Ja ainahan sitä muutakin syytä on lähteä piristämään mieltä kotinurkkien samoista seinistä. Ja voihan Tuntsaa käydä paitsi itse katsomassa, myös näyttämässä sitä mieluusti sellaiselle, joka vielä ei ole siellä käynyt.
Kasperi testaili Ukan Lexusta kuskin paikalta. Hieman olivat ajokokemukset ja lausunnot sen suuntaisia, että kyyti on ainaskin yhtä hyvää, mihin Subarulla on totuttu. Ettei vain iskisi autokuume poijjalla...
Asiaan. Keitettiin talvisessa tuiskukelissä Tuntsan mutteriavokodalla nokipannulla vahvat juhlamokkakahveet. Siinä sivussa nuotion loisteessa lämmähytimmä hirvijauhelihapihveillä ja juustolla täytetyt tuoreet karupuurosämpylät. Ja voitte olla varmoja, että neljää suuta ei tällä eväällä ollut vaikea ruokkia. Tuisku ja tuuli eivät ruokahalua haitanneet, päinvastoin.
Hyvin ja vakaasti kuin juna kahlasi Lexus Tuntsan auraamatonta hyväkuntoista paanaa. Lumen paksuus oli enimmillään viiden ja kymmenen sentin välillä, eli millä tahansa autolla olisi vastaavan kahvittelureissun tekemään pystynyt. Hiukan meitä kaikkia harmitti, kun lumituisku esti lakimaiden parhaiden maisemien näkymistä. Ehkäpä sitten seuraavalla kertaa onnistaa paremmin.
Tuntsajoen vedenkorkeus ei päätä huimaa. Hartaasti siellä Tuntsan sillalla mietittiin, miten harrit ja taimenet mahtavat Venäjän puoleisella osalla Tuntsajokea talvehtia, kun vesi on niin kovin, kovin matalalla.
Nooh, Juhannuksena se nähdään. Rapian puolen vuoden päästä.
Tukikohasta tuiskulumia mittailemisiin tähän. Ja seuraavaa tuulivaroitusmyrskyä odottelemisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti