Auton alla kitkaa, Ukan alla nastaa...

Varomaton otsikko. Mutta niin se on. Kerrankin on Ukan alla nastaa. Täys kymppi molemmissa patiineissa.

Korjasin eilissäpänä Rovaniemellä viimoviikon virheet. Silläaikaa, kun Vasara hohhaili maaliman isoimman tavaratalon työkaluosastova sekopäänä, nin Ukka liitteli ommaan ommaisuuteesa nastapohjat. Ja justiinsa parraaseen aikaan. Sato nimittäin pari senttijä uutta valakosta lunta viimoyönä. Jäätikön pääle. Yhtään ei tiijä, mitä nuoskalumen alla maata vasten piilee.

Joka ei halva kaupallista tievotetta lukkee, niin sulukekoon silimäsä tai menkööt pois täältä. Olit nimittäin sevverran hyvän tuntuset laitokset nuo nastapohjat pihakierroksella, että jovain. Aivan helevetimmoinen pito. Mulla ei näitoo myynnisä, mutta Motonetisä ainaki on.

Ukka pujotteli nuo kummiset Varmatpäivät lämpösaapikkaijen pohojiin. Tiukat oli paikat, mutta sinne net menit pikku punnerruksella. Ikänä ei oo piikkareita jalasa ollu, mutta nyton. Voin suositella.

Saattaa olla ninkin, että nämä jaloisa ei kannatte ulukoetteistä pisemmälle huoneisiin vaeltaa. Parketit ja muovimatot on ihavvarmasti entuset, jos näilä kierroksen sisällä pyörähtää. Kannattee valita semmonen ulukokäyttönen kartanokenkäpari, johon nämät asentellee. Hiukan näytti, että petoniportaistakin pikkukappaleita irtoili, kun Ukka pihamaale paineli.

Kakstoista euroo vois sijottaa viksumminki, mutta voi sen sijottaa tollomminki. Ompahan yks riski ainaki hiukka vähempänä kallon halakasemiseks.

Tukikohasta iliman suojakyppärää tähä.

Saatiin, mitä ei tilattu.

Kaikki käy säiden puolelta, kun mitään ei mahda, mitä tulee. Kuitenkaan Naruskalle ei tilattu näin lyhyttä talvea, joka loppui jo ennen alkamistaan. Lumet lähtevät taivaan tuuliin ja tiepolanteet sulavat silmissä. Kohta on odotettavissa rapalentoa, jota vähiten täällä kaivataan.

Pihakaljamista on viime vuoden syksyltä epämiellyttäviä muistoja. Ukkahan lennätti koiranrehuja kertaalleen tuossa pihamaalla, jos joku muistaa. Ja edellisenä, vai sitä edellisenä syksynä Mummeli teloi nilkkansa tuusannuuskaksi. Ja kaikki ei tullut yksin kömpelyydestä, vaan osasyynä oli liukkaus.

Ja sitä samaa pihaliukasta on tiedossa näistäpuolin. Kuten kuvasta näkyy.

Maantie soseutuu vääjäämäti myös. Sääliksi alkaa käymään niitä harvoja autoilijoita, jotka Naruskantietä joutuvat näillä keleillä käyttämään. Aikaa on varattava tuplasti ainakin tälle soratieosuudelle.

Ukka on muuten tekaissut yhdet liklaksarjat tällekin syksyä. Tai jos ei ihan liklakkia, niin ainakin komiasti lensin kyljelleni Rovaniemellä. Viime perjantaina. Ei ole oikein viittiny ittiään alkaa kehumaan, miten sitä vanha mies vieläkin on nuoruusvuosiensa kimmoisassa kunnossa. Ainakin, jos lopullisia vaivoja pahimpiin tyrkyllä olleisiin vertailee.

Päähän ei sattunut, kyynärpäähän kyllä. Siihen jysähti koko rapian yhdeksänkymmenen kilon paino, eikä liikesarjan aluksi aata ehtinyt sanomaan. Ja puolta tuntia aikaisemmin pälyilin Rovaniemen Motonetissä kumisia nastapohjia kenkäparin päälle. Jätin tietenkin ostamatta. Pää jos olisi sillä voimalla alijäähtyneen veden rakentamaan jäätikköön kumahtanut, niin runoilut olisi runoiltu.

Huomenissa vien puukkomestari Vasaraa kaupunkireissulle Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Jos muistan, niin saatan ostaa hakkapelittaa saappaan pohjaan. Sitä saattaa tarvita, kun tämä talvi näyttää olevan tätä ittiään.

Tukikohasta rämpsyilemisiin tähän.

Kuivan maan katiskako?

Nuoripari keräsi viikonlopun aikana kaikki Tukikohan uudet ja vanhat katiskaverkon ja poroverkkojen kappaleet. Ensin näytti, että suunnitteilla on pystyrysä, mutta kun rakennelmaan alkoi rakentua puolen metrin jalat, niin rysä karsiintui arvailuista pois. Jokikatiska siitä olisi voinut syntyä. mutta jaloilla oleva katiska taitaa vielä olla keksimättä. Ja käyttökelvotonkin. Tai jos ei halua pohjamatikoita, niin voihan jalallisella katiskalla pyytää väliveden eläviä.

Kattorakennelma ja se, että katiskaan ei näyttänyt tulevan nielua lainkaan, alkoi selkiinnyttämään teoksen käyttötarkoitusta. Hirvenpumppuja ja poronlihaa on näimmä suunitteilla laittaa kevättuuleen kuivamaan isompia eriä kuin aikaisemmin. Ainakin verkkosuoja on aiempaa isompi. Hyvinkin tarpeellinen laitos kuivalihan pureskelusta tykkääville. Ja kuivalihavellistä haaveileville.

Eipä siihen maailmanaikoja enää ole, kun lihat pitää nostella tuuleen kypsymään. Se on tuo vuodenkierto niin lyhyt, niin lyhyt...

Tukikohasta kuivalihatarpeita etsiskelemisiin ja miettimisiin tähän.

Tukikohan sivuille uusi säälinkki.

Ukka lisäsi tuonne oikeanpuoleiseen Ukan SÄÄLINKIT sarakkeeseen kätevän vertailulinkin sääasioista. Linkin kautta voi valita kolme mitä tahansa sääasemaa eri tai samalta puolelta Suomea. Yhdellä klikkauksella saa kolmet vertailukäppyrät yhteen taulukkoon.

Palvelun on kehittänyt European Weather Networkin pyörittäjä Henkka R.

Linkin kautta löytyvät vertailuun Ilmatieteen laitoksen kaikki asemat Suomessa, tiesääasemat, sekä vielä yksityiset sääasemat, joihin Ukankin sääasema kuuluu.

Linkki on nimetty tuohon oikealle puolelle sarakkeeseen tekstillä SÄÄVERTAILULINKKI EWN.

Tukikohasta säätietoja vertailemisiin tähän.

Teerien sisäpoliittinen turvapaikka.

Kuluvan viikonlopun aikana Tukikohan väki kävi tekrinpyynnissä näillä näkymin viimeisen kerran. Laukaustakaan ei eilisen ja tämän päivän aikana ammuttu tuliaseilla. Kameralla tietenkin kyllä.

Luontokappaleet aivan selkeästi ymmärtävät, missä saavat höyhenensä ja henkensä pitää. Suunnaksi ja lepopaikaksi rajavyöhyke Venäjän rajaa vasten, niin siellä henkikulta säilyy, kuten kuvista voi päätellä.

Lintujen ja metsämiesten onni on se, että linnuilla on siivet, joilla voi mennä sinne, minne mieli tekee. Kulkijoiden onni vuorostaan on se, että rajavyöhykkeen linjaukset on esimerkiksi Naruskan ja Tuntsan alueilla muutettu siten, että olemassa oleva tiestö kulkee nyt vyöhykkeen laidalla luvallisella puolella niin, että rajavyöhyke alkaa tien rajan puoleisesta laidasta tai sen läheisyydestä.

Entisessä elämässä useimmat metsäautotiet päättyivät tylysti isoon mustaan kämmeneen, joka pakotti rajavyöhykeluvattoman tekemään U-käännöksen. Nyt asia on oikeammalla mallilla. Naruskallakin useimmat ennen kielletyt tiet ovat muuttuneet ajettaviksi niin sanotusti ympäri. Esimerkiksi Politimavaaran ympäri pääsee nyt ajamaan kuka tahansa kulkija.

Kameralla on ihan antoisaa tallennella tekrien elämää. Kuvissa esiintyvät tokat ja yksittäiset syyssoitimella olevat lajinsa edustajat jäävät Naruskan talven viettoon. Lunta alkaa olemaan 25 senttiä, joten jos pakkaset alkavat, pystyy tekri kaivautumaan ainakin jonkinlaiseen kieppiin yöpakkasta pakoon.

Tukikohasta kamerat edelleen latingissa tähän.

Vanhat kalsaritko tuulimittariks?

Ukan sääasema on nyt rikki. Ei ihan palasina kaikki, mutta tuulimittari on sökösökösöö. Onhan se tuolla antennitolopan päässä moitteettomasti vuodesta 2009 pyörinytkin ja sillä on takanaan kierros jos toinenkin. Nyt se on kuitenkin tullut tiensä päähän, kuten etiäinen jo olikin. Eilen asia varmistui, kun mittari ei suostunut pyörähtämään, vaikka Ukka pieksi sitä kesäonkivavalla. Päädyimme Kasperin kanssa kaatamaan koko tolpan mittareineen, että päästiin tekemään niitä kuuluisia diagnooseja.

Tuulimittarin lämpövastus on ottanut ja ylikuumentunut. Laakerointi on sulanut ja piste. Syytä ei Ukka osaa sanoa, eikä ole tarpeenkaan. Uusi samanlainen tuli tilattua netin kautta pikatoimituksena suoraan PeetBrosin tehtaalta.

Lumilukemat, lämpötila, ilmanpaine ja ilmankosteus saadaan edelleen mitattua Ukan sääasemalta, mutta tuulilukemat ja siitä laskettava hyytävyyslukema ovat nyt arvioiden varassa, kuten Ukan kellonaika on ollut kahdeksisen vuotta.

Lumisateen lennosta vaakatasossa nyt talvisena sunnuntaiaamuna pystyy pestyjen ikkunoiden läpi päättelemään, että jostain ilmansuunnasta tuulee. Ja kovanlaisesti. Kolme inhimillistä mittaria tulee sääoloista varmaankin puoleen päivään mennessä kertomaan, kun viimeiseltä teerenkuvapyyntireissultaan palaavat.

Viimeisiä teerentäkkiä sisätiloissa tyynessä ja tyynenä oottelemisiin Tukikohasta tähän.

Hukkaammeni linkous.

Linko-Jarkon eilissä ehtoolla urakoima ensmäänen pihalinkous oli sama, vaikkei olis tehtykkään. Mummelin kans kun tultiin nyt ehtoolla Rovaniemeltä kotio, nin Tukikohan pihassa on taas samavverran tuppurata kuin eilen. Lumimittarille kun Ukka kahlo lamppu otassa, nin mittarit sielä näyttää kakskytäkolome senttiä. Eikä se mittari valehtele. Se ovvirallinen korkeushyppyteline, ninko parasälyset entusestaan muistaa.

Ukan säävermeistä on nyt huoli. Tuulimittari on leikannu kiinni, eli jääny nalakkiin. Tai sanotaan miten vaan, mutta viivaa vetelee taulukkoihin, vaikka tuulee nin helevetisti nytkin. Jos siiton menny laakeri, nin sitten tarttee Ukan lähtee hakkeen uus mittari, eikä niitä ole myynnisä kuin ison veen takana. Joutaahan tuolla marraskuulla vaikka käväseen. Aaluokan reissu, yksinään, tietty.

Saattaa siihen kyllä auttaa leka. Pikkuvasaralla Ukka normihommina mittarin kopsauttaa jäistä ja lumista irti, mutta nyt ei lähteny ehtoolla, vaikka paukuttelin aikalailla.

Täytyy laittaa nuoriso kiipeilemmään katolle huomenisa, jos Kasperi mettästyksiltään joutaa. Viimonen lintuviikolloppu.

Nyt täytyy lähtee kylypeen, kumpittää pestä tukanpätkät pois päästä. Vakiparturi päästeli Ukan nin komiaks Rovaniemen kaupungisa, että turha reissu ei ollu neljäsattaa kilometriä ajella parturisa mutkin. Leksuksella luksuksesti.

Mummeliki kävi laitattamassa kutrijaan. Näyttihän tuo äkkijä vilikasemalla paljoki nuoremmalta. Ukan kans aineski saman ikäseltä.

Tukikohasta lumikolan sijaintija miettimisiin tähä.

Toistakytä rosenttia talaven lumista maasa.

Ukka halvaa joka talavi metrillunta. Nyt näyttää tosi reuhakkaalta. Mitarisa on ykstoista senttijä puhasta valakosta sitä ittijään. Siitä riittää siirreltäväks jo kolamiehellekki. Tai Linko-Jarkolle. Taijan säästää sille, ettei venähä selekä. Lekuri sano, että paranee nuin kuuvesa kuukauvesa, mutta Ukasta se vaatii ainaki kaheksan.

Kohta täälläki pääsee hihtamaan ja lumiukon tekkoon. Isompien. Ukka jo puristeli vaikka mistä, ku joku päivä sitte säätäti uhkaili lämpöaallolla. Ei oo käyny lussalla ja satteet on tullu kaikki lumena nin, että hyvä että kerkee vesimittari piipunnokasa sitä veeksi ja milleiks muuntaa.

Tukikohasta linkua oottelemisiin tähä.

Ai nimmeinas unehtuva kertoo, että nyt näkkyy taas sääkamerakuvvaa etelänkissuuntaan, ku viikonlopu aikana Ukka taiteili Kasperin kanssa kameranpiuhat toiselle puolen talua, mihin siirty seki kompjuutteri, josa se eteläkameraohojelma assuu...

Teeri monena.

Tekrikannat Naruskalla ovat erinomaiset. Kaikkialla Sallassa ei välttämättä ole niin, kun kuuntelee Etelä-Sallassa metsällä käyneitä paikkallisia metsämiehiä. Teeret mitä ilmeisimmin ovat siellä, missä marjatkin onnistuvat edes jollain prosentilla. Naruskallahan esimerkiksi mustikkaa oli ja on kohtuulisesti pohjoisrinteillä korkealla. Etelä-Salla sai huonomman marjasadon, joka näkynee myös lintukannoissa.

Käväisimme Mummelin kanssa tänään Tenniöjokivarressa pälyilemässä muutamaa tuttavan mökkiä ja tutkimassa myös mahdollisia tuulenkaatoja tuttavan tontilla. Kunnossa olivat paikat. Menomatkalla ei ollut eläinhavaintoja, mutta jopa oli tekritokka laskeutunut metsäautotielle sillä välin, kun ajelimme hiukan edempänä.

Nämä teeret saivat yksi kerrallaan juoksennella automme edestä metsän siimekseen. Alakuvassa oleva ukkoteeri menetti nahkansa Tukikohdan keittiön pöydällä sunnuntaina. Sen riisui höyhenpuvusta muuan viehättävä neitonen Kasperin opastuksella. Tämä tekri ilmestyi Tukikohdan ulkovaraston räystään alle riippumaan lauantain aamumetsästysreissulta. Vain yksi poistettiin joukosta, jossa oli lennellyt useampi kymmenen teertä, joten on niitä. Rapia viikko on vielä pyyntiaikaa lokakuun loppuun.

Pienriistan lisäksi Sallassa kaatuu hyvään tahtiin myös suurriistaa. Karhuja kaadettiin viikonloppuna kaksi kappaletta. Kallelassa majoituksessa ollut isä-poikapari kaatoi myös pari lupahirveään Sallan Yhteismetsän alueelta. Hirviä on tässä Tukikohdan lähialueella Politiman ympäristössä ilmeisen runsaasti.

Tästä päivästä ei eiliseen verrattuna uskoisi, että samassa paikassa eletään. Lumisade ja myrskytuuli kun viime yönä laantuivat, niin tämän päivän ajan paisteli aurinkoarmas vuorostaan pilvettömältä taivaalta.

Hienoa ja vaihtelevaa syksytalvea, josta soisi useammankin ymmärtävän tulla tänne nauttimaan...

Tukikohasta lämpeneviä kelejä loppuviikolle odottelemisiin tähän.

Kallelan koskikara.

Kallelan lokakuisessa tuulentuiverruksessa ja lumisateessa on vettä pelkäämätön luontokappale, joka pulahtelee jääkylmään jokiveteen sukelluksiin tuosta vaan. Koskikara on Syväskönkäässä tuttu vieras, joskaan ei aivan joka vuosikaan. Toivottavasti tämä Kasperin tänään kuvaama lintu pysyttelee tällä koskella läpi talven, koska sen touhuja ei pitkästy seuraamaan.

Kulunut vuorokausi on ollut arktisen luonteinen Naruskalla. Tuullut on niin maan perusteellisesti, mutta ei samanlaisin seurauksin kuin viikonpäivät sitten. Silloinhan olivat sähköt poikki puolisen vuorokautta, mutta tämä tuulijakso on toistaiseksi mennyt ilman ainuttakaan sähkökatkosta. Lunta on satanut muutaman sentin verran, mutta sitä on tuiskuttanut enempi vaakatasossa.

Kymmenen päivän ennuste näyttäisi lupailevan vuorostaan plussakelejä. Se tietäisi loskanlentoa, joka on kaikin puolin huonompi vaihtoehto kuin lumitalvi. Säiden puolesta otetaan kuitenkin nöyrinä vastaan kaikki, mitä tulee. Muutakaan kun ei voida.

Tukikohasta tuulen tyyntymistä odottelemisiin tähän.

Päiväkahveet Tuntsalla.

Piti lähtiä päiväseltään pyörähtelemään Tuntsalla nyt, kun sinne vielä on tie hyvin auki. On nimittäin niinkin, että talven ote on selvästi lujenemaan päin, eikä tien auraamisesta tuonne erämaahan viime talven tapaan ole mitään tietoa.

Ja ainahan sitä muutakin syytä on lähteä piristämään mieltä kotinurkkien samoista seinistä. Ja voihan Tuntsaa käydä paitsi itse katsomassa, myös näyttämässä sitä mieluusti sellaiselle, joka vielä ei ole siellä käynyt.

Kasperi testaili Ukan Lexusta kuskin paikalta. Hieman olivat ajokokemukset ja lausunnot sen suuntaisia, että kyyti on ainaskin yhtä hyvää, mihin Subarulla on totuttu. Ettei vain iskisi autokuume poijjalla...

Asiaan. Keitettiin talvisessa tuiskukelissä Tuntsan mutteriavokodalla nokipannulla vahvat juhlamokkakahveet. Siinä sivussa nuotion loisteessa lämmähytimmä hirvijauhelihapihveillä ja juustolla täytetyt tuoreet karupuurosämpylät. Ja voitte olla varmoja, että neljää suuta ei tällä eväällä ollut vaikea ruokkia. Tuisku ja tuuli eivät ruokahalua haitanneet, päinvastoin.

Hyvin ja vakaasti kuin juna kahlasi Lexus Tuntsan auraamatonta hyväkuntoista paanaa. Lumen paksuus oli enimmillään viiden ja kymmenen sentin välillä, eli millä tahansa autolla olisi vastaavan kahvittelureissun tekemään pystynyt. Hiukan meitä kaikkia harmitti, kun lumituisku esti lakimaiden parhaiden maisemien näkymistä. Ehkäpä sitten seuraavalla kertaa onnistaa paremmin.

Tuntsajoen vedenkorkeus ei päätä huimaa. Hartaasti siellä Tuntsan sillalla mietittiin, miten harrit ja taimenet mahtavat Venäjän puoleisella osalla Tuntsajokea talvehtia, kun vesi on niin kovin, kovin matalalla.

Nooh, Juhannuksena se nähdään. Rapian puolen vuoden päästä.

Tukikohasta tuiskulumia mittailemisiin tähän. Ja seuraavaa tuulivaroitusmyrskyä odottelemisiin...

Etuottia viisveesynttäreistä.

Loimuboy täyttelee viisvee tulevana sunnuntaina. Mummeli ja Ukka pääsivät synttärihuumaan mukaan jo tänään paria päivää etukäteen, kun niin oli sovittu. Muutama synttärilahja saatiin näin jaettua jo ennen H-hetkeä 20.10.2013.

Isomummulta tuli jo viikolla postipaketti, joka sisälsi vanhanajan villasukat nykyaikaisella kuvioinnilla. Petäjäveden Kerttumummu oli taikonut sukanvarsiin mitäpä muutakaan kuin aidot ängriböördsit. Viimeisen päälle.

Puukäsityökalut Loimu sai Ukalta ja Mummelilta. Kasperi-eno lahjoitti muovirakenteisen minkäs muunkaan kuin patterikäyttöisen moottorisahan suojakypärineen.

Kaakku oli näillä synttäreillä mallia malmijuna syrjäisine asemineen.

Päivemmällä pikkuväki leivoskeli karjalanpiirakoita Mummelin opastuksella. Jovain niistä tuli harossin näköisiä ja makuisia. Nam.

Isosisko ja sen veli rypyttelivät piirakkaa kuin vanhat tekijät. Vanhojahan he alkavat olemaankin, viisvee ja kohta kaheksanvee.

Tukikohasta syyslomapäättäjäisiin huomenissa valmistautumisiin tähän.

Pakkanen kiristyy - eläinten ruokintatahti sen mukana.

Kotieläinten ja metsän eläinten ruokinta Tukikohdan pihapiirissä seurailee tavan mukaisesti säiden kylmenemistä. Rihlan ruoka-annokset suurenevat ja lintulaudan antimet hoidellaan myös.

Lintulaudalla vierailevat paitsi talitiaiset, hömötiaiset ja sinitiaiset, myös närhi. Närhi vetelee nokkaansa melkoisia pähkinämääriä tinttien nokan edestä, mutta se saa ottaa lintulaudalta osansa. Tänään närhen ruokalistalla olivat myös sämpylät, jotka närhi selvitti muutamassa minuutissa omiin piilopaikkoihinsa takapihan kaivonkannen päältä. Tiaiset piilottelevat pähkinäsatsejaan halkokatoksen pinonrakoihin. Näyttipä yksi tiainen tunkevan siemeniä Mummelin Subarun pakoputkeenkin.

Sallan kirkonkylällä oli Naruskaa kylmempää viime yönä. Taisi lukema siellä olla 15,3 miinusastetta. Naruskalla oli parisen astetta lauhempaa. Nyt ehtoolla Naruskalla liikutaan taas -12:n ja -14:n asteen tietämissä, eli pakkasennätystä hipoo.

Laitelkaapa lintulautanne kuntoon, koska talvi ottaa koko Suomen kynsiinsä. Ja lintuja pitää ruokkia. Ne palkitsevat ruokkijansa mukavalla ikkunanäkymällä...

Tukikohasta linnunsiemenkaupan säkkiosastolle suunnistamisiin tähän.

Naruskan lokakuu taiteellisemmalla silmällä katsottuna...

Lokakuu on jo nimensä perusteella eräänlainen hylkykuukausi. Loska ja paska lentää jo nimenkin perusteella. Asia ei kuitenkaan ole niin. Lokakuu muistuttaa maaliskuuta silloin, kun päivä on aurinkoinen pikkupakkaspäivä, kuten tänään. Lokakuun seitsemästoista vävypoika Sami Evinsalon kuvaamana.

Kameran laukaisijaa voi painella niin kovin monessa kohdassa.

Tukikohasta lokakuun loppukelejä odottelemisiin tähän.

Tukikohan ensilumiukko!

Pyöräyttipä Ukka lastenlapsostenketterien kanssa Tukikohan pihalle komian lumiukon. Lunta tuli yön aikana niimmaanperusteellisesti. Sentti, jos ei toistakin.

Ei meinannu mistään löytyä riittävän isua porkkanata nenäks, mutta löytyhän se kylymiön perukoilta, kun ettittiin.

Jovain lumi on lapsille ja lapsenmielisille mieleen!

Tukikohasta seuraavia lumisatteita oottelemisiiin tähän.

Myrskyn jälkeen on poutasää...

Pohjatuuli oli ja meni. Tais tuua talventuntua sinne etelään täältä, jos nuo EWN:n pakkastaulukot paikkansa pitelee. Ja mikseivät pitelisi.

Puuta kaatuili enempi ja vähempi niin sähkölinjoille kuin muuallekin, kuten eilen kirjottelin. Onneks täällä ei immeisillä ole tapana kansotella nuita linja-autopysäkkejä. Oli nimittäin Kotalankylässä kaatanu yhen petäjän pysäkin päälle niin, että latvus peitteli Savukosken suunnasta kiitävät pirssit niin, että oikeen piti höröstellä ristauksessa. Tännään kirkolle mennessä puu oli vielä kokonaisena, mutta palatessa oli jo joku motorisahahemmo pistelly runkoo poikki niin, että ristauksen näkyvyys oli palannu ennalleen.

Poromiehet päästeli tännään Naruskantietä jonosa kuin köyhän talon porsaat. Karvalakkien korvaläpät mukavasti tuulesa lepattelit, mutta terveellisempää vois olla laittaa kovempaa lakkia pääkuutin suojaks varsinkin, kun maantietä on hiljattain lanattu sorapinnalle. Ja saattaa joku leksushemmo pyyhkästä ohitte, jos sattuu oleen maitokauppaan kiiru. Ei vainkaan, joutaa sitä sillon tällön poromiesten vauhtia ookaamaan Pulukkaviiasta Kerekkäseljän ristaukseen. Niinko tännään.

Täytyy viijä lapsosenlapsia ketteriä Pulukkaviitaan erotukselle, jolleivät poromiehet jo tännään hommaa valamiiksi hoidelleet, kun näytti olevan ukkoa töissä kuin merenmutaa. Ilimasa ja maasa.

Sovankylän erotuksilta oli Kasperi näpänny muutaman erotuskuvan. Täytyy laittaa Mummeli kameroineen Pulukkaviitaan tallenteleen omanlaistaan näkemystä erottelusta. Tässä Kasperin otoksia, ei niin perinteisiä. Ihan hyviä ainaski Ukan silimään.

Tukikohasta hirvenvasan pakastamisiin tähän.

Kolomisentoista tuntia sähkömotissa.

Ei Tukikohassa lamaannuttu, vaikka aamusella pätkähtivätkin sähköt poikki puolikuus. Tunnin katkoksen jälkeen jo haiskahti, että taitaa tämmöinen hillitön myrskytuuli olla tehnyt tepposiaan laajemmaltikin, kuten sitten päivän aikaan patteriraatiosta ja toimivasta kännykkänettiyhteyvestä saimma lukia. Oltiin kait vain yks huusholli reippaasta seittemästätuhannesta.

Yksikön vääpeli Mummeli, jolla on huollettavana lastenlasta ja Ukkaa, tärhäytti aamutuimaan joutessaan roitotulet pihalle Ukan halakokasasta. Ja eikun perkolaattorikahveet nuotiosemmoisella ja kaikkiin näläkäisiin suihin tietenkin kattilallinen nokinallepuurova. Jovain maistui. Ja parempaa kaikkein mielestä kuin konsaan keraamisella levyllä. Ukka jo suositteli tätä jokapäiväiseks rituaaliks. Notskipuuro ja perkolaattorikahveet sänkyyn joka aamu...

Ehtoolla seittemältä sitten valakeus tuli. Ja pikana saunaa päälle ja vesiä kuumaks. Siinähän ei vuorostaan Ukalla kauvaa nokka tuhise. Pari kertaa on vielä pätkässy koneyhteyvet poikki noinniinku malliks, mutta vain muutamaks kymmenenks sekunniks. Saa nähä, jaksaako pysytellä, kun vieläki tuuleksii.

Ukka pyörähteli tankilla. Puuta oli nurin pitkimmatkaa rajalle. Aineskin kolomekkymmentä runkoo lähempänä ja kauvempana tiestä. Jossain tietenkin linjojen päällä, kun koko itänen Lappi ja Koillismaa olivat pimiänä. Ja osa kait vieläki.

On täsä taas siunailtu, että hyvä on asustella maalla. Vesikeskuslämmitys ei sähköö kaipaa, kun on nuot vappaakierrot. Ja pihalla saa kokattuva semmitä tarttee. Sähkölämmitteinen kämppä saattaa näillä tuulikeleillä jo jähähtää kolomentoista sähköttömän tunnin kunniaks. Täälleioo hätiä. Mitähä helevettiä varten net purkaa tämmösiä taloja ja systeemejä poies. Ihan pöljää touhuva.

Nojoo. Kattellaan levollisin mielin, misä huomiset kahveet ja puurot keitellään. Ja hirvipihvit. Poke kiikutti säkillisen vasallihhaa jostaki Pelekosenniemen perukoilta.

Tukikohasta yövällyä ettimisiin tähä.

Lumimittari pystyyn.

Ensilumi on Tukikohan pihalla maassa. Vielä lumen paksuudessa liikutaan niissä rajoissa, että Ukka ei kolaan tarttunut.

Ilmatieteen laitoksella on lapsellinen yhden sentin sääntö ensilumesta. Mikä mitta se sentti on, kun millikin on keksitty jo aikaa sitten. Ukan lumimittari näyttää 0,1 senttiä lunta ja piste. Ja päivämäärä on yhestoista lokakuuta.

Hamaan kolmeen metriin asti on Ukan mittarissa varaa. Jatkokappaleita on toisen korkeushyppytelineen verran pihavarastossa, jos oikein kunnon lumitalveksi äityy.

Toivottavasti huomenissa ehtoolla päästään ajamaan kotipihalle ilman Linko-Jarkon apua, kun palaillaan Oulusta. Ai niin, lapsenlapsille pitä ostella syyslomalle pulkkaa ja suksivehjettä, että pääsevät ensiviikolla syyslomalla nauttimaan Naruskan lumista.

No on se lunta nuissa kuvissa noijen heinien päällä. Nolapilikkuyks milliä ainakin.

Tukikohasta talven odottelemisiin tähän.

Ruma pesijä.

Oiskait täsä hommaa kauniimmallekki pesijättärelle, mutta rummaan joutuu turvaan, eli ittiään täsä joutuu niskasta kiinni piteleen. Meinaa nääs jäähä ulommaiset akkunat talaven jalakoihin ennen niijen ensinnäki lasittamista ja viimoseks pesuva.

Vanahat akkunat kun päätettiin säilyttää pokineen karmeineen paskoneen päivineen, nin muutamaa pokaa piti käyttää lasimestarilla Kemijärven suunnila. Eivät nimittäin kaikki irtoilleet viiskytäluvun kittauksistaan ehjinä, kuten on tullu ehkä muisteltuaki. Puolisen tusinata piti lasittaa uuvelleen. Net on onneks kaikki uloimpia, nin ei tartte lähtee ettimään sisäikkuna tekijätä, jota ei ennää taija olla olemassakaa. Ulommat rikkinäiset on korjattu ja hyvi onki.

Vilikuilee se säittejjumala tänne Naruskalleki sillon ja varsinki tällön, kuvvieläkään ei talaveks käännäyttäny. Viimoyönä huhteli ulukoopäin pitkästä aikaa vesisatteella. Nyton hyvä pilivinen poutakeli, nin ehtii hyvin yks pesijä peseen seittemän kertaa kakstoista akkunata. Sopevaa harrastuksenomasta puuhasteluva. Ehtooseen mennessä tai ainaki huomiseen puoleenpäivään tarttis urkko olla valamis, kuppitäs taas lähtee maalimalle rättimessuille muutamaa mummuva kuskaamaan. Ouluun. Puoliltaöin kottiuvuin lapselikkuuhommasta.

Onneks on hyvä ohtalamppu, jos akkunaurkko vennyy pimiälle puolelle.

Tukikohasta työnsankariks opettelemisiin tähä.

Ukan ohjus vaihtui nelivetoon.

Ajokortin lopullisen menettämisen pelko johti Ukan vaihtoautomarkkinoille. Hyvä selitys, eikö.  Stratus vaihtui nelivetoon, johon tällä kartanolla on nyt totuteltu kahdella kolmesta. Nyt kolmella kolmesta.

Uutena Ukka ei tämmöistä Lexus RX300-merkkistä pirssiä viitsisi harkitakaan ostaa, mutta sopivasti käytettynä tuli ostettua. Stratuksella saatiin lähelle se, mitä oli pyynti. Se osaltaan helpotti autokuumeisen päätöksentekoa. Tai ei se kuumetta ollut. Järkevää normilämpöä.

Nyt Ukka joutuu puolustamaan "uutta" autoaan muutamalta Mummelilta, joka lainaillee Lexusta aina, kun Ukan silmä välttää. Ajelis vaan omallaan, kun semmoisen ostatti.

Ukka lähtee käväisemään Lexuksellaan pari päivää Keminmaalla. Pitää käväistä Ruåtsin puolelta Loimun kanssa ostelemassa muutama perkolaattorinkannennuppi, kun kahvetta on keitetty niin maan parusteellisesti kuusi viikkoa, ettei vehkeet kestä.

Ja ne ajat ovat ohi, kun Stratuksella ajellessa pönttökuvia Ukan pärstästä napsittiin. Nyt näpsitään Lexuksen tuulilasin läpi. Jos näpsitään.

Tukikohasta parinsadan hepan vetämänä kohti Keminmaata tähän.

Tukikohta tyhjenee...

Kuuven viikon kevyt kenttävilske Tukikohassa alakaa oleen vinaalisa. Oikeestaan ihan tauvotta on ollu joku tai jotkut muonahuollosa talonväjen lisäks.

Syksy on ollu Naruskan kävijöile ainaki ilimojesa puolesta viimesen päälle. Vesisajepäivät mahtuu kuuvelta viikolta yhen käin sormiin.

Hyvin rytmitty myös mettästäjien ja leirikoulukkaijjen viikot. Sehä on tievosa, että leirikoulut vallottaa Tukikohan syyskuun kolome ekaa viikkova ja mettämiehet sitte seuraavat. Mettämiehetki alakaa vuosien opastelun jäläkiin tajuumaan sen, että lehti ku on puusta pois, nin sillon mettästäjän olot petraantuu. Linnut pyssyy esimerkiks koirien haukusa paremmin kun ruskalehtien aikaan.

Lintusaalista on tullu. Isompaa ja pienempää ja siltä väliltä. Tukikohan peltikaton alla asustelleijen mettämiesten kunniaksi voi huoleti sanova. että järki on ollu mettässä mukana. Ja siton käytetty.

Hirvestä on jakkaa usseemmallekkin pyytömiehelle lihhaa. Ja mettosta. Mutta ku pienimpiin riistaelläimiin mennään, ni eiköhä se oo paras, ku yks syö. Ja muut kuolaa ja kattoo vieresä. Ninko vaikka pyypaistija yhestä pyyparasta...

Tukikohasta kolomeesattaakolomeekymmentä neliötä siivoojan silimin kattelemisiin tähä.