On taas aika hirvenpumppujen.

Varmin keväänmerkki Naruskalla on kuivalihojen virittäminen tuulen ja kevättalven auringon kypsennettäväksi. Perinteeksi näyttää jo muodostuneen Kasperilla, että hän kiikuttaa Hirvi-Harrin vakuumiin pakkaamat hirvensydämet Tukikohtaan, missä lihat viipaloidaan suolauskuntoon.

Luutonta ja tosi hyvän näköistä puhdasta luonnontuotetta näyttää Hirvensalmen hirvien sydänliha olevan. Lihat siirtyivät vakuumipusseista suolaukseen rapiassa vartissa.

Karkea merisuola ripotellaan lihoille kerroksittain. Vuorokauden aikana ne suolaantuvat sopivasti, kun niitä kerran käännetään kahdentoista tunnin jälkeen suolausastiassa ympäri.

Maaliskuun ensimmäisen päivän kunniaksi huomenna sunnuntaina suolaantuneet lihat siirtyvät Ukan halkokatoksen katolle siihen samaan verkkohäkkiin, jolla vuosi sitten samassa paikassa kuivalihat valmistuivat.

Tämä ikiaikainen suolaustapa ja lihan kuivattaminen kevättalven pakkasessa, auringonpaisteessa ja raikkaassa tuulessa takaa sen, että reilun kuukauden päästä kuumakallet jo kiipeilevät terävä puukko kourassa tutkailemaan, joko herkku on sitä, mitä pelataan.

Tukikohasta kuivalihavellin valmistusohjeita kertailemisiin tähän.

Kevyitä lumijäristyksiä...

Päivän on pidellyt plussalla. Se tarkoittaa peltikattotalossa lumien lähtöä katolta. Niin on käynyt tänään Tukikohdassa.

Iso talo kun purkaa isoinakin parttioina vajaan metrin paksuisia talven lumiaan, niin välillä saisi varmaankin mitattua jonkunlaisia lukemia jostain richterinasteikolta, kun talo selkeästi tärähtelee. Edes ohikiitävät ylikuormilla lastatut tukkirekat eivät saa sellaista liikettä talossa aikaiseksi.

Auttamaan ei lumien putoamisessa katolle voi mennä, koska sieltä tulee lumien kanssa herkästi matkassa. Jiirin kohdalle jäävät lumet perinteen mukaisesti paikalleen. Ne jäävät odottelemaan paikalleen sulamista sitten joskus myöhemmin keväällä. Tai mistäpä sen tietää, mitä tämä talvi vielä tullessaan tuo.

Oulun suunnilta on kolme tyttöä pidellyt Tukikohtaa hiihtoretkiensä tukikohtana. Tytöt ovat Ukan ohjeen mukaisesti säilytelleet autoaan lipputangon lähistöllä kattolumien ulottumattomissa...

Tukikohasta loppulumien putoilemista odottelemisiin tähän.

Naruskan helmikuut 2010-2015 heittelevät.

Äkkiseltään on tälle talavea perstuntuma, että näillämmintä helemikuuta ei Naruskalla ole nähty. Voi tuota ihimisen muistija. Ei kait täsä muitten muistista voi haastella kun omastaan. Onnimittäin ollu reippaasti lämpösempiki helemikuu, eikä se vallan kaukana ookkaan. Viime vuos.

Ukalla ku sattuu olemaan kuuvelta vuojelta nuot lämpötilat tallesa viijen minnuutivvällein, nin niiston heleppo tehhä taulukko. Ihavvaa mielenkiinosta. Ja testata samalla rementoituvata muistijaan.

Katoin kaikki helemikuut ekapäivästä Matinpäivään, eli täsä tullee keskiset lämpötilat:

2015   -8,4
2014   -5,6
2013   -10,7
2012   -16,7
2011   -21,9
2010   -16,7

Eli vielä lämpösempätä oli viimovuona. Normihelemikuut historijasa taakkeppäin liikkuu varmaanki lähempänä miinus kahtakymppijä. Liekkö nämä nykyset sitä ilimastollämpijämistä vai sitte tilastollista harhakuvvaa. En tiijä.

Sen kuiten tietää, että halakoja mennee huomattavasti vähempi näilä nollakelilöilä ku neljänkympin pakkasilla, jotka joskus helemikuusa saattaa naruskalaisija nokkija nipistellä.

Ei täsä voi jätellä puukuormaa tillaamata ensvuojele. Meinaa vaan olla iso koivu hakusasa, eikä kaikki virmat ies kalikoitaa myy. Mettähalli lupas kuiten kattella, josko joku järijämpi koivikko vielä Sallasta löytyis.

Tukikohasta nollakelistä neuttimisii tähä. Vaikka vinkka puhaltaaki.

Pari puukkoa tuppitehtaalta.

Puukkomestari Vasara taiteili pariin oululaiseen puukkoon tilauksesta tupet. Muutamassa päivässä taipui nahka asiakkaan puukkojen ympärille. Toisen tuppeen nahka yhdistettiin asiakkaan tekemään pahkakärkiosaan. Tosi tyylikkäitä kokonaisuuksia sen jälkeen, kun mestari oli hionut terät sellaiseen kuntoon, että alaikäisten ja muutoin huntaloiden on parempi pysytellä näistä teräaseista erillään.

Yhden puukon kun mestari vielä valmihiksi saa, niin sitten lähtevät tuotokset pikapostissa kohti Oulua. Näiden perään on muutama ne livenä nähnyt kuolannut ihan tosissaan. Ukka mukaan lukien.

Tukikohasta valmissoittoa kolmannelle odottelemisiin tähän.

Helmikuiset hellekelit kelkkamiesten mieleen.

Normitilanteessa näihin aikoihin kalenterin perusteella saattaisi Naruskalla olla miinusta ulkosalla niin, että moottorikelkkailu olisi kylmää touhua. Nyt ei niin ole, vaan mittarit napottavat nollan kahden puolen.

Puolentusinaa Pohjanmaalta tänne itäkairaan kelkkailemaan tullutta kelkkailijaa saivat ajella sopivan lumisissa oloissa eilen Rukalta Naruskalle. Tänään oli vuorossa Karhutunturin valloitus ja Kasperin opastuksella tutustumista myös Naruskan lähialueen kelkkareitteihin.

Eilen ehtoolla olikin haastavaa löytää iltapimeässä Tukikohtaan, mutta päivänvalossa paikalliskartta tuli nyt tutuksi niin, että seuraavalla kerralla tänne löytää vaikka silmät sidottuina.

Ukka oli tilauksesta varannut 150 litraa ysikasibensaa Sallan huoltoasemalta, joka riitti täyttämään kaikkien kelkkojen vajentuneet tankit iltapäivällä, kun kolonna lähti paluumatkalle kohti Rukaa.

Maaliskuussa ainakin osa porukkaa aikoi uusia Naruskalla käynnin. Tervetuloa vaan...

Kelkkareitistö oli ryhmän mielestä heidän tarpeitaan ajatellen riittävän hyvässä kunnossa. Kevättä kohti kelkkeretket todennäköisesti lisääntyvät, jolloin polanteet myös pysyvät ajokunnossa.

Tukikohasta seuraavia kelkkailijoita hiihtäjiä unhoittamatta odottelemisiin tähän.

Puhelinkuuluvuudet Naruskalla.

Ainakin osaa nykyihmisistä kiinnostaa, miten puhelimet kuuluvat ja nettiyhteydet toimivat niissä kairoissa, missä he liikkuvat. Naruskan ja Tuntsan alueen puhelinoperaattoreista parhaat kuuluvuudet ovat Soneralla. Toiseksi parhaat ne ovat Elisan verkolla. DNA ei kanna tällä hetkellä juuri muualle kuin Naruskan kylän etelälaidalle, koska lähin heidän tukiasemansa sijaitsee edelleen Kelloselässä, eli maksimietäisyydellä Naruskaan nähden.

Ukalla on ollut virheellinen käsitys Elisan verkosta. Heillä on täällä Politimavaaran alueella kylläkin tukiasema, mutta se ei olekaan Ukan luulon mukaisesti 3G -tukiasema, vaan se lähettää ainoastaan 2G -verkkoa. Parannusta ei Elisan kirjeen mukaan lähiaikoina ole suunnitteilla.

Asia tuli ilmi, kun Ukka päivitti "reservipuhelinta", jossa on Saunalahden liittymä. Jouduin tilaamaan uusittuun varapuhelimeen modernimpaa kokoa olevan simkortin. Sitä tilatessani ilmoitin Elisan tekniseen asiakaspalveluun aika ajoin huonosta puhelimen ja nettiyhteyden toimivuudesta Naruskalla. Ilmoitukseen tulleesta kirjallisesta vastauksesta sain yllätyksekseni lukea edellä kerrotut vain 2G -tiedot.

Elisan verkkoa käyttävien asiakkaiden kannattaa kuulemma Naruskalla liikkuesssaan laittaa puhelimiensa nettiyhteyksien asetuksiin 2G -muutos, jolloin puhelin ja nettiyhteydet saattavat toimia paremmin. Parempi konsti voisi olla ostaa Soneran verkkoa käyttävä prepaid-liittymä matkaviestimeen siksi ajaksi, kun Naruska-Tuntsa -alueella oleskelee.

Nettiyhteydet esimerkiksi Tukikohdassa toimivat nykyisin valokuitua pitkin 100 Mbitin sekuntinopeudella avoimen wlanyhteyden kautta ripeästi. Asiakkailla on käytössä myös pöytäkoneyhteydet langallisena 100 Megan yhteytenä esimerkiksi sviitistä ja isosta salista.

Tukikohdasta puhelinpylväitä ja puhelinlankoja muistelemisiin tähän.

Lauha laskiaistiistai.

Pari astetta on koko päivän ajan ollut lämpötila miinuksella Naruskalla. Kova tuuli on kuitenkin tuiverrellut nurkissa tehden pikkupakkasenkin purevan sorttiseksi, joten paras mahdollinen laskiaiskeli ei ollut. Tämä kuitenkin tulipalopakkasen aina voittaa.

Loimu on muutamaan kertaan viihtynyt ulkosalla. Eikäpä tuo näytä liioin leikkikaveria olevan vailla, vaan viihtyy omissa hiihtelyleikeissään ja muissa piha-askareissaan itsekseenkin.

Mummeli leipaisi ei laskiaspullia, vaan laskiaistortun. Mansikkahillot ja kermavaahdot täytteeksi ja päälle kermavaahtorahkaa. Hyvin maistui laskiaispullan tilalla.

Linko-Jarkon traktorillaan rakentama liukumäki oli suksimäkenä ja liukurimäkenä. Ukka kun toi bensanostoreissulta taxfreekaupasta ison karamellilla täytetyn lasten lentokoneen, niin Loimun mielestä laskiaisen voisi pöllömminkin viettää.

Tukikohasta tuiskun huminaa kuuntelemisiin tähän.

Kahenkilometrin päästä viisas.

Ompahan jollain kulukijalla kiiriny tieto korviin, että itänaapurin tullissa himotaan vanteettomija renkaita. Ei oo työntänny sammaan sakkoryssään päätään ku Ukka, josta leivottii pantiitti.

Siinon yks nokijalaine ootellu ottajaasa Kelloseljäsä rajale kulukevan tien palteempäälä jo viiko. Hätäpäissää nakannu joku ennen tullija. Tai liekkö puonnu huonosti köytetystä kummikuormasta, eipä tiijä.

Tukikohasta tähä.

Pikkunen ja isompi nokipoika.

Tyttärenpoika Loimu viettelee täälä vappaata viikkova esikoulusta. Poke ilimottautu vappaaehtoseks aamusta pannuhuonehommiin Ukalle väärtiks. Laitoimma työkamppeet pääle ja ottalamput latingisa putsaamaa kattilaa. Sitähä Ukka harrastellee noin kuukauven vällein.

Aika sukkelaan se Loimu oppi muutamat mutteriaukasut ja putsausliikkeet. Onneks oli äitesä kans sovittu, että työvarkut laitetaa Kemimmaalta mukkaan, semmoset joisson polovesa reikä. Paijasta ei niinkää ollu puhetta, mutta hyvä työpaita sattu olleen valamiiks päälä. Valakone.

Parituntinen sielä meni. Poika tuumas urkojjäläkii viisaat sanat, että oli pisin urakka, mitä hän on teheny. Pitkä kait se kuusvuotijaalle onki. Silläaikaa ku Ukka viimesteli hommija, nin Loimu sahhaili puolenkymmentä kylymäsavukiekkova isola tikkisahala. Siihenki hommaan riitti vielä virtasta nimmaan perusteellisesti. Ninko kuvasta näkkyy.

Pyykikonneen eesä on nytte enempi ja vähempi mustaa pyykkijä oottelemasa pyykkärijä...

Loimu kehu, että se voi joskus vähä isompana poikana putsata tuommosen kattilan ihan itekseen. Kuulemma kaheksantoistavuotijaana.

Tukikohasta muutamavvuojen oottelemisiin tähä.

Vanahivveljmies isommieheiäsä.

Vanahin velipoika siirtyili seittemännelle kymmenelle viikonpäivät sitten. Pitihän net täytetkaakkukahveet ja muutki pöytäkorreuvvet käyvä täsä viikollopusa Posion Kuloharjusa juhulimasa.

Olit aikanaa Isä-Matti ja Äite-Pirkko sevverra tiitterinä tenavaien alullelaitosa tuola keskelä Suomee, että maalimaan pullahteli poikalapsija suunnillee vuojen vällein. Jaa, taitaa loppupääsä olla yks kahevvuojevväli. Viiskytäluvula oli tahti semmone.

Ukkaki siirtyy ens vuojen aikana sitte sammoille kymppilöille, jos täsä maalimasa vielä ellää saa.

Oon täsä oottanu, että alakas hivus harmaantuun yhtä tiuhaan kuvvanhimalaki veljelä, mutta ei taija kuuteenkymppiin mennesä ehtiä nuin harmajaks, vaikka halluiski.

Kiitoksija vielä veljmiehele ja Evalle tarjoiluista ja yösijasta. Nytollaan kotosalla pakkasta pitelemäsä.

Tukikohasta välleen kotisaunallauteelle tähä.

Helmikuiset keväänmerkit Naruskalta.

Oli mukava tänään lähestyä Tukikohtaa postilaatikolta, kun vitivalkoinen riekkopari kuherteli pihapiirin pensaikossa. Jälkiä näki Ukka jo eilen ehtoolla postinhakureissulla, mutta tänään näyttäytyivät jälkien jättäjätkin. Pisti hyräilemään muutamaa laulua, missä riekon jalka jättävi merkin...

Kännykkäkameraa kummempaa ei taskuissa tällä kertaa ollut, mutta saatiin luurillakin todistusaineistoa mukavasta pihalintuhavainnosta. Pihapuupyyt ovat vaihtumassa riekoiksi.

Mummeli luuli tulleensa jo vanhuudenhöperöksi, kun takapihalenkillään hyppäsi hankeen muutamaan pajukkoon. Pajunkissat olivat puhjenneet näkösälle. Se ei kalenterin mukaan ole ihan oikeassa ajankohdassa, mutta tosi kuin vesi. Myöhimillään Mummeli muisteli pajunkissoja nähdyn täällä vasta kesäkuun puolella, kun kevät kunnolla myöhässä on sattunut olemaan.

Kolmaskin keväänmerkki oli tänään. Ainakin talitintit ovat hakeutuneet pihapuiden pöntöille. Ja äänimaailmasta päätelleen niillä on myös riiustelu mielessään.

Erityisen keväistä ei lämpötilojen perusteella täällä pitäisi olla, vaikka aurinko tänään hienosti koko päivän paistelikin. Lämpötila on kuitenkin ollut miinuksella seitsemän ja kymmenen asteen välissä paisteesta huolimatta.

Uskomattomia juttuja tapahtuu Tukikohdassa. Samanlaisia uskomattomuuksia pitäisi tapahtua ulkomaillakin näille päiville, saa nähdä, miten siellä käy.

Tukikohasta kuuskytävuotissyntymäpäiväreissukamoja pakkailemisiin tähän. Posio, Kuloharjun Tukikohta.

Kaksreikänen nelireikänen.

Oli siellä sentään kaksi reikää neljästä auki Kallelan savupiipussa, vaikka se maasta katsottuna näytti siltä, että tukossa, kun lunta näytti olevan puolen metrin luokkaa. Molemmat "kuumat" hormit olivat kuitenkin auki, eli saunan ja takan.

Nyt piipun pää on vapautettu lumista. Samalla Ukka antoi kattotikkaissa kiinni olleille lumille varovaisen vapauttamisen. Oli nimittäin hiukan pelko persauksen takana katolle kiivetessä, että sieltä tullaan alas kolmestaan. Lumet, tikkaat ja Ukka. Tikkaat oli joku kuitenkin kiinnittänyt niin jämerästi kattorakenteisiin, että ne eivät lumen painosta olleet moksiskaan.

Onhan tuota muutama vuosi ollut suunnitteilla laittaa piipun nokkaan peltikate, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Laiskuusko lie.

Tukikohasta kevääntuloa kelissä aistimisiin tähän.

Lujjuuslaskelmat eppäilyttää...

Täälon sevverra lunta meitin perilä, että pakko tyhyjennelä nuita tasakattoja. Varsinki, ku on Ukan suunittelema, rakentama ja vaikeet rakennusvaiheetki on itte valavottu, nin ei voi takkuuta kohtsilleen metrin lumijen painon kestävyyelle antaa.

Jos olis korkijampi liiteri, nin eppäilyttäs mennä semmosten kevyitten takstoolin päälä oleville kattopeltilöile, kummuistaa yhen vanahan virkavelje sanoman. Hän se aina muisti sannoo, ettei uskala mennä omakotitalosa katole lumija puottaan, ku sinne aina sille kohtaa, misä hän itte on, tullee sata kilova painova lumellisäks nelijölle. Sammaa piti miettijä Ukanki. Pärekatolle en olis noussu. Sieltä vois mennä läpi ninko pytyntekijä kotipuolesa.

Kallelammökin katto oli luopunu kolomanneksesta lumistaa, mutta sieläki olis jonku käytävä katolla vilikasemasa, mitä kuuluu savupiipumpäälle. Sielä näytti olleileva semmonen lumikerros, että saattaa takka ja saunankiuvas vejellä huonosti, jos sinne tulet tempasee. Jase joku taitaa olla Ukka ite.

Tarttee mennä huomena parsiin sielä, kummummeli ei muistanu, mille seinälle ja minkä rakennukse se oli syksylä kaatanu alumiinitikkaset, joilla Ukka aina katolle kimpovee. Pittää huomena viijä täältä kotua ja urheila sevverra hengellää, että huomennaehtoolla Kallelaa tulevilla immeisilä olis mestat kohillaa laitela saunaa pääle.

Tämon sitä harrastukseomasta puuhasteluva, joho Ukalla ollupa lekurilta.

Tukikohasta lumisyvvyyksijä mittailemisii tähä, nyt on hyppytelineesä kaheksankytäkolome senttijä.

Passi valokuitua pitkin.

On sitä aikamoisessa pussinperässä täällä Naruskan korvessa. Palvelut ei pelaa. Vietiin posti. Vietiin koulu. Vietiin kauppa. Sitä vaille, ettei tuhkatkin pesästä.

Onneksi tuli tilalle valokuitu. Oikeasti täällä puolensadan kilometrin päässä kirkonkylän palveluista välttyy muutamissa asioissa turhilta ajeluilta, ja homma muutenkin tapahtuu tikitakinaksnaks.

Passin hakeminen on hyvä esimerkki. Mummelin passi on tulossa leimoja täyteen ja viisumi on uusinnassa lähiaikoina. Uuden passin hakeminen tapahtui netin kautta noin kymmenessä minuutissa. Valokuva meni hakemukseen yhdellä klikkauksella digitaalisesti suoraan paikallisesta kuvaamosta, jossa Mummeli pystyi pyörähtämään silloin, kun kävi työmatkallaan kirkolla.

Sormenjäljet siirtyivät edellisestä passihakemuksesta, kunhan ilmoitti kaikkien sormien olevan tallessa. Maksu nettipankin kautta ja homma oli sillä selvä.

Passin laskeutumisesta paikalliseen R-kioskiin tulee viesti puhelimeen ja sähköpostiin, jolloin sen voi kipaista hakemassa. Tai valtakirjalla haetuttaa, jos niin paremmin sopii.

Jotkut asiat eivät tekniikan myötä ainakaan hankalammaksi ole menneet. Suosittelen palvelun käyttämistä muillekin...

Tukikohasta tähän.

Ukan kaljoja ei Pate näppää...

Pate jo sekunninkymmenyksennäytti Ukan sennaattorilta. Se tosin tapahtu yölä unesa, kuttuo silimät hiukkase ristisä oleva Vasarapöllö tuli yölä olokapääle istuun. Ja eiku siinä alako viskutteelleen, että Pate harossi, Pate harossi, Pate harossi. Ja pitkä KRÄÄK pääle. Siihe heräsin. Ja hijestä olimmärkänä.

Olin kuulemma viuhtonu ko väkkärä ja huijellu nin, että eukko oli meinannu nenillee saaha. Sannoin vaan elämänsulostuttajale, että paha Patepöllö meinas viijä Ukan kaljat kaupasta johonki piiloo. Ja sitte se oli hokenu kait Patennumeroo. Emmuista, mikä nummero se oli. Olivvaa hätistelly sitä helevettii mun olokapäältä...

Ihankummija tuommoset painajaiset. Son ihimeeliine tuo immeisellapsen unimaalima. Kaljatki varmana tulit siihe unneen, ku eilen ostin sakemannikaupasta muutaman tölöki alakoholivappaata saunakaljaa. Tämon melekeen ainoo kalja, jokei närästä. Tätä laatuva ei lestaatiolaiset ilimeisesti vihhaa, kunei täsä viinaa oo. Vai mikä niistä tietää. Saattahannet alakaa juottaan pelekkää maitoo meille kaikile.

Ulukomaalaiset on joskus muutki einekset täsä talosa. Piti tälle aamuva aukasta Alakurti hypermarketista kesälä ostettu puuropaketti, joka kävi kiertoajelula Tuntsajojela jo viime kesänä. Unehtu pois milliisin eväspaketista. Soli hyvä, ku eile ei Ukan kauppalistasa lukenu viherijä nallepuuro. Reservistä näpättii punane ruskipuuro. Iha harossi puuro siitä kiehu aamupalaks. Täsonnyt iha sekasi, vaihtasko vihireen punasee vai punase johonki muuhuvvärrii. Oisha sitä sinistä eloveenaaki, jotei oo pitkii aikoihi tullu maistettuva. Puuro ku puuro, se ojjoka aamu kitusii saatava, muuton ei lähe käyntii konheet.

Ensyötä vasten tarttee varmaa ehtoolla luveskella jottain vaikka akuankkaa, että politrukippyssyy poisa makkuuhuoneesta.

KRÄÄÄÄÄÄÄÄK!!

Tukikohasta hiilikuormavvientijä Varpuselekään suunittelemisii tähä.

Vanhan potkurin tuunaus.

Mummeli on Ukan valvovan silmän alla tuunannut vanhaa punaista potkukelkkaa. Potkurilla on tärkeä historia, kun se on Mummelin edesmenneen isän vanha kulkupeli.

Ukka on kiristellyt metalliosien ruuvit ja mutterit. Potkurin käsipuutankoon piti poraaman reiät pitkille ruuveille, jotta vanhuspotkurin löysyys saatiin jäykistettyä. Potkuri ei tuntumaltaan uutta häpeä, päinvastoin. Se on jämerän oloinen ja mukavan näköinen.

Maalattujen rautajalasten alle ostettiin Eslan potkureille valmistetut leveämmät hankimuovit, joten kelkan pitäisi olla huomattavasti maastokelpoisempi vaikkapa keväthangille, koska pelkillä rautajalaksilla ei tiepohjilta voi poistua.

Jalasten keularautaa ei maalattu, vaan punos korvaa maalin.

Keivelkaapa kunnostuskelpoiset potkurit varastojen uumenista. Hameväki virkkaamaan ja miesväki tekemään peruskorjauksen. Jos puuosat eivät aivan lahoja ole, niin kelkasta saa pienillä kustannuksilla oivan kuntoilupelin.

Lisätietoja tämän kuvien potkurin korjauksesta saadakseen voi klikkailla  TÄSTÄ MUMMELIN TUUNAUSOHJEESEEN.

Lähitulevaisuudessa saatetaan Naruskalle järjestää vanhojen tuunattujen potkukelkkojen kokoontuminen, johon voidaan liittää potkuriretkeilyä Naruskan maisemissa. Meillähän on täällä valmiina satakunta kilometriä hiekoittamattomia reittejä maanteiden muodossa. Lisää potkurikelpoisia uria löytyy moottorikelkkaurilta.

Tukikohasta itselle tuunattavaa potkuria etsiskelemisiin tähän.

Myrskytuhoja ei tullut, kun ei kunnon myrskyäkään.

Valmistautuminen ennakkoon mainostettuun tai paremminkin sanottuna tiedotettuun myrskyyn ei sitten muuttunutkaan lihaksi, kun tämä säähäiriö ohitti Naruskan aamuyön tunteina ilman mitään seuraamuksia. Oikein piti aamulla sääaseman grafiikkataulukoista katsoa, mihin aikaan yöstä tuuli on alkanut tuiverrella, kun siitä ei ole unen läpi mitään havaintoja yöltä.

Käväisivät puuskalukemat lähellä kahtakymmentä metriä sekunnissa aamuyön tunteina. Sulan maan aikana sellaiset lukemat peltikattotalossa kuuluvat vängällä sisälle huoneisiin, mutta nyt lumikuorma katolla esteli ja vaimensi tuulen äänet syntymästä. Lumikaan ei tuiskunnut, kuten varmasti olisi noilla tuulilukemilla tapahtunut ilman eilistä hetkellistä nollassa käyntiä, joka teki puuterilumikerroksen päälle ohutta ohuemman kerroksen, johon puuskatuuli ei pystynyt.

Täällä Naruskalla on myrskyttömän myrskyn jälkeen pyhäpäivän kunniaksi paistellut kevyesti helmikuinen aurinko, joka kuulemma on ollut Suomessa enemmän pilviverhojen takana kuin koskaan ainakin tammikuun tilastoissa. Täällä kaamosalueella sydäntalven aikoihin marras-joulu-tammikuussa ja vielä helmikuussakin on aivan sama, onko selkeä pakkaskeli tai pilvinen sää, kun aurinko nousee niin laiskasti horisontin yläpuolelle, jos nousee ollenkaan.

Pasitaa se hienosti tuonne Karhutunturiin sitten, kun paistaa. Iltapäivälläkin. Tuossa kuvassa puolikahden maissa.

Tukikohasta pakastuvaa odottelemisiin tähän.

Taas kirje sieltäjostai.

Taas laittoit Ukalle kirjee Puuttinin maasta. Tuli oikeen kahessa erillisesä kirjatusa kirjeesä, joitten takkee joutu kirkolle asti hurhauttaan. Vieraskielistä ränttijä oli kummassaki kuoresa. Toine oli kirjotettu Puuttinin omilla kirjaimilla ja toine, arvakkaas mite...ruåtsiks...

Tai saattaa siinä olla hiven norjanki kieltä ja oli Ukka löytävinnää jonku enklanninsananki sejasta. Onniilä kielimiehijä sielä. Isoha se ommaaki.

Kirje2 Murmanskista.

Käväsin tännään Venäjän tullisa varmistamasa, että pääsenkö ensviikolla käymään Murmanskisa, mutta kunnolliset tullimiehet Vennään tullisa olit sitä mieltä, että ei tartte mennä. Muutama mukava kalastajatullimies sielä tosillupas, että hävvielä maanantaina soittelee johonki Murmaskisa ja varmistellee, ettei kutsu kuiten tarkota sitä, että Ukka seuraavien postijen jäläkiin hajetaan sinne rauvoisa.

Nyten ennään yhtää ihmettele, että tuosa ouvosa maasa riittää hommaa kaikile päivvaston kummeillä, kummokomijen käytettyjen nokialaisten takkeen pittää postija ja Ukkaa juoksuttaa eeskahtaale. Löisivät vaan sieltä varastostaan net renkaat jonku tarttijan lattarautaan. Kolome, ettikööt jostai neljänne. Meilähän Mummeli on päästelly Suparullaan uusilla nokijalaisila jo mutkasta tietä näkymättömmiin.

Tukikohasta perruuntunneen ulukomaammatkamperrään itkemissii ja voihkimissii tähä.

Ei mitään tietoa talvimyrskystä. Vielä.

Tässä ollaan Mummelin kanssa varauduttu sähkökatkoksiin sun muihin, mutta meillä on toistaiseksi ollut ihan mukavan leppoisa päivä täällä Naruskalla.

Vein tuossa äskettäin Rihlalle eväät, kuten tapanani näin ehtoolla on. Haistelin siinä samalla tuulia ja kuuntelin luonnon ääniä, mutta hiljaista oli. Pikkupuuskia on päivän mittaan ollut, mutta nollakeli päivemmällä estää ilmeisesti pintalumien lennon.

Ukan sääaseman grafiikasta tältä päivältä näkyy, että tuulen suunta ei vielä ole kääntynyt sille ennustetulle pohjoisen puolelle, vaan vallitseva suunta on etelälounas. Eiköhän tuo yön päälle käänny sinne, mihin meteorologit ovat laskeskelleet. Ukan oma sääasema on toki aamusta asti vonkunut ilmanpaineen nopeaa alenemista, joten jotain on tietty odotettavissa.

Ainakaan peltikattoa ei myrsky Tukikohdasta näillä näkymin irroittele, kun katon mukana pitäisi pyöräyttää taivaalle muutama tuhat kiloa talven lumia.

Katsellan rauhassa aamuun, mitä yö tullessaan tuo.

Tukikohasta tähän.

Vasaran verstaalta nätti puukko.

Puukkomestari Vasaran kuulumisia on Ukka ruukannut kirjoitella tänne silloin tällöin, kun hänestä jatkuvasti tulee kyselyjä blogin ulkopuolelta puhelimeen ja sähköpostiin.

Hyvin kertoi tarjenneensa Ukan lahjoittamassa pakkasmakuupussissa hatarassa torpassaan, jota pakkanen kurittaa. Lämmitysjärjestelmä on niin ja näin ja talo on muutenkin harvanlainen, mutta siellä Varpuseljän perimmäisen piston päässä mies tykkää elellä puolierakkona.

Oulun likeltä muuan mies tilaili viime vuoden lopulla Vasaralta puukon, jonka mestari arveli saavansa valmiiksi vasta kesän korvalla, mutta toisinpa kävi. Keklu tuppineen olikin valmistunut etuajassa, joten Ukan tehtäväksi jäi käydä se lunastamassa pois. Samalla Vasara sai Mummelin leipomia sämpylöitä tuoreena ja parit annokset valmisruokaa Ukan keittiöstä, eli kalkkunanrintaa punaviinikastikkeessa. Niin ja puikulamuusia. Kelpasivat.

Puukko kävi Ukan pikkukameran ottoetäisyydellä. Oli niin riettaan terävä, että piti Oulun miestä varoitella, kun puukko on menossa lahjaksi kuulemma jollekin neidolle. Tällä jos sormeensa erehtyy lipsauttamaan, niin asiaa tulee tikkauskoneelle. Kaunis puukko ja tuppi, kuten Vasaran Arton valmistamilla puukoilla takeena on.

Tukikohasta pronssiheloitusta vieläkin ihailemisiin tähän.

Oikea talviauto.

Auto kun seisoo pari kuukautta Naruskan talvessa ulkona kuin lumiukko, niin sillä liikkeelle lähteminen saattaa olla niin ja näin.

Toisin on kuitenkin 25 vuotta sitten tehtaasta ulos ajetun työkalun kanssa, kuten videolla todistetaan. Laakista käyntiin ja eikun menoksi. Ford, neljä kirjainta, joihin voi luottaa...

Tukikohasta täyttä eteen huomenna aamulla kohti katsastuskonttoria tähän.

Tuhannen tarinan Naruska.

Ukka on sen verran äkkipoika uskomaan, että jos kolmisen vuotta sitten olisi pitänyt ennustaa joskus tähän pikkublogiin oltavan kirjoittamassa tuhannetta juttua, niin rahoja ei asian puolesta olisi täältä likoon laitettu. Voitettu olisi kuitenkin se veto, sillä tämä juttu on järjestysnumeroltaan 1000.

Eikä olisi uskottu todeksi sitäkään, että jostain löytyy kirjoittajan lisäksi joukko jonkun sortin "kylähulluja", jotka vierailevat Ukan kirjoittamilla sivuilla tällä hetkellä keskimäärin 200-250 kertaa päivässä. Huonoimpanakin päivänä on menty yli sadanviidenkymmenen ja ennätys taitaa olla rapiat 400.

Tätä kirjoittaessani kävin katselemassa blogin tilastotietoja. Siellä on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta, joka toivottavasti ei ole kauaskantoinen. Suomalaiset ovat ylivoimaisesti suurin lukijajoukko, mutta toiseksi eniten lukijoita löytyy arvatkaapas mistä? Ei naapurimaasta kummaltakaan puolelta, kuten voisi itään katsoessa arvata, kun Tukikohdan majoitushinnat ovat halvimmasta päästä. Ne lukijat tai katselijat, jotka kakkosena tilastoissa ovat, ovat Ukrainasta.

Yhtään asiakasta tässä majoitusliikkeessä ei koskaan ole Ukrainasta käynyt, joten joku muu yhteys tässä saattaa piillä. Ukalle tulee mieleen ainakin yksi seikka, josta toivottavasti ei tule totta. Ukrainasta saatetaan etsiskellä paikkaa, missä saisi olla rauhassa. Siihen Naruska ja Suomi tietenkin muutoinkin on sopivaa seutua.

Täytyy toivoa, että kirjoittaessani kahdettatuhannetta juttuani tätä vauhtia vajaan kolmen vuoden päästä, niin ukrainalalaiset saisivat lähteä omasta kotimaastaan turisteina mihin päin maailmaa vain, eikä olla suikoilemassa kotinsa vasten tahtoaan jättäneinä evakossa.

Näin sen saatan nähdä. Katseet on käännettävä itään, kuten Mummelin kameralla eilen Kuolajoen sillalta...

Tukikohasta mietteliäänä tähän.

Aamureenit kuivammaan venevajalla.

Meillon pihasa tuommonen venevaja. Ressutalli se vaan on, eikä sielä säilytellä juuri muuta kun kummiveneitä ja niijen tarvikkeja. Palaveli se historiasa joskus autotallinaki, mutta nyt niiton kartanolla parempija.

Tämon jo kolomas kerta näile lumile, kujjoutuu tai pääsee tyhjentään tämmösen hökkelin katon. Siinon semmonen putkirunko, oisko sormenpaksusta. Lujjaa sen putken täytyy olla, kunei se ole menny kun yhestä kohen harjalta aikainsaatosa katki.

Maksimilumet net oli, sen kuuli äänestä, kun lape kerrallaa Ukka sitä hellästi keventeli. Varovasti ninko sitä yhtä kippeetä.

Arvakkaas mitä seuraavaks pitä tehhä. No tarttis kaivella tuo Ranen Bronkko tuolta hangesta ja hurhauttaa sillä ennen kakskytäkolomatta päivää tätä kuuta jollekki katastusasemale, nillyövät siihelleiman taas vuojeks.

Ja kait niitä pitäs kattoja suunitella tyhjennellä vielä muitaki. Onneks tuli halakokatos jo kertaallee tyhyjättyvä, nimpääsee vähemmälä. Poijjalle taijan jättää tuon ulukokorakennuksen tyhyjennyksen. Se näyttää nimittäi työmaalta.

Tukikohasta tuhannetta juttuva miettimisiin tähä.

Bensaa reilusti alle puolihinnalla.

Toisen kuolema on toisen elämä, sanotaan. Venäjällä pyyhkii ruplansa kurssin kanssa tällä hetkellä huononlaisesti. Meille rajanylityspaikan lähellä asuville tilanne sopii kukkarolle sitä kautta, että bensa maksaa viimeisimmässä Lappeenrannan JJL OY:n laskussa halvimmillaan 61,6 senttiä litralta. Kallein tässä laskussa esiintyvä hinta on 63,8 senttiä.

Ihan tarkasti päivän kurssin ja lopullisen kulloisenkin laskun suuruudesta ei maksaja perässä pysy, mutta nyt laskutettu hinta on reippaasti alle puolet siitä, mitä bensa tällä hetkellä halvimmillaan Suomessa maksaa. Eikös se pyöri jossain 1,35 - 1,40 €urossa. Ei voi tietää, kun meillä nykyään tankkaillaan pääasiassa Venäjän Federaation puolella.

Tänään Ukka kävi täyttämässä kummankin auton tankit Venäjällä. Siellä paikallisen hinnaston mukaan sekä bensan että dieselin hinta oli kopeekalleen sama, eli 42,99 ruplaa. Suuntaushan on Suomessakin sama, eli sääliksi käy dieselauton omistajia, jotka täällä maksavat dieselistä ysiviitosen kanssa jo samaa hintaa. Ja päälle sitä vanhalla nimellä dieselveroa.

Rajaliikenteessä on muutamassa viikossa tapahtunut tosi iso muutos. Venäläisiä ei tule Suomeen kuin murto-osa siitä määrästä, mikä muutama kuukausi sitten oli tilanne. Kuvaavaa on, että normaalisti perjantaisin illansuussa Rovaniemeltä Sallaan päin ajaessa oli kaksi autoa kolmesta venäläisiä. Viime perjantaina Rovaniemeltä illansuussa kotiin tullessamme ajoi meitä vastaan yksi ainoa venäläisin rekisterikilvin varustettu auto.

Venäjän bensan hinnasta kaivoi Mummeli arkistoistaan kahden vuoden takaa valokuvan. Siitä voi itse kukin laskea hintakehityksen Venäjän huoltoaseman menovesihinnoista.

Tukikohasta tilannetta seurailemisiin tähän.

Kuu alussa ja jo täyttymässä.

Illankähmyssä Rihlan ruokintareissulla ja postilaatikolla käväistessä häikäisi outo valoilmiö silmiä liiteriautotallin takaa taivaalta. Kuu se siellä möllötti kirkkaana kuin mikä. Ylihuomennahan se kalenterin mukaan vasta täytenä on, mutta piti käyttää Mummelia sen verran ulkona, että saatiin kuva purkkiin. On nimittäin taas lupaillut lumisateita puoleen viikkoon niin, että ei näy aurinko, eikä kuu.

Tänään päivällä paistoi aurinkokin jo korkealla taivaanrannalla puoliltapäivin. Eipä ole sekään pitkään aikaan näyttäytynyt, kun melkein aina on pilvessä.

Kuulakka tuulinen pakkasyö on tiedossa. Ja oletettavasti meidän talon kuuhullu piehtaroi valveilla koko yön, kuten tapansa on. Siinä Ukan vierellä.

Tukikohasta joku sitä paremmin nukkumisiin, mitä kirkaampi ja täydempi kuu.

Tykkylumille vaihteeksi noutaja.

Muutamissa maastokohdissa oli vielä eilen tykkylunta aika lailla. Mummeli käväisi Etelä-Sallassa Hautajärven kylässä päiväseltään työreissun, jolla kameraan tarttui Sallan kirkonkylän eteläpuolelta Kaunisharjusta muutama tykkylumikuva. Aurinkokin oli yrittänyt pilkistellä pilvien raosta siellä päin, mutta Naruskalla on saatu olla pilvipeitteen alla.

Tänään on tuulut koko päivän aivan viheliäisesti. Itäkoillisesta on vinkka puhaltanut niin raikkaasti, ettei ulkotöihin liioin kaipuuta ollut. Tukikohdan tontillakin ovat puut tänään pudotelleet lumikuormistaan ainakin osan pois tuulen niitä heiluttaessa. Lunta on ollut ilmassa reippaanlaisesti, mutta se kaikki on ollut tuulen mukana puusta putoavaa.

Alkanut helmikuu on perinteinen pakkaskuukausi täällä Lapissa. Lunta on noin 80 senttiä lähes kaikkialla. Poroille lumimäärä alkaa olla sellainen, että ne umpihangen sijasta käyttelevät siirtymisiin maanteitä tai ainakin kelkkapolanteita, joten autoilijoilla kannattaa olla tarkkana Lapin teillä liikuttaessa.

Tukikohasta pätkäkuukaudelle levollisin mielin tähän.