torstai 30. huhtikuuta 2015

Koivuläjää levälleen...

Linko-Jarkko siirteli tilauksesta Ukan koivukasaa hiukan matalammaksi. Toimenpide helpottaa sahamiestä, eli Kasperia. Korkeasta kasasta kolmimetriset tuppaavat vyörymään, joten vahinkojen välttämiseksi madallusoperaatio on tarpeellista tarpeellisempi.



Viisitoista litraa Walpurilientä on Kasperille varattuna. Pääläriin kun simauttaa semisynteettistä mobilia oikeat määrät, niin saha pysyy tikissä. Ukka siihen sahaan vaihteli eilen joutessaan laipan ja terän, joten toisten juhliessa Ullanlinnanmäellä ja muissa kinkereissä siilliaamiaisiaan Walpurinpäivän aamusella, niin Tukikohan väestä ainakin yksi paruttaa sahaa viidenkymmenen kiinnon urakan aluksi.

Tukikohasta aamuun latatutumisiin tähän.


Kätten töitä Sallan Kansalaisopiston näyttelystä.

Ahkerasti tuo meitin Mummeli töissään pitkin pitäjiä talavikauvet kulukee. Kerravvuojessa saa pienen käsityksen töijen tuloksista, kun valamiijjen töijen näyttely pijetään kirkonkyläsä esillä Rajakievarisa viikonpäivät.

Joka ei paikalle pääse kattomaan, niin Tuosson linkkijä Mummelin yhelle sivustolle, josta eespäin likkailemalla pääsee näyttelykuvija katteleen.

Sielon kaikkijen piirijen työnäytteitä. Rättipuolihan se meitin Mummelin allaa enempi on. Nuista alla olevasa kuvasa olevista töistä on kuulema noi yheksänkytä rosenttija Mummelin piirijen tekeleitä. Ja sivuilta linkin kautti lissää...


Tukikohasta sahamiestä ja tuulimittarija oottelemisiin tähä.



keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Lumi maassa Walpurina.

Eipä ole epäilystä siitä, onko Naruskalla lumet maassa työväestön ja opiskelijoiden juhlan aikoihin. Uuttakin lunta on ennusteissa luvattuna parikymmentä senttiä, kuten taitaa olla luvattu sinne kauas eteläänkin,

Ei ole tullut pidempään aikaan käytyä Siekakönkään jäätilannetta tarkastamassa, joten tekaisin sinne pikamutkat. Talven ote on siellä aististtavissa, kuten kuvista näkyy.

Lapin Radiosta kuulin juuri uutisen, että Lapin Ely-keskus ennustaa kevättulvien olevan keskimääräistä helpompia ja ajoittuvan toukokuun loppupuolelle. Ajankohtaennuste kyllä pitää paikkansa, mutta tulvan suuruudesta en näillä lumimäärillä vielä ennustelisi yhtään mitään, koska tulvavettä on tässä kairassa varastoituna lumessa kuutio, jos ei parikin. Lumen vesiarvo on aivan varmasti huipussaan, kun puoli metriä on tiiviiksi pakkaantunutta tavaraa. Ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän lunta sulamattomana vielä on.

Eihän tähän tarvita kuin muutama kunnon lumipyräkkä ja sen jälkeen maakuntavesisateet ja äkkilämmintä, niin tulva on valmis. Kovin pitkään ei meno viimepäivien kaltaisena voine pysyä, kun yöt ovat puolenkymmentä astetta miinuksella ja päivät vain samat asteet plussalla. Lumi ei noissa kelioloissa vähene.







Tukikohasta jäidenlähtöä toukokuun puolivälin jälkeen odottelemisiin tähän.

Karhutunturi maailmankartalle.

Ukan sääaseman Vivotek -merkkinen kamera on kiikkunut Tukikohdassa katonharjan yläpuolella rapiat puolenkymmentä vuotta. Kuvausolosuhteisiin nähden kameraa voi pitää suunnilleen idioottivarmana teknisenä laitteena, joka jaksaa näpätä muutaman minuutin välein videolta valokuvan ja toimittaa sen internetin kautta levitykseen.

Käyttökatkokset sopivat suunnilleen yhden miehen sormiin näiden vuosien aikana. Pieniä vahinkoja on kameran tolpalle vuosien saatossa sattunut, kun kattolumet ovat väännelleet tolpan haruksien kautta tolpan kaksinkerroin. Niissä on osasyyllisenä myös eräs Ukka, joka ei kaikkeen ennakointiin jaksa, eikä pysty.

Eilisestä alkaen kamerakuva on lähetetty uuteen paikkaan. Siihen vihjeet löytyivät yr.no -sääsivustolta, joka antoi Naruskan säätiedoille lähimmäksi kameraksi Saijan tiesääkameran. Ukka tietenkin korjasi virheen ja liitti oman kameransa Naruskan säästä kertoville linkeille, koska Saija ei ole Naruska.

Linkit löytyvät klikkaamalla Tästä lookr.comin sivulle . Sivustolla näkyy jatkossa vuorokautinen ja kuukausittainen kuvasarja, joista tästä eteenpäin muutaman viikon jälkeen voi katsella vaikka keskiyön aurinkoa Naruskalta, jos ei ole tilaisuudessa tulla sitä paikan päälle kokemaan.

Muistutuksena laitan tähän linkin Kamerakuvat Naruskalta menneiltä vuosilta  , johon Ukka on keräillyt muutaman kymmenen erilaista sääkuvaa Naruskan vaihtelevista maisemista ja olosuhteista.

Sääaseman tuulimittarista voin kertoa väliaikatietona, että Barackin lähettämä paketti on lunastettu Suomen Tullista. Paketti on nyt Suomen Postin kuljetettavana Helsingistä Naruskalle, joten kohta saatetaan taas saada tuulilukemiakin Ukan sääasemalta. Tässä tämä aurinkoisen aamun sääkuva:


Tukikohasta moottorisahan virittelemisiin iskukuntoon tähän.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mettätuhoja Tukikohasa.

Ukka tunti ittesä iha mettäpatruunaks, kuppotkurilla kiertelin ommaa tonttija kertaallee ympäri. Olis kait sen kiertäny muutamasa minnuutisa, mutta ko piti pysähtyvä melekeen kaikkijen katkkenneijjen puijen ja isojen oksijen kohalla kameraa räpläämään, nin saihan tuohon kulumaan aamusta yhen tunteroisen. Liikuntata siinei paljoo tullu, mutta sieloli ihammukava kuunnela lintuillauluva. Ja pyyparitsaki näyttäyty, muttei net viheltäny. Tai en ainakaa kuullu.

Seurakunnan tontinpuoleisen kuluman jätin käymäti, kunnet on sielä vähä tarkkoja siitä, ettei pakanat aluveella kule pyhhäämaata tallomasa. Konttuurin akkunasta kuiten nään, että muutama petäjä on silläki suunnalla ottannu ja katkennu talaven aikana Tukikohan puolelta. Täytyy hakia net kesämmälä pois sitteku näkkee pyykit maasa.

Melekeen kantas hanki pelekkää jalakamistäki, mutta on se tuo potkuri levveillä jalaksila hyvä menopeli. Ainuva haitta siinon se, että sais olla issointa kokua tämmöselle satakilosele. Vähälliijan kumarasa joutuu tämmönen pitkä ja komija olleen, eli hiukka parempi ajoasento tarttis saaha. Tarttee enstalaveks hommata ittele issoimmammallin eslakone. Nethä oli josain rakennellu potkuriisa konevoimanki, mutta Ukka ei halva muutellikkuvvaa ku kursulaise leipämotorila. Hanki vaa suhisee. Ja pienijä ähkäsyjä kuuluu.












Melekeen enitehharmittaa nuitten kolomen sempramännyn oksijen katkeemiset. Niitä on tieten tykkylumi kurittannu vielä enempi ko luonnompuita, kunniisson isot ja tihheet neulastot, jotkon hyvät kerräämään lunta. Neton pihapuita, istuteltu varmaan joskus kaheksankytäluvu alakupuolela.

Näitä tämmösijä puuvahinkoja on näilä perillä aivahhelekutisti, ninko jossakin talavisemmasa jutusa jo kertoilinki. Mitä isompi mettänomistaja, nin sitä isommat tietevvahingot. Mutta nethän varmmanki nytte korvataa, kummeilon maalaisliittojohtone pomo vallankahvasa kiinne.

Tukikohasta tähä.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Yöpakkaset hirvittää pikkulintujen puolesta.

Muutama kesäisempi lintulaji on parkkeerannut Tukikohtaan. Oli puhettakin peipposesta ja mustarastaasta. Muita havaintoja muualla Sallassa on töyhtöhyypästä, joutsenista, metsähanhista ja muutamista pienemmistä sorsalinnuista, joiden lajitunnistukset ovat niin ja näin. Ehkä telkkiä.

Hyönteissyöjiä, kuten peipposet ovat, käy hiukan sääliksi siksi, että hintelästi täällä kärpäsiä vielä lentää. Viime yönäkin oli rapiat -10 astetta pakkasta, Naruskan pohjoispuolella jopa -15. Pohjoisen puoleinen on tämänpäiväinen tuulikin, eli kesäiseltä ei vaikuta.



Tukikohdan puupinon päällä pyrähteli aamuvarhaisella yksi urospeipponen, joten ainakin viime yön yli se oli selviytynyt. Onhan niillä toki siivet, joilla voi ottaa pätkän paluulentoa etelämmäksi, jos täällä ei vielä pärjää.

Eilen aamulla ja tietenkin tällekin aamulle riittää hankikeliä. Ukka kokeili Mummelin tuunaamaa potkukelkkaa, jonka kanssa oli kevyt potkutella tuohon Politimaseljän päälle karhumaille, mutta karhua tai jälkiä ei tällä kertaa havaittu. Rihla juoksenteli hangella vapaana varmaankin kympin lenkin sillä aikaa, kun Ukka potkutteli kolmisen kilometriä. Mummeli hiihteli samat jäljet normisuksilla.




Nämä peippokuvat eivät ole tältä keväältä, vaan vuoden takaa. Nämä tavallisimmat lajit tunistetaan täällä hetikohta, kun ne näkösille tai laulun kuuluvuuden päähän talven jälkeen saapuvat.

Lintulaudalta lähtee pähkinöitä edelleen talviseen malliin. Oravien lisäksi kaikki pihapiirin tiaislajit ovat edelleen asiakkaina, eli talitiainen, hömötiainen, lapintiainen ja sinitiainen. Punatulkut ja närhet ovat myös jokapäiväisiä kävijöitä. Kaikilla niillä on mitä ilmeisimmin meneillään pesintäpuuhat, jos niiden lauluista jotain osataan päätellä.

Päätiet ovat sulana, mutta vielä ei kesärenkaista täällä haaveilla. Vapun yli mennään talvirattailla, kuten aina ennenkin. Lumi on täällä vielä yleisin sateen olomuoto. Musta jää on hyvin tavallista asfalttiteillä.

Lunta on lumimittarissa 50 senttiä. Jokijäätä on paksuimmillaan suvannoissa suunnilleen saman verran.

Tukikohasta kevätkuhahdusta västäräkkeineen vielä odottelemisiin tähän.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Homekoiraa opastelemassa.

Eiliselle päivälle Ukalle osui ihan mielenkiintoinen naapuriavunpyyntö, kun muuan mökkiläinen oli tilannut lomamökilleen kosteus- ja hometarkastuksen. Koiralla. Ukka kävi tiekelirikon vuoksi opastelemassa homekoiran ja sen kajaanilaisen ohjaajan oikotietä Naruskajoen toiselle puolelle. Ja availi talonmiehen avaimilla tietenkin ovet.

Me miehet tarvittiin vesisadepäivän ja plussakelin jälkeen jalkoihin lumikengät päästäksemme puolen kilometrin metsämatkan Naruskajoelle ja sen yli, mutta sileäkarvainen hometerrieri vilisteli hankia ja kelkkapolannetta pitkin kevyesti omin käpälin.

Olipa se ihan mielenkintoinen nähdä, miten terrieri hoiteli nuuhkimispuolen. Tarkastetun mökin terassilla se muuttui leppoisasta seurakoirasta työkoiraksi samantien, kun sen isäntä puki päälleen työvaatekerran. Terrierin silmä kirkastui laakista, kun se tiesi pääsevänsä töihin.



Mökki tuli nuuhkituksi, tutkituksi ja puhtaaksi todetuksi puolen tunnin nuuhkimisen jälkeen. Toimenpiteestä ja tuloksesta saa mökin omistaja asianmukaiset dokumentit. Eikä tarvinnut rakenteita repiä, eikä muutenkaan isompia valmisteluja koiran operaatiota varten tarvittu. Seinustoille hiukan kulkutilaa sohvia ja muita huonekaluja pienesti liikauttelemalla sai koira kulkuväylät toimilleen.

Parvitilatkin tulivat näppärästi tutkituksi, kun pienikokoisen koiran pystyi sinne vaivatta nostamaan pystytikkaita pitkin.

Lisätietoa sitä haluaville löytyy Kainuunhomekorvapalvelun linkistä. Tämän toimeksiannon homekoirapalvelu hoiteli pyynnöstä pikatyönä, mutta tarkastuksia voi ja kannattaakin tilata samalle alueelle pidemmällä varoajalla, niin matkakulut jakaantuvat useamman kesken.

Tukikohasta yhden jutun enemmän nähneenä tähän.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pikkukalamiehen puukko luovuttamista vaille valmis.

Vasaran puukkotehtaalta on valmistunut kalamiehen puukko, josta kirjoittelin tänne väliaikatietoja joku aika sitten. Tänään oli sopiva hetki poiketa verstaan kautta Kemijärveltä palatessa.

Tyttärenpoika Loimu saa puukon omalle vyölleen sopivan tilaisuuden tullen. Syksyllä tulee seitsemän vuotta mittariin, joten siinä saattaisi olla puukon paikka. Mikään lelu ei tämä puukko ole, vaan terävä viimeisen päälle, joten opastusta käytössä tullaan tavitsemaan.

Vastaavalla mallilla tai omalla toivomuksellaan voi Vasaralta tilata puukon. Hinta valmiina liikkuu satasen kahta puolen riippuen siitä, miten pitkä toivomuslista teokselle on.

Kuvissa olevassa Loimun puukossa taiteilija on käyttänyt omia vapauksiaan yksityiskohtiin, joita puukosta löytyy pilvin pimein, kun sitä kädessään pyörittelee.




Lohennahkaa, puuta, nahkaa ja metallia voi yhdistellä näin, kun asian taitaa. Taideluoma siis.

Tukikohasta syntymäpäivää lokakuussa odottelmisiin tähän.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Jossain jo kesää, Naruskalla talvikelit hilpeimmillään.

Vaalipäivänä ei tarvitse äänestyskopperoissa nyhjäillä, kun velvollisuudet on hoidettu ajallaan ennakkoon. Pyhäpäivän ratoksi voi hipaista muutamaksi tunniksi kylmien reikien ympärille, kun jokijäät ja järvet täällä ovat vielä pilkkikunnossa mennen tullen.

Kallelan suvannossa ei kalatuuri ollut ihan parhaimmillaan, mutta raikasta ulkoilmaa siellä sai ja aurinkoakin, vaikka kevättuuli ja lumisadekin meitä muistivat.

Multikopteria ulkoilutettiin samalla, niin hahmottuu hieman, miten hieno joki Naruskajoki on sekä talvella että kesällä. Suvanto on Syväskönkään ja Saarikosken välissä oleva parisataametrinen kalapaikka, eli Kallelan kävijöille tuttu kalapaikka kesää talvea.



Tänne vielä kerkiää moneen kertaan nauttimaan näistä kevään riemuista...



Tukikohasta pilkkitoukkia vielä ostelemisiin tähän.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Valtijolla Tukikohtijen tappolinja?

Täsä ei meinaa keritä eelisestä kirjeestä mustekkuivaan, kuppittää jo seuraavaa aanelosta tukkija konheeseen. Net onnäimmä valtijon puolela oikeen kunnola alakanneet savustelleen ihimiset täältä kairoista helevetinkuusee.

Ukkaa on alakanu oikeesti suivauttaan  nuo kiinteistöverot, joita syyvetään isompina ja isompina nin, että postiloota on tukosa.

Eikä niihinnäytä tehhoovan, vaikka kuin kirjottaa enkelinkielijjakirjaimi, että ei täälä vanahoisa kansakouluisa nin hyvvää ja kaunista tää elämä oo, että joka vuos pittää torpasta kiinteistöverroo tuplaamaa mennä. Mutta nivvaan hilijaa tapahtuu.

Eikä täsä voi syytellä kotipitäjää. Net on kyllä nostellu rosenttisa kans aika korkijalle tasole, mutta net rosentit ei haittois, jos valtijo ei keksis vanhoile kohteile uutta verotettavata, vaikkei täsäkää tontila loppuu kuuteenkymmenneeviiteevvuotee oo tapahtunnu mutta ko torpavvanahenemista ja pihapuijjellahhoomista.

Viimesimäsä kirjeesä verottaja löi Ukkaa melekeen ninko halola päähä. Net kirjottit ihampuhasta potaskata Ukan talon kellarista. Siellon heijän arviosa mukkaa tälä hetkellä uimahalli ja autotalli. Vai tarkottasko net parkkitalova, kunne nyton niimmuotija rakentaa piiloo maa alle. Kuiten net löit suoraa laskukonneesee nuo kellarinelijöt, rapijat kaheksankytäviis.

Oisit ensikkyselleet, joko sielä pääsee uimaa kessäätalavija isosa altaasa. Ja mimmone on se lämpöne autotalli. Kunei sielo kumpaakaa. Eikä taija enne eurojäkpottija tullakkaa. Jos sittekää.

Net väitti kuiten siliminkirkkahi, että tästä etijäppäi kellarisa on semmoset nelijöt, että vero nousahtaa kolomattasattaa eerova. Tämon se viimosin kotkotus, mitä tää viimesihhallitus on ilimeisesti saanu päätettyvä, vaikka net väittit vasta raatijosa, ettei net oo päättänny nelijäänvvuotee mistää. Onne päättänny ainaki, jos Ukka veropaperiloitaan lukkee. Ja muuten lukkee.

Eellinen kirjehän oli siitä, kunne alako verottaan tonttimaaks Tukikohasta ykspilikkukuus hehtaarija, eli kansakoulunkäymättömile se tarkottaa, että tonttija on kuustoistatuhatta nelijötä. Ja elähämitä. Sitte net rokotti vielä talosta, kunne nosti kaikkijen talojen nelijöhinnat kait samale viivale. Iha sama, assuuko kummalapuolela kehäkolomosta vaa. Sieltä rapsahti Ukale joku satanellissää ja siitäkivvielä, että tän vanahan talon ikäalennusta ei ennää saa kumpikkurosentijjäläkii, vaikkos sata vuotta vanaha torppa.

Luuleeko nepperkele, että tämmönen sovajjäläkii olyppijavuona lauvasta talakoila pykätty kansakoulu muka paranee sitämukkaa, kukkellot käy ja vuojet vierii. Ei helevetti tunnu tojelta koko herrain aatosmaalima.

Anto net Ukale jo pikkusen siimaa yhestä urputuskirjeestä. Eihän tuon ratkasemissee mennyko rapija vuos. Sitoli esittelijä ja ratkasija päntiönnää senaikaa miettinny. Ja net totesit, että Ukan torppa soppii viijellekkituhannele nelijölle. Ninko ilimakuvastakkii hyö ite näkit. Se heivas verova vuojesa yhen satase, mutta talova net verottaa ninko enneki. Ja eikuulema muuks muutu ko valituksela korkijammale, mihillie.

Entijä, pitäskö tännää mennä käymää kirkola. Nehhä laitto sielä ennakkoäänestyksesä Ukan vaalilapu ja nimilapu sammaan kuoree. Sekkait pittä nyt käyvä aukasemasa ja lyyvä sitte se lippulappu silippurista läpi ja huomisee mennesä pittää katella uuvestaa vaikka joltai harjuhharjalta taivvarampäältä kauvemmas tulevaisuutee, kuka olis oikija ihimine puolustaan tämmösijä tukikohtija, jokka täsä itäjajanpinnasa ensmääsenä on tulilinjala, ku vaikka mettäpalo tuolta ijästä tänne levijää. Tai muu kouhotus.

Lopuks voi kertova, että laiton verottajale viimesessä kirjeesä muutamavvalokuva vakkuuveks, että ei vielä oo halakovajasa uimapaikkaa, kuneihä niitä halakoja oikeevvoi veesä lijotela viijenkymmene asteen talavipakkasesa enne uuninnakkaamista täälä jumalijen selkekijen takana.



Eikhän tän tajuva verottajaki, että tää on viimestelemätöntä kellaritillaa, jokon sillä samala ryssäntiilipinnala ollujjo vuojesta 1952. Ja pyssyy samana ainakisiihe asti, ku Ukka naulaa lauvat akkunoihi ja ovvii. Eikä sielo vielä lähtijesäkää uimahallija, vaan tenavat saa kylypijä samasa muovipaljusa kuttähänki asti. Viimestellysä viijentoistanelijön saunasa.

Ja täsä niillejjoka vielä pääsee uurnile äänestelleen, nin kannatteisko kuunela ensivvaikka tää laulu, jokon tuoretta tavaraa näivvaalijenaattona ja vaalijevvälilläki:



Tukikohasta tähä. Helepottikhan se kusai purkautuva tänne...

torstai 16. huhtikuuta 2015

Metsästyslupien myynti alkamassa.

Sallan yhteismetsän ja muidenkin yhteismetsien metsästyslupien myynti alkaa 20. päivänä kuluvaa huhtikuuta kello 10.

Tästä Yhteismetsien metsästysluvat -linkistä pääsee varuste.netin sivuille, mistä infoa löytyy lisää.

Tulee taas mieleen, että kesä on mennyt, kun syksyyn jo valmistaudutaan...


Tukikohasta syksykalentereita pälyilemisiin tähän.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tipitiit tervetulemas Tukikohtaan!

Ei täällä keväällä kovin voi retostella, mutta onpahan sen verran ottanut askelia lämpimämpään suuntaan, että muuttolintuhavaintojakin on päästy tekemään. Mustarastas ei täällä tiettävästi talvehdi, mutta ainakin yksi ilmestyi tontille toissapäivänä. Eilen kuului vuorostaan puolikuulintu peipponen, vaikkakaan sen paremmin Mummu kuin Ukkakaan ei onnistunut laulajaa kuin kuulemaan.

Pyhäpäivänä Ukka laitteli muutaman lintupöntön entisten lisäksi Tukikohdan tontille. Omaa pönttötehdasta ei ole perustettu, eikä näillä näkymin ole suunnitteillakaan. Sattui nimittäin Bilteman myymälässä Ukka sellaisen kuormalavan ääreen Jyväskylässä, että kymmenkunta pönttöä vaihtoi omistajaa laakista. Ei nykyhinnoilla inspiroi lautatarhalle lähtemään, kun kiinnitystä vaille olevia höylälaudasta tehtyjä pönttöjä saa ostaa seitsemän €uroa kipale.

Ukka ihastui näissä pöntöissä avausmekanismiin. Ja toiseksi ne ovat erittäin laadukkaasta puutavarasta tehtyjä ja lentoaukko on oikeaoppisesti rakennettu. Pitää luontoillan ohjeen mukaan lentoaukon suojalevyn olla millin pari isompi kuin varsinainen aukko, jolloin lentoaukkoon jää puureuna linnun höyhenpeittoa vasten. Tärkki homma.



Etulevy on lukittu metallisokalla, jonka avaamiseen ei kesken kaiken minkään eläimen kyvyt ilmeisesti riitä. Pönttöä puhdistettaessa sokan avaaminen onnistuu pienellä sormenliikkeellä.

Ukka syyllistyi luultavasti kuolemansyntiin pönttöjä kiinnitellessään. Elävään puuhun ei saisi ruuvia kiertää, mutta jos ympäristörikoksesta syyte tulee, niin joutaahan tästä vaikka linnaan lähteä, joutomies kun on.



Sen verran ostopönttöjä tuli entrattua, että Ukka poraili niihin lauluoksan pöntön asukkaille. Ympäristörikoksen oikeudenkäynnissä sitä voi käyttää puolustuksena lievempää tuomiota anottaessa.

Tukikohasta pönttöasukkaita odottelemisiin tähän.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tuulimittari työntää viivaa, vaikka tuulee...

Aijjai, kun teki Ukalle kipiää nähdä, että tuulimittarin tangossa olevan kaatonivelen sokka oli ottanut ja lähtenyt kävelemään. Tanko meni nurin ja tangon päässä oleva muovirakenteinen PeetBrosin tuulimittari meni tuhanneen peen palasiksi. Etten tuota kauniimmin osaa sanoa...

Ukan instrumenttiasennustaidot tiedetään hintsunlaisiksi, joten vain kevyt ensiapuyritys oli vuorossa kaikkeen kelpaavalla surrilangalla ja pikaliimalla. Tuulikuppi saatiin härpäkkeeseen niinkin takaisin kiinni, mutta mittarin runko-osassa olevien sähkömagneettivermeiden johdoille ja elektroniikalle ei nippunakkisormilla ja kolmosen huoltamorilleillä mahtanut mitään, vaan oli soitettava Baracille.

Satakunta taalaa kun vingutteli visalla isonveden taakse, niin sieltä ilmeisesti lähti paketti kohti Naruskaa. Ukan tehtäväksi jää vain esiasennella uuden mittarin johdoille vetonarut valmiiksi kaikenkarvaisten läpivientien kautta niin, että johto saadaan aikanaan tuulimittarilta konttorille keskusyksikköön.

Sitä odotellessa piirtäköön grafiikka suoraa viivaa, vaikka täällä tuuleekin.





Toivottavasti kattolumet ehtivät sulamaan hiukan vähemmäksi uuden anemometrin loppuasennukseen mennessä. Eilen nimittäin piti kuolemaa ja henkivakuutuksen omavastuuosuutta halveksuen kiipeillä katolle jiiriin tarttuneiden talven lumien yli toteamaan, ettei Ukan maallinen apu voi tuulimittaria henkiin saada.

Tukikohasta postilaatikkoa päivystämisiin tähän.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Naruskajoki erilaisesta näkövinkkelistä.

Tekniikka on joskus hiukan ihmeellistä. Siltä ainakin tuntuu Ukasta, kun katselee kamerakuvaa jään alta Naruskajoelta. Kasperi upotti kokeilumielessä kopterikuvauksissa käyttämäänsä GoPro -kameraa kuvailemaan vedenalaista elämää. Kuvauksen mahdollistaa vesitiivis kotelo, joka estää kameraa joutumasta veden kanssa kosketukseen.

Tukikohdassa yllätyttiin videoiden hyvästä laadusta ja jään alla vallitsevasta valoisuudesta. Olihan toki eilen ja tänään iso valaisin aurinko apuna, mutta siitä huolimatta 70 senttiä paksun jään alla luulisi olevan pimeämpääkin.

Kalan näkövinkkelistä jääkansi näyttää ihmissilmälle varsin erikoiselta, vai mitä...





Videolta näkyy myös tämänpäiväisiä löydöksiä Kallelan mökkisuvannolta, kun kamera laskeutui siitä avannosta, josta Kasperi muisteli muutaman luurin molskahtaneen avantoon...

Tukikohasta uusia näkövinkkeleitä miettimisiin tähän.

Saakhan orkijoita keskeyttää...

Son tuo muisti harvumasa. Viikonpäivien taakke ei muista ennää ku hajatietoja. Emmuistannu, että anoppija pallauttaissa oli sitä vaile, ettei tullu tuulilasista sissään tekripaistija. Tuohikyläsä. Het alakumatkasta. Nyt hokasin, kukkattelin joutessaan kännykkäkuvija taakkepäin.

Enneko sain munajjuhlan jäläkeisenä tiistakina kännykkäkamerat laulammaan, nin lähtit jo puolet tekritokasta siipiesä pääle. Anoppi on kuiten nuor ja näppärä laskeen, jaku se sano, että viiskytä, nin pakko uskuva. Ittekki kerkisin laskeen kolokytäviis ja kuvisaki näkkyy vielä kait kakskytäviis.

Ohan se komijaa kattottavvaa, ku puolet suunillee on urohija ja puolet ruskijaa lintuva. Ei net kait vielä iha ärreimmillään tappele morsmaikkiloista, mutta johan tuota hyvät alut saa aikaseks, kullintuja näyttäs oleva pilivimpimmein. Jaeihän tappelusa tarvita ku kaks, nijjo höyheneppöllyvää.



Ukallon muute hyvä tekrijen soittopaikka tuosa takapihala. Kannattee tulla tänne lähisinä viikkoina sitä soittova kuunteleen, jos parempata hommaa ei keksi.

Tukikohasta kukerteluva oottelemissiin tähä.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Tästä eivät kevätkelit kummene...

Olipa hieno aurinkopaistepäivä tänään Naruskalla. Aamusta sen jo konttorin akkunoista näki, että Naruskan solariumissa saa väriä pintaan, jos talven aikana on naama muuttunut kalpeaksi.

Eilinen lumisade koristi aamulla puiden oksia, kuten sääkameran aamupäivän kuva todistaa. Iltapäivällä puut jo varistivat auringonvalossa lämpimässä lumensa pois, mutta vajaan metrin hanget hohtivat kirkkaammin kuin aikoihin.

Muuan mökkiläinen oli eilissäpäivänä käynyt näyttämässä tuoreita karhunjälkivalokuvia, joita hän oli näppäillyt samoilta laduilta, joita hiidellessä jälkiä ei edellisenä päivänä vielä siellä ollut näkösällä. Nalle saattaa olla saanut vettä pesäänsä ja joutunut lähtemään liikenteeseen ennen aikojaan, koska lunta täällä on mittareissa vielä 80 senttiä. Eikä lumi näytä vielä olevan ainakaan nopeasti hupenemassa.

Pilkkiminen on näillä keleillä koko perheen viihdettä, kuten Rovaniemeltä täällä viikonloppua viettämässä oleva perhe kahdeksankuisen Siirin kanssa osoittaa. Silmät kun kunnolla suojaa, niin paisteessa tarkenevat niin pienemmät kuin isommatkin kalastajat.







Harjukset eivät tänään yltäneet laillisiin mittoihin, vaan ne laskettiin avantoon kasvamaan. Onneksi oli Ukan valmistamaa hirvipaistikastiketta ja puikuloita, kun kalakeitto jäi saamatta. Aurinkoa ja siitä kimmonnutta hyvää mieltä sai ulkoilmassa tänään vähintäänkin riittävän annoksen.

Tukikohasta seuraavaa paistepäivää odottelemisiin tähän.