Täälon sevverra lunta meitin perilä, että pakko tyhyjennelä nuita tasakattoja. Varsinki, ku on Ukan suunittelema, rakentama ja vaikeet rakennusvaiheetki on itte valavottu, nin ei voi takkuuta kohtsilleen metrin lumijen painon kestävyyelle antaa.
Jos olis korkijampi liiteri, nin eppäilyttäs mennä semmosten kevyitten takstoolin päälä oleville kattopeltilöile, kummuistaa yhen vanahan virkavelje sanoman. Hän se aina muisti sannoo, ettei uskala mennä omakotitalosa katole lumija puottaan, ku sinne aina sille kohtaa, misä hän itte on, tullee sata kilova painova lumellisäks nelijölle. Sammaa piti miettijä Ukanki. Pärekatolle en olis noussu. Sieltä vois mennä läpi ninko pytyntekijä kotipuolesa.
Kallelammökin katto oli luopunu kolomanneksesta lumistaa, mutta sieläki olis jonku käytävä katolla vilikasemasa, mitä kuuluu savupiipumpäälle. Sielä näytti olleileva semmonen lumikerros, että saattaa takka ja saunankiuvas vejellä huonosti, jos sinne tulet tempasee. Jase joku taitaa olla Ukka ite.
Tarttee mennä huomena parsiin sielä, kummummeli ei muistanu, mille seinälle ja minkä rakennukse se oli syksylä kaatanu alumiinitikkaset, joilla Ukka aina katolle kimpovee. Pittää huomena viijä täältä kotua ja urheila sevverra hengellää, että huomennaehtoolla Kallelaa tulevilla immeisilä olis mestat kohillaa laitela saunaa pääle.
Tämon sitä harrastukseomasta puuhasteluva, joho Ukalla ollupa lekurilta.
Tukikohasta lumisyvvyyksijä mittailemisii tähä, nyt on hyppytelineesä kaheksankytäkolome senttijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti