Väijyjänis. (2817)

Ei joutannu meikäläine ehtookävelyle, kumpti maalailla terassiovija. Sitei sajehhaittaa, kunon terassi katettu kirkkaala muovikatteela. Emännyys kierteli täsä Lapirrinteen vaaramaisemasa ja keräs tieten havvintoja luonnosta.

Jäneksijä sielon sammaavviissiin kuin täsä taloryppääsä. Net pittää sielä korvat pystysä väijyvä ihan ilimeisesti. Sotakonneijjen liikenteen kyllä kuuleep huonokuulosempiki. Rovaniemellentokentältä ommelekonen ilimaliikenne hävittäjilä, joijenka ääni kantaa päiväasaikaan kaikkijale. Son hyvä, että harjootellaan, kunei koskaan tiijä näinä epävarmempina aikona, millon on tositilanneppäällä.

Mustikkaa sieloli vaarampäälä kukasa kuulema pilivimpimmein, jotenka son varmaanki Naruskaa hiukka eellä, kun ollaan satakuntakilometrijä etelämpänä täälä. Ovvaan nin hitonkylymää kelijä, että mitellie pörriäiset jaksaa lennelä pöllyttelemäsä nuita kukkasija...

Urputien Tukikohasta sajetta ja kylymää pitelemissiin tähä.

Kaupungin korvismaat etinnäsä. (2816)

Son korvasienten aika täälä Naruskaa etelämmäsä. Emäntä hurautti Tapijonkyllään Kasperin pesuveen luokse ja sieltä lähialuveelle sienestämmään. Aarni ja Kerttu on jo kovasti sienestyksestä ja marjastuksesta innostunneet, jotenka niitä asijoita kannattee pittää yllä.

Korviksia löyty malliks, vaikkon ollu hiukka kylymä jakso viimepäivät. 

Ei niitä korviksia sentäs puussa kasva, mutta maasa ninki. Ja lapset on hyvät niitä löytämmään ja omila sieniveittillään myös tarvittavan mettäkäsittelyn sienile antammaan.

Seuraavilla lämpösemmilä niitä poksahtellee lissää, kuhan halla ei veis. Rajoila keikkuu...

Rovaniemen Tukikohasta tähä.

Kahevviikon kooste. (2815)

Pisin tauko sitte tämän plokin alottamisejjäläkeen. Elosa ollaan silti, mutta ei ole ollu oikeen rääpyvä kirjottelemaan. Ja vieläkihhän tuo on harkinnasa, kannatteeko kaupunkilaisen elämästä mittään kirjotella...Naruska sentäs oli Naruska. Sonnyt kuiten takanapäin, paitti Kallelammökivvuokrauksen osalta, ninko tiijetään.

Viimesijä palaveluksija Naruskala uusile omistajile Naruskan Tukikohasa olit halakomatalakoot. Kävimä sielä Kasperinkans parit yönseuvut olemasa ja päivijen aikana menit halakomakonheen läpitte viiskytäseittemän kiintova ahvenselekäläistä hyvää koivuva.

Kakskytäkaheksavvuota tuli puita sielä Tukikohasa tehtyvä. Emmuista, että olis roskasilimästä kummempija vahinkoja juurikhan tapahtunneen, mutta viimesele kerralle piti tieten vahinko tapahtuva. Uus isäntä Paavo oli epäonnensoturina halollaitosa ja venttilimiehenä tavammukkaan Ukka Matimpoika. Eikäpä siinä tarvita sekunttija pitempää vikaliikettä, nin vahinko tullee, kukkerran tullaksesa on. Keskisormi Paavon oikijasta käjestä linttaantu halon ja työntölevympään välliin, eikä se semmonen tieten voi iliman lekurireissuva päätyvä. Puolmatkaan leksuksella ja sieltä Jouttijärven takamailta etteempäin Kemijärvilanssila.

Onneks Paavo sai hyvät hoijot ja opperaatijot Rovaniemelä sairaalasa. Ortopetilekuri oli korjannu sormen, joka tieten tapasa näyttää tuonnempana. Huonohko muisto jäi hommista, mutta oppija ikä kaikki. Tuli tojistettuva, että opittava olleen konneela satavarma aina siitä, ettei kummassakkaan halompääsä voi käsijä pittää missäävvaheesa. Kasperin kanssa on halottu nimpaljon, että liikkeet ontullu meile kahele tutuiks. Ja Paavo oppii Irinasa kans yhtä tarkaks kuimmet. Toivotama Paavon sormele ennalleemparanemista...

Halakosavotajjäläkiin suunnistima emännänkans Helssinkiin Ukan armeijapalaverriin, joka kokkoontuminen oli yhtä vaile viijeskymmenes. Ukkaki on ajellu pitkästi toistasattaatuhatta kilometrijä autola näihin tappaamissiin, jotka ommeile ikkuinen perinne.

Kattelima Helssinkijä sekä risteilypaatista että maalimampyörästä, jokka passaa immeisijä kauppatorila. Hienot, mutta kylymätuuliset kelit olit, ja monellaista nähtävää vesiltä ja ilimasta.

Sunnuntaina ennen kotimatkaa sinivalakosilasiivilä tuli vielä taijepläjjäys. Kävimä Ateneumisa Eetelveltinnäyttelysä parintunnin kierroksen. Kova oli poika ollummaalaileen...

Mukava oli yötävasten lennelä tunteroinen pääkaupungista kotijo Rovaniemele. Kohti keskiyönaurinkova tuli hyvät mielet...

Takarreunale Urputielä lennähti savolaisten maakuntalintu matkalaukusta. Enole luonnosa kuhankeittäjätä koskaannähäny, eikä emäntäkkään. Eikä suurinosa savolaisijakkaan. Puumalan lasipajan tuote. Tunnustuksena menneestä aktiivisuuvesta ja tsempiksi tulevalevvuojele, kun järjestelemä emännänkans seuraavat tappaamisen täälä Lapin pääkaupungisa.

Urputien Tukikohasta uusija ukkoskuuroja oottelemissiin tähä.

Toisille ja ittelle kotija. (2814)

Maalaistollot onnyt opetellu viikompäivät asumista kaupungisa. Tämei tosin tunnu ihan semmoselta, ninko oikeesa kaupungisa pakokaasujejja metelin keskelä. Lapirrinne sijaittee kolomen kilometrimpääsä Rovaniemen keskustasta omakotialuveela, jotenka täälei liiku kuimmuutama asukas kotijojja takas.

Ontäsä ollu montamonistuista hommaa, vaikka aluks tuntu, että muutto on tostavaan, mutta ei solenniin. Josei emäntä olis lähtöpääsä pakannu laatikompoikinneen koko sen aijjan, mitä talo oli Naruskala myynnisä, nin pakattas varmaan sielä vieläki.

Eikä niitä levitetä paikallesa tavaroita tostavaan, kunnet pittää ensin ettijä ja sittevvielä löytää oikija paikka joka helekutivvermeele.

Eiole huvittannu liijon kirjotela tännekkäämmittään, kunon ollu tätä harrastuksenomasta puuhasteluva, johon meikäläinenki ainakijjokuvuos sitten tojettiin kykeneväks.

Täson tonttija hiukka vähempi, mitä oli kahesajapuolesahehtaarisa Naruskan Tukikohasa. Urputien Tukikohta on vajjaat tuhannennelijöö, jotenka pittää olla tarkkana, ettei ajjauvu vieraale maale...

Entuneki talonomistaja oli lintujen ystävä, koska oli laitelu puolenkytä linnumpönttövä ympärittalova. Ostin puuttuvviinpihapuihin kolomellissää, että saa hiukka linnullaluva kuunela, kuhan siepot ja muut ilimestyy. Eiole niilä kiirettä, kunei ole hyönteisijä ja maasa takapihala ovvielä luntaki malliks.

Jänöjussit pyörii täsä kaikkijen talojen pihoisa. Se tietää haasteita emännäle kukkapenkkijesä kanssa, jos niile innostuu entusen emännän tappaan...

Rautakaupasa täson käyty melekeen jokkaisele päivälejja parraanapäivänä puolenkytäkikkertaa. Kolomekkilometrijä sivu tuntuu matkana semmoselta, että voi hakkee autola vaikka ruuvinkerrallasa. Naruskalta kullähti rautakuppaan, nin synty satakilometrijä autommittariin...

Olema talloon ihan helekutin tyytyväisijä. Sopivankokonen ja rauhallista seutuva. Hiukan on opettelusa lämmönsääjöt ja muut, mutta onneks Roppostuomo on puhelimenpääsä, jos jothain kysyvättarttee.

Nettiyhteyvet sain aikasheleposti täälä kuntoon. Laittelin tieten alut jo sääasemale, kunon niihin tottunnu loppuun viistoistavuotta. Netatmon ostin ja tulin siihentulokseen, että muuta ei sääpuolelta tarvita. Laitan vielä sajemittarin ja tuulimittarin, kun kerkijän. Kallelasahan on samallainen.

Oottelema lämpenevvää, ninko varmaammuallaki eteläämyöten. Täsä ommietinnäsä, mitenkä jatkelen kirjottamista meitin elämästä, jokonnyt siirtynny pysyvästi Naruskankairasta tänne Lapin pääkaupunkiin. Se näkkee, ken ellää.

Käymä Naruskala vielä näyttämäsä halakomakonhen käytön Irinale ja Paavole. Sahahommat sielä käyttää jo Paavola itteekseenki, kun yhesä Kallenkans alottivat sahhauksen muuttotelskeijen keskelä viikkositte.

Urputien Tukikohasta kessääoottelemissiin tähä.

Haapa maittaa. (2813)

Kaajoima niitä autotallitukihaapoja jokuaikasitte. Latvat ja oksat jätimä liiterimpäähän hangele, kunon tievosa tupsukorvat, joita se haapakuori evväääks kiinnostaa.

Sonniin hyvvää, että rohkeimat pupujussit käy päivävvalossaki lounaala, vaikka turvallisempaa on yöhämärisä. Vitivalakoset on jänöt vielä, eikäpä se huono juttu olekkaan, kunon puolisemmetrijä vielä mopolla ajettavija hankija.

Lauvantaina on Tukikohan yhellaiset päättäjäiset, kun tulleevat Sallan pitkäaikanen ja uus nuohooja pyynnöstä polttammaan talon pitkä piipun koivutervasta, nin jää Irinale ja Paavole talollämmitysjärjestelmät parraaseen kuntoosa. Jos Tukikohan piipusta musta savu ihimetyttää aamusta lauvantaina, nin ei tartte palokuntaa soittaa...

Uus nuohooja ommuuten Jouni Schroderus, joka hoitelee vastasuuvesa piiput koko pitäjän aluveela, hänet tavottaa numerosta 0400 424252, jotenka tulisijat kuntoon!

Tukikohasta puulämmityshommista pikkuhilijaa luopummissiin tähä.

 

Toiset lähtee, vuojen Lappilaiskylä Naruska jää. (2812)

Kohtalaisen kova uutinen tuli markkinoille muutamapäivä sitten. Naruska-Pulkkaviita on valittu vuojen kyläksi Lapin maakunnassa, ninko Lehestä voitta lukia...

Ukka ja Pirjo onnittelevat kyläseuraa! Hyvä ponnahduslauta uusile Naruskan Retkeilymajan omistajile Irinale ja Paavole, jotka ovat asennoitunneet sammaan viissiin kuin met Pirjon kanssa liki kolomekkytävuotta:

Kyläläiset saa vappaasti pijellä telskeitäsä Tukikohasa. Laskua ei olla kirjotettu, vaan kyläkoulu on Naruskan Retkeilymajana jatkunnu kylän rehvauspaikkana omistajuuteme aijjan. Monet mukavat on pijetty, reuhakkaitakijjuhulija.

Ukka Matimpoika ja Pirjo tarkkaileevat jatkosa maakunnan ja Naruskan asijoita pääasijasa Lapimpääkaupunki Rovaniemeltä...

Tukikohasta viimesijä muuttokuormalastija pakkailemissiin tähä.

Tehtävijensiirtoo.... (2811)

Missie tarviit rojakkaa naisenerkijaa talommiehentehtäviin, nin täss siullon semmonen, tuumasi Irina, Tukikohan uusi emännyys. Tartuin tieten heti toimeen ja kiikutin Irinan pannuhuoneeseen puukattilan putsaukseen, kun hän sen halus opetella.

Se käy työstä, kun kahellaisila sunttirauvoilla putsaa 18 sunttireikää molemmimpuolin kattilata elikkäs 36 reikää kaikkijaan. Eikä siinä tietenkään kaikki, vaan sitten on imuroitava karstarroiskeet ennen sunttikansien takaslaittova ja ennen niijen kiristämistä asemiisa. Sittevvielä alakanavijen tarkka putsaaminen sunttijen karstasta ja myös tuhkampoisto. Saahaan kaikki sataviiskytä kilowattija uunista kuivala koivula irti.

Työ tekijäsä neuvoo, ninku minutkin on opettannu, kunon 28 vuotta harjotellu...ossaa jotenkuten toisele työjärjestykset neuvova. Nyton opetettu sekä Paavole että Irinale, joila tullee kilipailu siitä, kumpi saa kuntoila kerrankuukauvesa vähintään putsaamalla röörit kirkkaiks...

Kattila palakittee putsaajasa puhistuksejjäläkiin raikkalla vevolla...työjjälennäkkee tekijä samantien, kun lattaa pesään koivua puhistuksen jäläkiin.

Tukikohasta levollisimmielin Rovaniemelemmuuttova valamistelemissiin tähä.

Pienempienijä muutoksija... (2810)

Täson vuojevvaihteesta alakain olluttapahtumasa pienoisija elämämmuutoksija, joista muutamat immeiset ojjo aavistellu, kunovat seurannu meijän talommyyntikampanjata, joka ehti kestää kaksjapuolvuotta. Mutta sittenpä sattu ilimotuksen huommaamaan semmoset Irina ja Paavo, jotka luvettuvaan ensin tori-ilimotuksen penkoit seuraavana etuovikomin ilimotuksen ja sittejjo soittelit Paavo, ja kerto heijän halluuvan tulla tätä Tukikohtaa kattommaan.

Son oma tarinasa se heijän ilimotustellukusakkin, mutta sattumija tarvitaan, kun aletaan elämämmuutoksija suunnittelleen ja totteuttaan. Irina ja Paavo tulit tänne Tukikohtaan vuojevvaihteen alla. Het oli talostakiinnostunneijjen listala järjestysnummeroltasa kakskytäkuus. Vielä jäläkiin soittelit yks mies, venäläistaustanen inkeriläinen, kakskytäseittemän. Hälle jo sannoin, että talo ja yritys onnyt menonkelekasa.

Muutaman tutkimusretken Irina ja Paavo sittekkävivät uuvelleejjauuvelleen, mutta päätös ei siitä muutakun vahavistu, met ostama tän paikan...

Olisiinä muutamakivvaihe, ninko muuttohommisa olleet tietääkin. Irina ja Paavo kun alakoit suunnitella elämäsässiirtämistä Naruskale, nin sammaanaikaan piti tieten meijän emännän kans alakaa ettimään uutta pesäkolloo. Suunakssiis Rovaniemi ja kämpänettimiset sielä. Son oma tarinasa ja monivaiheinenkissemmonen. Ylihintasta torppaa meijämmielestä melekeen laitalukijen, mutta sitten se napsahti kohillesa, kun tyvär lähettit yhen torila olleen taloilimotuksen.

Sitä kävimä Kasperi ja minä kattomasa ja tunnijjäläkiin autoonnoustesamme tuumattiin yhtäaikaa autosa, että sonsiinä. Ja siihen ollaan päätymäsä ensviikola kauppakirjoja allekirjoottelemala. Sopeva emännyyvellekkin, joka kävi enskertaa kattomasa talova itsekseen sejjäläkiin, kunolijjo tarjouksenkitteheny.

Valpurina, jos kaikki tähet kohillasa on, nin met alama levittelemmään vähhäistä ommaisuuttamme uuteen satanelijöiseen. Sehän tarkottaa tuplakokova Tukikohan kaksijoon, jokon ollu pesäpaikkana kakskytäkaheksavvuotta, tillaa vajjaat viiskytänelijöö.

Siinäson kuvijo noin karkeesti kerrottuna. Sallasa ontulluttäyteen neljäkytäkaksvuotta, jokon jonniimmoinen pätkä ihimisen elämäsä. Jos pitempi pätkä on suunnitelmisa viettää muusa pitäjäsä, nin tars ellää muutamavvuojen yli satavuotijjaaks...

Met jätämä Tukikohan levollisimmielin uusile asukkaile ja yrityksejjatkajile. Heile toivoma tietenkin onneva ja menestystä nimpaljo, että riittää. Met emännyyven kanssa operoijjaan Naruskala ennään Kallelammökin vuokrausasijoisa. Katomma, miten huolto onnistuu ja homma kaikkijaan alakaa pyörimmään. Kallelasa on tehty muutamija muutoksija petipaikoisa ja sisusuksesa muutenki. Perusmökki mukavuuksinneen on kuitenkisse sama Kallela, jokon palavellu asukkaitasa kohta kolomekkytävuotta. 

Tuosson tuoreet emännyyven ottamat kuvat mökistä. Vävypoikamies Sami olluvannu muotoila Kallelale omat nettisivusa lähisinäaikoina ja varraukset tapahtuu Pirjole tai Ukale soittelemala. Uuvet sähköpostiosotteet tullee uusile sivuile ja net löytyy toistaiseks naruska.comin sivuilta, jotka kuuluuvat Irinale ja Paavole. Siirtymäaikaa ompikkusen varattu, että kaikki asijat saahaan tikkiin.

Tuostavoi alakaa katteleen Kallelan kuvija ja alakaa suunnittelleen jonkullaista lommaa Naruskajojen rannale. Niija Retkeilymaja pellaa täälä Irinan ja Paavon pyörittämänä, ninko tähänkiasti. Kaikilellöytyy paikka kuntolomale tänne erämaallaitaan.

Tukikohasta pikkumuutoksiin totuttelemissiin tähä.

Ahvenammallioppilas. (2809)

Olema vietelly emännyyven kanssa Onnelasa munajjuhulaa. Ompäästy kertaallesa jo kalallekkin, ahvenaongele muutamale lähijärvele.

Sattu eiliselä onkireisula Ukale hyvä avento laakista, eikä mennykkauvaa, nin oli kymmenkunta savustuskokosta ahavennaa jäälä. Ja siinä sivusa lainasin onkivappaa Aarnile ja Kertule vuoromperrään, nin hekkin saivat samasta avennosta ahavenat mieheen.

No, tääpäivä meni kalastuksensuhteen ketuile, kummeiloli ennakkosuunnitelmisa kävästä lauvantakina Haaparannala tietenki ikeakaupasa. Sänky tars ostaa...

Löysimä, mitä löysimä, muttei vielä kaikkee. Ohan tuota kevättä aikaa. Mutta loppusakki, jotka jäit kotijo eli Aarni ja Kasperi, olivatten karannu ehtoopäivästä pilikile muutamale matalale lammille kotiperilläsä. Ja sieltä tuliki samontein kuvvaa Aarnin omasaamasta komijasta ahvenasta, jonka poijjampoika oli vejely jäälle isäsä näkemätä, kunoli sammaan aikaan aventoja kairaamasa. Ukka jäi laakista hopijale...

Pollee poika ja seittemänsattaaramminen ahavena, ennätyskala Aarnile...

Arvakkaapas, ketkä lähtee huomena pilikile ja millekkä järvele...

Onnelantukikohasta kevväästä nauttimissiin tähä.

Haapa kantaa. (2808)

Onneks on tuota haapapuuta tässä Tukikohan ihan oman tontin vieressä...pari runkovahan saa hätätilalain nojalla kaataa mistä ja millon vaan. Joten eikun saha soittamaan eilen ja puuta nurin. Jos joku kyselee, nin voi sanoo, että jänöjussit näkkee näläkää, net tykkää latvoista, haavallatvoista erityiseen.

En tiijä, kennen haapoja olit, mutta vankkaa puuta on kantammaan ainakippystysä. Viijentoistatonnin tunkilla kun hiukka nostettiin liiteriautotallin keskeltä painunutta kattova, nin sehän nous liki puolmetrijä. Seinät oikes samalla, joten ei pitäsolla rakennusvalavonnalla ensviikola sanomista. Lopputarkastus kun on unohtunnu sillon 1952.

Talon emännän autonovi ei kuskimpuolelta sovi aukeemaan, mutta repsikampuolella on tillaa. Siinähän tullee kevyttä kenttäliikuntaa, kun kiikkuu toiselle ovelle tai kampeutuu etupenkkijevvälistä takapenkile ja tulee ulos takaovesta...

Tukikohasta työllatuun tyytyväisenä tähä.

Painova pois. (2807)

Ontullulluvattuva entrata Tukikohan ulukorakennuksen kantavija rakenteita autotalliosan kohalta. Sielton aikannaan viety akrikaatti pyörittämmään jonkuttoisen talon sähköjä sillonku täsä kenturala on tehty iso remppa ja liitetty Naruskan kylä valtakunnavverkkoon. Tiisselin uloskanto ei ole ollu mahollista iliman, että yks kantava neljäkertaanelosen parru on sähköhuoneen kohalta vejetty korkeelta sahala poikki, eikole vaivauvuttu laittaan uuta puuta tilale.

Kakskytähaheksavvuotta siinä meni mullakimmiettiesä, miten se tapahtuis. Eilen alotima homman, mutta äkkijä huomasima RopposTumin kanssa, että tunkki kyllä jaksaa rakenteita nostaa, mutta ei ole mahollista saaha hommaa tehtyvä iliman, että katolta otetaan lumikuorma pois.

Onneks Kasperi oli kotosala ja siellä paikala myös yks Harri, jotka tuli pikakomennuksela Onnelasta Tukikohtaan, vänkäriks oli näpätty tietenki Aarni. Parituntija tillauksesta kolomikko oli Tukikohasa. Poijjaat tyhentit kattolumet pikavauhtija parisatunnisa ja nyt alama aamusta nostotoimenpitteet uuvelleen.

Lunta on maasa Tukikohan kohila 95 senttijä. Son pehemosta. Katolla olevat lumet on pakkaantunnu erilaila kuimmaassa. Son tiivistä kuimmikä ja poijjaat arvelit, että muutaman tonnin paino lähti katolta kevvään sulatettavaks liiterin etupihale ja takapihale.

Viijentoistatonnin nestetunkki laitellaan uuvelleen nostotöihin. Eikhän se siitä nyt ala helepottaan tukipuijellaittova.

Tukikohasta aamupalajjäläkiin Lovviisan ryhymälle hyvvää matkaa Värrijötunturin suuntaan toivottelemissiin tähä.

Äänestämäsä, muttei ketunhäntä kainalossa. (2806)

Vanahoillapäivilläänki voi kokkee jottain ennenkokematonta. Lähimä oikeen kahela autola eilissäpänä Linko-Jarkon pihamalle,misä oli tulevijen evuskuntavaalijen ennakkoääntestys Sallan kirjastoautosa. Meitoli emännäjja minun lisäks Kasperi ja Raisa, ja olivappa äänestyksesä kuuntelukatteluoppilaina Aarni ja Kerttuki.

Sinnepporahti nelejä ääntä ja ainaki yks pariskunta ikäimmeisijä oli samoisa hommisa ennakkoäänestelemässä.

Kettujuttu tuli puhheeks Lovviisan koulukkaijen Kemihaararetken kertomuksisa. Het olit sielä hihtelemäsä muutamavvuorokauven ja olivat yhyttänneet kesyn ketun, joka lyöttäänty likele immeisijä varmaanki siistäsyystä, että eväspuoli on myyrijen puuttumisentakija heikollaista.

Muutamija lähikuvija oli komijasa karvasa olleesta ketusta tarttunnu kamerllakin, jotenka kuvvaajalluvala tännekkinnäkösäle. Kettukin oli luvannu, että suapjulukasta...

Lovviisalaiset käyvät kääntymäsä kotinurkila ja tulleevat ensviikola Tukikohtaan alottelleen seuraavaa retkee uusijen oppilaijjen kanssa.

Tukikohasta vaalituloksija oottelemissiin tähä.

Vuosikertalonkeroo. (2805)

Täsäkunommenneilläsä jonkullaine inventaarijo Tukikohasa, nin kaikkee löytyy. Neljävvuojenikänen Pikku-Kerttu kunoli täälä viikompäivätsitten, nin laatikkokasoja ja erilaista roinaa kattellessaan oli Mummultaan kysyny, että tääkö on sitä maallista...

Mummu tietenki oli vastannu, että tää on justiisa sitä. Lapsen suusta tottuus kuuluu.

Eilen tuli tuolta asunnompuolelta jonkun kaapin syöveristä vastaan erikoisempata tavarata, jota täsä huushollisa talovväki käyttelee tällä hetkelä nollatoleranssila. Löyty lonkeroo, tuota suomalaistensuosimaa harmaata litkuva, jokei koskaan kuulunu ommiin suosikkialakahooleihin. Parempi puolisko sitä saatto joskus latkija. Valakoviinijä ei ole löytynny, mutta minäpä olenki oman ossuuteni maalimanviinoista jo ryypänny.

Kahta lonkkupullova tutkittiin sevverran korkkija aukasematta, että miltä aijjalta mahtavat putelit olla. Päiväys oli 11.4.2008, joka lie valamistuspäivä. Siitähän son heleppo laskee alakoholittoman aijjan  pittuutta emännälä ja itelä, viitisentoista vuotta. Aika mennee ninko iltamisa...

Paranookolie vanahetessaan, ninko viini. Saattaa jäähä ikkuiseks arvootukseks.

Mennäämpäs toiseen asijaan. Lumimäärään Naruskala. Eilehhän tuota pukkas vissiin jokapuolela Suomee paljollaisesti. Tääläkin sato, mutta myös kova etelävinkka lennätti entistäkin, jokon pehemosta pinnasa kuimpumpuli. Aamumittaus selekeelä kelilä vuorostasa anto lahajomattoman tuloksen 89 senttijä. Metristä ei siis kovinkaukana olla.

Met täsä emännänkans jatkama maallisen inventointija ja samala teheme ison kevätsiivouksen rättikerräykseen ja myös jätesäkkilöihin. Vaateppuoli ainakimmulla on ostaisa vissiin ollu halapaa laatuva, jokon vuosijen varrela kaapisa kutistunnu. Lähetän pienemmile miehile...

Tukikohasta aurinkopäivää oottelemissiin tähä.

Saunaremppaa. (2804)

Tukikohasa ei saunaremppaa tarvitaa ainkhan parriinkymmeneevvuoteen. Ninko paikalakäyneet tietää, meillon Euroopan paras sauna tuola alakerrasa.

Tämä saunatalakoo ommenneillään Rovaniemelä. Kasperilla ja Raisala on siellä sijotusasuntona pikkunerrivitalompätkä, jossa remppa on märkätilojen osalta tekkeilä. Sielon käsiparista muutamasa hommasa apuva, jotenka olejjoutanu heitä sinne autteleen. Hyvät katkomavehkeet kun on, nin apuvoimat nopeuttaa.

Panelija ollaitettu saunanseiniin ja maanantaina siirrymmä pesuhuonemmpuolele ja toiselakäjelä rakennamma vielä lauteet mustampuhuvaan löylyhuonneeseen.

Hyvä sielon vuokralaisela saunova ja pesseytyvä tuliterisä vesieristetyisä tiloisa. Ensviikola valamistuu...

Tukikohasta vaihteeks lapsostenketterien kans viikolloppuva viettelemissiin tähä.

Tukikohan kampsukemut. (2803)

Enteileekhän harvennu kirjotustahti tulevaisuuvesta jottain. Tiijä häntä, mutta aihheet on käynyvvähä vähemmiks, kunon kymmenenvvuotta kirjootellu plokijuttuja tavallisempienistä aiheista.

Onneks kuiten joskus tapahtuu Tukikohasakin semmosta, mitei ennen ole tapahtunnu. Kyläseuraa siiton kiittämine, että sen aktiivit Tarja ja Mari ja muut vielä jaksaa koittaa puhaltaa kokkoontumissiin elova.

Kerräänty tänne kolomattakymmenettä syömämiestä. Reilut neljäkytävuotta piti Ukka Matimpoijjankin Sallasa asuva, ennenkö ensmääsen kerran syömälautasela olit annos kampsuja puolukkahillola ja potuila. Tais siinä ripsaus olla sipulivoisoossijakin, jokon kuulema pakollinen täsä evvääsä.

Muutama kuva kerty kampsuevväällaitosta. Perusainekset kampsuisa on ruisjauho ja porovveri. Niistä Tarjala oli köökisä astijasa letummuotosija pikkulevyjä, joita hän keittelit tunteroisen hellala vissiin ossuuskunnanvveessä. Vaati kuulema tuommosen käsittelyn, että niistä lättylöistä tullee syömämiehele sopevampehemosija ja kuohkeita.

Ruokasaa evästä soli Ukankimmavummukkaan. Veriruuvat sinälläsä on aitova luonnontuotetta, jotenka miksettei semmosta laitettas ja syötäs. Kaikki porosta lautasele, niihhänsen pittääki olla.

Tyytyväisejja kylläisennäköstä porukkaa poistu paikalta, eikä kukhan ollu huonolatuulela lähtiisä, vaikkei Iivo kuuvettasijjaa paremmin hihtokilipailuisa pärjännykkää. Hyvä ruoka, hyvä mieli.

Tukikohasta kuntopakkasija turhaan oottelemissiin tähä.

Hirvet kartalla. (2802)

Jokuaikasitten helikopterimiehet laskeskelit hirvitihheyksijä Sallasa ja naapuripitäjisä. Nyton kuvat jaettu hyötykäyttöön mettästysseuroile ja muuvallekkin hirviasijoista päättäville.

Siitäpä itekkukanenkivvoi laskeskella, että onko hirvitihheyvet hyvät vai huonot. 

Tukikohasta helemikuuta lopettelemissiin tähä.

Myyräntyöt kurriin. (2801)

Myyrämatilaiset on aikaslailla kekselijäitä elläimijä. Ja hyvijä kiipeilemmään. Sehän on olluttievossakin, että seinijäpitkin net kiipeilee ninko oravat, mutta että niijen kyntynen pittää hirvensarvessaki. Näytti pitävän, kun Kasperin kanssa pariviikkoo sitten kävimä huoltoretkelä Kallelasa. Kasperihan se hoksaskin, että hirvensarviset ovenkahvat liiterisä on joutunnu jyrsijöijen käsittellyyn.

Vähänaikaa siinä vuntsittiin, että mites torjutaan hyökkäys. Sittemmuistin, että mökilä on lirtampullosa retorttitervaa menneiltävuosilta Lapajärveltä. Aitoo tärpätitöntä tervaa, ykköslaatuva. Sillä Kasperi vetelit jyrsityt sarvennokat.

Nyt pariviikkoo myöhemmi näyttäissiltä, että myyrät on antautunnu torjunnaneessä ja jättänneet sarvet rauhaan.

Johannuot kesänpääle voijaan vejelä tervala ruskeeksi sarvet ympäriisä, jos net alakaa muista suunnista ovenkahavoja jyrsimmään.

Tukikohasta lauhaa helemikuuta viettelemissiin tähä.

Vanahat "vanahoja" pällyilemäsä. (2800)

Siiton jokuvuos aikaa, kun ittelä oli tuo sama päivä ajankohtaanen. Eimeillollu mittään tuommosija kommeita tanssiestyksijä juhlapukkuineen, ninko tänäpänä, kun meijänkin tyttärentyvär Hallahelinä on jo siinä iäsä ja elämäntilanteesa.

Ouluhallin lehtereilä oli kyllä tottuuvennimisä ihasteltavata pilivimpimmein, kun parisattaa lukijon vanahaa tunnihheiluivat tanssilattijala. Oli askelet opeteltu viimesempääle. Oli aihetta läpyttää käjet punaasiksi...

Näteitytöi kuin pairannapei ja suoraryhtisijä miehenalakuja. Noista josei verommaksajija ja meile eläkkeemmaksajija tule, nin ei kenestäkkään.

Tukikohasta valovvoittamista havvainnoimissiin tähä. 

Ihistellee komijasti. (2799)

Eitule nin kovin ussein kulettuva tuolta Siekakönkään ylitte Naruskajojen länspuolelle. Tännään kuiten pitkästä aikaa piti käyvä. Pittää aina vilikasta, miltä se jokimaamerkki näyttää, silläkun ei ole kahta samallaista päivää peräkkäin.

On sajellu lunta likele seittemääkymmentä senttijä kaikkijaan ja sitten on ollu muutama pakkasvuorokauskin nyt helemikuusa. Sillon sitä maisemaa syntyy, ninko kuvisa näkkyy...

Kattelin tuosa aikanikuluks neljäntoistavuojen ajalta oman Tukikohan sääaseman tammikuun keskilämpötilalukuja, kun joka puolela kerrotaan tänvuojen tammikuun olleen ennätyslauha. Nin se olikin, keskilämpötila oli -5,7 astetta kotipihasa. Seuraavaks lauhin vuosi on ollu 2018 lukemalla 9,9 astetta miinusta.

Kylymin tammikuu neljäntoista vuojan jaksosa taakseppäin on ollu 2016, jollonka keskilämpötila on ollu -18,3 astetta.

Josei tätä muuvalla huomaa, nin tuhannenkuutijon lämmittäjä huomaa puupinollasa, että ei ole paljoo polttopuupinot vajentunnu. Eikä oikeen kerkijä lopputalavestakaan, kunollaajjo menosa helemikuuta viikko. Maaliskuusa alakaa aurinkoarmas kiipeilemmään yöpakkastejjäläkiin jo semmosiin lukemiin, että paisteela on ehtoopäivät lussala.

Tukikohasta eelleen tilastoimissiin tähä.

Tarkka kontrolli. (2798)

Joku voi muistaa, että kertoilin täällä jokuaika sitten ylähuulesta, josta poistu tilapäisesti viheltelyominaisuus. Huuli sekä parani hyvin että ei parantunnu hyvin. Siinoli tuola huulipunarajasa semmonen välilä verta vuotava reikä, joka ei tuntunnu umpeuvan oikee kunnola sammaan tahtiin kuin koko noukkatoosan alta lähtevä pystyhaava.

Löinpä päivänämuutamana viikompäivät sitte ja rapiat kakspuoloset silimälasit nokale ja menin kunnon valosa peilin etteen. Siinä verevvvuotokohasa näky semmonen valakosempi pise. Otin teräväkärkiset pihit tai oikeemmin semmoset pinsetit, joilla näppäsin tuosta vaaleesta kohasta kiinni. Otekkun tuntu olevan harossi, nin vetelin pinsettijä varovasti ulospäin. Ja mites kävikää...pullahti sieltä reijästä semmosta kalastajallangannäköstä vaalijaa lankaa semmonen toistasentin pätkä.

Otin siitä papperinenäliinampäälä varmemmaks vakkuuveks kuvan.

Oma maallikkoarvijo on, että eihän se huuli voi kunnolla parantuva, josse joutuu tuommosenkanssa tappelemmaan sielä huulen sisälä. Poistamisejjäläkiin alako selekeesti turvotukset vähentyvä ja reikäkimmeni umpeen.

Toissapäivänä oli kontrollikäynti Rovaniemelä keskussairaalasa. Ultralla tutki mieslekuri kaulaa, muttei puhunnu koko aikana sannaakaan. Antovaan lyhhyitä käskyjä käännelä päätä sinne ja tänne ja löi vaseliinija ihole. Soli vähän kiusallinen tilanne, kun se lekuri aina välisä naputteli siihen konneeseesa, nin tuli ittellä mieleen, että löysköhän se jottain, vaikkei mittään puhunukkaan...Kuitenkikkun se oli laittannu konneesakkiinni, nin se sano vaan lyhvesti, että eipä sieltä mainittavvaa löytynny.

Pyyhin vaseliinit vai mitälierrasvaa oli pyyhkeeseen ja laiton paitaa pääle. Ja eikun seuraavaan osotteeseen Vilikkaan toisellääkärilluo. Se syynäili kaulaa ja suuta ja noukallimakalavoja tarkasti lamppu otallasa. Se oli hiukka puhelijaampaa sorttija ja kertoilit, että kun on löytynny tämmönen syöpäperänen kasvannaine, nin kotrolli onnoin kolomenkuukauven vällein ainakikkahen vuojen aijjan, että varmistellaan, ettei löyvy sammaa sorttija muuvalta.

Semmonehhan mulle soppii hyvin, kunei oikeen kiinnosta alakaa enempijä syövän kanssa temuvammaan. Täytyy sanova, että kyllä nämät systeemit Suomesa on tavallisehhyvälä mallila.

Tukikohasta seuraava kontrollija levollisena oottelemissiin tähä.