Linko-Jarkon eilissä ehtoolla urakoima ensmäänen pihalinkous oli sama, vaikkei olis tehtykkään. Mummelin kans kun tultiin nyt ehtoolla Rovaniemeltä kotio, nin Tukikohan pihassa on taas samavverran tuppurata kuin eilen. Lumimittarille kun Ukka kahlo lamppu otassa, nin mittarit sielä näyttää kakskytäkolome senttiä. Eikä se mittari valehtele. Se ovvirallinen korkeushyppyteline, ninko parasälyset entusestaan muistaa.
Ukan säävermeistä on nyt huoli. Tuulimittari on leikannu kiinni, eli jääny nalakkiin. Tai sanotaan miten vaan, mutta viivaa vetelee taulukkoihin, vaikka tuulee nin helevetisti nytkin. Jos siiton menny laakeri, nin sitten tarttee Ukan lähtee hakkeen uus mittari, eikä niitä ole myynnisä kuin ison veen takana. Joutaahan tuolla marraskuulla vaikka käväseen. Aaluokan reissu, yksinään, tietty.
Saattaa siihen kyllä auttaa leka. Pikkuvasaralla Ukka normihommina mittarin kopsauttaa jäistä ja lumista irti, mutta nyt ei lähteny ehtoolla, vaikka paukuttelin aikalailla.
Täytyy laittaa nuoriso kiipeilemmään katolle huomenisa, jos Kasperi mettästyksiltään joutaa. Viimonen lintuviikolloppu.
Nyt täytyy lähtee kylypeen, kumpittää pestä tukanpätkät pois päästä. Vakiparturi päästeli Ukan nin komiaks Rovaniemen kaupungisa, että turha reissu ei ollu neljäsattaa kilometriä ajella parturisa mutkin. Leksuksella luksuksesti.
Mummeliki kävi laitattamassa kutrijaan. Näyttihän tuo äkkijä vilikasemalla paljoki nuoremmalta. Ukan kans aineski saman ikäseltä.
Tukikohasta lumikolan sijaintija miettimisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti