Yksikön vääpeli Mummeli, jolla on huollettavana lastenlasta ja Ukkaa, tärhäytti aamutuimaan joutessaan roitotulet pihalle Ukan halakokasasta. Ja eikun perkolaattorikahveet nuotiosemmoisella ja kaikkiin näläkäisiin suihin tietenkin kattilallinen nokinallepuurova. Jovain maistui. Ja parempaa kaikkein mielestä kuin konsaan keraamisella levyllä. Ukka jo suositteli tätä jokapäiväiseks rituaaliks. Notskipuuro ja perkolaattorikahveet sänkyyn joka aamu...
Ehtoolla seittemältä sitten valakeus tuli. Ja pikana saunaa päälle ja vesiä kuumaks. Siinähän ei vuorostaan Ukalla kauvaa nokka tuhise. Pari kertaa on vielä pätkässy koneyhteyvet poikki noinniinku malliks, mutta vain muutamaks kymmenenks sekunniks. Saa nähä, jaksaako pysytellä, kun vieläki tuuleksii.
Ukka pyörähteli tankilla. Puuta oli nurin pitkimmatkaa rajalle. Aineskin kolomekkymmentä runkoo lähempänä ja kauvempana tiestä. Jossain tietenkin linjojen päällä, kun koko itänen Lappi ja Koillismaa olivat pimiänä. Ja osa kait vieläki.
On täsä taas siunailtu, että hyvä on asustella maalla. Vesikeskuslämmitys ei sähköö kaipaa, kun on nuot vappaakierrot. Ja pihalla saa kokattuva semmitä tarttee. Sähkölämmitteinen kämppä saattaa näillä tuulikeleillä jo jähähtää kolomentoista sähköttömän tunnin kunniaks. Täälleioo hätiä. Mitähä helevettiä varten net purkaa tämmösiä taloja ja systeemejä poies. Ihan pöljää touhuva.
Nojoo. Kattellaan levollisin mielin, misä huomiset kahveet ja puurot keitellään. Ja hirvipihvit. Poke kiikutti säkillisen vasallihhaa jostaki Pelekosenniemen perukoilta.
Tukikohasta yövällyä ettimisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti