisille mittään, mutta paria autuva on Ukalle surulisen kuulusan Pohojolan viilaan hiukka korjailtu.

Ukan pirssin vuoro oli vasta nyt. Ei oo muka joutanu pajalle, eikä ollu kiireitä korjauksele, ku auto on ollu laillisesa ajokunnosa.

Ennevvietiin autot peltikorjaamolle, mutta ajjat muuttuu. Nynne viijään ämpärimuovista tehtyjen kappaleijen vaihtoon. Ukanki pirssinkeulasa kommeilee nyt jaappanilaine muovikappale, hinta puolentonnija. Vielä on tillauksesa uus kilipi. Ja jottain aluskummeja, joita ei oltu lähetelty. Kiliventekijät on tietty kesälomala. Linnasta. Vai tehhäänköhä niitä vielä sielä, en tijä.

Keulapellit ja muovikappaleet oli Rauno oikonnu ja maalannu parisa päiväsä viimesempääle.

Kärpästä kerrääntyy pikkulintuin syötäväks komiasti, ku liikahtaa maalaamolta kotio tuhannen kilometrijä. Muuttuu pirssi uuvenkiiltävästä äkkijä käytetynnäköseks.

Menokuormasa pääs anoppi kotijo. Ja palluukuormasa tuli paitti auto ja Ukka, myös anopin kerräämijä puskamarjoja Tukikohasa pakastettavaks. Noli sielä kypsyny tekopitäjäsä. Petäjäveen helteesä.

Marjoloista kirjottelen lissää, kuhan toivun ajourkosta.

Tukikohasta kottiutumisiin tähä.